Isotätini kuoli

Hei nimimerkki, Hämmentynytkovasti

Olet kurjassa tilanteessa, sukulaisesi on tehnyt itsemurhan, raju ratkaisu. Olet jo aikaisemminkin, nuoresta iästäsi huolimatta, joutunut tekemisiin tämän surullisen asian kanssa. Toivottavasti sinulla on turvalliset vanhemmat, joiden kanssa voit tällaisia asioita jutella ja miettiä. Itsemurha mietityttää meitä monia aika ajoin. Siihen on luultavasti aina monia eri syitä, ihminen joka sellaiseen päätyy, on epätoivoinen. On ikävää, ettei apua ole löytynyt ajoissa tai henkilö ei ole jaksanut hakea apua tai ei ole saanut kerrottua huonosta olostaan kenellekään. Elämä on toisinaan aika monimutkaista ja kohdalle tulee vastoinkäymisiä, mutta toistemme avulla jaksamme paremmin ja aina kannattaa muistaa, että toivoa on ja mikään tilanne, vaikeinkaan, ei ole pysyvä vaan elämä menee eteenpäin ja muuttuu. yritä jutella näistä ja muista mielessäsi liikkuvista jutuista jonkun aikuisen kanssa, älä jää yksin miettimään.

Ystävällisesti,
Pirkko-pappi

Yleensä itsemurha tulee yllättäen. Nämä ihmiset ovat heitä, jotka eivät avaudu ongelmistaan ja voi ulkoisesti näyttää että kakki oli hyvin. On myös heitä, jotka päätyvät itsemurhaan jonkin yllättävän vastoinkäymisen takia ja eivät anna itselle: ovat impulsiivisia ihmisiä.
Ei ne hyviä yllätyksiä omankäden kautta tulleet kuolemat ole lähipiirille. Toisten päätökseen ei voi enää vaikuttaa, mutta aina on olemassa myös toisenlainen vaihtoehto.
Voimia ja menestystä elämääsi. Sinulla on vielä aikaa paljon edessä. Jokaisen elämään tulee myös vaikeita kotuksia ja se on osa tätä maallista vaellusta.

Otan osaa suruusi. Olet hämmentynyt ja se on selvää. Tosi ikävää kuulla, että lähipiirissäsi on tapahtunut tällasia menetyksiä. Kuitenkin sinulla on kaikki edessä. Yritä nähdä hyvää ja muista usko, elämää, rakkauteen, lähimmäisiin ja itseesi. Voimahalaus!

Nuoresta iästä huolimatta olet joutunut jo useaan otteeseen kasvotusten kuoleman kanssa. Vaikket siis ole ollutkaan erityisen läheinen kuolleiden sukulaistesi kanssa, on selvää, että tälläiset tapaukset pistävät miettimään. Olin itse 11-vuotias, kun isäni kuoli ja koin, että lapsuuteni loppui siihen.

Itsemurha on aina äärimmäinen teko ja ihmisen täytyy uida todella syvissä vesissä päätyäkseen sellaiseen ratkaisuun. Jotkut tekevät itsemurhan taloudellisten paineiden alla, joku kuultuaan sairastavansa parantumatonta tautia, avioero tai jokin muu traaginen tapahtuma elämässä. Tai sitten vain se, että ihminen ei koe elämäänsä elämisen arvoiseksi. Ei ole mitään minkä vuoksi jatkaa.

Hautasin rakkaan äitini muutama kuukausi sitten. Vaikka hän olikin jo hyvin vanha ja ikä oli tehnyt tehtävänsä, suren hänen kuolemaansa hyvin paljon. Katselen hänen kuvaansa ja itken, koska ikävä on niin valtava. Joskus mietin jaksanko itsekään enää elää. Haluanko elää. Olimme äitini kanssa erittäin läheisiä ja nyt tuntuu, että osa minustakin kuoli ja kuljeskelen jossain varjoissa. Eli ihminen voi ainakin hetkellisesti menettää elämänhalunsa ja ilonsa. Ehkä en päätä elämääni ennenaikaisesti. En usko, että äitikään sellaista haluaisi. Aikanaan tulee itse kunkin vuoro siirtyä rajan taa. Kukaan ei ole unohtunut tänne.

