Pahoinpitelysyytteen vanheneminen.

On toki kyseenalaista olisiko tuon 4 §:n mukaisesti kyse erittäin tärkeästä yleisestä edusta. Joku oikeuskäytäntöä tunteva vastatkoon, mutta lähisuhdeväkivaltaan on lainsäätäjä kyllä suhtautunut aika kireästi viime aikoina.

Niinpä, valheelta haiskahtaa. Lievä pahoinpitely on asianomistajarikos, jota poliisi ei tutki eikä syyttäjä syytä, ellei asianomistaja vaadi tekijälle rangaistusta.
Kun aloittaja kertoo olevansa edelleen yhdessä tyttöystävänsä kanssa, niin tuskinpa he ovat toisilleen rangaistusta vaatineet, tai jos aluksi olisivatkin, niin vaatimukset olisi peruttu jo ajat sitten, jolloin juttu olisi laitettu mappiin. Nyrkit ovat todennäköisesti heiluneet niin reippaasti, että on menty perusmuotoiseen pahoinpitelyyn ja virallisen syytteen alaiseen rikokseen. Tällöin vanhenemisaika on viisi vuotta.

Joo, uskotaan sitten, että kyse on lievästä pahoinpitelystä, missä kummallakaan osapuolella ei ole vaatimuksia.
Mutta, lievä pahoinpitely muuttuu virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi, jos teko on kohdistunut alle 18 vuotiaaseen, tai jos osapuolet asuvat, tai ovat asuneet yhteistaloudessa, tai jos uhri on, tai on ollut henkilökohtaisen suhteen vuoksi tekijälle läheinen.
Ei syyttäjä mitään meriittejä itselleen hae, tekee vain mitä laki määrää.

Vai "pakoilette" :) Teille on tulossa syyte pahoinpitelystä, teon kuvauksen ja viranomaisten ottaman kannan perusteella. Se ei ole sama kuin lievä pahoinpitely, vaikkakin menee pahoinpitelyrikoksen skaalan alapäässä. Lyönnein aiheutettu kipua: ei mene lievänä.

Syytteen nostamisen vanhenemisaika on 5 vuotta. Ette tule onnistumaan pakoilussa, ellei teidän osoitteenne ole tuntematon, puhelinnumerot tuntemattomia, tuntematon työpaikka tai työtön, kummallakaan ei ole mitään ajoneuvoa omissa nimissään jne. Ja siltikin voi jäädä kiinni.

Menkää sovitteluun ja hommatkaa sieltä paperi ennen käräjiä. Esittäkää käräjillä sovittelun lopputulos. Syyttäjä vaatii mitä vaatii, mutta käräjät ratkaisee tuomion.

Sinulla on vähän erikoinen käsitys koko prosessista. Ensinnäkään ei se rikosnimike muutu pahoinpitelystä lieväksi pahoinpitelyksi vain odottamalla. Teidän pitäisi aktiivisesti vaikuttaa asiaan ennen syytteen nostamista siten, että toisitte tutkinnanjohtajalle (poliisille) tai syyttäjälle tietoon sellaisia faktoja, minkä vuoksi asia pitäisi käsitellä lievänä pahoinpitelynä normimuotoisen pahoinpitelyn sijaan. Normimuotoisessa pahoinpitelyssä syytteen nostamisen vanhenemisaika on 5v.

Mitä taas tulee tuomioistuimeen, se käsittelee asian asiana. Jos tuomioistuimessa tulee ilmi sellaisia seikkoja, että rangaistusta on syytä alentaa syyttäjän seuraamuskannanotosta alemmas, tai on syytä jättää kokonaan tuomitsematta, sitten se tekee niin. Ette te sitä oikeudenkäyntiä pääse pakoon pakoilemalla, ellette tosiaan onnistu pakoilemaan haastetta viittä vuotta, tai sitten aktiivisesti vaikuttaa asiaan siten, että saatte sen poliisin tai syyttäjän kautta pudotettua lieväksi pahoinpitelyksi, eli asianomistajarikokseksi. Molemmat lienevät epätodennäköisiä kertomasi perusteella.

