Elämä on tyhjää - Kokemus ja tuleva

Muuten suunnilleen samaa täälä, mutta ennoo pannu ikin ketn, seurustellu, baareillu, kamppaillut, vähä suva vanhempi, mut en kenenkään vanhempi.
Työtä o (liikaahi), rahaa piisaa, tosin velkaa möös, aikaa ois mutta aikaansaamattomuutta se vaan enimmäkseen tietää. Terveyttä ja vetreyttä piisaa vielä (joskin verenpaine on sillaan mulkullaan että pitänee alkaa tukea sairausteollisuutta ja alottaa lääkintä, vaikka vitut se ihmissuhteiden puutuntaa korvaa tai niitä mielisairauksia hoitaa joiden takia vp juurikin on koholla)
Tuli vaan kerran semmonen suurehkoisenmoinen nenäverenvuoto että epääli terveilyväki isossa sairaalassa sen voivan johtua kaua koholla olleesta v-paineesta.
Rahaa en taho osata käyttää, (omax enkä muijje avux), rästihommia kymmenittäin, univelkoja, runkkausvelkoja ,tunteita rästissä (bikoos itku-ja naurukyky mm. aika jäässä)
Ylpistyilemiset, itsesääli- itseinho- sekä raivo- ja häpeilykohtaukset vuorottelee, monissa eri järjestyksissä. Arvaan että voib olla menossa jokin myöhästynyt henkinen murrosikä, nuoruus kun meni lähinnä varpaillaan ollessa ja totellessa muudansia vammamielisiä auktoriteettejä

Millainen on mielestäsi ärsyttävyyttä tuottavaa normaalia käytöstä? Semmonenko direktiivejä ja Rysselin demoonisia lasetuksia nuoleva nukuttavan yllätyksetön ropottimaine toiminta ja oppikirjallisuudesta kopijoidut toimintamallit, jossa ei näy mitään sellaista luovuutta ja hauskuutta, kuin on vaikka venäläisissä ja afrikkalaisissa?

https://youtu.be/Sr7UwBMecz4?t=108 Jos aikaa on niin häneltä voi löytyä jotain mielenkiintoista kuultavaa. Parikytä v sitten kuollu mies, mutta voittaa tuo minusta ainaki Yleksin kikattavat juontajat ja muut turhanjauhajat

Jäp, jos muuten on rentoudunnan tarve ja itku hukasa, niin jokin nätti musakki voi saada itkulitkun kulkemaan ja vähän lapata ulos sitä tyhjyyttä joka syö miestä. ite jäin viime keväänä aika koukkuun moniin HB:n kippaleisiin koska ne vaa iski nii hyvi tukehtuneeseen sieluuni. Ei siihen ollu pystyny minkäälaine räyhämetalli, josta olin nii paljo lohdua etsiny

Siinä ehkä sopivia laulunsanoja jollekki, tai mikseipä kullekki
Minun sisälläni on paikka rakkauden
Aivan pieni, mutta tyhjyys täyttää sen
Eikä kaikki tyhjä edes mahdu sisimpään
Sen myrkky vuotaa elämään
Siihen tukehtuu kun hengittää

Taas mä tarvitsen sua
Taas jäin nimees huutamaan
Ja jos vain kannat mua
Mä kyllä ootan
Kunnes jälleen kohdataan

Minun sisälläni se paikka rakkauden
On aivan pieni, mutta sinä löydät sen
Miksi minä pelkäisin kun tyhjyys häviää?
Uusi lämpö täyttää sisimpää
Jumala on rakkaus ja elämä

Taas mä tarvitsen sua
Taas jäin nimees huutamaan
Kuka on rakkaus ja elämä?
Kuka on kuollut ja kuka jää?

Ja jos vain kannat mua
Mä kyllä ootan
Kunnes jälleen kohdataan
Oo-oo-oo-oo-oo

Joskus itken ääneen
Silloin kuivaat kyyneleet

Kuka on rakkaus ja elämä?
Kuka on kuollut ja kuka jää?
Käyt loppuun asti tien
Et minua hylkää
(Kiitos)

Sama kuvio toistui taas eilen. Baari ja nätti nuori 21v muija baarista. Muija selvinpäin, minä en. Lähti aamu 3 jälkeen pois omalla autollaan. Tänään tuntuu erittäin tyhjältä. Kossua alle ja todenäköisesti sama kuvio taas tänä iltana. Tuntuu, että mikään ei enään liikuta tai saa sydäntä tykyttämään. Se vaan hakkaan normaaliin tahtiin, eikä mikään tunnu miltään. Ei edes vituta, mutta uskomaton turhautuminen.

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa paljon.

Ihmisellä on perustarpeiden lisäksi vain muutamia tarpeita ja haluja, minkä vuoksi hän haluaa elää ja kokee ylipäätään olevansa elossa. Mukavuudenhalu on yksi tällainen, mutta kun kohtuudella saatavissa olevat mukavuudet ovat käytössä, ei niitä oikeasti halua enää lisää. Yhteiskunnallisen aseman osoittaminen kuuluu näihin tarpeisiin myös. Kun sellaista osoittaa omasta mielestään riittävästi, ei siihen ole enää syytä panostaa.

Kaikki ihmiset eivät halua johtaa maailmaa, valtiota, yritystä, tuskin edes perhettään taikka omaa elämäänsä. Heille riittää kohtuullisen kulutustason turvaava koulutus, työpaikka ja tulot.

Yhteiskunnassa on jostain syystä vallalla käsitys, että kun yksilöllä on riittävästi kulutusvaraa ja -tavaraa, on hänen elämänsä onnellinen. Tämä illuusio saa massat tavoittelemaan aina parempaa elintasoa, koska juuri se tarkoittaa onnellisempaa elämää.

Jo vuosikymmeniä sitten psykiatri Viktor Frankl totesi, että ihmisellä on eksistentiaalinen ongelma. Toisin sanoen hän ei ymmärrä, miksi ihmeessä on elossa ylipäätään. Tähän eksistentiaaliseen ongelmaan hän törmäsi ollessaan juutalaisena natsien keskitysleirillä.

En jatka Frankl:ia enempää, mutta jotenkin minusta tuntuu, että elämä markkinoidaan meille väärin nuoruudessa. Kun koulut on lusittu, työpaikka löydetty ja rahahanat avattu, pitäisi elämän sujua siitä eteenpäin kuin itsestään.

Monille se jatkuu suhteen aloittamisena, lapsien saamisena, perheen perustamisena ja paremman elintason tavoitteluna jälkeläisille.

Monet kuitenkin jäävät jumiin varhaisaikuisuuteen, eivätkä koskaan pääse elämässään suhteen muodostamista pidemmälle. He toistavat toistamisesta päästyään samoja kuvioita ja ihmettelevät, ettei elämä tunnu elämältä ollenkaan.

Elämä ei tunnu elämältä, kun sillä ei ole tarkoitusta. Meihin on kuitenkin jokaiseen ohjelmoitu tarkoitus. eikä se tarkoitus ole juhliminen, hauskan pitäminen, ajan viettäminen mukavasti, viihtyminen taikka huvittuminen. Mainituilla on oma tarkoituksensa, mutta ne eivät ole elämän tarkoituksen ydin.

Meidät on kaikki ohjelmoitu lisääntymään. Useimmat ovat ohjelmoituja perustamaan perhe lisääntymisen lisäksi, mutta joskus se osa koodista on turmeltunut.

Kaikille lisääntyminen ei ole elämän tarkoitus, koska jostain psykologisesta bugista johtuen, heidän mielenkiintonsa on suuntaunut muihin elämää suurempiin pyrkimyksiin, kuten globaalin terroristiverkoston luomiseen ja ylläpitoon, sarjamurhaamiseen, politikoimiseen, auttamiseen taikka kissojen keräilemiseen.

On siis sanottava, että sukuvietti on vahva syystäkin. Jos erehtyy luulemaan sukuvietin väliaikaista tyydyttämistä kestäväksi ratkaisuksi elämässään, voi törmätä eksistentiaaliseen ongelmaan, jota täällä ollaan kuvailtu.

Rakkaat kolmikymppiset miehet, MIKÄ VITTU TEITÄ OIKEIN VAIVAA???

Mä en oikeasti tiedä edes että mistä alottaa. Ja ei, en jaksanut lukea kaikkea, mutta olette oikeasti tosi säälittäviä. Sanonpahan nyt vaan.

1. Mietitkö, että se kuvailemanne TYHJYYS voisi johtua vaikka siitä, että salaa sisismmässänne tahdotte sitoutua, mutta turrutatte sen panemalla joka ilta eri naisen kanssa? Mikäli kerran rahaa löytyy ja on uraa niin ihmettelen, mistä te oikein etsitte niitä naisia vai etsittekö ollenkaan. Kyllä kolmikymppisen miehen pitäisi jo osata elämän perusasioita, kuten vaikka sen, että kun elämä potkii päähän nii se kossupullo voi hetken lämmittää, mutta sitten taas on palattava normaaliin elämään ja KOHDATTAVA SE, MITÄ ON PAENNUT. Suosittelisin lämpimästi esimerkiksi psykologin tai muun psyykkeen ammattilaisen kanssa juttelemistä, sillä teidän nyt vaan TÄYTYY LÖYTÄÄ ITSENNE, ei sitä mieslutka alkkista, mikä tällä hetkellä olette. Perkele, me asutaan SUOMESSA, maassa, jossa jokainen on OMAN ONNENSA SEPPÄ. Se ken onnen löytää se onnen kätkekööt. Ja paskat.

Kuka tahansa voi kehittyä. Nyt te sanotte että hei, enhän minä voi, olen KOLMIKYMPPINEN MIES. Oikeesti teillä on vielä 70 vuotta edessä, mikäli hoidatte asianne nyt kuntoon nii tulee olemaan PALJON miellyttävämpi loppuelämä. VIILTELY EI OLE VAIHTOEHTO. KÄNNÄÄMINEN _EI_ OLE VAIHTOEHTO. ITSEMURHA EI OLE VAIHTOEHTO. Nyt oikeesti ottakaa itteenne niskasta kiinni isot miehet ja HAKEKAA APUA, JOS SITÄ TARVITSETTE. Oikeesti.