Ssri,Citalopram, apua! Epätoivoinen

Onpa sinulla kamalaa ! Eihän noilla oireilla todellakaan pysty elämään !
Olisiko paluu Opamoxiin parempi vaihtoehto siihen asti, että pääsisit uudestaan lääkärille, joka
ottaisi tosissaan pohdittavaksi asiasi ?
Voisko lääkkeillä olla jotain päällekkäisvaikutuksia, jo sulla on veilä ollut Opamoxia veressä kun aloitit Citalopramin ?
Etsi uusi lääkäri !

Suomessa on niin suorastaan idioottimaista joskus, että kun sairas, epätietoinen ja joskus myös epätoivoinen potilas menee asiantuntijan eli lääkärin luo, niin mitään kunnon vastausta ei saa !
Kuten sinunkin tapauksessasi. Onko se lääkäriltä joku kelvollinen vastaus, että "pitää itse päättää, voit lopettaa, vaihtaa tai jatkaa " ? Ei ole !
Eikö lääkärin kuuluisi kertoa potilaalle muista, paremmista vaihtoehdoista, vaikutuksista ja sivuvaikutuksista ja keskustella potilaan kanssa yhdessä tämän jälkeen mihin lääkkeeseen/hoitoon
vaihdetaan/päädytään ?
Ihmettelee joskus, miksi ihminen ylipäätänsä kouluttautuu vuosia lääkäriksi, kun sitten ei anna apua potilaalle, joka varsinkin akuutissa tilanteessa tulee apua hakemaan ja tarvitsee sitä nopeasti.
Kun olotilat on muutenkin pahat ja lääkitys vielä pahentaa olotilaa, silloin mikään ei ole kohdallaan eikä oikein. Lääkärin olisi tajuttava se. Toivottavasti löydät kunnon lääkärin pian !

Osa noista sun oireista voi liittyä bentson pitkäaikaiskäyttöön. Bentsoihin ja niiden viekkareihin voi liittyä mitä moninaisempia oireita eli rebound-ahdistusta (eli ahdistus/paniikki on pahempaa kuin ennen käyttöä), tinnitus, väsymys, polttelevat tunteet eri puolella kehoa, sumuinen olo, kipuilu kehossa ja vatsaoireetkin jne jne). Niitä ei suositella käytettäväksi kuin 2-4 viikkoa putkeen. Kun riippuvuus iskee, siitä merkki on tarve nostaa annosta -toleranssin nousu- eli vanha annos ei toimi. Vieroitusoireita voi alkaa tulla usein käytettäessä kun (keho on tottunut niihin )annosten välissä. Sun onneksi käytät Opamoxia joka on yksi miedoimmista bentsoista jossa on lyhyehkö vaikutusaika (joka kyllä valitettavasti joka päivä otettuna voi tehdä oireita myös annosten välissä jos fysiologinen riippuvuus on iskenyt). Jos lopetat sen, kannattaa tehdä se asteittain murustellen tablettia hitaasti pienemmäksi. Tai jos et päivittäin ota, niin yrität ottaa pienempiä annoksia kun tulee tarve.

Osa voi liittyä sun tohon terveyden tilaan. Kannattais käydä yksityisellä lääkärillä, jos resursseja on. Toisaalta ahdistuskin voi tehdä monenlaisia oireita.

Myös ssri lääkkeestä voi tulla aloitusoireet.

Toi sun juttu on varmaan monen asian summa.

Toki julkiselta puoleltakin voisi löytyä vähän parempi lääkäri miltä nykyinen lääkärisi vaikuttais olevan jos tuuri käy. Yksityinen siinä mielessä että monesti tk:ssa tutkitaan kehnosti. Käytkö jollain keskusteluajoilla että saat tukea ahdistukseen?

Tärkeintä ois saada toi sun tilanne tasapainoon. Periaatteessahan ssri lääkkeiden toimimaan alkamisessa voi kestää monta viikkoa että vielähän sitä ei osaa sanoa. Käsittääkseni joissain tapauksissa noita rauhoittavia käytetään mielialalääkkeen aloituksessa päällekäin jonkun aikaa ja sitten ne voidaan jättää pois.

Mulla ei ssri lääkkeen aloituksesta tulleet tuommoiset oireet eli kyllähän tuo vähän kuulostaa huonolta. Toisaalta kaikki on yksilöitä. Joillakin voi tulla pahemmatkin aloitusoireet.

Mut paljon tsemppiä sinne!

Kiitos paljon kaikille vastaajille! Etenkin tsempeistä.
Tänään meinasin lopettaa lääkkeen,mutta sitten taas kuitenkin otin sen, kun aloin pelkäämään vieroitusoireita. On tää vaikeeta. Pari tuntia lääkkeen oton jälkeen aloin katsella noita pöydällä olevia pilleripurkkeja ja jostain syystä päähän jäi ajatus niitten kaikkien syömisestä kerralla. Alkoi pelottamaan, ja piilotinkin ne eteisen yläkaappiin. En todellakaan halua tappaa itseäni, noita ajatuksia vaan tulee. Ja sitten alan pelkäämään johtuuko nekin tuosta lääkkeestä.

Meinasin jo soittaa akuuttiin, josko pääsis osastolle, mutta sitten aloin miettimään että mitä siellä tapahtuu. Syöttääkö ne siellä väkisin lääkkeitä? Pitää väkisin sisällä? Ku itse just pikemminkin haluisin kaikista eroon (ainakin näillä kokemuksilla). Ja jos lääkkeet vaan tekee musta "hullun" ni sit tulkitsee sen mielisairauden pahenemiseks ja tunkee vaan lisää lääkkeitä? Ennen lääkeitä olisin itse ollut sitä mieltä, että olen ahdistunut fyysisistä oireista -> lievä paniikkihäiriö-> masennus. Nyt tuntuu, että ihan seko tai ainakin pelkään sitä. Niin omituisia oireita tullut.

Olen itsekin miettinyt mahdollista benzo riippuvuutta. Ja klotriptylin vieroitusoireita. Klotriptyylistä en kyllä huomannut mitään muuta oireistoa lopetettua kuin unen määrän vähenemisen ja silloisen psykiatrin mukaan se ei aiheuta vieroitusoireita. (Eikä kuulemma nukutakaan niin paljon kuin itse koin, saatoin nukkua jopa 16h vuorokaudessa). Psykiatri kielsi tämän,liian pieni annos siihen. Sain vaan saikkua väsymykseen. "Diagnoosina" stressistä johtuva väsymys. No olot ei parantunu reilussa kuukaudessa. Siksi vaihdoin psykiatria. Ja tämä ihmetteli edellistä lääkitystä, kuulemma väärä. Kirjoitti siis noi citalopramit ja lisää obamoxia. Sanoi kyllä, että aika kauan olen sitä syönyt. Reilu 400€ kolmeen psykiatri käyntiin sain tuhlattua, ei mitään hyötyä. Enkä kokenut saaneeni mitään keskustelu apuakaan. Eka oli ekalla käynnillä välittävä ja tsemppaava. Tokalla käynnillä meillä meni sukset ristiin kun kritisoin lääkitystä enkä uskonut, että kaikki oireeni johtuisivat vaan stressistä ja menisi saikulla ohi. Lähdin itkien kotiin 150€ köyhempänä. Toista psykiatria ei näyttänyt kiinnostavan vitt*akaan, näpytteli välillä tietokonetta, vastaili kännykkään, eikä aina edes katsonut päin kun puhuin. No joo, olen aika herkkä ihminen,saatan tulkita liikaakin, mut jotenkin ku vähistä rahoistani maksan niin toivoisin edes keskittymistä.

Eilen ku juttelin sen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja kerroin benzoista. Sanoi ettei käyttöni ole paha, ja meinasi, että voisin syödä nyt enemmänki. Vaikka 1 tabletti olikohan se 3(!) kertaa päivässä. Tämä vähän ihmetytti, kun tähän mennessä syönyt puolikkaan, maks 1,5 vuorokaudessa. Ja tuon 1,5 ehkä vain noin viisikertaa koko puolen vuoden aikana. (Erittäin stressaavissa työvuoroissa). Tosin kolme kertaa olen erehtynyt "juopottelemaan" viimeisen puolen vuoden aikana. Kun yritin leikkiä "normaalia" itseäni. Ja silloin sortunut ottamaan obamoxin. Jo parin juoman jälkeen tullut paniikin tunne ja ollut pakko ottaa puolikas. Nyt en enää juo alkoholia yhtään. Tuli kamala olo jo ihan muutaman jälkeen. Ja jostain luin, että alkoholi reagoi samoissa gaba yms. reseptoreissa kuin benzot, ei hyvä. Ei sillä, että tuosta sen enempää ymmärtäisin, ei vissiin vaan kannata noita reseptoreita liikaa aktivoida jos haluaa benzoista eroon tms.

Toi pulsoiva tinnitus ei voi olla benzojen/lääkeiden aiheuttama, tuli sitä/niitä ennen, heti flunssan jälkeen niskojen venyttelyn jälkeen. En tiedä miten se on mahdollista, niskassa jotain vikaa. Lokakuun viimeinen päivä alkoi, eikä ole sen jälkeen hiljentynyt (paitsi jos puristan kaulasta verisuonia oikein kovaa tai taivutan päätä todella voimakkaasti taaksepäin)??? . puutumiset ja pistelyt alkoivat kanssa jo kauan ennen. Nyt tosin pahentuneet. Nää uudet oireet oon kyl täysin laittanu citalopramin piikkiin. Uskon kyllä, että benzoista on jo jonkinasteinen riippuvuus, ja vieroitusoireiden mahdollisuutta olen miettinyt. Yhdessä vaiheessa yritin korvata ne sedoniumilla. Kokeilin myös mäkikuismaa (sain 5 päivän jälkeen naamaan ihme punaisia pilkkuja, jotka lopetuksen jälkeen vähitellen hävisivät). Uuden lääkkeen halusinkin obamoxin tilalle, en halua pahasti koukuttua niihin.

Citalopram lääkityksen alussa söin obamoxia samaan aikaan, ku oli niin tuskasta. Ei vaikuttanut juurikaan muihin oireisiin ku veti vaan pään enemmän pöhnäseks. Ja ehkä vähän tasoitti mieltä, henkistä ahdistusta. Nyt on tuskasta. Koko päivä menny sängyssä. Kädet alko taas yhtäkkiä hikoilemaan hikikarpaloita. Välil parun ääneen ja sen sellasta. Huimaus on vielä tallella. Mut jotenki tääkin keskustelu auttaa vähän. Ihan purskahdin itkuun ku näin nää tsemppiviestit<3 Mietin täs vaan edelleen et mitä hittoa sitä tekis apua saadakseen. Mä oon jotenki kykenemätön tekemään näitä päätöksiä esim. ton lääkkeen oton suhteen. Yksityiselle oikein taida olla varaa enää, ainakaan psykiatrille.

Osasto voi olla joko hyvä tai huono vaihtoehto. Hyvä jos löydät lääkkeen joka sua auttaa ja paikka on rauhallinen ja mukava. Avo-osastoilla on rauhallista. Huono se voi olla jos ei paikkakunnalla ole avo-osastoa, ja lähinnä suljettu tarkkailuosasto, joiden kautta pääsee jonnekin rauhallisemmalle osastolle. Suljettu voi olla vähän ahdistava kokemus jos huono tuuri sattuu kun siellä on ihmisiä laidasta laitaan joilla jollakin voi olla todella paha olla, ja tunnelma voi olla vähän kylmä ja jopa välinpitämätön. Ja jos saat huonoja reaktioita lääkkeisiin tai oot lääkekielteinen (ei niillä usein muuta oo tarjota kuin lääkkeet niin lääkekielteisenä tai kriittisenä voi olla vähän hankalampaa)

Osastoilla usein ei oo oikein muuta apua kuin lääkkeen syönti. Ja niitä usein tuputetaan keskustelun sijaan jos sulla on huono olo ja et pysty oleen, voi olla että lähdet pahemmin bentsoriippuvaisena lähet. Ehkä jotain pientä kuten keskustelu ja vertaistuki muilta voi saada positiivisena osastolta. Riippuen tietenkin osastosta minne menet.

Sua ei voida pakottaa syömään lääkkeitä osastolla ellei pakkohoidon edellytykset täyty. Ne voi täyttyä jos on vaaraksi itselle ja esim psykoottisesti masentunut, jolloin katsotaan että todellisuudentaju horjuu eli on liikaa vaikka toivoton elämästään jne. Ne voi täyttyä vaikka itse olisit mennyt sinne ja halunnut sinne jolloin sua voidaan pakottaa syömään lääkkeitä. Mut toki se on epätodennäköstä jos käyttäydyt ns. normaalisti ja rauhallisesti ja katsotaan ettei sulla niin suurta hätää ole. Aina osastolta ei lähde paremmassa kondiksessa tai että olo kohenee, se on valitettavaa.

Mut jos oot tosi syvällä, niin kannattaa toki harkita. Älä syö niitä lääkkeitä kaikkia kerralla hyvä ihminen :) kyllä sä tokenet vielä! Se sun teoria et kaikki alko ahdistuksesta fyysisiin oireisiin ja paheni voi olla ihan totta. Se voi alkaa tollasesta jos muutenkin on huono olla ja stressiä vaikka muuten. Siihen lääkekuureja päälle ja bentsokuuri niin johan voi olla outoja oloja, ja itse tiedän kokemuksesta sanoa että outoja oloja voi tulla lääkkeiden popsimisesta ja lopetuksesta.

Toisin kuin sun lääkäri väittää niin kyseisestä kipulääkkeestä voi tulla viekkareita jos sen eritoten lopettaa äkillisesti.
Lue pakkausseloste. Kaikista psyykkeeseen vaikuttavista lääkkeistä voi tulla viekkarit kun säännöllisesti käyttää. Usein lääkärien suhtautuminen noihin on vähättelevää.

Bentsoja voi toki ottaa kriisivaiheessa, ja niitä voidaan tosiaan tarjota 3xpäivä, mut kannattaa muistaa että niiden runsaasta käytöstä voi olla hankala vieroittautua ja aiheuttaa taas hirveitä oloja. Mut jos niistä jotain apua on, niin hätään ottaminen ei ole väärin, kun sulle on ne määrätty. Annos kannattaa sitten kun olo paranee,pienennellä hiljalleen, ei siis lopettaa seinään jos on säännöllisemmin esim joka päivä syönyt.

Kannattaa pysyä alkoholista erossa jos olo on huono ja mukana bentsot tai vieroitus niistä. Silloin jotkut voi olla herkempiä kaikelle joka kiihdyttää, esim kofeiini/tupakka. Jotkut jopa liialle sokerille jos sitä liikaa syö - jyrkkä verensokerin heittely voi lisätä ahdistunutta oloa jos on herkkä. Kaikki on yksilöitä, kannattaa tutkailla pahentaako joku oloa. Kannattaa olla varovainen myös luontaistuotteiden kans, esim mäkikuisma, kun käytät reseptilääkkeitä, kun esim sillä voi olla yhteisvaikutuksia.

Toivottavasti sun olo alkaa paranemaan!

Moi!
Luin sun kirjoituksen ja tuntu että siinä oli niin paljon sellaista mitä mäkin oon kokenut.
Minulla oli kanssa ruumiillisia oireita, jotka laukasi mulle ahdistuksen. Lääkkeitä on kokeiltu, rauhoittavia myöten, huonolla menestyksellä. Jäin rauhottaviin koukkuun ja niiden poispurku ei ollutkaan sitten ihan helpoin juttu.
Suosittelen semmosta kun psykofyysinen fysioterapia jonne pääsee psykiatrin lähetteellä. Minä sain siitä itse paljon apua.

http://psyfy.net/esittely/

Kiitos taas. Eilen soitti joku nainen ja meen huomenna keskustelemaan psyk.sairaanhoitajan kanssa. Sanoin, et en halua syödä tuota citalopramia enää, mut se suostutteli vähentämään vaan annosta 5mg:aan. Söin sitten sen verran, eikä enää huimaa niin paljon. Siinä ne positiiviset olot sit olikin. Kuukautiset alko toissa päivänä eikä ole ikinä olleet näin runsaat, sai tänään sitten pestä sijauspatjaa.. ikinä ole noin käynyt:-( Ja tää hikoilu on ihan järjetöntä. Eilen pelästytti aika ruhtinaallisesti kun olin käymässä nukkumaan. Siinä valvetilan rajamailla aloin olevinaan "kuulla" omia ajatuksia ääneen. Hui, toivottavasti johtui stressistä, tai olin oikeasti jo melkein unessa, eikä noista vatun pillereistä. Tosta en kyl uskalla kellekään kertoa. Ne alkaa jo pitää jonain psykoosina.

Tänää sit soitti toi viimenen psykiatri (jätin soittopyynnön). Ei oikein osannut sanoa mitään, sano tekevänsä lähetteen psyk.polille. Ja kehu tuota lääkettä. Kuulemma lääkekielteisillä voi tulla ihan plaseboefektinä ikäviä oireita. Kun jankutin mitä mun pitäisi tehdä ,niin en oikein saanut mitään irti. Meinasi ensin lääkkeen vaihtoa johonkin dopamiini ja joku toinen pohjaiseen tms. (?). Mut sit sanoi et paniikkiin ssri- lääkkeet parhaita. Hyperventilaarioon ja sen sellaiseen. Mulla nyt pääsääntösesti on vaan pistelyä, puutumista ja huimausta, jotka pelottaa.. Tuohon vaan totesi et laittaa sen lähetteen menemään. Tais haluta pestä kätensä ns. hankalasta potilaasta. Kuulosti vähän siltä että ei tienny mikä ihme mulla on. Kyseli kyl onko kilppari tutkittu, hormoonit yms. Sit se suositteli jatkamaan tuota lääkitystä siihen saakka et pääsen sinne polille, vaikka vain sen 5mg päivässä. Se on pakko sanoa, et terapiaa suositteli, kuulemma parhaat tulokset saa, jos yhdistää terapiaa ja sopivan lääkityksen.

Jotain vikaa mun hermostossa kyl on. Käy jotenkin "ylikierroksilla". Toi hikoilu ja vapina tosi inhottavaa. Ja lämpöily. Ja välil tos oikeessa kädessä jotain motorista ongelmaa. Nää oli jo ennen tuota citalopramia, nyt vaan nousseet potenssiin kymmenen. Hitto, jos ne johtuu tuosta obamoxista. Tuota kahvia olen vähentänyt (enää vaan aamulla) ja huomannut kyllä,että mun elimistö ei enää siedä sitä. On se kumma miten viel puolivuotta sitten pysty juomaan kolmekin pannullista päivässä (tein yötöitä), käyttämään alkoholia yms. Ja nyt elimistö reagoi niin voimakkaasti. Ja toi muutos tapahtui niin äkkiä, melkein yhdessä yössä. Pystyn nimeämään sen lokakuun päivän ku kaikki muuttui. Tuli se flunssa ja siitä se lähti. Olin juonut ihan vatusti kahvia ja urheillu yms. Olin menos töihin ja oli tosi hermostunut olo, kävi "ylikierroksilla". Sit töissä tuli tosi huono olo. Alko pistelee ja puutuilee kädessä, naamassa ja jalassa. Tuli flunssanen olo ja yhtäkkiä lavan seudulta kipu joka ulottu rintaan ja käteen. Pumppuahan mä pelkäsin. Siinä sit kärvistelin duunissa viel pari yötä , kunnes menin lääkäriin. EKG:n ne otti ja keuhkokuvan viikkoa myöhemmin ku olin niin huolestunu ku kipu ei hävinny. Eikä enää laskenu kuumekaan (sen reilu 37). Normilämpö ollut sen 36,3. Sit alko noi imusolmukkeet turpoilee ja niska kipeytyä. Rintsikoita ei voinu enää käyttää. Lääkäri epäili jotain lymfoomaa ja tottakai toi pelotti ni sain ekan kerran tota opamoxia. Et pysty töihin menee. Mä menin sinne valittaa noista kipeistä niskoista ja lämpöilystä, ne imusolmukkeet tuli mainittua ihan sivulauseessa. Saikkua en huolinut ku viikon. Nyt ku jälkeenpäin miettii ni olis sillon pitäny viheltää peli poikki. Jos töihin ei pysty menee ku rauhoittavilla ni on kyl jotain perustavanlaatuista pielessä. Olinhan mä oireillu väsymystä jo aikasemmin. Tehny 8 vuotta hiton stressaavaa yötyötä ja jo kesällä itkeny pomolle et en mä jaksa tällaisia 7 yön putkia.. mutku pitää olevinaan jaksaa ja mun on vaikea sanoa ei.
Sen jälkeen se työhön paluu ei kyl oikein onnistunu, itkien sitä tein ja lopulta alko niitä saikkuja sit kertyä. Lääkäri oli tehny sen lähetteen sinne kirurgian polille ja kun lopulta sinne pääsin ne melkein nauro mut ulos: itsekö oot nää imusolmukkeet löytäny? Ei nää oo ees turvonneita. No lääkäri ne kokeili ja kirjottikin siihe lähetteeseen. On mul kainalossa, nivusissa ja kaulalla ja poskessa selvästi kohonneita imusolmukkeita. Ne varmaan tarkotti sit ettei ne oo tarpeeks isoja tms.Olin ihan nöyryytetty ja aloin sit vähä itkeskellä. Ne kirjoitti sinne lausuntoon et oon ite ne löytänyt ja mul on mielialan kanssa vaikeuksia. Ja kehotti kääntymään terveyskeskukseen josko labroilla vois selvittää sen kuumeilun syytä. No en enää menny terveyskeskuseen vaan menin sit sinne psykiatrille.

Ei tää olo vaan tästä oo enää parantunu. Alamäkeä vaan. Kävin tos keväällä viel yksityisel sisätautilääkärillä ku meni närästys niin pahaks et tuntu et rintakehä hajoo ja tuli silmäluomin ihme ihottumaa joka ei parane. Teki tähystyksen (löyty palleatyrä) ja kaulan ultran. Reaktiivisia solmukkeita kuulemma. Lääkäri epäili et mul joku allergia(?) Autoimmuunijuttuja kuitenki.

