Mitä muistikuvia herättää lehmien hoitaminen tämän ikäpolven ihmisissä? Oletko maatalosta kotoisin tai työuraa maataloudessa tehnyt? Minkälaista se työ mielestäsi oli ennen?
Tätä kyselen täällä siksi että kiinnostaa ja toisekseen lehmät ja muut eläimet tuntuu olevan monelle melkein ikäluokasta riippumatta lämmin ja muistikuvia herättävä aihe.
Lehmämuistoja
19
216
Vastaukset
- harmittaa-
Kirjoitin pitkän jutun lehmistä sodan jälkeiseltä ajalta,
viesti katosi taivaan tuullin,
ilmeisesti lehmätki lentää, heh,
ainaki viesti lähti vilkaaksi, minne lie menny,
siinä mielessä harmittaa ku panostin jaarittelemiseen koko voimallani,
hohoijaaa,,,, ei nyt ainakaa jaksa samaa ruveta toistamaan, - ghjhkghjk
Tuola niitä on muutaman kymmenen metrin päässä viitisenkymmentä valkoista emolehmää, lisäksi 2 sonnia, vasikoita ja hiehoja. Nuorin on 60 kiloinen ja 6-päiväinen. Terhakka kuin Matti Airaksinen http://img.yle.fi/ylex/kuva-arkisto/article8537135.ece/ALTERNATES/w580/Matti Airaksinen 2 neliö. Ayshire-rotuiset lypsylehmät ei herätä niin lämpimiä muistoja, vaikka oli ne kuintenkin niin lämpimiä että parsivavetta lopulta likosi, ruostui ja ryhtyi lahoilemaan. Nyt ollu 10 v tyhjänä ja uudessa navetassa charolaisia
- Mökin.poika
Kilttejä ja mukavia elukoita, vaikka ei mitään järjen jättiläisiä.
Kokemusta vain mökkiläisen poikana noin 16-vuotiaaksi asti.
Kerran koitin hieholta Pillun. Oikein oli hyvän tuntuinen Pillu! Ei oikein tykännyt ensin, mutta kun klittaa hipaisin niin olisi heti antanut naida. En sitten kuitenkaan nainut. - exrek
Pientilan poikana tunnen lehmän, vaikka en varsinaisesti ole niitä hoitanut. Navetassa niitä oli 3-4 ja toisinaan myös sonni, possu, lampaita ja muutama kana.
Kun heinät oli korjattu ja uusi kasvu alkanut, pääsivät lehmät pelloille. Meillä oli myös muutaman hehtaarin peltopala reilun kilometrin päässä pihapiiristä, jonne minä ne aamuisin vein ja iltaisin hain. En osannut tietä pitkin viedä niitä yhdessä, vaan talutin ne yksitellen ja juoksin takaisin. Siinä kuntoni kohosi niin, että koulun juoksukilpailuissa olin ylivoimaisesti nopein yli 400 metrin matkalla.
Mutta kyllä ne lehmätkin voimistuivat. Alussa niiden kävely oli hidas ja kankea, mutta loppukesällä kävelivät reippaasti, varsinkin jos vähän hiostin.
Syksyllä oikein säälin, kun pitkän talven taas joutuvat olemaan kytkettyinä ahtaissa karsinoissa.
Nyt on minunkin askel lyhentynyt talven aikana. Tänään vajaan kahden kilometrin aamulenkillä kului aikaa puoli tuntia, kun samassa ajassa pitäisi matkaa taittua yli 3 km.- andre.Vuoksi
Ukkini vaikutti Klondikessä kullankaivana nuoruudessaan. Fiksi, roima- ja voimamies hän oli.
Myi peräkärryllisen hankkimaansa kultaa ja vaihtoi sen taaloiksi. Oi kevyempi kapsäkissä kantaa kuin se kultalasti.
