Aurinkoa vedetään lattialle vuoteesta

Teknodonna

Siellä se on, tuolla taivaanrannassa jossain punertavan valonauhan takana piilossa. Ei se jaksa nousta ylös, aurinko.

Se vain makaa sängyssä velttona ja tuijottaa maata kaukana jossain näkymättömissä unisin silmin. Ripsikään ei värähdä.

(Hihitystä)

👌

24

266

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Teknodonna

      Tää oli hyvä aamunavaus. Tämä oli tämäkkä ja samaan aikaan jymäkkä mattopiiskan pamaus paljon tallattuun räsymattoon.

      (Naurua)

      😁

      • Teknodonna

        Oletteko koskaan käyneet Helsingissä? Ai ette. No ei se mitään.

        Ydinalueilla on paljon kortteleiden sisäpihat. Nykyään kuulee erittäin harvoin enää maailman ärsyttävintä ääntä, eli sitä että joku hakkaa mattoja sunnuntaiaamuna kivisessä kaikukopassa, eli sisäpihalla. Puukengät, matto ja piiska ovat helvetillisin ihmiskunnan kehittelemä ärsytysmuoto, ja nyt se on kadonnut mattopesuloiden rumpuihin.

        Tosi sääli.

        😁


      • Teknodonna
        Teknodonna kirjoitti:

        Oletteko koskaan käyneet Helsingissä? Ai ette. No ei se mitään.

        Ydinalueilla on paljon kortteleiden sisäpihat. Nykyään kuulee erittäin harvoin enää maailman ärsyttävintä ääntä, eli sitä että joku hakkaa mattoja sunnuntaiaamuna kivisessä kaikukopassa, eli sisäpihalla. Puukengät, matto ja piiska ovat helvetillisin ihmiskunnan kehittelemä ärsytysmuoto, ja nyt se on kadonnut mattopesuloiden rumpuihin.

        Tosi sääli.

        😁

        Mistä tuo ylimääräinen paljon tuohon ilmestyi.

        Pakko avata joku muu kone.

        (Reps)

        😁


      • Teknodonna kirjoitti:

        Oletteko koskaan käyneet Helsingissä? Ai ette. No ei se mitään.

        Ydinalueilla on paljon kortteleiden sisäpihat. Nykyään kuulee erittäin harvoin enää maailman ärsyttävintä ääntä, eli sitä että joku hakkaa mattoja sunnuntaiaamuna kivisessä kaikukopassa, eli sisäpihalla. Puukengät, matto ja piiska ovat helvetillisin ihmiskunnan kehittelemä ärsytysmuoto, ja nyt se on kadonnut mattopesuloiden rumpuihin.

        Tosi sääli.

        😁

        Mä olen asunut n. 7 kerrostalossa eikä yhdessäkään ole ollut mitään sisäpihan tapaistakaan. Helsingissä olen käynyt aika monissa kaupoissa, ravintoloissa ja toimistoissa, mutta vain parissa asunnossa eikä nekään olleet missään ytimessä. Voit kiivetä Haltin huipulla, ylittää huuliharppua soitellen sillan Muumimaailmaan, lipua kumiveneessä Tenoa Norjaan, sukeltaa Suomenlahden pohjaan, mutta hesalaisten sisäpihat on kielletty kaupunki. Onneksi on "Pekka ja Pätkä"-elokuvat, joista voi aistia hesalaisten mattojen paukutusta.


    • Teknodonna

      Kerran kävi niin, että minua luultiin Nosturissa Jenni Vartiaiseksi. Havahduin tähän todellisuuskuvaan toisen kerran pyykkituvassamme, jonne olin kolistellut kainalosauvoilla, sillä minulla oli kipsi jalassa.

      Tunkiessani mattoa koneeseen, niin sisään astui niin pitkä ja niin musta mies snäppäri päässään, että suuni loksahti auki. Kaverilla oli päällään kontrastipaita, eli valkoinen t-paita ja jalassa caprit. Hän oli avojaloin.

      Hänkin luuli minua Jenni Vartiaiseksi.

      (Reps)

      😁

    • Teknodonna

      Syväanalyysi (MTV3)

      - Teknodonna, mehän olenme tehneet sinunkaupat, eli voin kutsua sinua Teknikseksi?

      - Kyllä näin on.

      - Teknis, tervetuloa "aikamme kaupunkilaisia" -sarjaan.

      - Kiitos. Onkin ensimmäinen kerta.

      - Teknis, sinähän olet kuuluisan estraditaiteilijan, Jenni Vartiaisen näköinen, mutta et aivan kuuloinen.

      - Joo siis tää mun nasaali on aivan hirveä. Heti kun mä avaan suun, jengi tajuaa että en mä ole Jenni vaan joku Kallion hipsteri vaan.

      - Mutta tätä ennen he luulevat sinua Jenniksi. Eikö tällainen ole rasittavaa? Itse ainakin naisena kokisin tällaisen erittäin tukalaksi. Kuvitellaan myt vaikka tavallista kaupassakäyntiä.

