Kotihoidon tilanne Helsingissä

Sellaistahan se nykyisin on! Ei ole kauaa, kun vielä jotenkin oli inhimillistä. Tietokoneohjelmoidun toiminnanohjausjärjestelmään myötä ovat asiakaskäynnit lisääntyneet. Mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Kotihoito hoitaa nykyisin lakisääteiset velvoitteensa. Joustoa ei ole! Työssä "pärjää" parhaiten nuori hyväkuntoinen työntekijä. Nykyistä kotihoitoa eivät jaksa tehdä perheelliset tai ikääntyvät työntekijät. Työsuhteet ovat yhä enemmän määräaikaisia. Jos väsyy, niin on helppo potkasta pellolle, eikä työnantajalla ole mitään velvollisuuksia määräaikaisuuksista johtuen. Työntekijät sairastavat paljon ja vaihtuvuus on suurta. Palkkakin pieneni kiky sopimuksen myötä!

Kotihoito on nykyisin orjatyötä kaikille osapuolille!

Tilanne taitaa olla sama koko maassa. Kotihoidon piirissä on paljon vanhuksia ja liian vähän hoitajia. Nyt kun viisaat päättäjät ovat päättäneet ajaa alas vanhusten laitoshoitopaikat, niin vanhusten määrä lisääntyy kotihoidossa entisestään, mutt eipä kunnat taida palkata lisää hoitajia vaan pyöritetään hommaa minimimäärällä hoitajia. Eikä kaikki kotihoidollista apua tarvitsevat saa apua kuntapuolelta vaan heidän pitää ostaa se apu yksityisiltä. Kuinkahan monella on vara ostaa kotihoitoapu yksityisiltä, niillähän kotikäynti maksaa yli 40 euroa, vaikka sais sen kotitalousvähennyksen siihen, niin kallista se on silti. Päättäjät ovat viisauksissaan laskeneet, ett vanhustenhoito on ainoa kohde, josta voi säästää. Kai ne ajattelee, ettei vanhukset tarvi hyvää hoitoa, nopeamminhan ne kuolee pois jaloista, kun jätetään heitteille koteihinsa, hoivakodeissahan ne onnettomat eläis pidempää ja hoitaminen tulis kunnille liian kalliiksi. Kai ne kunnat jotain tienasivat hoivakotien pyörittämisestä, ei yksikään vanhus niissä ilmaiseksi ollut hoidossa. Kun hoivakoteja ei enää ole, niin sekin tulonlähde kuihtuu kunnilta pois. Jos vanhukset hoidatetaan pakosta kotona, niin hoitajia pitää palkata lisää kuntien kotihoitopuolelle, muutenhan kunnat eivät tienaa tuossakaan hommassa. Vanhuksissa ja heidän hoidossa olis kunnilla mahdollisuus tienata rahaa, miksihän ne haluaa antaa rahat yksityisfirmoille. Yksityisfirmat ovat tajunneet, ett vanhustenhoidolla voi tienata, mutt heidän touhuja ei pystytä tarpeeks hyvin kontrolloimaan ja valvomaan, joten he eivät välttämättä hoida vanhuksia hyvin.

