Noviisista maailmanympäripurjehtijaksi

Nopeimmin opit kun ostat heti oman harjoitteluveneen vaikka kymppitonnilla. Joku sopivan rauhallinen mutta jo oikean purjeveneen oloinen matkatratsu esimerkiksi Finn26 tms. Saa olla vanha ja sisäkoneella, opettaa ropaamaan kaikenlaista, näitä taitoja tarvitset maailmalla. Itse purjehduksen opetteleminen onnistuu parhaiten kun pyydät jonkun näyttämään alkeet muutamana viikonloppuna. Kirjoista saa sitten lisää perustietoa ym. esim Auli Irjalan matkapurjehtijan opas ja kokeneilta kysymällä.

Aloittajalla samat mietteet kuin itsellä. :D
Suoritin tänä keväänä VHF- ja saaristolaivuritutkinnot.
Nyt ekan veneen osto työn alla ja jatkokursseille syksyllä, ml. mahdollisesti sukelluskurssi.
Lähtöön tähtään muutaman vuoden kuluttua. Sitä ennen koko Itämeri ja Norjan rannikko treeniä.

Edellisten kommenttien lisäksi vihje että lukekaa tämän palstan vanhoja juttuja. Teema on tuttu. Järkeä ja onnea matkaan!

Yleensä sanoisin että suoraan vaan se lopullinen vene ostoon. Tässä tapauksessa kun pohjia ei ole ja ajatus noinkin suuri, kannustan hankkimaan pienen halvan purren ensiksi. Näin siksi ettet vielä voi tietää onko seiluu sittenkään se sinun juttusi. Pettymys ja toteutumaton reissu on helpompi ja halvempi hyväksyä viidentonnin veneen omistajana. Harrastus kun ehkä loppuu yhden kesän jälkeen.

Pikkuveneellä treenailu Suomen keleissä on erinomainen kannuste reissuunlähtöön. Ylläreitä tulee, älä ole niistä moksiskaan. Sisäkone saisi olla, opit silloin potkurin sivuvedon ja huollot. Opiskele reivaus ja ankkurointi, treenaa niitä. Saaristolaivurikurssi on hyvä käydä, vire pysyy yllä talvenkin. Luonteva jatko sille on rannikkolaivurikurssi. Avomerikurssikin, mutta se on jo hiukan tarpeeton nykyaikana. Toki jos aikaa on niin siitä vaan. VHF -luvan hommaaminen on olennaista. Kaukoyhteyksien SSB -radiopaperia ei kannata hankkia jos erikseen asia ei kiinnosta. Satelliittipuhelin toimii vaivatta kaukoyhteyksissä.

Suomeen rekisteröidyn veneen kipparina et tarvitse kv. huviveneen kuljettajan lupaa. Sellaisen hankkiminen kurssin kautta toki opettaa asioita ja jos mietit kanavilla ajoa Euroopassa, tarvitset sen ja CEVNI -liitteen. Kielin kanavaan sitä ei tarvita.

Nollasta lähtevä pääsee sisään systeemeihin ehkä kolmessa tai neljässä vuodessa. Suoraaan kursseilta muuten ummikkona lähteneitäkin on. Mieti ensin realistisesti miten helppoa sinun on irrottautua Suomesta. Matka vie kyllä aikanaan mukanaan, suunnitelmat muuttuvat, reissukohde ja elämäntapakin voi muuttua toiseksi kuin mitä lähtiessä oli meininkinä. Pohjanmeri koulii, samoin Kanaali ja Biskaja. Lähde reissuun, kerää valtamerikokemusta vaikka Lounais-Euroopassa lisää. Siellä se onnistuu ihan päiväretkinä eri keleissä. Siitä sitten päätös että minne matka jatkuu. Takaisin Suomeen tuskin enää Euroopan lounaisrannikolla mietit palaavasi.

Ota sukellusvermeet mukaan. Käyttöä on ja kysyntää muiden seilorien puolelta.

Suosittelisin myös Purjelaivasäätiön purjehduksia. Niillä pääsee helposti kokeilemaan purjehdusta kaukaisemmilla vesillä ja oppii merimiestaitoja.

Kun palstalla nyt näkyy olevan paljon samantyyppisiä haaveilijoita kuin itsekin olen, niin ajattelin laittaa muutaman linkin, joista olen itse löytänyt paljon inspiraatiota, tietoa ja hyvää fiilistä. Kaikki ovat englanninkielisiä.

