Yhteys kuolleeseen

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014091318645525_uu.shtml

Elämä voi jatkua kuoleman jälkeen. Henki mahdollisesti irtaantuu ruumiista ja jatkaa matkaa.

Kuoleman jälkeen voi nähdä kirkkaan valon tai jonkinlaista merta. On kai kuin menisi mereen uimaan.

http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2014100718726223_ul.shtml

Oikein hyvä että olet kristitty ja toivon mukaan isoäitisikin oli. Älä missään nimessä mene meedion juttusille. Se ei ole Jumalan tahto. Ja jos sieltä jokin tieto tulisi, niin sen viestin antaja on mummosi kaapuun verhoutunut vainajahenki, demoni.
On se suru ja ahdistus kun rakas ihminen kuolee ja häntä ei enää ole mutta ajan myötä surusta selviää ja jaksaa jälleen elää.
Sinun auttaa nyt jos voit puhua ja muistella mummoa puhumalla, kirjoittamalla, käymällä haudalla. Voi muistella hetkiä joita saitte viettää yhdessä ja katsella kuvia.
Ihmisen elämä on tällaista ja kuolema tulee jokaisen osaksi. Surua on isoäitisikin joutunut joskus kokemaan eläessään maan päällä.
Älä sekaannu noihin spirituaalisiin juttuihin. Isoäiti haluaa että voisit elää kaikesta huolimatta omaa elämääsi. Surutyötä pitää tehdä, mutta on hyvä myös yrittää keskittyä asioihin jotka tuottaa iloa, ja vie surun ja ikävän loitolle.

Tuota juuri pelkään. Että mitä jos siitä seuraa jotain valheellista ja pahaa. Tuntuu, että on vain niin vaikea saada vastauksia kristittynä ja koen haluttomuutta rukoilla, lukea Raamattua tai ylistää. On niin tyhjä olo nyt kun mummu on poissa...hän oli hyvin mystinen hahmo ja juuri se hänen arvoituksellisuutensa jäi vaivaamaan. Koen että olisi pakko saada tavata hänet vielä ja puhua asiat selviksi. Meillä jäi asioita puhumatta läpi ja me vieraannuimme kun olin aikuistumisen kynnyksellä.

Olen mm. tupakoinut ketjussa nyt useamman päivän ja koen, että monet "maalliset" asiat helpottavat oloa hetkellisesti. Rukous ei houkuta. Kuitenkin kaipaan nyt hengellisyyttä elämääni enemmän kuin koskaan. Kävin kirkossakin tänään mutta tuntuu että olen ihan tyhjä. Mietin, että eivätkö kristilliset perinteet vain riitä minulle.

On vaikea keskittyä.

Hienoja fiksuja ajatelmia nuorelta ihmiseltä. Uskonto on jokaiselle oma mielipiteensä ja ajattelutapa. Mitä raamattu kertoo kuoleman jälkeisestä on minun mielestäni vain toivon herättelyä ihmisille, että jotain suurta olisi vielä tämänkin elämän jälkeen vaikkei tyytyisi omaan elämään. Kunhan uskot niin pelastut taivaassa kaikelta pahalta? Itse olen ateisti enkä usko noin vanhaan huijaukseen kuin uskonto. Mutta vaikka taivas olisi olemassa ja jeesus siellä jumalan kanssa niin asuisin mielummin helvetissä koska siellä on lämmin, saa tehdä mitä haluaa eikä tarvitse kuunnella virsiä ja sellasia lauluja ku ne kirkossa häärää.. Otan osaa isoäitisi puolesta ja hän oli varmasti maailman mahtavimpia ihmisiä, mutta en usko, että kuoleman jälkeen on mitään. Tässä maailmassa se joka puhuu parhaiten shaibaa palvotaan eniten ja ihannoidaan. Niin se vain on. Jeesusksesta on jo puhuttu ennen syntymäänsä ja on ollut jo ennen sitä monia monia ihmisiä jotka ovat ajatelleet itseään profeettana tai ylempänä. ja monissa kylissä on ollut se parrakas kaveri usein kerjäläinen, joka on parantanut ihmisiä sokeudesta ohimennen. Tällä on tehty rahaa ja siitä asiasta koituvalla uskonnolla tehdään vieläkin rahaa maailmassa. Se on maailman isoin pyramidihuijaus ja vieläpä valtioiden rahoituksen alla. Onneksi saan päättää kuulunko kirkkoon vai en.

Samanlaisia mietteitä on minullakin, olen kristitty ja uskon jälleen näkemisen toivoon ja siihen, että kerran saamme kohdata poisnukkuneet Taivaassa ja olla sen jälkeen ikuisesti toistemme kanssa.
Siitä huolimatta minullakin on samanlaisia tunteita ja mietteitä tuonpuoleisesta.
Minusta on väärin, jos joku toinen uskova vähättelee epäilyksiä, koska varmuudenhan saamme vasta, kun itse ylitämme kuoleman rajan.
Menetin oman isäni vakavaan sairauteen kaksi vuotta sitten. Olin läsnä hänen kuolinhetkenä ja siinä kyllä ajatteli, että minne isän sielu täältä menee.
Ei olisi halunut luopua rakkaasta läheisestään, mutta toisaalta kun oli nähnyt ja tiesi, ettei rakas läheinen enää sairaudesta tule parantumaan ja joka päivä elämä muuttuu yhä vaikeammaksi, niin kyllä siinä vain toivoo kaikkein parasta läheiselleen, että hän pääsee perille Taivaaseen ja hän vapautuu kaikesta kivusta, sairaudesta ja tuskasta.

Ei kannata mennä kuitenkaan meedion luo neuvoa kysymään, koska Raamattu kieltää meitä ottamasta yhteyttä vainajiin, ihan meidän parhaaksi.
Koska emmehän voi tietää onko henki, joka kenties vastaa, onko tämä rakas läheisemme, vai vainajahenki, jolloin asia jää sen jälkeen vielä enemmän vaivaamaan ja muuttuu epävarmaksi.

Kannattaa rukoilla ja jos vain jaksat, niin käydä seurakunnan tilaisuuksissa ja jos seurakunnassasi on sururyhmiä, niin ehkä sieltä voisi saada lohdutusta.
Silloin, kun oma isäni kuoli, niin kyselin seurakunnasta sururyhmistä ja sellainen oli tulossa, mutta ei siitä mitään ilmoitusta lehdessä ollut, vaikka seurakunnan työntekijä kertoi, että laittavat siitä lehteen ilmoituksen.
Siunasta elämääsi suuren surun keskellä....

Minulla myös samoja ajatuksia.

Maailman eksytykset tulee välttää, hiljentyminen,rukoilu ja usko ovat oikea tie.

Kiitos vastauksista. Joo, se on vaikea sanoa mikä olisi toimiva maailmankatsomus joka kestäisi myös kriittisen tarkastelun. Tuntuu edelleen hyvin vaikealta innostua rukoilemaan tai lukemaan Raamattua. Ei vaan yhtään kiinnosta oikein mikään asiaan liittyvä.

Yritin kuunnella jotain kolmannen silmän avaavia meditaatioita ja kokeilin josko sitä pääsisi johonkin toiseen ulottuvuuteen. Täytyy myöntää että siitä tuli pelottava ja ärtyisä olo, jotenkin kammottava fiilis. Kaipaan kuitenkin mummua niin paljon että ei mitään järkeä. Tekisin tyyliin mitä tahansa että saisin vielä nähdä häner. En siltikään nähnyt häntä edes unessa.

Tuntuu että se apu ja tuki, mitä sain saarnasta ja kirkon väeltä, jäi vain tosi pinnalliseksi eikä antanut mitään todellisia vastauksia.

Olen katsellut eri meedioiden yms. sivustoja ja miettinyt että pitäisikö kokeilla. Toisaalta pelottaa, mitä siitä seuraisi. Entä jos se onkin kuten raamatussa lukee? Kuitenkin minua epäilyttää onko raamattu sittenkään totta. Onhan siellä vaikka mitä muitakin kieltoja.

Ateisminkin ymmärrän kyllä hyvin. Olen sitä itsekin pohdiskellut. Tuntuu välillä että maalliset asiat tuovat lopulta eniten helpotusta, tai ainakin hetkellisesti. Olen polttanut ketjussa viikon, ottanut välillä iltasella siiderin tai oluen ja nukkunut olen vain unilääkkeiden avulla.

En tiedä...tuntuu että sitä on jotenkin ihan hukassa itsensä kanssa. En tiedä kuinka ikinä kestän ajatella mitä on menetetty. En kestä, että isoäitini on poissa... :'(

Ikävä teettää sellaista.Henkimaailma on mystinen, se on olemassa.Itsekkin haluaisin yhteyden poismenneeseen isääni. Jotenkin vaikea uskoa että henki ei olisi olemassa, yhteyden otto onkin jo eri asia.

Nuo meediot on yleensä huijareita. Uskonnolliselta puolelta meitä kehoitetaan olemaan ottamatta yhteyttä.

Olisi kiva tietää mitä isälle kuuluu, tietääkö hän äidin ja minunkin ikävän.Saisi lohdutusta suruun.Elämä ei ole palannut ennalleen, isä puuttuu.

Siskoni on myös kuollut ja hänellä oli lapsia.Hän pitää heistä sitten huolta.

Yöllä on hiljaista ja aikaa miettiä näitäkin asioita.

22.09.2015 aloin opiskella ort.teologiaa, päädyin sitten kotiasketismiin.Ort.kirkosta löytyy myös avarakatseisia oppineita miehiä,jotka ymmärtävät että henkinen maailma on olemassa.

Unessa,tuossa ihmeellisessä olotilassa olen nähnyt isää.Sellaisesta ei halua herätä.Kai unet kuuluu tähän mystiseen maailmaan.

Rukoile. Jospa saisit unessa viestin. Rukoile apua häneltä, jos olet sitä vailla.
Sukulaiselleni se auttoi.

Älä hyvä ihminen nyt ainakaan lähde sekoilemaan noihin parapsykologisiin asioihin ja meedioistuntoihin, jos et halua seota tai joutua henkivaltojen riepoteltavaksi. Usko nyt se ettei meediot saa yhteyttä mummoosi.
Olet surun vallassa ja silloin ei jaksa rukoilla, lukea Raamattua niin kuin tavallisesti. Jumala ymmärtää sen. Kyllä Jumala voi sinulle antaa jonkin lohdullisen viestin vaikka unessa tai muuten, mutta pakottaa ja vaatia emme silti saa mitään Jumalalta.
Ja kyllä se usein on vain niin että meediot laihentavat pankkisaldoa ja todellista apua heiltä saa.
Suru heloittaa ajallaan ja sitä vain alkaa hyväksymään että rakas on täältä poissa mutta elämän on silti jatkuttava. Ei tarvitse alkaa ateistiksi jos nauttii ajallisista asioista ja etsii elämään kivoja juttuja.

Muista aloittaja että maailmassa on paljon eksytyksiä. Paha on olemassa.

Rukoilen aina pois menneiden puolesta. Suurinta on epätietoisuus missä heidän henkensä on. Suru pienenee ajan kuluessa,mutta ei elämä koskaan palaa ennalleen.Valitettavasti näin.

Ateismi on rajallinen ja maallinen. He kieltävät henkimaailman johon uskontokin kuuluu.Itse uskon yliluonnolisiin asioihin,niitä vain on olemassa. Ei mitkään meediot voi niille mitään.

Näihin asioihin pystyy paneutumaan kun maailma on rauhoittunut,häly on poissa eli öiseen aikaan.

Kiva että kirjoittelijoita riittää!

Meidän on pärjättävä tässä maailmassa ja uskon voimalla me pärjäämmekin.

Viltin alla on tosi hyvä olla.

Koiranputkea kasvaa

Kiitos hyvistä vastauksista. Mielenkiinnolla luin ne läpi. Olen tässä tosiaan pohtinut asioita syvemmin ja tuntui vaikealta mutta välttämättömältä tunnustaa, että itsellen ei riitä enää kristillisyys. Se tuntuu olevan myös ristiriidassa tieteen kanssa. Toisaalta mekanistis-materialistinen maailmankatsomus herättää minussa toivottomuuden ja turvattomuuden tunteen. Jatkan siis etsimistä.

Uskon että tuo mainittu ortodoksisuus voisi tosin tarjota toisenlaista näkökulmaa. Se on kiinnostanut minuakin jonkin verran jo aiemmin mutta nyt kun asiaa miettii, niin olisi ehkä myös yksi vaihtoehto.

Ev.lut tuntuu liian pliisulta ja koruttomalta, suorastaan harmaalta nyt kun elämänarvot joutuivat koetteluun. En koe saavani siitä sitä mitä tarvitsen, enkä tunne että olen ollut oikealla tiellä. Toisaalta tiettyjen ihmisten ystävällisyys on lämmittänyt sydäntä siellä seurakunnassa. On vaan jotenki etäisiksi ja pinnallisiksi silti jääneet suhteet heihin. Koen ettei todellista yhteyttä ole päässyt syntymään. Tunnen että olen ollut liian herkkäuskoinen ja muiden puhutettavissa.

Ev,lut jätti myös minut henkisesti tyhjäksi.Valamon luostarin vierailujen jälkeen kiinnostuin ortodoksisuudesta. Käytännön puoli ei hirveästi kiinnostunut. Sen sijaan henkinen anti on vastannut ajatuksiani.

Luovuin turhanpäiväisestä elämästä, möin turhat tavarat pois ja ryhdyin kotiaskeetikoksi.Minimi taso riittää minulle materialistessa maailmassa.Henkiset asiat ovat aina kiinnostaneet,joten vapaa-aika menee sitäkin opiskellessa.Nykyään otan osaa rajallisesti kaikkeen toimintaan.Luen ja kirjoitankin omissa oloissa.

Rukoilen poismenneiden puolesta, Mystinen osuus silti säilyy, henkimaailma on tietämätön ja kiinnostava.

Lue esim. Isä Ville Kiiverin blogia;ortodoksina tänään.

Uskonnot ja uskomukset sivuilla on jotain ortodoksisuudesta, enimmäkseen asiattomuuksia.on siellä rajatietokin.

Lisäksi. Yliluonnollisia tapahtumia on minulle sattunut, esim.metsässä.

Metsä kuului aikoinaan isoäitini veljelle.Kun kävelin siellä metsässä tuntui kuin joku olisi seurannut minua. Aina kun pysähdyin niin nuo seuraamisen äänet loppuivat (en ole skitso). Pelottavaltakin tuntui.Monesti olen miettinyt tätä ja päädyin siihen lopputulokseen että isoäitini veli seurasi minua.

Muutenkin se metsä on todella mystinen ja kiehtova.

Luin itse paljon near death experience juttuja ja sen jälkeen ei kuolema ole enää pelottanut.
Rakkaamme ovat hyvässä turvassa, tai heidän sielu on. Kohtaamme heidät jälleen kun oma aikamme on tullut. Jokaisella meillä on täällä jokin tehtävä.

Sitäkin minäkin toivon. Vaikeaa on kun ei tiedä mitä heille kuuluu.

Kiitos kaikille jotka ovat kirjoitelleet. Olen saanut uudenlaisia näkökulmia tätä ketjua lukiessa. Olen hyvin kiinnostunut juuri noista near death expierienceistä ja katsoin miihin liittyvää materiaalia.
Mysticnight nuo kuvaamasi kokemukset metsässä ovat kiehtovia. Uskon että aistit terävöityvät metsässä ja että niissä pystyy kokemaan hengellisiä asioita.
Isoäitini rakasti metsiä niin paljon, että halusi tulla tuhkatuksi ja sijoitetuksi hautausmaan yhteydessä olevaan metsään. Hän oli luonnonlapsi, joka oli perehtynyt mm. kasvilääkintään ja keräili luonnosta erilaisia kasveja joista teki yrttikylpyjä yms.

Aion ottaa selvää noista asioista. Kiinnostuin ortodoksisuudesta uudelleen luettuani kertomuksesi mysticnight. Koen että tämä oli johdatusta. Mummu oli nimittäin hyvin henkinen ja hengellinen ihminen, ja vaikka hänen virallinen uskontonsa oli ev.lut, niin löysin hänen valokuvistaan lukuisia esimerkkejä siitä, että hänellä oli kytköksiä ortodoksikirkkoon. Hän esiintyi useissa kuvissa jossakin ulkomailla ortodoksipapin seuraasa ja joukossa oli kuvia ortodoksikirkosta sisältä. Mummun tavaroissa oli myös hänelle osoitettuja kirjeitä, jotka oli kirjoitettu valamon luostarin paperille. Ne olivat vanhoja ja kellastuneita ja niihin oli painettu "Valamon luostari".

Uskon että jos kristinusko on totta, niin silloin voi olla oikeasti niin, kuten Kristus on sanonut, että "etsivä löytää" ja "kolkuttavalle avataan". Tai jotenkin näin se meni?

Metsä on mystinen paikka, todella.Parantavakin.Yrteistä ym. on olemassa kirjoja opittavaksi.

Minäkin olen ev.lut,mutta se ei antanut mitään.Ortodoksisuus on hyvä kun sen säilyttää teoreettisena.

Valamon luostarissa voi käydä,mieluummin kun ei ole turisti aika. Olen viettänyt luostarin läheisyydessä kesämökillä paljon aikaa.Kaunista seutua todella.

Kaikella on tarkoituksensa, sille ei voi mitään.Itselleni metanoia,muutos oli merkittävä kun tutustuin ortodoksisuuteen.Arkkitehtuuriin,maantieteeseen,historiaan,taiteeseen ja henkiseen osaan.

Voihan sitä uskoa yksinkin. Ekologisuus kuuluu ortodoksmiin. Opintojen edetessä ortodoksisen teologian alalla tuo asketismi kiinnosti. Luostari asketismi ei niinkään vaan kotiasketismi.

Yöllä näitä asioita voi tutkia.

Kiinnostuin spiristimistä, mutta luovuin siitä.Samoin peilikäytävää kokeilin.Pelottavaa kun yksin touhuaa noiden kanssa.

Sielulintu on myös minulle läheinen.Siitä löytyy netistä tietoa.Voi olla että sielu muuttuu linnuksi, kun isäni kuoli niin pikkulintu napautti ikkunaa.Aivan kuin isä olisi ilmoittanut että nyt hän on vapaa sairaudestaan. Aina kun pikkulinnut visertää tulee tunne kuin isä olisi lähellä.

Epämääräiset uskonnot kannattaa unohtaa, niissä on omat todelliset sotkunsa.

Ortodoksinen elämäntapa on ekologinen ja vaatimaton.Kotiasketismiin siirtyminen on helpottava kokemus, hankkiuduin eroon kaikesta ylimääräisestä tavarasta myymällä ne pois. Siihen kuuluu myös huolten unohtaminen.Googlella ;portaat (kirja) voi tutustua aiheeseen. Tuo kirja on tosin tehty luostariasketismiin. Sovellettuna sopii kotiasketismiin.

Kotiasketismissa eletään materialistisesti minimi tasolla ja sillä on myös ekologinen vaikutus.Omat sääntönsä se vaatii. Turhanpäiväisen elämän unohtaminen antaa aikaa moneen muuhun. Huomaa eläneensä todella tyhjää elämää.Isä Ville kiiverin blogissa ortodoksina tänään,askeettisuus,asketismi on hyviä ajatuksia aiheesta.

Lukemisella on iso rooli,kirjoittamisellakin.Unohtamatta taiteita.Youtubesta psalm 104 (n kedrov) ortodoksinen kamarikuoro.

Tuonelan tuvilla ei ole tuskaa,

Olipa kiva uni viime yönä. Isän kanssa oltiin kaupungissa.Käveliin ja käytiin syömässä.

Isä sanoi että hän oikein virkeä ja tehnyt paljon uutta poismenonsa jälkeen.

Sain siis yhteyden isään!