Sovittelu tapahtuu siten, että olette yhteydessä tutkinnanjohtajaan ja kerrotte olevanne halukkaita sovitteluun. Voitte olla myös suoraan yhteydessä sovittelutoimistoon, mutta tapauksesta riippuen, sovittelutoimisto voi vaatia asian vireille poliisin tai syyttäjän toimesta. Saatte sieltä ohjeet miten toimia.

Sovittelutoimistossa käydään asia läpi ja kirjataan paperille se, että kummallakaan ei ole vaatimuksia toisiaan kohtaan. Sovittelutoimisto toimittaa lopuksi paperin syyttäjälle. Se tulee siten sitä kautta tietoon oikeudenkäynnissä.

Olen käynyt itse saman prosessin läpi kertaalleen. Tyttöystävä vähän muksasi eräällä esineellä julkisella paikalla ja tuli lähtö ambulanssilla liimattavaksi. Paikalle tulivat poliisit ja kirjasivat kaiken ylös. Sanoin heti alkuunsa, että mitään vaatimuksia ei ole. Sanoin saman lanssihenkilöstölle ja vielä sairaalassa, koska koko juttu ei mielestäni ollut edes vakava.

Syyttäjä oli toista mieltä. Hän vaati tyttöystävälle ehdollista vankeutta. Käytiin sovittelutoimiston kautta, ei mitään vaatimuksia ja onnistuttiin lopulta käräjillä pudottamaan ehdollinen vankeustuomio sakkotuomioksi. Mutta ei sitä asiaa olisi pystynyt pakoilemaan.

Joo, nyt menevät tällä ketjun aloittaneella parisuhde-expertillä puurot ja vellit sekaisin.

On kahdenlaistan vanhentumista. Ensiksi voi vanhentua syyteoikeus. Se on sidottu siihen, milloin syyte nostetaan tai tarkemmin sanottuna milloin vastaaja on saatu haastettua tai syyte oikeudessa esitettyä. Jos tutkintanimike on pahoinpitely, ja syyttäjä päätyy samoille linjoille (kuten tässä ilmeisesti on käynyt), niin syyttäminen on mahdollista ensiksi viisi vuotta teosta, ja joissain poikkeustapauksissa pidempäänkin.

Sitten on rangaistukseen tuomitsemisen estävä vanhentuminen. Siitä säännellään rikoslain 8:6 §:ssä. Se on rikosten kohdalla, josta ankarin rangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta, sakko tai rikesakko (as in lievä pahoinpitely, jonka ankarin on sakkoa) 10 vuotta. Vaikka siis tuomioistuin päätyisi sille kannalle, että kyse olisi vain lievästä pahoinpitelystä, voidaan rangaistus määrätä vielä kymmenen vuoden päästä tekohetkestä.

Toisin sanoen jos syyttäjä kerran on päätynyt syyttämään pahoinpitelystä, niin ensin pitää onnistua syytettä pakoilemaan viisi vuotta. Piste. Sillä ei ole mitään merkitystä, että oikeusistuin ehkä kuitenkin tuomitsisi vain lievästä.

Jos se ei onnistu, niin pitää onnistua tuomiota viivyttämään tekohetkestä vähintään 10 vuotta. Tältä osin asia ei muutu oli kyseessä sitten lievä tai perusmuotoinen pahoinpitely. Perusmuotoisen maksimi kun on se kaksi vuotta, jolloin se ei rangaistuksen määräämisen estävän vanhentumisen osalta eroa lievästä tekomuodosta.

Summa summarum: jos on jo tieto, että syyttäjä syyttää pahoinpitelystä, niin pakoiluaika olisi ad viisi vuotta. Ei tule onnistumaan. Jos kerran tuokin tieto on tavoittanut, niin kyllä se oikeudellisestikin pätevä haastaminen löytää aloittajan vielä helposti ajoissa. Jos taas ei onnistu haastetta pakoilemaan, niin oikeuskäsittelyä ja tuomioistuimen tuomiota pitäisi pystyä välttelemään ad 10 vuotta. Epäilen vahvasti mahdollisuuksia tähänkään.

kuyhjgfvc kirjoitti:

Joo, nyt menevät tällä ketjun aloittaneella parisuhde-expertillä puurot ja vellit sekaisin.