      - Tai vaikka miehiä.

      (Naiset nauravat yhteen ääneen)

      😁

      • Teknodonna

        Teknis yritti lämmitellä jäykkiå käsiään hieromalla niitä yhteen. Musiikki päässä lämmitti hänen kuulokeaivojaan ja näppis reisillä tuntui lämpimältä, vaikka se ei edes lämmennyt. Niin kylmä viima ulkona oli ollut, että silmät olivat jäykistyneet tuijottamaan seuraavaan määränpäähän näkemättä juuri muuta. Yleensä Teknis oli tarkaavainen mirri, ja lokeroi huolella näkemänsä muistiin, jonka kapasiteetti oli pienen valaan luokkaa.

        Silti kirjoittaminen tuntui äärimmäisen hankalalta. Virhelyöntien kasvaessa kasvoi olemisen tuska. Olikin niin että ainoastaan ajattelu hänessä ei kangerrellut, kaikki muu kyllä.

        Raitiovaunun alla maatessaan Teknistä vain hävetti, sillä hän oli yhtäkkiä joutunut kaikkien pällisteltäväksi. Sattuihan häntä aivan sairaasti, mutta silti häpeä oli voimakkaampi tunne kuin fyysinen kipu. Kaiken lisäksi yleisö luuli, että raitiovaunun alle oli jäänyt Jenni Vartiainen eikä Teknis itse. Tämä seikka höllensi hieman nöyryytyksen määrää, mutta ei poistanut sitä kokonaan. Väkijoukossa supistiin kuvia otettiin aivan säälimättömästi ja piittaamattomasti. Hän oli jo verkossa.

        Palomiehen kasvot ilmestyivät Tekniksen eteen ja kysyivät jotain tuntemuksista.

        - Aika down, Teknis vastasi ja yritti pyyhkiä vapaalla kädellä hiuksia pois suustaan.

        (hihitystä)


      • Teknodonna
        Teknodonna kirjoitti:

        Teknis yritti lämmitellä jäykkiå käsiään hieromalla niitä yhteen. Musiikki päässä lämmitti hänen kuulokeaivojaan ja näppis reisillä tuntui lämpimältä, vaikka se ei edes lämmennyt. Niin kylmä viima ulkona oli ollut, että silmät olivat jäykistyneet tuijottamaan seuraavaan määränpäähän näkemättä juuri muuta. Yleensä Teknis oli tarkaavainen mirri, ja lokeroi huolella näkemänsä muistiin, jonka kapasiteetti oli pienen valaan luokkaa.

        Silti kirjoittaminen tuntui äärimmäisen hankalalta. Virhelyöntien kasvaessa kasvoi olemisen tuska. Olikin niin että ainoastaan ajattelu hänessä ei kangerrellut, kaikki muu kyllä.

        Raitiovaunun alla maatessaan Teknistä vain hävetti, sillä hän oli yhtäkkiä joutunut kaikkien pällisteltäväksi. Sattuihan häntä aivan sairaasti, mutta silti häpeä oli voimakkaampi tunne kuin fyysinen kipu. Kaiken lisäksi yleisö luuli, että raitiovaunun alle oli jäänyt Jenni Vartiainen eikä Teknis itse. Tämä seikka höllensi hieman nöyryytyksen määrää, mutta ei poistanut sitä kokonaan. Väkijoukossa supistiin kuvia otettiin aivan säälimättömästi ja piittaamattomasti. Hän oli jo verkossa.

        Palomiehen kasvot ilmestyivät Tekniksen eteen ja kysyivät jotain tuntemuksista.

        - Aika down, Teknis vastasi ja yritti pyyhkiä vapaalla kädellä hiuksia pois suustaan.

        (hihitystä)

        Palomies naurahti ja sanoi, että hetken hän oli luullut Jenni Vartiaisen jääneen vaunun alle, mutta näin ei kuitenkaan ollut, päätellen potilaan äänestä, joka oli palomiehen mielestä niin naismaisen naurettava, että hän luuli olevansa Linnanmäellä syömässä vaaleanpunaista hattaraa. Teknis yritti itsekin nauraa, mutta nauraminen sattui aivan törkeästi.

        - Kuinkas muuten menee, neiti "Vartiainen"?

        - Mjoo. Olen mä nähnyt parempiakin aamuja.

        - Sieltä tulee kohta toinen auto, jossa on kalusto vaunun nostamiseen. Ei sulla kylmä siellä ole?

        - Ihan on kuule kuin biitsillä makaisi.

        Sitten kuulusteltiin vammoista ja tutkittiin silmämääräisesti yleisilmettä niin pitkälle kuin pystyttiin näkemään. Potsku oli aika hyvin kasassa, vaikka 40 tonninen raitiovaunu oli juuri ajanut hänen ylitseen. Jalka oli luultavasti murtunut ja muutama kylkiluu mennyt, mutta koska neiti heitti läppää täysissä järjissään, niin hänellä ei varmaan ollut mitään sisäisiä vaurioita.

        - Menikö mun vaatteet nyt pilalle? hän kyseli.

        (naurua)


      • punchline_comedy

        Nuuska tippu huulesta. Kiitos nyt tästäkin! :))


      • Teknodonna
        Teknodonna kirjoitti:

        Palomies naurahti ja sanoi, että hetken hän oli luullut Jenni Vartiaisen jääneen vaunun alle, mutta näin ei kuitenkaan ollut, päätellen potilaan äänestä, joka oli palomiehen mielestä niin naismaisen naurettava, että hän luuli olevansa Linnanmäellä syömässä vaaleanpunaista hattaraa. Teknis yritti itsekin nauraa, mutta nauraminen sattui aivan törkeästi.

        - Kuinkas muuten menee, neiti "Vartiainen"?

        - Mjoo. Olen mä nähnyt parempiakin aamuja.

        - Sieltä tulee kohta toinen auto, jossa on kalusto vaunun nostamiseen. Ei sulla kylmä siellä ole?

        - Ihan on kuule kuin biitsillä makaisi.

        Sitten kuulusteltiin vammoista ja tutkittiin silmämääräisesti yleisilmettä niin pitkälle kuin pystyttiin näkemään. Potsku oli aika hyvin kasassa, vaikka 40 tonninen raitiovaunu oli juuri ajanut hänen ylitseen. Jalka oli luultavasti murtunut ja muutama kylkiluu mennyt, mutta koska neiti heitti läppää täysissä järjissään, niin hänellä ei varmaan ollut mitään sisäisiä vaurioita.

        - Menikö mun vaatteet nyt pilalle? hän kyseli.

        (naurua)

        - Äiti, tolla tätillä on hassu ääni. Pieni räkänokka osoitti lapasellaan Teknistä väkijoukosta, joka vaitonaisena filmasi tapahtumaa, joka oli varsin tekninen operaatio, mutta potilaan kannalta varsin helppo.

        Teknis ajatteli ensitöikseen kuristaa lapsen, kun hän pääsisi pois tämän kirotun vaunun alta.

        - Oletteko te muuten naimisissa? palomies kysyi.

        - Mitä. En. Olen sinkku, Teknis sanoi mahdollisimman vähin sanoin. Hän oli aina inhonnut nenäkieltään, sössöttävää s-kirjainta ja falsettiansa. Hänen äänensä oli luomakunnan kauhein pila. Jo lapsena hän päätti erakoitua, nunnaluostaroitua ja vetäytyä johonkin koloon vihaamaan maailmaa. Hän ei yksinkertaisesti kestänyt ihmisten irvailua ja pilkkaa. Häneen suhtauduttiin kuin idioottiin tai pikkulapseen. Ääni oli auktoriteettia. Ääni oli enenmmän kuin kuva. Teknikselle jäi vain klvnimainen ääni ja keho, joka kuului toiselle naiselle.

        Yhtälö oli aivan järjetön.

        (hihitystä)


      • Teknodonna
        Teknodonna kirjoitti:

        - Äiti, tolla tätillä on hassu ääni. Pieni räkänokka osoitti lapasellaan Teknistä väkijoukosta, joka vaitonaisena filmasi tapahtumaa, joka oli varsin tekninen operaatio, mutta potilaan kannalta varsin helppo.

        Teknis ajatteli ensitöikseen kuristaa lapsen, kun hän pääsisi pois tämän kirotun vaunun alta.

        - Oletteko te muuten naimisissa? palomies kysyi.

        - Mitä. En. Olen sinkku, Teknis sanoi mahdollisimman vähin sanoin. Hän oli aina inhonnut nenäkieltään, sössöttävää s-kirjainta ja falsettiansa. Hänen äänensä oli luomakunnan kauhein pila. Jo lapsena hän päätti erakoitua, nunnaluostaroitua ja vetäytyä johonkin koloon vihaamaan maailmaa. Hän ei yksinkertaisesti kestänyt ihmisten irvailua ja pilkkaa. Häneen suhtauduttiin kuin idioottiin tai pikkulapseen. Ääni oli auktoriteettia. Ääni oli enenmmän kuin kuva. Teknikselle jäi vain klvnimainen ääni ja keho, joka kuului toiselle naiselle.

        Yhtälö oli aivan järjetön.

        (hihitystä)

        Palomiehellä oli vakaa, miesmäinen ja rauhallinen ääni. Hänellä oli ääni, jota voisi vaikka äänestää, Teknis ajatteli ja seuraili kypärämiesten puuhastelua jättimäisen hirviön kanssa, jonka kidassa Teknis makasi. Alkoi olla kylmä. Katu, ja etenkin raide, joka kulki juuri lonkan kohdalta viistosti yli selän aina hartioille asti, oli järkyttävän kylmä ratapalkki. Helsinkiä ei koskaan tule tarkkailleeksi tällaisesta sammakkoperspektiivistä, jossa hän nyt oli, Teknis ajatteli. Oikeastaan ihan piristävää, jos ei olisi niin tukalat oltavat.

