Mihin perustuu sääntö?

Muuten hyvä neuvo, mutta puolison syy ei ole koskaan se, että toinen pettää. Petetty ei anna minkäänlaista syytä pettämiseen. Vika on aina pettäjässä itsessään. Eikö?

Mitä varten pitäisi toinen haukkua päin naamaa siksi ettei rakastanut enää, halusi olla jonkun toisen kanssa ja sen myös teki ja jätti? Ette osaa itsekkyyttänne hyväksyä asiaa? Aggressiiviseksi ei tarvitse ruveta siksi että toinen ei rakastanut ja halunnut enää.

Molemmissa on aina vikaa kun liiton ongelmat tuollaiseen katastrofiin päättyivät. Mun mielestä ainoa oikea tapa suhtautua tuohon on todeta että selvä, se on sitten tosiaan tässä, kiitos ja hei. Asiaa ei ole tuon enempää kuin lasten tapaamisten suhteen.

Miehellä ei ole mitään velvollisuutta kuunnella katkeria tilityksiä tai selitellä mitään, se kun ei johda enää mihinkään. Naisen ei puolestaan tarvitse sovitella tai antaa anteeksi. Teidän suhde on ohi kaikella tasolla.
Itsekseen voi sitten molemmat käsitellä eroa ja pettymyksiä kuten parhaaksi näette.

Aika huono kommentti sulta. Petetylle toivot vielä että menettää lapsensa. Aika törkeää kyllä. Ymmärrettävää se on että haluaa petetty purkaa pahaa oloaan. Eiköhän se kuulu sille petturille ottaa vastaan kaikki mitä on tehnyt. Jos taas kohdistaa väärään tuon katkeruuden kuten siihen kakkoseen silloin ei ole asiat oikein. Eiköhän tuon petturin ole se oikea kohde johon purkaa. Se minkä jätti taakseen ja miten on sekin mikä vaikuttaa siihen mitä tuleman pitää. Kyllä se kaikkien oikeuden mukaan on tuon petturin nyt yksistään otettava vastaan se pahaolo jonka on aiheuttanutkin. Ei kukaan muu pysty asiaa hoitamaan. Parempi se on kohdistaa petturiin eikä ulkopuolisiin ja näin saaden pahaa aikaan. Se jos ei välitä tuo petturi niin silloinhan se on helpompi purkaa. Kun ei se välitä niin ei välitä siitäkään mitä petetty sille antaa takaisin.

Petturinkuuluuottaa kirjoitti:

Aika huono kommentti sulta. Petetylle toivot vielä että menettää lapsensa. Aika törkeää kyllä. Ymmärrettävää se on että haluaa petetty purkaa pahaa oloaan. Eiköhän se kuulu sille petturille ottaa vastaan kaikki mitä on tehnyt. Jos taas kohdistaa väärään tuon katkeruuden kuten siihen kakkoseen silloin ei ole asiat oikein. Eiköhän tuon petturin ole se oikea kohde johon purkaa. Se minkä jätti taakseen ja miten on sekin mikä vaikuttaa siihen mitä tuleman pitää. Kyllä se kaikkien oikeuden mukaan on tuon petturin nyt yksistään otettava vastaan se pahaolo jonka on aiheuttanutkin. Ei kukaan muu pysty asiaa hoitamaan. Parempi se on kohdistaa petturiin eikä ulkopuolisiin ja näin saaden pahaa aikaan. Se jos ei välitä tuo petturi niin silloinhan se on helpompi purkaa. Kun ei se välitä niin ei välitä siitäkään mitä petetty sille antaa takaisin.

Lue lisää

Nimenomaan just apn tyyppiseltä ihmiseltä pitäisi viedä kersat pois. Jos ei pysty puhumaan aikuisten asioista normaalisti kiroilematta ja vihaamatta ja haukkumatta lastensa isää kaikenmoisilla nimillä, ei pysty kasvattamaan lapsiakaan kunnollisiksi ihmisiksi.

No ei ollut sinun käytös eksäsi käytöstä kummempaa. Ei ihan hirveästi kannata asialla leveillä.

