Kissan tyhjä katse kertoo paljon

Otin kissan, joka oli elänyt kerrostalossa, eikä koskaan päässyt ulos. Kun kotona oli kaksi kissaa tuli tietenkin vertailtua niitä. Ihmettelin, miten tämän uuden kissan katsetta ei tavoittanut mitenkään. Se katsoi nk. tyhjyyteen.

Koko kesän tarkkailin sitä. Kun kissa pääsi ulos ja kanssani metsään se oli tosi iloisen oloinen. Syksyllä huomasin, miten sen katse oli terävöitynyt, se osasi katsoa silmiin.

Satuin myös lukemaan eläinlääkärin jutun. Eläimen tyhjä katse kertoo tylsästä ja virikkeettömästä elämästä.
Kissan paikka ei ole kerrostalon ikkunalauta. Ihminen elää lajityypillistä elämää, mutta ei suo sitä iloa kissalle.
Ilmianna
Jaa

14 Vastausta


Sepä hienoa. Tervetuloa tutustumaan elämäniloisiin kissoihini joilla joka ikisellä kiiltää turkki ja ovat sopusuhtaisessa kunnossa ja jokaisella myös eloisat silmät.
Ilmianna
Jaa
Kissat ovat uteliaita, leikkisiä ja muutenkin kovia touhuamaan.
Jos mitään virikkeitä ja vaihtelua ei ole, kissa masentuu siinä,
missä ihminenkin! Onhan vapaana elämä elämisen arvoista,
vain vangit ansaitsevat vapauden menetyksen!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kissojen masennus on masentuneen omistajan keksimä, kun itse on masentunut, luulee kissansakin olevan.Sairas mieli sen aikaan saa, ja kun itselle hommaa lääkkeet, näyttää varmaan kissakin kohta paremmalta ja oma elämä.Eli menkää ihmeessä lekurille itse, jos lemmikissään mielenterveysongelmia näkee, vika on silloinkin omistajassa.

Minulla on aina ollut eläinlääkärienkin mukaan hyvin hoidettuja lemmikkejä, ja ne ovat olleet terveitä, sekä terveluonteisia.En ole koskaan nähnyt masentunutta lemmikkiä, ja olen nähnyt kissoja ja koiria todella paljon, erillaisissa pitotavoissa.No, jos haluaa nähdä paikallaan tylsänä kyhjöttävän kissan masentuneena, niin sellasia näkee sateella tai kylmillä ilmoilla ulkona, eihän ne tietenkään mitenkään onnellisilta näytä.Mutta pelkästään lämpöön ja kuivaan kuljettamalla, kissa alkaakin jo jutella, ja kehrätä, joten olosuhteet siinäkin on vikana, ei kissassa itsessään vikaa ole.

Kannattaa kysellä kissan hoito-ohjeita löytöeläintaloilta, jos itsellä ei ole muitoin osaamista eikä taitoa siihen.Heillä on kokemusta monista tuhansista eri kissoista, ja siitä, että mikä on johtanut yleensäkin kissan sinne löytöeläintaloon päätymiseen.Ei hyvä, ja laadukas hoito ainakaan ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hhahhh...älä huijaa itseäsi...kaikki koiratkaan, ei osaa katsoa silmiin, ei myöskään kissat.Mutta,oppivat kun aikansa harjoittelevat.Ei liity maisemiin mitenkään, mutta jos haluat niin uskoa, usko XD
Ilmianna
Jaa
Laitappa linkkiä tuosta lukemastasi jutusta.Vois muuten luulla, et olet sen keksinyt itse omassa nupissasi...kuulopuheita, tai lukemiaan, ei kannata mainita, ellei ole linkkiä, joka sen todeksi kertoo.

Ja eihän se yhden ihmisen mielipide paljoa missään paina, eikä täysin totuus ole.Yksi mielipide se on vain.Toista se on vaikka eläinlääkärien mielipide, taikka eläinhoitajien mielipide,jossa on useampi ammatti ihminen samaa mieltä jostain.
Ilmianna
Jaa
Tässä ammattilainen vertaa sisäkissaa ihmisen vankiin.