        - No miksi noin kaunis tyttö ei ole löytänyt itselleen puolisoa?

        Kysymys oli järkyttävän idioottimainen. Ensinnäkin kauneus oli Jennin, ei Tekniksen. Ja toiseksi, millainen ihminen olettaa naisen, jolla on tällainen ääni, etsivän puolisoa raitiovaunun alta?

        Vaikka palomies olikin aika komea, noin lesbon mittakaavalla, niin silti hänessä oli joku perusjuttu vinossa. Hän oli yksinkertaisesti vain mies. Sellainen ei tiennyt koskaan mitään hyvää.

        Teknodonna ei vastannut palomiehelle mitään, sillä hän jo näki tyypin istumassa kodissaan jalat pöydällä lukemassa Tekniikan maailmaa, sillä aikaa kun mamin jaloissa konttasi jotain ihmismassaa.

        (naurua)


      • Teknodonna
        Teknodonna kirjoitti:

        Palomiehellä oli vakaa, miesmäinen ja rauhallinen ääni. Hänellä oli ääni, jota voisi vaikka äänestää, Teknis ajatteli ja seuraili kypärämiesten puuhastelua jättimäisen hirviön kanssa, jonka kidassa Teknis makasi. Alkoi olla kylmä. Katu, ja etenkin raide, joka kulki juuri lonkan kohdalta viistosti yli selän aina hartioille asti, oli järkyttävän kylmä ratapalkki. Helsinkiä ei koskaan tule tarkkailleeksi tällaisesta sammakkoperspektiivistä, jossa hän nyt oli, Teknis ajatteli. Oikeastaan ihan piristävää, jos ei olisi niin tukalat oltavat.

        - No miksi noin kaunis tyttö ei ole löytänyt itselleen puolisoa?

        Kysymys oli järkyttävän idioottimainen. Ensinnäkin kauneus oli Jennin, ei Tekniksen. Ja toiseksi, millainen ihminen olettaa naisen, jolla on tällainen ääni, etsivän puolisoa raitiovaunun alta?

        Vaikka palomies olikin aika komea, noin lesbon mittakaavalla, niin silti hänessä oli joku perusjuttu vinossa. Hän oli yksinkertaisesti vain mies. Sellainen ei tiennyt koskaan mitään hyvää.

        Teknodonna ei vastannut palomiehelle mitään, sillä hän jo näki tyypin istumassa kodissaan jalat pöydällä lukemassa Tekniikan maailmaa, sillä aikaa kun mamin jaloissa konttasi jotain ihmismassaa.

        (naurua)

        - Tyttö taitaa pyörtyä. Happisaturaatio!

        - Pulssi!

        Ilmassa lennähteli kaikenlaisia outoja sanoja ja varjoja. Oli jotenkin hyvä vain maata siinä - eikä lapsen kuristaminen ollut enää niin päällimmäisenä mielessä.

        Teknodonna muisti yhden kerran pyörtyneensä, ja se oli silloin kun joku potkaisi häneltä luistimet alta jäällä. No, hän ei todellakaan osannut miellyttää kaikkia. Ja nyt niitä kaikkia pitää kantaa mukanaan ties minne asti. Niitä kasvoja ja ilmeitä. Sitä vihaa.

        Aika perseestä.

        Viimeinen muistikuva oli kivun hellittäminen. Se oli outo tunne, kun kaikki ahdistus ja kolotus loppuu ja jonkinlainen himmeä sarastus alkaa lämmittää mieltä. Sanon mieltä, koska keho alkaa feidata, utopioitua ja kadota. Viimeiseksi jää hämmennys siitä, kuinka kaunista on vain nähdä.

        Pelkästään nähdä asioita.

        (reps)


    • Teknodonna

      Yleisöä oli kertynyt paikalle valtava määrä. Huhuttiin, että Jenni Vartiainen oli jäänyt raitiovaunun alle keskustassa, ja että tämä oli kuollut juuri äsken. Monet yleisössä tyhjin katsein seisoskelevat itkivät avoimesti ja nojailivat surussa toisiinsa. Joukkohysteria teki tuloaan. Paikalle saapui lisää poliiseja, mellakkapoliiseja ja helikopteri. Väkijoukko liikehti kuin jokin suunnaton massa, jonka liikkeitä ei voinut ennustaa.

      Kaiken tämän yläpuolella katselin kaunista kaupunkiani ihmeissäni, enkä oikein ymmärtänyt, missä olin. Tai oikeastaan, ei sillä ollut siinä mielessä edes mitään väliä, sillä kaikki oli oudolla tavalla erinomaisen hyvin. Lisäksi olin aina pitänyt lentämisestä. Sellaiseen päivä oli mitä kaunein: kirkas talvipäivä, lumeton ja onnettomuudelle osuneeksi uskomaton. Olin kuitenkin hukannut kuulokkeeni jonnekin, sillä musiikki ei enää soinut. Olin täysin varma, että en kuullut sen tuloa. Yleensä suunnistan keskustassa kuulon perusteella, mutta musiikki peitti äänet juuri silloin, kun se oli kohdalla. Isku oli massiivinen.

