luuydinnäyte

Itellä sellainen otettiin muutama viikko sitten. Olin kerran opiskeluaikana kattomassa kun eräälle naiselle tehtiin sellainen, ja hän sanoi, ettei se tunnu miltään. Mutta itteeni se sattui tolkuttomasti. Iho ensin pestään ja puudutetaan. Sittten sellaisella erikoisneulalla läväistään rintalasta, ja varoitan, että sellainen lievä rusahdus siitä kuului....vedet vaan valui silmistä. Sitten kun neula on läpäissyt luun, niin sen sisästä imetään verta. Se on se, mikä eniten aiheuttaa kipua, sillä sieltä ei voi puuduttaa. Se on sellainen voimakas imun tunne. ITellä ei etitty syöpää, vaan tutkittiin anemiaa ja mahdollisia häiriötekiöitä verenmuodostuksessa. Mutta silti sain myös tietää, ettei näytteessä ollu mitään sellaista, mikä olisi viitannut etäispesäkkeisiin. Itellä näyte oli luokiteltu normaaliksi, eli ei patologista löydöstä. Yritä rentouttaa itsesi, en voi väittää, etteikö se sattuisi, mutta ehkä sinä koet se ihan eri tavalla, kuin minä. Ihan heti en antais ottaa toista näytettä, sillä rintakehäni oli reilu viikko kipeänä sen jälkeen. Pieni mustelma tuli iholle, mut se oli murheista pienin.

Mieheltäni on otettu luuydinnäyte kolme kertaa kun on tutkittu verenmuodostushäiriötä. Hän ei kovin mielellään ole toimenpiteeseeen mennyt ja kun sairaanhoitajat viimeksi huomasivat tämän, he toivat hänelle rauhoitavaa lääkettä pienen annoksen ettei pelko ole ylivoimainen. Pyydä sinäkin sitä. Mieheni moitti myös rusahdusta ja sitä imaisua, sattuu kuulemma. Mutta niinhän sattuu moni muukin toimenpide.

Olen työssäni mukana ottamassa luuydinnäytteitä, joten osaan varmaankin sanoa aiheesta muutaman sanasen.

Luuydinnäytettä halutaan, kun kliininen tutkiminen tai veren laboratoriotutkimukset eivät riitä eräiden tilojen selvittämiseksi tai sairauden poissulkemiseksi/varmistamiseksi. Monesti selvitetään syytä verisolujen poikkeavalle tai epätyypilliselle määrälle, toiminnalle tai ulkonäölle, sillä onhan luuydin verisolujen "alkulähde". Myös eräiden muiden tilojen diagnosoinnissa luuydinnäytteestä on hyötyä, jos ei diagnoosia varmentavana niin ainakin muita sairauksia poissulkevana tutkimuksena.

Täysi-ikäisiltä luuydinnäyte on tapana ottaa joko rintalastasta (sternaalinäyte) tai lonkkaluun taka-yläosasta (suoliluun harja eli kristanäyte). Sinänsä ei ole väliä, kummasta kohdasta otetaan. Käytäntö vaihtelee lääkäreittäin ja potilaittain; monet useasti luuydinkontrolleissa käyvät potilaat osaavat nimetä jomman kumman kohdan "suosikikseen" ja ilmoittavatkin tämän heti näytteenottoon tullessaan. Pieniä määriä otettaessa monet lääkärit ehdottavat mielellään rintalastaa, sillä alueen steriloinnin vaiva on yleensä siinä kohtaa hieman pienempi. Kivun kokeminen on yksilöllistä, eikä tässä tapauksessa voida varmuudella sanoa, onko yksi näytteenottokohta kivuttomampi kuin jokin toinen.

Ennen näytteenottoa hoitaja voi antaa esilääkityksenä rauhoittavaa ja jännitystä poistavaa lääkettä, mikäli potilas on kauhusta kankeana tai muuten jännittää kovasti. Yleensä käytetään diapamia. Esilääkityksen tarpeesta onkin hyvä mainita hoitajalle heti poliklinikalle tultaessa, sillä lääke ei vaikuta aivan välittömästi.

Tutkimushuoneessa lääkäri tai hoitaja haastattelee lyhyesti, minkä jälkeen asetutaan näytteenottosängylle sopivaan asentoon. Rintalastasta näytettä otettaessa asento on luonnollisesti selällä makaaminen. Tällöin ylävartalo riisutaan paljaaksi, naisten ei yleensä tarvitse riisua normaaleja rintaliivejä. Kristanäytettä otettaessa housuja lasketaan hieman vyötärön alapuolelle alas ja potilas asettuu yleensä kyljelleen - toisinaan vatsalleen - makaamaan.

Hoitaja puhdistaa näytteenottoalueen, minkä jälkeen lääkäri ruiskuttaa puudutusaineen ihoon ja ihon läpi käyttäen hyvin ohutta neulaa. Puudutusaine on samaa, mitä hammaslääkäritkin käyttävät (lidokaiini). Aineella puudutetaan ihon pinta ja sen alaiset kudokset luukalvoon asti. Luun ytimeen ei kylläkään mikään puudutusaine pääse. Puudutus ei satu itikan pistoa enempää. Alkuvaiheessa voi tuntua iholla pientä kiristävää tunnetta, mikä kyllä menee saman tien ohi. Kudokset puutuvat hyvin nopeasti.