"Lemmikin maailma rajautuu ihmisen rakentamien seinien sisälle. Mitä sen päässä mahtaa liikkua niinä pitkinä tunteina kun ihmiset ovat työssä, koulussa, poissa kotoa? Lemmikki ei tunne kelloa, mutta tunteeko se tuntien pituuden? Onko se yksinäinen?
Jos ihminen olisi lemmikin asemassa, hän olisi vanki.
– Kyllä sitä miettii, tunnustaa Kaisa-Inkeri Silonsaari, neljän kissan omistaja, ammatiltaan klinikkaeläintenhoitaja. Mitä kaikkia virikkeitä tuolla ulkona olisikaan! Kyllähän ero sisäkissan elinympäristöön on huima."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Miksi jätit monta oleellista kotaa pois kirjoituksesta?
Ja linkkiäkään et laittanut?
....Kirjoituksessa on yhden vegaaniksi itseään kutsuvan ihmisen mielipiteitä, ja ajatuksia kissan,ja koirankin pidosta, ja niiden kotona yksin olosta.Missään kohtaan en löydä tekstiä, jossa hän kissojaan ulos hylkäisi, tai heitteillejättäisi vapaasti kulkemaan.Eikä hän myöskään muita sellaiseen tekoon kirjoituksessa yllytä.

Hän vaikuttaa todella vastuuntuntoiselta kissan pitäjältä, kirjoituksestaan sen voikin päätellä... lähinnä hän neuvoo järjestämään lemmikeille virikkeellistä tekemistä omistajan poissa olon ajaksi, tai lemmikillähän ei ole yksinäistä, jos se ei ole yksin..

-muutama ote kirjoitukseta, joita et laittanut...

-Koirille ja kissoille kannattaa jättää puuhaa siksi aikaa kun ihmiset ovat poissa kotoa. Esimerkiksi on erilaisia onttoja, kumisia leluja, joihin voi laittaa sisälle maksapasteijaa ja pakastaa sen, niin koira voi sitten nuolla sitä. Sitten on erilaisia älypelejä myytävänäkin, mutta ihan yhtä hauskaa eläimillä on, jos ihminen jaksaa teippailla ruokaa jonkun pahvilaatikon sisään, joka on toisen pahvilaatikon sisällä maatuska-tyyppisesti. Viisas omistaja, ainakin niinä päivinä kun ehtii, tekee niin, että laittaa ruuan vähän sinne sun tänne ja koiralla on todella hauskaa etsiä sitä ruokaa, vaikka sitä ei olisi sen kummemmin edes piilotettu. Tai kissalle ja koiralle voi kummallekin antaa vessapaperirullan, josta painaa päät sisään ja laittaa sinne sisälle kuivamuonaa. Siinä menee etenkin kissalla mukavasti aikaa, kun se voi pitkäänkin paiskoa rullaa tassuillaan, että saa sieltä ruuat tulemaan. Koira yleensä silppuaa rullan.

– Lemmikit ovat joka tapauksessa meidän vankejamme. Niillä ei ole mahdollisuutta valita itse koska ne tekevät mitäkin, eikä me voida – eikä pidäkään, vapauttaa niitä niin, että ne kuljeskelisivat kaduilla ja valitsisivat itse kenen kissoja ja koiria ne ovat. Siinä mielessä ne ovat vankeja ja parempi onkin suhtautua niihin niin, että yrittää luoda niille mahdollisimman hyvät olot silti....jne

Kokonaisuudessa teksti löytyy siitä kiinnostuneille alla olevasta linkistä.
Minusta on aika hassua, että laitetaan vain osa kirjoituksesta, eikä viitsitä edes sitä linkkiä laittaa.
Osa kirjoituksesta laitettuna, kertoo harhaanjohtavasti asioista...jos lukisi vain tuon "TylsäKissanElämä "laittaman osan, voisi kuvitella,että kyseessä on ammattilainen, joka suosittelee lain vastaiseen kissanpitoon.Mutta kun lukee koko kirjoituksen, ymmärtää asian todellisen laidan.Joten, linkittäkään, älkääkä yrittäkö johdatella muita tarkoituksella harhaan, älkääkä vääristelkö totuutta, sellainen on melko ala arvoista toimintaa, ja käry käy....