On kahdenlaistan vanhentumista. Ensiksi voi vanhentua syyteoikeus. Se on sidottu siihen, milloin syyte nostetaan tai tarkemmin sanottuna milloin vastaaja on saatu haastettua tai syyte oikeudessa esitettyä. Jos tutkintanimike on pahoinpitely, ja syyttäjä päätyy samoille linjoille (kuten tässä ilmeisesti on käynyt), niin syyttäminen on mahdollista ensiksi viisi vuotta teosta, ja joissain poikkeustapauksissa pidempäänkin.

Sitten on rangaistukseen tuomitsemisen estävä vanhentuminen. Siitä säännellään rikoslain 8:6 §:ssä. Se on rikosten kohdalla, josta ankarin rangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta, sakko tai rikesakko (as in lievä pahoinpitely, jonka ankarin on sakkoa) 10 vuotta. Vaikka siis tuomioistuin päätyisi sille kannalle, että kyse olisi vain lievästä pahoinpitelystä, voidaan rangaistus määrätä vielä kymmenen vuoden päästä tekohetkestä.

Toisin sanoen jos syyttäjä kerran on päätynyt syyttämään pahoinpitelystä, niin ensin pitää onnistua syytettä pakoilemaan viisi vuotta. Piste. Sillä ei ole mitään merkitystä, että oikeusistuin ehkä kuitenkin tuomitsisi vain lievästä.

Jos se ei onnistu, niin pitää onnistua tuomiota viivyttämään tekohetkestä vähintään 10 vuotta. Tältä osin asia ei muutu oli kyseessä sitten lievä tai perusmuotoinen pahoinpitely. Perusmuotoisen maksimi kun on se kaksi vuotta, jolloin se ei rangaistuksen määräämisen estävän vanhentumisen osalta eroa lievästä tekomuodosta.

Summa summarum: jos on jo tieto, että syyttäjä syyttää pahoinpitelystä, niin pakoiluaika olisi ad viisi vuotta. Ei tule onnistumaan. Jos kerran tuokin tieto on tavoittanut, niin kyllä se oikeudellisestikin pätevä haastaminen löytää aloittajan vielä helposti ajoissa. Jos taas ei onnistu haastetta pakoilemaan, niin oikeuskäsittelyä ja tuomioistuimen tuomiota pitäisi pystyä välttelemään ad 10 vuotta. Epäilen vahvasti mahdollisuuksia tähänkään.

Lue lisää

Ja jatketaan nyt vielä.

On aloittajalla vielä kolmaskin pakenemismahdollisuus. Jos lainvoimaista tuomiota ei ole määräajassa saatu pantua täytäntöön, se raukeaa.

Raukeamisaika riippuu sitten rangaistuksesta. Joka tapauksessa lienisi odotettavaa, että aloittaja ja tyttöystävänsä tuomittaisiin sakkorangaistukseen, oli rikosnimike sitten kumpi tahansa. Maksamaton sakko menee aikanaan muuntoon, ja kun tuomio muunnosta on annettu, on sillä lainvoimaiseksi tulemisesta kolmen vuoden vanhentumisaika.

Sitä, onnistuuko aloittaja tätä vanhentumista hyväkseen käyttämään, voi jokainen pohtia itsekseen.

kuyhjgfvc kirjoitti:

Joo, nyt menevät tällä ketjun aloittaneella parisuhde-expertillä puurot ja vellit sekaisin.