Jossain vaiheessa laboratoriohoitaja ottaa sormen päästä pienen verinäytteen. Monen mielestä tämä on se kivuliain osuus koko operaatiossa (lähes jokainen tietää, ettei ole kummoinen kipu :)

Kudosten puuduttua lääkäri painaa ohuen ja onton neulan ihon läpi ja tunnustelee luun pinnasta sopivan kohdan näytteen ottoa varten. Varovasti painaen ja ranneliikettä käyttäen neula painuu muutaman millin syvyyteen luun pinnan läpi ja saavuttaa luuytimen. Yleensä tästä ei kipua synny, ainoastaan tunne jostain epämääräisestä tekemisestä säilyy.

Neulan ollessa näytteenottokohdassa tukevasti lääkäri imaisee ruiskulla noin teelusikallisen verensekaista näytemateriaalia neulan läpi ja antaa sen laboratoriohoitajan käsiteltäväksi. Näytteen imaisu on usein ainoa hetki, jolloin tuntuu kipua. Tämä johtuu paineen vaihtelusta luuytimen sisällä, eikä sen kokemiseen voi juuri mitenkään vaikuttaa. Toiset kokevat sen voimakkaammin, toiset eivät huomaa mitään. Useimmat kuitenkin ilmaisevat kivun olevan vain hyvin lyhytkestoinen vihlaisu "jossain siellä", joka menee saman tien ohi.

Toisinaan luuytimestä otetaan myös koepala. Tämä otetaan aina kristasta. Pala otetaan pienellä ontolla neulalla, jolla kaiverretaan pari milliä ohut ja noin sentin pituinen suikale luuydintä talteen. Toimenpide itsessään ei ole kummoinen, mutta silti tällöin annetaan usein tehokas, mutta lyhytkestoinen kipulääke ennen toimenpidettä olkavarren lihakseen. Auton rattiin ei ole tämän lääkkeen jälkeen asiaa samana päivänä. Ajamista ei suositella myöskään diapamin ottamisen jälkeen.

Näytteenoton jälkeiset olotilat ovat yleensä ohimenevä lievä arkuus tai jomotus näytteenottokohdassa, mutta mitään normaalia elämää haittaavia oireita ei yleensä esiinny. Jotain mustelmantynkää saattaa hetkeksi ilmetä, mutta jälkeenpäin arpea ei jää näkyviin. Suihkua ja saunaa on tosin vältettävä vuorokausi näytteenoton jälkeen. Toimenpidettä edeltäneen psyykkisen jännityksen laukeaminen jälkeenpäin aiheuttaa toisinaan huonovointisuutta, mutta se ei ole luuydinnäytteen yksinoikeus, vaan kuuluu esim. allekirjoittaneella hammaslääkärikäyntien yhteyteen ;)

Laboratoriohoitaja tekee näytteestä valmisteet lasilevyille ja toisinaan koeputkiin heti paikan päällä myöhempää tutkimusta varten. Lasilevyt värjätään laboratoriossa, hematologiaan erikoistunut laboratoriolääkäri tutkii ne mikroskoopin avulla lähetteessä mainittujen tietojen mukaan ja antaa lopulta lausunnon hoitavalle lääkärille. Myös muita menetelmiä luuytimen tutkimiseen käytetään tarvittaessa, mutta mikroskooppinen tarkastelu on perustutkimus jokaisen näytteen kohdalla. Käytännössä saatu tulos on varma tai ainakin suuntaa antava. Edustavasta ja oikein käsitellystä näytteestä täysiä virhearviointeja ei käytännössä tule.

Tulosten saamiseen menee tutkivasta laboratoriosta riippuen puolesta viikosta kahteen viikkoa, harvoin paljon pidempään. Kiireellisissä ja akuuteissa tapauksissa ensimmäiset tulokset voidaan saada jopa muutamassa tunnissa.

Kaikenkaikkiaan tuosta selviää nopeasti, pienellä vaivalla ja vähäisella kivulla. Älä hätäile.

Vaikka sain aika täydellisiä vastauksia kysymykseeni, meni viime yö valvoessa. Nyt se on kuitenkin ohi ja kiitos esitietojen, osasin karkoittaa pelon jutustelemalla lääkärille, siitä mitä minulle oli kerrottu. Ei ollut miellyttävä se imuhetki, mutta muuten harmiton. Nyt tosin hieman juimii kun puudutusaine lakkaa vaikuttamasta. Tulokset 2 viikon kuluttua. Se onkin jo sitten ihan eri juttu...Kiitos vielä kerran.

Voi että kun luki näitä vastauksia. Tuli mieleen omat kerrat jolloin niitä otettiin. (Krista- sekä sternaalinäytteitä)

Mulle ei auttaneet ne puudutusaineet ja kipu oli valtava. Odotin lähinnä pyörtymistä ja tärisin kivusta mutta taju ei lähtenyt. Oon ilmeisesti äärimmäisen kipuherkkä, taikka sitten vain uskallan myöntää sen sattuvan todella paljon.

Seuraavilla kerroilla sain "humautuksen", eli pienen määrän nukuttavaa ainetta. Sen kanssa sen kesti. Eli kannattaa pyytää "humautusta" jos tuntuu että muuten ei sitä kestä.

Hei Kuunnelkaa ! Meikäläinen Aivan Järkyttävässä Paniikissa menin "luvattuun sternaalipunktioon" , mutta lääkäri aatteli, että parempi ottaa näyte suoliluusta, ja se tehtiin kolme kertaa onnistumatta - MUTTA - lopulta sternaalipunktiosta näytteet saatiin - Koin Siis punktion yhteensä neljään kertaan samalla käynnillä, mutta vieläki oon hengissä. EI TODELLAKAAN PAHA !

En oo saanu vielä vastausta, multa etsivät anemian syitä...En ole lääkäri vaan Tuntematon Potilas....

mielelåån luu, hoitajan , lääkärin kolisee mielään soittaja