http://yle.fi/uutiset/3-7985375

Ps.Ajan kuluksi jokainen meistä, voi myös miettiä, mitä ajatteleekaan sellainen ulkokissa, joka on yksin ulos hylätty ilman turvallista omistajaansa.Jotkut vaan koko päiviksi, ja öiksikin.Ja entä mitä ajattelee sellainen, joka sitten on hyljätty ihan kokonaan, lopullisesti, eliniäkseen.
Ja mitä ne miettiikään, kun niitä autot ruhjoo, ne sairastuu ja pedot niitä saalistaa.Ja entä silloin kun pakkaset nurkissa paukkuu, ja nälkäkin olisi, mutta ei mitään suoja paikkaa, ei ihmistä, joka asialle mitään tekisi.
Ei ketään joka turvaan veisi, ruokaa, hoitoa ja lämpöä tarjoaisi.Mitä ne silloin ajatteleekaan....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
No, onhan se totta, ettei kissan tai koiran ole optimaalista elellä kaupungissa, saati sitten kerrostalossa! Ihminen on vain niin pohjattoman itsekäs, mitä tulee lemmikin pitoon.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ne on lemmikkieläimiä, niitä otetaan lemmikeiksi.Luonnonelukat on ihan erikseen, ne kuuluu vapaiksi luontoon.Jos haluaa että eläin on yksin vapaana luonnossa, katsele kettuja, lintuja ja jäniksiä sitten vaan ikkunasta,eikä ota lemmikkiä.
Jos taas haluaa lemmikin seurakseen, niin sitten on sen seurana, silloin kun se lemmikki on sisällä tai ulkona.Helpoa, ja yksinkertaista.
Ottaa lemmikin, jos osaa siitä asiaankuuluvasti huolehtia, ja jos ei osaa, ei viitsi, ei ota lemmikkiä.
Minä en näe ongelmana lemmikin kaupunkiasumista, eihän lemmikki ulkona ole koko ajan, vaan sisällä, omistajansa kanssa.Ulkoilut huolehditaan lemmikistä riippuen.Silloin kun lemmikki on sisällä, ei ole merkitystä mitä on sen asunnon ulkopuolella, että onko siellä pelkkää metsää, vai kaupunki.Aina voi ulkoilla lemmikkinsä kanssa, jos lemmikki siihen on kykenevä, kultakalaa en lähtisi ulkoiluttamaan, enkä jyrsijöitä, kania voi puistoissa ulkoiluttaa halutessaan kuitenkin.Kunhan muistaa hommata ne hyvät valjaat, ettei kohta ole lemmikki karussa.Ja tietysti se asunnon koko vaikuttaa, ei mitään isoa lemmikkiä pieneen asuntoon, kun eihän kukaan oikeasti vietä aikaansa vaan lemmikkinsä kanssa ulkoillen.Kyllä siellä asunnossakin on oltava lemmikille tilaa leikkiä, juosta ja tilaa virikkeille, jotta se lemmikki viihtyy.Kaupungissa asuva vaikka koira, voi matkustaa bussissa vaikka kuinka kauas retkeilemään omistajansa kanssa, eli ei sekään että asuu kaupungissa, tarkoita että lemmikki ulkoilisi vaan siellä autojen seassa.Lemmikin kanssa voi matkustella vaikka kuinka, jos itsellä on auto, niin mihin harrastuksiin, ja virkistysalueille, tai luontopoluille, rannoilla se vaan on sallittua.Kissakin, nauttii lämpimistä rantalomista, kunhan sille on siihen olosuhteet järjestetty.Monet ihmiset ei vaan ymmärrä, että kissaakin, voi ulkoiluttaa, ja kuljettaa vaikka mihin.Se on kaikki omistajista kiinni.Jotkut luulee, että kissan voi vain päästää yksinään ulos ovesta.Vaikka kissoille voi järjestää monenlasia ulkoilukokemuksia, ihan kauempanakin kuin niissä omissa nurkissa, mökeillä, rannoilla, metsissä, voi käydä päiväretkillä.Ja olipa lemmikki sitten kissa tai koira, molemmat varmasti nauttii, jos omistaja osaa vaan asiat hyvin järjestää.Monilla on vaunu/asuntoauto reissuillaankin lemmikit mukana.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Täällä sisätiloissa käy nytkin aikamoinen säpinä ja jytinä. Ihan sisäkissojen kesken. On kiipeilypuita, tasoja, koloja ja leikkikaverit. Show alkaakin pyöriä näin iltasella mitä villimmin, ja takuulla on eloisa ja virkea katse, turkki kiiltää ja auringonpaisteläikässä sitten makoillaan päivällä. Ja kummallista, osa näitä on pelastettu sieltä ulkoa, nimittäin ihan valllan ulkona elämästä. Ja onpa nyt ovi jäänyt aukikin ulos, vaan ei lähtenyt ovensuusta kovan ensi vuotensa kera pentujen elänyt naaras. Takaisin kipaisi nopeasti. Taisi tyttö muistaa sen kylmän ensitalven ulkona nälässä ja kylmässä. Surkea, laiha loisten valtaama emo oli yrittänyt pitää pentueensa elossa. Loistavasti onnistui, ja nyt saa nauttia elämästä syöden ja leikkien.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Hienoa, että olet tarjonnut hyvät ja turvalliset elinpäivät luontoon hylätylle kissa repanalle.Sillä on varmasti ollut karmeata, kylmässä, sateessa, ja ilman hoitoa ja ruokaa.No, nyt sen ei enää tarvitse sellaisesta kärsiä, kun olet sen hoiviisi ottanut.Toivottavasti muutkin, kissaa itselleen haluavat.Ottaisivat noita hyljättyjä, kaltoinkohdeltuja kissoja, joita löytölöiden kautta saa.Niissä kissoissa ei se vika ole, että ovat luonnonarmoille hyljättyjä, ne ovat vaan raukat pentuina annettu huonon vastuuttoman ihmisen matkaan, ja siitä päivästä on kisuilla alkanut tie huonoon elämään.Joka päättyy vasta, kun joku kissan luonnosta pelastaa, ja oikeasti kissarakas ihminen kissan löytöeläintalolta kotiinsa hakee.Suomessa on paljon löytökissoja, muistaakseni yli 10 000 joka vuosi.Ja lisäksi luonnossa kärsivät, joita ei ole pelastettua saatu.Karmea on kohtalo siis monilla.Ja siksi olisikin hyvä, että ihmiset kiinnittäisivät enemmän huomiota niihin nurkissa kuljeksiviin irtokissoihin, niillähän ei välttämättä ole omistajaa enää ollut aikoihin, ei ainakaan kunnollista sellaista.
Mutta,onneksi myös yhä useammat kissat päätyvät löytöeläintaloille, ja pääsevät sitä kautta hyvään uuteen kotiin.Saavat viellä sen mahdollisuuden nauttia elämästään, hyvin hoidettuina lemmikkeinä :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sillä hetkellä, kun tuo ulos syntynyt kissatyttö kävi puoli metriä ulkona ja kipaisi nopeasti sisälle, tiesin tehneeni jotain oikein. Kissallisista haasteista puuttuu ainoastaan elävä saalis, mutta taisi senkin pyydystämisen tuskan tietää, kun sitä oikein urakalla joutui ilmeisesti 7 pennun elätykseen tekemään (pennut saatiin kiinni, omat ja ottopennut). Kissanelämä voi olla onnea myös lämpimällä pehmeällä nukkumapaikalla kölliä, kiivetä kiipeilypuuhun, vaania kärpäsiä, ja kavereita. Nuuskia ulkoilmaa verkon takaa ja ehkä myöhemmin ulkoiluhäkistäkin.