Pahempaahan tuo oli kuin eksän toiminta. Eksä pisti viestiä vain sille jolle oli vihainen. Vihan kohde taas jakoi vihansa kaikille mahdollisille. Eikä ole vieläkään päässyt yli eksästä vaikka niin väittää. Muuten antaisi jo asioiden olla.

Kyllä vaan jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Esim. Niistä ei syytetä muita. Jos tunteet haittaavat omaa jatai muiden elämää, pitää toimia niin etteivät enää haittaa. Johan sen järki sanoo ettei ap.n kaltainen virassa rytminen ja kielenkäyttö ole tervettä.

Jfhll kirjoitti:

Kyllä vaan jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Esim. Niistä ei syytetä muita. Jos tunteet haittaavat omaa jatai muiden elämää, pitää toimia niin etteivät enää haittaa. Johan sen järki sanoo ettei ap.n kaltainen virassa rytminen ja kielenkäyttö ole tervettä.

Lue lisää

Vihassa rypeminen

Jfhll kirjoitti:

Kyllä vaan jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Esim. Niistä ei syytetä muita. Jos tunteet haittaavat omaa jatai muiden elämää, pitää toimia niin etteivät enää haittaa. Johan sen järki sanoo ettei ap.n kaltainen virassa rytminen ja kielenkäyttö ole tervettä.

Lue lisää

No miten sen haluaa vääntää, minusta on ihan höpöhöpölässytystä tu jokainen on vastuussa omista tuteista ja minulla on oikeus onneen jne. Mutta olenkin jo ikäloppu vanhan koulukunnan jäärä.

Et ole ehkä kovin "syvällä" jos et ymmärrä mitä tarkoittaa, että itse on vastuussa tunteistaan. Se meinaa nimenomaan sitä, että ihminen voi ohjailla tunteitaan esimerksi käsittelemällä niitä. Vihasta voi päästä ohi. Rakkautta ja anteeksiantoa voi myös kasvattaa, kärsivällisemmäksi voi tulla ym. Jos on käsittelemättömiä tunteita tai tunnelukkoja, on entistä tärkeämpää ohjata tunteitaan suuntaan joka tekee elämän itselle ja muille tasapainoisemmaksi. Ei tässä ole mitään vääntämistä, tämä on ihan käytännönläheistä faktaa.

Pettäjä on myös vastuussa tunteistaan ja tietysti myös toimistaan niiden mukaan. Pettämiseen voi johtaa liuta tunnepuolen syitä jotka on kyllä syytä ottaa esiin ihan itse, jottei toista virhettään.

"Minulla on oikeus onneen" voi olla hyvin tärkeä ajatus ihmiselle joka elää väkivaltaisessa ja alisteisessa suhteessa, kun pitää pohtia
mistä syntyy oma onnellisuus ja miten saada voimia ja uskallusta muuttaa elämänsä niin, että lähtee tuota oikeuttaan hyvään elämään tavoittelemaan.

Ei se mitään vaik olis ikäloppu ja jäärä, oppia ikä kaikki :) - voit ohjata jääräpäisyyden tunnetta suvaitsevammaksi ja ajatella, että jollain voi olla näkemys jota et ole tullut ajatelleeksi. Se taas sitten on henkistä kasvua se.

Hevonkukkuako kirjoitti:

Et ole ehkä kovin "syvällä" jos et ymmärrä mitä tarkoittaa, että itse on vastuussa tunteistaan. Se meinaa nimenomaan sitä, että ihminen voi ohjailla tunteitaan esimerksi käsittelemällä niitä. Vihasta voi päästä ohi. Rakkautta ja anteeksiantoa voi myös kasvattaa, kärsivällisemmäksi voi tulla ym. Jos on käsittelemättömiä tunteita tai tunnelukkoja, on entistä tärkeämpää ohjata tunteitaan suuntaan joka tekee elämän itselle ja muille tasapainoisemmaksi. Ei tässä ole mitään vääntämistä, tämä on ihan käytännönläheistä faktaa.

Pettäjä on myös vastuussa tunteistaan ja tietysti myös toimistaan niiden mukaan. Pettämiseen voi johtaa liuta tunnepuolen syitä jotka on kyllä syytä ottaa esiin ihan itse, jottei toista virhettään.