Vanhusten laitoshoito on yhteiskunnalle todella kallista ja siksi sitä pyritään ajamaan alas. Valitettavasti vauhti on niin hurja, että kotihoito ei ole pystynyt vastaamaan kasvaneeseen asiakasmäärään samalla. Kotona hoidettavien asiakkaiden määrä kasvaa rajusti ja heissä on valitettavasti liian huonokuntoisia ihmisiä, joiden hoito vaatii paljon aikaa ja useita käyntejä päivässä sekä tarvittaessa myös yöllä. Tiedän kokemuksesta, että kotona on makuuhaavapotilaita, jotka ovat vuoteenomana täysin. Asiakasta käy aamulla hoitamassa 2-3 hoitajaa (aamutoimet, haavanhoidot ja aamupala lääkkeet, tarvittaessa kylvetys 1x vko), päivällä käy yksi antamassa päivälääkkeet ja ruuan. Illalla käy vielä 2 hoitajaa iltatoimet hoitamassa. Lisäksi yöllä käy hoitaja "tsekkaamassa" tilanteen pikaisesti. Koska kotihoidon työ on mennyt raskaaksi ja aikaa/asiakas on todella vähän, siellä tehdään työtä liukuhihnaperiaatteella. Asiakkaan yksilöllinen hoito ei voi toteutua inhimillisesti. Työ tehdään kiireellä ja tehdään vain juuri ja juuri välttämättömin pakollinen. Lisääntyvä vanhusten määrä ja nyt jo hoidossa olevien vanhusten voinnin huononeminen ovat mahdoton yhtälö mille kunnalle tahansa. Kiire ja stressaava pakkotahtinen suorittaminen sekä alan huono palkkaus eivät houkuttele alalle töihin. Varsinkin suuret kaupungit ovat pahimmassa tilanteessa. Pienissä kaupungeissa ja maalaiskunnissa homma vielä jotenkin toimii. Suurissa kaupungeissa kuten esim. Helsinki, Espoo, Vantaa ja monet muut ovat suurien haasteiden edessä tulevaisuudessa. Tiedän, että elektroniikkaa tuodaan hoitajien avuksi, esim. ovenavaukset, kirjaamiset ja hoidon toteutus sekä monet muut asiat yritetään saada elektronisesti ja reaaliajassa hoidettua, mutta haasteena ovat epäluotettava ja huonosti toimivat laitteet ja ohjelmat. Tulevaisuudessa onkin suurin haaste löytää riittävän ammattitaitoista hoitohenkilöstöä kotihoitoon. Enimmillään 7 hoitajan käynti/vrk jatkuvasti yhden asiakkaan luona 7pv viikossa ei kuitenkaan tule yhtään halvemmaksi kuin laitospaikkakaan. Eli todellinen säästö ei synny sitä kautta.

Tuosta uutisesta sai kyllä valitettavasti totuuden esille, harva kotihoitaja vain uskaltaa julkisesti kommentoida negatiivisesti työnantajaansa kohtaan. Jos kommentoit, saat varoituksen ja lopulta kenkää. Naiset valitettavasti suostuvat tekemään liian paljon-enemmän kuin oikeasti jaksavat ja ovat liian solidaarisia toisiaan kohtaan. Pitäisi kylmästi vain sanoa esimiehelle että sinä hoidat puuttuvan työntekijän asiakkaat ja sillä selvä. Niin kauan kuin suostutaan venymään, ei asia koskaan muutu. Kyllä esimiehillekin tekee hyvää tutustua välillä oikeaan menoon "kentällä". Helppohan se on ohjeita antaa sieltä omasta siististä toimistostaan ja vaatia alaisilta entistä enemmän. Itsekin olen pk-seudulla kotihoidossa aikoinaan ollut työssä ja tiedän mitä se työtahti todellisuudessa on. Yksi tai useampi hoitaja puuttuu lähes päivittäin työvahvuudesta, sijaisia ei saada tai aina edes yritetä hankkia. Perinteisen hoitotyön lisäksi on jatkuvasti tarjolla jotain "projektia", arviointia ym "jonninjoutavaa", se kaikki on pois asiakkailta. Ja mitä hyötyä on tehdä noita arviointeja ja projekteja, jos niihin ei anneta todellista aikaa paneutua kunnolla. Huonosti tehty arviointi tai projekti vääristää asiakkaan tilannetta ja todellista kuvaa hänen voinnistaan. Sen lisäksi on jatkuvasti palavereja, kokouksia ja koulutuksia. Hoitoyön lisäksi pitää myös huolehtia kirjaamisesta tarkasti, hoitaa kauppatilaukset koneelle, hoitaa yhteydenpito omaisiin jos tilanne muuttuu radikaalisti vanhuksen kohdalla tai joutuu esim. sairaallaan.

Omalla kohdalla kävi kerran esim. niin, että aamu meni hetken aikaa ok, mutta sitten menin yhdelle rouvalle, hän oli vessassa kaatuneena vessanpöntön ja seinän väliin, lonkka oli murtunut ja sairaalareissu edessä. Soitin "lanssin", vastattiin, ettei kaatuminen ole kiireellinen ja tullaan kun ehditään. Kävin pikaisesti viemässä lääkkeet naapurin vanhukselle siinä sivussa ja palasin odottamaan "lanssia" samalla potilastani rauhoitellen. Reilu tunti meni kunnes lanssi vihdoin saapui ja otti rouvan mukaan. Pääsin jatkamaan kierrosta ja tietysti päivä jatkui sieltä loppupäästä kun kylvetykset yms. oli kuitenkin pakko hoitaa. Asiakkaat toki olivat kiukkuisia kun en tullut ajoissa, ei auttanut selitellä että jouduin odottelemaan "lanssia" yhden asiakkaan luona kauan. Ei tarvinnut myöskään ruokataukoa pitää sinä päivänä.

