Puolison lapset vaatii

No ei he vaatineet koska saimme heidät ymmärtämään että jättävät äitini joka oli leski rauhaan. Eli kuten kerroin niin pesä jäi jakamattomana äidin täyteen hallintaan.

He siis vaativat ositusta mutta me sanoimme, että sitä ei ole pakko tehdä ja jättivät sitten rauhaan äidin. Äiti ei ole rikastunut vaan pienituloisena joutunut elämään säästöillään.

En minä osaa hienonpia termejä käyttää mutta hallinta testamentti oli ja pesä jäi siksi äidin hallintaan. Ei siis osiitettu kenellekkään mitään. Äidillä oli vähän enemmän varoja kun hän on vanhempiensa kesämökin perinyt. Muuten omaisuus oli tasan eli asunto ja pankkitilit.

Mihin uuteen liittoon synnyimme??? Kyllä me synnyimme äidin ja oman isämme liittoon silloin aikoinaan. Mutta he erosivat jo aikapäiviä sitten. En tajua tästä vastauksesta kyllä mitään. Mitään hedelmiä emme ole keneltäkään todellakaan saaneet. mitä oikein tarkoitat???

Helmeri9 kirjoitti:

Mihin uuteen liittoon synnyimme??? Kyllä me synnyimme äidin ja oman isämme liittoon silloin aikoinaan. Mutta he erosivat jo aikapäiviä sitten. En tajua tästä vastauksesta kyllä mitään. Mitään hedelmiä emme ole keneltäkään todellakaan saaneet. mitä oikein tarkoitat???

Lue lisää

Aloituksessa kuollaan,jäljempänä erotaan

Ei vaan ensin vanhempamme erosivat ja nyt äidin uusi mies kuoli.

Voitko nyt kertoa mitä tarkoitat ja mistä helkkarin hedelmistä puhut?
Mistä ihmeestä me lapset muka olemme saaneet nauttia?

Helmeri9 kirjoitti:

Ei vaan ensin vanhempamme erosivat ja nyt äidin uusi mies kuoli.

Voitko nyt kertoa mitä tarkoitat ja mistä helkkarin hedelmistä puhut?
Mistä ihmeestä me lapset muka olemme saaneet nauttia?

Lue lisää

Montako Trollia siellä on?'perimässä.
Ei taida äiti vainaan perintö tuottaa "mielenrauhaa" kun kaikki
hedelmät on jo syöty ja lisää vaaditaan.:)::)

Olemme aina ymmärtäneet että pesän jättäminen jakamatta leskelle on lesken oikeus ja etu. Ja tämän palstan keskusteluja kun luin niin täällä sellaista kyllä sanottiinkin. Jotkut kyllä sanoivat että pitäisi osittaa heti. Mutta mikä nyt sitten on totuus?

Ei äidillä ole mitään kirjanpitoa ollut. Yhteisiä varoja hän on käyttänyt kun on se hallintaoikeus ollut ja tilitkin yhteisiä. nyt nämä puolison lapset sanovat, että kaikki loput rahat on heidän. Mutta eikö ne ole puoliksi nyt vähintään? Ja nyt ovat kuulemma saamamiehinä kun äidillä on se kesämökki.

Helmeri9 kirjoitti:

Olemme aina ymmärtäneet että pesän jättäminen jakamatta leskelle on lesken oikeus ja etu. Ja tämän palstan keskusteluja kun luin niin täällä sellaista kyllä sanottiinkin. Jotkut kyllä sanoivat että pitäisi osittaa heti. Mutta mikä nyt sitten on totuus?

Ei äidillä ole mitään kirjanpitoa ollut. Yhteisiä varoja hän on käyttänyt kun on se hallintaoikeus ollut ja tilitkin yhteisiä. nyt nämä puolison lapset sanovat, että kaikki loput rahat on heidän. Mutta eikö ne ole puoliksi nyt vähintään? Ja nyt ovat kuulemma saamamiehinä kun äidillä on se kesämökki.

Lue lisää

Niin, täällä palstalla on varmaan enemmän keskusteltu siitä, tulisiko kuolinpesä jättää jakamatta kuin että pitäisikö ositus jättää tekemättä. Nämähän ovat kaksi eri asiaa. Tietysti tuosta jälkimmäisestäkin on ollut puhetta, mutta riippuu aina tilanteesta mikä kannattaa ja mikä ei.