"Minulla on oikeus onneen" voi olla hyvin tärkeä ajatus ihmiselle joka elää väkivaltaisessa ja alisteisessa suhteessa, kun pitää pohtia
mistä syntyy oma onnellisuus ja miten saada voimia ja uskallusta muuttaa elämänsä niin, että lähtee tuota oikeuttaan hyvään elämään tavoittelemaan.

Ei se mitään vaik olis ikäloppu ja jäärä, oppia ikä kaikki :) - voit ohjata jääräpäisyyden tunnetta suvaitsevammaksi ja ajatella, että jollain voi olla näkemys jota et ole tullut ajatelleeksi. Se taas sitten on henkistä kasvua se.

Lue lisää

Olen kasvanut aikakaudella, jolloin tunteita opetettiin lähinnä tukahduttamaan. Hallinta assosioituu minulla siihen - sitä ei nyt kuitenkaan tarkoiteta. Jos täydellisesti hallitsisi tunteensa, tarkoittaisiko se sitä, ettei tuntisi vihaa, surua, pelkoa? Tuossa viestissäsi olikin enemmän tunteiden hallinnasta - pitkäjänteisestä vaimentamisesta. Ehkä kyse on enemmän terminologiasta, koen, että hallinta ja vastuussa oleminen ovat liian jyrkkiä käsitteitä tunteiden kohdalla. Tekoja voi hallita - konkreettisesti.

Olen tutustunut mindfulnessiin, se on nyt jonkinlainen muoti-ilmiö ja sitä psykologi, jonka juttusilla kävin, suositteli. Siinä tunteita tiedostetaan, niihin opetellaan suhtautumaan hyväksyvästi ja niitä pyritään etäyttämään. Hallintatasolle en ole päässyt, mikä tarkoittaisi sitä, että voisin loihtia haluamani tunnetilan. Viha on yksi vaihe eroprosessissa ja Jälleenrakennus-kirjan mukaan se kestää useita vuosia. Jos viha on niin voimakasta, että tukahduttaa elämän ja on vaaraksi muille, toki se täytyy saada "hallintaan". Mutta aikakin tekee tehtävänsä. On hyväksyttävä, että prosessiin menee aikaa.

Täytyy myös ymmärtää, ettei meille kaikille ole annettu samanlaisia taipumuksia, samanlaista kasvatusta, käyttäytymismalleja ja turvallisuutta kotoa käsin. Erotkin ovat erilaisia - sellainen ero, johon ei liity pettämistä, salailua, valehtelua, omaisuuden kätkemistä - tai ainakaan suuressa määrin näitä, on tutkitusti helpompi kuin petos-ero. Aloittajalla on ehkä tilanne, jossa omat kyvyt eivät riitä tilanteen käsittelyyn. Apua voi, saa ja kannattaa hakea ulkopuolelta, ensin asiansa osaavalta terapeutilta ja myöhemmin eroryhmistä.

"Erotkin ovat erilaisia - sellainen ero, johon ei liity pettämistä, salailua, valehtelua, omaisuuden kätkemistä - tai ainakaan suuressa määrin näitä, on tutkitusti helpompi kuin petos-ero"

Meillä vaimo lupasi aina, että ei tule omaisuuteeni koskemaan erossa. No uskoin. Sitten kun aloin puhumaan erosta puolet kuuluikin hänelle. Teimme avioehdon, mutta kuulemma senkin keplottelin.

Ota tästä enää tolkkua.

Meillä mies halusi kaikki omiin nimiinsä sillä perusteella, että enkö muka luota häneen. No ei olisi pitänyt. Pitkään ehti suunnitella eroaan. Esim. auto jäi minulle, mutta vakuutukset jouduin aloittamaan alusta. Muutakin löytyi, mutta en jaksanut käydä tappelemaan ja hankkimaan todisteita. Hän myös ehti railakkaalla elämäntavallaan tuhlata omiin harrastuksiinsa.