On kahdenlaistan vanhentumista. Ensiksi voi vanhentua syyteoikeus. Se on sidottu siihen, milloin syyte nostetaan tai tarkemmin sanottuna milloin vastaaja on saatu haastettua tai syyte oikeudessa esitettyä. Jos tutkintanimike on pahoinpitely, ja syyttäjä päätyy samoille linjoille (kuten tässä ilmeisesti on käynyt), niin syyttäminen on mahdollista ensiksi viisi vuotta teosta, ja joissain poikkeustapauksissa pidempäänkin.

Sitten on rangaistukseen tuomitsemisen estävä vanhentuminen. Siitä säännellään rikoslain 8:6 §:ssä. Se on rikosten kohdalla, josta ankarin rangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta, sakko tai rikesakko (as in lievä pahoinpitely, jonka ankarin on sakkoa) 10 vuotta. Vaikka siis tuomioistuin päätyisi sille kannalle, että kyse olisi vain lievästä pahoinpitelystä, voidaan rangaistus määrätä vielä kymmenen vuoden päästä tekohetkestä.

Toisin sanoen jos syyttäjä kerran on päätynyt syyttämään pahoinpitelystä, niin ensin pitää onnistua syytettä pakoilemaan viisi vuotta. Piste. Sillä ei ole mitään merkitystä, että oikeusistuin ehkä kuitenkin tuomitsisi vain lievästä.

Jos se ei onnistu, niin pitää onnistua tuomiota viivyttämään tekohetkestä vähintään 10 vuotta. Tältä osin asia ei muutu oli kyseessä sitten lievä tai perusmuotoinen pahoinpitely. Perusmuotoisen maksimi kun on se kaksi vuotta, jolloin se ei rangaistuksen määräämisen estävän vanhentumisen osalta eroa lievästä tekomuodosta.

Summa summarum: jos on jo tieto, että syyttäjä syyttää pahoinpitelystä, niin pakoiluaika olisi ad viisi vuotta. Ei tule onnistumaan. Jos kerran tuokin tieto on tavoittanut, niin kyllä se oikeudellisestikin pätevä haastaminen löytää aloittajan vielä helposti ajoissa. Jos taas ei onnistu haastetta pakoilemaan, niin oikeuskäsittelyä ja tuomioistuimen tuomiota pitäisi pystyä välttelemään ad 10 vuotta. Epäilen vahvasti mahdollisuuksia tähänkään.

Lue lisää

"Vaikka siis tuomioistuin päätyisi sille kannalle, että kyse olisi vain lievästä pahoinpitelystä, voidaan rangaistus määrätä vielä kymmenen vuoden päästä tekohetkestä."

Vanha kommentti, mutta oikea vastaus on, että jos tuomioistuin päätyy asiaa harkittuaan tuomitsemaan lievästä pahoinpitelystä, syyte on vanhentunut, ellei vastaaja ole saanut haastetta tiedoksi KAHDESSA vuodessa tekohetkestä lukien. Siinä tapauksessa syyte hylätään vanhentuneena.

Sillä mitä syytteessä lukee ei ole merkitystä syyteoikeuden vanhentumisen kannalta, vaan siitä päättää tuomioistuin ja ratkaiseva on tuomiossa rikosnimike.

Rangaistukseen tuomitsemisen estävä vanhentuminen on sitten täysin eri asia edellisestä. Se tarkoittaisi, että laillisesti haastettua vastaajaa ei saataisi tuomioistuimen käsittelyyn paikalle, kun olisi tuomittava vankeusrangaistusta, mikä ei liity tähän asiaan. Sakkorangaistus ei voi käytännössä jäädä tuomitsematta niin, että se ehtisi vanhentua, koska haastettu vastaaja voidaan aina tuomita poissaolevana sakkoon.

Kuten ketjusta käy ilmi, niin ei voi, teko on vanhentunut. Syytteen laittaa Suomessa vireille syyttäjä, ei uhri/asianomimistaja.
Koska olet tehnyt aikoinaan poliisille rikosilmoituksen, niin tilaamalla poliisilta pöytäkirjan näet siitä poliisin tekemän päätöksen, mitä on tapahtunut, miksi asia ei ole edennyt ? Pöytäkirja on asianosaisille ilmainen.