      Tuomiokirkon valkoisen kupolin kohdalta aloitten annoin katseeni kiertää täyden ympyrän yli horisontin, ja hämmennyin yhä enemmän valon ja kirkkauden määrästä, kaiken uskomattomasta loistosta ja kauneudesta. Tunne, jonka näkymä synnytti, ei ollut ilo eikä rakkaus, eikä lopulta edes hämmennys, vaan jokin uusi ja tuntematon valo sisälläni, johon kaikki saumattomasti yhdistyi kuin itsestään. Se muistutti vapautta, joka oli irronnut itsestään.

      En osaa asiaa paremmin selittää, sillä äkkiä läjähdin ambulanssiin ja minulle tungettiin nenään muoviletkua. Minuun sattui aivan järjettömästi.

      Huusin kuin tapettavana olisin ollut.

      (hihitystä)

      • Teknodonna

        Bitch, joka tunki nenääni letkua, oli jokin kolmekymppinen eukko, eli kurppa, jonka ilme oli mielestäni jotenkin sadistinen. Hän varmaan oli valinnut ammattinsa tarkkaan, sillä siinä saisi runnoa ja satuttaa ihmisiä luvan kanssa. Lisäksi siitä sai palkkaa.

        - Sä näytät ihan Jenni Vartiaiselta, mutta et taida olla? hän sanoi rauhallisesti. naisella oli aivan käsittämättömän kaunis ääni, pehmeä ja suloinen, kuin tumma kujerrus rantalehvikössä, ja hän äänsi sanat kuin ne olisivat jalokiviä kämmenellä.

        Pyöritin päätäni ja taisin rakastua oikopäätä vaaleaan jumalattareeni, jonka katse olisi tyrmännyt brontosauruksen. Hän oli kaikesta päätellen elämän ammattilainen ja kuoleman pahin vihollinen. Hän oli autossa sen ainoa valo ja koko pimeän kaupungin yllä loistava aurinko. Ja nuo kädet, jotak koskettivat olivat enkelin kädet.

        Olin huumattu. Olin kuin helvetistä ylös nostettu.

        (hirn)


      • Teknodonna
        Teknodonna kirjoitti:

        Bitch, joka tunki nenääni letkua, oli jokin kolmekymppinen eukko, eli kurppa, jonka ilme oli mielestäni jotenkin sadistinen. Hän varmaan oli valinnut ammattinsa tarkkaan, sillä siinä saisi runnoa ja satuttaa ihmisiä luvan kanssa. Lisäksi siitä sai palkkaa.

        - Sä näytät ihan Jenni Vartiaiselta, mutta et taida olla? hän sanoi rauhallisesti. naisella oli aivan käsittämättömän kaunis ääni, pehmeä ja suloinen, kuin tumma kujerrus rantalehvikössä, ja hän äänsi sanat kuin ne olisivat jalokiviä kämmenellä.

        Pyöritin päätäni ja taisin rakastua oikopäätä vaaleaan jumalattareeni, jonka katse olisi tyrmännyt brontosauruksen. Hän oli kaikesta päätellen elämän ammattilainen ja kuoleman pahin vihollinen. Hän oli autossa sen ainoa valo ja koko pimeän kaupungin yllä loistava aurinko. Ja nuo kädet, jotak koskettivat olivat enkelin kädet.

        Olin huumattu. Olin kuin helvetistä ylös nostettu.

        (hirn)

        Kun feikkivartiainen kärrättiin kerroksiin, hän vielä yritti trolleystä kurottaa kohti vuoroansa lopettelevaa ambulanssinaista. Sitten hissi imaisi potilaan näkyvistä paikattavaksi ja oville käännettiin valkoinen selkä.

        Ambulanssi oli veren ja oksennuksen peitossa. Realismi oli jotain tällaista, nainen mietti ja löi ovet kiinni. Auto menisi pesuun ja kaikki olisi kuin ennenkin, eli valmiina ottamaan vastaan sen hetken, kun se ei enää mennytkään niin kuin ennen meni.

        Suihkussa oli mukavaa.

        Suihku.

        Elämä on hieman samanlaista: tavaraa tulee vastaan jatkuvalla syötöllä, eikä ole juurikaan kiire siirtyä sivuun.

        Hän oli kolmenkymmenyhden ja naimaton, lapseton ja pyyhkeetön.

        - Mihin se pirun pyyhe katosi?


        (hihitystä)


      • Teknodonna
        Teknodonna kirjoitti:

        Kun feikkivartiainen kärrättiin kerroksiin, hän vielä yritti trolleystä kurottaa kohti vuoroansa lopettelevaa ambulanssinaista. Sitten hissi imaisi potilaan näkyvistä paikattavaksi ja oville käännettiin valkoinen selkä.