Syvällä kirjoitti:

Olen kasvanut aikakaudella, jolloin tunteita opetettiin lähinnä tukahduttamaan. Hallinta assosioituu minulla siihen - sitä ei nyt kuitenkaan tarkoiteta. Jos täydellisesti hallitsisi tunteensa, tarkoittaisiko se sitä, ettei tuntisi vihaa, surua, pelkoa? Tuossa viestissäsi olikin enemmän tunteiden hallinnasta - pitkäjänteisestä vaimentamisesta. Ehkä kyse on enemmän terminologiasta, koen, että hallinta ja vastuussa oleminen ovat liian jyrkkiä käsitteitä tunteiden kohdalla. Tekoja voi hallita - konkreettisesti.

Olen tutustunut mindfulnessiin, se on nyt jonkinlainen muoti-ilmiö ja sitä psykologi, jonka juttusilla kävin, suositteli. Siinä tunteita tiedostetaan, niihin opetellaan suhtautumaan hyväksyvästi ja niitä pyritään etäyttämään. Hallintatasolle en ole päässyt, mikä tarkoittaisi sitä, että voisin loihtia haluamani tunnetilan. Viha on yksi vaihe eroprosessissa ja Jälleenrakennus-kirjan mukaan se kestää useita vuosia. Jos viha on niin voimakasta, että tukahduttaa elämän ja on vaaraksi muille, toki se täytyy saada "hallintaan". Mutta aikakin tekee tehtävänsä. On hyväksyttävä, että prosessiin menee aikaa.

Täytyy myös ymmärtää, ettei meille kaikille ole annettu samanlaisia taipumuksia, samanlaista kasvatusta, käyttäytymismalleja ja turvallisuutta kotoa käsin. Erotkin ovat erilaisia - sellainen ero, johon ei liity pettämistä, salailua, valehtelua, omaisuuden kätkemistä - tai ainakaan suuressa määrin näitä, on tutkitusti helpompi kuin petos-ero. Aloittajalla on ehkä tilanne, jossa omat kyvyt eivät riitä tilanteen käsittelyyn. Apua voi, saa ja kannattaa hakea ulkopuolelta, ensin asiansa osaavalta terapeutilta ja myöhemmin eroryhmistä.

Lue lisää

Tunteita ei voi hallita täydellisesti, mutta tärkeää on kohdata ja käsitellä omat tunteensa. Hyväksyä ne sellaisenaan. Tunteita tulee ja menee, ihan kaikenlaisia, kokoajan. Niihin ei pidä jäädä kiinni. Tukahduttamisen yrittäminen on vähän kuin yrittäisi sammuttaa tulipaloa bensiinillä - eli tukahduttamisyrityksistä kielteiset tunteet oikein "riemastuvat" pörräämään mielessä vieden kaiken ihmisen energian ja ajatukset. Siis juuri päinvastoin kuin oli tarkoitus; päästä tunteista eroon.

Usein ihmisen mieli, kuten juuri sinunkin Syvällä, ponnistelee usein vallan mahdottomasti tapahtuneita tosiasioita vastaan. Kaikki olisi mielen mielestä paremmin, ellei suorastaan hyvin, ELLEI olisi tapahtunut sitä tai tätä, jotenkin aivan väärinpäin.

"Erotkin ovat erilaisia - sellainen ero, johon ei liity pettämistä, salailua, valehtelua, omaisuuden kätkemistä - tai ainakaan suuressa määrin näitä, on tutkitusti helpompi kuin petos-ero"

HYVIN moneen eroon ja/tai liittoonkin liittyy pettämistä (tavalla tai toisella), salailua, valehtelua, omaisuuden kätkemistä jne kaikenlaista kurjuutta ja harmia. Olen kerran jos toisenkin kuullut jonkun sanovan, että tämä asia olisi minulle ok tai vähintään käsiteltävissä, JOS se olisi tapahtunut aivan toisin kuin tapahtui. Tämähän on aivan turhaa veivaamista. Sillä asiat tapahtuvat juuri niin kuin tapahtuvat - ei niihin itse voi vaikuttaa. Eikö niin? Jäin itsekin "kiinni" tällaisesta ajattelusta jo nuorena. Silloin keksin, että asioita kannattaa tarkastella monista eri näkökulmista ja miettiä mikä kussakin näkökulmassa on hyvää, mikä ei. Jokaisessa näkökulmassa oli jotain hyvää ja huonoa. Tulin siihen lopputulokseen, ettei sillä ole mitään väliä miten itse toivoo elämän käsikirjoituksen menevän. Ainoastaan sillä mitä oikeasti tapahtuu, tosiasioilla on merkitystä.

