Mitä tuo ilmiö tarkoittaa?

Eli mitä transvestiitti oikeasti haluaa?
Kun eihän elämä ole kuin vain joiltain osin sukupuoliasia. Eihän se, jos ei tykkää kaikesta mitä kulttuuri tai muoti tuo mukanaan tarkoita sukupuolisesti välttämättä yhtään mitään.
Minä olen kait aivan selkeästi nainen. Ikää sen verran, että muistan vielä hämärästi ajan jolloin naisilla ei kovin usein pitkiä housuja ollut. Lapsena pidin omista vaatteistani, mutta nykyään lapsilla ei ole enää sellaisia vaatteita edes kuin silloin oli. Ajat muuttuu ja muoti muuttuu.
Minulla on sitten murrosiän ollut ainoastaan muutamia hameita. Korkokenkiä ainoastaan jossain nuoruusvaiheessa tanssireissuja varten. Nykyään ei niitäkään, kun käytetään tossuja niiden jalkaystävällisyyden takia.
Melkein kun tv:stä tulee joku juttu transuista, niin minusta niissä on vain vaate-peruukki-meikki-hame-korkokenkä-korujuttuja. Eli juttuja jotka ei keskivertonaisen elämään edes kuulu.
On se sanonta, että ei vaatteet tee miestä, niin ei ne vaatteet naistakaan tee.
Minun tarkoitus ei tällä ole ketään loukata tai mitään sellaista. Ihan aidosti ihmettelen transvestiittiasiaa ja noita lähestymiskulmia, jotka kulkevat kaiken ulkoisen kautta.
On helppo ymmärtää, että miesten vaatetusmuoti on pitkään ollut paljon yksipuisempaa kuin naisten, mutta eihän kyse voi pelkästään olla vaatteista. Suurin osa naisista kuin ei elämänsä aikana ehdi muotiin kovin paljoa perehtyä. Naisten muoti usein on hyvin samanlaista kuin miestenkin. Eli mitenkään tuo ei voi olla pelkkä vaatejuttu.
Käsitän että jos oikein etsisin, löytäisin varmaan kirjallisuutta aiheesta, mutta jotenkin en varmaan ymmärtäisi lukemaani, kun kaikki mitä esitetään julkisuudessa tuntuu menevän vaateasiohin, jota en tajua, niinkuin tästä jo selväksi kävikin.
Tuli tuo pätkä yleltä Ensiosta, joka ei siis tunne seksuaalista vetoa miehiin. Noin olen käsittänytkin että homoseksuaalisuus on eri asia. Mutta miksi kukaan haluaa huomiota naisena, kun suurin osa naisistakaan sellaista huomiota naisena ei halua. Ennemminkin halutaan arvostusta ja samaa palkkaa samasta työstä yms. Naiseutta sinänsä voisi pitää jopa negana, joka merkitsee kanamaisuutta, jonkalainen kukaan arvonsa tunteva nainen taas ei halua olla. Ja eikö kaikki huomion kerääminen ole pinnallista? Eihän sukupuoli ihmisestä paljoa kerro.
Ja jos tahtoo kuulua joukkoon naiset, niin eihän se ole ollenkaan ongelmatonta kellumista missään yhteisessä massassa, vaan todella paljon muuta.
Ilmianna
Jaa

15 Vastausta


Transvestiitti (kevyemmin tiitti, transu on loukkaavaksi koettu sana, pliis...) kokee ainakin ajoittaista tarvetta eläytyä naisen rooliin. Koska miehen ilmiasussa naisellisiin varustuksiin pukeutuminen on suuri tabu, miehelle tämä siirtymä on usein iso, tunteita kuohuttava ja pelottavakin asia. Jotta mies voisi tuon rajan ylittää niin, että itse kokisi siirtyvänsä naisidentiteettiin, se yleensä vaatii merkittäviä muutoksia omassa ulkonäössä - miehen naaman ja kehon naisellistaminen on aikamoinen haaste. Jos vielä on tarkoitus mennä ulos, oma arkuus saa monet viemään tuon peittelyn överiksi, ettei kukaan tunnistaisi. Toisaalta transvestiitti katselee naista itsessään ainakin alkuvaiheessa miehen silmin, missä korostuvat median tuottaman naiskuvan piirteet. Näistä kaikista syistä johtuen transvestiitti voi olla aika usein ylipukeutunut, ylimeikattu ja stereotyyppisesti naisellinen - niin paljon, kuin hän sitä osaa olla.