Tulipahan pitkä selostus. Ja kiitos vaan YtyYty etenki ku oot jaksanu tähän paneutua! Pitää varmaan luopua tosta kahvista kokonaan (tupakka onkin sit vaikeempaa). Ja Irina, mä pidän ton mielessä jos/kun pääsen sinne polille, et olisko täällä mahdollisuuksia päästä tohon psykofyysiseen fysioterapiaan. Pitää nyt ensin saada tää akuutein pahaolo pois. Ja sinne osastolle en halua, ei kuulosta paikalta joka auttais mua, varmaan lamauttais viel enemmän. Jos mä vaan saisin nää fyysiset oireet pois ni varmaan paranis toi mielikin aika lailla. On se muuten aika karua,että nykyään oikein pelottaa herätä uuteen aamuun. Alussa jakso uskoa,et jospa tänää olisikin parempi olo, nyt alkaa se usko loppumaan.
Sit ajattelin et jos tän joku lukee ,joka on alkanu saamaan esim.stressistä fyysisiä oireita ni oikeesti kannattaa hidastaa heti eikä huomenna. Ei kannata ottaa sitä riskiä et terveys menee kokonaan. Siitä ei sitten enää niin helposti noustakaan kun se kamelin selkä katkeaa.

Epäsäännöllinen työaika vuosikausia, "epämukavana" vuorokaudenaikana ei varmaankaan paranna tilannettasi, kuten itsekin sanoit, että olet väsynyt, kun on stressaavaa yötyötä 7 yötäkin putkeen.
Joillekin ihmisille ei sovi ollenkaan yötyö ja kaikkia se rasittaa ylimääräisesti.
Jokaisen ihmisen "sisäinen kello" ei totu siihen.
Olen itse tehnyt epäsäännöllistä vuorotyötä, se sotki unirytmini lopuksi ikää ja sen myötä vaikutti huonontavasti terveyteen, jouduin pakosta etsimään uuden työn.
Olisi hienoa, jos siihen saisit työasiaan muutoksen, muttei taida toivoa olla ?
Olosi voisi kohentua jo siitä.

Hmm, enköhän mä kohta ole jo kortistossa. Saikkua aina vaan lisää. Ei pysty ees miettimään uutta työtä, ennenku saa ittensä kuntoon. Noi yötyöt on kyl ihan sieltä itsestään.
Tänää keskustelin sen hoitsun kanssa. Kehotti jatkamaan lääkitystä ja nostamaan sitä (, koska mulla "serotoniinivaje").. huh, en sanonu mitään, mut onhan toi "vaje" jo todistettu ihan höpöhöpö- teoriaks.
Itte vaan miettiny et korreloikohan rankat alotusoireet ihan helvetillisiä vieroitus.. eiku "lopettamisoireita". Hmm, sit se sano lähtiessä et ei kannata roikkua siellä nettipalstoilla.. ei vattu, ei kai ne käy näitä lukemassa, vai mistä arvas..
Ne soittelee taas loppu viikosta ja ens viikol meen taas käymään. Se on kyl hienoa,et apua saa. Ja viel noin nopeesti. Aina kuvitellu et on ihan kuukausien jonot. Ihan turhaan johonki yksityisille maksanu.

Serotoniinivaje on kusetusta ja myytti, jota psykiatrian puolella kemiallisen epätasapainon kanssa heitellään lääkinnän tarpeen perusteluna. Nuo on oikeastaan vaarallisiakin myyttejä siinä mielessä, että joku voi luulla, että ne tarvii lääkettä vuosia tai koko elämänsä, kun niillä on jossain serotoniinintuotannossa ongelmia.
Järkevintä on suhtautua lääkkeeseen tilapäisenä tukena saamaan elämä kuntoon, tasapainoon ja itsensä keskusteluajoille. Auttamaan kun ahdistus on sietämätöntä. Yrittää löytää elämässä joku muu pitkäaikainen ja jatkuva selviytymiskeino, kuin rakentaa se lääkkeen varaan. Jos pitkään käyttää lääkettä ja erityisesti isoina annoksina, vieroitusoireet on usein vaikeampia ja lääkkeeseen tulee herkemmin tunne riippuvuudesta.

Tietenkin on niitä, jotka kokee, ettei pärjää ilman lääkettä ja ahdistus on liian suuri että kykenevät pärjäämään ilman mitään lääkettä. Mutta jos lääkkeen vieroituksen jälkeen iskee entistä pahempi olo, niin kannattaisi kyllä vähän hälytyskellot soida, että mitä jos se lääke itsessään on voinut olla vaikuttavana tekijänä muutoksineen aivokemioihin ja ikävine vieroitusoireistoineen entistä pahempaan oloon. Hoitohenkilöt psykiatrian parissa tosin toteavat usein, että tämä on henkilön itsensä heikentyneestä tilasta johtuvaa ja saatetaan jopa ajatella että henkilö on tehnyt virheen lopettaessa lääkkeen jota hän miltei loputtomasti tuntuu tarvitsevan sairaudentilansa takia.