Vuosia jälkikäteen luinkin viisaan lauseen samasta aiheesta:

”Älä vaadi, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot, vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat.”

Ts. hyväksy se, että ex-puolisosi petti, salasi, valehteli jne. Jostain syystä hän vain teki niin. Ei se ollut sinun valittavissa. Sinun tehtävä on hyväksyä tapahtunut tosiasiana ja palauttaa tunteesi sen suhteen tasapainoon.

vitabalance kirjoitti:

Tunteita ei voi hallita täydellisesti, mutta tärkeää on kohdata ja käsitellä omat tunteensa. Hyväksyä ne sellaisenaan. Tunteita tulee ja menee, ihan kaikenlaisia, kokoajan. Niihin ei pidä jäädä kiinni. Tukahduttamisen yrittäminen on vähän kuin yrittäisi sammuttaa tulipaloa bensiinillä - eli tukahduttamisyrityksistä kielteiset tunteet oikein "riemastuvat" pörräämään mielessä vieden kaiken ihmisen energian ja ajatukset. Siis juuri päinvastoin kuin oli tarkoitus; päästä tunteista eroon.

Usein ihmisen mieli, kuten juuri sinunkin Syvällä, ponnistelee usein vallan mahdottomasti tapahtuneita tosiasioita vastaan. Kaikki olisi mielen mielestä paremmin, ellei suorastaan hyvin, ELLEI olisi tapahtunut sitä tai tätä, jotenkin aivan väärinpäin.

"Erotkin ovat erilaisia - sellainen ero, johon ei liity pettämistä, salailua, valehtelua, omaisuuden kätkemistä - tai ainakaan suuressa määrin näitä, on tutkitusti helpompi kuin petos-ero"

HYVIN moneen eroon ja/tai liittoonkin liittyy pettämistä (tavalla tai toisella), salailua, valehtelua, omaisuuden kätkemistä jne kaikenlaista kurjuutta ja harmia. Olen kerran jos toisenkin kuullut jonkun sanovan, että tämä asia olisi minulle ok tai vähintään käsiteltävissä, JOS se olisi tapahtunut aivan toisin kuin tapahtui. Tämähän on aivan turhaa veivaamista. Sillä asiat tapahtuvat juuri niin kuin tapahtuvat - ei niihin itse voi vaikuttaa. Eikö niin? Jäin itsekin "kiinni" tällaisesta ajattelusta jo nuorena. Silloin keksin, että asioita kannattaa tarkastella monista eri näkökulmista ja miettiä mikä kussakin näkökulmassa on hyvää, mikä ei. Jokaisessa näkökulmassa oli jotain hyvää ja huonoa. Tulin siihen lopputulokseen, ettei sillä ole mitään väliä miten itse toivoo elämän käsikirjoituksen menevän. Ainoastaan sillä mitä oikeasti tapahtuu, tosiasioilla on merkitystä.

Vuosia jälkikäteen luinkin viisaan lauseen samasta aiheesta:

”Älä vaadi, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot, vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat.”

Ts. hyväksy se, että ex-puolisosi petti, salasi, valehteli jne. Jostain syystä hän vain teki niin. Ei se ollut sinun valittavissa. Sinun tehtävä on hyväksyä tapahtunut tosiasiana ja palauttaa tunteesi sen suhteen tasapainoon.

Lue lisää

Vitabalance, kirjoituksiani voit arvostella, mutta älä silti kuvittele tuntevasi minua.

En usko determinisniin. Joihinkin tapahtumiin ei itse voi vaikuttaa, joihinkin voi, joihinkin on vaikea varautua, joihinkin taas helpompi. Avioero ei kuulu tapahtumiin, jotka vaan tapahtuvat.

"Olen kerran jos toisenkin kuullut jonkun sanovan, että tämä asia olisi minulle ok tai vähintään käsiteltävissä, JOS se olisi tapahtunut aivan toisin kuin tapahtui. Tämähän on aivan turhaa veivaamista. Sillä asiat tapahtuvat juuri niin kuin tapahtuvat - ei niihin itse voi vaikuttaa. "

Mielestäni myös nimimerkin vitabalance kirjoitus on hieman sellaista positiivista feel good-höttöä. Osaan asioista voi vaikuttaa ja osaan ei, osa riipuu tuurista ja osa taidosta.

