Kuka teistä on pahis jännämies?

Polttanut pilvee ja käyttänyt amfetamiinia oraalisesti nautittuna

kiihotun kurpista ja ihailenkin heitä

Kiinni jäänyt rattijuopumuksesta. Ne joista en ole kärynyt: kannabiksen kasvatus ja myynti, kortitta ajo niin 2 kuin 4 pyöräisillä, petokset ja palauttamatta jäänyt lompakko, jossa oli 250e. Lievät pahoinpitelyt ja eräs kovempi, jonka vuoksi silloinen naisystävä joutu saikulle

Mjoo

No siis mä olen murtautunut autoon, asuntoon ja verkkopankkiiin.

Ihmismieleen murtautuminen on vähän kuin avaisi oven ulos. Se on lillasti spookya.

(naurua)

Olen juonut kaljaa julkisella paikalla ja poliisit pysäytti ja puhutteli. Kyllä otti pattiin moinen rikos, ihme kun en joutunut linnaan.

Eräkettu on ainakin kerran kertonut palstalla, että on ollut vankilassa. Ei kertonut, mitä on tehnyt kakkunsa eteen. Ihan helpollahan ei vankilaan Suomessa pääse/joudu.

No mä!

Mä oon tehnyt elämäni aikana monenmoista jännää, enkä ole kertaakaan jäänyt kiinni... :)

Vedättänyt naista seksin takia. Varattuna saa nykyään niin helposti pesää. Kertoo vain surullisen tarinan ja on eroamassa. Varsinkin eronneet naiset ovat itse myötätuntoa tarpeeksi ja saa ne sormen ympäri hyvinkin. Ja pojat osaatkaa pitää ne salassa. Hieman psykologiaa käyttäen jos meinaa ruveta vaatimaan liikoja. Yleensä tuolla eronneella on jo valmiiksi huono maine. Oma puoliso kyllä uskoo kuinka tuollainen lortto tietäen yrittää varattua.

Varastin karkkia kaupasta nuorena ja sitten murtauduttiin kaverin kanssa yhteen varastoon josta veimme pullokoreja ja veimme ne kauppaan että saatiin rahaa. En kiinni jäänyt koskaan mistään

Pieksän ätmin päivässä.

Jos ätmiltä ei lähde taju heti ensimmäisestä iskusta, se vaikertaa mitä hupaisimmin ottaessaan paremmaltaan turpaansa.

Olen ajanut ylinopeutta, tai oikeammin ihan törkeää ylinopeutta. Lukemattomia kertoja.
Kaahailen ainoastaan aamuyön hiljaisina aikoina. En koskaan vilkkaassa liikenteessä.

Olen myös ilmaissut usein itseäni tavalla, joka ei varmasti ole ollut kivapuhetta. Näitä en koe rikokseksi lainkaan, ja tuomionkin ottaisin lähinnä kunniamerkkiin verrattavissa olevana asiana.

Ajatusrikoksia teen päivittäin. Olen sillä tavalla paatunut rikollinen, että ne kuuluvat jo ihan rutiineihin.

Lapsuudestani muistan muutaman tosi kammottavan tapauksen. Näin niistä painajaisia yö toisensa jälkeen. Ajoittain ne palaavat vieläkin mieleeni.

Kerran, ollessani yksin, kokosin kaiken rohkeuteni ja irvistin peilikuvalleni. En ole varma teinkö siinä jonkin rikoksen, mutta siltä se ainakin tuntui.

Toinen tapaus oli suorastaan veret seisauttava. Olin kiukutellut koko illan ja sitten minut komennettiin viemään roskapussia ulos. Muistan kuinka olin täynnä häijyyttä ja pahoja ajatuksia. Mitä lähemmäs roskakatosta pääsin, sitä mielikuvituksellisen kamaliksi ja houkuttelevimmiksi ajatukseni kävivät. Katokseen päästyäni olin rikollisten ajatuksieni hekuman huipulla ja lähes laiton roskapussin keräyspaperisäiliöön, vaikka se sisälsi selkeästi kaatopaikkajätettä.

Vaikken mikään suurrikollinen lapsena ollutkaan, seurasi kieroutunut ja tottelematon ajatusmaailma minua myöhemmälläkin iällä. Muistan kuinka murrosikäisenä kapinoin, enkä suostunut laittamaan deodoranttia kainaloihini, vaikka äitini sitä painokkaasti suosittelikin.

Kiusasin niihin aikoihin myös siskojani, enkä ole koskaan antanut sitä itselleni anteeksi. Siskoni, joka otti klarinettitunteja, halusi soittaa erään perhepäivällisen yhteydessä Bachia. Kaikki olivat siitä innoissaan, paitsi minä. Vaihdoin salaa siskoni Bach-nuotit Mozartiin. Olisittepa nähneet kaikkien ilmeet.

Aikuisiän näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta, en ole oikeastaan koskaan päässyt ilkeistä ja pahaatarkoittavista ajatuksistani eroon. Kenties ne seuraavat minua haudan partaalle asti.

Otetaan nyt esimerkiksi iskelmätähti Danny ja hänen nuorikkonsa Erika. Mitä pahaa tai loukkaamisen arvoista heidän kauniissa suhteessaan voisi olla. Silti minun likainen ja kieroutunut mieleni hautoo heidän suhteestaan vitsejä, kuten Erika gynekologin vastaanotolla.

Erika: "Olen vähän hermostunut tästä kaikesta, voinko pitää mieheni kuvaa esillä toimenpiteen aikana?"
Gynekologi: "Kaikin mokomin. Olkaa hyvä ja käykää pöydälle selällenne ja asettakaa jalkanne telineisiin".
Erika: "Ei kai teitä häiritse jos asetan mieheni kasvokuvan tähän viereeni?" Gynekologi:" Ei ollenkaan, olen tässä ammatissa nähnyt monenlaista".
Erika: "Tuntuu vain niin hyvältä kun joku ronkkii alapäätä ja voin katsella oman mieheni kasvoja samaan aikaan".
Gynekologi:" Ymmärrän, tuntuu tutulta".
Erika: "Ei, haluan vain oikeasti tuntea jotain hänen kanssaan".

Olen tehnyt rikoksia ja todennut olevani sinut myös kriminaalin elämäntavan kanssa. Oikeastaan syyt miksi en ole ammattirikollinen vaan kunniallinen veronmaksaja liittyvät siihen kuvioon että alalla tuottavien juttujen tekeminen vaatii luotettavia henkilöitä ympärille - ja sellaisia ei kallu-tason kriminaaleissa kertakaikkiaan ole. Kelatkaapa sitä että suurelle osalle pikkukriminaaleista yhdistelmä siitä että ei tatuoi elämänkalluuttaan naamaansa TAI yksinkertaisesti pidä turpaansa kiinni on täysin mahdoton yhdistelmä. Viimeistään viinapullon auetessa alkaa sankaritarina (lue: tunnustukseen/tunnistamiseen johtava polku) aueta. Voi jeesus sentään, noiden ihmisten kanssa pitäisi jotain tehdä? Ei ikipäivänä.

Toinen ikävä puoli on ne stressitasot. Vaikka ne ovat itselläni täysin hallittavissa niin ne ovat silti aina pohjalla ja elämä maistuu paremmalta ilman sitä stressinlähdettä. Jotkut sanovat että puhdas omatunto on hyvä päänalunen - ihan varmasti totta - itselleni riittää unen takaavaksi tyynyksi se että teot ovat jo vanhentuneet tässä vaiheessa.

Riski-tuotto-vaiva akselilla puolestaan tietyn rajan ylittäessä homma monimutkaistuu niin paljon että riski-vaiva akseli alkaa tuottamaan epämieluisia lopputulemia. Jos haluaa vältellä riskejä niin vaivaa pitää nähdä ainakin saman verran kuin perusduunissa, joten miksei mennä legitisti töihin nostamaan synnitöntä palkkaa?

Ainoa rikollisuudenala jonka olen todennut selvästikin toimivaksi ja vähäriskiseksi olisi politiikka mutta sitä perseennuolemisen määrää ei vain jaksa mitä kyseiselle alalle ryhtyminen vaatisi.

Ajoin kerran ilman korttia autoa sata kilsaa, jäin kiinni just ennen perillä ja sain sakkoo muutaman kympin. Sanoin pooliisille että kaveri olisi lähtent kännissä ajelee muuten nii lähdin kuskaamaan. Kaveri oli nukkumassa takapenkillä.

Heh, mitä nössöjä. ;)

Teininä kelvottomassa pahisporukassa tuli tehtyä kaikenlaista. Mistään en jäänyt kiinni, osalle tuli pidempiäkin tuomioita.

Olin ehkä se porukan fiksu kaveri. Jos joku on nähnyt leffan Trainspotting, Renton voisi olla lähellä mua, mutta niin syvällä en käynyt mitä siinä leffassa.

19-20-vuotiaana rupesin katsomaan kavereita ympärillä ja mikä olin suunta. En nähnyt itseäni tulevaisuudessa samalla radalla ja jättäydyin pikku hiljaa pois ja menin yliopistoon.

On tullu oltua aikamoinen hulivili. :D