Kuinka pitkään olette olleet työttömänä?

12vuotta

vuosia..



Tuo typ meno pitäis 3x ainakin kysyä että '' onko varmasti kyllä-myönteinen '' on siis pahin ja viheliäisin paikka mitä voi olla työttömille ja turhin ehdottomasti.
Työttömät hakee kunnon töitä eikä mitää turhaa juoksutusta.

3,5 vuotta. Viimeisen 5.5 vuoden aikana ollut 1kuukauden töissä. Jossain haastatteluissa käynyt. Yleensä työpaikoista ei kuulu mitään hakemuksen lähettämisen jälkeen. No näillä mennään. Ennemmin toimeentulotuelle, kuin orjatöihin.

palttiarallaa 6,5 vuotta. Todellakin se menee niin, että TE-toimisto tarjoaa koulutusta vastaavaa työpaikkaa, jonka sitten joko hyväksyn tai hylkään - riippuen mm. paikan ilmapiiristä - en nyt tarvitsisi enää yhtään narsistia lähipiiriini. Kaikki muu on diipa-daapaa ja siten sitä ei toteuteta. Nyt olen siis ollut ilman tukia kohta 2 vuotta, koska TE-toimisto ei ole myöntänyt että olen töitä vailla - vaan yrittää edelleen tyrkyttää karenssejaan ja turhake koulutuksia sekä aktivointia. Miten aktivoitua, jos ei tarjota edes töitä omalta alalta!

Valmistuin energia insinööriksi vuonna 2004 ja siitä lähtien työttömänä. Yksi puolenvuoden työjakso vuonna 2008.

Tuli täyteen 3v ja eka kertaa elämässäni työtön. Työnantajat ei edes viiti vastata hakemukseen ja te-toimisto lähetti ekan työtarjouksen eli lue; haettava tai käy niin ja näin, jos ei vastaanota kokopäivä työtä. Soitin toisen kerran ko. firmaan ja edelleen oli "nollasoppari, kait 20h/viikko". Tiedä sitte, pitikö virkailija tyhmänä, että nollasoppariin pitäis suostua? Alkaa jo masentamaan työn hakeminen. Oletteko muuten huomanneet, että aamulla mol-sivustolla käydessä voi olla parikin tuhatta työpaikkaa enemmän kuin iltapäivästä? Ihmetellyt, onko sekin sivusto jotain kusetusta. Tuskin ne työpaikat häviää muutamassa tunnissa?

Olen ollut työttömänä 32 vuotta. Isi järjesti minulle viran työvoimatoimistosta 32 vuotta sitten. Ei onnistunut opinnot kansakoulun jälkeen, joten oli pakko mennä virkailijaksi. Olen loisinut siitä lähtien ilman työtä erilaisissa toimistoissa. Nykyään olen asiantuntija te-toimistossa. En tiedä miksi, enkä tiedä koska olisi jotain työtä.
Täytyy varmaan loisia täällä virassa loppuelämä, koska en osaa tehdä mitään.

5v tulee täyteen pitkäaikaisen työpaikan menetyksestä, mutta pisin yhtäjaksoinen täyden työttömyyden jakso on alta 2v. Eli löysin parikin pätkää ja sitten pääsin opiskelemaan. Työkkärin mielestä olen edelleen opiskelija. Teen nyt sitten osa-aikahommaa. En elä sillä eikä opiskelulla ole mitään merkitystä työn saannin kannalta. Ja vielä olisi 10v eläkkeeseen.

Irtisanouduin työpaikastani seitsemän vuotta sitten, sen jälkeen ollut pari määräaikaista paikkaa yht. 2 vuotta ja opiskelin 2,5 vuotta. Nyt etsin töitä, toivo rupeaa hiipumaan, näilläkö mennään loppuelämä...

terveisiä työkkäristä..

tulipa taas muutama petos ja identiteettivarkaus rykäistyä.. hahah hahah.

noihin vapaaehtosiin typ luoliin muutama jotka aina sanonut EI kun tietä et siellä turhimmat ja vastenmieliset syylävirkailijat turhana odottaisi turhine asioineen

kohta noil karenssit jokaisella, ei ne kauan pysy siinä jatkuvan aika tapaamiseen tarjousten tahdissa ajan siirtoineen

on mukava tehdä toisten nimissä valheellisia sopimuksia ja väittää ettei he sanoneet ei, vaikka en kysynyt

mitä kuuluu työttömät? hahah hahah

sukurutsa sukuki taustalla , ei muuta ku huonoa teille jatkossakin roskaväki

Olen ollut työttömänä koko elämäni.

Vladimir Lenin elämänsä aikana, sanovat, ei tahnyt päivääkään töitä, mutta kirjoitti paljon ja luennoi.

- puberteetti iässä olin päivän tärksvärkissä
- olin työharjoittelijana jossakin joskus
- olin työpalkkatuellisena kerran
- tein oikeita töitä 3 päivää, jonka jälkeen väsähdin
- en osaa ymmärtää verokorttia
- eläkettä on päälle kolme euroa
- syntymäni jälkeen työn teko kouluineen tuntui aivan pahalta asialta, Saatanan keksinnöltä
- työn teon esteenä on ollut mielivamma, josta puhkesi aito ja vilmpitön filosofiaa, että yheiskuntamme on väärässä, ettei se tue yhtään rakkauden. Rakkaus puuttuu kokonaan kaikialta.

kippis aidolle humanismille!

