en tiedä miten suhtautua masentuneisiin

...mitä joku kirjoittikaan masentuneenihmisen ajattelun jämähtämisestä ?
todistit sen juuri todeksi.
Lue, mutta myös y m m ä r r ä.

Tekeekö se masennus sen, etteivät masentuneet pysty asialliseen keskusteluun ?

K-P.P kirjoitti:

Tekeekö se masennus sen, etteivät masentuneet pysty asialliseen keskusteluun ?

Yleensä ei-masentuneet ei kykene asialliseen keskusteluun masentuneen kanssa. Ei ainakaan todellisista syistä. Näin oman kokemuksen mukaan. Tämäkin keskustelu on ...masentava.

Asioiden yleistäminen ei ole viisasta. Isoisäni juuri noita sotia ennen syntyneitä tappoi itsensä masentuneena, Hänen poikansa, minun isäni yritti tappaa itsensä monta kertaa siinä toistaiseksi onnistumatta. Hänkin masentunut ja eläkkeelle sen takia jäänyt aikoinaan nelikymppisenä. Nyt minulla on ollut samoja mietteitä jo jonkin aikaa ja eläkkeelle jäin minäkin. Sekä minä, että isäni työelämästä suoraan, ei auttanut työnteko meitä. En tiedä millaisia olivat isovanhempani ennen tätä. Myös veljeni on samasta syystä eläkkeellä.

Sen verran kommentoin kirjoituksesi kohtaa "ennen vanhaan elettiin paljo lyhyemmin", että ei mistään kiviakaudesta nyt puhuta. Toista maailmansotaa ennen syntyneitä ihmisiä on vielä sankoin joukoin elossa, sodassa taistelleita nuoria miehiäkin eli nykyisiä veteraaneja.
Ei elinikä niin huomattavasti ole sentään lyhentynyt.

En ihan syyttäisi politiikkaa syrjäytymisestä, nykyään on moni hyvä asia tehty mahdolliseksi,
mikä ei ennen ollut.
KELA/sossu = veronmaksajat mahdollistavat monelle nuorelle asioita, joita ei tunnettu edes
60-70-luvuilla vielä.

Oletko koskaan miettinyt, että entä jos tämä talvisodan henki näkyy nyt nuoremmissa sukupolvissamme? Ehkä masennus ja muut mielenterveydelliset ongelmat ovat siirtyneet vain jälkeläisille kun ei saanut näyttää tunteita, joka tietysti varmaan edelleenkin tulkitaan heikkoudeksi. Ei nämä talvisodan aikaiset ihmisetkään varmaan helpolla puhuisi jos kärsisi itse jostain mielenterveyden ongelmasta.
Hyvä, että nykyään puhutaan ääneen asioista kuten ne ovat.

juuri noin miten sanot. lapsellista kertakaikkiaan. nykyaika opettaa ihmisistä laiskoja. kaiken pitää tulla heti ja mielellään valmiina. rikkaita ja menestyneitä kadehditaan mutta unohdetaan miten paljon he on tehneet menestyksensä eteen. sitten masennutaan kun ajatellaan että ollaan itse huonompia kuin muut koska ei pärjätä elämässä. syy on siinä ettei tehdä tarpeeksi asioiden eteen kun ihmiset on opetettu helppouteen. entisajan raataja-ihmiset teki ja tulokset näkyi jos näkyi. masennukselle ei ollut sijaa.

Ei varmaankaan kiinnosta mennä kiusattavaksi jos on vähääkään erilainen.
Sinun tekstistäsi ainakin huokuu juuri se ymmärtämättömyys, miksi monet ns. erilaiset ja kiusatut pelkäävät työelämään menemistä.
On parempi jopa yhteiskunnalle jäädä kotiin loisimaan pois kiusaajien tieltä. Ehkä tulee jopa halvemmaksi maksaa tukiaisia kuin palkkaa.
Et sinäkään kestäisi. On onnesi, että et sattunut olemaan erilainen vaan voit noinkin vapaasti yleistellä asioita ja kategorisoida ihmisiä.

Joten kyllä, tulkitse kuten haluat. Olemme laiskoja ja uusavuttomia luusereita. Jatka vain samaan malliin niin ainakin tervehdymme.

Mitä ihmeellisempiä perusteluita näyttävät työstä kiinnostumattomat keksivän "kotiinjäämisilleen" !

Että tulisi halvemmaksi yhteiskunnalle, jos he "uhrautuvat" jäämään kotiin loisimaan ?!
Tuet kotiinjäämisestänne maksavat työssäkäyvät suomalaiset, veronmaksajat, veroina yhteiskunnalle.
Sieltä yhteiskunnan eli "valtion kassasta" maksetaan tuet niitä tarvitseville.
Raha on siis kertynyt ihmisten tekemästä työstä maksettuina veroina.

Siis ymmärrätkö, että joka aamu suurin osa työikäisistä suomalaisista lähtee töihin puurtamaan,
kun joku toinen "vähänkään erilainen" ei halua mennä "kiusattavaksi" !
Onhan se työ varmaan kauhea kiusa joillekin...

Kun menet työhön, työnantaja maksaa palkkasi ja maksat veroa, joka kerryttää myös eläkettäsi.

Toteat i t s e, että "olemme laiskoja ja uusavuttomia luusereita".
Unohdit lisätä: ja tyhmiä.

Siis pitää "masentua" että pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle tai sairikselle koska ajatus töihin joutumisesta aiheuttaa niin kamalaa masennusta ?!?

sallikaanauraa kirjoitti:

Mitä ihmeellisempiä perusteluita näyttävät työstä kiinnostumattomat keksivän "kotiinjäämisilleen" !

Että tulisi halvemmaksi yhteiskunnalle, jos he "uhrautuvat" jäämään kotiin loisimaan ?!
Tuet kotiinjäämisestänne maksavat työssäkäyvät suomalaiset, veronmaksajat, veroina yhteiskunnalle.
Sieltä yhteiskunnan eli "valtion kassasta" maksetaan tuet niitä tarvitseville.
Raha on siis kertynyt ihmisten tekemästä työstä maksettuina veroina.

Siis ymmärrätkö, että joka aamu suurin osa työikäisistä suomalaisista lähtee töihin puurtamaan,
kun joku toinen "vähänkään erilainen" ei halua mennä "kiusattavaksi" !
Onhan se työ varmaan kauhea kiusa joillekin...

Kun menet työhön, työnantaja maksaa palkkasi ja maksat veroa, joka kerryttää myös eläkettäsi.

Toteat i t s e, että "olemme laiskoja ja uusavuttomia luusereita".
Unohdit lisätä: ja tyhmiä.

Lue lisää

Mä en tiedä voiko noin empatiakyvyttömälle selittää edes asioita niin että se ymmärtäisi ne, joten turhaa taitaa olla.

Ainiin ja palkkaa maksetaan usein myös aina jostain kassasta, ei ne vain maagisesti ilmaannu jostain, kuten sinä luulet. Usein sitä palkkaa myös maksetaan enemmän kuin tukiaisia. Kaikenlisäksi nämä tukiaisia saavat usein vain "lainaavat" valtion rahoja ja pistävät ne takaisin kiertoon, sillä tuet ovat niin pienet. Jos sä olet siitä kateellinen niin ei sullakaan voi olla hirveän hyvin asiat. Asiahan ei edes sulle kuuluisi.
Ei se työnteko tee sun elämänlaadustasi sen parempaa. Jos niin kuvittelet, helvettiäkö mariset täällä toisten kurjuudesta? Taidat olla itsekin masentunut.

Ymmärrän kyllä.
Maailmassa on helvetisti epäkohtia, jotka pitäisi setviä. Ei niitä varmaan kuitenkaan ihmisarvoa alentamalla setvitä, kuten sinä luulet. Oletko mielestäsi jotenkin erinomainen kun sä ja monet muut menette aamulla aikaisin töihin ja lyötte sen jälkeen lyötyä? Oikea pointtinne asiassa on kai ahneus. Ette haluaisi rahojanne näille lyödyille, vaan toki omaan taskuun. Perustele sitä nyt vielä luonnollisuudella ja normaaliudella sitten. Katsotaan kun sinä joudut vanhuuseläkkeelle, että onko yhteiskunnalla haluja auttaa sua ihan vapaaehtoisesti tai voithan sä sairastuakin joskus.

paradoxaalista kirjoitti:

Siis pitää "masentua" että pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle tai sairikselle koska ajatus töihin joutumisesta aiheuttaa niin kamalaa masennusta ?!?

Haluaisitko mun sanovan, että: "Juuri noin asia on".
(Et ihan taida usko itsekään tollasta paskaa muista ihmisistä, vai?)

Työ tuottaa yritykselle rahaa ja siitä rahasta maksetaan myös palkat.
Ei kukaan muu kuin sinä kuvittele, että "rahaa tulee jostain maagisesta kassasta".
KELAn ja sossun tuet tulevat työssäkäyvien kansalaisten palkoista veroina.
Kysymys on talouden faktoista.
Jokainen asia, joka rahoitetaan minun työlläni kuuluu myös minulle.
Eli KELAn ja sossunkin menot. Seuraan taloutta ja talouselämää laaajasti.
Empatialla ei ole faktojen kanssa mitään tekemistä.
Tuskin tuensaajatkaan tuntevat minua kohtaan empatiaa, kun lähden heillekin aamulla rahaa tienamaan työtä tekemällä.

sallikaanauraa kirjoitti:

Työ tuottaa yritykselle rahaa ja siitä rahasta maksetaan myös palkat.
Ei kukaan muu kuin sinä kuvittele, että "rahaa tulee jostain maagisesta kassasta".
KELAn ja sossun tuet tulevat työssäkäyvien kansalaisten palkoista veroina.
Kysymys on talouden faktoista.
Jokainen asia, joka rahoitetaan minun työlläni kuuluu myös minulle.
Eli KELAn ja sossunkin menot. Seuraan taloutta ja talouselämää laaajasti.
Empatialla ei ole faktojen kanssa mitään tekemistä.
Tuskin tuensaajatkaan tuntevat minua kohtaan empatiaa, kun lähden heillekin aamulla rahaa tienamaan työtä tekemällä.

Lue lisää

Onko raha mielestäsi nykyään digitaalinen vai paperinen enemmän?
Luodaanko mielestäsi rahaa tyhjästä, osaatko sanoa?
Jos joku tarvitsee 30.000 pankkilainaa, miten kuvittelet homman etenevän?
Kuka omistaa Suomen pankit?

sallikaanauraa kirjoitti:

Työ tuottaa yritykselle rahaa ja siitä rahasta maksetaan myös palkat.
Ei kukaan muu kuin sinä kuvittele, että "rahaa tulee jostain maagisesta kassasta".
KELAn ja sossun tuet tulevat työssäkäyvien kansalaisten palkoista veroina.
Kysymys on talouden faktoista.
Jokainen asia, joka rahoitetaan minun työlläni kuuluu myös minulle.
Eli KELAn ja sossunkin menot. Seuraan taloutta ja talouselämää laaajasti.
Empatialla ei ole faktojen kanssa mitään tekemistä.
Tuskin tuensaajatkaan tuntevat minua kohtaan empatiaa, kun lähden heillekin aamulla rahaa tienamaan työtä tekemällä.

Lue lisää

"Eli KELAn ja sossunkin menot. Seuraan taloutta ja talouselämää laaajasti.
Empatialla ei ole faktojen kanssa mitään tekemistä."

Jos kyse on siitä, että sä haluat joka kuukausi enemmän ihraa mahaasi tai auttaa vähempiosaisia ja sairaita niin valitset itsesi. Ei sillä ole mitään tekemistä tunteiden kanssa, vaan faktojen. Voit perustella mihin suuntaan tahansa, mutta omaan taskuusi sä sen haluat ja jälkeläisillesi hyvän perinnön. Entä jos sun jälkeläiset sairastuu? Muuttuisiko ääni kellossa kun näkisit maailman karut puolet?

xcvxcvxcvx kirjoitti:

Onko raha mielestäsi nykyään digitaalinen vai paperinen enemmän?
Luodaanko mielestäsi rahaa tyhjästä, osaatko sanoa?
Jos joku tarvitsee 30.000 pankkilainaa, miten kuvittelet homman etenevän?
Kuka omistaa Suomen pankit?

Lue lisää

Pankit omistavat itse itsensä. Ne säilöö mm. ihmisten työllä ansaitsemia rahoja ja lainaavat rahaa korvausta vastaan, tilinhoitomaksuja ja korkoja.

dscvxcvxcbv kirjoitti:

"Eli KELAn ja sossunkin menot. Seuraan taloutta ja talouselämää laaajasti.
Empatialla ei ole faktojen kanssa mitään tekemistä."

Jos kyse on siitä, että sä haluat joka kuukausi enemmän ihraa mahaasi tai auttaa vähempiosaisia ja sairaita niin valitset itsesi. Ei sillä ole mitään tekemistä tunteiden kanssa, vaan faktojen. Voit perustella mihin suuntaan tahansa, mutta omaan taskuusi sä sen haluat ja jälkeläisillesi hyvän perinnön. Entä jos sun jälkeläiset sairastuu? Muuttuisiko ääni kellossa kun näkisit maailman karut puolet?

Lue lisää

Jokainen työtätekevä auttaa vähempiosaisia käymällä töissä. Verorahoista maksetaan tuet vähempiosaisille. Jokainen ihminen päättää itse avustaako ja miten, vielä sitäkin enemmän vähempiosaisia. Ei tavallisen ihmisen palkat ole niin suuria, että sillä "ihraa mahaansa saisi".
Tavallinen palkka riittää nippanappa elämiseen.
Jokaisella on oikeus tehdä niillä lopuilla rahoilla mitä haluaa., mitä käteen jää.
Yhteiskunta perustuu siihen, että jokainen ottaa vastuun elämästään.
Tukitoimet vähempiosaisille hoidetaan niitten rahoilla jotka töissä käyvät.
Verottajahan vie päältä osan ja joka kerran kun ostamme vaikka ruokaa, verottaja vie siitäkin
alvin muodossa. Yksikään euro ei liiku mihinkään, ilman että verottaja vie siitä yhteiskunnan käyttöön rahaa, jolla toimii sairaaalat, terveyskeskus, koulut, KELA jne.

Suoraan sanoen on kummallista, että aletaan jopa syyllistää niitä, jotka jaksavat puurtaa
töitä niittenkin eteen, jotka eivät jaksa tai kykene.
Jos me lopetamme, loppuu teidänkin pöydästänne leipä !

dscvxcvxcbv kirjoitti:

"Eli KELAn ja sossunkin menot. Seuraan taloutta ja talouselämää laaajasti.
Empatialla ei ole faktojen kanssa mitään tekemistä."

Jos kyse on siitä, että sä haluat joka kuukausi enemmän ihraa mahaasi tai auttaa vähempiosaisia ja sairaita niin valitset itsesi. Ei sillä ole mitään tekemistä tunteiden kanssa, vaan faktojen. Voit perustella mihin suuntaan tahansa, mutta omaan taskuusi sä sen haluat ja jälkeläisillesi hyvän perinnön. Entä jos sun jälkeläiset sairastuu? Muuttuisiko ääni kellossa kun näkisit maailman karut puolet?

Lue lisää

Mistä päättelet, etten ole nähnyt elämän karuja puolia ja kokenutkin niitä ehkä enemmän kuin sinä ? Mistä päättelet, etten ole sairastanut itse tai jälkeläiseni ?
Mutta olen myös kokemuksistani oppinut ja ymmärsin muutenkin elämän realiteetit jo hyvin nuorena ja olen toiminut sen mukaan. Ja pärjännyt.
Pärjäämisen salaisuus ei ole sen kummempi kuin töitä, töitä ja töitä.
Olen erittäin empaattinen ihminen, tunnen muun muassa niin suurta empatiaa muita ihan tuntemattomiakin ihmisiä kohtaan, etten halua heidän joutuvan käymään töissä puolestani.

RoopeAnkkalinnasta kirjoitti:

Pankit omistavat itse itsensä. Ne säilöö mm. ihmisten työllä ansaitsemia rahoja ja lainaavat rahaa korvausta vastaan, tilinhoitomaksuja ja korkoja.

Ei hyvää päivää.
Täällä on kyllä niin avuttoman tietämättömiä kommentteja, että asiasta saisi dokumentin kun lähtisi purkamaan kaikkia virheitä.
"Pankit omistaa itse itsensä" ja muu potaska. :D Ei ihme, että työssäkäyviä lampaita vielä ylipäätään on. Ehkä kaikki valitus juuri siitä?

Mistä sä päättelet, että sä olet ainoa, joka on nähnyt karun puolen? Pärjännyt sä et ainakaan ole, sillä joku osa sua pakottaa lyömään niitä, keillä menee huonommin.
Sä et ole kokenut paskaakaan, se on ihan selvä juttu kun sun valitusvirsiä lukee. Niin pienet huolet, että jopa ihmettelen motiiviasi tulla nettiin haukkumaan masentuneita, ulkoistamaan syitä muille.
Niin se vain on, että rankat kokemukset vetävät nöyräksi ja sulla ei sitä nöyryyttä ole tippaakaan.

pavelK kirjoitti:

Jokainen työtätekevä auttaa vähempiosaisia käymällä töissä. Verorahoista maksetaan tuet vähempiosaisille. Jokainen ihminen päättää itse avustaako ja miten, vielä sitäkin enemmän vähempiosaisia. Ei tavallisen ihmisen palkat ole niin suuria, että sillä "ihraa mahaansa saisi".
Tavallinen palkka riittää nippanappa elämiseen.
Jokaisella on oikeus tehdä niillä lopuilla rahoilla mitä haluaa., mitä käteen jää.
Yhteiskunta perustuu siihen, että jokainen ottaa vastuun elämästään.
Tukitoimet vähempiosaisille hoidetaan niitten rahoilla jotka töissä käyvät.
Verottajahan vie päältä osan ja joka kerran kun ostamme vaikka ruokaa, verottaja vie siitäkin
alvin muodossa. Yksikään euro ei liiku mihinkään, ilman että verottaja vie siitä yhteiskunnan käyttöön rahaa, jolla toimii sairaaalat, terveyskeskus, koulut, KELA jne.

Suoraan sanoen on kummallista, että aletaan jopa syyllistää niitä, jotka jaksavat puurtaa
töitä niittenkin eteen, jotka eivät jaksa tai kykene.
Jos me lopetamme, loppuu teidänkin pöydästänne leipä !

Lue lisää

"Jokainen työtätekevä auttaa vähempiosaisia käymällä töissä. Verorahoista maksetaan tuet vähempiosaisille. Jokainen ihminen päättää itse avustaako ja miten, vielä sitäkin enemmän vähempiosaisia. Ei tavallisen ihmisen palkat ole niin suuria, että sillä "ihraa mahaansa saisi".
Tavallinen palkka riittää nippanappa elämiseen."

Vähän pakko?
Tiesitkö, että myös Kelan tuista menee verot? Voinko kutsua itseäni nyt sankariksi?

sallikaanauraa kirjoitti:

Mistä päättelet, etten ole nähnyt elämän karuja puolia ja kokenutkin niitä ehkä enemmän kuin sinä ? Mistä päättelet, etten ole sairastanut itse tai jälkeläiseni ?
Mutta olen myös kokemuksistani oppinut ja ymmärsin muutenkin elämän realiteetit jo hyvin nuorena ja olen toiminut sen mukaan. Ja pärjännyt.
Pärjäämisen salaisuus ei ole sen kummempi kuin töitä, töitä ja töitä.
Olen erittäin empaattinen ihminen, tunnen muun muassa niin suurta empatiaa muita ihan tuntemattomiakin ihmisiä kohtaan, etten halua heidän joutuvan käymään töissä puolestani.

Lue lisää

"Olen erittäin empaattinen ihminen, tunnen muun muassa niin suurta empatiaa muita ihan tuntemattomiakin ihmisiä kohtaan, etten halua heidän joutuvan käymään töissä puolestani. "

Sellaiset voimafantasiat sieltä.
Juu, empatiaa sulla ei näytä kuitenkaan olevan juuri sellaisissa asioissa, missä sitä tarvitaan, joten aika hyödyttömäksi käy sun todistelut.

pavelK kirjoitti:

Jokainen työtätekevä auttaa vähempiosaisia käymällä töissä. Verorahoista maksetaan tuet vähempiosaisille. Jokainen ihminen päättää itse avustaako ja miten, vielä sitäkin enemmän vähempiosaisia. Ei tavallisen ihmisen palkat ole niin suuria, että sillä "ihraa mahaansa saisi".
Tavallinen palkka riittää nippanappa elämiseen.
Jokaisella on oikeus tehdä niillä lopuilla rahoilla mitä haluaa., mitä käteen jää.
Yhteiskunta perustuu siihen, että jokainen ottaa vastuun elämästään.
Tukitoimet vähempiosaisille hoidetaan niitten rahoilla jotka töissä käyvät.
Verottajahan vie päältä osan ja joka kerran kun ostamme vaikka ruokaa, verottaja vie siitäkin
alvin muodossa. Yksikään euro ei liiku mihinkään, ilman että verottaja vie siitä yhteiskunnan käyttöön rahaa, jolla toimii sairaaalat, terveyskeskus, koulut, KELA jne.

Suoraan sanoen on kummallista, että aletaan jopa syyllistää niitä, jotka jaksavat puurtaa
töitä niittenkin eteen, jotka eivät jaksa tai kykene.
Jos me lopetamme, loppuu teidänkin pöydästänne leipä !

Lue lisää

"Suoraan sanoen on kummallista, että aletaan jopa syyllistää niitä, jotka jaksavat puurtaa
töitä niittenkin eteen, jotka eivät jaksa tai kykene.
Jos me lopetamme, loppuu teidänkin pöydästänne leipä !"

Ei se kummallista ole suinkaan tuollaisen asenteen omaavan ihmisen kohdalla. Sen tiedät itsekin. "Sitä saa, mitä tilaa".
Kummallisinta varmaan on se, miten sairaita ihmisiä syyllistetään. Muuta vaikka ulkomaille jos Suomen malli ei sulle kelpaa. Mistähän sä sitten löytäisit valituksesi aiheen? Musta tuntuu, että sun on vaan saatava valittaa jostain ja ulkoistettava ongelmasi vaikkapa masentuneille. Ongelmasi hipoo mielenterveyttä, mutta sulla ei ehkä ole rohkeutta asettua kuitenkaan aivan täysin samaan tilanteeseen heidän kanssaan. Puheet on silti kovat.
Suoraansanoen omituista, että nyt on vuosi 2017 ja jotkut ei vieläkään ymmärrä, miten hauras ihmismieli on.

Jos sinä lopetat työnteon, ei sillä ole juuri mitään merkitystä yhteiskunnan kannalta. Älä käytä "me" yksikköä, kun et voi selvästikään tietää muiden ihmisten mielipiteitä etkä näköjään niitä arvostakaan. Olet vain sinä ja sinun ahdasmielisyytesi.

Monien on pakko "suhtautua" masennukseen jollakin tavalla, kun perheessä on masentunut henkilö.
Onneksi kaikki masentuneet eivät ole noin kapeakatseisia tylyttäjiä.

Kiitos, että toit tietoisuuteen tilastoja.
Lause: "Vastuun sysäämisessä masentuneelle omasta tilastaan ja toipumisesta erottuu Suomi edellisistä ja siinä olemme yhtä ankaria kuin japanilaiset" on mielipide, ei tilastotieto.
Samanarvoinen mielipide olisi vaikkapa päättää lause "….olemme yhtä realisteja kuin japanilaiset".
Eli ei minkään arvoinen tilastollisesti.
Kuulun siihen ryhmään, joka pitää masennusta oikeana sairautena.
Masennusta pitää hoitaa ja hoito kuuluu lääkäreille/psykiatreille/terapeuteille.

Mitä tarkoitin on, että ap:n esittämät kaksi selitysvaihtoehtoa ovat molemmat älyttömiä.

"En ole vieläkään päättänyt suhtaudunko masentuneisiin kuten sairautta poteviin vai pidäkö heitä luovuttajina. Ehkä totuus on, että on molempia?"

Miksi masentuneisiin tai onnellisiin ihmisiin pitäisi suhtautua kuin he olisivat sairaita. Suru ja onni ovat molemmat osa elämää. Toki toivoo, että kaikki saisivat olla onnellisia elämässään, mutta elämä ei niin kaikille mene. Toisaalta onnikin on osaltaan sellainen asia joka rakennetaan itse. Osalla on siihen paremmat lähtökohdat kuin toisilla ja onneksi ainakin Suomessa potentiaali on kaikilla vielä käytännössä yhtäläinen (esim. koulutus tai oikeudet eivät ole kiinni perheen tai henkilön varallisuudesta tai suhteista yhteiskunnallisten viranhaltijoiden/vaikuttajien kanssa).

Toisaalt miksi onnellisia tai masentuneita pitäisi pitää luovuttajina? Mikä logiikka siinä on? Kuten sanoin jo aikaisemmin suru kuuluu elämään. Luovuttamisella ei ole tekemistä sen kanssa. Sekin hieman epäselvää mitä ap luovuttamisella tarkoittaa. He joita masentaa oikein kunnolla ovat kohdanneet elämässään jotain heitä järkyttävää, ikävää tai epämukavaa. Siitähän henkisessä pahoinvoinnissa on aina kysymys.

Miksei ihmisiin, onnellisiin kuin onnettomiinkin, voisi suhtautua ihan samalla tavalla: asiallisesti ja toista ihmistä kunnioittaen. Joskus ihminen on onnellinen, joskus onneton, joten ihan mukava, jos saat ihmismäisen kohtelun oli fiilikset elämässä siinä vaiheessa mitkä tahansa.

Aloituksen tuskin oli tarkoituskaan olla laaja tieteellinen tutkimus masennuksesta vaan pohdiskelu yhdestä osa-alueesta. Jos tänne kuka hyvänsä kirjoittaa jonkun rivin, ei se tarkoita, että siinä on kirjoittajan koko tieto asiasta.

Masentuneet siis kuvittelevat, että heitä kohdellaan huonosti ?
Kerro missä sitä huonoa kohtelua konkreettisesti saisi ?
Esimerkiksi työpaikallani ainakin suhtaudutaan erittäin myönteisesti sairaslomilta töihin palaaviin, oli sairauden syy mikä hyvänsä.

mdior kirjoitti:

Aloituksen tuskin oli tarkoituskaan olla laaja tieteellinen tutkimus masennuksesta vaan pohdiskelu yhdestä osa-alueesta. Jos tänne kuka hyvänsä kirjoittaa jonkun rivin, ei se tarkoita, että siinä on kirjoittajan koko tieto asiasta.

Masentuneet siis kuvittelevat, että heitä kohdellaan huonosti ?
Kerro missä sitä huonoa kohtelua konkreettisesti saisi ?
Esimerkiksi työpaikallani ainakin suhtaudutaan erittäin myönteisesti sairaslomilta töihin palaaviin, oli sairauden syy mikä hyvänsä.

Lue lisää

Onpa sulla hyvä työpaikka sitten.
Tai sitten et vain pääse masentuneen pään sisään kokemaan, miten hän asiat kokee. Tuokin voi ihan hyvin olla yksi mahdollinen syy.

Kyllä masentuneita, jotka ovat mahdollisella työkyvyttömyys eläkkeellä, kohdellaan eriarvoisesti. Senhän huomaa jo tällaisten keskusteluiden aloittamisesta. Miksi on tarvetta jos kaikkia kohdellaan yhtä hyvin?
Lisäksi työkyvyttömälle ei myönnetä lainoja, vaikka kykenisi ne maksamaan pois. Eikä sellaisella ihmisellä ole siihen sanavaltaa. Hullu, mielisairas jne. nimityksiä riittää ja ne ovat yhä voimissaan tänäpäivänä, joskaan niitä ei sanota enää niin suoraan, koska ollaan huomattu että masentunuthan voi olla ihan normaali ihminen jolla on vaikeampaa ja ehkä mahdollisesti on myös tunneherkempi.

Lisäksi eivät saa henkivakuutusta. (Äläkä tule sanomaan, mitä sellaisella tekee, nyt ei puhuta siitä). Puhutaan yleisesti oikeuksista.

Mitähän muuta olisi....
Hmm....

Menet terveyskeskukseen valittamaan vaivojasi, sinun aiemmat diagnoosit luetaan jos olet antanut suostumuksen ja sinun käsketään rauhoittua ja mennä kotiin. Hullun horinoita ne vaan ovat. Eli jätetään hoitamatta, vaikka saattaisi olla kuinka vakava asia kyseessä.

Jotkut vielä kehtaavat olla kateellisia.

sdfsdfsdf kirjoitti:

Onpa sulla hyvä työpaikka sitten.
Tai sitten et vain pääse masentuneen pään sisään kokemaan, miten hän asiat kokee. Tuokin voi ihan hyvin olla yksi mahdollinen syy.

Kyllä masentuneita, jotka ovat mahdollisella työkyvyttömyys eläkkeellä, kohdellaan eriarvoisesti. Senhän huomaa jo tällaisten keskusteluiden aloittamisesta. Miksi on tarvetta jos kaikkia kohdellaan yhtä hyvin?
Lisäksi työkyvyttömälle ei myönnetä lainoja, vaikka kykenisi ne maksamaan pois. Eikä sellaisella ihmisellä ole siihen sanavaltaa. Hullu, mielisairas jne. nimityksiä riittää ja ne ovat yhä voimissaan tänäpäivänä, joskaan niitä ei sanota enää niin suoraan, koska ollaan huomattu että masentunuthan voi olla ihan normaali ihminen jolla on vaikeampaa ja ehkä mahdollisesti on myös tunneherkempi.

Lisäksi eivät saa henkivakuutusta. (Äläkä tule sanomaan, mitä sellaisella tekee, nyt ei puhuta siitä). Puhutaan yleisesti oikeuksista.

Mitähän muuta olisi....
Hmm....

Menet terveyskeskukseen valittamaan vaivojasi, sinun aiemmat diagnoosit luetaan jos olet antanut suostumuksen ja sinun käsketään rauhoittua ja mennä kotiin. Hullun horinoita ne vaan ovat. Eli jätetään hoitamatta, vaikka saattaisi olla kuinka vakava asia kyseessä.

Jotkut vielä kehtaavat olla kateellisia.

Lue lisää

Totta. Mulla on nyt kohtuullisen hyvä työpaikka sen puolesta, että ihmiset ovat asiallisia.
Olen myös ollut työpaikalla, jossa kaikki ihmiset eivät olleet niin fiksuja ja siellä sai kyytiä kuka hyvänsä ihan tasapuolisesti, työilmapiiri oli huono, työilmapiirin tekevät ihmiset.

Jos puhutaan pankeista, siellä saa moni muukin saman kohtelun kuin satunnainen sairas. Pankki on liikelaitos, se saa itse määritellä toimintansa. Samoin kuin vakuutusyhtiöt. Emme me mahda sille vielä mitään. Bisnes on bisnestä.

Surkea paikka on minusta julkinen terveydenhuolto, sikäli että siellä saa turhan helposti leiman otsaansa, vaikka juuri siellä pitäisi sairaita tajuta. Jos sairastut fyysisesti, terveyskeskuksessa vedotaan joskus siihen, että se on varmaan psyykkistä. Keskustelu jopa johdatellaan siihen, että "onko ollut stressiä" viime aikoina?"
Jos vahingossa myönnät, saat vastauksen: "No se on sitten psyykkistä varmaan !"
Sitä tapahtuu kaikille, mutta ehkä useammin niille, joilla on joku diagnoosi tai on vain kertonut olevansa esim. ahdistunut tai masentunut, niinkuin ihminen voi ahdistua tai masentua, ilman että se olisi sairauden luokkaakaan vielä tai lääkitystä vaaativa.
Kirjoituksesi toi esiin asioita, joita en juuri sillä kirjoitushetkellä tarkemmin miettinyt
ja olet oikeassa, että yhteiskunnassa on joittenkin sairaitten lisäksi ryhmiä, jotka eivät ole tasa-arvoisessa asemassa. Vanhukset, vammaiset, romanit, pakolaiset jne.jne.
Ahkera yrittäjäkin voi joutua konkurssiin, kun suhdanteet heittelevät ja on lähes lainsuojaton lopun ikäänsä. Menee myös luottotiedot. Ulosotto vie kaiken. Töitä ei saa. Kaverit jättää.
Sen päälle tulee helposti vielä psyyken sairaus. Mikä on kenenkin kohtalo. Helpolla pääsee tuskin kukaan.
Lähipiirissäni en ole onneksi kuullut kenenkään nimittelevän ketään "hulluksi" yms. enkä myöskään koskaan kadehtivan sairaita.
Yritän itse pitää kiinni ajatuksesta, että ihmisarvo on ihmisoikeus. Aina.

Kerropa itse lyhyesti pari sinun mielestäsi tärkeintä/olennaisinta lääketieteellistä faktaa masennuksesta ?

kuules nyt erkki. masennuksesta saa diagnoosi kun valittaa väsymystä lääkärille ja sanoo ettei mikään kiinnosta ja unta ei saa tai sitten saa todella hyvin ja nukkuu koko ajan. masennusdiagnoosin saa jokainen joka esittää masentunutta. eli missä ne lääketieteeliset faktat on?

diagnoosieikerromitään kirjoitti:

kuules nyt erkki. masennuksesta saa diagnoosi kun valittaa väsymystä lääkärille ja sanoo ettei mikään kiinnosta ja unta ei saa tai sitten saa todella hyvin ja nukkuu koko ajan. masennusdiagnoosin saa jokainen joka esittää masentunutta. eli missä ne lääketieteeliset faktat on?

Lue lisää

ei mielikuvitustaudista voi paljon faktaa olla. paitsi sen aiheuttamat kustannukset valtiolle.
se on faktaa.

Miksi helvetissä korostat kustannuksia valtiolle, vaikka inhimillinen kärsimys on paljon kouriintuntuvampi ilmiö jota psykiatri aiheuttaa "potilaille" (uhreille) ja heidän läheisilleen.

psykiatria_on_murhaa kirjoitti:

Miksi helvetissä korostat kustannuksia valtiolle, vaikka inhimillinen kärsimys on paljon kouriintuntuvampi ilmiö jota psykiatri aiheuttaa "potilaille" (uhreille) ja heidän läheisilleen.

Lue lisää

Psykiatriako murhaa ? Miksi ajattelet niin ?
Lääkkeitä voinee pitää vaarallisinakin, koska potilaalla itsellään ei ole asiantuntemusta, mihin kemialliseen prosessiin suostuu (koekaniiniksi) ja mitkä on seuraukset aivoille.
Lääkkeet on vähän pelottavakin asia.

psykiatria_on_murhaa kirjoitti:

Miksi helvetissä korostat kustannuksia valtiolle, vaikka inhimillinen kärsimys on paljon kouriintuntuvampi ilmiö jota psykiatri aiheuttaa "potilaille" (uhreille) ja heidän läheisilleen.

Lue lisää

Nimim. vaktahomma tarkoitti varmaankin tuoda esiin, että mielisairaudet ovat feikkisairauksia. Niistä, niiden olemassaolosta, ei ole eikä voi olla mitään todisteita ja, että ainoa mitä voidaan todeta olevan on tästä uskomusjärjestelmästä syntyvät kustannukset veronmaksajille/valtiolle. Huomaa, että feikkisairaus-status ei tarkoita, etteikö henkinen kärsimys ja erilaisuus ole todellista vaan, että kyseessä ei ole sairaus.

Ja muuten hurjat kustannukset ovatkin. Jos henkilökohtaisesti saisin päättää erottaisin
psykiatrian valtiosta niin kuin kirkko aikanaan erotettiin, minkä myötä mielenterveyslaki kumoutuisi. Psykiatreista tulisi samanlaisia höpöukkoja ja -akkoja kuin homeopaatit ovat. Ja siihen sakkiin psykiatrit kuuluvatkin.

KolmasNäkökulma kirjoitti:

Nimim. vaktahomma tarkoitti varmaankin tuoda esiin, että mielisairaudet ovat feikkisairauksia. Niistä, niiden olemassaolosta, ei ole eikä voi olla mitään todisteita ja, että ainoa mitä voidaan todeta olevan on tästä uskomusjärjestelmästä syntyvät kustannukset veronmaksajille/valtiolle. Huomaa, että feikkisairaus-status ei tarkoita, etteikö henkinen kärsimys ja erilaisuus ole todellista vaan, että kyseessä ei ole sairaus.

Ja muuten hurjat kustannukset ovatkin. Jos henkilökohtaisesti saisin päättää erottaisin
psykiatrian valtiosta niin kuin kirkko aikanaan erotettiin, minkä myötä mielenterveyslaki kumoutuisi. Psykiatreista tulisi samanlaisia höpöukkoja ja -akkoja kuin homeopaatit ovat. Ja siihen sakkiin psykiatrit kuuluvatkin.

Lue lisää

Mitkä ne mielenterveyslain pahimmat ongelmakohdat ovat, jonka takia sinusta se pitäisi kumota ? (Jos siitä voi lyhyesti kirjoittaa palstan puitteissa) Vai onko koko mielenterveyslaki "susi". Se on varmaan jossain luettavissakin, mutta kuinka monta sataa sivua sitä on ?

mdior kirjoitti:

Mitkä ne mielenterveyslain pahimmat ongelmakohdat ovat, jonka takia sinusta se pitäisi kumota ? (Jos siitä voi lyhyesti kirjoittaa palstan puitteissa) Vai onko koko mielenterveyslaki "susi". Se on varmaan jossain luettavissakin, mutta kuinka monta sataa sivua sitä on ?

Lue lisää

Pahimmat? Mielenterveyslaki on Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeuksien vastainen.

Perusasiat psykiatriasta voit lukea vaikka Thomas Szaszin manifestista (Thomas Szasz Manifesto), jonka löydät netistä. Se on yhden sivun pituinen, joten peruskohtien läpikäynti ei vaada paljoa aikaa. Tarkemmat perustelut jokaisella kohdalle löydät hänen kirjallisuudestaan. Esimerkiksi kirjoista Law, Liberty, and Psychiatry tai vaikkapa Insanity: The Idea and Its Consequences saa jo hyvin leveämpää otetta tähän aiheeseen.

Mielenterveyslaki on luotu kansalaisten perustuslainvastaisen kyykyttämisen mahdollistamiseksi. Lain uskottavuus riippuu kansalaisten uskosta psykiatrisiin myytteihin sekä kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta tunnistaa ja tunnustaa mistä toiminnassa todellisuudessa on kysymys.

Tuo käytös kuulostaa jollain lailla lapsenomaiselta: herneet nenään joka asiasta.
Jotkut aikuiset ovat vain iältään aikuisia, henkisesti he voivat herkkähipiäisiä lapsia.
Ehkä myös kyvyttömiä ottamaan vastuuta elämästään.

Just luin, kyl vaikuttas olevan kirjotukset pääosin "murrosikäisiltä" mun mielestä. Mut no
problem.

Ilman määritelmää mikä objektiivisesti kuuluu sairauksiin ja mikä ei niin siitä on turha keskustella onko masennus oikeasti sairaus vai ei, ja lääketehtaiden ja mielureiden intresseihin toki kuuluu tehdä kaikesta sairautta että voi pumpata ulos enemmän lääkkeitä, mutta fakta on että sitä ei olla osoitettu fyysiseksi sairaudeksi.

Se taitaa olla vain yksi ja sama henkilö joka trollaa eri nimimerkkien takana useissa ketjuissa.

dortiasko, siis kuuluuko masentuneisuuteen empatianpuute ? Olisi ajatellut, että jos itse kärsii, ymmärtää toistenkin kärsimystä eli on empaattinen, pystyy asettumaan toisen sijaan.

tunnen empatiaa sairaita kohtaan. luovuttajia kohtaan en tunne empatiaa. en sano että kaikki masentuneet olisi luovuttajia mutta luulen että iso osa on.

Häiritseekö?

Häiritsee että lusmurit ja siivestäjät ei tee duunia. Heidän mielestään muut maksakoot heidänkin palvelunsa, että sairikset ja eläkkeet tulee taas maksettua heille !
Oikeasti sairailla on oikeus sairastaa.

Tapa ittes niin ei enää häiritse. Itse häiriköit täällä turhilla negatiivisilla trollailuillasi.

empatiaaon kirjoitti:

tunnen empatiaa sairaita kohtaan. luovuttajia kohtaan en tunne empatiaa. en sano että kaikki masentuneet olisi luovuttajia mutta luulen että iso osa on.

Määrittele luovuttaja ?! Ja päätyykö ihminen itsemurhaan laiskuuttaan?

Kyllä kiusaajilla itsellään ongelmia on ja on terve reaktio, nimenomaan terve,
pitää puoliaan sellaiselta ja pysyä etäällä. Jos joku haluaa olla ystävällinen kiusaajalleen
niin se on sitten aivan hänen oma valinta.

Parasta mitä elämänmatkallamme voimme tehdä on tukea toista ihmistä hänen matkallaan.
Kun itse apua saa, sitä tajuaa myös antaa.
Ole lähimmäinen muille oli inhimillisellä näkemyksellä kirjoitettu !
Lisää sellaista henkeä !

Pysäyttävä kommentti.
Tosi hyvä näkökulma asiaan.
Aina tulee vain syyllistettyä itseään luuseriksi kun ympäristökin tuntuu niin tekevän, mutta olisikohan kummassakin vähän lopulta vikaa kun pitäisi oikeasti tulla toimeen ja kannustaa toinen toisiamme?

Mä olen aina miettinyt, että sunkin kuuluisi saada sosiaalitukia, sillä et sä ihan tervejärkiseltä vaikuta.

Miten perustelet väittämäsi että "kyllä masennus on oikea sairaus"? Taitaa väittely olla tulossa... Tai sitten ei. Meni jauhot suuhun. Vanhojen kliseiden toisteleminen ei tee niistä totta. Sen sairautena ajatteleminen myös helposti johtaa itseään toteuttava ennustus joka passivoi. Ei jaksa käydä suihkussa, ei siivota, ei laittaa ruokaa, ei pitää yllä ihmissuhteita eikä liikkua. Jo näistä asioista elämänlaatu laskee roimasti, joka olisi vältetty vain positiivisella ajattelulla että ihan terveet ne aivot on ja vain reippaasti ylös, ulos ja lenkille.

Älä välitä kielioppivirheestä. Heräsin vasta.

Lisäys vielä edelliseen, itselläni tosin todettiin myöhemmin kaksisuuntainen mielialahäiriö (ja siitä vielä ns. mixed state ilmeisesti), en tiedä onko siinä sitten masennus jollain tavalla erilaista kuin yksisuuntaisessa masennuksessa. Eli pystyi kuitenkin käymään töissä, vaikka erittäin vaikeaa se oli.

" Mikä ongelma masentuneilla pohjimmiltaan on ? Paria sivistyneesti kirjoittavaa ja ajattelevaa lukunottamatta ei minkäänlaista asiallista kirjoitusta ole suurimmalla osalla näillä yhteiskunnan marttyyreiksi itsensä julistaneilla. Todella "herneet nenään joka asiasta"-porukkaa ! "

No mikä ongelma sulla pohjimmiltaan on, kun kyselet tuollasta, johon moni onkin jo näköjään yrittänyt perustella näkemyksiään. Ne ei vain kelpaa sulle.
Millä tavalla aihe kiinnostaa sua? Ja ehkä tärkeimpänä kysymyksenä, miksi?

Ja kyllä täällä näköjään muutkin kuin masentuneet vetävät palkoa nenään aktiivisesti siitä kun tuntee, että heiltä ryöstetään rahat, vaikka joku heikompi sitä voisi vaikka elämiseen tarvita. Näillä "ryöstetyillä" se samainen raha menisi kuitenkin vain säästöön tai länsimaalaistumiseen. Eihän hyvään tarkoitukseen menevä raha tietenkään ole minkään arvoista. Ihmisistä puhumattakaan.

Veroja ehdottomasti tarvitaan, myös tukia. On osoitettu että että sosialistinen talous on terveempi kuin puhtaasti kapitalistinen. Ihmisiä ei jätetä heitteille. Kun itse on sokaistunut omasta psykologisesta fiksaatiostaan ja mistä lie kateuksistaan, ei huomaa tärkeitä nuansseja jotka ovat yhteiskunnan toimivuuden kannalta erittäin tärkeitä. Tästä voisi kirjoittaa kirjan.

Isänmaan tulee pitää ihmisistään huolta. Siten myös kansantalous toimii paremmin monenlaisten yhteisvaikutteisten prosessien kautta.

Kansantalous ylös, psykiatria alas, on mun motto. Psyykenmyrkyt ja pakkohoidot lisäävät henkistä kärsimystä ja laskevat talouden terveyttä. Masentuneet eivät tähän ole syyllisiä missään nimessä, vaan byrokratia.

Armoa ! Älkää ruvetko yleistää masentuneita jos 1-2 kirjoittelee kiukkupäissään mitä sattuu !!!

Puhut kommunismista. Sosialismista kapitalismiin on jatkumo. Oletko oikeasti noin tyhmä?

Ei kommunismi huono idea ole, mutta täysin utopistinen ihmisen perusluonteelle. Ei pidä syyttää ideologiaa jos tietyt ihmiset eivät suorita sitä oikein.

Edelleen, ei ole poliittisen strategian vika jos ihmiset implementoivat sen huonosti. Itse nostit sen Venäjän esiin etkä puhu poliittisesta strategiasta sinällään, vitun pelle.

Täällä sama juttu. Rankat, siis tosi rankat kokemukset varhaisnuoruudessa laukaisi mulle masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Niitten kanssa sitten sinnittelin koulussa ja töissä, kunnes ennen kolmikymppisiä alkoi taas rytistä, menin psykoosiin ja sitä kautta sairaseläkkeelle. Ei ainakaan minulla vielä masennus aiheuttanut täyttä työkyvyttömyyttä, tosin se kyllä vaikeutti sosiaalisten pelkojen kanssa opiskeluja ja töitä. Mikä harmittaa minua tosi paljon. Minut on todettu keskivertoa älykkäämmäksi, ja monesti olen miettinyt tosi surullisena sitä, mitä minusta olisi voinut tulla, jos en olisi sairastunut psyykkisesti. En missään vaiheessa elämääni ole haaveillut siitä, että olisin työkyvyttömyyseläkkeellä. Enkä usko, että paljon kukaan muukaan siitä olisi haaveillut.

Koetko kykeneväsi töihin?

SairasIhminen kirjoitti:

Täällä sama juttu. Rankat, siis tosi rankat kokemukset varhaisnuoruudessa laukaisi mulle masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Niitten kanssa sitten sinnittelin koulussa ja töissä, kunnes ennen kolmikymppisiä alkoi taas rytistä, menin psykoosiin ja sitä kautta sairaseläkkeelle. Ei ainakaan minulla vielä masennus aiheuttanut täyttä työkyvyttömyyttä, tosin se kyllä vaikeutti sosiaalisten pelkojen kanssa opiskeluja ja töitä. Mikä harmittaa minua tosi paljon. Minut on todettu keskivertoa älykkäämmäksi, ja monesti olen miettinyt tosi surullisena sitä, mitä minusta olisi voinut tulla, jos en olisi sairastunut psyykkisesti. En missään vaiheessa elämääni ole haaveillut siitä, että olisin työkyvyttömyyseläkkeellä. Enkä usko, että paljon kukaan muukaan siitä olisi haaveillut.

Lue lisää

Älykkyys ja masennus liittyvät vahvasti yhteen. Sama ongelma liittyy myös sosiaalisiin tilanteisiin. Jos olet keskivertoa älykkäämpi, et kuulu joukkoon. Ja jos olet tarpeeksi älykäs, voit jopa tajuta tämän itse. Siksi ne pelot alkavat tulla esiin todella helposti. Eikä paljoa tarvita, kun tilanne on ylitsepääsemätön aivan kuten on asia esimerkiksi lentopelon kanssa. Eihän sellainen ihminen, joka ei lentämistä itse pelkää, voi mitenkään ymmärtää ihmistä, joka ei voi edes lentokoneeseen tulla ilman totaalista kauhun tunnetta. Ja lentokauhuinen jää paljosta paitsi hänkin. Rankat kokemukset nuoruudessa voivat kertautua myöhemmin todella suuresti, aivan kuten nimimerkille "SairasIhminen" on käynyt.

SairasIhminen kirjoitti:

Täällä sama juttu. Rankat, siis tosi rankat kokemukset varhaisnuoruudessa laukaisi mulle masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Niitten kanssa sitten sinnittelin koulussa ja töissä, kunnes ennen kolmikymppisiä alkoi taas rytistä, menin psykoosiin ja sitä kautta sairaseläkkeelle. Ei ainakaan minulla vielä masennus aiheuttanut täyttä työkyvyttömyyttä, tosin se kyllä vaikeutti sosiaalisten pelkojen kanssa opiskeluja ja töitä. Mikä harmittaa minua tosi paljon. Minut on todettu keskivertoa älykkäämmäksi, ja monesti olen miettinyt tosi surullisena sitä, mitä minusta olisi voinut tulla, jos en olisi sairastunut psyykkisesti. En missään vaiheessa elämääni ole haaveillut siitä, että olisin työkyvyttömyyseläkkeellä. Enkä usko, että paljon kukaan muukaan siitä olisi haaveillut.

Lue lisää

Niin ja sitten ihmiset joilla ei ole hajuakaan millainen masennus on, rupeavat aukomaan päätään, miten se on ihmisten muka omaa keksimää tekosyytä jne. Heillä on ollut sen verran ollut helpompi elämä etteivät sellaista ole joutuneet kokemaan..

Tsemppiä sulle!

Kiitos tsempeistä!

En ole ihan varma siitä, kykenisinkö töihin. Olen tässä työkyvyttömyyseläkkeellä opiskellut jonkin verran, mutten ole valmistunut. Minulla ei ole muuta kuin ylioppilastutkinto, ja semmoiset 140 opintopistettä yliopisto-opintoja. Psykoosioireita ei onnneksi juuri ole ollut, paitsi hetkittäin stressaantuneena. En koe kuitenkaan olevani sama ihminen kuin ennen psykoosia. Esimerkiksi stressinsietokyky on todella huono, ja kaikki tuntuu välillä hirveän raskaalta. Muitakin oireita on, ja olo on välillä vähän zombimainen, johtuen ehkä neurolepteistä. En kuitenkaan uskalla lopettaa niitä, koska pelkään, että psykoosi tulee takaisin. Sitä helvettiä en enää haluaisi kokea. Olen sitä mieltä, että minulla on aivosairaus. Masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelkokin vaivaavat yhä. Masennus ei ehkä koko ajan, mutta tuo pelko estää minua olemasta toisten ihmisten kanssa sillä tavalla kuin haluaisin. Olenkin aika erakoitunut. No, älykkyys oli onneksi vielä suurelta osin tallella. Olin pelännyt, että sairaus olisi vaikuttanut älykkyyteen, mutta kun kävin testeissä, niistä tulikin keskivertoa parempi tulos. En tiedä tarkkaa älykkyysosamäärää, ehkä pitäisi kysytä testin tehneeltä psykologilta. Mutta joo, olen tuntenut itseni erilaiseksi oikeastaan aina.

SairasIhminen kirjoitti:

Kiitos tsempeistä!

En ole ihan varma siitä, kykenisinkö töihin. Olen tässä työkyvyttömyyseläkkeellä opiskellut jonkin verran, mutten ole valmistunut. Minulla ei ole muuta kuin ylioppilastutkinto, ja semmoiset 140 opintopistettä yliopisto-opintoja. Psykoosioireita ei onnneksi juuri ole ollut, paitsi hetkittäin stressaantuneena. En koe kuitenkaan olevani sama ihminen kuin ennen psykoosia. Esimerkiksi stressinsietokyky on todella huono, ja kaikki tuntuu välillä hirveän raskaalta. Muitakin oireita on, ja olo on välillä vähän zombimainen, johtuen ehkä neurolepteistä. En kuitenkaan uskalla lopettaa niitä, koska pelkään, että psykoosi tulee takaisin. Sitä helvettiä en enää haluaisi kokea. Olen sitä mieltä, että minulla on aivosairaus. Masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelkokin vaivaavat yhä. Masennus ei ehkä koko ajan, mutta tuo pelko estää minua olemasta toisten ihmisten kanssa sillä tavalla kuin haluaisin. Olenkin aika erakoitunut. No, älykkyys oli onneksi vielä suurelta osin tallella. Olin pelännyt, että sairaus olisi vaikuttanut älykkyyteen, mutta kun kävin testeissä, niistä tulikin keskivertoa parempi tulos. En tiedä tarkkaa älykkyysosamäärää, ehkä pitäisi kysytä testin tehneeltä psykologilta. Mutta joo, olen tuntenut itseni erilaiseksi oikeastaan aina.

Lue lisää

Mitä tarkoitat sanalla zombimainen😀Ihan kiinostaa, itsellä tuli se sana mieleen omasta olosta kun olin masentunut, kun tuntui vain ettei tuntenut enää mitään, oli hirveä tunne mutta ei tuntenut (iloa, onnellisuutta, mielenkiintoa mihinkään eikä vain miettinyt mitään) ei päässä liikkunut mitään tunteita ja tuntui kuin oikeesti aivot ois pysähdyksissä.

ItseMasentunut kirjoitti:

Älykkyys ja masennus liittyvät vahvasti yhteen. Sama ongelma liittyy myös sosiaalisiin tilanteisiin. Jos olet keskivertoa älykkäämpi, et kuulu joukkoon. Ja jos olet tarpeeksi älykäs, voit jopa tajuta tämän itse. Siksi ne pelot alkavat tulla esiin todella helposti. Eikä paljoa tarvita, kun tilanne on ylitsepääsemätön aivan kuten on asia esimerkiksi lentopelon kanssa. Eihän sellainen ihminen, joka ei lentämistä itse pelkää, voi mitenkään ymmärtää ihmistä, joka ei voi edes lentokoneeseen tulla ilman totaalista kauhun tunnetta. Ja lentokauhuinen jää paljosta paitsi hänkin. Rankat kokemukset nuoruudessa voivat kertautua myöhemmin todella suuresti, aivan kuten nimimerkille "SairasIhminen" on käynyt.

Lue lisää

Millähän tavalla älykkyys ja masennus liittyvät yhteen suuntaan tai toiseen....

Yksi porukka selittää, että masentuneet ovat muita älykkäämpiä ja toinen ryhmä tolloja, että masentuneet ovat muita tyhmempiä. Ensinnäkin masentuneisuus on, kuten onnellisuuskin: tilat vaihtelevat elämän aikana. Ei ole olemassa erikseen masentuneita ja onnellisia, kuten esimerkiksi on olemassa tumma- ja valkoihoisia, tai miehiä ja naisia. Totuus on, että olemme kaikki samaa massaa. Osa, vähemistö (?), ymmärtää tämän, osa, enemmistö (?), ei.

Molemmat osapuolet, jotka väittävät suuntaan milloin toiseen ovat yhtä hölmöjä juttuinensa. Älykkyydellä ja onnellisuudella/masentuneisuudella ei ole yhteyttä. On eri asia spekuloida mihin älyllinen lahjakkuus voi ihmisen viedä, ojaan tai menestykseen toki. Kumpainenkin on mahdollinen lopputulos

KolmasNäkökulma kirjoitti:

Millähän tavalla älykkyys ja masennus liittyvät yhteen suuntaan tai toiseen....

Yksi porukka selittää, että masentuneet ovat muita älykkäämpiä ja toinen ryhmä tolloja, että masentuneet ovat muita tyhmempiä. Ensinnäkin masentuneisuus on, kuten onnellisuuskin: tilat vaihtelevat elämän aikana. Ei ole olemassa erikseen masentuneita ja onnellisia, kuten esimerkiksi on olemassa tumma- ja valkoihoisia, tai miehiä ja naisia. Totuus on, että olemme kaikki samaa massaa. Osa, vähemistö (?), ymmärtää tämän, osa, enemmistö (?), ei.

Molemmat osapuolet, jotka väittävät suuntaan milloin toiseen ovat yhtä hölmöjä juttuinensa. Älykkyydellä ja onnellisuudella/masentuneisuudella ei ole yhteyttä. On eri asia spekuloida mihin älyllinen lahjakkuus voi ihmisen viedä, ojaan tai menestykseen toki. Kumpainenkin on mahdollinen lopputulos

Lue lisää

Väitätkö ettei ole olemassa masennusta? Tarkoitatko ettei ole olemassa niitä ihmisiä jotka ovat sairastuneet masennukseen ja niitä ihmisiä joilla ei ole masennusta.. masennus on sairaus lue vaikka netistä terveyskirjastosta..
juu kaikilla ihmisillä on vaikeampia vaiheita elämässä ja helpompia vaiheita, ja surullisia hetkiä kaikki ihmiset kohtaa elämän aikana. Mutta ei ole normaalia olla surullinen, alakuloinen, ahdistunut eikä koe hyvää oloa 24/7 monta vuotta.. se on aivan eri asia

Lue ja ota selvää asiasta, koska et ole näköjään faktatietoihin tutustunut. Typerää avata suu asiasta mistä ei tiedä mitään..

Zombimaisella ololla tarkoitan tietynlaista "tylsistymistä", mielihyvän kokemusten vähentymistä, välinpitämättömyyttä, jaksamattomuutta, väsymystä, motivaation puutetta, vaikeutta aloittaa mitään jne. Käyn välillä jotenkin "hitaalla", ja saatan toimia niin kuin hidastetussa filmissä. Haluaisin saada aikaan paljon enemmän, mutta kun yritän, väsyn ja stressaannun tosi helposti. Ja stressi saattaa laukaista mulla hetkellisiä psykoosioireita, saatan nähdä "varjoihmisiä". Pelkään sitten, että täysi psykoosi pamahtaa taas päälle. Siksi koetan olla stressaamatta itseäni liikaa. Välinpitämättömyyskin johtuu samasta asiasta. Kun ei jaksa enää stressata, muuttuu vähän välinpitämättömäksi.
Älykkyyden ja masennuksen yhteydestä en osaa paljon sanoa, pitäisi perehtyä aiheeseen enemmän. Ei niitten välillä varmaan suoraa yhteyttä ole. Älykäs ihminen saattaa myös olla onnellinen. Toisaalta terveen ihmisen merkki on tietynlainen lievästi harhainen positiivinen kuva asioista ja itsestä, mikä auttaa jaksamaan ja menemään eteenpäin, näin olen kuullut jostain. Älykkäällä ei ehkä ole tätä piirrettä yhtä usein. Ja ehkä älykkäät ihmiset tuntevat itsensä helpommin erilaisiksi ja yksinäisiksi. Ainakin itse olen monesti kokenut, että ajattelen asioista jotenkin eri tavalla kuin muut. En kyllä tiedä, johtuuko se älykkyydestä vai mielenterveysongelmasta. Mutta ainakin siitä on seurannut tunnetta ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä. No, ehkä vaan pitäisi ajatella positiivisesti, vaikka se epärealismilta joskus tuntuisikin. :) Se onkin ehkä vähän masentava ajatus, että masentunut on realisti. En varmaksi tiedä, pitääkö se paikkaansa. Itsellä taitaa monesti mennä ehkä enemmän sinne negatiivisuuden puolelle.

Lisään vielä, että ehkä älykäs ihminen huomaa helpommin erilaisia epäkohtia, ja jää pohtimaan niitä. Ja jos näille epäkohdille ei itse voi mitään, niin se saattaa alentaa mielialaa.

Vaikka olen samaa mieltä kanssasi siitä, että aloittaja on hakoteillä molempien näkökulmiensa kanssa, sanon, ettei omalla kokemuksella ole merkitystä uskottavan masentuneisuuskeskusteluun osallistumiskyvyn kanssa.

Rankat kokemukset auttavat ymmärtämään asioita toisten näkökulmasta, mutta ilmankin pystyy asioista hyvin keskustelemaan. Jokainen on ollut elämässään hetkellisen surullinen, joten se jo riittää pitkälle. Jotkut ovat henkisesti kokeneet niin rankkoja, että ovat tuskissaan huitoneet ilmaa tai kierineet lattialla ja halunneet kuolla. Tämä ei tarkoita, että kyseessä oli sairaus ja, että muut eivät voisi asiaa jollakin tasolla myös ymmärtää. Kaikki on kiinni empatiakyvystä ja osaamisesta asettua toisen asemaan. Eihän tunteita voi tuntea kuin eläytymällä ja pahimmat jäävät silti monesti kokematta. Kukaan ei voi toisen "saappaisiin" asettua kuin mielikuvituksen avulla.

"Jokainen on ollut elämässään hetkellisen surullinen, joten se jo riittää pitkälle"

Se että on hetkellisesti surullinen, nimenomaan se ei ole sama asia kuin olla masentunut. Sitä ei voi ymmärtää ennenkuin kokee, en itse ymmärtänyt masennusta ollenkaan ennenkuin siihen itse sairastuin. Luulin tietäväni mutta se ei ollut niinkuin kuvittelin. Koita nyt miettiä äläkä toitota samaa asiaa mistä et tiedä itse.. eiköhän kokeneet tiedä paremmin kuin sinä. Mene lukemaan asiasta älä tee omia päätelmiä

Pelkkää sanahelinää. Onko olemassa objektiivista näyttöä että masentuneet ovat sairaita kuten flunssa, johon sitä vertaat? Kuuluuko siihen vastaavia fyysisiä merkkejä ja oireita?

Sekoitat kirjaimellisen merkityksen kielikuvallisen merkityksen keskenään, tai teet sen tahallaan. Epäilen kuitenkin, että et erota tai halua erottaa merkityksiä toisistaan. Syitä miksi näin en lähde arvioimaan.

Se, että jostain _puhutaan_ sairautena ei tarkoita, että "se" on sairaus. Flunssa on sairaus, josta on selvät merkit että oireet (merkit ovat objektiivisia havaintoja ja oireet subjektiivisia kokemuksia). Sairaudet määritellään aina objektiivisten merkkien perusteella, ei koskaan subjektiivisten kokemusten.

Toimintakyvyllä ei ole mitään tekemistä sairausmääritelmän kanssa. Jotkut ihmiset ovat sairaita, mutta täysin toimintakykyisiä, toiset sairaita ja toimintakyvyttömiä, ja muut kaikkea siltä väliltä. Sairauksia ei myöskään määritellä kärsimyksen perusteella. Joillekin ihmisille oma sairautensa ei aiheuta mitään kärsimystä, toisille taas todella paljon, muille taas jotain siltä väliltä. Sairaudet aiheuttavat monille kärsimystä, kun taas toiset ovat iloisia sairastuttuaan (ei tarvi mennä kouluun tai töihin tai tavata sukulaisia, esimerkkeinä vaan). Em. esimerkeistä jo huomaamme, että toimintakyvyllä eikä kärsimyksellä ole merkitystä, kun määritellään onko joku sairas vai ei.

Sitä miksi kuvittelet, että ihmisiä joilla ei ole sairautta ei voisi auttaa en ymmärrä. Mitään hoidettavaahan ei lääketieteellisessä merkityksessä ole, mutta se ei tarkoita, etteikö töistä voisi tukea, tsempata, kuunnella, kannustaa ja kehua. Sehän on kaunis ele. Mikä sen sinun mielestäsi estää? Miksi kukaan ei välittäisi toisen pohjattomasta tuskasta, jossa joku ajattelee jo, että on kärsimyksen lopettamiseksi järkevämpää kuolla kuin jatkaa elämää. En ymmärrä yhteyttä. Toki jokainen on oikeutettu päättämään elämänsä, kun niin tahtoo syistä riippumatta, mutta ei se tarkoita, että ei voisi yrittää suostutella henkilöä muuttamaan mieltänsä. Niin minä ainakin yrittäisin ennen kuin varmistun, että hän todella haluaa kaikesta huolimatta kuolla.

Paha mieli, suru, masentuneisuus, henkinen tuska, jos jonkinlainen on aina elämästä lähtöisin. Henkinen tuska ei tapa, kuten esimerkiksi flunssan komplikaationa potentiaalisesti syntyvä sydänlihastulehdus voi tappaa. Surullinen ihminen voi tappaa itsensä, mutta se on eri asia kuin, jos kehon toiminnot lakkaavat. Itsemurha on aina oma päätös, valinta, ihan siinä missä olla tekemättä itsemurhaakin on, eli, että päättää elää.

"Fakta on se, että masentunut ei ole terve."

Tässä toteamuksessasi sana terve on metaforisessa eli kielikuvallisessa merkityksessä. Pois lukien tietenkin, jos henkilöllä on esim. flunssa. Yleisilmauksena joka tapauksessa kielikuvallinen. Vertaa muihin vastaaviin metaforisiin ilmaisuihin: Suomen talous ei ole terve, poliitikot pelaavat sairasta peliä, uudet taulutelevisiot ovat sairaan hienoja, naapureille huutelu on epätervettä, vihannekset ovat sairaan kalliita, ei ole tervettä rakentaa asemakaavaa piilossa kuntalaisilta, ja niin edelleen.

Kuten nimimerkki 'sanaleikkejä' (4.5.2017 13:08) totesi yllä, kyseessä on sanoilla kikkailu. Tätä sanaleikkiä monet ihmiset psykiatrian ammattikunnan ohjaamana harrastavat huomaamattaan. Psykiatrinen sairaus on itsessään aina metafora. Jo määritelmä kertoo sen. Jos kyseessä on jotain fyysistä (somaattista), ei puhuta psykiatrisista sairauksista. Sen takia meillä on käytössä jako somaattisten (eli oikeiden/kirjaimellisten) ja psyykkisten, psykiatristen, hengellisten, tai mitä termiä kukakin haluaa käyttää, sairauksien (eli feikkisairauksien/kielikuvallisten sairauksien) kesken.

Psykiatrit ovat valitettavasti onnistuneet vedättämään kansalaisia kuvittelemaan, että kyseessä on ilmiöt tai konseptit ("diagnoosit") ovat oikeasti sairauksia ja lobanneet itsensä onnistuneesti itsensä terveydenhoitojärjestelmää. Tämä on hämännyt ja hämää yhä useimpia ihmisiä kuvittelemaan, että "psykiatriset sairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin." Näin ei tieteellisesti arvioiden kuitenkaan ole.

Kai ymmärsit, että vertasin masennusta flunssaan koska molemmat heikentävät ihmisen kykyä huolehtia itsestään ja muista? WHO:n määritelmä sairaudesta ei ota kantaa siihen, pitääkö sairauden aiheuttajan aina olla virus tai bakteeri. Ylipäätään pitää muistaa, että ei ole vain kahta ääripäätä: sairaita ja terveitä. Terveys on jana, jonka toiseen päähän mentäessä sairaus lisääntyy. Ihmisen sairautta tulisi aina mitata ottaen huomioon hänen aiempi toimintakykynsä.
Tässä voisi olla masennuksen tai minkä tahansa muun sairauden jana:
1. Terve, hyvin itsestään huolehtiva ihminen
2. Toimintakyvyltään vähän heikentynyt, mutta silti arjen haasteista selviävä ihminen
3. Sairas, itsensä huolehtimiseen kykenemätön, mahdollisesti itselleen haittaa tuottava ihminen

Fyysiset merkit:
Edes asiantuntijat eivät ole vielä ihan perillä mitä kaikkia fyysisiä merkkejä ihmiselimistössä tapahtuu. Tiivistetysti tapahtuu kaikkea sitä mitä oireet saavat ihmisessä aikaan. Toisaalta tämä tietämättömyyshän ei estä vakavan masennuksen kutsumista sairaudeksi. Esimerkiksi aina uusi influenssa on sairaus, vaikka sen fyysisiä merkkejä ei täysin tiedetä aluksi.

Oireet:
-pitkittynyt alakuloinen mieliala,
-kiinnostuksen ja mielihyvän väheneminen asioissa joista on aiemmin tykännyt
-uupumuksen ja väsymyksen tunne

Objektiivinen näyttö:
Henkilöitä, jotka kärsivät kyseisistä oireista, on olemassa. Heitä on tutkittu puolueettomasti, tieteellisellä menetelmällä.

Aiemmassa tekstissäni korostin, että masennusta on mielekästä pitää sairautena. Ei sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat rahaa tai että psykiatrit saisivat palkkaa. Masennusta on hyödyllistä pitää sairautena, sillä se suojelee masentuneita itseään. Masennus ei ole vain "poikkeavaa tiettyyn objektiivisesti määrättyyn lääketieteelliseen malliin sopivaa käytöstä". Se tuottaa myös selvää kärsimystä ja toimintakyvyn laskua. Siksi masennusta voidaan perustelkusti pitää sairautena.

Myönnän, että esimerkiksi avioero tuo myös kärsimystä ja toimintakyvyn laskua. Silti ei ole mitään syytä pitää avioeroa sairautena. Miksi siis masennus on? Siksi, koska masennus on pitkäkestoista. Siinä toimintakyvyn lasku ja kärsimys eivät ole väliaikaisia ja pois meneviä.

Ymmärrän hyvin ajatusta, jonka mukaan masennus ei ole sairaus. Jo tieto siitä, että on sairas voi riittää pahentamaan oloa ja saada ihmisen uskomaan, että hän on jollain tapaa huonompi kuin muut. Sairaana oleminen on merkityksi tulemista. Tämän stigman takia varmasti niin moni ei hae masennukseensa apua.

Ajatus masennuksesta ei-sairautena on kiehtova. Ehkä masennusta ei pelättäisi niin paljon, siihen osattaisiin suhtautua paremmin ja masennuksesta voitaisiin päästä jopa nopeammin eroon kuin nykyään kun on olemassa masennusdiagnoosi. Masennusta ei hoidettaisi terveyskeskuksessa, vaan luonnollisissa oloissa, läheisten ihmisten seurassa. Keskusteltaisiin avoimesti masennuksesta, etsittäisiin siihen syitä ja ratkaisuja. Tuossa näkökulmassa on paljon hyvää, josta pidän.

Mutta näen myös, että masennusta sairautena ei sen takia ole syytä heittää romukoppaan. Yhtä hyvin tätä kaikkea huolenpitoa ja avoimuutta voi harrastaa vaikka masennus pysyisi sairautena. Masennusta hoidetaan nykyään yhä enemmän, kun asenteet ovat muuttuneet avoimemmiksi.

Sen sijaan hoidon laadussa ja saatavuudessa on paljon kehitettävää. En ihmettele siksi yhtään, että masennusta ei haluta pitää sairautena. Masennusta, kuten muitakin mielenterveyden ongelmia voitaisiin lähestyä paljon arkisemmin. Ei ole yhtään kiveen hakattua, että ainoa tapa selvitä kaikenlaisesta masennuksesta on mennä lääkäriin. Masennuksella on syynsä. Miksei siis masentuneille voida antaa sitä mitä he oikeasti kaipaavat? Yksinäiselle seuraa, ahdistuneelle rentouttavaa tekemistä, yksipuolisesta itseä syyttävästä ajattelusta kärsivälle psykoterapiaa, jossa hän voi oppia ongelmastaan eroon. Liian usein masennuksen hoito kuulostaa ihmisten korvaan samalta kuin lääkkeet.

Vastasin siis tälle "sanaleikkejä" kirjoittajalle.

Siinähän se. Toiset määrittelevät terveyden toimintakykynä ja toiset eivät.

"Sitä miksi kuvittelet, että ihmisiä joilla ei ole sairautta ei voisi auttaa en ymmärrä"
Tarkoitin tuolla ammattiapua.

sanaleikkejä kirjoitti:

Pelkkää sanahelinää. Onko olemassa objektiivista näyttöä että masentuneet ovat sairaita kuten flunssa, johon sitä vertaat? Kuuluuko siihen vastaavia fyysisiä merkkejä ja oireita?

Lue lisää

Itse olen ollut masentunut ja minulle alkoi tulla fyysisiäkin oireita kuten tärinää, sydämen hakkaamista, hengen ahdistus.

Ja miksi ihmiset edes väittelee tästä asiasta..?? lukekaa vaikkapa luotettavilta lähteistä sillä tähän on yksi ainut oikea vastaus ja se on kyllä masennus on sairaus jolle ihminen ei voi mitään itse. Luotettava lähde on esim terveyskirjasto.

Täällä jotkut ihmiset tekevät omia päätelmiä että onko masennusta oikeasti vai ei.. jotka ei ole koskaan masennusta kokeneet? Kuunnelkaa ja miettikää nyt itteenne

Feeniksin_kyynel kirjoitti:

Siinähän se. Toiset määrittelevät terveyden toimintakykynä ja toiset eivät.

"Sitä miksi kuvittelet, että ihmisiä joilla ei ole sairautta ei voisi auttaa en ymmärrä"
Tarkoitin tuolla ammattiapua.

Lue lisää

Nyt puhuttiin _tieteellisestä_ sairausmääritelmästä. Tieteen tekeminen ei ole demokratiaa. Tieteellinen tutkimustulos ei ole mielipide. Tiede on objektiivista.

Mitä tarkoitat ammattiavulla? Ymmärtääkseni kuka tahansa voi kävellä niin kutsutun psykoterapeutin (rekisteröity) tai terapeutin (rekisteröimätön) luo ja maksaa palvelusta ilman mitään kontaktia psykiatriaan tai psykiatrisiin "diagnooseihin." En ymmärrä miksi näin ei voisi tehdä jatkossakin, kun psykiatria on erotettu valtiosta.

Masennusonserious kirjoitti:

Itse olen ollut masentunut ja minulle alkoi tulla fyysisiäkin oireita kuten tärinää, sydämen hakkaamista, hengen ahdistus.

Ja miksi ihmiset edes väittelee tästä asiasta..?? lukekaa vaikkapa luotettavilta lähteistä sillä tähän on yksi ainut oikea vastaus ja se on kyllä masennus on sairaus jolle ihminen ei voi mitään itse. Luotettava lähde on esim terveyskirjasto.

Täällä jotkut ihmiset tekevät omia päätelmiä että onko masennusta oikeasti vai ei.. jotka ei ole koskaan masennusta kokeneet? Kuunnelkaa ja miettikää nyt itteenne

Lue lisää

Henkisen puolen asiat näkyvät toki fyysisinä merkkeinä sekä oireina, mutta se ei edelleenkään tarkoita, että esimerkiksi rakastuminen, rakkaus tai rakastaminen (vertaa masentuminen, masennus/masentuneisuus tai sureminen) olisivat sairauksia.

Se, että jossain julkaisussa lukee, että masennus on sairaus, ei tee masennuksesta sairautta. Vain tieteelliset objektiiviset tosiasiat kelpaavat perusteluksi sairautta määriteltäessä ja havainnon tulee olla poikkeus elinmistön normaalista toiminnasta. Masennus, masentuneisuus, paha mieli, suru, miten vaan, ei täytä tätä kriteeriä. Ergo, masennus ei ole sairaus.

Myöskään se, että joku ei ole kokenut jotakin, ei kelpaa perusteluksi, kun sairauksia määritellään. Pidän tuota usein kuultua argumenttia todellisena höhlän korttina. Ei sairauksien määrittelemiseksi tarvitse itse olla ko. sairautta sairastanut. Syövän sairausluonteen ymmärtämiseksi ja toteamiseksi ei tarvitse itse sairastaa tai olla sairastanyt syöpää.

"Nyt puhuttiin _tieteellisestä_ sairausmääritelmästä."

Tietääkseni minä aloitin tämän keskustelun sanoin: "Niille jotka eivät voi ymmärtää, että masennuksesta puhutaan sairautena."

Lisäksi olen tehnyt selväksi, että puhun enemmmän masennuksesta puhumisesta kuin masennuksen tieteellisestä määritelmästä.

KolmasNäkökulma kirjoitti:

Nyt puhuttiin _tieteellisestä_ sairausmääritelmästä. Tieteen tekeminen ei ole demokratiaa. Tieteellinen tutkimustulos ei ole mielipide. Tiede on objektiivista.

Mitä tarkoitat ammattiavulla? Ymmärtääkseni kuka tahansa voi kävellä niin kutsutun psykoterapeutin (rekisteröity) tai terapeutin (rekisteröimätön) luo ja maksaa palvelusta ilman mitään kontaktia psykiatriaan tai psykiatrisiin "diagnooseihin." En ymmärrä miksi näin ei voisi tehdä jatkossakin, kun psykiatria on erotettu valtiosta.

Lue lisää

Ammattiavulla tarkoitin kaikkea terveyden huoltoa, niin yksityistä kuin julkista. Julkisella ja yksityisellä ei ole eroa siinä, miten ne luokittelevat apua tarvitsevan. Hoitoon hakeutuu aina joku, jolla on jokin terveydellinen ongelma, tässä tapauksessa mielenterveyden häiriö. Mielenterveyden häiriö on mielen sairaus. Se, että masennuksesta ei puhuttaisi mielen sairautena eli mielenterveyden häiriönä on potilaan vähättelemistä. Miten masennuksesta voitaisiin puhua järkevästi ellei se olisi "häiriö" tai "sairaus"? Eikö se silloin olisi normaalia ja tervettä? Mitään poikkeamaa tavalliseen ei olisi.