Mutta ajattelutavassa on ehkä hyvää se, että siinä yritetään päästä irti "saman levyn soittamisesta" eli tiettyihin juttuihin ei pitäisi jäädä liikaa kiinni/urautua. Se on vaan ehkä helpommin sanottu kuin tehty ja yksilöllistä.

332323232 kirjoitti:

"Olen kerran jos toisenkin kuullut jonkun sanovan, että tämä asia olisi minulle ok tai vähintään käsiteltävissä, JOS se olisi tapahtunut aivan toisin kuin tapahtui. Tämähän on aivan turhaa veivaamista. Sillä asiat tapahtuvat juuri niin kuin tapahtuvat - ei niihin itse voi vaikuttaa. "

Mielestäni myös nimimerkin vitabalance kirjoitus on hieman sellaista positiivista feel good-höttöä. Osaan asioista voi vaikuttaa ja osaan ei, osa riipuu tuurista ja osa taidosta.

Mutta ajattelutavassa on ehkä hyvää se, että siinä yritetään päästä irti "saman levyn soittamisesta" eli tiettyihin juttuihin ei pitäisi jäädä liikaa kiinni/urautua. Se on vaan ehkä helpommin sanottu kuin tehty ja yksilöllistä.

Lue lisää

"Osaan asioista voi vaikuttaa ja osaan ei, osa riipuu tuurista ja osa taidosta. "

Siihen mitä joku tekee, tai toinen sanoo ei voi vaikuttaa. Mutta omiin ajatuksiinsa voi vaikuttaa, samoin tunteisiin ja tekoihin. Ei ole tuurista kiinni, vaan taidoista. Taitoja voi harjoitella ja opetella. Niin on jokainen tehnyt, kuka enemmän kuka vähemmän. On nimittäin niin, että tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat periytyvää sorttia, osa geenien mukana, osa ympäristöstä. Esim. ihminen, jota vanhemmat ovat väheksyneet, hyljeksineet, tai suorastaan kohdelleet kaltoin ja väkivaltaisesti ei kehity taidoiltaan samoin kuin toinen kanssaeläjä, jolla on ollut turvalliset, ymmärtävät ja kannustavat vanhemmat. Ihan ymmärrettävä juttu. Ei mitään feel good höttöä...

Jokainen kohtaa elämässään tosiasioita, kuka mitäkin. Puoliso on pettänyt, tai haluaa eron, lapsi on sairastunut vakavasti, tai jotain muuta. Tosiasiatkaan eivät ole riippuvaisia tuurista. Ja vaikka olisivatkin, niihin kannattaa opetella myös suhtautumaan parhaalla tavalla, ei kaikkein huonoimmalla. Joka on juuri tuollaista jumiin jääntiä, yltiöpäistä negatiivisuutta, katkeruutta ja vihaa.

Kyllä tuossa häiritsee feel-good mättö. Kirjoittaja on tajunnut jotain nuorena ja fanaattisesti iskee muulla tavoin tuntevien kimppuun. Hänen tulisi huomata se tosiasia, että nuoren on helpompi toipua vastoinkäymisistä kuin vanhempien. Sen lisäksi hänen henkilökohtainen kiivaus nimerkkiä Syvällä kohtaan on erityisen outoa. Ikään kuin yrittäisi pakottaa nöyrtymään ja lausumaan mantraa: olen antanut anteeksi, hyväksyn mieheni pahat teot ja olen onnellinen siitä mitä opin tästä. Miksi? Onko hän itse syyllistynyt pahantekoon, josta tahtoo saada vapautuksen? Minusta hänen olisi nyt tärkeintä tutkia itseään ja sisintään.

ggkjbvjkbbln kirjoitti:

Kyllä tuossa häiritsee feel-good mättö. Kirjoittaja on tajunnut jotain nuorena ja fanaattisesti iskee muulla tavoin tuntevien kimppuun. Hänen tulisi huomata se tosiasia, että nuoren on helpompi toipua vastoinkäymisistä kuin vanhempien. Sen lisäksi hänen henkilökohtainen kiivaus nimerkkiä Syvällä kohtaan on erityisen outoa. Ikään kuin yrittäisi pakottaa nöyrtymään ja lausumaan mantraa: olen antanut anteeksi, hyväksyn mieheni pahat teot ja olen onnellinen siitä mitä opin tästä. Miksi? Onko hän itse syyllistynyt pahantekoon, josta tahtoo saada vapautuksen? Minusta hänen olisi nyt tärkeintä tutkia itseään ja sisintään.

Lue lisää

Minusta tuossa edellisessä ei ollut kerrassaan mitään fanaattista. Ihan nauratti tuo kommenttisi.

Tärkeintä onkin tutkia itseään ja sisintään. Selvittää itselleen miksi esim. puolison uskottomuus kirpaisee niin paljon, miten voisi omat haavansa parantaa, ja päästä asian yli. Sillä tosiasiahan on, että jos ihmisellä on esimerkiksi hylätyksi tulemisen tunnelukko taustalla tms, kumppanin uskottomuus tai eroilmoitus kolahtaa todella lujaa. Suorastaan sairaan lujaa. Pahimmillaan ajaa itsemurhaan.

Tosiasiat hyväksymällä pääsee eteenpäin. Ellei niitä hyväksy, jää jumiin. Tämä on ihan selkeä juttu. Parhaiten hyväksyy tosiasiat, ellei liitä toisen tekoihin omia negatiivisia käsityksiään. Anteeksianto ei ole mitään mantraa, esitystä ja hokemista. Vaan todellista anteeksiantoa. Sellaista, että on päässyt asian yli, selvittänyt tunteensa ja ne on tasapainossa jälleen.

Syvällä kirjoitti:

Vitabalance, kirjoituksiani voit arvostella, mutta älä silti kuvittele tuntevasi minua.

En usko determinisniin. Joihinkin tapahtumiin ei itse voi vaikuttaa, joihinkin voi, joihinkin on vaikea varautua, joihinkin taas helpompi. Avioero ei kuulu tapahtumiin, jotka vaan tapahtuvat.

Lue lisää

"Avioero ei kuulu tapahtumiin, jotka vaan tapahtuvat. "

Miten niin? Avioero on päätös/valinta. Jos se valitaan (syistä riippumatta), joko toinen osapuoli tai molemmat, niin ero vaan tapahtuu. Tosiasioita on täysin hyödytöntä vastustaa. Siinä vain kiusaa itseään.

molskis_ kirjoitti:

"Avioero ei kuulu tapahtumiin, jotka vaan tapahtuvat. "

Miten niin? Avioero on päätös/valinta. Jos se valitaan (syistä riippumatta), joko toinen osapuoli tai molemmat, niin ero vaan tapahtuu. Tosiasioita on täysin hyödytöntä vastustaa. Siinä vain kiusaa itseään.

Lue lisää

Luepa oma viestisi. Ajatuksella.

Syvällä kirjoitti:

Vitabalance, kirjoituksiani voit arvostella, mutta älä silti kuvittele tuntevasi minua.

En usko determinisniin. Joihinkin tapahtumiin ei itse voi vaikuttaa, joihinkin voi, joihinkin on vaikea varautua, joihinkin taas helpompi. Avioero ei kuulu tapahtumiin, jotka vaan tapahtuvat.

Lue lisää

"Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, Rohkeutta muuttaa ne jotka voin, Ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan"

Jos jompikumpi puolisoista haluaa erota, ei tahdo enää jatkaa liittoa, niin erohan on väistämätön tosiasia. Sitä ei voi muuttaa. Ellei hyväksy asiaa tyynesti, voi tietysti yrittää panna hanttiin vaikka kuinka monella keinolla, mutta se on turhaa, ei viisasta ollenkaan.

Ihmiset usein pullikoivat ajatuksissaan tosiasioita vastaan. Se jos mikä tekee heidän elämästään ikävää sinnittelyä. Ei se mitä on tapahtunut. Ihminen on omien ajatustensa "uhri". Moni odottaa, että joku ulkopuolinen taho tulee selvittämään omien ajatusten solmut. Ei ymmärrä, että itse omat solmunsa on avattava.