Nythän on myös kaksi eri asiaa, mikä on ollut lesken etu ja mikä on lesken perillisten etu. Lesken etu on saattanutkin olla, että on jatkanut elämäänsä samalla omaisuudella, joka hänellä ja puolisollaan on yhdessä ollut. Eli mistään ei tuolloin ole tarvinnut itse luopua. Teidän perillisten etu olisi ollut tosiaankin tuolloin suorittaa ositus ja äitinne olisi tullut vedota lesken tasinkoprivilegiin. Silloin olisi tehty perinnönjako äitinne puolison jäämistöstä. Mökki olisi jäänyt äidillenne, mutta asunto jossa asui, olisi mennyt puoliksi puolison omaisille samoin kuin puolison rahavarat. Eli jos kaikki rahavarat olivat yhteisiä, puolet niistä.

Hämää tuo kun kirjoitit että "äiti ilmoitti aikanaan, ettei maksa tasinkoakaan."
Onko siis ollut joku käsitys lesken tasinkoprivilegista, mutta sitä ei ole toteutettu tehokkaalla tavalla?

Jos kuvittelitte, että äidin puolison suku ei tule mitään perimään, mikäli jakamista puolison kuoleman jälkeen vastustetaan, olette kyllä pahan kerran erehtyneet. Olisi kannattanut käyttää tuolloin hyvää (nimenomaan hyvää) asiantuntija-apua kertomaan teille, mitä eri toimista tai niiden tekemättä jättämisestä seuraa.

Eihän se väärin ole. Ei sitä isän osuutta ole enää ketään ollut kuluttamassa isän kuoltua. Se osuus ei ole jäänyt äidin omistukseen.

Homma ei mene niin, että ilmoitetaan, ettei anneta tasinkoa ja sitten mitään perintöä ei jaetakaan. Olette siis tehnyt perukirjan, mutta ei lopullista jakoa. Olisi siis pitänyt tuolloin jakaa tuo äitinne puolison jättämä perintö. Äitinne ei olisi pitänyt ottaa vastaan kuolleen puolisonsa omaisuutta eli perintöä. Äiti olisi silti voinut jatkaa asumista asunnossa elämänsä loppuun saakka, vaikka 30 % siitä olikin puolison omaisuutta ja myöhemmin puolison perillisten omaisuutta. Myös koti-irtaimen olisi voinut jättää jakamatta tuossa vaiheessa. Rahat olisi tullut jakaa. Mökki olisi jäänyt äidillenne.

Ensimmäinen kerta muuten, kun kerrot, että asunto oli 70 % äidin ja 30 % tämän puolison. Aiemmin kirjoitit, että yhteinen, mikä antaa olettaa, että 50 % ja 50 %.

Kirjoitit: "Mitä nyt olen näitä keskusteluja lukenut, niin ihan hiljankin täällä sanottiin, että leski voi kokea että häntä loukataan jos ositusta vaaditaan. Tässä nyt yritettiin nimenomaan hänen etujaan puolustaa ja hän halusi omaisuutensa vain meille omille lapsille, niin kuin hän omassa testamentissaankin sanoo."
Joo, mutta kun kaikkea ei saa. Kuten sanoin, olisi pitänyt kysyä asiantuntijalta, miten on järkevä menetellä. Täytyy muistaa, että myös äitinne kuolleen puolison perillisillä on oikeutensa. Jos äitinne olisi kuollut ensin, osituksessa kaikki olisi heti ollut 50 % ja 50 % perillisten kesken, koska mitään avioehtoa ei ollut ja mies oli köyhempi osapuoli.

Vaikeeta_on kirjoitti:

Eihän se väärin ole. Ei sitä isän osuutta ole enää ketään ollut kuluttamassa isän kuoltua. Se osuus ei ole jäänyt äidin omistukseen.

Ei hän ollut meidän isä.
Vaan mies jonka kanssa äiti meni "vanhoilla päivillään" naimisiin.

Käy nyt kuitenkin lakimiehen juttusilla perukirjojen kanssa ja se testamenttikin on hyvä olla mukana.
Pk 3luvun 2§ viittaa ensin kuolleen puolison jälkeisen puolisoiden omistuksen suhteen huomioimiseen viimeksi kuolleen puolison jälkeen. En hokannut tämän edellyttävän ositusta rikkaamman lesken eläessä. Hallintaoikeuden haltija saa käyttää tuoton, mutta ensiksi kuolleen omaisuuden ja rahojen on säilyttävä. Lähtökohtainen tasajako taitaa päteä lapsettoman avioparin lesken pesän jakoon, jos aina siihenkään ilman tulkintoja.

PK 3:2 ei sovellu lainkaan tähän tapaukseen.

Tässä tehdään siis normaali ositus, eikä kyse ole PK 3 luvun mukaisesta lesken perimyksestä.

Mitään tasajakoa ei tehdä, ei siis ole mitään yhteistä pesää tai lesken pesää joka nyt jaettaisiin. Ositus tehdään sen mukaan, mitä varoja puolisoilla oli ositusperusteen syntyhetkellä eli ensimmäisen puolison kuollessa.