Näen kaksi asiaa, joista voisi olla ainakin pientä apua tilanteeseen, vaikka ne eivät suurta mullistusta toisi. Sen sijaan, että työttömiä työnhakijoita pakotetaan jonninjoutavaan turhaan puuhasteluun, heidän pitäisi antaa auttaa paria vanhusta pitempiaikaisesti. Jos työtön ei ole kouluttautunut hoitajaksi, hän osaa kuitenkin siivoilla ja käydä kaupassa tai muuta sellaista, joka auttaisi vanhuksia. Enkä tarkoita sitä, että hän menisi jonkun lähihoitajan mukana ja olisi siivoilevinaan ne muutamat minuutit, jotka hoitajan käyntiin kuluu. Ei, vaan pari pysyvää avustamissuhdetta, jotta voi kehittyä luottamusta ja jonkinlaista ystävyyttä. Ainakaan siitä ei olisi haittaa. Tietysti joku keksii sanoa, että työttömiin ei voi luottaa ja he varmaan kohtelisivat vanhuksia kaltoin. Just joo.

Toinen asia olisi se, että työtön tai muuten auttamishaluinen voisi käydä vanhusten luona ja jos siltä tuntuu, vanhus voisi maksaa kympin tai pari per käynti, mutta se ei olisi varsinainen työsuhde. Vähitellen, jos auttaja tulisi lähiseudulla tunnetuksi mukavana ja avuliaana avustajana, hän pystyisi ehkä jättäytymään sen työn varaan. Eihän viikossa tarvitsisi tienata kuin 130 euroa, kun jo olisi työmarkkinatukea paremmassa asemassa taloudellisestikin. Mutta tällaista kahdenkeskistä puuhaa halutaan paremminkin estää kuin tukea. Ja työtön ei voi aloittaa 'oikeaa' yritystä heti, koska se katkaisisi hänen työttömyystukensa, eikä kukaan elä ilman tuloja. Ei, työtön ei elä pelkällä työllä. Hänen vuokranantajansa vaativat rahaa, ei työn ilon nostattaman hymyn hehkua vuokralaisen naamalla. Ruokaa saa kaupasta vain rahalla. Polttoaine nousee bensapumpusta vain rahalla. Jos työttömälle sallittaisiin aikapankkiin työskentely, työllään voisi maksaa joitakin palveluita, mutta täysin ilman rahaa ei silti tule toimeen. Eikä työttömälle sallita aikapankkiin työskentelyä, eikä osuuskuntaan, eikä satunnaisia ansioita, eikä mitään itsenäistä.

Miksi tuhlata työttömien työpanos ja samalla kiristää palkkaorjista viimeinenkin energianhippu? Onko tarkoitus tosiaan vain tuhota?

Älkää nyt hätäilkö. Kyllä markkinavoimat hoitaa. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005134928.html

Pahin jonka keikkailevenä hyvänä hoitajana muistan oli Espoon Leppävaaran kotihoito, illassa kahdestaan virolaisen eläkeläisenkaa, mun lista oli 20, hänen 5 asiakasta, kun hän on puoliksi eläkkeellä, varmaan maksatti koko iltavuorotunnit ja lisät.

Aluejohtajat äärivihreitä, ei pää toimi. Heille vanhus ekologinen rasite, tarviiko muuta avata.

Todella epäinhimmillistä, hoitsu lähtee toimistolta noin 8 kg reppu selässä 7:45, ei taukoja, ei ruokataukoja, työt loppuu 14:30, viimeiseltä asiakkaalta toimistolla 15:10, silloin saat käydä
vessassa, jo kiitos ei enää.

Koko kotihoidon paletti pitää uusia, vääränlaisin perustein, ikuisesti kiertävät päällystön ihmiset nyt vaan sinne jorpakkoon.