Uskottomuus netissä, rikki...

Ohhoh.. aika paska tilanne on sulla.
Oikein teit kun otit vähän etäisyyttä ja aikaa itsellesi, mieti pystytkö rakentamaan esim. Perheen tuollaisen ihmisen kanssa? Minkä ikäinen miehesi on, entä sinä?
Paljon voimia sinulle :/

Niin olemme molemmat nuoria. Minulle hän myönsi että on seksiaddikti, kuluttaa paljon aikaa pornoon ja sitten tuohon seksichattailyyn jonkun verran.. ihan kamalalta tuntuu. Jotenkin tuntuu että hänessä on kaksi puolta, toinen on maailman ihanin ja rakastavin ja sitten tuollainen sairas puoli joka satuttaa helvetisti.

Toivottavasti ukkosi päsee sinusta eroon!!

Kyllä olet utelias akka! Hanki itsellesi oma elämä!

... tammikuussa näin "vahingossa" hänen puhelimestaan
... ystävänpäivänä ihanan illallisen ja viinipullon jälkeen minun teki mieli katsoa puhelinta "varmuuden varalta"
... reilu viikko sitten taas "eksyin" kurkkimaan

"Mitä helvettiä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?!"

Tunge se paska kurkustasi alas ja jatka elämää ja lopeta se valittaminen. Ukkosi ansaitsee paremman naisen kuin sinut. Kuka voi olla noin sairalloisesti utelias? Sairashan sinä olet ja tarvitset varmaan ammattiapua mutta silti.

Tällaisilla kysymyksillä voisi edetä, jos vielä jatkatte yhdessä ja haluatte selvittää tilannetta:

Mihin miehesi tarvitsee nettisuhteita? Miksi? vastauksesi ei riitä "en tiedä", vastaus löytyy ja on olemassa, kun vain pohtii
Miksi hän on sinun kanssasi?
Mikä hänestä on tärkeintä elämässä? Mitkä ovat keinot pyrkiä siihen?

Ei mun tarvitse sulle selitellä mitään, kun luottamus on kerran petetty, on normaalia että epäilyksiä on ja vaikka tiedoistetaan ettei kuuluisi mennä toisen henk koht juttuja tutkimaan niin pelko siitä että salaa siellä jotain puuhaillaan on niin suuri että on pakko mennä katsomaan, JOS en olisi mennyt katsomaan niin hyvässä lykyssä vielä viiden vuoden päästäkään en tietäisi hänen vakavasta ongelmastansa ja meillä olisi vaikka pieni lapsi, sitten se elämä vasta paskaksi menisikin kun jossain vaiheessa tämä tulisi julki. Ennemmin tai myöhemmin aina valheesta jää kiinni.
Sinun on turha arvostella mun tekemisiäni, tottakai olen utelias jos toista rakastan ja en halua enää tulla loukatuksi uudestaan.

Aivan, hän puhui itsetunto ongelmista kun kysyin miksi.
Sanoi että tuntuu pahalta kun hän on "lihonnut" (mielestäni hän on hyvässä kunnossa ja komea) ja hän sanoi että minä puolestaan olen liian upea hänelle. Lisäksi työstressi ja masennus vanhaa työtä kohtaan on hänen sanojensa mukaan ajanut tähän chatti maailmaan.
Myös lapsuudesta jotakin seksuaalisia traumoja jäänyt.
Nämä olivat hänen selityksensä sille miksi on näin toiminut.
Silti aivan todella väärin ja kysyisi helvetinmoista luottamusta minulta jatkaa tässä suhteessa koska sekin on totta etten halua enää joutua siihen pisteeseen ja ahdistukseen että mun pitäis mennä toisen puhelinta katsomaan.

Seksiaddiktio on samanlainen addiktio kuin muutkin addiktiot. Kannattaa pohtia mitä niistä ajattelet, alkoholismista, huumeidenkäytöstä, peliriippuvuudesta. Usein seksiaddikteilla on muitakin addiktioita.

Kyse on pitkäaikaisesta sairaudesta, jonka hoitoprosessi kestää useita vuosia, koska juuret ovat pitkällä henkilön menneisyydessä. Paranemisprosessiin kuuluu usein retkahduksia, jotka ovat raskaita läheisille. Myös valehteleminen kuuluu addiktioihin keskeisesti. Kyse on vakavasta sairaudesta.