Laittoi keväällä syntyneen vasikan selkääni ja käski kiertää kilometrin lenkin joka aamu, munia ja pekonia syötyäni. Tämä joka päivä.
Syksyllä sonnivasikka painoi jo 80 kiloa. Sen sorkat oli sidottava kantamisen helpottamiseksi.
Vaikka voimani siinä vahvistuivat, hävisin ukille syksyn kekrikilpailussa. Se minua kovast näri. Ukki 88v. lohdutti ettei vahvemmalle häviäminen iso häpeä ole.
Olin 4-vuotias, kun muutettiin isän rakentamaan rintamamiestaloon.
Muistan, kun äidin kanssa haettiin ensimmäinen lehmä, ruskea ja toinen ayshire ruskeanvalkoinen.
Muistan sen navetan, kahdelle lehmälle tehdyn. (myöhemmin se purettiin ja tehtiin isompi).Joskus vanhempana yritin lypsää, en oikein onnistunut siinä.
Sen muistan, kun äiti ulkona lypsi, koivunoksilla kärpäsiä huidottiin pois.
Assistentti kun oli kylällä yöpyi meillä.- reppuriika
Lapsuuden kodissani oli lehmiä siihen asti kun maitoa alettiin myydä muovipusseissa ja sitä sai myymäläautosta ja kyläkaupasta. Ihan tarkkaan en muista milloin karjan pito sitten lopetettiin.
Eipä oikeastaan muuten tarvinnut olla navettahommissa kuin heinäaikaan aherreltiin pelloilla. Ei äiti patistellut lypsämään, kun toinen lehmä oli vihainen ja ei hyväksynyt mielellään vierasta lypsäjää. Viimeinen lehmä oli niin oikukas että lypsettiin jopa nuorissa. Oppi sen kai sen tavan ja se naru piti köyttää aina jalkojen ympärille lypsyn ajaksi.
Silloin lehmiä pidettiin kauan ja oli pitkälle toista kymmentä kertaa poikineita. Kyllä niihin tavallaan ainakin hoitaja kiintyi ja äidillä oli Ilo-niminen lemmikkilehmä. Laitettiin teurasautoon kun ei enää tiinehtynyt ja alkoi olla jaloistaan huono. Oli se äidille kova paikka kun korkealaitainen oli noutanut eräänä päivänä. En sattunut olemaan kotona kun Ilo vietiin. - Per-kel
Ukolla oli niitä kymmenkunta kunnes jäi eläkkeelle.- Siihen se sit loppui.- Suomess viel maitotiloja ???
- eivaalikuorsaaja
Navetan kosteanlämpimän tuoksun muistan, en kuitenkaan muista, oliko siellä yksi vai kaksi lehmää. Muistikuvissani ei lehmää evakkoon lähtiessä, ilmeisesti joko teurastettu aiemmin tai armeijan evakoima(t) ennen saksalaisten tuloa, Lähes vuosikymmen myöhemmin vieraillessani siellä ei navettaa eikä savusaunaa enää ollut.
- reppuriika
Muistan leppoisan maalaismökin elämän. Oli lämmin varmaan heinäkuun lopun tai elokuun alun sää. Akoin olla iltapäivä, hyönteiset, paarmat, kimalaiset surisivat ympärillä, ilmassa leijaili lievä navetan tuoksu. Miellä karja oli ulkona aitauksessa, mutta laidun oli niin pieni, että niittoruoho kannettiin eläimille toisaalta. Istuin usein aidan vieressä reikänäkkäri kädessä (vanikka oli lohkaistu pakasta, jossa oli neljä annospalaa ja yhdessä niistä oli reikä kulmassa) ja katselin kun lehmä ja vasikka rouskuttivat heinää ja toisella lehmällä oli kasa etäämmällä.
Oli se huoletonta varhaisnuoren elämää: luonnon kauneus, tuulen vieno hyminä, lintujen laulu ja hyönteisten surina. Ei vielä painaneet tulevaisuuden raskaat huolet, maailman pahuuskaan ei tullut räminällä päin näköä.