Miten siis masentunut eroaisi ei masentuneesta? Yhtä lailla kuin terveellä ihmisellä ei ole mitään syytä hakeutua yksityiselle tai julkiselle hoitoon, ei masentuneenkaan olisi mitään syytä sitä tehdä, jos yhteiskunta luokittelisi hänet aivan terveeksi. Se, että masennuksesta puhutaan sairautena tai oikeammin häiriönä on välttämätöntä, jotta siihen osataan ilmiönä suhtautua oikein.

Tieteellinen objektiivinen määrittely on tärkeää, mutta määrittelyt eivät poista masennusta. Sen tekevät ihmiset: avun antajat ja saajat yhdessä käyttäen kieltä kommunikoidakseen. Masennuksesta puhuminen mielen sairautena tekee oikeutta siitä kärsiville: he eivät ole syyllisiä tilaansa. Mielen sairaus on syy hakea apua. Mielen sairaus on syy antaa ja saada apua.

Feeniksin_kyynel kirjoitti:

Ammattiavulla tarkoitin kaikkea terveyden huoltoa, niin yksityistä kuin julkista. Julkisella ja yksityisellä ei ole eroa siinä, miten ne luokittelevat apua tarvitsevan. Hoitoon hakeutuu aina joku, jolla on jokin terveydellinen ongelma, tässä tapauksessa mielenterveyden häiriö. Mielenterveyden häiriö on mielen sairaus. Se, että masennuksesta ei puhuttaisi mielen sairautena eli mielenterveyden häiriönä on potilaan vähättelemistä. Miten masennuksesta voitaisiin puhua järkevästi ellei se olisi "häiriö" tai "sairaus"? Eikö se silloin olisi normaalia ja tervettä? Mitään poikkeamaa tavalliseen ei olisi.

Miten siis masentunut eroaisi ei masentuneesta? Yhtä lailla kuin terveellä ihmisellä ei ole mitään syytä hakeutua yksityiselle tai julkiselle hoitoon, ei masentuneenkaan olisi mitään syytä sitä tehdä, jos yhteiskunta luokittelisi hänet aivan terveeksi. Se, että masennuksesta puhutaan sairautena tai oikeammin häiriönä on välttämätöntä, jotta siihen osataan ilmiönä suhtautua oikein.

Tieteellinen objektiivinen määrittely on tärkeää, mutta määrittelyt eivät poista masennusta. Sen tekevät ihmiset: avun antajat ja saajat yhdessä käyttäen kieltä kommunikoidakseen. Masennuksesta puhuminen mielen sairautena tekee oikeutta siitä kärsiville: he eivät ole syyllisiä tilaansa. Mielen sairaus on syy hakea apua. Mielen sairaus on syy antaa ja saada apua.

Lue lisää

"Hoitoon hakeutuu aina joku, jolla on jokin terveydellinen ongelma, tässä tapauksessa mielenterveyden häiriö."

Jotkut vanhukset hakeutuvat hoitoon/asumaan palvelutaloon vaikka heillä ei ole mitään sairautta. Vanhemmat vievät lapsensa hoitoon päiväkotiin vaikka lapsilla ei ole mitään sairautta. Kukkia hoidetaan puutarhassa vaikka niillä ei ole mitään sairautta. Vanhuksia voidaan hoitaa, lapsia voidaan hoitaa, kasveja voidaan hoitaa, pankkiasioita voidaan hoitaa, sairauksia voidaan hoitaa, maalipintoja voidaan hoitaa jne. Mitä tarkoitat hoidolla tässä kontekstissa?

Vaikutat sekoittavasi tarkoituksella kirjaimellisen ja kielikuvallisen merkityksen keskenään. Minulle se ei mene läpi. Kysyn nyt suoraan, jotta saadaan selvyys ollaanko samalla sivulla: Tunnustatko, että masennus ei ole tieteellisesti sairaus ja, että masennuksesta sairautena puhuttaessa sana sairaus on kielikuvallisessa merkityksessä (katso kielikuvan määritelmä, jos et ole varma).

Mielenterveys on kielikuva. Mieltä ei ole tieteellisesti olemassa sen enempää kuin sieluakaan. Tästä seuraa automaationa, että sellaisen voidaan sanoa olevan sairas vain kielikuvallisesti.

"Miten masennuksesta voitaisiin puhua järkevästi ellei se olisi 'häiriö' tai 'sairaus'? Eikö se silloin olisi normaalia ja tervettä? Mitään poikkeamaa tavalliseen ei olisi."

Helposti. Niin kuin miljoonat ihmiset ovat tehneet ja tekevät tänäkin päivänä. Miten rakkaudesta tai onnesta voidaan puhua niin ikään ihan sujuvasti vaikkei niitä kutsutakkaan häiriöksi tai sairaudeksi? Masennus, onni ja rakkaus ovat kaikki osa ihmisyyttä, sitä mitä on olla ihminen.

"Miten siis masentunut eroaisi ei masentuneesta? Yhtä lailla kuin terveellä ihmisellä ei ole mitään syytä hakeutua yksityiselle tai julkiselle hoitoon, ei masentuneenkaan olisi mitään syytä sitä tehdä, jos yhteiskunta luokittelisi hänet aivan terveeksi."

Et oikein ymmärrä. Et ole osannut loogisesti päätellä seuraamuksia em. toteamuksista ja hahmottaa tilannetta.

Ei masentunut eroakaan mitenkään onnellisesti ihmisestä, kun puhutaan terveydellisestä, lääketieteellisestä näkökulmasta. Ei ole mitään mitä hoitaa lääketieteellisestä näkökulmasta. Muuten sivuhuomiona, ei oikeitakaan sairauksia tarvitse hoidattaa. Niitä voidaan hoitaa, jos asianomainen niin tahtoo. Flunssaa sairastavan ei tarvitse mennä lääkäriin riippumatta siitä miten hänet yhteiskunta luokittelee. Hän päättää siitä itse.

"Se, että masennuksesta puhutaan sairautena tai oikeammin häiriönä on välttämätöntä, jotta siihen osataan ilmiönä suhtautua oikein."

Eikö tässä toteamuksessasi ole jotain perinpohjin väärää. Eikö asioihin kannata suhtautua niin kuin ne todellisuudessa ovat eikä keksiä jotain feikkiä, jotta suhtautmista voidaan muuttaa. Jos näin tehtäisiin, kun onkin tehty virallisesti, kannattaa kysyä cui bono eli kuka hyötyy tästä totuuden vääristämisestä. Kun ihmisilmiöihin suhtaudutaan, kuten ne aidosti ovat, voidaan henkisesti kärsiviä auttaa parhaiten. Jos leikimme ja kuvittelemme omiamme, kuten olemme yhteiskuntana tehneet, emme näe mistä oikeasti on kysymys emmekä kykene siten ratkaisemaan todellisia ongelmia. Siinä pelissä häviää ennen kaikkea kärsivä henkilö. Väitän, päinvastoin kuin mitä ehdotat. Väitän, että masennuksen sairausstatus aiheuttaa merkittävää haittaa kaikille niin sertifioiduille ja estää heitä saamasta sitä apua mitä he voisivat todellisuudessa tarvita ja haluta.

KolmasNäkökulma kirjoitti:

"Hoitoon hakeutuu aina joku, jolla on jokin terveydellinen ongelma, tässä tapauksessa mielenterveyden häiriö."

Jotkut vanhukset hakeutuvat hoitoon/asumaan palvelutaloon vaikka heillä ei ole mitään sairautta. Vanhemmat vievät lapsensa hoitoon päiväkotiin vaikka lapsilla ei ole mitään sairautta. Kukkia hoidetaan puutarhassa vaikka niillä ei ole mitään sairautta. Vanhuksia voidaan hoitaa, lapsia voidaan hoitaa, kasveja voidaan hoitaa, pankkiasioita voidaan hoitaa, sairauksia voidaan hoitaa, maalipintoja voidaan hoitaa jne. Mitä tarkoitat hoidolla tässä kontekstissa?

Vaikutat sekoittavasi tarkoituksella kirjaimellisen ja kielikuvallisen merkityksen keskenään. Minulle se ei mene läpi. Kysyn nyt suoraan, jotta saadaan selvyys ollaanko samalla sivulla: Tunnustatko, että masennus ei ole tieteellisesti sairaus ja, että masennuksesta sairautena puhuttaessa sana sairaus on kielikuvallisessa merkityksessä (katso kielikuvan määritelmä, jos et ole varma).

Mielenterveys on kielikuva. Mieltä ei ole tieteellisesti olemassa sen enempää kuin sieluakaan. Tästä seuraa automaationa, että sellaisen voidaan sanoa olevan sairas vain kielikuvallisesti.

"Miten masennuksesta voitaisiin puhua järkevästi ellei se olisi 'häiriö' tai 'sairaus'? Eikö se silloin olisi normaalia ja tervettä? Mitään poikkeamaa tavalliseen ei olisi."

Helposti. Niin kuin miljoonat ihmiset ovat tehneet ja tekevät tänäkin päivänä. Miten rakkaudesta tai onnesta voidaan puhua niin ikään ihan sujuvasti vaikkei niitä kutsutakkaan häiriöksi tai sairaudeksi? Masennus, onni ja rakkaus ovat kaikki osa ihmisyyttä, sitä mitä on olla ihminen.

"Miten siis masentunut eroaisi ei masentuneesta? Yhtä lailla kuin terveellä ihmisellä ei ole mitään syytä hakeutua yksityiselle tai julkiselle hoitoon, ei masentuneenkaan olisi mitään syytä sitä tehdä, jos yhteiskunta luokittelisi hänet aivan terveeksi."

Et oikein ymmärrä. Et ole osannut loogisesti päätellä seuraamuksia em. toteamuksista ja hahmottaa tilannetta.

Ei masentunut eroakaan mitenkään onnellisesti ihmisestä, kun puhutaan terveydellisestä, lääketieteellisestä näkökulmasta. Ei ole mitään mitä hoitaa lääketieteellisestä näkökulmasta. Muuten sivuhuomiona, ei oikeitakaan sairauksia tarvitse hoidattaa. Niitä voidaan hoitaa, jos asianomainen niin tahtoo. Flunssaa sairastavan ei tarvitse mennä lääkäriin riippumatta siitä miten hänet yhteiskunta luokittelee. Hän päättää siitä itse.

"Se, että masennuksesta puhutaan sairautena tai oikeammin häiriönä on välttämätöntä, jotta siihen osataan ilmiönä suhtautua oikein."

Eikö tässä toteamuksessasi ole jotain perinpohjin väärää. Eikö asioihin kannata suhtautua niin kuin ne todellisuudessa ovat eikä keksiä jotain feikkiä, jotta suhtautmista voidaan muuttaa. Jos näin tehtäisiin, kun onkin tehty virallisesti, kannattaa kysyä cui bono eli kuka hyötyy tästä totuuden vääristämisestä. Kun ihmisilmiöihin suhtaudutaan, kuten ne aidosti ovat, voidaan henkisesti kärsiviä auttaa parhaiten. Jos leikimme ja kuvittelemme omiamme, kuten olemme yhteiskuntana tehneet, emme näe mistä oikeasti on kysymys emmekä kykene siten ratkaisemaan todellisia ongelmia. Siinä pelissä häviää ennen kaikkea kärsivä henkilö. Väitän, päinvastoin kuin mitä ehdotat. Väitän, että masennuksen sairausstatus aiheuttaa merkittävää haittaa kaikille niin sertifioiduille ja estää heitä saamasta sitä apua mitä he voisivat todellisuudessa tarvita ja haluta.

Lue lisää

Tunnustan ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että masennus ei ole sairaus siinä mielessä kuin flunssa on sairaus. Ehkä olemme siis samaa mieltä siitä, että sairaudella ja masennuksella ilmiönä on samoja piirteitä. Masennus ei ole lääketieteellinen sairaus. Masennus on "toimintakykyä tapaan heikentävä ilmiö, kuten sairaus". Tästä seuraa, että tunnustan myös masennuksesta puhumisen sairautena kielikuvaksi.

"Väitän, että masennuksen sairausstatus aiheuttaa merkittävää haittaa kaikille niin sertifioiduille ja estää heitä saamasta sitä apua mitä he voisivat todellisuudessa tarvita ja haluta. "

Myönnän, että moni ihminen voi saada huomattavaa haittaa siitä, että he ja muut näkevät heidät sairaina. Joku voi uskoa masennuksen olevan sairaus, johon ei voi itse vaikuttaa. Leimautuminen sairaaksi voi pahentaa ja pidentää masennusta. En kuitenkaan allekirjoita, että jokainen masentunut ajattelee samalla tavalla. Toisille sen kuuleminen, että masennus-sairaus on oman pahan olon syynä voi olla voimaannuttavaa ja kannustavaa. Ongelman voi tavallaan vierittää sairuaden syyksi. Tietysti tämä voi myös passivoittaa entisestään. Riippuu ihmisestä.

"Ei masentunut eroakaan mitenkään onnellisesti ihmisestä, kun puhutaan terveydellisestä, lääketieteellisestä näkökulmasta. Ei ole mitään mitä hoitaa lääketieteellisestä näkökulmasta. "

Eikö toimintakyky sinusta määrittele terveydentilaa mitenkään? Näetkö asian niin, että ihminen on terve, jos hän ei masennuksen takia voi huolehtia itsestään? Pidätkö toimintakyvyn heikkenemistä ja siitä koituvaa kärsimystä vain hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä?

Tästä päästään siihen hoitamiseen. Pitäisikö terveyskeskuksien tarjota apuaan vain lääketieteellisin perustein eli ei masentuneille? Vai olisiko tällainen apu ihan hyväksyttyä, kunhan masennusta ei nähtäisi sairautena?

"Eikö asioihin kannata suhtautua niin kuin ne todellisuudessa ovat eikä keksiä jotain feikkiä, jotta suhtautmista voidaan muuttaa. "

Niinhän sitä luulisi. Mutta kun hyvinvoinnista ja terveydestä puhutaan, niin asioihin suhtautuminen niin kuin ne todellisuudessa ovat voivat olla myös haitaksi. Jos ihminen uskoo, että kalkkitabletti parantaa hänen oloaan, voivat oireet todella vähentyä. Päinvastaisessa tapauksessa tabletti ei tietenkään tuo mitään hyötyä. Se, miten asioista puhutaan vaikuttaa siihen miten niihin suhtaudutaan ja suhtautuminen vaikuttaa hyvinvointiin lisäävästi tai heikentävästi.

Toiset saavat terveydellistä hyötyä masennuksen näkemisestä sairautena (vaikka se ei ole lääketieteellinen sairaus). On joku itsestä riippumaton syy, joka uhkaa. Vika ei ole itsessä. Motivaatio hakeutua hoitoon, taisteluun tuotaa uhkaa vastaan voi olla parempi, kunhan uskoo silti, että tuohon "sairauteen" voi vaikuttaa. Toiset taas kokevat haittaa. Kun masennuksen ei usko olevan sairaus vaan näkee sen enemmän pitkittyneenä tunnetilana, tulee uhka paljon lähemmäs. Minä olen se, joka ei jaksa tänään tehdä mitään. Minä olen muita huonompi. Minä, tunteeni ja ajatukseni ovat syy kärsimykseeni. Kukaan ei voi minun ajatteluuni vaikuttaa. Olen yksin ja apu on turhaa.