Hyvin yleistä kuitenkin on, että oman varmuuden taidon ja tottumuksen saattelemana tiittikin alkaa katsella omaa naiskuvaansa naisen silmin: Meikki tulee luonnollisemmaksi, vaatteet vähemmän yliampuviksi jne. Edelleen transvestiitti kuitenkin kaipaa ulkoista naisellisuuden, mitä voi olla vaikea saavuttaa ilman naisellisia vaatteita, hiuksia, meikkiä ja kehoa muokkaavia lisukkeita. Itse hahmotan naisellisen ulkoisen olemukseni korostuneemmaksi kuin esimerkiksi omalla puolisollani, mutta neutraalimmaksi kuin eräillä naiskollegoillani.

Niin: Transvestiittimiehen kaipauksesta kaiken naisellisen perään pätee vanha sanonta: Siitä puhe, mistä pula! Silloin naisten ei-niin-naiselliset asut eivät tuota pulaa kauheasti hellitä. Toki on paljon transvestiitteja, minä heidän joukossaan, jotka arkivaatetuksessaan käyttävät miehenä ollessaan vaivihkaa juuri noita naisten neutraaleja vetimiä.

Jos tarve naisellisesta kokemuksesta on tai muuttuu kokemukseksi olla kokonaan nainen, puhutaan transsukupuolisuudesta, jossa myös kehoa useimmiten muokataan kokemusta vastaavaksi. Tällöin on tyypillistä, että transsukupuolisilla ei ole niin suurta tarvetta ilmentää naisellisuuttaan ulkoisilla merkeillä.

On muuten olemassa myös naistransvestiitteja, joilla on ihan vastaava tarve pukeutumalla eläytyä miehiseen identiteettiin. Heitä vain ei niin helposti huomaa, koska liukuma miehiseen asuun on niin helppo naisille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kiitos tästä selventävästä kommentista :)
Tänään ollut vapaapäivä ja tämä tullut välillä mieleen. Olen myös pohtinut omaa kehitystäni, suhteitani vastakkaiseen sukupuoleen ja omaa identiteettiäni hiukan uudistuneesti.
Minua ilahdutti erityisesti tuo kohta jossa kerroit siirtymästä ja siitä miten se on vaikeampi miehelle kuin naiselle. Ei siis ilahduttanut se että se on vaikempaa miehelle, vaan sen oivaltaminen. Aivan kuin olisin löytänyt jonkun hauskan uuden puolen ihmisenä olemisesta. Kuvailemaasi siirtymää onkin varmaan aika yleisesti, jotenkin huomaamattomasti. Minulla nyt oma käsitys tuosta olemassa, en tiedä onko se nyt aivan sama ilmiö, mutta sellaista olen itsekin kokenut.
Olen mieltänyt sellaisen itsessäni syventyneiksi ihmissuhteiksi joidenkin miesten kanssa ja olen kokenut ikäänkuin kehittyneeni ihmisenä noiden ystävyyssuhteiden kautta jotka suhteet ovat olleet yhdistävä silta. En ole kuitenkaan ajatellut niitä yleisesti silloiksi miehiseen maailaan vaan henkilökohtaisiin ystävyyksiin. Olen noissa ystävyyksissä kokenut että sukupuolemme eivät ole erottaneet meitä mitenkään toisistamme. Koen että sukupuolen merkitys on vähentynyt ihmisenä kypsymisen myötä aivan todella paljon.
Nainen haluan olla vain eritysesti tietyissä tilanteissa, joissa tilanteissa siitä on iloa. Paritanssi on yksi minulle rakas harrastus ja siinä on minulle tärkeää naisena oleminen ja naiselta näyttäminen, vaikka käytän omaa makuani ja taiteellista korotusta paljon. Sen jälkeen asian voikin taas unohtaa. Myös pari muuta harrastustani ovat sellaisia joissa toteutan nimenomaan sukupuoli-identiteettiäni ainakin omasta mielestäni.
Seksuaalisesti olemme rakastajani kanssa todenneet että olemme juuri sitä mikä on meille täydellistä emmekä voi haluta muuta, siis minä nainen hän mies.
Tuohon transasiaan liittyy ilmeisesti monenlaisia ilmiöitä. Minusta on jotenkin kummallista se, että ihan kuin ei olisi tilaa kaikille, että pyritään niin tarkkaan määrittämään muita, mitä muut saavat olla. Minä olisin sitä mieltä että ihmisten pitäisi olla vapaita toteuttamaan itseään tämän todennäköisesti ainoan elämämme aikana ilman pikkusieluista silmälläpitoa ja tarpeettomiin asioihin
puuttumista. En sitten tiedä, että olisinko viemässä jotain hohtoa joiltakin asioilta, jos siirtymät esim juuri sukupuolten välillä olisivat täysin vapaita ja niitä voisi halutessaan suvereenisti toteuttaa. Mitä nuo tarpeet toisaalta tasa-arvoisuuden vallitessa voisivat olla?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Varmaan se siirtymä menettäisi hohtoaan, jos tabua ei olisi. Ei se kuitenkaan hävittäisi sitä asiaa, että osa meistä ei koe "sitä omaa" sukupuoli-identiteettiään oikeasti omakseen. Todennäköisesti moni nykyisistä transvestiiteistä olisi sellainen nykyistä neutraalimmassa ilmiasussa, mutta hakeutuisi kuitenkin sen maailman naisellisina pidettyihin asioihin. Tässä suhteessa transvestismi sellaisena kuin sen näemme, on myös kulttuurin muokkaama konstruktio.

Itsellenikin on monta asiaa, joiden tekemisessä ei ole minulle sukupuolella väliä. Olen esimerkiksi laittanut ruokaa, siivonnut ja pessyt pyykkiä iät ajat moista asiaa pohtimatta. Tunnistan myös tuon syvän ihmissuhteen, jossa sukupuoli lakkaa olemasta kovin merkityksellinen. Toisaalta joitakin asioita on tärkeä tehdä nimenomaan naisena. Näistä tärkein on itämaisen tanssin harrastukseni, jossa haen omaa sisäistä naiseuttani yhdessä ihanien "tavisnaisten" kanssa, jotka ovat tekemässä juuri samaa. Myös paritanssissa vietävän rooli korostaa naisellista kokemusta, vaikka se aika kömpelösti vielä onnistuukin.

Se, että transvestiitti on ainakin alkuvaiheessa niin täpinöissään supernaisellisista jutuista vertautuu helposti pikkutyttöjen prinsessaleikkivaiheeseen, johon liittyy oman itsen hakeminen naisena ja siihen edelleen liittyvä haavemaailma. Jos lisäksi kysyt tällaiselta transvestiitiltä, miksi hänelle ei tuulipuku tai muu arkivaatetus kelpaa, hän todennäköisesti vastaa, että pukeutuminen silloin, kun se harvoin mahdollistuu, on aina juhlan aihe. Kun mahdollisuuksia naisena olemiseen tulee myös arkipäivään, voi se tuulipukukin löytää tiensä tiitin päälle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Onko joitain erityisiä asioita mitä miehenä olemisessa viehättää samalla tapaa kuin naisena olemisessa naiseksi pukeutuminen?
Minua viehättää miehisessä maailmassa voiman ja rohkeuden tuntu, joka nyt tietenkin osin illuusio (ymmärrän sen). Mutta sellaisen piirteen valjastaminen omaan käyttöön on/olisi mukavaa. Voin kuvitella miehisiä huveja varsinkin jos on poikamies ja varallisuutta sen verran käytössä että voi hankkia esim. moottoripyörän, jonkin erikoisen auton tms. Mies voi käsittääkseni kokea jotain voitokasta ja vahvaa tunnetta itsestään. Nasena toteutan tuollaista ajattelua yhdistettynä ei niin näyttävään ajoneuvooni jolla teen yksinäisiä retkiä silloin tällöin -en kuitenkaan pukeudu mitenkään tavallisesta poikkeavasti. En ole juurikaan kuullut naistuttupiirissäni että tuollaisia hyödyttämiä ajeluja yksin harrastettaisiin minun iässäni. Koen että vain rentoudun tuossa ja irrottaudun kaikesta turhasta. Jonkinlaista liikunnaniloa varmaan sekin.
On varmaan luonnollista että elämästä yrittää saada miellyttävääkin niiltä osin kun se on mahdollista.
Tuo mitä sanot kulttuurin muokkaamaksi konstruktioksi, niin toivoisin että sellaiset vaikeudet voisi poistaa mitä siitä seuraa. Joskus tuntuu että aikuistuminen on myös välttämättömyyksien ja ei niin välttämättömien asioiden erottamista toisistaan ja rajanvetoa niiden välillä. Toisaalta ihmisillä lienee aina ollut jonkunlaista kulttuuria, siis muuta kuin välttämättömyyksiin sisältyvää ja sillä omat merkityksensä. Nykyään näyttää että globalisaatio ja kaikenlainen maailmanlaajuinen liikehdintä tuo jotain sekasotkuakin. Joskus herättänyt vähän häpeääkin oma mukavuudenhaluinen elämä ja pukeutuminen kohtaamieni kehitysmaista Suomeen muuttaneiden naisten edessä. Luultavasti tunteet kulkevat myös toiseen suuntaan. Olen kuitenkin ylpeä saavutuksista tasa-arvon saralla. Mieleen tulee myös se suuri uhraus jonka länsimaiset naiset ovat tehneet kun omistautuvat työlle oman perinteisesti onneksi mielletyn elämänsä kustannuksella.
Tästähän tuli minulle yksi uusi kiinnostuksen aihe ihan, sukupuoli-identiteetti ja sen muodostuminen. Kiitosta taas edelleen :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hyvin ymmärrän miehen elämän mukavat puolet ja sen, että niistä voi kovinkin nauttia - itselläni vain ei ole kiinnostusta siihen suuntaan. Osin se selittynee sillä, että niin tehdessäni en pääse toteuttamaan sitä puoltani itsessä, joka on ollut vuosikymmeniä piilossa ja ilman oikeutusta- se kun on tässä elämänvaiheessa minulle tärkeintä. Osin en yksinkertaisesti koskaan ole ollut erityisen viehtynyt äijäilyyn ja ollut usein aika kujalla sellaisen keskelle joutuessani.