Ei ne lehmät niin tyhmiä ole. Kun niitä hoitaa pientilalla luomuolosuhteissa pitkän aikaa, niin tulee yhteys hoitajan ja eläimen välille.
Kyllä lehmä osaa mennä kaali- ja lanttupellolle silloin kun ihmissilmä ei huomaa, osaa itkeä, murjottaa.
Kerran veimme syksyllä karjaa toiselle niitylle ja äidillä oli marjasanko mukana. Matkalla suolle äiti pysähteli poimimaan marjoja. Tuittupää Kukka-lehmä asteli vierelle ja potkaista kopsautti siihen sankoon. Samoin sama lehmä saadessaan "herneen nenäänsä" potkaisi maitosangon kumoon viime vetäisyillä. Vaati että hän sai heinäannokset ensin.
Syksyllä kun vasikoita teurastettiin, niin kyllä lehmät vaistosivat tilanteen.
Lehmillä oli tarkka sisäinen kello ja tiesivät tulla lypsylle metsästä (ennen 1963v. olivat vapaasti metisissä). Karjan kellokas, johtava lehmä oppi käyttämään omia reittejään metsässä ja muisti ne vielä seuraavanakin kesänä.
Ei nykyiset tuotantolehmät pääse näyttämään luovuuttaan ja älyään ja jäävät "tyhmiksi" tuotantokoneiksi.- pientilallisentytär
Juuri näin "reppuriika" ei ne entisajan lehmät olleet minunkaan mielestäni laisinkaan tyhmiä, hyvinkin ovelia ja älykkäitä olivat vielä tuolloin 60 luvun lopulla jolloin minä pikkulikkana niiden kanssa tuttavuutta tein ja joskus jopa opettelin lypsämäänkin, olin noin 10 v , tosin mansikki) luuli ensin että vain kiusaa tein potkaisi ämpärin nurin ja luimisti korvansa mutta kun sille puhuin ja silittelin tuli meistä hyvät kaverit, voi niitä aikoja!.
- PIIKALIK-KA
Tässä vähän Iitin Tiltu KETJUUN!
https://www.youtube.com/watch?v=jUjYZIrs5Pw - 2211466
Navetassa 7-8 lypsylehmää plus hieman nuortakarjaa, kesäisin nuorten tehtävä viedä lehmät laitumelle lypsyn jälkeen ja noutaa illalla jälleen lypsettäväksi konelypsy tuttua, jopa hieman lypsänyt käsinkin kävi se mieheltäkin. Lehmät kaipasi joskus myös sulhoa selkäänsä sonni löytyi naapuritalosta joka esileikin jälkeen hyppäsi lehmän selkään tehden sen mitä pitikin tehdä lehmän ynistessä tyytyväisenä. Siinä nuorukainen sai tutustua luonnollisella tavalla seksin saloihin.
Meillä oli 4 lehmän navetta ja reunalla lattiasta kattoon oleva kanahäkki, mistä ne pääsi ikkunan kautta kesäisin pihalle.
Nyt siellä on kaksi suurta peltilehmää.
Niin ne ajat muuttuu,
Seitsemän lypsylehmän karja oli meilläkin aikanaan Sipoossa. Ilo oli katsella niiden pääsyä keväällä laitumelle. Navetta oli maantien vieressä, joten jouduimme kesäaikaan eristämään pääsyn sinne ja naapurit olivat apuna ensimmäisinä päivinä laskiessamme nuo ensin varovaisesti kurkistelevat naudat laitumelle.