Itse olet vielä nuori ja sinulla on elämä edessäsi. Kaikki ovet ovat vielä avoinna. Ehkäpä nämä itsemurhatapaukset ovat opettaneet sinulle jotain sellaista mitä moni ikätoverisi ei vielä ymmärrä. Osaat ehkä miettiä elämää sen nurjaltakin puolelta. Oletko Facebookissa? Se on malliesimerkki harhaisesta maailmasta: Facebookissa kaikki ihmiset ovat onnellisia ja päivät ja viikot täyttyvät onnellisista hetkistä, pullanpaistosta ja idyllisistä hiihtoretkistä perheiden ja ystävien kesken. Elämä on täydellistä. Mutta todellisuus on monesti täysin muuta. Kukaan ei ole aina onnellinen. Jokaisella on omat huolensa ja murheensa ja jotkut eivät vain kestä elämässä eteentulevia vastoinkäymisiä. Niitä tulee jokaiselle. Jos joku äiti joutuu hautaamaan huumeiden yliannostukseen kuolleen lapsensa, sitä ei peukuteta. Siitä ei mielluummin edes puhuta.

Elämä on joskus kummallista ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, lahjaksi annettu. Ihmiselämä on loppujen lopuksi hyvin lyhyt ja hauras kudelma. Pyytämättä olemme tänne joutuneet ja jotkut sitten edes päättävät päivänsä omasta tahdostaan. Valoisaa kevättä sinulle kaikesta huolimatta.

13-vuotiaaksi pojaksi kirjoitat hämmästyttävän aikuismaisesti. Vaikutat lahjakkaalta ja herkältä.

Nuo kuolemat on rankkoja käsiteltäviä, niin ne ovat kaikille. Itsemurha on aina vaikea asia, sitä ei voi koskaan täysin hyväksyä. Totta kai sulla on huono fiilis, kun mietit näitä asioita. Sitä haluaisi, että elämä menisi onnellisesti niin itsellään kuin kaikilla läheisillään ja jopa kaukaisilla sukulaisillaankin.

Minulta kuoli sukulaismies epämääräisissä olosuhteissa jo kauan sitten. Se kuitattiin itsemurhaksi, mutta siinä oli sellaisia seikkoja, jotka saattaisi viitata henkirikokseenkin. Asiaa ei kuitenkaan koskaan tutkittu enempää. Tämä mies oli minulle kaukainen enkä montaa kertaa häntä ollut edes nähnyt, mutta silti asia vaivaa minua edelleen. Vähän samalla tavalla kuin ne, joilta on kadonnut läheinen eikä tiedetä mitä on tapahtunut. Jokin asia jää ikään kuin auki.

Toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvää. Joudut jo näin nuorena oppimaan, että elämä jättää aina aukkoja ja kysymyksiä, joihin ei tule vastausta. Muista aina, että nämä itsemurhat ovat heidän omia ratkaisujaan, ei muiden. Joskus nuorena kuulin sellaisen elämänohjeen, että ihminen ei koskaan saisi jättää unelmiaan pelkiksi unelmiksi, vaan ne pitää koittaa toteuttaa niin pitkälle kuin voi. Ei unelman tarvitsekaan toteutua sellaisenaan täydellisenä. Jos haaveilee maailmanympäri matkustamisesta, mutta ei pysty sitä toteuttamaan, niin aina voi tehdä jonkun pienen matkan jonnekin, se on jo unelman toteuttamista. Koita sinäkin toteuttaa unelmiasi äläkä koskaan menetä uskoa elämään.