        Ambulanssi oli veren ja oksennuksen peitossa. Realismi oli jotain tällaista, nainen mietti ja löi ovet kiinni. Auto menisi pesuun ja kaikki olisi kuin ennenkin, eli valmiina ottamaan vastaan sen hetken, kun se ei enää mennytkään niin kuin ennen meni.

        Suihkussa oli mukavaa.

        Suihku.

        Elämä on hieman samanlaista: tavaraa tulee vastaan jatkuvalla syötöllä, eikä ole juurikaan kiire siirtyä sivuun.

        Hän oli kolmenkymmenyhden ja naimaton, lapseton ja pyyhkeetön.

        - Mihin se pirun pyyhe katosi?


        (hihitystä)

        - Etsitkö tätä? joku kysyi höyrypilven takaa. Sitten sakeudesta ilmestyi esiin valkoinen pyyhe.

        Tässä kohtaa on hyvä vaihtaa suuntaa, sillä olemme tahattomasti joutuneet törmäyskurssille.

        Tarinan kirjoittaja, eli minä, ojennan pyyhkeen vettä valuvalle naiselle suihkuun saatesanoin, että se oli pudonnut lattialle. Hän kiittää minua ja alkaa kuivailla itseään kuin minua ei olisi olemassakaan. Olin kuin ilmaa naisen ympärillä. Hän selvästi aisti minut, mutta ei ollut moksiskaan. Hän selvästi oli sujut kehonsa kanssa, ja suhtautui alastomuuteensa kuin kuka tahansa eläin.

        Jos tarkastelemme objektiamme, niin huomaamme hänen olemustansa hallitsevan vakavuuden. Vakavuus on hiljaisuutta ja äänetöntä nöyryyttä tosiseikkojen edessä. Hän oli pohtija. Liikkeet olivat hallittuja ja ajateltuja. Läsnäolon tuntu oli vahva. Kuka tahansa ihminen, joka olisi naisen tavannut, olisi jo heti kättelyssä ymmärtänyt olevansa tekemisissä taidollisesti ja älyllisesti ajatellen erityislaatuisen naisen kanssa.

        Lisäksi hän oli uskomattoman kaunis. Piirteet olivat jalot ja ylevät, siten kaukaiset ja ihmiselle vieraat.

        Hän saattoi olla kotoisin toiselta planeetalta, ja eksynyt teknisen viean vuoksi reitiltä kotiinsa. Tämä siksi, että kasvoilta oli aistittavissa etäinen ja selittämätön suru.

        Tässä kohtaa hän oli sellaisen ilmentymä, surun.

        (hihitystä)


      • Teknodonna
        Teknodonna kirjoitti:

        - Etsitkö tätä? joku kysyi höyrypilven takaa. Sitten sakeudesta ilmestyi esiin valkoinen pyyhe.

        Tässä kohtaa on hyvä vaihtaa suuntaa, sillä olemme tahattomasti joutuneet törmäyskurssille.

        Tarinan kirjoittaja, eli minä, ojennan pyyhkeen vettä valuvalle naiselle suihkuun saatesanoin, että se oli pudonnut lattialle. Hän kiittää minua ja alkaa kuivailla itseään kuin minua ei olisi olemassakaan. Olin kuin ilmaa naisen ympärillä. Hän selvästi aisti minut, mutta ei ollut moksiskaan. Hän selvästi oli sujut kehonsa kanssa, ja suhtautui alastomuuteensa kuin kuka tahansa eläin.

        Jos tarkastelemme objektiamme, niin huomaamme hänen olemustansa hallitsevan vakavuuden. Vakavuus on hiljaisuutta ja äänetöntä nöyryyttä tosiseikkojen edessä. Hän oli pohtija. Liikkeet olivat hallittuja ja ajateltuja. Läsnäolon tuntu oli vahva. Kuka tahansa ihminen, joka olisi naisen tavannut, olisi jo heti kättelyssä ymmärtänyt olevansa tekemisissä taidollisesti ja älyllisesti ajatellen erityislaatuisen naisen kanssa.

        Lisäksi hän oli uskomattoman kaunis. Piirteet olivat jalot ja ylevät, siten kaukaiset ja ihmiselle vieraat.

        Hän saattoi olla kotoisin toiselta planeetalta, ja eksynyt teknisen viean vuoksi reitiltä kotiinsa. Tämä siksi, että kasvoilta oli aistittavissa etäinen ja selittämätön suru.

        Tässä kohtaa hän oli sellaisen ilmentymä, surun.

        (hihitystä)

        - Tuotiinko äsken tänne Jenni Vartiainen? puolialaston kollega kysyi ja romutti hetken harmonian.

        - No ei se Jenni ollut, vaan joku hipsteri Kalliosta. Kyllä kieltämättä vähän samalta näytti, kun siivosi naamaa kurasta.

        - Ajatella, että jos se olisikin ollut Jenni. Siis aivan kamalaa. Koko maa ja maailma olisi mennyt sekaisin, tulija taivasteli.