Äskeiset tilannekuvaukset voivat olla myös toisin, sinun väitteesi mukaisia. Se joka uskoo sairauteen, voi yhtä hyvin passivoitua, kun uskoo, että masennukseen ei voi itse vaikuttaa. Onhan se suri ja voimallinen sairaus. Mitä turhaa taistella vastaan. Se taas joka ei näe masennnusta sairautena voi ajatella, että hei tämähän on vain pitkittynyt tunne ja vähän negatiivisia ajatuksia. Kyllä minä voin opetella säätelemään tunteitani ja ajatuksiani.

Väitettäsi puoltaa hyvin seuraava kirjoitus:
http://www.naiseudenvoima.com/tarinoita/mita-jos-masennus-ei-olekaan-sairaus-ajattelutavan-muutos-mahdollisti-toipumiseni-masennuksesta

Feeniksin_kyynel kirjoitti:

Tunnustan ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että masennus ei ole sairaus siinä mielessä kuin flunssa on sairaus. Ehkä olemme siis samaa mieltä siitä, että sairaudella ja masennuksella ilmiönä on samoja piirteitä. Masennus ei ole lääketieteellinen sairaus. Masennus on "toimintakykyä tapaan heikentävä ilmiö, kuten sairaus". Tästä seuraa, että tunnustan myös masennuksesta puhumisen sairautena kielikuvaksi.

"Väitän, että masennuksen sairausstatus aiheuttaa merkittävää haittaa kaikille niin sertifioiduille ja estää heitä saamasta sitä apua mitä he voisivat todellisuudessa tarvita ja haluta. "

Myönnän, että moni ihminen voi saada huomattavaa haittaa siitä, että he ja muut näkevät heidät sairaina. Joku voi uskoa masennuksen olevan sairaus, johon ei voi itse vaikuttaa. Leimautuminen sairaaksi voi pahentaa ja pidentää masennusta. En kuitenkaan allekirjoita, että jokainen masentunut ajattelee samalla tavalla. Toisille sen kuuleminen, että masennus-sairaus on oman pahan olon syynä voi olla voimaannuttavaa ja kannustavaa. Ongelman voi tavallaan vierittää sairuaden syyksi. Tietysti tämä voi myös passivoittaa entisestään. Riippuu ihmisestä.

"Ei masentunut eroakaan mitenkään onnellisesti ihmisestä, kun puhutaan terveydellisestä, lääketieteellisestä näkökulmasta. Ei ole mitään mitä hoitaa lääketieteellisestä näkökulmasta. "

Eikö toimintakyky sinusta määrittele terveydentilaa mitenkään? Näetkö asian niin, että ihminen on terve, jos hän ei masennuksen takia voi huolehtia itsestään? Pidätkö toimintakyvyn heikkenemistä ja siitä koituvaa kärsimystä vain hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä?

Tästä päästään siihen hoitamiseen. Pitäisikö terveyskeskuksien tarjota apuaan vain lääketieteellisin perustein eli ei masentuneille? Vai olisiko tällainen apu ihan hyväksyttyä, kunhan masennusta ei nähtäisi sairautena?

"Eikö asioihin kannata suhtautua niin kuin ne todellisuudessa ovat eikä keksiä jotain feikkiä, jotta suhtautmista voidaan muuttaa. "

Niinhän sitä luulisi. Mutta kun hyvinvoinnista ja terveydestä puhutaan, niin asioihin suhtautuminen niin kuin ne todellisuudessa ovat voivat olla myös haitaksi. Jos ihminen uskoo, että kalkkitabletti parantaa hänen oloaan, voivat oireet todella vähentyä. Päinvastaisessa tapauksessa tabletti ei tietenkään tuo mitään hyötyä. Se, miten asioista puhutaan vaikuttaa siihen miten niihin suhtaudutaan ja suhtautuminen vaikuttaa hyvinvointiin lisäävästi tai heikentävästi.

Toiset saavat terveydellistä hyötyä masennuksen näkemisestä sairautena (vaikka se ei ole lääketieteellinen sairaus). On joku itsestä riippumaton syy, joka uhkaa. Vika ei ole itsessä. Motivaatio hakeutua hoitoon, taisteluun tuotaa uhkaa vastaan voi olla parempi, kunhan uskoo silti, että tuohon "sairauteen" voi vaikuttaa. Toiset taas kokevat haittaa. Kun masennuksen ei usko olevan sairaus vaan näkee sen enemmän pitkittyneenä tunnetilana, tulee uhka paljon lähemmäs. Minä olen se, joka ei jaksa tänään tehdä mitään. Minä olen muita huonompi. Minä, tunteeni ja ajatukseni ovat syy kärsimykseeni. Kukaan ei voi minun ajatteluuni vaikuttaa. Olen yksin ja apu on turhaa.

Äskeiset tilannekuvaukset voivat olla myös toisin, sinun väitteesi mukaisia. Se joka uskoo sairauteen, voi yhtä hyvin passivoitua, kun uskoo, että masennukseen ei voi itse vaikuttaa. Onhan se suri ja voimallinen sairaus. Mitä turhaa taistella vastaan. Se taas joka ei näe masennnusta sairautena voi ajatella, että hei tämähän on vain pitkittynyt tunne ja vähän negatiivisia ajatuksia. Kyllä minä voin opetella säätelemään tunteitani ja ajatuksiani.

Väitettäsi puoltaa hyvin seuraava kirjoitus:
http://www.naiseudenvoima.com/tarinoita/mita-jos-masennus-ei-olekaan-sairaus-ajattelutavan-muutos-mahdollisti-toipumiseni-masennuksesta

Lue lisää

"Eikö toimintakyky sinusta määrittele terveydentilaa mitenkään? Näetkö asian niin, että ihminen on terve, jos hän ei masennuksen takia voi huolehtia itsestään? Pidätkö toimintakyvyn heikkenemistä ja siitä koituvaa kärsimystä vain hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä?"

Ei. Toimintakyky määrittelee toimintakyvyn, ei terveydentilaa. Toimintakyvyllä ei ole merkitystä, kun määritellään sairauksia, kuten aikaisemmin todettua. Tämä ei ole mielipideasia. Totta kai toimintakyvyn heikkeminen voi vaikuttaa elämänlaatuun, tyytyväisyyteen elämästä.

"Pitäisikö terveyskeskuksien tarjota apuaan vain lääketieteellisin perustein eli ei masentuneille? Vai olisiko tällainen apu ihan hyväksyttyä, kunhan masennusta ei nähtäisi sairautena?"

Kyllä. Paha mieli, suru, masentuneisuus, mikään henkisenvoinnin asia ei kuulu lääkäreille eikä pitäisi siten kuulua terveyskeskustenpalveluihin. Henkisen puolen jutuissa ihmisiä voi auttaa niin monella eri tapaa. Apuahan voi tarjota kyllä, kunhan se on 100%:sti vapaaehtoista. Asiakkaan tulee voida antaa potkut toiselle osapuolelle, kuka tai missä onkin, kun niin katsoo itse parhaaksi.

"On joku itsestä riippumaton syy, joka uhkaa. Vika ei ole itsessä."

Itsepetos on ihan ominaista meille ihmisille. Siinä ei ole mitään uutta. Todellisia ratkaisuja voidaan kuitenkin löytää vasta, kun todellisuutta uskalletaan katsoa silmiin ja se tunnustaa. Silloin todelliset ratkaisut elämänongelmiin ja mahdollisuus elämänmuutoksiin avautuvat. Tietenkään kaikki henkinen pahoinvointi ei ole asianomaisen oma vika. Ihmiset tulevat raiskatuiksi, kiusatuiksi jne. sehän on selvä. Ihmiset, jotka tietävät mokanneensa useimmiten ovat niitä, jotka peittävät totuutta omaksulla valheen sairaudesta. He, jotka ovat tulleet kaltoinkohdelluiksi useimmin hylkivät heille usutettua sairasstatusta, koska sellainen mitätöi heidän kärsimyksensä.

Linkkaamasi kirjoitus otsikolla "Mitä jos masennus ei olekaan sairaus? Ajattelutavan muutos mahdollisti toipumiseni masennuksesta" (2/2/2017 ) on paljon kertova. Kirjoittaja kertoo uskoneensa valtion hänelle syöttämään humpuukiin vuosia kunnes heräsi todellisuuteen ja pystyin sitä kautta alkamaan etsiä ja löytämään ratkaisuja omiin elämänongelmiinsa. Olen hänen puolestaan vain ja ainoastaan iloinen.

Ei liity mitään epänormaalia. Onnellisuuteenkin liittyy aivotoimintoja niin kuin kaikkeen muuhunkin ihmisenä olemiseen ja muutoksia aivojen rakenteissa tapahtuu käytännössä koko ajan, jos tälle linjalle lähdetään. Jos tarkoitat muutoksilla jotain _epänormaaleja_ muutoksia niin näin ei ole.

Serotoniinitasojutut on lööperiä, jolla edistetään psykiatristen aineiden käytön uskottavuutta ja markkinoidaan kyseisiä tuotteita. Tieteellisesti se on hölönpölöä, kuten homeopatian vedenmuistijutut. HPA-akselimuutokset ovat niin ikään humpuukia, samoin kortisolijutut, niin kauan kuin tarkoitat jotain normaalista poikkeavaa.

No se on sitten eri juttu miten määritellään "normaali" tai "epänormaali". Vaikeaa määritellä minun mielestäni, ja raja niitten välillä on aika liukuva, jopa kulttuurisidonnainen. Sen sijaan mielestäni olisi tärkeämpää keskittyä siihen, kärsiikö ihminen vai ei. Ja masennukseenhan liittyy kärsimystä. Siksi on hyvä, että se määritellään sairaudeksi, ja siihen saa apua terveydenhuollosta.

Serotoniinitason muutoksiin uskon siksi, että aikoinaan koin masentuneena saavani apua SSRI -lääkkeistä. Stressi nostaa kortisolitasoa, ja masennukseen liittyy monesti pitkittynyttä stressiä. Kyllä se on "normaalista" poikkeavaa, jos kortisolintuotanto on masennuksessa samalla tasolla kuin fyysisessä sairaudessa (Cushingin oireyhtymä). Tästä löytyy tietoa netistä.

proelämä kirjoitti:

No se on sitten eri juttu miten määritellään "normaali" tai "epänormaali". Vaikeaa määritellä minun mielestäni, ja raja niitten välillä on aika liukuva, jopa kulttuurisidonnainen. Sen sijaan mielestäni olisi tärkeämpää keskittyä siihen, kärsiikö ihminen vai ei. Ja masennukseenhan liittyy kärsimystä. Siksi on hyvä, että se määritellään sairaudeksi, ja siihen saa apua terveydenhuollosta.

Serotoniinitason muutoksiin uskon siksi, että aikoinaan koin masentuneena saavani apua SSRI -lääkkeistä. Stressi nostaa kortisolitasoa, ja masennukseen liittyy monesti pitkittynyttä stressiä. Kyllä se on "normaalista" poikkeavaa, jos kortisolintuotanto on masennuksessa samalla tasolla kuin fyysisessä sairaudessa (Cushingin oireyhtymä). Tästä löytyy tietoa netistä.

Lue lisää

Kulttuurisidonnaisuus viittaa subjektiivisuuteen. Sairaudet (oikeat sairaudet) eivät ole kulttuurisidonnaisia. Diabetes on sairaus täällä kuin Intiassakin. Samoin syöpä. Normaali vs. epänormaali on aina subjektiivinen arvio, kun puhutaan ihmisen ajattelusta, käyttäytymisestä tai tunteilusta. Oikeita sairauksia ei määritellä ajatusten, käyttäytymisen tai tunteilun perusteella. Niillä ei ole merkitystä lääketieteellisessä sairausmäärittelyssä. Sairaudet määritellään objektiivisien löydösten perusteella. Esimerkiksi solukasvu voi olla tyypiltään epänormaalia, jolloin puhutaan syövästä.

Myöskään kärsimyksen määrälä tai puuttumisella ei ole tekemistä sairausmääritelmän kanssa. Tästä kommentoinkin jo toiselle keskustelijalle (4.5.2017 14:00). Masennus ei ole lääketieteellisesti sairaus. Se on määritelty poliittisesti sairaudeksi, mutta poliittisesti sairaudeksi voidaan määritellä ihan mitä tahansa mikä häiritsee. Se ei ole tiedettä vaan sananmukaisesti politiikkaa. Esimerkiksi, jos halutaan kontrolloida tai rankaista seksuaalivähemmistöjä, voidaan kyseinen seksuaalikäyttäytyminen, -ajattelu ja -tunteilu määritellä sairaudeksi. Näin olikin, kunnes homoseksuaalisuudelta poistettiin sairausstatus. Tämä tehtiin äänestämällä, ihan kuten homoseksuaalisuuden määrittely sairaudeksikin aikaisemmin tehtiin. Prosessin ei koskaan liittynyt mitään tieteellistä. Ainoastaan ajan kuluessa yhteiskunnallinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on muuttunut, mikä on johtanut em. määrittelymuutoksiin.

Mitä tulee serotoniini- ja kortisonitasojuttuihin, toki saat uskoa miten haluat. Kaikilla on vapaus uskoa mitä haluaa. Huomautan kuitenkin, että se, että jotain ainetta ottaa ja tuntee olonsa paremmaksi ei tarkoita, että aine korjaa jotain ongelmaa tai puutosta kehossa tai, että fiiliksen muutos olisi todistus sairaudesta. Ihmiset ottavat monesti snapsin alkoholia oloaan parantaakseen. Tämä ei ole todistus siitä, että paha mieli johtuu alkoholin puutteesta, saatika, että snapsia edeltävä tila olisi sairaus. Toisin sanoen hormoni- tai välittäjäainetasojen heittely suuntaan tai toiseen ei todista, että kyseessä on mitään lääketieteellistä. Ihmiskehossa muuttuu sen miljoona asiaa jatkuvasti, kun nukumme, syömme, nauramme, kävelemme, juoksemme, hämmästymme jne. ja niin kuuluukin,

Toisaalta myös fyysiset sairaudet määrittyvät tavallaan kulttuurisesti. Diabeteksen olemassaoloa ei ole aina tiedetty, joten sitä ei ollut tavallaan olemassa ennen sen löytymistä. Tosin se oli objektiivisessa todellisuudessa olemassa, mutta ei sosiaalisessa todellisuudessa.
Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen johtuvat aivotoiminnasta. Jos aivotoiminnassa on häiriöitä, niin on myös ajatuksissa ja käyttäytymisessä. Aivot on yksi maailman monimutkaisimmista järjestelmistä. Siellä siis moni asia voi mennä pieleen. Ja aivoista tiedetään aika vähän. Olen sitä mieltä, että tulevaisuudessa tullaan tuntemaan paljon enemmän erilaisia aivotoiminnan häiriöitä ja sairauksia.
Hormoni- tai välittäjäaineet heittelevät kyllä normaalistikin, mutta jos ne heittelevät liian paljon, saattaa seurauksena olla epätasapaino ja sairaus. Hormonitasoissa ainakin on olemassa normaalivaihtelu, ja jos sen ulkopuolelle mennään, saattaa kyse olla sairaudesta.
Sairauden ja terveyden määrittely voi kyllä olla ongelmallista. WHO:n mukaan terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Tämä on aika korkea tavoite, jota on hankala saavuttaa. Lisäksi sosiaalinen hyvinvointi liittyy myös yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Joten hankalaa on. Omasta mielestäni terveys liittyy kärsimyksen puuttumiseen. Toisaalta tervekin ihminen voi kärsiä eri syistä. Jos ihmisessä itsessään on jokin kärsimystä tuottava tila, niin silloin voi ehkä puhua sairaudesta. Toisaalta taas sairaus voi olla olemassa ilman kärsimystäkin. Miten siis määritellä sairaus? Onko se siis yksilössä oleva tila, jonka seurauksena voi syntyä kärsimystä, elämänlaadun heikentymistä tai fyysistä rappeutumista? Ehkä viimeisin määritelmä on kaikkein osuvin.
Psyykkisten sairauksien määritteleminen on erityisen ongelmallista, koska objektiivisia tieteellisiä testejä niiden toteamiseen ei juurikaan ole. Tosin monien psyykkisten sairauksien kohdalla on havaittu joitain muutoksia aivojen toiminnassa, mutta aivotoimintaa mittaavia testejä ei ole yleisessä käytössä. Ehkä jonain päivänä aivoja pystytään tutkimaan tehokkaammin. Muutenkin aivotoiminnasta tiedetään vielä aika vähän.
Sairauksien määrittelyyn on valitettavasti sekoittunut myös politiikkaa ja kulttuuria. Se ei kuitenkaan todista, että psyykkisiä sairauksia ei olisi olemassa. Olen sitä mieltä, että psyykkiset sairaudet ovat oikeasti aivotoiminnan häiriöitä.

