raskaana ja tarvitsen apua

Kumpi on tärkeämpi, koira vai lapsi ? Pakko luopua aina jostakin.

Ikävä kyllä tässä tilanteessa pitää nyt miettiä että mikä sen lapsen kannalta on parasta. Jos ei koirakouluttajatkaan ole tuottaneet tulosta, ja on olemassa mahis että se koira alkaa lapsen leluista aggreilemaan, niin siitä koirasta luovutaan ettei käy niin että se joku kaunis päivä puraisee sitä lasta ja kaikki koiranvihaajat joita tääkin palsta on täynnä saa lisää vettä myllyihinsä.
Jos se koira on ihan pakko pitää niin ei, ei mitään portteja tai ovia vaan nimenomaan se koppa siihen kuonoon.

Agrea koiraa EI MISSÄÄN NIMESSÄ uuteen kotiin, se tulee olemaan ikuinen kodinvaihtaja! Ei muutaku piikille! Ymmärrän kyllä että ihmisiä ärsyttää ajatus että aina koira saa lähteä jaloista ku lapsi tulee... Olisko mahdollista sen kuonokopan kanssa kokeilla miten alky menee ja jos hyvin menee niin luopua pikkuhiljaa kopasta sitten? Mistäs tiedät jos vaikka koiras tulee tosi hienosti toimeen lapsen kanssa ☺

Kaverilla oli sama tilanne.Lapsen ollessa puolen vuoden, koira puri sitä sitten kasvoihin,lapsen istuessa paikallaan.Lapsi ei siis lähestynyt koiraa, eikä koira voinut siitä ahdistua, lapsi vaan istui tuolissaan lattiallla. Sitten sille koiralle etsittiin uusi, rodun tunteva koti.Jossa ei ollut lapsia.On muuten vaikea löytää ongelma koiralle kunnollista kotia, kotia jossa koiralla on asiat hyvin.Eikä joudu vääränlaisille ihmisille.
Kaikki rodut,ei vaan käy lapsien kanssa.Haastavat, palvelurotuisista osa, ja ne joissa on taistelukoirarotuja, saattavat olla sellaisia ettei onnistu lapsen kanssa.
Omistaja tietää sen itse, jos koiran kanssa arjessa on vaikeuksia, tai jos koira on agressiivinen juurikin ruuasta, leluista, jne.On suuri riski, että se tekee lapselle jotain.Leivänmuru lattialla, tai vaan lelu, tai lapsi lähestyy koiraa, ei sellainen koira paljoa tarvitse,ja sitten tulee lapselle hammasta.
Kannattaisi tietysti jo koiraa ottaessa, miettiä rotu tarkkaan.Joissakin roduissa noita ongelmia on, ja ongelmia tulla toimeen muiden ihmisten ja koirien kanssa.Sellainen ei käy lapsiperheeseen, ei ole turvallinen valinta.Koirat tosin otetaan yleensä pari vuotta ennen lapsien hankintaa, ja sitten ollaankin miettimässä mihin se pistetään, ja miten saadaan sujumaan.
Koskaan ei lasta saa riskeerata koiran vuoksi.Lapselle koira voi aiheuttaa lopunikää olevat vammat, tai ties mitä.
Onko koiran pito sen arvoista, ei minusta.Lapsen turvallisuus on taattava.
Mites ne lapsi,ja koira kyetään pitämään samassa asunnossa mutta erillää vuosia???Ja miten ne molemmat,lapsi, ja koira, voidaan hoitaa erillään toisistaa vuosia???
Vahinkoja voi sattua,ja sitten harmittaa, kun halusi sellaisen koiran pitää.

Rotuvalinta,on se tärkein koiraa otettaessa.Pitää etukäteen miettiä, onko itse tai sukulaisilla lapsia/tulossa tulevaisuudessa, jolloin koiran on oltava lapsirakas.Koiran vanhempien on oltava niin sosiaalisia ihmisiä ja muita koiria kohtaan, että sitä on pentukin.