Se, että toimin niin kuin toimin ja tunnen niin kuin tunnen, ei tarkoita sitä, että haluaisin olla jollakin tavoin alisteinen ja sellaisesta nauttisin. Naisidentiteettini on itsenäinen ja tasavertaista kohtelua vaativa persoona. Nautin kuitenkin siitä, että en koe tarvetta täyttää vaatimuksia siten, miten jonkun machomiehen kuuluisi roolinsa mukaisesti niitä täyttää. Voin siis ottaa monia asioita rennommin ja valita oman tieni.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Voisin sanoa samoin että olen ollut usein aika kujalla naisten keskellä, nämä kun ovat minusta useimmiten aika tylsiä loppujen lopuksi perheineen ja miehineen päivineen. Minulle perheettömänä on ollut ponnistus sopeutua muihin naisiin, koen onnistuneeni kuitenkin. Nykyään haittaa kuin lapsettomuudesta puhutaan niin paljon ongelmana. Naiset ovat ilmeisesti alkaneet ihan pelkäämään lapsettomia kanssasisariaan että mitä näiden kanssa uskaltaa puhua. Tämä ongelma siis vieraampien kanssa, ei niiden jotka tuntevat minua paremmin.
Ne minun miespuoliset ystäväni, joihin viittasin kuin puhuin silloista yksilöiden välillä ovat hyvin persoonallisia miehiä, ennemmin hienostuneita yksilöitä kuin mihinkään porukkaan jääneitä, joskin näillä on paljon miespuolisia ystäviä. Jotenkin kuitenkin erottautuvat näistä yksilöinä yksilöllisin ominaisuuksin jotka ominaisuudet minä koen positiivisiksi. En tiedä, olivatko nämä ystäväni (menneisyydessä) ehkä vähän rennompia kuin muut, myös feminiinisen puolensa kanssa. Nyt muistan että olen joskus ainakin yhdessä heistä nähnyt paljon naisellista. Niin paljon että se jopa vähän kummastutti. Toisaalta, eikö jokaisessa yksilössä ole sekä maskuliinisuutta että feminiinisyyttä?
Te tiitit olette varmaan todella paljon enemmän tietoisia itsestänne, tai ainakin tulette sellaisiksi, kuin muut. Minäkin tavaan tällaista vasta kun todella paljon on jo takanapäin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mitä transihmiset ajattelevat useamman kuin kahden sukupuolen mallista, jota kahden sukupuolen mallia on alettu julkisuudessa arvostelemaan? Miten ajatus useammista sukupuolista sopii transihmisten maailmankuvaan?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
WorkingGirL- kirjoitti:
Mitä transihmiset ajattelevat useamman kuin kahden sukupuolen mallista, jota kahden sukupuolen mallia on alettu julkisuudessa arvostelemaan? Miten ajatus useammista sukupuolista sopii transihmisten maailmankuvaan?
Transihmisten mielipiteet tästä asiasta vaihtelevat. Valtaosa toki on sitä mieltä, että sukupuolijärjestelmässä pitäisi olla tilaa kaikenlaisille identiteeteille, mutta henkilökohtaisessa suhteessa tiukkaan nais-miesjaotteluun eli binääriin sukupuolijärjestelmään on eroja. Osa kokee toisen kuin kätilön arvaaman sukupuolen olennaisena osana omaa persoonaansa. Tällöin he kutsuvat itseään transnaisiksi ja transmiehiksi, usein korjausprosessin jälkeen transtaustaisiksi naisiksi ja miehiksi tai pelkästään naisiksi ja miehiksi.

Joillakin identiteetti on kaksisukupuolinen/bigender, jolloin molemmat binäärit sukupuolet ovat olennaisia. Huomattavan iso joukko taas ei koe kumpaakaan binääristä sukupuolta omakseen jolloin voidaan puhua löyhästä ryhmästä muunsukupuoliset. Heidän keskuudessaan on lukematon määrä erilaisia tarkempia identiteettinimiä, jotka voivat kuitenkin tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Tästä joukosta erottautuu kuitenkin erilleen sukupuoleton eli asukupuolinen, jolla ei ole minkäänlaista suhdetta nais- ja miesidentiteettiin.

Muunsukupuoliset kokevat hankaluuksia yhteiskunnassa, koska ihmisten, joilla on tapana jaotella toisiaan miehiksi ja naisiksi, on heihin suhtautumisessa suuria vaikeuksia - transnaiseen tai -mieheen näyttää olevan helpompi tottua lähiympäristössä. Myös hoitojärjestelmä ei kunnolla heidän oikeuksiaan tunnusta, koska se on orientoitunut tekemään hoidot selkeästi naiseksi tai mieheksi asti. Myös juridisesti muunsukupuoliset ovat kroonisesti väärin sukupuolitettuja ja juuri he tarvitsisivat sen kolmannen juridisen sukupuolen.

Jotkut transvestiitit voisivat myös olla tyytyväisiä kolmannen sukupuolen mahdollisuuteen. Transvestiittien järjestö Dreamwear Club ry ajaakin voimakkaasti kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän purkamista. Käytännössä vain äärettömän pieni osa tiiteistä on kuitenkin julkisesti omia itsejään, jolloin tuolle optiolle ei tällä hetkellä olisi heille kovinkaan paljon käyttöä.

