Typerä eropelko

Koeta jaksaa ja olla ajattelematta muiden mielipiteitä. Et voi kuitenkaan kaikkia miellyttää ja sulle tärkein henkilö olet sinä itse! Itse mietin ja vatvoin eroa pari vuotta ja nyt se on loppusuoralla, onneksi. Tällä hetkellä tosiaan tuntuu siltä että kannatti ryhtyä prosessiin vaikka välillä raskasta onkin ollut. Tee jokin päätös ja pysy siinä. Tsemppiä!

No mun exähän teki niin, ei selitellyt kenellekään, vaan muutti saman tein toiselle puolen Suomea.

Jos haluaa erota kaikista ihmisistä, niin kannattaa ehkä miettiä omaa oloa vähän laajemminkin. Kuulostaa aika synkältä.

Hei Tämätapaus

Kirjoitat eropelon tunteestasi sättivään sävyyn nimittäen sitä typeräksi. Se kuulostaa surulliselta. Eron pelkääminen on hyvin inhimillistä ja kuulunee osittain kaikkiin eroihin luonnollisena tekijänä. On ymmärrettävää ja inhimillistä sekin, miten vaikeaa on kohdata kaikki ihmiset ja kenties puida ja selitellä heille eroanne.

Miten voisit tukea itseäsi?
Ajattelen, että voisit tietoisesti hyväksyä kaikki tunteesi. Tunteet tekevät ihmisestä ihmisen. Pelot ja huolet kuuluvat eroprosessiin olennaisesti. Suhteen loppuminen ravistelee aina asiat uuteen järjestykseen, joka tuntuu ehkä kaoottiselta.

Ihmisten kohtaamiseen voisit tietyllä lailla harjoitella. En toki tarkoita kaavamaista lausetta, mutta voisit miettiä, kenen kanssa tahdot puhua asiasta laajemmin ja kenelle riittää suppeampi ilmoitus. On aivan korrektia sanoa jotakin tämän tapaista. "Hei, haluan kertoa sinulle että minä ja XX olemme eronneet. En kuitenkaan tahdo tässä jutella asiasta enempää, joten toivon, että tämä ilmoitus riittää" - tietenkin omaan suuhusi sopivin termein. On oikeus rajata sitä, kelle asiaa avaa. Ihmiset saattavat olla tahdittomia ja tokaista jotain, mitä et tahtoisi kuulla. Siksi sinulla on oikeus suojella itseäsi ja rajoittaa puhe niihin, joihin luotat.

Voimia ja riittävästi myös luottoihmisiä sinulle toivoen

Merja, diakoni

Haluat erota kaikista ihmisistä, et jaksa heitä, kuulostaa siltä että podet masennusta.

Suosittelen miettimään rauhassa ensin miksi et viihdy enää parisuhteessa etkä muiden ihmisten kanssa ja voisiko puutteet korjata pienemmillä toimenpiteillä kuin erolla.

Ero on harvoin pikaratkaisu hyvinvoinnin nousuun varsinkin jos on lapsia. Tilanne ei muutu binäärisesti huonosta olosta hyvään vaan tarvitaan dynaamisempaa ajattelumallia.

Pidemmällä tähtäimellä toki hyvinvoinnin nousu voi olla mahdollista. Moni asia, esim. missä asut, työpaikka, ulkonäkösi ja kykyprofiilisi, kuitenkin vaikuttavat tähän ja ne pitää punnita itse.

Mutta tilanteita on monia ja tämä on vain yksi näkökulma.

"Minä voisin päättää tämänkin asian, tietysti. "

Noin se vaan menee, tuttu juttu minullekin aikoinaan. Liiton aikana hoidin kaiken - ja sitten vielä eron. Mutta päivääkään ei ole kaduttanut. Se mikä minua helpotti oli ystävät, sukulaiset ja asiantuntija-apu. Ajatukset sai järjestettyä oikeaan muottiin monen ihmisen avulla. Sattumoisin ystävät ja sukulaiset ovat vielä persooniltaan laidasta laitaan. Yhden kanssa pohdin tiettyjä asioita, toisen kanssa toisia jne. Eron jälkeen ihmettelin, miten siihen ryhtyminen voikin silloin tuntua niin vaikealta. Ei ollut yhtään niin vaikeaa kuin ajatteli.

Vaikeinta oli tietty erota ihmisestä, joka ei halua erota. Siinä on enemmän tai vähemmän sietämistä, joka puolestaan vaatii "vain" kärsivällisyyttä, ja lisää kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyden jaksamiseen tarvitaan ne suurimmat voimat ja energiat. Eli ehdottomasti sinun kannattaa hakeutua ainakin terapeutin pakeille, ellet kenellekään sukulaiselle/ystävälle avaudu asiasta. Kenenkään ei ole pakko jaksaa yksin, vaan on etsittävä apua tarvittaessa. Ja usko pois, olet nyt juuri avun tarpeessa.

Laita vaan prosessi alulle, vapautuupa sitten yksi sitoutumiskykyinen mies sinkkumarkkinoille.

Ap:n otsikko on osuva. Typeräähän on pelätä muutosta joka oikeasti auttaa molemmat osapuolet irti tulehtuneesta tilanteesta, ja antaa ainakin mahdollisuuden onnellisen elämän löytämiseen. Isolla osalla meistä on kuitenkin edelleen omatunto ja moraali sen verran korkealla, että vieraissa käynti ei tunnu hyvältä avioliitossa. Miksi silti niin moni kärvistelee ilman läheisyyttä kulisseissa?

Monta vuotta mietittiin meilläkin, mutta kun paperit lopulta laitettiin kuntoon, niin pääsääntöisesti hyviä asioita alkoi tapahtua, ja se uusi onnikin löytyi elämään...