Kyllä kirmailu alkoi, häntä pystyssä törmäiltiin, onneksi kepit pitivät ne kurissa.🐂🐄🐃 🐂🕺🏃🏿🐃🐂🐄🏃🏿
Rauhoittuvathan ne ajan kanssa, soma näky olikin rauhassa makaava märehtivä karja iltapäivisin. Tein-iässä opin Ruotsin vuosina lypsämäämkin, joskin lypsykoneen tultua, jäi vain vasikoiden ruokinta osakseni. Ternimaidosta vasikantanssia kaipaan joskus vieläkin. Ja komeaa pullan ja pannukakkujen paistamista loppumaidosta.
Muistoja löytyy jo lapsuuden mummolasta, missä aina oli lehmiä, noita mukavia paimennettavia emoja. ❤️- norongorosta_länteen
Hyviä avuja; lehmän hermot, norsun muisti. Niillä pärjää pitkälle.
- huumeliesso
Minulla olisi paljonkin kerrottavaa. Jaksatteko kuunnella. Olen entinen aika kookkaan maalaistalon poika,joka joutui lehmien ym. kotieläinten kanssa tutustumaan jo lapsesta saakka. Siitä saakka,kun sai "lämpsähousut",joutui lehmiä paimentamaan. Lypsyaikana kesäisin--lehmisavujen vierellä leppätupolla kärpäsiä pois "ripsumaan"...näin. Vartuin nuorukaiseksi. Meillä oli Isän hallintokaudella tilallamme nk.sonniosuuskunnan sonni,jota minä jouduin usein päästämään kyläkunnan lehmien Sulhaseksi. Siinä oli joskus vahingon vaarojakin.Kerrangin.Sonni oli pellolla kettingissä-turparengas sieraimissa. Naapurin Elsa toi lehmänsä sulhasen astuttavaksi. Sonni-sulho teki tehtävänsä,mutta sulhon tehtävä ei Elsan mielestä onnistunut tarpeeksi hyvin,niin hän pyysi,et sulho tekisi uuden pömpyn.No, eihän se heti uusinta onnistu, (tiedänhän minäkin), minä pitkästyin,,,,ja ravistin sitä liekakettinkiä,,,,niin turparenkaasta oleva salpa aukesi. Huusin emännälle --mene pakoon ja vie sanommaa sisälle.Sonni otti minut tähtäimekseen, menin pakilla ja kaaduin pellon ojaan,sonni katsoi ojan reunalla,mutta onneksi hänelle muistui "morsian mieleen,lähti ja teki uuden tempun .Silloin sain otteen sonnin turparenkaasta.Niin kaikki oli taas hallinnassa. Olisi tässä vielä muutatakin kerrottavaa sonnista ym karjan hoidosta,mut. en jaksa enenempää.
- huumeliesso
Kerron vielä samaisesta sonnin hoidosta/pidosta.
Olin parhaassa nuoruus iässä. Olin ollut tavanmukaisella viionloppu riiulla.Tulin kotiin joskus 4-5 aamuntuntina.Menin aittaan nukkumaan,mutta ennen kuin nukuin rupesi kuulumaan tuntematon lehmänkellon ääni,--ääni läheni ja kun kurkkasin aitan ovelta,,,,,,niin pihassa oli Miina lehmineen. Tiesin millä aialla Miina -lehmineen on . ok. Puin ylleni arkivaatteita ja menin ,,,,ulos,,Miina esitti asiansa,pyydellen anteeksi aikaista palvelu pyyntöä......Miinan lehmän sonni astui ja menivät kotiinsa. Minä aloitin nukkumista. Nyt HYVÄÄ YÖTÄ
Isän isäni kanssa lehmiä paimensin eripaikkoihin. Nyt ei ole edes hänen taloa jäljellä. Pellot kylläkin ja hyvällä paikalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin661546eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1421526En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311262Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä611204- 421055
- 172948
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik100870Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60719Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42657Mikä siinä on, että kun Kokoomus on hallituksessa...
... niin talous menee ihan päin helvettiä? 1980-luku Holkeri, 1990-luku Viinanen, 2008 finansssikriisi Katainen ja nyt O94624