Seksiaddiktiossa ei pohjimmiltaan ole kyse seksistä, ei siitä millaista on seksielämänne tai rakastaako puoliso jotain muuta naista enemmän kuin sinua. Älä siis syytä itseäsi mistään. Mieti kestätkö sen, että retkahduksia tulee luultavasti senkin jälkeen, kun miehesi on saanut asiantuntevaa psykologista tai psykiatrista hoitoa. Myös sinä itse tarvitset hoitoa ja tietoa addiktiosta, joten hoitoon kannattaa mennä yhdessä. Seksiaddiktion hoitaminen kestää minimissään muutamia vuosia.

Seksi- ja pornoaddiktioista puhutaan vielä turhan vähän, vaikka ne ovat yleisiä nykyään. Sinun kannattaa mennä sukupuolitautitestiin siltä varalta, että poikaystäväsi ei ole muistanut aina turvaseksiä. Addiktioihin kuuluu jännityksenhaku ja panosten koveneminen, mikä saattaa johtaa vakavaan riskikäyttäytymiseen. Myös poikaystäväsi tarvitsee tietoa sairaudesta, johon hän on sairastunut. Jos hän ei ymmärrä olevansa sairas eikä hae apua vakavasti, niin minusta suhdetta ei missään nimessä kannata jatkaa. Satutat itseäsi turhaan. Addiktio ei tietenkään tee ketään pahaksi ihmiseksi, mutta sen seuraukset ovat usein myös läheisille vakavia. Etsi tietoa seksiaddiktiosta netistä. Jos asut pk-seudulla, esimerkiksi Sexposta löytyy asiantuntevaa terapiaa seksiaddiktioon sekä ryhmämuotoista vertaistukea.

Kiitos vastauksista! Mietinnässä on todella vakavasti lähdenkö tätä jatkamaan vai olisiko nyt parempi jatkaa eri teitä.. tiedän että minuun sattuu ja niinkuin sanoitkin niin tämä on addiktio ja vaikka hän kuinka lupailee muutosta, en minä eikä hän voi siitä varma olla koska hänellä on vakava riippuvuus. Alkoholiakin hän käyttää aika reilusti välillä ihan itsekseen kotonakin, vaikka olis töitä seuraavana päivänä.
On todella vaikea erota ihmisestä ketä rakastaa valtavasti mutta toisaalta tuntuu raskaalta jatkaa kun en voi tietää loppuuko tämä addiktio.
Täytyy vakavasti miettiä nyt kun olen yksin ja en näe häntä jatkuvasti, jospa se selkeyttäisi omiakin ajatuksia.
Olen tosiaan googletellut tosi paljon tästä aiheesta, mutta tuntui ettei löydy tarpeeksi tietoa ja siksi tänne kirjoitinkin.
Tuntuu että menen sekaisin omissa ajatuksissa ja tämä on niin yksityinen ja arka asia ettei tästä voi monelle läheisellekkään puhua.

Moi! Ajattelin kirjoittaa, koska olen ollut samankaltaisessa tilanteessa kuin sä nyt noin 4 vuotta sitten. Otan osaa, toi on ihan kauheaa, tiiän. Mä en tutkinut puhelinta vaan pakotin miehen kertomaan mitä puuhaa (koska vaistosin vaan jotain) ja hyvin samaa oli kuin tässä kerrot.

En tiiä onko tästä mitään hyötyä, mutta kerronpa mun toimet. Ensin etäisyyttä, eri osoitteissa. Sitten pikku hiljaa koetin lähentyä taas, mies lopetti nämä puuhat ja sitä ei tarvinnut pohtia. Pyysi anteeksi ja annoin. Mutta hitto kun sen luottamuksen rakentaminen takaisin on vaikeaa! Siinä mä en vain onnistunut ja vähän tunsin myös kostonhimoa (en toteuttanut) ja muutenkin tunneprosessit oli vaikeita. Erosimme hetkeksi, koitimme uudelleen ja nyt olemme erossa. Rakkaus ei kadonnut missään vaiheessa. Se on tässä parasta ja pahinta.

Neuvoja en osaa antaa, mutta koeta olla itsellesi rehellinen sen suhteen, kuinka paljon sulla aidosti on voimia! Eli jaksatko kaiken mitä tää tilanne sulta vaatii. Anteeksiannon, luottamuksen rakentamisen, miehen addiktion prosessoinnin tukemisen, oman sydämesi parantelun. Rakkaus auttaa aina, mutta muista rakastaa myös itseäsi. Säkin olet superarvokas. <3

Olen huomattavasti vanhempi kuin sinä mutta ongelmat samansuuntaiset. Miehellä oli senssisivulla sinkku profiili. Epäilin häntä ja hakeuduin samalle sivulle valeprofiililla. Hän tarttui syöttiin ja ehdotti tapaamista, johon en suostunut. Keskustelin hänen kanssaan salaprofiilillani ja sain huomata kuinka hän minua moitti tälle toiselle. Poistin profiilin ja menin myöhemmin omana itsenäni seuraamaan häntä. Riitahan siitä tuli. Puoli vuotta myöhemmin erottiin neljä vuotta kestäneestä suhteesta. Nyt olen helpottunut, joskaan en luota enään miehiin.