        - Tiedä tuota. Kyllä se oli jotain kamaa vetänyt. Silmät olivat aivan kummalliset. Jotenkin jäin ihmettelemään sitä katsetta. karmivaa.

        - Siis Jenni veti kamaa vai se potku?

        - Tää potsku joo.

        - Eihän noista ovista tule sisään ketään, joka ei olisi kamoissa, kollega totesi.

        - No mutta tämä ei ollut siis normiaineissa, vaan jossain muissa sfääreissä. Tyttö oli ollut kuolleena minuutin tai kaksi, mutta kun sitten lähti liikkeelle, niin heti tuli kasvoille... ja etenkin silmiin omituinen... katse. Vittu siis mua ihan pelotti kattoa sitä suoraa töllöttimiin.

        - Sulla on ollu rankka päivä. Lähdetäänkö kupille?

        - Totta kai.

        (hekotusta)


    • Teknodonna

      Kutsumme mestaa Manskupubiksi, koska kukaan ei muista koskaan sen nimeä. Kuitenkin Meikusta on lyhyt matka siihen, ja sieltä yhtä lyhyt matka kotiin.

      Viikolla mesta on aina puolityhjä, joten on tilaa rupatella traumoistaan. Muuta terapiaa ei enää tarvitse ottaa, sillä paljon nähneet jähmettyvät immuuneiksi pikkurysäyksille, mutta isommat ja rankemmat tripit on pakko purkaa jotenkin, eikä siihen mitään instansseja tarvita. perussairaanhoitaja osaa niin paljon psykologian perusoppeja, että hän pystyy hanskaamaan pikkumällit parissa päivässä ilman jälkiseuraamuksia ihan itse. Ja loppujen lopuksi: luonne ratkaisee.

      - Voinks mä tarjota teille jotain?

      - Siis me ollaan tässä ihan just lähdössä, vaikka just tultiin. On vähän kahdenkeskistä juteltavaa. Lapset, katsos. Kiitti tarjouksesta.

      - No, olisit antanut tarjota. Sehän tarjos itseään ja bisset.

      - Suksikoon vittuun. Mä en ole yhtään nyt sillä päällä.

      - Sulla on varmaan ollu todella rankka päivä. Mites sun lomat? Mä en ole tsekannut edes listoja. Kai mä jotain sinne ruksasin.

      Kollegan nauraessa itselleen, vaaleatukkainen ponnaripääenkelimme hohtaa jossain toisaalla. Missä hän kulkee, on täysi mysteeri. Katsooko hän ulos, vai katsooko hän ikkunaa?

      Me emme tiedä.

      (naurua)

    • Teknodonna

      Katsellaanpa hetki näitä kahta naista toisesta päydästä käsin.

      Me tarvitsemme miehen. Tämä on se kuuluisa miehen paikka.

      Otetaan tuosta yksi mies, noin, ja laitetaan se istumaan tähän hyvälle mukipaikalle muutaman askeleen päähän naisista. Hän on kietonut kätensä tyylittömästi ja järjettömästi lasinsa ympärille. Annetaan hänelle hieman elämää kasvoille, kokemuksia ja pyöritetään jossain parkkipaikalla. ok?

      Mies ei saa silmiään irti enkelistämme. Naisen etäisyys on lähes julmaa. Taas toinen nainen on hänen mielestään vastenmielinen, koska tämä säksättää koko ajan. Enkeli taas puhuu hiljaa ja mietteliäästi aivan kuin hänellä olisi jokin aarre sisällään, josta hän ei voisi hiiskua.

      Nämä ajatukset eivät tietenkään ole miehen, vaan minun. Tämä pitää tässä muistaa.

      Miehen suhde tuntemattomaan naiseen on suoraviivainen: Nainen on tehty naitavaksi. Nai sitä. Tämä ajattelutapa on ehkä alkukantaisin, mitä tiedän. Kuitenkin se on elämän ja yhteiskunnan ja yleensäkin tapahtumien kaikkein tärkein yksittäinen tekijä. Kylmä fakta on, että vaikka tämä laji loputtomalla intensiteetillä murhaa, alistaa ja tuhoaa, niin se silti kasvaa.

      Mies haluaa kasvaa. Kasvaakseen miehen on päästävä naisen jalkojen väliin, tuupattava sinne siemenensä ja ikuistettava jatkumonsa. Hetken pyrkimys on itseasiassa kurotus kohti tulevaisuutta, sitä, jota ei ole vielä missään.

      Miehellämme ei ole mitään käsitystä siitä, mitä nainen ajattelee siinä katsellessaan ulos ikkunasta ja kuunnellessaan ystävättärensä lomasuunnitelmia. Mies ei näe hänen katsovan. Mies ei näe katsetta, joka näkee sen mitä mies itse ei näe: kaikki on tässä. Tässä, ja juuri tällä paikalla ja nyt.

      Menneisyyttä saati tulevaisuutta ei näy missään.

      (naurua)

      • Teknodonna

        Minusta tämä asetelma tässä on evolutiivinen pattitilanne.

