Päätös tehty, mutta mietityttää

Jotkut viisaat on sanoneet, että pitkään jättämispäätöstä miettineet kärsivät erosta ja eroajatuksista pitkään liitossaan. Miksi jätetty ei, vaikka olisi puhuttu. Ehkä siksi, että hän halunnee torjua ajatuksen, ehkä jättäjäkin osin. Mutta ahdistus, suru, viha, kaikki muutkin tunteet varmaan kuuluu asiaan. En tiedä, riippuu niin tilanteesta ja paljonko on asioita käsitellyt. Lopullisuus varmaan aloittajaa pelottaa, mutta moni tuossa tilanteessa lopulta kokee helpotusta.

No itse eronneena ja siitä yli päässeenä voisin pari juttua tähän heittää. Kaikki lähtee siitä miten myyt itsellesi tämän tilanteen. Katkeroidutuko vai näetkö tulevaisuuteen ja tajuat että sellainen on ja se on parempi. Aivan turhaa miettiä miten minun käy, raha-asiat, asuminen jne. Tässä yhetiskunnassa kukaan joka ei halua jää ilman kattoa pään päälle ja sosiaaliturva takaa että nälkään ei kuole.
Ota itseäsi niskasta, tee päätös ja ala toimimaan sen mukaan!!
Älä katkeroidu, se vaan pidentää tuskaasi ja älä käytä lapsiasi lyömäaseena toista vastaan....lapsilla on oikeus olla kokematta tällaista.
Harrasta jotain, vaikka kävelyä säännöllisesti....se oikeasti saa ajatukset muualle!!

Tsemppiä!!

Eron syynä on se että en koe rakastavani puolisoa ja ilo elämästä kadonnut jne. Tilanne on ollut näin jo pitkään. Mutta nyt sitten ihan yhtäkkiä keskustelujen jälkeen jotain helliä tunteita heräsi ja koen jopa seksuaalista halua häneen , joita ei siis ole ollut miesmuistiin. Mitä tää nyt on? Paniikkia, sääliä?

Reaktiosi on täysin normaali. Ymmärsit mitä eroaminen todella konkreettisesti tarkoittaa ja mitä olet menettämässä. Keskustellessasi vaimosi kanssa kunnolla myös paha olosi helpotti ja se vaikuttaa fyysisestikin. Eron jälkeen jää yksin ja se on voimakkaampaa yksinäisyyttä mitä onnettomassa liitossa tuntuu. Toinen kuitenkin on ollut lähellä vaikka yhteys ei ole toiminut toivotulla tavalla. Uusi kumppani saattaa löytyä nopeastikin tai ei löydy ollenkaan. Työkuntoisen sinkkumiehen luulisi löytävän töitä suhteellisen hyvin.

Hei rakkaudenhaudalla,

Ymmärrän hyvin, että asia mietityttää. Ero on hirveän iso päätös. Kerroit, että olet jo puhunut puolisosi kanssa erosta. Entä jos puhuisit hänen kanssaan myös epäilyistäsi? Mitä hän ajattelee erosta?

Jos päädytte eroon, ehkä on hyvä, jos kerrotte asiasta lapsille yhdessä puolisosi kanssa. Ajattelen, että tärkeää on korostaa lapsille sitä, että molemmat vanhemmat pysyvät edelleen lasten elämässä. Heitä ei hylätä ja vanhemmat rakastavat edelleen lapsia, vaikka päättävätkin elää erillään. Tärkeää on myös korostaa lapsille, että ero ei ole heidän syytään.

Vaikka ero on myös lapsille iso asia, se voi myös heidän kannaltaan johtaa parempaan tilanteeseen. Lapsillekaan ei ole hyväksi, jos vanhemmat voivat koko ajan huonosti. Tärkeää on se, että lapset eivät joudu vanhempien erossa välikappaleiksi, joilla rangaistaan toista. Jos erosta tulee vaikea, yrittäkää pitää lapset erossa riidoista.

Uskon, että olet nyt väsynyt ja stressaantunut tilanteeseen. Toivottavasti jaksat. Ja toivottavasti kaikki kääntyy parempaan suuntaan, millainen se suunta sitten onkaan.

Vilppu H.
pappi

Onko tosiaan vain loitontuminen toisesta ainoa huolenaihe? Kevyesti sitten eroat. Vakavia asioita, että yleensä erotaan ovat pettämiset, väkivallat, kunnianloukkaukset ym.
Ja mitä kaikkea erilaiset huumeet ja vastaavat saavatkaan aikaan. En ymmärrä miksi et voi antaa toisen vain olla. Onko tosiaankin niin, että jos ei joka päivä halaa, on se syy eroon?