Millä tavalla resurssiaggreen on puututtu? Ilmeisesti kouluttajalta saatujen ohjeiden seurauksena ongelma on pahentunnut tai ainakin pysynyt ennallaan, kiinnostaisi tietää, onko nuo ohjeet lähtökohtaisesti olleet huonoja vai onko tuo resurssien puolustaminen niin voimakasta ja vähäisestä ärsykkeestä ilmenevää, että siihen ei ns "helpot" ratkaisut tepsi.

Resurssiaggreen ei toimi resurssien vähentäminen, joten suunnitelmasi ottaa koiralta lelut pois, tulee voimistamaan aggrea. Resurssiaggren perimmäinen syy on joko kilpailussa resursseissa, tätä voi ihminen tehdä tiedostamattaan tai tämä on vain koiran tulkinta esim koira voi kokea sitä kohti kulkevan ihmisen kilpailijana, vaikkei ihminen ole lainkaan kiinnostunut resurssista, toki jos koiran kanssa on alettu kilpailemaan resursseista ajatuksena "ottaa luulot pois" on ongelmaa vahvistettu tällä tavalla. Tai sitten se johtuu ko resurssin vähyydestä ja tässä on syy, miksi lelujen poistaminen ei ongelmaa ratkaise vaan pahentaa sitä. Resurssiaggre on ikävä ongelma ja toisinaan hyvin vaarallinenkin, todella yksinkertaistetut ratkaisut, jotka eivät läheskään aina ole realistisia tosielämässä on joko lakata kilpailemasta resursseista tai lisätä resurssia niin paljon, ettei koiralla ole tarvetta sitä puolustaa. Ratkaisut näin yksinkertaistettuina ei useinkaa toimi, ellei koiran ongelmaan ole puututtu juurikin vähentämällä resursseja ja alkamalla kilpailemaan sen kanssa, koska koira voi puolustaa sille arvokasta resurssia, vaikka sitä olisi yllinkyllin tarjolla ja toisaalta koiran tulkinta kilpailusta voi olla se, että joku on samassa huoneessa sen kansssa.

Miettisin siis uudestaan tilannettanne, nuo ratkaisut, joita olet ajatellut ongelmaan eivät kovin hyvältä kuulosta.

No anna se kakara isänsä hoitoon. Tulet itse paljon onnellisemmaksi, saat hyvän loppuelämän koizulimurumussukkasi kanssa.

Älä edes ota riskiä siitä, että miten koira lapsen kanssa käyttäytyy. Eläin on eläin aina. pienetkin koirat ovat käyneet nukkuvan lapsen kimppuun ja purreet henkitorven, joten itse en todellakaan jättäisi lasta hetkeksikään koiran kanssa, edes selän taakse samassa tilassa.
Kun koira on saanut ärtymyksensä, ei se todellakaan tottele sinuakaan ei sanasta ja puree sinuakin jos yrität väliin.

Joten pyydän järkeä päähän nyt. Jos et luovu koirasta, luovu lapsesta.

Itse en antaisi koiraa yksityiselle ihmiselle minkään apulan tms kautta. Vaan antaisin koiran kunnalliseen eläinsuojaan, ne henkilökunta siellä jos ketkä on tottunut vaikka millaisiin koiriin ja osaa kyllä perinpohjaisesti haastatella uuden kodin ja muutenkin pitää huolen että koira OIKEESTI menee osaavalle ja sitoutuvalle omistajalle. Jos menet itse myymään koiraa eteenpäin, huonommat mahdollisuudet koiralla päästä osaaviin käsiin. Siitä tulee kiertolainen ja se jos mikä saa koiran ku koiran pimahtamaan. Pahimmassa tapauksessa joku vaan myy koirasi eteenpäin suuremmalla hintapyynnöllä. Näitäkin on. Joten suosittelen eläinsuojaa, kenneleitä yms mitä näitä on. Siellä ne voi saada jopa tehtyä ja koulutettua siitä kunnon koirakansalaisen. Jokatapauksessa tsemppiä ja voimia päätöksentekoon.

Ihan *pikkasen* vaikuttaa siltä, että nyt ei lapsikaan päädy hyvään perheeseen... En olisi niinkään koirasta huolissani tämän aloituksen perusteella.

Joko koira ikiuneen tai osaavaan kotiin jossa ihan satavarmasti tiedostetaan että koiralla on ongelma ja siihen paneudutaan huolella. Millään et voi ikinä olla varma etteikö se koira pure lastasi siihen ei kovin montaa sekuntia tarvita etkä voi sen koiran koko loppuelämää vahtia ettei mitään käy.

Turha kierrättää ongelmaa joten piikille vaan. Karu totuus.

Eipä kannata jättää lapsiperheeseen tuollaista koiraa. Riskit on liian suuret. Mikäli koiralla muuten on asiallinen käytös, osaavalle omistajalle uuteen kotiin. Itsellänikin on kodinvaihtaja joka on joutunut lähtemään lapsen takia. Hyvin menee meillä.
Koirat on niin erilaisia. Toinen koiramme asettuu itse vauvaikäisen kiipeilytelineeksi ja antaa repiä korviaan ja kaivella suutaan. Olemme siis lapsille mummola. Tämä kodinvaihtaja on opetettu poistumaan paikalta kun konttaaja lähestyy.
Ruokailut valvon ja huolehdin ettei lapset häiritse silloin koiraa.
Dominoivaa käytöstä meillä ei sallita koirien kesken, laumanjohtaja olen minä.
Mikäli koiralla on muitakin ongelmia käytöksessä, voipi olla parempi viedä piikille. Surullista mutta minkäs teet, ei pidä jäädä odottelemaan kun ongelma on jo nähtävissä.

turvallisuus menee edelle. Ei tollaseen koiraan voi luottaa lasten seurassa. Jos se dominoi jo teitä ja tavallaan on jo teidän pomo, niin mahdollisesti voi jopa tappaa lapsen, jos ei jostain syystä hyväksy sitä laumaansa. Sellainen koira on jo ottanut johtajuuden, jonka ruokaan ei uskalleta koskea. Koira on siis jo tajunnut ihmisen heikkouden.

Ei siinä auta muu, kuin luopua ja kertoa rehdisti koiran ongelmista ja ettei missään nimessä lapsiperheeseen, tai paikkaan jossa kyläilee lapsia. Tai sitten se piikki.

Milloin lapsi syntyy? Vielä on hyvää aikaa puuttua koiran käytökseen kouluttajan kanssa, jos haluatte koiran pitää. Otatte ammattilaiseen yhteyttä, pyydätte auttamaan ja samalla pyydätte arvioimaan kuinka iso ongelma on ja tuleekohan siitä lapsen kanssa ongelmia.

Moikka! Minulla seropi narttu (~40kg) joka oli aggressiivinen ruuasta, leluista, ihmisistä.. Toisen koirani päälle oli muutaman kerran käynyt.. Lapsille murissut, jos mennyt liian lähelle ruokakuppia (oli sitten täysi tai tyhjä) Heti kun vauva oppi ottamaan kiinni tavaroista annoin hänelle koiran leluja käteen niin että koira katsoi vierestä.. Ruokakupin kanssa piti vähän enemmän tehdä töitä.. Vauva ensimmäisenä kupille sähläämään, koira pyydettiin syömään, oma käsi vauvan käden suojana, annoin vauvan sorkkia ruokaa koiran syödessä.. Tätä teimme viikon/parin ajan, eikä ole ollut ongelmia.. Nykyään lapsi 1v saattaa mennä koiran syödessä kupille, ja koira siirtyy kupilta pois.. Eikä jatka syömistä ennenkun olen lapsen ottanut kupilta pois.. Normaalisti en antaisi lapsen mennä kupille mutta välillä annan mennä häiritsemään ettei aggret palaa :)
Mutta ihan koira kohtaistahan tuo on.. Meillä helpotti varmaan, että oli narttu kyseessä.. Lapsen parasystävä!