Saattaa käydä niinkin joskus, että joillekin lisäillään lääkkeitä toisen lääkkeen aiheuttamiin oireisiin. Tämä on riski napsiessa useita lääkkeitä kerralla ja kokeillessa useita lyhyen ajan sisään. Tuota kannatta varoa ja luottaa omiin tuntemuksiin, jos joku epäilyttää.

Lääkkeet ei aina auta ja ei aina paranna oloa kaikilla. Toki kannattaa jonkun aikaa kokeilla,alkaako olo tasapainottua tietyssä annoksessa. Lääkepitoisuuden heittelykin voi saada kummia oloja tai jos sompailee lääkkeestä toiseen.

Voxra vaikuttaa enemmän dopamiiniin ja ei usein ole paras lääke ahdistukseen. Suositteliko lääkäri sitä?

Toki kannattaa kriittisesti suhtautua keskustelupalstoihin, mutta myös kriittisesti suhtautua mitä kaikkea hoitajien suusta tulee. Ja ennenkaikkea kuunnella omaa oloa.

Et olisi ensimmäinen etkä viimeinen, jonka fyysisiä juttuja ( jos kehossasi olisi joku sairaus tai tila menossa ) ajateltaisiin masennuksena tai ahdistusoireiluna ja johon lyödään masennuslääkkeet käteen. Sitten jälkikäteen selviäiskin että se laukaiseva tekijä oireille olis ollut joku fyysinen selkeämpi syy. Tietenkään ainahan sitä ei löydy.

Hyvä, että lääkärisi halusi varmistaa että on tutkittu kilpirauhanen, hormonit jne ettei vaan ole tunkemassa lääkettä käteen. Ja että hoitui heti ajat julkiselle puolelle.

Tietenkin ahdistusta voi koittaa saada alennettua eri keinoin ja kannattaakin vaikka olisikin joku selkeä syy siihen, kuten esim. bentsovieroitusoireet tai fyysinen sairaus. Yrittää tehdä sen minkä kykenee saadakseen sitä alemmaksi, esim. meditaatio, rentoutusnauhat, keskustelu, kävelyllä käynti, välttää aineita mitkä voi laukaista sen, yrittää olla antamatta ahdistukselle vallan jäämällä kotiin ja välttelemällä ahdistavia asioita kuten vaikkapa kaupassakäyntiä jne.. Minkä kukakin parhaaksi näkee. Ja yrittää hoitaa terveyttään terveellisellä ruokavaliolla ja kevyellä liikunnalla mihin voimat milloinkin riittää, mikä myös hoitaa terveyttä ja edesauttaa omaa hyvinvointia ja vähentää ruumiillisia oireita, mikä taas voi vähentää ahdistusta. Tuollainen yötyöputkihomma ei ole kyllä varmasti ole ollut hyväksi jos muutenkin terveys reistaa, ja todellakin ikävää, että pitää loppuvaiheessa töissä käydä bentsoa syöden. Se pitäisi osata laittaa terveys aina ykköseksi, mutta työstä poisjäänti sairaslomalle on kyllä vaikea asia varmasti ja varmaan liikaakin sitä monella tulee pitkitettyä. Omakohtaistakin kokemusta aiheesta on.

Stressin oireita kehossa: http://blogit.kauneusjaterveys.fi/stressitohtori/nama-ovat-yleisia-stressin-oireita-kehossa/

Tragikoomista lukea, kun joku tuhoaa itsensä kemiallisesti.

YtyYty. Joo en tiedä mitä lääkettä tarkoitti (voxra?) Ei sanonut nimeltä, jotain dopamiinista ja jostain toisesta aineesta vaan selitti (vaikuttaa dopamiini ja johonkin toisiin reseptoreihin). Labrat multa otetaan uusiks, ku kävin terveyskeskuksessa kyselemässä.

