25v nainen ja yhä sinkku

Oletko ollut miten aktiivinen pariutumisen suhteen? Oletko tehnyt aloitteita oikeassa elämässä ja oletko myös tinderissä ja muissa nettideiteissä?
Aloituksesta saa sen kuvan että olet vain odotellut miesten aloitteita.

Oletko itse ollut palavasti rakastunut? Jos, niin mitä teit asialle?

Jos taas et, parempi vain pysyä itsenäisenä. Ei suhteeseen pidä lähteä ilman tunteita.

Äläkä turhaan kadehdi pariutuneita kavereitasi. Parisuhteessa murheista ei ole loppua.

Kertoo siitä, että pillu on homeessa.

Mistä päin aloittaja on? Minkäikäistä ja minkälaista miestä etsit?

Näytätkö kiinnostuksesi? Miten?
Passiivinen toinen osapuoli on aika turn off melkein kelle tahansa. Vaikka jotkut antavatkin neuvon "esitä vaikeasti tavoiteltavaa", on se yleensä enemmän tappava kuin innoittava toimintapata. Tietenkään mikään roikkujakaan ei ole hyvä, mutta kultainen keskitie. Tunne, että on haluttu toisen mielestä, on upea kenestä tahansa.

Menetkö pelkän ulkonäön mukaan?
Pinnalliset asiat ovat aika heikko liima pitämään yhtäkään parisuhdetta kasassa. Kiinnostuksen kohteet, moraaliset arvot, mielipiteet yms. ovat se, mikä takaa kestävän parisuhteen.

Oletko itse aktiivinen?
Jos et oikeastaan innostu mistään, et jaksa tehdä mitään tai et ehdottele mitään, ei toinenkaan kauaa sinua jaksa katsoa.
"En mä tiiä."
"Päätä sinä."
"Ihan sama", on todella rasittavia pidemmän päälle.

Oletko itsevarma?
Itsevarmuus on se juttu, joka vetää yleensä toista puoleensa ihan kummalla sukupuolella tahansa. Ei sinuakaan varmaan innostaisi mies, joka koko ajan vähättelee itseään ja oikeastaan haluaisi kadota maan päältä, kun hänet huomioi?

Tai liian itsevarma?
Kukaan ei tykkää kerskailijoista. Itsensä korostaminen on piirre, jota varsinkaan Suomalaisessa kulttuurissa ei katsota hyvällä.

Kannattaa myös muistaa, että ystävät harvemmin kehtaavat ihan täysin kertoa, millainen olet. Minulla ei kävisi mielessäkään kertoa parhaalle naisystävälleni, että hän vaikuttaa äärimmäisen epävakaalta, itkee turhan helposti ja on niin stereotypinen "tyttö" välillä, että ihan itseäni jo ärsyttää. Ja hän on sinkku. Sen sijaan työkaverilleni, joka on mies, olen kyllä voinut kertoa, että hänellä on ärsyttäviä maneereita ja luonne on hieman lapsellinen, mikä hänellä on ehkä isoin ongelma parisuhteen löytämisessä.

Voi hyvin riippua miestyypistä, johon tunnet vetoa. Ehkä alitajuisesti kiinnostut yleensä menevänoloisista miehistä, jotka eivät todellisuudessa etsi mitään sen vakavampaa. Voi myös olla, että alitajuisesti itsekin vältät sellaisia miehiä, joita voisi kutsua kodinrakentajiksi.

Ystävät kokevat sinut myös eri tavalla kuin parisuhteessa kanssasi elävät. Oletko ehkä liian etäinen, vai liian takertuva, sitä voit itse pohtia. Joku "Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta"-tyyppisen kirjan lukeminen voisi antaa eväitä sukupuolten välisten erojen ymmärtämiseen.