Miten lähestyit/lähestyisit elämäsi naista?

Kiinnostaa myös minua. Ite kun en osaa/uskalla lähestyä mitenkään. Kun on vielä se hetero-olettamuskin vahvana.

En uskaltanut minäkään. Tuskin hän minusta olisi piitannut.

En tiedä... vaikeaa on. Ahdistaa.

Ihan jutustelemalla niitä näitä ja hymyilemällä. Pääasia että saa avattua suunsa. Ei ole sen vaikeampaa, jollei tee siitä itse vaikeaa.

Itse olen se osapuoli joka kyllä uskaltaa ja tarttuu tilaisuuteen heti jos on aihetta. Sanoisin näille ujoille/saamattomille henkilöille että hymyilkää ja puhukaa rohkeasti! Ja katsokaa ehdottomasti silmiin jos suinkin pystytte. Mitä kauemmin hymyilette ja katsotte silmiin sitä paremman vaikutelman annatte ja suuremman varmuuden siitä että kiinnostusta on. Tosin itse olen pari kertaa törmännyt näihin tilanteisiin palvelutilanteessa ja silloin ei tosiaan voi olla varma hymyileekö toinen vain työpaikkansa takia. Jos olisin ollut omasta kiinnostuksestani näissä tilanteissa täysin varma olisin kyllä ehdottanut jotain. Se että toinen olisikin hetero tai ei kuitenkaan kiinnostunut, niin ei se maailmaa kaada. Yrittänyttä ei laiteta.

Jos kaksi ihmistä todella ovat kiinnostuneita toisistaan, ei se ole vaikeaa. Elämä kuljettaa yhteen. Ihastuneet haluavat olla toistensa seurassa ja vähitellen se johtaa johonkin vääjäämättä, jos jotain todellista on. Selkeä merkki kiinnostuksesta onkin, että toinen haluaa viettää aikaa kanssasi. Ensimmäinen askel voi olla pyytää kahville tai mennä juttelemaan muuten vaan ja jotenkin tuoda esiin, ettei ole hetero. Ei kannata tuhlata aikaa, jos vaikuttaa toivottomalta tai liian monimutkaiselta, eikä mennä mukaan outoihin peleihin. Silloin kyseessä ei ole elämäsi nainen.

Ujona ihmisenä huomasin kuitenkin tilaisuuteni tulleen ja ajattelin, että se on nyt vaan kaikki tai ei mitään.

Olimme jo jollain tasolla tuttuja ja aavistus oli suuntauksesta. Se sai vähän varmistusta, kun menimme osittain sattumalta yhdessä työhön liittyvään mutta vapaa ajalla olleeseen tapahtumaan. Siellä oli mukavaa ja tunne oli selvästi molemmin puoleinen. Mietin pitkään omaa "siirtoani"

Nainen ehti tekstata minulle jotain muka-asiaa myöhään illalla ja tajusin että en minä voi ihan tyhmä hänen silmissään olla :)

Kirjoitin kauneimman runon jonka osasin ja joka ei myöskään jättänyt mitään arvailujen varaan. Siinä oli myös rivien välissä kutsu treffeille ja yhdistetty meihin siihen mennessä liittyneitä asioita.

Meni ehkä vähän pitkälle. Olisin tietysti vain voinut kysyä kahville, mutta siinä puuskassa tuli vain sydämestä kaikki.

(Pääsin treffeille)

Jos asetelma on nuorempi nainen(minä) ja iäkkäämpi (hän), kumman tulisi teidän mielestä tehdä aloite? Itse olen vapaa, vähän aikaa sitten eronnut ja hän pitkässä suhteessa miehen kanssa. On kuitenkin tuonut esille että suhde ei enää ns. rakkautta vaan enemmänkin yhdessäeloa. Olen aistinut välillämme ainakin suurta pitämistä ja myös mielestäni molemmilla mielenkiintoa toista kohtaan.. Pitkiä katseita, hymyjä, syvällisiäkin keskusteluja, kiusoittelua, halauksia ym..

En kaipaa negatiivista moralisointia, käsitän itse tilanteen vakavuuden.

Apuja kaipaan.. Onko muita jotka ovat tai ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa? Miten kävi?

Samaa mieltä, mene bi-palstalle kyselemään.

Ootteko kurkannu, siis ihan huvikseen muut arvon lebet bi-palstaa? Huh! Ja mikä ihme sinä noin häiritsee jos tänne asiallisesti kirjoittaa? Tuo ihan kivasti vaihtelua ja kenties monelle uusia näkökulmiakin. Musta-valkoinen-ajattelu on tosi tylsää!

Pitkä avioliitto miehen kanssa mutta aina ollut vinossa. Kesti kauan ennen kuin uskalsin olla rehellinen itselleni ja puolisolle. Mua ahdistaa tuo bi - ryhmä kun ei pysty ajattelemaankaan miehiä. Muusta puhumattakaan.

Tapasin hänet netissä. Kirjoitin hänelle tyhmän kommentin, täysi päähänpisto. Tultiin hyviin juttuun ja vaihdettiin numeroita. Viestiteltiin pari päivää ja pyysin häntä treffeille. Muutamien treffien jälkeen sanoin tälle naiselle, että haluan sinut ja alettiin seurustelemaan. Nyt asutaan yhdessä ja ollaan seurusteltu puolivuotta. En osaa pitää tunteita sisälläni ja jos tykkään jostakusta haluan kertoa sen hänelle. Mieluummin otan riskin pettymiseen, kuin se että myöhemmin katuisin.