Kiitos kaikille vastauksistanne.. En ole vielä lopullista päätöstä tehnyt muuta kun että hetki nyt asutaan eri osoitteissa ja mietin mitä oikeesti tässä haluan elämältä ja häneltä.
Pelkästään sekin on tosi vaikea päätös kun haluaisin olla hänen kanssaan mutta faktat on nyt tajuttava ja kaikki rauhassa mietittävä.. kiitos tsempeistä ja kokemuksista :)

Aivan selvästi kyse on riippuvuudesta - ja sehän ei sillä ratkea, että annat anteeksi ja ohitat koko asian. Kumppanisi on haettava apua riippuvuusongelmaansa, ja jos ei hae, sulle jää mietittäväksi, että haluatko elää tällaisen ihmisen kanssa vai et. Oletpa fiksu tyyppi, kun tartuit asiaan heti määrätietoisella otteella.

Mulle kävi niin, että muutin seksiaddiktin kanssa yhteen ja ero tuli 9 kk päästä. Se oli elämäni surullisinta aikaa, kun addiktio paljastui ja ero tuli. En tiennyt addiktiosta, vaikka epäilin sen suuntaista. Oli pakko ajatella omaa terveyttä ja erota. Muuten itkisin vieläkin ja olisin "hermoromahduksen" partaalla. Hyvät puolet hänestä olivat ihania, mutta addiktio veti maton alta. Se ei ollut pelkkä addiktio, vaan sen mukana tuli raivoaminen, mitätöinti, haukkuminen. Jos addikti ei saa huumettaan, se raivoaa ja yrittää tapattaa meidät molemmat moottoritiellä.

Eksäni katseli aina pornoa, halusi puhua aina siittä ja harrasti toisten naisten kanssa sitä netissä. Tumputti ja vemputti kaikkien mahdollisten kanssa. Aloin hävetä olla hänen kanssaan kun tajusin että väärillä profiileilla vedätti jopa tuttua naista. Sitten kun sanoin asiasta, olin paha ihminen, ilkeä, täysi nolla, ruma... ja jätti mut. Teki siinä vain palveluksen, tunnottoman tumputtajan kanssa seksikään ei ole mitään erikoista. Luulin että itsessä oli vika, vaikka se oli toisen tunnottomuudessa ja korvien välissä. En ollut hänen himojensa kohde: pornotähti.

Ei ne asiat parane ellei toinen sitoudu tekemään muutoksia. Tuhlaat vain aikaasi muutaman vuoden kun joudut asiaa epäilemään ja luottamusta ei ole. Sitten hän syyllistää sua että miksi et luota?
jaksatko kaikkea tätä??

Ymmärrän jos seksiä on säännöllisesti, mekin naitiin alkuaikoina paljon mutta ei sentään montaa krt päivässä, max. kaksi aktia päivässä. Tuo määrä mikä ei mahdu mun päähäni ja kyse addiktiosta, kai muutakin voi tehdä kun paneskella.

Olen vain miettinyt viime päivät erotakko vai ei, on niin vaikeaa kun tunteet on pelissä ja niin vahvasti vielä. Mutta kuitenkin en halua suhdetta missä toista pitäis epäillä tai miettiä että mitä toinen tekee kun on yksin, ei sellanen oo normaalia!!
Oma jaksaminen on jo aika nollassa ja jotenkin pelkään että entä jos hän olisi tai tulisi kiinnostumaan jatkossa vaikkapa tuntemattomista naisista ihan oikeessakin elämässä ja ois esim valmis heidän kanssa multa salassa harrastamaan seksiä, kun kerta pystyy niin netin chateissäkin tekemään.

Kaikkia mietteitä tulee ja tunteet menee ihan vuoristorataa, välillä tuntuu etten halua siltikään päästää irti koska hän on ihana ja niin rakastava ja väillä mietin kaikkia juttuja mitä hän on jo selän takana tehnyt ja satuttanut, ja alan miettimään onkohan jotain pahempaa mistä en tietäis?!

Mutta lohduttavaa on ollut kuulla muittenkin kokemuksia ja mielipiteitä, en oo yksin.
Koitan vaan miettiä mikä on järkevää ja voinko elää tämmöstä elämää, ehkä tosiaan tuun huomaamaan seuraavien viikkojen aikana kun erillään asutaan..

Kiitos tsempeistä kaikille! :)