"Työelämää" olen saanut maistaa reilut 2 vuotta, niistäkin palkallisena vain n.1,5v. loput hieman yli kymmenestä vuodesta olen ollut työttömänä.

Joka vuosi olen n. 3 kk työttömänä. n kk sitten taas töihin

Nyt ollut kohta 3kk työttömänä. Sitä aikaisemmin olin työssä 4kk ja sitä ennen työttömänä yli 2 v.

Jotain 10 vuotta oon makoillut kotona. Jos ei pimeitä hommia oteta huomioon kun välillä olen tehnyt niitä.

Takana 5 vuotta työttömyyttä. En suostu ilmaisorjaksi. Tulkoon karenssi, kestän kyllä vaan nöyrry "kuntoutukseen" en.

80 luvun lopulla viimeksi oikeissa töissä. Sen jälkeen palkkatukitöitä peräti 4 eri kertaa, joku työharjoittelu / kokeilu, humpuuki työnhakukurssi ja viimeksi kuntouttavaa 2 vuotta yhteen menoon. Ikää on 57 vuotta. Olin vanhainkodissa suorittamassa sitä kuntouttavaa ja sinne voisin vielä kerran mennä uudestaan kuntoutettavaksi. Luin vanhuksille sanomalehtiä ja ulkoilutin niitä. Hauskaa oli.

Niin pitkään etten hirveä edes ajatella, mutta aika aikaa kutakin.

Hyvinvointiyhteiskuntamme ei ole suonut kaikille työikäisille ja työkuntoisille mahdollisuutta työntekemiseen, joten ei pidä työttömien syyllistää itseään, eikä muidenkaan hyväosaisten syyllistää heitä joilta työnsaanti on evätty. Hallitus ennen, tänään ja tulevaisuudessa katsokoon peiliin ja luopukoon ahneudesta!

olin mä pimmee varkailla tapiolassa 80 luvul, sit koluttiin keskustan koteja ei oo verroi maksannu kukkaan

Miksi ihmeessä jopa 30 vuotta kokonaan työttöminä olleet ovat vielä työkkärin asiakkaina? mikä järki siinä on? on jopa ihmisiä joilla ei ole mitään ammattia/koulutusta ja ovat olleet kokonaan työttömiä yli 20 vuotta ja hekin joutuu olemaan työttömänä työnhakijana. Ei kyseiset ihmiset kuulu ollenkaan enää työttömiksi työnhakijoiksi, ei he tule koskaan mihinkään työllistymään, eli heidät pitäisi ohjata/päästää vaikka eläkkeelle eikä tuhlata miljoonia verorahoja "toimenpiteisiin".

Joka vuosi n 3kk vuodesta 2004 lähtien

Nelisen vuotta. Kyykytyksiin en ole suostunut enkä suostu.

Viimeisen viiden vuoden aikana töissä 3kk. Sitä ennenkin vain pätkätöitä.

Viimeiset 3 vuotta työtön, normi töihin lähtisin vaikka 15 min päästä mutta mihinkään kusetuksiin ja nollasoppareihin tai muuhun vuokrafirmojen toimintaan mistä en saa normaalia palkkaa TES:n mukaan lomineen päivineen en suostu tekemään.

Palkkatyö on sellaista millä elättää itsensä ilman mitään tukia mutta kokoomuslaiset ovatkin nykyään pahimpia kommareita jotka vaativat yhteiskunnan maksamaan jo palkan osittain tai jopa kokonaan duunareille.

Samaa kusetusta on asumispolititiikka, kaikki menee päin helvettiä tässä yhteiskunnassa kun normaalia palkkatyötä ei enää löydy ja tekosyynä on aina joku ammattitaito tai muu hevonpaska minkä verukkeella palkka on täysin perseestä.

Kuitenkin samaa tehtävää tekee joku naapurifirmassa normi palkalla ja työehdoilla mutta uusia työntekijöitä ei enää haluta samoilla ehdoilla töihin.

Kymmenen vuoden aikana olen ollut töissä yhteensä noin 3 vuotta ja nyt olen kolmatta vuotta yhtäjaksoisesti ollut työttömänä. Eipä ole hääviä. Enkä jaksa enää välittää.

Yhteensä 8v ollut putkeen työttömänä, mulla on vain peruskoulu pohjalla ja en sovellu kouluihin oppimisvaikeuksien takia.

Jos muutamaa puolen vuoden palkkatukityötä, yhtä työkokeilua tai yhtä kahden vuoden kuntouttavan työtoiminnan jaksoja ei lasketa työnteoksi niin olen ollut viimeksi töissä 1980 luvun loppupuolella joten työttömyyttä on takana hilkun vajaa 30 vuotta.
Nyt on ikää jo 58 vuotta joten ei enää mahdottoman pitkää aikaa eläkkeelle.
TE toimisto on antanut olla rauhassa nyt 9kk, ei soiton soittoa eikä yhtään mitään muutakaan.

294 päivää ja se on pisin

Vasta vajaat kaksi vuotta. Sitäkin ennen monta vuoden-kolmen työttömyysjaksoa. Tämänkertainen työttömyys on jotenkin muuttanut minua ja ajattelutapaani enkä ehkä haluakkaan enää töitä. Miksi pyrkiä johonkin mihin ei selvästikkään kaivata?