        Ravintolan asiakkaista on nyt kuvailtu kaksi. Kolmas on vielä jäljellä.

        Asetetaan säksättävän ja lomasuunnitelmistaan hurahtaneen naisen eteen läppäri, ja annetaan hänen itse kuvailla itseään.

        - Ole hyvä.

        - No kiitos kiitos. Tarkoittaako tämä, että mun pitäs olla hiljaa?

        - Ei suinkaan. Nyt sinä olet vapaa.

        - Mjaa. Mitä tällä vapaudella nyt sitten tehdään, tai pitäisi tehdä?

        - Siinä juuri piilee vapauden koko idea. Tutustu siihen.

        - Tosi jännää tällä tavalla naputella sanoja ruutuun. Ihan erilaista kuin töissä. Oks siinä vielä sitä dippiä jäljellä?

        - Sun piti kuvailla itseäsi. On, ole hyvä.

        - Onks tähän jotain manuaalia olemassa? Mä luen aina huolella manuaalit, ennen kuin alan vatkaamaan.

        - Ei tiettävästi ole.

        - Ihmiselle tehdään kaikki niin saamarin vaikeaksi. Elämä monimutkaistuu samaan tahtiin kuin se yksinkertaistuu. Ihan käsittämätöntä.

        (salsanaurua)


      • Teknodonna
        Teknodonna kirjoitti:

        Minusta tämä asetelma tässä on evolutiivinen pattitilanne.

        Ravintolan asiakkaista on nyt kuvailtu kaksi. Kolmas on vielä jäljellä.

        Asetetaan säksättävän ja lomasuunnitelmistaan hurahtaneen naisen eteen läppäri, ja annetaan hänen itse kuvailla itseään.

        - Ole hyvä.

        - No kiitos kiitos. Tarkoittaako tämä, että mun pitäs olla hiljaa?

        - Ei suinkaan. Nyt sinä olet vapaa.

        - Mjaa. Mitä tällä vapaudella nyt sitten tehdään, tai pitäisi tehdä?

        - Siinä juuri piilee vapauden koko idea. Tutustu siihen.

        - Tosi jännää tällä tavalla naputella sanoja ruutuun. Ihan erilaista kuin töissä. Oks siinä vielä sitä dippiä jäljellä?

        - Sun piti kuvailla itseäsi. On, ole hyvä.

        - Onks tähän jotain manuaalia olemassa? Mä luen aina huolella manuaalit, ennen kuin alan vatkaamaan.

        - Ei tiettävästi ole.

        - Ihmiselle tehdään kaikki niin saamarin vaikeaksi. Elämä monimutkaistuu samaan tahtiin kuin se yksinkertaistuu. Ihan käsittämätöntä.

        (salsanaurua)

        Näin baarimikon näkökulmasta katsoen minä olen hieman huolestunut Jenni Vartiaisen näköisestä naisesta, joka hakkaa täällä läppäriään joka jumalan päivä koipi kipsissä, koska ei voi sietää ääntään tai itseään, joka minusta on ihan kaunis ja tyttömäinen paketti. Ihan pantava on joo.

        Ota näistä vitun ämmistä nyt sitten jollain tavalla selvää.

        Mitä he oikein haluavat, olla osa kalustoa, vai?

        (naurua)


      • Teknodonna
        Teknodonna kirjoitti:

        Näin baarimikon näkökulmasta katsoen minä olen hieman huolestunut Jenni Vartiaisen näköisestä naisesta, joka hakkaa täällä läppäriään joka jumalan päivä koipi kipsissä, koska ei voi sietää ääntään tai itseään, joka minusta on ihan kaunis ja tyttömäinen paketti. Ihan pantava on joo.

        Ota näistä vitun ämmistä nyt sitten jollain tavalla selvää.

        Mitä he oikein haluavat, olla osa kalustoa, vai?

        (naurua)

        Rivien välistä lukijoille on varmaan selvää, että esmes tässä kohtaa minä en ole baarimikko, vaan kriittinen naiskirjailija.

        Jenni Vartiainen joutui vahingossa tekstiin, koska olin kirjoittamassa jotain ihan muuta, ja se nyt vain jäi deletoimatta siitä, se Jenni.

        Eli Jenni jäi ikäänkuin rivien väliin näkyviin.

        (tyrsk)


      • nodata

        Oh, shit. Nyt täytyy kaivaa jotain diippii etnomusaa kehiin.

        (mantra time)


      • Teknodonna
        nodata kirjoitti:

        Oh, shit. Nyt täytyy kaivaa jotain diippii etnomusaa kehiin.

        (mantra time)

        Joo siis luuletsä että tää on jotenkin helppoa vai?

        Lisäksi ajatus Jennin deletoimisesta on niin vastenmielinen, että jopa alitajuntani osasi jättää sen tekemättä.

        (naurua)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      56
      5431
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3487
    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1612
    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      198
      1544
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      76
      1076
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      25
      1033
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      897
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      836
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      71
      799
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      798
    Aihe