Mä kyl itse koin tänään lievää painostusta, kun kehotettiin nostamaan sitä annosta. Mut meen kyl oman olon/tuntemuksien mukaan. Ei voi kukaan muu kuin itse tietää tarkalleen miltä tuntuu. Ne itsetuhoset ajatukset hälvenneet annoksen pienentyessä, se on positiivista.
Ja oonhan mä aika lääkekielteinen ollu aina. Ja aika tarkka kontrollista (esim. en pysty vetää kovia kännejä, ku heti pistää aivot vastaan ku alkaa kontrolli heiketä, yritetty on ei onnistu ) Voiskohan mun aivot siks kapinoida noin rankasti tuota lääkettäkin vastaan, en tiedä.
No se must oli jännä, et vaikka sanoin et toi aine saa mut ajattelemaan itsetuhoisia ajatuksia voimakkaammin, niin silti kehotettiin nostamaan se annos takaisin. Hmm, no en kyl oo ihan heti nostamassa. Ja kyl mua vähän kans ärsytti toi serotiniini-juttu. Sanoisivat suoraan, et eivät tiedä tarkalleen mikä siellä vaikuttaa. Eikä noista oikeesti kukaan tiedä miten mikäkin aine yksilössä vaikuttaa. Aika arpapeliä on.
Ja tuosta itsensä "kemiallisesta tuhoamisesta".. No tää mun alamäki on jatkunu jo sen puolvuotta. Alko olee sen verta epätoivonen fiilis, et tuntu et käytännössä pakko kokeilla jotakin uutta.Vaikka sit vähän riskillä. Benzoistahan täs halutaan eroon. Ja saada vähän valoa sinne tunneliin. Tottakai olisin mieluummin "ilman mitään". Pääsis nyt vaan vähän jaloilleen ensin.

Ja siinä oot YtyYty ihan oikeessa, et toi suoranainen valehtelu on kyl vaarallista. Mullekin sanottu monet kerrat, et ei oo sivuvaikutuksia, ei jää koukkuun.. paitsi obamoxista sanottiin eka et vain tarvittaessa. Jos olis jo sillon selitetty miten koukuttava aine se oikeesti on, ja sen vieroitusoireista (enkä olis sitä itte netistä jälkeen päin lukenu, opiskellu). Ni kuka tietää.. ehken olis sitä syönyt ja olisin vaan jääny pidemmälle saikulle. No kaatunut maito ja sitä rataa. En mä nyt vieläkään tiedä oonko koukussa. siis mieli ei tee niitä nappailla, mut voihan toi kroppa sitä huutaa.. en vaan tajua sen huutoa.. sen verta ääliö, heh. Niitä menny 15mg tabuja yhteensä 2 kahdeksassa päivässä. (Ottanu puolikkaan 4 kertaa). Mut onhan se kyl väärin miten vähän ihmisille noista lääkkeistä kerrotaan. Ja osa ihmisistä luottaa ihan täysin lääkärin sanaan. Nykyään niil kyl vaikeempaa kun kaikilla esim. netti käytettävissä. En mä olis sitä klotriptyliäkään syöny, mut maininta "kipulääkkestä" sai sen kuulostamaan mun korvissa jostain syystä turvallisemmalta. Siit en kyl saanu mitään alotusoireita.
Ja kiitti vielä! Tää ollut jotenki terapeuttista tää asian käsittely täällä. Ja saanu hyvin infoakin.

Onko Citalopram sama lääke kuin Sepram ?

Mä tätä lueskelin ja on pakko kirjottaa kanssa. Kokeiles lopettaa kahvin juonti, mulla alko paniikki oireet kahvista, olin kanssa vähänsuurempi kuluttaja. Se on kuulemma tosi pieni osa joka saa kahvista paniikkia. Ja noita ssri-lääkkeitä en suosittele. Ittellä alko menee nuppi sekasin niistä, mä oon semmonen ihminen kelle ei viina sovi ja noilla ssri-lääkkeillä olin enemmän sekasin kun viinalla. Puhuminen kavereille auttaa jotenkin, pelottaa puhua niille mut ne ymmärtää ehkä parhaiten. Mä kyllästyin mun hoitajaan vai mikälie terapeutti se nyt olikaan, se ylisti niitä lääkkeitä et ne auttaa.. Nyt kun lopetin noi pillerit niin ollu tunteet vähän herkkänä, mieli ala heittelee laidasta laitaan, mut lääkkeet teki kaikesta tasapaksua ilman mitään tunteita. Alkoholia ei kannata ottaa yhtään, se helpottaa hetkellisesti mut pahentaa sit loppujen lopux. Miten sulla nyt oikein menee? jaksamisia.

Veikö muuten SSRI libidosi. Veikkaan, että enää ei paneta eikä seiso jos olet mies.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15027582/alkaa--sortuko-ssri-laakkeisiin#comment-91588571
...

Itkusta ei tule loppua, kun huomaat citalopramin pysyväisvaikutukset ja olevasi riippuvainen aineesta. Lopeta vielä kun voit. Ainakin olen varoittanut. Ps. Kokemusta on.