Tämä kokonaisuus on varmaan hämmentävä sitä tuntemattomalle. Lisäksi kukaan ei loppupeleissä tunne toisen korvien välissä olevia asioita pelkästään sen perusteella, miltä hän näyttää tai mitä nimeä hän käyttää identiteetistään. Näin ollen on viisasta olla olettamatta liikaa ihmisestä noilla perusteilla oltaessa tekemisissä hänen kanssaan. Sivulauseessakin tahattomasti putkahtelevat väärät olettamat voivat satuttaa joten on parempi antaa hänen kertoa itse sen, mitä hän haluaa ja miten hän kokee.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
" Huomattavan iso joukko taas ei koe kumpaakaan binääristä sukupuolta omakseen jolloin voidaan puhua löyhästä ryhmästä muunsukupuoliset."
Herää todella hämmentävä kysymys, miten ihmeessä voi tietää mikä asia johtuu sukupuolesta ja mikä muusta henkisestä/psyykkisestä ominaisuudesta?
Tuo on minusta täysin selvää, että ei ole fiksua tehdä sukupuolen mukaan kovinkaan montaa johtopäätöstä toisen ajatuksista, ja tämän keskustelun jälkeen luovun luultavasti viimeisistäkin johtopäätöksistä :)
Muistan yhden kerran elämässäni kohdanneeni työn merkeissä ihmisen, jonka sukupuolesta en pystynyt tekemään minkäänlaista arvausta. Juttelimme aluksi hyvissä merkeissä, hyväntuulisina ja luonnollisesti kunnes minuun iski se epätietoisuus hänen sukupuolestaan ja vaikka yritin ettei, se hämmensi minua ja vaivasi jotenkin. Minun mielestäni naisilla on jonkinlaista keskinäistä koodistoa, vaikka lähes olematonta, mutta sitä on. Pyrin periaatteessa hyväksymään miehet samalla tavoin, mutta sukuolten välinen ero on olemassa ja monet ns. varatut miehet välttävät itse kontakteja kuin pelkäisivät jotain kontaktiin liittyvää. Sen välttelyn sitten olen taas jotenkin hyväksynyt osaksi tätä pakollista koodistoa. Näin suhteeni naisten kanssa on jotenkin välittömämpi yleisesti.
Tietenkin minäkin olen kohdannut transihmisiä, mutta käytännössä he ovat valinneet ainakin senhetkisen sukupuolensa, joten montaakaan heistä ei ole mieleeni jäänyt. Jotkut ehkä juuri sen naisellisuuden painottamisen takia ovat erottuneet.
Nykyään työskentelen alanvaihdon kautta hoitoalalla, joten varmaan siksikin tämä kiinnostus tähän asiaan nyt minulla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Uusi
"Herää todella hämmentävä kysymys, miten ihmeessä voi tietää mikä asia johtuu sukupuolesta ja mikä muusta henkisestä/psyykkisestä ominaisuudesta?"

Ihmisen kokemus siitä asiasta on tietysti aina hänen omansa. Ulkopuolinen voi tätä asiaa joutua selvittelemään transtutkimuksissa, joissa tehdään erotusdiagnostiikka sukupuoli-identiteetin ja mielenterveyden ongelmien välille ennen transdiagnoosia ja hoitojen aloittamista. Vaikka en itse tuon asian spesialisti olekaan, luulen, että on ihmisen kohdatessa suhteellisen helppo aistia sukupuoli-identiteettiin liittyvä normaali "erilaisuus" sellaisenaan erilaiseksi verrattuna siihen, että tuollainen kokemus olisi osa jonkinlaista psykoosia - jopa sellaisten transihmistenkin kohdalla, joilla on psykoosi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jopa on tosi filosofinen ketju.
Itse transvestiittina nautin naisten pehmeistä asuista, alushousuista, sukkahousuista, mekoista, hameista, villatakeista, yöpaidoista, pehmeää ihanaa.
Samoin nautin silmämeikeistä, kynsilakoista jms.