Tämä provoilija, joka näitä ketjuja aina vaan aloittelee nyyhkytarinoin voisi vaikka kääntää katseensa vanhuksiin, jotka ei pääse ulos. Joskus ei ole vuosiinkaan päässyt haistelemaan ulkoilmaa, kesää, saati muita vuodenaikoja. Siellä ne todelliset vangit ovat. Omaiset ei ehdi, yhteiskunta ei ehdi. Eikä vanhus enää kysykään, kun ei halua olla vaivaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Niin totta.En voi ymmärtää miksi rakkaat lemmikit pitäs vaarantaa lakien vastaisesti, ne ulos ne jättämällä.
Ne vastuuttomien omistajien , ulos jätetyt kissat kärsii, kuolee, katoaa.Ja niistä vain harvat onnekkaat pääsee löytötaloon, ja sitä kautta uuteen kotiin.
En näe järkeä, ottaa lemmikkiä, ja hyljätä se sitten yksin ulos vaaroihin.Parasta sellaisten on olla ennemmin ilman, ja antaa vastuullisten ottaa niitä söpöjä pentuja, ja hoitaa ne asiaankuuluvasti.
Kissa on tunteva ja kärsivä eläin, kissaakin pitää arvostaa lemmikkinä kuten koiraa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
En ole tavannut kissalla tyhjää katsetta, olen sentään paljon kissoja nähnyt.
Eniten huolestuttaa tyhjät katseet ostareilla.
Turhanpäistä inhimillistämistä, että niitä eläimillä näkisi. Piipahtakaa ostarille tai asemien kulmille. Siellä näette Suomen tulevaisuuden toivojen katseet.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kissan tyhjä katse kertoo paljon

Otin kissan, joka oli elänyt kerrostalossa, eikä koskaan päässyt ulos. Kun kotona oli kaksi kissaa tuli tietenkin vertailtua niitä. Ihmettelin, miten tämän uuden kissan katsetta ei tavoittanut mitenkään. Se katsoi nk. tyhjyyteen.

Koko kesän tarkkailin sitä. Kun kissa pääsi ulos ja kanssani metsään se oli tosi iloisen oloinen. Syksyllä huomasin, miten sen katse oli terävöitynyt, se osasi katsoa silmiin.

Satuin myös lukemaan eläinlääkärin jutun. Eläimen tyhjä katse kertoo tylsästä ja virikkeettömästä elämästä.
Kissan paikka ei ole kerrostalon ikkunalauta. Ihminen elää lajityypillistä elämää, mutta ei suo sitä iloa kissalle.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta