En ymmärrä mikä Teitä vaivaa... Valinta on sinun

Mutta, kun elo hiekkaharjussa sosiaalihuollon elättinä on niin tylsää, vituttaa ja vetää katkeraksi, kun toiset pääsevät (tosin omalla kustannuksellaan) lomailemaan viihtyisään ympäristöön. Provoilu tuo jollain sairaalla tavalla lohtua toivottomaan elämään.

Minä valitsin lapsettoman elämän ja näköjään tein oikein kun niin moni katuu lasten hankkimista.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-2000005101463.html

Ilman lapsia ja eronneena oon vapaa menemään miten haluan ja rahat riittää kivasti Thaimaan iloihin.

Moniko tämän palstan kirjoittajista on oikeasti ollut ulkomailla runsaasti ja nähnyt monia maita kaupunkeja ... ?
Minusta tuntuu, että nämä Pattayan Nega kirjoittajat, jotka vielä kuvittelevat Venäläisiä joksikin, ovat tuskin edes käyneet tai nähneet Venäläisiä ? Todennäköisesti nämä ihmiset ovat hyvin yksinkertaisia ja eivät tulisi päivääkään toimeen yksin ulkomailla ilman saattajaa...
Itse en edes huomaa tai ajattele mistä joku on... koska se ei minua kiinnosta siinä mielessä... koska olen tavannut ihmisiä kaikkialta ja jokainen on yksilö.... Kaikilla on oma tarina.

Minä näen jo siitä sen kommunistisen ajattelutyylin... oikeastaan minä havaitsen sen monesti.... muutamasta ensimmäisestä lauseesta ja luon kuvan siitä ihmisestä joka täällä niitä kirjoittaa... mieleeni tulee pukeutuminen ja muu yleinen olemus johon voin sen profiloida.... Patoutumia, epätietoisuutta, yksinkertaisuutta, josta voi jo olettaa kuinka hän pukeutuu ja käyttätyy... Negan kirjoittajat eivät ole pääsääntöisesti luovia eikä edelläkävijöitä eikä rohkeita eikä siten omalaatuisia vaan he ovat Apinoita ja toisten ihmisten perässä kyttääjiä itse uskaltamatta tai osaamattomia mihinkään.

Heillä tuskin on edes Punk tai rasta kampausta vaan paremminkin piiloutuvia viiksiä
ja partoja ja lippalakkeja... ja neutraaleja hiusmalleja.

Löytyyköhän näiden trollien lapsuudesta vastaavia kokemuksia?
Ei heidän trollaamista ja vihaa voi muuten ymmärtää.

Lestadiolaisperheessä kasvanut Johannes, 41, kertoo kuinka isän väkivalta paheni pikkuhiljaa.
Luontotoimittaja Kimmo Ohtosen avautuminen julkisuudessa perheväkivallasta (IS 23.2.2017) herätti kokkolalaisen Johanneksen, 41, lapsuusmuistot. Ohtonen on kertonut, miten hän pakeni kotoaan väkivaltaista isää.

Johannes joutui lapsena ja nuorena kokemaan, miten vanhempien pahoinvointi purkautui lapsiin. Väkivalta oli henkistä ja fyysistä.

Johannes kasvoi lestadiolaisperheessä. Perheessä oli lähes kymmenen lasta. Isä ja äiti kuljettivat lapsikatrasta lestadiolaisten kokouksiin.

He asuivat maaseudulla, pienessä kyläyhteisössä, jossa kaikki tunsivat toisensa.

Vaikeudet alkoivat, kun perhe erotettiin muusta lestadiolaisyhteisöstä.

Johannes oli syypää välirikon syntyyn.

– Menin kyläkouluun ja ihastuin yhteen tyttöön. Olimme kahdeksanvuotiaita. Kuljimme käsi kädessä ja välillä pussailimme.

Tilanne kärjistyi niin, että Johannes ja tyttö joutuivat lestadiolaisten hoitokokoukseen. Heistä ryhdyttiin ajamaan pahaa henkeä.

– Tarrasin äitiin kiinni, kun en halunnut mennä outojen ihmisten eteen. Äiti pukkasi ja sanoi, että on mentävä. Siitä tuli hylkäämiskokemus.

Johannes muistaa, miten perhe lähti hoitokokouksesta. Äiti itki ja isä kiroili.

Seuraavana sunnuntaina perhe lähti Rauhanyhdistyksen kokoukseen. Siellä Johannes ja tyttö joutuivat uudestaan yhteisön esiin, heidän piti nousta korokkeelle.

– Meistä ajettiin pahaa henkeä. Samalla syyllistettiin vanhempia. Isä joutui pyytämään anteeksi minun puolestani.

Tapahtumien jälkeen kyläyhteisö alkoi vieroksua Johanneksen perhettä. Koulussa muiden perheen lapset eivät saaneet leikkiä heidän kanssaan.

Ystävät ja lestadiolaissukulaiset katosivat.

– Vanhemmat putosivat tyhjän päälle. He purkivat vihaansa lapsiin. Asuimme maatilalla ja vanhemmat antoivat koko ajan työmääräyksiä.

Ruumiin kurittamisen vaihe alkoi, kun perheen pojat määrättiin raskaisiin navettatöihin. Pojat eivät olisi halunneet mennä navettaan.

– Oltiin veljen kanssa naapurissa katsomassa videoita ja kotoa soitettiin, että tulkaa kotiin. Isä oli odottamassa yhden rakennuksen välissä. Sieltä se tuli kumiletkun kanssa.

Siitä alkoi väkivalta. Johanneksesta tuntui, että väkivalta kiihtyi pikku hiljaa. Isä hakkasi lapsia aina millä käteen sattui.

– Raainta on se, että väkivalta on hyväksyttyä lahkon ja kyläyhteisön piirissä. Muistan, että yksi maatalouslomittajanainen huusi isälle, että jos vielä kosket poikiin, ilmoitan poliisille. Isä joutui nimismiehen puhutteluun.

Äiti oli Johanneksen mukaan juonessa mukana.

– Äitiin oli syötetty uskonnollisia mantroja, joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Äiti syyllistyi itsekin väkivaltaan. Näin lapsena, miten hän potki yhtä isovanhempaa. Hän on potkinut myös yhtä siskoa.

Kasvatus oli kotona sellaista, että lapsen piti olla hiljaa. Jos ei ollut, tuli tukkapöllyä.

– Olen huomannut, että kotoa jäi vahva miellyttämisen tarve.

Johanneksen välit vanhempiin ovat katkenneet. Hän käy terapiassa.

Perheväkivallasta kertoneiden haastateltavien nimet on muutettu.

Pyhä raamattu ainakin tunnistaa Korinttilaiskirjeen, että pysykööt naiset vaiti seurakunissa. Mies on naisen pää raamatussa. Jeesus sanoo samarialaisnaiselle kaivolla, että hae ensin miehesi.

Se oli hyvä kysymys minkä esitit.
Minusta raamatun alkuaikoina oli päivän selvää, että jos uskontoa olisi saarnannut nainen se ei olisi ollut yhtä voimallinnen. Lisäksi raamattu puhuu ennustuksista ja inkvisiitioista ja ristiretkistä ja sillä myös kuninkaita siunattiin. Israelin kansa oli myös
jumalan pyhä kansa ja sen kansan kautta kristinusko tehtiin tunnetuksi.

Olisiko siihen aikaan naisen sana ollut yhtä vahva ?
Voisi olla hyvä vastaus näin alkuun...
Jeesus sanoo Marialle myös, että hän on valinnut hyvän osan....


Kelpaako vastaus näin alkuun... ?