Vaimoni nauttii kanssani tiittiydestä , hän on paljon opettanut minua.
Tiitti ei ole homo joka haluaa meikattuna ja vaatteissa miestä.
Nautimme kotona ja kesämökillämme nautinnoistamme.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Uusi
Sul on ihana vaimo! Mun exä oli samanlainen, mutta lähti toisen matkaan ja yhtä suvaitsevaa on tosi vaikee löytää sekä kaapissa oleminen ei ole oikein vaihtoehto.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
huomiota
Ilmianna
Jaa
Uusi
Suurin osa sotkee transvestiitin muihin trans-ihmisiin.
Setan ja THL:n määritelmä:
'Transvestiitti on mies tai nainen, jolla on mahdollisuus sisäisesti eläytyä kumpaankin sukupuoleen ja tarve ilmentää naisellista ja miehistä puolta itsessään vaihdellen. Transvestiitteja arvioidaan olevan Suomessa noin 50 000.'
Ilmianna
Jaa
Uusi
Minä leikin tyttöä yksin kotona siihen asti kun voitan lotossa ja sen jälkeen tarvitse olla tekemisissä kuin sellaisten ihmisten kanssa kun haluaa, niin ostan ulkomailta tissit, perseen ja pimpin. Se on raksainssinä vähän vaikeeta olla suvaitsevaisessa ympäristössä.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Mitä tuo ilmiö tarkoittaa?

Eli mitä transvestiitti oikeasti haluaa?
Kun eihän elämä ole kuin vain joiltain osin sukupuoliasia. Eihän se, jos ei tykkää kaikesta mitä kulttuuri tai muoti tuo mukanaan tarkoita sukupuolisesti välttämättä yhtään mitään.
Minä olen kait aivan selkeästi nainen. Ikää sen verran, että muistan vielä hämärästi ajan jolloin naisilla ei kovin usein pitkiä housuja ollut. Lapsena pidin omista vaatteistani, mutta nykyään lapsilla ei ole enää sellaisia vaatteita edes kuin silloin oli. Ajat muuttuu ja muoti muuttuu.
Minulla on sitten murrosiän ollut ainoastaan muutamia hameita. Korkokenkiä ainoastaan jossain nuoruusvaiheessa tanssireissuja varten. Nykyään ei niitäkään, kun käytetään tossuja niiden jalkaystävällisyyden takia.
Melkein kun tv:stä tulee joku juttu transuista, niin minusta niissä on vain vaate-peruukki-meikki-hame-korkokenkä-korujuttuja. Eli juttuja jotka ei keskivertonaisen elämään edes kuulu.
On se sanonta, että ei vaatteet tee miestä, niin ei ne vaatteet naistakaan tee.
Minun tarkoitus ei tällä ole ketään loukata tai mitään sellaista. Ihan aidosti ihmettelen transvestiittiasiaa ja noita lähestymiskulmia, jotka kulkevat kaiken ulkoisen kautta.
On helppo ymmärtää, että miesten vaatetusmuoti on pitkään ollut paljon yksipuisempaa kuin naisten, mutta eihän kyse voi pelkästään olla vaatteista. Suurin osa naisista kuin ei elämänsä aikana ehdi muotiin kovin paljoa perehtyä. Naisten muoti usein on hyvin samanlaista kuin miestenkin. Eli mitenkään tuo ei voi olla pelkkä vaatejuttu.
Käsitän että jos oikein etsisin, löytäisin varmaan kirjallisuutta aiheesta, mutta jotenkin en varmaan ymmärtäisi lukemaani, kun kaikki mitä esitetään julkisuudessa tuntuu menevän vaateasiohin, jota en tajua, niinkuin tästä jo selväksi kävikin.
Tuli tuo pätkä yleltä Ensiosta, joka ei siis tunne seksuaalista vetoa miehiin. Noin olen käsittänytkin että homoseksuaalisuus on eri asia. Mutta miksi kukaan haluaa huomiota naisena, kun suurin osa naisistakaan sellaista huomiota naisena ei halua. Ennemminkin halutaan arvostusta ja samaa palkkaa samasta työstä yms. Naiseutta sinänsä voisi pitää jopa negana, joka merkitsee kanamaisuutta, jonkalainen kukaan arvonsa tunteva nainen taas ei halua olla. Ja eikö kaikki huomion kerääminen ole pinnallista? Eihän sukupuoli ihmisestä paljoa kerro.
Ja jos tahtoo kuulua joukkoon naiset, niin eihän se ole ollenkaan ongelmatonta kellumista missään yhteisessä massassa, vaan todella paljon muuta.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta