Luin Aamulehden artikkelin Sirpa kuolee pian. Saman artikkelin lopussa oli ajatuksia herättäviä kysymyksiä.
Näitä kuolevat katuvat eniten
1. Olisinpa elänyt kuten itse halusin, enkä niin kuin muut odottivat
2. Olisinpa tehnyt vähemmän töitä
3. Olisinpa uskaltanut ilmaista tunteitani
4. Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviin
5. Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi
(Saattohoidossa työskennelleen australialaisen sairaanhoitajan Bronnie Waren tekemä listaus kirjassaan The Top Five Regrets of the Dying.)
Itse en tunne, että listatut kysymykset olisivat huulillani jos niitä minulta kysyttäisiin lähtöni lähestyessä.
Pääsiäisaloitus Jeesuksen kuoleman muistoksi.
Mitä olisin halunnut tehdä toisin?
91
1369
Vastaukset
Olisikohan Jeesuksella ollut uollaisia toiveita.
Hänhän ei koskaan saanut elää omientoiveidensa mukaisesti vaan hänen polkunsa oli etukäteen viitoitettu. Perheen perustamisesta Magdalenan kanssa ei puhettakaan.
Töitäkään hän ei kauheesti ehtinyt tekemään, ellei sitten vaeltelevan saarnaajan satunnaisia gigejä katsota työksi. Ei se ainkaan mitään nine-to-five konttori- tai kolmivuorotehdastyötä ollut. Tunteitakin hän taisi ilmaista aika estotottomasti ja ystävienkanssa hengaili 24/7.
Oliko hän onnellinen?- siilenä
Siinä mielessä varmaan oli onnellinen että hänen elämällänsä oli selvä tarkoitus, luulisin.
Oletteko seuranneet pientä lapsen-lasta joka ajaa miesten kanssa rallia?
Suloinen?
Vai?
H.- siilenä
Pieni lapsenlapsi ei kuulu miesten rallipaikoille, liian vaaralista. Pikkasen isommaksi pitää ensin kasvaa, siihen saakkaa rallailkoot leikkiautoilla tai vaikka simulaattorilla. Papan kans :D.
siilenä kirjoitti:
Pieni lapsenlapsi ei kuulu miesten rallipaikoille, liian vaaralista. Pikkasen isommaksi pitää ensin kasvaa, siihen saakkaa rallailkoot leikkiautoilla tai vaikka simulaattorilla. Papan kans :D.
kyllä mun tyttären poika on ollu ihan vauvasta lähtien
äitinsä mukana suurajoissa ja tykkää tosi paljon
ja toisen äitinsä kanssa on ollu huoltomiehenä
kun tämä ajaa rokki rallia
eikä oo ollu koskaan ongelmaa etteikö viihtyis tuntikausia pärinässä ja pörinässä :D- siilenä
aina.i.ankeinen kirjoitti:
kyllä mun tyttären poika on ollu ihan vauvasta lähtien
äitinsä mukana suurajoissa ja tykkää tosi paljon
ja toisen äitinsä kanssa on ollu huoltomiehenä
kun tämä ajaa rokki rallia
eikä oo ollu koskaan ongelmaa etteikö viihtyis tuntikausia pärinässä ja pörinässä :DNo siel onki ollu mukana äidit kaiken näkevät :).
ei sulonen. Lapsen on saatava olla lapsi, ei mikään iskänsä unelmien toteuttaja. Ei välikappale.
- siilenä
siilenä kirjoitti:
No siel onki ollu mukana äidit kaiken näkevät :).
ja voimassa väkevät piti sanomani:)
- kelemi.kalle
aina.i.ankeinen kirjoitti:
kyllä mun tyttären poika on ollu ihan vauvasta lähtien
äitinsä mukana suurajoissa ja tykkää tosi paljon
ja toisen äitinsä kanssa on ollu huoltomiehenä
kun tämä ajaa rokki rallia
eikä oo ollu koskaan ongelmaa etteikö viihtyis tuntikausia pärinässä ja pörinässä :DLapsella kaks äitiä ja molemmat yhtä höhliä.
kelemi.kalle kirjoitti:
Lapsella kaks äitiä ja molemmat yhtä höhliä.
syystä että ?
ja tunnetko heidät kun voi sanoa heitä höhliksi
sinä aivoton idiootti...
- reppuriika
Olen saanut seurata muutaman henkilön viimeisiä viikkoja ja päiviä. Ovat olleet tunnustavia uskovaisia. Heillä kaikilla on ollut suhteellisen tyytyväinen mieli menneisyyteen.
Kaikki ovat olleet perheellisiä ja vakiotoivomus on ollut: olisi ollut kiva seurata vielä lastenlasten kasvua ja elämää ja jopa nähdä vielä muutaman syntyvän ja tulla isomummoksi.
Täti hieman harmitteli, että suunniteltu ulkomaamatka pojantyttären kanssa jäi toteutumatta, kun haimasyöpä yllätti. - ö-Öö
Joop
Uskonnothan ne paljolti pilaa ihmisen elämän. Kaikki uskonnot on hierarkisia, tarkoitus alistaa ihminen. Net ei välttämättä toimi suoraan yksittäistä ihmistä kohtaan, ne tomii salakavalasti aivopesemällä ja junailemalla yhteiskunnan asioita omien tarkoitusperiensä mukaisiksi.
Pääsiäinen ihan hyvä, konkreettinen esimerkki asioiden hämärtämisestä ja perinteiden häivyttämisestä. Sinällään perinteet muuttuvat aina. Aika, milloin kevättä juhlitaan kevään vuoksi, sekin on edessä, Nyt sekoilaan tipulintusten, mämmin, messujen, tarujen, kaupallisuuden, kerjäämisen ja vaikka minkä asioitten sekasotkussa.
Aivan sama, kuin joulunaikanakin.
Mutta juu, jos olisi ollut vähemmän ahdasmielinen ja vähemmän taikauskoinen elinympäristö, olisin aivan varmasti koittanut elellä vähän luettelemiesi asioiden mukaisesti. Siinä suhteessa mennyt osa elämästä ihan hukkaan, siis ulkopuolisten tahojen määräillessä asioistani ja yrittäneet jopa vaikuttaa ajatuksiinikin. Natsismia se on, kaikki uskonto.
=DW=- kelju.kalle
Taidat olla Erdogan-miehiä.
- Sekoavadiktaattori
Miten niin? Eihän hänen kommentillaan ole mitään tekemistä sen seniilin sedän puheitten kanssa.
- tööttt
a - ihmsiä, jotka maan kansalaisia,
b ulkomaalaisia, jotka jollain oikeella asialla.
c niitä ulkomaalaisia jotka etupäässä tulevat maahan rötöstelyyn ja terrortekoihin
d mikä lie tavoite
e Jeesuksen aikohin ralliautoilu ei ollunna muotijutska, hevosia ja aaseja oli opittu hyödyntämään toki niin työssä kuin huveissakin
f eilen surin ystäväni kanssa hänen tyttärensä menehtymistä pitkäaikaisen sairauden heikentämänä ja uuvuttamana - hänkään ei iäkäs ollut - mielestäni hänkin oli ihminen, jota maailman valona aina ajattelin - rauha hänenkin muistolleen
- kiirastorstai on aina ollut henkisen kivun päivä - jotain enempi kuin pelkät sanat
- johonkin toisiin todellisuuksiin yltäviä
- aikakausista toisiin. Jos just nyt olisin kuolemaisillani, niin harmittelisin kuinka turhaan ja paljon olen siivonnut. Hukkaan mennyttä sekin aika.
Sillä aikaa olis ehtinyt lukea lukemattomia kirjoja.Tässä olet Ancelina oikeassa, vaikka siivoaisi neljäsosan siitä mitä tavallisesti niin kukaan ei huomaisi. Varmaan tulisi vierotusoireita vaikka alan oppia katsomaan muutamaa villakoiraa hermostumatta.
- eppu2
Kaikella on aikansa ja paikkansa tässä universumissa.
Siksi meillä on vapaa tahto, että käytämme sitä, kun aika on.
Silmänräpäystäkään mikä on kulunut, ei voi muuttaa.
Taisi olla Tapsa Rautavaara, kun lauloi, että päivääkään en vaihtaisi pois. On yks asia mika vaivaa minuu hautaan saakka .
Miksi annoin luvan likalle tehtavaan leikkaukseen vaikka jokanen ihokarvakin huusi vastaan.
Se toinen polku jai nyt kulkematta.- eppu2
Aina, kun valitsemme, se toinen polku jää meiltä tietämättä.
Ymmärsin, että intuitiosi sanoi toisin, kun mihin päädyit.
Me ihmiset valitsemme usein sen, mikä järjen ja asiantuntijuuden mukaan olisi paras vaihtoehto. - siilenä
Varmaan siksi että asiantuntijat olivat leikkauksen kannalla, vai olivatko? Jos olisit kieltänyt leikkauksen ja lääkärit olisivat perustaneet leikkaamis-tai leikkaamattajättämispäätöksen sinun päätökseesi ja jotain olisi mennyt vikaan, olisitkos sittenkin syyttänyt itseäsi että valitsit väärin. Kai leikkuulle joku tarve oli, ei ketään huvokseen lähdetä leikkaamaan.
- olin-mikä-olin
Tyhmää sanoa että olisimpa tehny toisin,
tehty mitä tehty, toisin ei olisi ymmärtäny kuitenkaan tehdä,
joten sanon,
kiitos jumalalle kaikesta,
kuten kaikki tietää elämä ei ole helppoa kenellekkää, on vain opittava elämään elämää mahdollisin hyvin , itseä ja toisia kunnioittain,
anteeksi voin pyytää kaikilta, jos joku tuntee että olen loukannu,
olin se mikä olin, omasta mielestä rehellinen kunnon ihminen,
muuta en voi,
jumaln tahto olkoon myös minun tahtoni, Iltapäivää@
Kiertelimme kylillä pääsiäisjutskoja ostamassa ja ruokavarantoa täydentämässä.
Kotikiusattu kirjoitti tyttärensä leikkauksesta. Kun luin, mietin syöpäleikkauksiani (2 kpl) Yksi olisi riittänyt, mutta lääkärin pelottelun alla, alistuin toiseen jälkikääteen tarpeettomaan leikkaukseen, joka jätti ruman arven rintaani.
Varmaan pikkujuttu isojen juttujen rinnalla, mutta kuitenkin hyödytön ja peruuttamaton toimenpide.
Yksi nuoruuden tyhmyys tuli korjattua yhdeksänkytluvulla kun hampaitten implanttihoito yleistyi.
Maksoihan se hoito minulle maltaita, mutta samalla kun pääsin rahoistani pääsin katumisen tunteestakin😆Katsoin vanhasta rouvosta kertovan videopätkän facesta. Vanhuksesta, joka on valinnut elämän risteilijällä vanhankodin sijaan.
Perustelut.
Elämä vanhainkodissa maksaa 180 euroa päivä. Päivä risteilijällä maksaa 120 euroa. Ruokailut, siivous, pesuaineet ja muut päivittäiset tarpeet sisältyvät risteilyn hintaan. Aamiaisen voi tilata huoneeseen jne. Hänelle jää 60 euroa muihin menoihin mm. 5 euroa tippeihin.
Nyt kun sain nauttia palan taivasta Karibialla ymmärrän vanhaa rouvaa, risteily on ihanan tapa heittäytyä passattavaksi. Eri maissa vierailut ja valmiiksi puretut retket ovat upeita, merellä olon ja aurinkokannella löhöilyn jälkeen. Kun palaa päivän kestäneiltä luontoretkiltä satamaan, siellä odottaa jääkylmä pyyhe jolla voi pyyhkiä hien kasvoilta sekä jäävesi tai mehu kuivaan kurkkuusi ennen siirtymistäsi risteilijään.
Pyykki tuodaan silitettynä huoneeseen ja ruokaa saa läpi vuorokauden, hytti siivotaan kaksi kertaa päivässä ja samalla pyyhkeet vaihdetaan. Ohjelmaa on laidasta laitaan, klassista musiikkia pianobaarissa, elokuvia ja tanssi-iltoja, casino, kylpylän terveyshoitoja, kauppoja ja markkinatapahtumia.
Itseasiassa kokemisen arvoinen seikkailu, ennen vanhainkotia.
Niin ja jos olet vajaakuntoinen tai liikuntarajoitteinen sinusta pidetään hyvää huolta.- siilenä
Varmasti lyhytaikaisena seikkailuna ok mutta ihan asumaan en lähtisi. Ikäni Suomessa periferiassa asuneena en kotiutuisi ristelijäreissaajaksi siis asukkaaksi enkä osaisi siitä nauttia. Tuttuus ja turvallisuus korostuu iän lisääntyessä. Jaksaako sitä vanhainkotikunnossa nauttia kaiken maailman iloista ja riemuista? Ja mikä kellekin siten sitä riemua on?
Olen tyytyväinen valintoihini, vaikka elämä onkin tarjonnut myös monenlaisia haasteita vuosien varrella. Pelkkä laiskottelu ei olisi maistunut minulle, ei vaikka elämä olisi tarjonnut todella ylellisiä ympyröitä ja jatkuvia nautintoja. - En kiellä, etteivätkö ilo, onni ja nautinnot olisi ihan mukavia, vaikka uskon, että tavoitteellinen toiminta ja määrätietoinen ponnisteleminen kasvattavat onnen ja ilon määrää ja laatua.
Erilaiset ihmiset ja erilaisiin ympyröihin tutustuminen on aina ollut minusta kiinnostavaa, samoin uusien haasteiden kohtaaminen ja uusien asioiden oppiminen.
On ilo, että vielä tässäkin iässä saa aina välillä oppia jotain uutta ja tutustua uusiin ihmisiin, asioihin, taitoihin, elämyksiin, elämäntapoihin ja ympäristöihin.
Olen kiitollinen, että elämä kantaa ja uskon sen kantavan loppuun asti. -Läksiäisjuhlia pitäisi varmaan alkaa vähitellen suunnitella, että ehtisin tehdä oikeita valintoja ja lähimmäiset saisivat sitten iloita yhdessä viimeisistä valinnoistani. ;)- Psykoterapeutitar
Kuolema! "Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole." Kuolema on helpotus elämän vaivaan. Ihmisiä on syntynyt ja kuollut elämästäni niin monta, että kuolemasta on tullut jotenkin elämään kuuluva asia.
Toiset pohtii elämää ja kuolemaa ja valintojaan ja tekojaan, mutta tulos on aina sama sataprosenttinen. - hehehehee
Tähän ketjuun ei vissiin saa osallistua, kun En mitään olisi tehnyt toisin.
En pääse edes tällaiseen ankeaan fiilikseen, jonka ketjusta aistin.
No, sanon nyt kuitenkin.
Että olen elänyt rohkeasti. Fiiliksellä järki mausteena olen tehnyt valintani. Itsepäisesti olen vastustanut auktoriteetteja (lääkärit, suku), jos neuvonsa on ollut mielestäni huonosti perusteltu. Olen ottanut riskejä. Antanut kaikkeni. Välillä painunut polvilleni rukoilemaan, kun on näyttänyt lähes mahdottomalta, että jaksan, mutta olen selvinnyt noista kovimmistakin paikoista.
En kestä tylsyyttä ollenkaan, ikinä. Jotain keksin uutta ja jännää, aina ja koko ajan. Kaupungin kiire ja vilinä, siitä sain nauttia äsken. Imen ja saan virtaa, kun on ruuhkaa ja ihmisillä ympärilläni on tulenpalava kiire.
Suunnittelussa minulla on nyt syntymäpäiväni iloksi isolle perheelleni yhteismatka taas. Olen vienyt ennenkin milloin minnekin maailmankolkkaan rakkaat jälkeläiseni. Porukka kasvaa, kun puolisoita ja lapsenlapsia ilmestyy.- unelma.nainen
Unohdit tällä kertaa kertoo kuinka kaunis olet.
- hehehehee
unelma.nainen kirjoitti:
Unohdit tällä kertaa kertoo kuinka kaunis olet.
Kaunis ja rohkea!
Huometnta@ hehehee😊
Johan toki ketjuun saa osallistua kaikilla mausteilla. Aihe on kuitenkin vakava, vaikka kuinka huumoria yritettäisiin väliin tunkea.
Alamme toipua flunssan poikasesta lieko ilmaston vaihdoksen aikaan saama.
Täällä Hollannissa tänään pitkäperjantaina on normi työpäivä. Sää sumuinen ja sateen todennäköisyys leijuu ilmassa.
Kun muistelen pitkäperjantaipäiviä vuosien varsilta tulee mieleeni ankeat kelit. Pitänneekö paikkansa, mutta jos ois aurinkoista ja lämmintä niin mielikin olisi iloisempi. No ei mielentilassani ole valittamista. Yöpuku päällä, kahvimuki vierellä nyt kun naputtelen tätä viestiä.
Minä pidän synttäripartyt aina Suomen suvessa. Tulisi tyyriiksi viedä siskot, serkut, ystävät ja lapset puolisoineen ulkomaan reissulle. Miksipä viedäkään kun on kiva kesäpaikka ja rantaterassi.
Tämä meidän jutskamme mennä nautiskelemaan toiselle puolen maapalloa oli alkupotku syntymävuosijuhlalleni.
Periaatteessa voin omia ajatuksiasi omikseni, löysin yhtäläisyyttä ajatuksistasi omiini.
Huomenia täältä Pohjois-Uplannista. Aurinko yrittää pilkistellä paksujen pilven möhkäilen seasta, lunta ei ole meillä satanut, kuten ystävättäreni koirienomistaja raportoi kesämökiltään länsi-Ruotsista. Laittoi kuvia Faceen on tainnut sataa reilu parikymmentä senttiä. Daala virtaa vapaana jäistä ja nurtsi täynnä kasoja jotka pitäis tänään jaksaa kärrätä pois tonne jorpakkoon. Pienet pojat huvittelivat viisi päivää peräkkäin ajelemalla hover kartilla slalomia sammal-ja nurmikasojen ympäri. Ei vahinkoja.
Jaa että mitä olisin halunnut tehdä toisin?
Jälkiviisaus on aina kaikkein viisainta viisautta. Kun tietää jo mitä siitäkin seurasi, niin olisi ollut hyvä valita toisin. Mutta mitä siitä olisi sitten seurannut?
Minulla olisi pitkä lista asioita jotka näin jälkikäteen uskon että olisi kannattanut tehdä toisin. Mutta se on water under the bridge. Joskus vain nää menneet jutut tulevat kummittelemaan yöunissani.
***
Toi miten minut on ikäänkuin ennakolta ohjelmoitu tiettyihin asioihin kuten ottamaan vastuuta, huolehtimaan perheen ja miehen hyvinvoinnista, ajattelemaan lähimmäistä, kantamaan koko maailman tuskaa hartioillani...mun poika nimittää sitä perinteiseksi naisen ansaksi. Oliskohan sitten ollut paree tehdä niinkuin ystävättäreni taidemaalari ,joka kasvatti tyttärensä, huolehti aviomiehestään, talostaan, taiteestaan, suvustaan, maalaili ja opetti ja sitten sanoi minulle eräänä kauniina kesäiltana sireenimajassaan: "Olen tehnyt tehtäväni yhteiskunnalle. Tytär lähtee opiskelemaan. Mies pärjää ilman minua. Lähden E-Amerikkaan maalaamaan, asumaan intiaanikylään, juomaan punkkua auringonlaskun aikaan ja elämään vapaata taiteilijaelämää,
Ja niin hän tekikin.Uskon, että olen siirtynyt samaan olotilaan ystävättäresi kanssa.
Sain erilaisen elämän tavattuani Petzen, sain mahdollisuuden nousta ulos äidin, loppuun ajetun yrittäjän ja huoltajan roolista. Sain mahdollisuuden kiertää maailmaa. Sain mahdollisuuden asua viittä "kotia".
Koska lapsemme ovat itsenäisiä he eivät sido meitä. He nauttivat seurata elämämme kuvioita.
Tunnen olevani nainen, joka istuu portailla avoin ovi takanaan ja nauttii punkkua ilta auringossa.
Huomenta täältä Etelä-Hyvinkäältä.
Meillä on vielä täällä katujen nurkissa Hiekoitus-hiekka möhkäleitä.
Peekeleen kaupunki-pahanen.
Kuten kiusattu, olisin minäkin halunut tukea kuivuuteen kuollutta siskoani.
Äiti ja isä eivät varmaankaan juottaneet häntä riittävästi.
Minä olisin juottanut.
Yhy! Kyllä tuntuu pahalta varsinkin näin Pääsiäisenä.
Olivat ratkoneetkin tyttösen kurkusta sinne toiseen...
Kuten aikoinaan lupasin, SE känny aukeaa juuri.
H.- flegmaatti
Ne asiat jotka olisin halunnut olevan toisin eivät olleet minun päätettävissäni.
Hampaani menivät vanhempieni välinpitämättömyyden johdosta ja loppusilaus tuli ollessani 17v koska yleislääkärin poisvetämiset olivat halvempia kuin paikkaus.
Pohjatonta ahneutta!
Kaduttaa myös, etten kunolla ymmärtänyt äitini myrkyn kylvöä. Ilkeydellään, puolueellisuudellaan ja pahansuopaisuudellaan myrkytti kaikkien perheemme jäsenten välit.
Vasta myöhään aikuisena ymmärsin milliasena kusitolppana äitini piti isääni.
Käsittämätön, ilmeisen luonnevikainen ilkimys.
Ps. Implantteja ryhdyin laitattamaan vasta 72 vuotisena.
Olin 49v kun Sveitsistä palannut hammaslääkäri pariskunta tarjosi koko yläleuan implantti- silta remonttia siihen saakka 17 vuotisesta pitämän kokotekarin tilalle.
Koko hoito olisi maksnaut hieman enemmän kuin silloinen kuukauspalkkani ( brutto ) oli.
Kyse ei ollut rahasta vaan ajatus tuntui silloin oudolle.Kaikkeen emme voineet vaikuttaa. Emme siihen kuinka erilailla sisaruksemme vanhempansa kokivat
Nuorin sisarusparvemme iltatähti kantoi (kantaa) katkeruutta vanhempiamme kohtaan vain koska joutui elämään (vanhusten kanssa) me muut olimme jo maailmalla.
Itse elin hyvän lapsuuden ja nuoruuden ja näin koen vanhempien sisarusteni myös kokevan.- siilenä
korppis kirjoitti:
Kaikkeen emme voineet vaikuttaa. Emme siihen kuinka erilailla sisaruksemme vanhempansa kokivat
Nuorin sisarusparvemme iltatähti kantoi (kantaa) katkeruutta vanhempiamme kohtaan vain koska joutui elämään (vanhusten kanssa) me muut olimme jo maailmalla.
Itse elin hyvän lapsuuden ja nuoruuden ja näin koen vanhempien sisarusteni myös kokevan.Kuka nuorimmaisenne "pakotti" asumaan vanhempienne kanssa, velvollisuudentunneko?
siilenä kirjoitti:
Kuka nuorimmaisenne "pakotti" asumaan vanhempienne kanssa, velvollisuudentunneko?
Mitä sä taas horiset.
Poika kävi koulunsa kotona pitäen. Mitään pakkoa ei ollut kuten ei sinunkaan tyttäriesi muuttaa pois kesken peruskoulun ja lukion. Myöhemmin hän muutti pois kotoakun aloitti Oulun yliopistossa opintonsa.- siilenä
korppis kirjoitti:
Mitä sä taas horiset.
Poika kävi koulunsa kotona pitäen. Mitään pakkoa ei ollut kuten ei sinunkaan tyttäriesi muuttaa pois kesken peruskoulun ja lukion. Myöhemmin hän muutti pois kotoakun aloitti Oulun yliopistossa opintonsa.No luulen et tää horina on keskustelua :)? Elä ole nuin hyökkäävä.
Kiinnosti tietää et miksi hää "joutui" asumaan vanhempienne kanssa?
Eli hän asuo kotonaan vanhempiensa kanssa kuten muutkin ikäisensä ja kantoi siitä kaunaa vanhemmillenne, vai kui? siilenä kirjoitti:
No luulen et tää horina on keskustelua :)? Elä ole nuin hyökkäävä.
Kiinnosti tietää et miksi hää "joutui" asumaan vanhempienne kanssa?
Eli hän asuo kotonaan vanhempiensa kanssa kuten muutkin ikäisensä ja kantoi siitä kaunaa vanhemmillenne, vai kui?Väännänpä rautalankaa.
Kuuskutluvulla koulua käynyt pikkuveljeni tunsi vanhempieni olevan vanhoja ja häpesi heitä.
Äitini oli pojan syntyessä 40-vuotias. Tuohon aikaan yli viiskymppiset kansakoululaisen vanhemmat eivät olleet ulkonäöltään kuten nykyisien iltatähtien vanhemmat.
Sisareni oli muuttanut pois kotoa oli jo naimisissa ja asui eri paikkakunnalla. Vanhempi veljeni oli myös avioitunut. Itse muutin vuonna 1966 Ruotsiin. Pikkuveljeni oli tuolloin 12-vuotias.
Minä ja vanhemmat sisarukseni kasvoimme yhdessä, pikkuveljeni ikääntyvien vanhampiensa kanssa.
Sattuipa myös kerran ikävä tapaus kun äitini meni vanhempainiltaan pojan koululle, opettaja oli kysynyt seuraavana päivänä pojalta, eikö vanhempasi päässeet tulemaan. Oli luullut äitiä mummoksi.
Itse tein kuopuksen 42-vuotiaana, mutta ajat olivat jo erilaiset kahdeksan/yhdeksänkytluvun taitteessa.
Lapsilla on lapsuudestaan hyvin erilaisia käsityksiä. Usein vanhemmat eivät ymmärrä, eivät osaa samaistua lasten tunteisiin.- siilenä
En kyllä näe rautalangasta vääntämisen aihetta sinun perheesi historiasta :).
Paha mieli tuli vanhempiesi puolesta siitä, miten pikkuveljesi arvosti tai jätti arvostamatta heitä.
Myös minulla on huomattavasti nuorempi pikkusisko eikä kuulonkaan olisi tullut että olisi vanhempiani hävennyt, päinvastoin kunnioitti ja kunnioittaa edelleen.
Minusta tuo on ihan normiarkea että vanhempaa äitiä saatetaan luulla. mummoksi, tuksin sinun äitisi ainoa viisikymppinen oli.
Lasten käsitykset vanhemmista pohjautuvat kotikasvatukseen ja siitä millainen esimerkki kotoa annetaan. siilenä kirjoitti:
En kyllä näe rautalangasta vääntämisen aihetta sinun perheesi historiasta :).
Paha mieli tuli vanhempiesi puolesta siitä, miten pikkuveljesi arvosti tai jätti arvostamatta heitä.
Myös minulla on huomattavasti nuorempi pikkusisko eikä kuulonkaan olisi tullut että olisi vanhempiani hävennyt, päinvastoin kunnioitti ja kunnioittaa edelleen.
Minusta tuo on ihan normiarkea että vanhempaa äitiä saatetaan luulla. mummoksi, tuksin sinun äitisi ainoa viisikymppinen oli.
Lasten käsitykset vanhemmista pohjautuvat kotikasvatukseen ja siitä millainen esimerkki kotoa annetaan.Kerroppas välillä itsestäsi ja elämästäsi.
Olethan hyvän kotikasvatuksen saanut. Tiedät mitä kotikasvatus merkitsee ja mihin johtaa. Kerro myös lapsuudenkodissasi. Vallitsiko siellä syvä kunnioitus vanhempianne kohtaan.
Onnistuitteko elämässänne ja oletteko onnellisia. Kaduttaako eletyssä elämässässäsi joku asia jne.
Rakas äitimme kuoli vuonna 1996.- siilenä
korppis kirjoitti:
Kerroppas välillä itsestäsi ja elämästäsi.
Olethan hyvän kotikasvatuksen saanut. Tiedät mitä kotikasvatus merkitsee ja mihin johtaa. Kerro myös lapsuudenkodissasi. Vallitsiko siellä syvä kunnioitus vanhempianne kohtaan.
Onnistuitteko elämässänne ja oletteko onnellisia. Kaduttaako eletyssä elämässässäsi joku asia jne.
Rakas äitimme kuoli vuonna 1996.Tämä ei ole minun blogini eikä ketään kiinnosta lukea elämästäni. Mutta voin yrittää vastata kysymyksiisi.
Mielestäni olen saanut hyvän kotikasvatuksen. Se mihin kotikasvatus johtaa on niin laaja asia että en voi sanoa siitä ainakaan kaikkea tietäväni. Yhdellä yhteen ja toisella toiseen asiaan ja ei kai kotikasvatus yksin kaikkea ratkaise. Vanhempia kunnioitetaan vaikka he eivät aina sitä olisi ansainneetkaan, mutta pää-asiassa. Vanhemmat opettivat sen mitä lapsiltaan sietävät.
Ei kai kenenkään elämästä voi yksiselitteisesti sanoa että joko onnistui tai ei, jossain asiassa kyllä, toisessa vähemmän ja ainahan on petraamisen varaa. Jotkut asiat olisi saanut jäädä kokematta ja jotkut olisivat saaneet kestää pitempään. Ihania muistojakin matkan varrelta on jäänyt. Mutta eikös se ole sitä normielämää :). Kadu en mitään juurikaan mutta kaikki elämän ratkaisut on tehty sen hetkisessä tilanteessa niillä eväillä mitä tarjolla oli. siilenä kirjoitti:
Tämä ei ole minun blogini eikä ketään kiinnosta lukea elämästäni. Mutta voin yrittää vastata kysymyksiisi.
Mielestäni olen saanut hyvän kotikasvatuksen. Se mihin kotikasvatus johtaa on niin laaja asia että en voi sanoa siitä ainakaan kaikkea tietäväni. Yhdellä yhteen ja toisella toiseen asiaan ja ei kai kotikasvatus yksin kaikkea ratkaise. Vanhempia kunnioitetaan vaikka he eivät aina sitä olisi ansainneetkaan, mutta pää-asiassa. Vanhemmat opettivat sen mitä lapsiltaan sietävät.
Ei kai kenenkään elämästä voi yksiselitteisesti sanoa että joko onnistui tai ei, jossain asiassa kyllä, toisessa vähemmän ja ainahan on petraamisen varaa. Jotkut asiat olisi saanut jäädä kokematta ja jotkut olisivat saaneet kestää pitempään. Ihania muistojakin matkan varrelta on jäänyt. Mutta eikös se ole sitä normielämää :). Kadu en mitään juurikaan mutta kaikki elämän ratkaisut on tehty sen hetkisessä tilanteessa niillä eväillä mitä tarjolla oli.Osallistut hyvin usein täydennystä hakevilla kommenteillasi ns. blogialoituksiin. Omat aloituksesihan ovat pääsääntöisesti sättailua.
Kun vastasin flegmaatille, et ymmärtänyt vastaustani et koska sinun olisi pitänyt lukea, ensin kommentti johon vastasin.
Lapsen kasvuun kuuluu myös kapinointi vanhempiaan kohtaa.
Se on ohimenevää, kuuluu lähinnä buperteettiin. Uskon jokaisella ikäisillmmekin olleen joku pikku kapina vanhempia kohtaan nuoruudessamme.
Luin juuri jonkun viisaan ajatuksia, että lapsi ei tarvitse kasvatusta vaan vanhempiensa läsnäoloa.
No.. Suurin osa ikäisistämme koki vanhempiensa läsnäolon usenmiten (äidin) ja niin, mitä se sitten sai meidän ikäpolvessa aikaan 😊 hyvin ja huonosti elämässään menestyneitä ja siltä väliltä.
Nyt kirjoitit aiheesta. Kommenttisi oli kuitenkin ympäripyöreä. Miten olisi poliittinen ura?- siilenä
korppis kirjoitti:
Osallistut hyvin usein täydennystä hakevilla kommenteillasi ns. blogialoituksiin. Omat aloituksesihan ovat pääsääntöisesti sättailua.
Kun vastasin flegmaatille, et ymmärtänyt vastaustani et koska sinun olisi pitänyt lukea, ensin kommentti johon vastasin.
Lapsen kasvuun kuuluu myös kapinointi vanhempiaan kohtaa.
Se on ohimenevää, kuuluu lähinnä buperteettiin. Uskon jokaisella ikäisillmmekin olleen joku pikku kapina vanhempia kohtaan nuoruudessamme.
Luin juuri jonkun viisaan ajatuksia, että lapsi ei tarvitse kasvatusta vaan vanhempiensa läsnäoloa.
No.. Suurin osa ikäisistämme koki vanhempiensa läsnäolon usenmiten (äidin) ja niin, mitä se sitten sai meidän ikäpolvessa aikaan 😊 hyvin ja huonosti elämässään menestyneitä ja siltä väliltä.
Nyt kirjoitit aiheesta. Kommenttisi oli kuitenkin ympäripyöreä. Miten olisi poliittinen ura?Kiitos ojennuksesta :).
Toiset bloggaa toiset ei, oma valinta. Mutta jos bloggaa julkisella palstalla siihen voinee kaikki osallistua vai kui? Silloin pitää altistua myös toisten eriävillekin mielipiteille ja kannanotoille.
Kuitenkin jatkan vielä että lapsen pikku kapinointi on eri asia kuin omien vanhempien iän häpeäminen ja jääminen kaunaan siitä että joutui vanhojen vanhempien kanssa asumaan.
Kerroin mielipiteeni menemättä yksityiskohtiin, joita en täällä halua jakaa. - siilenä
siilenä kirjoitti:
Kiitos ojennuksesta :).
Toiset bloggaa toiset ei, oma valinta. Mutta jos bloggaa julkisella palstalla siihen voinee kaikki osallistua vai kui? Silloin pitää altistua myös toisten eriävillekin mielipiteille ja kannanotoille.
Kuitenkin jatkan vielä että lapsen pikku kapinointi on eri asia kuin omien vanhempien iän häpeäminen ja jääminen kaunaan siitä että joutui vanhojen vanhempien kanssa asumaan.
Kerroin mielipiteeni menemättä yksityiskohtiin, joita en täällä halua jakaa.Miten aloitus voi olla sättäily?
siilenä kirjoitti:
Miten aloitus voi olla sättäily?
😄Kuitenkin jatkan vielä että lapsen pikku kapinointi on eri asia kuin omien vanhempien iän häpeäminen ja jääminen kaunaan siitä että joutui vanhojen vanhempien kanssa asumaan."
Sinun ohjeistuksethan eivät ole ainoita ja oikeita. Olen toki kuullut useita vastaavia vanhempia häpeäävi teini-tarinoita.
Ystävättäreni teini-ikäinen tytär ei kävellyt samaa puolta katua äitinsä kanssa, koska sanoi häpeävänsä äitiään😆
Omani kihnaavat vieläkin vierelläni kun mennään yhdessä ulos. Halit ja suukottelu kuuluu meidän perheen sisäiseen viestintään.
Pikku veljestäni voin sanoa, hän nyt on perinyt erilaiset geenit kuin minä. Tunteet olivat nuorempana usein solmussa. Nytjo seestyneempi 60
Me olimme lapsena erilaisia kuten nytkin olemme ja se on elämän lahja.- siilenä
korppis kirjoitti:
😄Kuitenkin jatkan vielä että lapsen pikku kapinointi on eri asia kuin omien vanhempien iän häpeäminen ja jääminen kaunaan siitä että joutui vanhojen vanhempien kanssa asumaan."
Sinun ohjeistuksethan eivät ole ainoita ja oikeita. Olen toki kuullut useita vastaavia vanhempia häpeäävi teini-tarinoita.
Ystävättäreni teini-ikäinen tytär ei kävellyt samaa puolta katua äitinsä kanssa, koska sanoi häpeävänsä äitiään😆
Omani kihnaavat vieläkin vierelläni kun mennään yhdessä ulos. Halit ja suukottelu kuuluu meidän perheen sisäiseen viestintään.
Pikku veljestäni voin sanoa, hän nyt on perinyt erilaiset geenit kuin minä. Tunteet olivat nuorempana usein solmussa. Nytjo seestyneempi 60
Me olimme lapsena erilaisia kuten nytkin olemme ja se on elämän lahja.Voi korppis, älä ota minun mielipiteitäni tai arvomaailmaani ohjeistuksiksi :).
Voiko mennyttä ohjata? Minusta vastaavatkin tarinat joissa lapsi häpeää vanhempiaan ja katkeroituu siitä mitättömästä ja pinnallisesta syystä kuin vanhempien ikä ovat merkki kiittämättömyydestä. Todelliset ongelmat ovat eri asia. Sellaista en olisi hyväksynyt omilta lapsiltani enkä itseltänikään omien vanhempieni ollessa kyseessä. Mutta jokaisella perheellä on oma tarinansa. siilenä kirjoitti:
Voi korppis, älä ota minun mielipiteitäni tai arvomaailmaani ohjeistuksiksi :).
Voiko mennyttä ohjata? Minusta vastaavatkin tarinat joissa lapsi häpeää vanhempiaan ja katkeroituu siitä mitättömästä ja pinnallisesta syystä kuin vanhempien ikä ovat merkki kiittämättömyydestä. Todelliset ongelmat ovat eri asia. Sellaista en olisi hyväksynyt omilta lapsiltani enkä itseltänikään omien vanhempieni ollessa kyseessä. Mutta jokaisella perheellä on oma tarinansa.Usein näitä asioita ei kerrota omille vanhemmille. Vasta heidän kuolemansa jälkeen menneisyyden möröt astuvat esiin esim. sisarusten välisissä keskusteluissa.
Emmehän voi tietää olemmeko aiheuttaneet lapsillemme jotain mitä emme tiedosta sillä he eivät asiasta välttämättä meille kerro.
Kirjoitit
"Sellaista en olisi hyväksynyt omilta lapsiltani enkä itseltänikään omien vanhempieni ollessa kyseessä".
Eli et hyväksynyt, siinäpä se.- siilenä
korppis kirjoitti:
Usein näitä asioita ei kerrota omille vanhemmille. Vasta heidän kuolemansa jälkeen menneisyyden möröt astuvat esiin esim. sisarusten välisissä keskusteluissa.
Emmehän voi tietää olemmeko aiheuttaneet lapsillemme jotain mitä emme tiedosta sillä he eivät asiasta välttämättä meille kerro.
Kirjoitit
"Sellaista en olisi hyväksynyt omilta lapsiltani enkä itseltänikään omien vanhempieni ollessa kyseessä".
Eli et hyväksynyt, siinäpä se.Ajatteletko että vanhemmat eivät huomaa lastensa häpeävän heitä. Äiti pitää ihan luonnollisena että lapsi haluaa kävellä kadun eri puolta :)?
Tätä en ymmärtänyt:
Eli et hyväksynyt, siinäpä se.
Siis mikä siinäpä se? Huonoa käytöstä en hyväksy missään muodossa. Mutta ei meillä kyllä tuollaiseen ole tarvinnut puuttuakkaan.
2.Olisinpa tehnyt vähemmin töitä - Ehkä, mutta se ei usimmille onnistu ns. ruuhkavuosien aikana ja omalta kohdaltani olen ihan tyytyväinen kun tein niin paljon silloin- oli palkitsevaa.
3.Olisinpa osannut ilmaista tunteitani- tästä olen aivan samaa mieltä, en osannut riidellä puolisoni kanssa, en näyttänyt kuinka paljon sattui, ja kertyneitä somuja ratkoessa meni monta vuotta
5.Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi- tämä on sama kuin ylpeus käy lankeemuksen edellä eli- kun me olemme oikein onnellisia sitä alkaa pelätä, että jotain tapahtuu ja sen menettää kuitenkin - kel onni on se onnen kätkeköön
Huomaan kirjoittavani Pitkäperjantain hengessä ikäänkuin himmaillen- todellisuudessa näin monta vuotta kun on elänyt - töitä on tehty leivän, lasten, kodin ja muidenkin hyväksi. Tunteet ovat velloneet niin sisällä kuin puheen ja tekojen tasolla.Onni on hyvin subjektiivinen käsite ja voidaan myös nähdä kollektiivisesti lähipiirissä, se mitä toisille antaa tulee muodossa tai toisessa takaisin.
Hyvä aloitus- näin myös sen laivavanhuksen kertomuksen, hän perusteli hyvin.Pitkäperjataimietteesi toinen osuus tunteiden näytöstä ajassa taaksepäin pysäytti.
Olen miettinyt olisinko voinut olla ymmärtäväisempi ja suvaitseampi ex-miehelleni. En, sillä tunteitani syvästi loukattuna ainut keino oli, että osoitin hänelle ovea.
No, aika on näyttänyt molemmille eron olleen välttämätön kummankin aikuiseksi kasvamiselle. Hän elää omanlaistaan elämää viehättävän vaimonsa kanssa ulkomailla kuin myös minäkin omanlaistani vapautta rakastavaa elämääni 😊
Onnellista elämää olen elänyt niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin ruuhkavuosinakin, mutta nyt vapaus mennä ja tulla antaa lisäboonusta elämääni.
- Heikunkeikku
Kerrankin Heikunkeikulta tulee lyhyt vastaus:)
En ajattelisi kuoleman kynnykselläni tuollasia asioita.
Ei edes hyödyttäisi.
JOS ajattelisin, niin en kadu mitään, enkä nyyhkyttelisi tekemättä jääneitä asioita.
Hyvä elämä ollut ja toivottavasti tästä eteenpäinkin. Eiköhän tuo ole ollut tiedossa, että kuolinvuoteellaan ihmiset yleensä katuvat
elämätöntä elämäänsä, tekemättä jättämisiään. Siinä mielessä tämän Sirpan "testametti" ei ole poikkeuksellinen, mutta sopii tietysti hyvin aloituksen aiheeksi.
Ortodoksien hengenelämään sisältyy katumus aika vahvasti. Siitä tulee tietysti ajatus, että jos ihmisellä on mahdollisuus/halu ja herkkä omatunto, hän tietysti pystyy työstämään noita asioita jo silloin, kun ne ovat ajankohtaisia, ei silloin kun on tavallaan liian myöhäistä korjata mitään.
Vaikka en ole ortodoksi, minulla on aina ollut herkkä omatunto, taipumus märehtiä asioita mennen tullen. Siksi en pysty ainakaan tällä hetkellä ajattelemaan, että mikään tuosta listasta kovasti rassaisi lähdön hetkellä. Onhan tietysti mahdollista, että omatunto herkistyy entisestään ja joku kapseloitunut kipu ponnahtaa pintaan viime metreillä ja joutuu toteamaan, ettei pöytä sittenkään ollut niin puhdas kuin kuvitteli..))Pääsiäisrauhaa Demeter🐣
Niin, onnen sumentamamien aikaisempien hekotuksieni jälkeen on minunkin syytä hiljentyä miettimään pääsiäisen sanomaa ja elettyä elämää, niin tai sitten ei, se kun ei hyövää mitään 😊
Lähdemme kohta kohti Amsterdamia, siellä Cotton jazz clubille svengailemaan. 📯🎺🎷korppis kirjoitti:
Pääsiäisrauhaa Demeter🐣
Niin, onnen sumentamamien aikaisempien hekotuksieni jälkeen on minunkin syytä hiljentyä miettimään pääsiäisen sanomaa ja elettyä elämää, niin tai sitten ei, se kun ei hyövää mitään 😊
Lähdemme kohta kohti Amsterdamia, siellä Cotton jazz clubille svengailemaan. 📯🎺🎷Kiitos, kiitos, korppis. Rauhatonta pääsiäistä sitten sinne jazz-klubille..))
Ei vaineskaan. Jazz on parhaimmillaan sielun musiikkia, niinkuin mikä tahansa musiikki voi olla.
Olkaahan tarkkana, niissä joukkotapahtumissa, siellä maailmalla...demeter1 kirjoitti:
Kiitos, kiitos, korppis. Rauhatonta pääsiäistä sitten sinne jazz-klubille..))
Ei vaineskaan. Jazz on parhaimmillaan sielun musiikkia, niinkuin mikä tahansa musiikki voi olla.
Olkaahan tarkkana, niissä joukkotapahtumissa, siellä maailmalla...Niin, Amsterdam on täynnä pääsiäisturisteja. Onhan se tietty riski mennä sekaan, mutta eikös sitä olla isoin otsikoin julistettu Ruotsinkin tapahtumien jälkeen, että pelolle ei saa antaa valtaa.
korppis kirjoitti:
Niin, Amsterdam on täynnä pääsiäisturisteja. Onhan se tietty riski mennä sekaan, mutta eikös sitä olla isoin otsikoin julistettu Ruotsinkin tapahtumien jälkeen, että pelolle ei saa antaa valtaa.
Aivan näin. Ja kuten tunnettua, koti on sittenkin se vaarallisin paikka ja lentäminen turvallisin tapa liikkua..))
demeter1 kirjoitti:
Aivan näin. Ja kuten tunnettua, koti on sittenkin se vaarallisin paikka ja lentäminen turvallisin tapa liikkua..))
Upea jazz-ilta. Clubilla esiintyi kuuluisa saķsofonisti Hans Dulfer orkestereineen. En ole ikinä kuullut ja nähnyt eilisen vertaista. Jazzia, tunnelmaa tihkuvassa, ihmisiä täynnä olevassa clubissa sitä ei voi kuvata se pitää kokea. Musiikki tempasi mukaan kaikki paikalla olleet niin soittajat kuin yleisönkin. Pitää päivittää kuvia faceen, jahka kännykkä latautuu. Otin myös videopätkiä soittajien sooloesityksistä.
Musiikki-illan jälkeen kävimme indonesialaisessa ravintolassa nauttimassa iltapalaa. Kun kävelimme kapeita Amsterdamin kujia rautatieasemalle muistin varoituksesi ja huokasin helpotuksesta ei niille viehättäville pikku kujille pysty rekalla ajamaan 😊korppis kirjoitti:
Upea jazz-ilta. Clubilla esiintyi kuuluisa saķsofonisti Hans Dulfer orkestereineen. En ole ikinä kuullut ja nähnyt eilisen vertaista. Jazzia, tunnelmaa tihkuvassa, ihmisiä täynnä olevassa clubissa sitä ei voi kuvata se pitää kokea. Musiikki tempasi mukaan kaikki paikalla olleet niin soittajat kuin yleisönkin. Pitää päivittää kuvia faceen, jahka kännykkä latautuu. Otin myös videopätkiä soittajien sooloesityksistä.
Musiikki-illan jälkeen kävimme indonesialaisessa ravintolassa nauttimassa iltapalaa. Kun kävelimme kapeita Amsterdamin kujia rautatieasemalle muistin varoituksesi ja huokasin helpotuksesta ei niille viehättäville pikku kujille pysty rekalla ajamaan 😊Niin. Vahvemmat elämykset täytyy tosiaan kokea, ei kuvata, koska sanat eivät riitä. Mutta ihmeiden aikaa kun eletään, voi kuvata, videoida. Koskee tietysti niitä, joilla on siihen taito...))
Elämyksellistä jatkoa sinne.
Iän karttuessa on entistäkin tärkeänpää näyttää olevansa edelleen miehinen mies.
Palstamme on 60 ja se päättyy 70 -kohdalla.
Palstamme ei siis läiky yli, eikä 70 vuoda.
-
On lapsellisen typerää alkaa anoa armoa.
Seko-päisenä näytellen nuorenpaa kuin on.
Vanhenpaa taas ei pysty näyttelemään.
Vanha ikä paistaa aina lävitse.
H.- Pikkuapulainen
Niinpä. Kuullostaa varmaan omahyväiseltä, mutta totta se on: en oikein tunne noita kysymyksiä omakseni. Monesta olisi voinut tinkiä ja paljon jonnekin muualle lisätä, mutta tehty mikä tehty. Näin jälkeenpäin ajateltuna, tunnistan aika huonosti niitä minuuksia , jotka aikaisemmin päätöksiä ovat tehneet. Me kun muutumme eli minäkin muuttuu iän ja kokemusten myötä ja olosuhteet. Itselleen on paljon annettava anteeksi, niin se vaan on. Siloin ei ole kuoleman lähestyessä niin paljos jossitteluja varsinkin, kun se on ihan turhaa.
Kiitollinen voi olla kokemuksista - kaikista, koska ne jos mitkään pakottavat pysähtymään. Tietynlainen totuus kuitenkin on, että meistä kukaan ei ole aikaisemmin kuollut eikä kokenut hetkiä ennen kuolemaa, joten enpä tosiaan tiedä, mitä sitten ajattelen ja josko kadun jotakin.
Jäin kylläkin miettimään tuota oman elämän elämistä - eikö jokainen elämä ole omaa? Jollei ole pitänyt ihmissuhteistaan huolta tai itsestään, valintojahan nekin ovat. Kuten sanottu, itselleen on hyvä antaa anteeksi, jotta voi muillekin.- New-age
Komppaan pitkälti tätä, mitä kirjoitit. Tässä iässä jos rupeaa käs poskella fundeeraamaan elettyä, ei oikeasti kannata. Enemmin kannattaisi panostaa tähän hetkeen ja lyhyehköön tulevaisuuteen. Suurin osa maratonista juostu.
Jokaisella on oma pikkutarinansa. Anteeksi antamisessa tai pyytämisessä olen superhuono. Sietämistä. Jos se on sitä, ok. Tai jos se on diplomatiaa omine tahtoineen, ok. - Vapausennenkaikkea
"Oman elämän eläminen" tarkoittaa sitä että saa tehdä omaa elämäänsä koskevat valinnat itse eikä niihin vaikuta muitten sanomiset, estelyt, arvioinnit ja arvostelut mitenkään.
Esim. entisaikain vaimoparat eivät tehneet itsellisiä ratkaisuita juuri missään asiassa ja aiheessa vaan perheen 'pää' oli se joka päätti myös sen, mitä vaimo sai ja voi tehdä. Siis omasta elämästä ei mitään tietoa naisrukilla, aikuisilla ihmisillä ollut. Luojalle kiitos ne ajat ovat ohitse sillä toiminta ja tavat olivat anteeksiantamattomia. Vapausennenkaikkea kirjoitti:
"Oman elämän eläminen" tarkoittaa sitä että saa tehdä omaa elämäänsä koskevat valinnat itse eikä niihin vaikuta muitten sanomiset, estelyt, arvioinnit ja arvostelut mitenkään.
Esim. entisaikain vaimoparat eivät tehneet itsellisiä ratkaisuita juuri missään asiassa ja aiheessa vaan perheen 'pää' oli se joka päätti myös sen, mitä vaimo sai ja voi tehdä. Siis omasta elämästä ei mitään tietoa naisrukilla, aikuisilla ihmisillä ollut. Luojalle kiitos ne ajat ovat ohitse sillä toiminta ja tavat olivat anteeksiantamattomia.Kommenttisi toi mieleeni äitini sanat kun hän mietti elettyä elämäänsä.
Oli aikoja, jolloin olin isällesi vihainen ja teki mieli kerätä kamppeet ja häipyä, mutta minne minä olisin lähtenyt omasta rakkaasta kodistani, en minnekään. Äiti ja isä rakensivat kotitalomme yhdessä isäni veljen ja hänen vaimonsa kanssa. Myöhemmin isä lunasti talon veljeltään omaksemme.
Äitini jäi teini ikäisenä orvoksi ja hänen kotitalonsa meni keplottelevien sukulaisten omaisuudeksi. Orvoksi jääneet sisarukset olivat alaikäisiä eivätkä osanneet pitää puolijaan.- Väärinymmärrettyvapaus
Kyllä meitä on niiin paljon, sekä menneinä aikoina että nyt, joitten on tehnyt mieli kerätä kimpsut ja kampsut ja häipyä sen siliän tien, että moni ei arvaa, ei tiedä.
Mutku se juju jutussa on, että ei tarvitse lähteä "omasta rakkaasta kodista" minnekään vaikka todella tarvitsisi 'lähteä' tekemään ja järjestämään omaa(kin) elämää. Se vain on niiin s-tanan surullista että jopa vielä vuonna 2017 se toinen osapuoli tulkitsee kaikki lähtemiset niin, että "se oli sitten siinä" / "sen pituinen se" / "loppu mikä loppu" / "takaisin ei ole tulemista " ... Tai jotain muuta yhtä väärin ymmärrettyä.
Se että "rakennetaan" yhdessä ei tarkoita, ettei voisi rakentaa myös omaa elämäänsä omansa näköiseksi. Jos ei, niin liitot ovat vankiloita, joissa ihmisen persoona uhrataan avion alttarille. Väärinymmärrettyvapaus kirjoitti:
Kyllä meitä on niiin paljon, sekä menneinä aikoina että nyt, joitten on tehnyt mieli kerätä kimpsut ja kampsut ja häipyä sen siliän tien, että moni ei arvaa, ei tiedä.
Mutku se juju jutussa on, että ei tarvitse lähteä "omasta rakkaasta kodista" minnekään vaikka todella tarvitsisi 'lähteä' tekemään ja järjestämään omaa(kin) elämää. Se vain on niiin s-tanan surullista että jopa vielä vuonna 2017 se toinen osapuoli tulkitsee kaikki lähtemiset niin, että "se oli sitten siinä" / "sen pituinen se" / "loppu mikä loppu" / "takaisin ei ole tulemista " ... Tai jotain muuta yhtä väärin ymmärrettyä.
Se että "rakennetaan" yhdessä ei tarkoita, ettei voisi rakentaa myös omaa elämäänsä omansa näköiseksi. Jos ei, niin liitot ovat vankiloita, joissa ihmisen persoona uhrataan avion alttarille.On surullista seurata ihmistä, joka on hukannut oman elämän. Ihminen, joka on aina elänyt ja vieläkin elää muiden sanelemaa elämää. Ylpeys estää tulla ulos vankilasta. Nyt kun hänet on ajettu seinää vasten reaktiot haluun auttaa ovat tyrmistyttävän torjuvia. Kuitenkin kaipuu tulla hyväksytyksi on riipaisevaa katsottavaa.
Väärinymmärrettyvapaus kirjoitti:
Kyllä meitä on niiin paljon, sekä menneinä aikoina että nyt, joitten on tehnyt mieli kerätä kimpsut ja kampsut ja häipyä sen siliän tien, että moni ei arvaa, ei tiedä.
Mutku se juju jutussa on, että ei tarvitse lähteä "omasta rakkaasta kodista" minnekään vaikka todella tarvitsisi 'lähteä' tekemään ja järjestämään omaa(kin) elämää. Se vain on niiin s-tanan surullista että jopa vielä vuonna 2017 se toinen osapuoli tulkitsee kaikki lähtemiset niin, että "se oli sitten siinä" / "sen pituinen se" / "loppu mikä loppu" / "takaisin ei ole tulemista " ... Tai jotain muuta yhtä väärin ymmärrettyä.
Se että "rakennetaan" yhdessä ei tarkoita, ettei voisi rakentaa myös omaa elämäänsä omansa näköiseksi. Jos ei, niin liitot ovat vankiloita, joissa ihmisen persoona uhrataan avion alttarille.Anteeksi, että" puutun puheeseen", mutta aihepiiri tuli eilen ajankohtaiseksi, kun täällä kotona pohdimme ikääntyneiden liittoja ja avioeroja, joita on alettu ottaa myös vanhusikään tulleiden keskuudessa.
En usko, että ylpeys olisi aina suurin este "vankilaan" jäämiseen, siihen, ettei lähdetä elämään sitä "omaa elämää", vaikka perhevelvollisuudet, lapset, olisivat lentäneet pesästä. Voimattomuus ja luottamattomuus omaan selviytymiseen painavat varmasti myös ja käsittääkseni vielä talous: kaksin pärjää paremmin kuin yksin.
"Vanheta yhdessä" on harvoin idyllistä: voi tulla sairauksia ja sellaisia vastoinkäymisiä, mitä ei osannut odottaa ja mihin hupenevat voimat eivät välttämättä tuntuisi riittävän.
Kun itse työnsin puolisoani tapaturman jälkeen pyörätuolissa sairaalan käytävillä katselin myötätunnolla toisia ikääntyneitä naisia samoissa tehtävissä väsyneinä ja riutuneina. Ehkä pitkä yhteinen historia, ammoin annettu lupaus sitoutumisesta toiseen, antoi heille voimia selviytyä.
Nykyisin kun liittoihin ei alunperinkään sitouduta kovin vahvasti, eikä yhteisiä lapsia välttämättä ole, etsitään herkemmin toisenlaista tapaa elää, monet julkisuuden henkilötkin asuvat avioparina eri osoitteissa, puhumattakaan
avoliitoista tai kevytliitoista, joiden mainitseminen täällä sai paheksuntaa osakseen...demeter1 kirjoitti:
Anteeksi, että" puutun puheeseen", mutta aihepiiri tuli eilen ajankohtaiseksi, kun täällä kotona pohdimme ikääntyneiden liittoja ja avioeroja, joita on alettu ottaa myös vanhusikään tulleiden keskuudessa.
En usko, että ylpeys olisi aina suurin este "vankilaan" jäämiseen, siihen, ettei lähdetä elämään sitä "omaa elämää", vaikka perhevelvollisuudet, lapset, olisivat lentäneet pesästä. Voimattomuus ja luottamattomuus omaan selviytymiseen painavat varmasti myös ja käsittääkseni vielä talous: kaksin pärjää paremmin kuin yksin.
"Vanheta yhdessä" on harvoin idyllistä: voi tulla sairauksia ja sellaisia vastoinkäymisiä, mitä ei osannut odottaa ja mihin hupenevat voimat eivät välttämättä tuntuisi riittävän.
Kun itse työnsin puolisoani tapaturman jälkeen pyörätuolissa sairaalan käytävillä katselin myötätunnolla toisia ikääntyneitä naisia samoissa tehtävissä väsyneinä ja riutuneina. Ehkä pitkä yhteinen historia, ammoin annettu lupaus sitoutumisesta toiseen, antoi heille voimia selviytyä.
Nykyisin kun liittoihin ei alunperinkään sitouduta kovin vahvasti, eikä yhteisiä lapsia välttämättä ole, etsitään herkemmin toisenlaista tapaa elää, monet julkisuuden henkilötkin asuvat avioparina eri osoitteissa, puhumattakaan
avoliitoista tai kevytliitoista, joiden mainitseminen täällä sai paheksuntaa osakseen...Totta, oma kokemukseni asua sekä yhdessä, että erillään antaa meille molemmille tilaa, tilaa omalle elämälle.
Olen joskus sanonut P:lle, en ala sinun omaishoitajaksi, mutta joskus mietin, että ehkä hän on se joka joutuu ja on halukas hoitamaan minua, no, mene ja tiedä.- Uskonpuute
Ei ylpeys, ei voimattomuus, ei ehkä luottamattomuuskaan vaan pelko että kaikki ei menekään hyvin ja hienosti. Että elämä lähtee vielä pahemmin alamäkeen, kun antaa tunteilleen vallan ja jättää tutun, turvallisen, totutun arjen. Kaikki muutokset ovat vielä vaikeampia iäkkäänä, joillekin iästä huolimatta.
Ei minulla mitään ole, mistä nyt katumusta lykkäisin ja ajattelisin, että olisi pitänyt tehdä toisin. Kaikki on mennyt niinkuin on mennyt ja jos olisi mennyt toisin, niin en se sitten enää olisi tämä nykyinen minä, mihin olen ihan tyytyväinen.
En tosin vielä liene tekemässä kuolemaakaan. Vaikea tietää nyt jo, mitä kuollessani ehkä ajattelen, kun en ole kokeillut.
Likkani sanoi katuneensa kuoleman kynnyksellä käydessään sitä, että oli tärvännyt niin paljon aikaa elämästään koulunpenkillä istumiseen ja läksyjen päähän pänttäämiseen, kun nyt kuolee kuiteskin. Selvisi hän vielä henkiin, silloinkin ...- bessie-
Oletan, että kohtalaisen lyhyen saattohoitovaiheen aikana läheiseni ovat vierelläni, vuorotellen ja yhdessä. Kaipa tässä ajan puolesta vielä ehtisi jotain kuolinvuoteella katumisen väärtiä tehdä, mutta tällä järjellä ja luonteella en tekisi, semminkin kun en ole tähänkään mennessä tehnyt. Jos taas järki sattuu lähtemään ja sairaus muuttaisi luonnetta, niin sitten tuskin osaisin katuakaan.
Esimerkissä luetteloitujen asioiden katuminen itselleni rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kuulleen olisi minulle ajatuksenakin mahdoton. Ei johtuisi mieleenikään mitätöidä, vähätellä ja kyseenalaistaa valintojani ja elettyä elämääni, elämää jonka rakkain ja tärkein osa he ovat aina olleet.
Varmaan mielialat vaihtelisivat saattohoidon loppuvaiheessa varsinkin ja ohimeneviä katkeruuden tunteitakin voisi kai tulla, mutta katumista ei, siitä olen varma.
Sairaanhoitajan kanssa todennäköisesti puhuisin ja varsinkin kyselisin enemmänkin käytännön jutuista ja jos voimat ja mielenkiintoa riittää niin ihan yleisistä ja ajankohtaisista asioista. - Saas.nähdä
Aloituksesta puuttuu yksi: Miten paljon olenkaan jättänyt elämättä sellaista mitä en ole uskaltanut. Esim. tuntemani maanviljelijä halusi lähteä kaupunkiin töihin poikiensa kanssa, mutta ei lähtenyt. Lopun elämäänsä sitten katui, että hän olisi pelastanut molenpien poikiensa alkoholiin kuolemisen, jos olisi ollut heidän tukenaan ainakin aluksi. Olivat herkkiä poikia ja muiden vietävissä. Isä otti alkoholia pari kertaa vuodessa, joten ainakaan häneltä pojat eivät mallia saaneet. No voi olla, ettei olisi pelastanut, mutta katui kuitenkin.
Itse varmaan mietin sitä että olisin useammin halunnut istua viinilasin tai oluen kanssa rauhassa mihinkään vouhaten ja mistään murehtimatta luontoa katsellen. En uskalla, kun joka puolella pelotellaan alkoholismilla. - Psykoterapeutitar
Olen elämääni tyytyväinen, kun sitä taaksepäin katselen. Mielenkiintoista ja vaihtelevaa se on ollut, mutta mahdanko lähdönhetkellä ajatella saavuttamatonta onnea ja turvallisuutta. En tiedä. Jos ei niitä koskaan ole ollutkaan, niin turha kai niitä on enää haikaillakaan ja elämän loppuvaiheessa ajatella, että minkälainen olisi ollut onnellinen ja turvallinen elämä.
- eppu2
Onni kootaan sirpaleista, arjen pienistä paloista.
- Psykoterapeutitar
Toi on vaan tommonen fraasi! Onnellisuus on ihan eri asia, kun onnen sirpaleet!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Toi on vaan tommonen fraasi! Onnellisuus on ihan eri asia, kun onnen sirpaleet!
Olen samaa mieltä. Onnea voi kokea pitempiaikaisia jaksoja kuin hetkistä koostuvia sirpaleita. Lapsen syntyminen ei ole sirpaleista koottu onni, vaan kokonaispaketti onnea. Luonnollisesti onni olla äiti kestää useimmilla läpi elämän, mutta aiheuttaa samalla huolia ja surujakin.
On tietty naisia/miehiä, jotka puhdistavat pöydän lähtevät lätkimään ja aloittavat ihan "oman elämän" ilman sitä "paska" miestä/vaimoa ja niitä hänen kakaroitaan. He unohtavat sen onnen kun ne lapset syntyivät.
Usein kuvitellaan uuden onnen olevan uusi ihmissuhde. Se uusi ihmissuhde tahtoo vaan palata vanhoille.
Esimerkkinä voin kertoa synttäriristeilyn. Elin onnen ylärajoilla kuukauden päivät. Vielä nytkin saan ihania fiiliksiä. Kuitenkin onni tasaantuu ja siirtyy muistojen kultaamiksi ajanjaksoiksi. Arki astuu kuvaan sekin voi olla onnellista, mutta usein se onni on arkista eikä sitä osaa siten arvostaa.- eppu2
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Toi on vaan tommonen fraasi! Onnellisuus on ihan eri asia, kun onnen sirpaleet!
Ellei arjen hetkistä osaa onnea löytää, on ikuinen onnen tavoittelija.
Jos ihmisen arkielämä ei ole kunnossa, ei voi pysyvämpää onnellisuutta rakentaa.
Ne ovat vain korttitaloja ne. Hetken illuusioita. - eppu2
korppis kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Onnea voi kokea pitempiaikaisia jaksoja kuin hetkistä koostuvia sirpaleita. Lapsen syntyminen ei ole sirpaleista koottu onni, vaan kokonaispaketti onnea. Luonnollisesti onni olla äiti kestää useimmilla läpi elämän, mutta aiheuttaa samalla huolia ja surujakin.
On tietty naisia/miehiä, jotka puhdistavat pöydän lähtevät lätkimään ja aloittavat ihan "oman elämän" ilman sitä "paska" miestä/vaimoa ja niitä hänen kakaroitaan. He unohtavat sen onnen kun ne lapset syntyivät.
Usein kuvitellaan uuden onnen olevan uusi ihmissuhde. Se uusi ihmissuhde tahtoo vaan palata vanhoille.
Esimerkkinä voin kertoa synttäriristeilyn. Elin onnen ylärajoilla kuukauden päivät. Vielä nytkin saan ihania fiiliksiä. Kuitenkin onni tasaantuu ja siirtyy muistojen kultaamiksi ajanjaksoiksi. Arki astuu kuvaan sekin voi olla onnellista, mutta usein se onni on arkista eikä sitä osaa siten arvostaa.Kokoamalla se onni juuri syntyy.
Et saanut lasta tyhjästä.
Ensin kohtasit miehen, sitten rakastuit jne.....
Tuo Sinun viimeinen kappaleesi kertoo hyvin siitä, miten onnellisuuden tasoja on monenlaisia. - Psykoterapeutitar
eppu2 kirjoitti:
Ellei arjen hetkistä osaa onnea löytää, on ikuinen onnen tavoittelija.
Jos ihmisen arkielämä ei ole kunnossa, ei voi pysyvämpää onnellisuutta rakentaa.
Ne ovat vain korttitaloja ne. Hetken illuusioita.Arjen onnea ja turvallisuutta en ole koskaan kokenut. Niitä onnensirpaleita, kuin häivähdyksiä toki. Mutten koskaan ole voinut sanoa eläväni onnellista aikaa. Lasten syntymät ovat onnea olleet, mutta vain omaa onneani, johon ei ole turvallisuutta kuulunut. Puuttuu se luottamus toisiin ihmisiin!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Arjen onnea ja turvallisuutta en ole koskaan kokenut. Niitä onnensirpaleita, kuin häivähdyksiä toki. Mutten koskaan ole voinut sanoa eläväni onnellista aikaa. Lasten syntymät ovat onnea olleet, mutta vain omaa onneani, johon ei ole turvallisuutta kuulunut. Puuttuu se luottamus toisiin ihmisiin!
Tuo, ettei luota ihmisiin käsitetään kai usein niin, että pitäisi voida laskea jotakin toisen/toisten varaan. Tuttuni sanoo, ettei ihmisiin pidäkään luottaa ja koen kyllä eläneeni saman linjan mukaisesti, tavallaan aika omavoimaisesti, odottamatta keneltäkään muuta kuin "vähän respektiä", kunnioitusta. Samaa olen mielestäni tarjonnut muille.
Vaikka en perinteisessä mielessä luota ihmisiin , olen aina luottanut Elämään, siihen, että selviän. Aina tulee onnellisia sattumia, ehkä myös toinen ihminen avuksi, vaikka en ole hänen varaansa laskenutkaan.- hehehehee
demeter1 kirjoitti:
Tuo, ettei luota ihmisiin käsitetään kai usein niin, että pitäisi voida laskea jotakin toisen/toisten varaan. Tuttuni sanoo, ettei ihmisiin pidäkään luottaa ja koen kyllä eläneeni saman linjan mukaisesti, tavallaan aika omavoimaisesti, odottamatta keneltäkään muuta kuin "vähän respektiä", kunnioitusta. Samaa olen mielestäni tarjonnut muille.
Vaikka en perinteisessä mielessä luota ihmisiin , olen aina luottanut Elämään, siihen, että selviän. Aina tulee onnellisia sattumia, ehkä myös toinen ihminen avuksi, vaikka en ole hänen varaansa laskenutkaan.Samansuuntaista kuin @demeter1 kirjoitin kommentiksi jo eilen lähetä-nappia painamatta. Pelkäsin, että kirjoitan loukkaavasti. kun en osaa sanojani asetella tuollai nätisti.
Kun mietin elämääni taaksepäin, niin huomaan, että ratkaisuni, joihin on liittynyt toinen ihminen, olen tehnyt tietoisena riskistä, joka tuon toisen henkilön rinnallani pysymiseen ja luotettavuuteen liittyy. Putoaminen ei ehkä ole ollut niin korkealta sitten, jos toinen on pettänyt, jopa pitkän hyvän yhteistyön jälkeen. Olen itse pyrkinyt viimeiseen asti olemaan luotettava. hehehehee kirjoitti:
Samansuuntaista kuin @demeter1 kirjoitin kommentiksi jo eilen lähetä-nappia painamatta. Pelkäsin, että kirjoitan loukkaavasti. kun en osaa sanojani asetella tuollai nätisti.
Kun mietin elämääni taaksepäin, niin huomaan, että ratkaisuni, joihin on liittynyt toinen ihminen, olen tehnyt tietoisena riskistä, joka tuon toisen henkilön rinnallani pysymiseen ja luotettavuuteen liittyy. Putoaminen ei ehkä ole ollut niin korkealta sitten, jos toinen on pettänyt, jopa pitkän hyvän yhteistyön jälkeen. Olen itse pyrkinyt viimeiseen asti olemaan luotettava.Kiva että tulin ymmärretyksi, en opetetuksi, kuten yleensä käy..))
Sama minulla. Luotettava, rehellinen, olen tahtonut olla. Onhan tuo luottamattomuus tietysti myös keino välttää pettymyksiä, mutta jos sen on tarvinnut, niin niillä on menty.
- mimmimum-..mi
Luin netistä tuon lehden jutun...ajattelin kuinka nämä kolme naista ovat niin sinut asian kanssa....Erään tuntemani henkilön poismeno nopean saattohoidon aikana pisti kyllä ajattelemaan monia asioita.....omassakin elämässä...
Laitan linkin juttuun ....jos se toimii..
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/kun-ihminen-tietaa-kuolevansa-pian-mita-han-miettii-elamastaan-kolme-vakavasti-sairasta-kertoo-24418866/
Tänään tulee samasta aiheesta Tastulan tekemä aggressiivista rintasyöpää sairastavan naisen viimeisestä keväästä....
Surullisia asioita...mutta hyvä näitäkin pohtia....vaikka juuri pääsiäisenä. Olen elänyt useimmiten kuten haluan, tietenkin on otettava muut huomioon.
Töitä olisi voinut tehdä vähemmän.
En kadu sitä että en aina näyttänyt tunteitani.
Olen pitänyt yhteyttä ystäviini sen mukaan kuin jaksan seurustella.
Ei aina ole onnellinen, sekin on onnea että on tyytyväinen elämäänsä.
En usko miettiväni kuolinvuoteellani mitä on jäänyt tekemättä, Joku on sanonut että mitään ei kadu niin paljon kuin tekemättä jääneitä syntejään.
Kai syntiäkin on tullut tehtyä sen verran että sekään ei harmita.
Uskoisin että kuolinvuoteellani toivoisin mahdollisimman rauhallista, nopeaa ja kivutonta kuolemaa.
Viikonlopun hautajaiset panivat miettimään tämänkin vainajan elämää, hän sairasteli kauan mutta ei juuri valittanut.- tööttt
Katsoiko teistä kukaan sit' tositv- ohjelmaa jossa vakavasti sairas potilas oli
lääkärin ja sh: ohjeistuksessa - kipupumppuun oli liitetty potilaan käteen sidottu nappula jolla itse peukaloaan käyttämällä voi säädellä kiplääkenarkoosiaan
- sinä itse päätät, koska kuolet ja olet yksin - he sanoivat ja lähinnä testasivat onko peukalossa riittävästi voimaa nappulan painamiseeen - ja poistuivat huoneesta sanoen että kyllä me sitten huolehdimme kaikesta muusta mitä on jäljellä - jotenkin teennäiseltä kuulostavasti.
- ihmiset yleensä pelkää kipua enempi kuin kuolemaa ja siihenkin omat syynsä
- entä ihmiset, joiden eloon on entuudestaan mahtunut paljon kärsimystä
vaikkei mistään tappavista taudeista olis kysekään - ovat oppineet sinnittelemään vaivojensa kera
ja hyvä niin. Hyvä ohje vois myös olla että mitään tekemättömiä töitään ei kannata kenenkään koskaan surra. - vhimsf
Kun markkinataloudessakin kaivattaisiin etiikkaa ja opetusta
- kun kunta-alueillakin aivan kaikki seurakuntia myöten kuuluu myös liiketalouksiin
ei todella riitä että kommarit hokee ettei käärinliinoissa ole taskuja tai pankit varmistavat
poliittisten päämääriensä mukaan keille ihmisten varat siirtyvät -tieteille, taiteille, kulttuureille, uskonnoille, tms - niiltäkin tavistyöläisiltä, jotka ikänäs päässeet hoidon piiriin - vaikka lapsuudesta alkaen tehneet pitkää työpäivää - joku jo kysyikin ilkkuvista hymiöistään
- kuinka ette edes huomaa kunka halvalla pannaan palstan kirjoittajia
- ostitte jäniksenjälkiä 30 000,oo eurolla ja saitte räjähdepanokset sisäelimiinne, tms. - kylmätotuus
Olen elänyt ja tehnyt valintani niinkuin olen parhaaksi katsonut kulloinkin.
Olen sinut itseni kanssa ja se riittää minulle. Kaikki asiat olen selvittänyt myös läheisteni kanssa, joten mitään epäselvyyksiä ei ole.
On aivan turhuuksien turhuus ryhtyä jossittelemaan valintojaan tai pohtimaan, mitä olisi tapahtunut, jos olisin tehnyt toisin.
Rauhallisin mielin täältä lähden, kun se aika koittaa.- kaikki-hyvin-
"On aivan turhuuksien turhuus ryhtyä jossittelemaan valintojaan tai pohtimaan, mitä olisi tapahtunut, jos olisin tehnyt toisin. "!
Ei ole minunkaan elämässäni jäänyt jossittelun varaan, että mitähän olisi tapahtunut toisin, jos olisin valinnut toisin?
Kieltämättä joskus tulee tuollaisia aatoksia, mutta kaikki typertyy siihen, että hyvin valitsin, koska nyt on kaikki hyvin. Olen siis valinnut kuitenkin oikein.
Tulee mieleeni ne Niskavuorelaiset, joissa oli tuo sanonta, että "joskus tulee tuollaisia aatoksia", mutta heidän tarinansa oli toinen siinä kirjassa ja filmissä.
Onneksi en tarvitse elämänohjeita lukea lehdistä, sillä riittää omakin harkinta,...toistaiseksi.
- Görannnn
Alku jo paskaa, sillä kaikilla on kuolema esillä eri aikoina--- on turhaa olla apina!!!! .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 484894
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233217Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei271365Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1801196MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24868- 63865
Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49837Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel215731Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35708Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt482697