proelämä kirjoitti:

Toisaalta myös fyysiset sairaudet määrittyvät tavallaan kulttuurisesti. Diabeteksen olemassaoloa ei ole aina tiedetty, joten sitä ei ollut tavallaan olemassa ennen sen löytymistä. Tosin se oli objektiivisessa todellisuudessa olemassa, mutta ei sosiaalisessa todellisuudessa.
Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen johtuvat aivotoiminnasta. Jos aivotoiminnassa on häiriöitä, niin on myös ajatuksissa ja käyttäytymisessä. Aivot on yksi maailman monimutkaisimmista järjestelmistä. Siellä siis moni asia voi mennä pieleen. Ja aivoista tiedetään aika vähän. Olen sitä mieltä, että tulevaisuudessa tullaan tuntemaan paljon enemmän erilaisia aivotoiminnan häiriöitä ja sairauksia.
Hormoni- tai välittäjäaineet heittelevät kyllä normaalistikin, mutta jos ne heittelevät liian paljon, saattaa seurauksena olla epätasapaino ja sairaus. Hormonitasoissa ainakin on olemassa normaalivaihtelu, ja jos sen ulkopuolelle mennään, saattaa kyse olla sairaudesta.
Sairauden ja terveyden määrittely voi kyllä olla ongelmallista. WHO:n mukaan terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Tämä on aika korkea tavoite, jota on hankala saavuttaa. Lisäksi sosiaalinen hyvinvointi liittyy myös yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Joten hankalaa on. Omasta mielestäni terveys liittyy kärsimyksen puuttumiseen. Toisaalta tervekin ihminen voi kärsiä eri syistä. Jos ihmisessä itsessään on jokin kärsimystä tuottava tila, niin silloin voi ehkä puhua sairaudesta. Toisaalta taas sairaus voi olla olemassa ilman kärsimystäkin. Miten siis määritellä sairaus? Onko se siis yksilössä oleva tila, jonka seurauksena voi syntyä kärsimystä, elämänlaadun heikentymistä tai fyysistä rappeutumista? Ehkä viimeisin määritelmä on kaikkein osuvin.
Psyykkisten sairauksien määritteleminen on erityisen ongelmallista, koska objektiivisia tieteellisiä testejä niiden toteamiseen ei juurikaan ole. Tosin monien psyykkisten sairauksien kohdalla on havaittu joitain muutoksia aivojen toiminnassa, mutta aivotoimintaa mittaavia testejä ei ole yleisessä käytössä. Ehkä jonain päivänä aivoja pystytään tutkimaan tehokkaammin. Muutenkin aivotoiminnasta tiedetään vielä aika vähän.
Sairauksien määrittelyyn on valitettavasti sekoittunut myös politiikkaa ja kulttuuria. Se ei kuitenkaan todista, että psyykkisiä sairauksia ei olisi olemassa. Olen sitä mieltä, että psyykkiset sairaudet ovat oikeasti aivotoiminnan häiriöitä.

Lue lisää

"Diabeteksen olemassaoloa ei ole aina tiedetty, joten sitä ei ollut tavallaan olemassa ennen sen löytymistä."

Totta kai diabetes on ollut olemassa niin kauan kuin on ollut ihmisiä. Eläinten vastaavasta en ole tietoinen, joten en pysty ottamaan kantaa.

"Tulevaisuudessa tullaan tuntemaan paljon enemmän erilaisia aivotoiminnan häiriöitä ja sairauksia."

Sillä ei ole mitään merkitystä aikaisemman sanomani suhteen. Päinvastoin, uudet tutkimustulokset vain vahvistaisivat kantani. Jos aivoissa on jotain vikaa, kyseessä on aivosairaus, ei mielisairaus.

"WHO:n mukaan terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila."

WHO:n määritelmillä ei ole mitään merkitystä tieteellisen näkökannan muodostamisen kanssa. WHO on poliittinen organisaatio, ei tieteellinen.

"Omasta mielestäni terveys liittyy kärsimyksen puuttumiseen."

Mutta kuitenkin heti seuraavaksi kumoat oman kantasi? Hyvä niin, sillä kuten jo sanottu, kärsimyksellä ei ole merkitystä, kun määritellään mikä on sairaus ja mikä ei. Tuntuu, että jo toistan itseäni.

"Miten siis määritellä sairaus? "

Nettihakuun termejä: Rudolf Virchow, definition of disease.

"Onko se siis yksilössä oleva tila, jonka seurauksena voi syntyä kärsimystä, elämänlaadun heikentymistä tai fyysistä rappeutumista?"

Ei, kuten todettu jo kymmenen kertaa.

"Psyykkisten sairauksien määritteleminen on erityisen ongelmallista, koska objektiivisia tieteellisiä testejä niiden toteamiseen ei juurikaan ole."

Lue mitä olen kirjoittanut nimimerkille Feeniksin_kyynel.

"Olen sitä mieltä, että psyykkiset sairaudet ovat oikeasti aivotoiminnan häiriöitä."

Psyykkisen sairaus nimen omaan tarkoittaa sitä, että mitään vikaa kehossa ei ole. Vika on elämässä tai ihmisessä henkilönä riippuen katsontakulmasta. Psykiatrit epäsuorasta kertovat, että henkilö on ei-haluttu, viallinen ihmisenä. Yleisesti ottaen käsite viittaa siihen, että henkilö ei ole tyytäväinen elämäänsä. Vika on elämässä. Lue mitä kirjoitin nimimerkille Feeniksin_kyynel.

Minusta on hieman virheellistä, mutta kylläkin tosi yleistä, jakaa ihminen psyykkiseen ja fyysiseen olemukseen. Ei niitä voi täysin erottaa toisistaan todellisuudessa. Ajatellaanpa vaikka kaikille tuttua huumausainetta, alkoholia. Se on aine, joka on olemassa fyysisessä todellisuudessa, eikö vaan? Mutta se vaikuttaa ihmisen tunteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen. Miten se tämän tempun tekee? Vaikuttamalla aivoihin. Tästä voidaan helposti päätellä, että tunteet, ajattelu ja käyttäytyminen ovat yhteydessä aivojen toimintaan. Ja edelleen, jos aivojen toiminnassa on häiriö, niin sitten voi olla häiriötä myös tunteissa, ajattelussa tai käyttäytymisessä. Häiriöllä tarkoitan tässä sellaista tilaa, joka on haitallinen yksilön selviytymiselle.
Ajatellaanpa vaikka ihmistä, joka on syvällä psykoosissa ja elää harhojen maailmassa uskoen esimerkiksi, että naapurit ampuvat säteitä seinän läpi, tai hän saattaa nähdä asioita, joita muut eivät näe, esimerkiksi hirviöitä. Hän ei ole kiinni todellisuudessa, joten hänen kykynsä huolehtia itsestään saattaa olla huono. Lisäksi tällainen tila aiheuttaa varmasti kärsimystä, joten on eettisesti oikein auttaa tätä ihmistä. Tilalla on hyvä olla jokin nimi, ja se on psykoosi.
Varsinkin psykoosin kohdalla näkee sen, että kysymys on aivosairaudesta. Tämän voi päätellä siitä, että monet fyysiset sairaudet ja huumeet voivat aiheuttaa psykoosin oireita.
Psykiatrien ei nimenomaan pitäisi kertoa henkilölle, että hän on ei-haluttu. Psyykkisten sairauksien ja ei-haluttuna olemisen ei pitäisi liittyä toisiinsa. Sama juttu fyysisten sairauksien kohdalla. (Käytän nyt tässä jaottelua, johon en periaatteessa usko, siksi että ihmiset usein käyttää tätä jaottelua.) Kuitenkin sairauksiin on aina liittynyt negatiivisia mielikuvia sairastuneesta, pelkoa, hyljeksintää jne. Onneksi tämä asia on jonkin verran parantunut historian saatteessa. Ja toivon, että se paranee yhä, niin ettei psyykkisiin sairauksiin liittyisi niin voimakasta häpeäleimaa. Ehkä tässä auttaa tiedon lisääntyminen, ja sen huomaaminen, että kysymys on aivotoiminnasta.

proelämä kirjoitti:

Minusta on hieman virheellistä, mutta kylläkin tosi yleistä, jakaa ihminen psyykkiseen ja fyysiseen olemukseen. Ei niitä voi täysin erottaa toisistaan todellisuudessa. Ajatellaanpa vaikka kaikille tuttua huumausainetta, alkoholia. Se on aine, joka on olemassa fyysisessä todellisuudessa, eikö vaan? Mutta se vaikuttaa ihmisen tunteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen. Miten se tämän tempun tekee? Vaikuttamalla aivoihin. Tästä voidaan helposti päätellä, että tunteet, ajattelu ja käyttäytyminen ovat yhteydessä aivojen toimintaan. Ja edelleen, jos aivojen toiminnassa on häiriö, niin sitten voi olla häiriötä myös tunteissa, ajattelussa tai käyttäytymisessä. Häiriöllä tarkoitan tässä sellaista tilaa, joka on haitallinen yksilön selviytymiselle.
Ajatellaanpa vaikka ihmistä, joka on syvällä psykoosissa ja elää harhojen maailmassa uskoen esimerkiksi, että naapurit ampuvat säteitä seinän läpi, tai hän saattaa nähdä asioita, joita muut eivät näe, esimerkiksi hirviöitä. Hän ei ole kiinni todellisuudessa, joten hänen kykynsä huolehtia itsestään saattaa olla huono. Lisäksi tällainen tila aiheuttaa varmasti kärsimystä, joten on eettisesti oikein auttaa tätä ihmistä. Tilalla on hyvä olla jokin nimi, ja se on psykoosi.
Varsinkin psykoosin kohdalla näkee sen, että kysymys on aivosairaudesta. Tämän voi päätellä siitä, että monet fyysiset sairaudet ja huumeet voivat aiheuttaa psykoosin oireita.
Psykiatrien ei nimenomaan pitäisi kertoa henkilölle, että hän on ei-haluttu. Psyykkisten sairauksien ja ei-haluttuna olemisen ei pitäisi liittyä toisiinsa. Sama juttu fyysisten sairauksien kohdalla. (Käytän nyt tässä jaottelua, johon en periaatteessa usko, siksi että ihmiset usein käyttää tätä jaottelua.) Kuitenkin sairauksiin on aina liittynyt negatiivisia mielikuvia sairastuneesta, pelkoa, hyljeksintää jne. Onneksi tämä asia on jonkin verran parantunut historian saatteessa. Ja toivon, että se paranee yhä, niin ettei psyykkisiin sairauksiin liittyisi niin voimakasta häpeäleimaa. Ehkä tässä auttaa tiedon lisääntyminen, ja sen huomaaminen, että kysymys on aivotoiminnasta.

Lue lisää

Totta kai alkoholi vaikuttaa siihen miten tunnemme, ajattelemme, koemme. Tämän seurauksena saatamme tehdä erilaisia päätöksiä, mikä näkyy erilaisena käyttäytymisenä verrattuna alkoholittomaan tilaan. Tunteet, ajattelu ja epäsuorasti käytös, ovat kaikki yhteydessä aivoihin. Tämä ei muuta mitään mitä aikaisemmin totesin.

Häiriö on sanana monitulkintainen. Sanot, että "häiriöllä tarkoitan tässä sellaista tilaa, joka on haitallinen yksilön selviytymiselle." Tuohan on täysin irrallaan mistään sairauskäsitteestä. Varmistan vain, että tarkoitatko sanalla häiriö jotakin epätyypillistä verrattuna johonkin yleisesti havaittavaan, vaiko jotain aivan muuta?

Tunteet, ajattelu ja käytös eivät voi olla häiriö, kun tai jos häiriöllä tarkoitetaan jotakin sairautta, tai epänormaalia objektiivisessa mielessä. Kaikella ajattelulla, tunteilulla ja käytöksellä on syy ja täten ne eivät voi olla epänormaalia em. merkityksessä. Ainoastaan voidaan arvioida jotakin tunteilua, ajattelua ja käyttäytymistä samaisen henkilön aikaisempaan tai johonkin muussa tilanteessa olleeseen. Toki voidaan arvioida toimintaa myös muuhun ryhmään tai henkilöön nähden, mutta kaikissa tapauksissa arvio on aina subjektiivinen. Toisin sanoen yhden normaali on toisen epänormaalia ja toisin päin.

En tiedä mitä tarkoitat psykoosilla. Se on vastaava termi kuin riivaus.

"Lisäksi tällainen tila aiheuttaa varmasti kärsimystä, joten on eettisesti oikein auttaa tätä ihmistä."

Henkilöä on eettistä auttaa vain ja ainoastaan, jos hän pyytää apua tai antaa luvan auttaa itseään. Erikseen voi olla deliriumtilat ja vastaavat fysiologista alkuperään olevat tilat. Miten sellaisissa tilanteissa on oikein toimia on auki keskustelulle ja väittelylle.

"Psykiatrien ei nimenomaan pitäisi kertoa henkilölle, että hän on ei-haluttu. Psyykkisten sairauksien ja ei-haluttuna olemisen ei pitäisi liittyä toisiinsa."

Et ymmärrä psykiatrian historiaan. Nuo kaksi termiä ovat sama asia. Mielisairaus tarkoittaa, että henkilö on ei-haluttu. Psykiatrian tarkoitus on leimata ihminen, jotta hänen kontrolloiminen ja/tai rankaiseminen voidaan oikeuttaa. Se on koko käsitteen sisältö. Fyysinen sairaus on eri asia ja siihen suhtaudutaankin erilailla.

"Ehkä tässä auttaa tiedon lisääntyminen, ja sen huomaaminen, että kysymys on aivotoiminnasta."

Kysymys ei ole aivosairaudesta tai mistään aivotoimintaan liittyvästä. Tuollainen katsontakulma ylläpitää ja lisää stigmaa, josta psykiatria hyötyy. Todellisuudessa kysymys on siitä mitä on olla ihminen. Syyt henkiseen pahoinvointiin löytyvät elämästä.

Jos saisit tietoosi, että joku olisi tehnyt itsemurhan saatuaan teolleen ratkaisevan kimmokkeen sinun kehoituksestasi, miltä kuvittelisit sen itsestäsi tuntuvan? Uskon tietysti, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät tunne välttämättä mitään tällaisistakaan asioista.