Ristiriitaisia mietteitä

Moi. Olen 14-vuotias ja mulla on ollut syömishäiriötä ainaikin syyskuusta lähtien(aloin kirjaa kaloreita) mutta sitä aikaisemminkin olen muistaakseeni saattanut ahdistua joskus syömisestä. Viime keväänä olin 157cm pitkä ja painoin 66kg. Aluksi laihduin aika nopeaan ihan vain ruokavaliota muuttamalla terveellisemmäksi, mutta myöhemmin aloin raja kaloreita. Yhdessä vaiheessa söin varmaan 300-500cal per päivä ainakin kuukauden ajan. Joululomalla lihosin 51 kilosta 53 kiloon. Sen jälkeen oon syönyt lähinnä 600-800 cal per päivä ja laihtunut 50 kiloon. Haluaisin päästä 46kiloon niin olisin tyytyväinen. Samaan aikaan haluaisisn kuitenkin, että mun mieli olis terve. Mulla on ruoka mielessä tosi usein ja saatan suunnitella mitä saan syödä ja milloin koko loppupäiväksi. Mulla on kanssa tapana punnita ruokia esim. omenia, että tiedän paljon on kaloreita. Oon nyt hieman alkanut sisäistää sitä, että se mitä haluan on pikemminkin timmi vartalo, eikä lihakseton luuranko. Ja sitä en voisi saada jos syön liian vähän... Mä nyt hiihtolomalla oon koittanut syödä enemmän eli 1200-1400 kaloria päivässä, mutta lihoon siitä parisataa grammaa päivässä ja pää ei meinaa kestää sitä. 😔Oon antanut itelleni luvan lihota kilon jos se keho siinä ajassa tottuisi uuteen kalorimäärään, mutta ei näytä siltä. Ja sen luvan lihotakin mä annoin, koska tavallaan tiedän, että saisisin sen kuitenkin laihdutettua ennen seuraavaa terkkakäyntiä, jossa haluaisisin näyttää, että mä onnistuin laihduttaa. Mä inhoan itteäni, koska mulla on sh ja samaan aikaan siksi koska en laihdu.
Sori tää oli aika pitkä ja sekava. Onko se edes mahdollista parantua ilman, että lihoaa? Mä oon niin väsynyt siihen että mun elämä on ruuan ympärillä, mutta en kestä lihoamista.