Amerikan suunnalta löytyy aktiivinen keskustelupalsta, jossa on paljon juttua käytännön veneilystä, maailmanympäripurjehduksesta ja kaikesta siltä väliltä.
http://www.cruisersforum.com
Täältä olen löytänyt valtavan tietopankin avomeripurjehduksesta
https://www.morganscloud.com
Ja tässä hyvä perusartikkeli veneen valinnasta. Toki pallon voi kiertää millä vaan, mutta jos haluaa siihen hommaan optimoidun veneen
http://www.mahina.com/cruise.html
Ja jos kiinnostaa kuunnella vaikkapa töihin ajaessaan muiden kokemuksia pitkistä reissuista purjeveneellä, oheisesta linkistä löytyy kohta "Podcasts" ja sieltä pitkälti toista sataa haastattelua. Sama porukka järjestää myös reissuja isolla Swanilla.
https://www.59-north.com

Ihmisiä on erilaisia... seikkailijoita tosi harvassa. Yksi tapa lähteä reissuun on opiskella ja harjoitella etukäteen. Tällaisilla purjehtijoilla luonteen laatu on usein pedanttinen. Opetellaan... harjoitellaan... varustellaan huolella... on käden taitoja... vältetään hallitsematonta riskin ottoa... Pulmatilanteet halutaan ratkaista omin voimin, eli lähtökohtaisesti esimerkiksi rantautumiset hoidetaan oman porukan voimin, eikä luoteta avustajiin satamissa... "Taitava kippari selviää tilanteista, mihin viisas kippari ei koskaan joudu"

Seikkailijat elävät hetkessä. Tehdään itse rautapaatti - iso rohjo tai hommataan halavalla rantaan ajautunut tai hylätty hylky mistä värkätään askeettinen kulkupeli ja lähdetään reissuun sen enempää opiskelematta tai harjoittelematta mitään. "Luja tahto vie läpi vaikka harmaan kiven" . Kun ollaan liikkeellä "Siperia opettaa" ja taidot karttuvat. Mennään hetkestä hetkeen ja luotetaan naapuriapuun laajasti riskejä kaihtamatta tai edes tiedostamatta. "Tuurilla ne seilaa suuretkin laivat". Kun maalaisjärki pelaa vältytään suuremmilta aineellisilta vahingoilta ja loput osataan korjata itse. - Syntyy huikeita selviytymistarinoita - tarinoita kirjallisuuteen ym. Seikkailijat käyvät paikoissa mihin pedantit eivät uskalla mennä...

Kumpiko ääripäistä siis parempi... vai jokin välimuoto ??? Kukin tyylillään. Dunckerin tarinat on uskomattomia, entäs tämä purjehtija joka on ollut liemessä kiinan merellä... Olisiko ollut sama jonka näin etelä ruotsissa matkaan lähdössä henkseleitä paukuttaen joitain vuosia sitten kera morsion ja 3 kk ikäisen vauvan olisi halunnut meikäläisen - pedantin - gastiksi. Siihen rohjoon en jalkaani nostanut... Tuskin kuitenkaan oli kiinan meren mies - jos oli niin kyllä siperia on opettanut...

Purjehduksen perusniksit oppii muutamassa viikossa, jos joku on opettamassa. Jos on aiemmin ajanut moottoriveneellä, siitä on iso apu. Jos siitä suoraan lähtee isoille vesille, ottaa ison riskin, jos harjoittelee kotivesillä muutaman vuoden , ottaa pienemmän riskin. Se on sitten itsestä kiinni, millaisia riskejä on valmis ottamaan. Harvemmin siellä henki lähtee, mutta kurjaa voi olla, kun ei tiedä, miten parhaiten selviää hankalista tilanteista. Osta ensin pienempi vene, jos aiot harjoitella kotivesillä vähintään 2 vuotta, muussa tapauksessa suoraan isompi. Purjevenemarkkinat ovat seis, veneen myynti voi kestää vuoden-kaksi. Vaikka ostat isomman veneen heti, sen varusteluun pitkään matkaan menee aikaa varmaan se vuosi.

Olenkin jo hieman edellä ja siirtynyt tuumasta toimeen. Luin ne huvivenepaperit ja samalla Cevni sekä radiolisenssin. Venekin tuli ostettua ja sitä olen laitellut parisen vuotta. Lämpimässä on mukavampi laitella kun kotona kylmässä. Pikkurahalla sai merikelpoisen veneen jota on päivitetty aika paljon joten sanoisin sen oleva hyvä. Ne sukelluskamatkin on veneessä ja kaikki muukin tarvittava. Tämän vuoden jälkeen pitäisi aikaakin olla enemmän käytettävissä harrastamiseen ja niinpä purjehdusaluetta voi tarvittaessa laajentaa . Oppimista ei kannata murehtia, purjehtimaan oppii purjehtimalla. Vähän rajoittaa toimintaa kun vaimo ei vielä ole halukas avomerelle ja siihen pitäisi ehkä olla sopiva kaveri , vaimoa en ajatellut vaihtaa tuollaisen pikkuseikan vuoksi.

Kyllä ne vaimot oppii ja haluaa oppia! Täytyy vaan vetää oikeasta köydestä. Vie johonkin etelän purjehduslomalle, niin saa kuvan minkälaisiin paikkoihin(olosuhteisiin) on mahdollista päästä, kun vähän itse perehtyy/panostaa...

Lienee kai kuitenkin äärimmäisen tärkeää kokeilla ensin kerran että tuleeko merisairaaksi ja kestääkö muuten erittäin rankkaa merenkäyntiä tuntikausia. Olisi kurjaa jos talo ja auto myyty, työpaikka irtisanottu ja sitten ekalla kerralla isolla merellä huomaa että vatsa tai pää ei kestä merenkäyntiä.

Valtameripurjehdus on sikäli helpompaa, että välineet pakotetaan paremmiksi ja kiville on vaikeampi ajaa. On eräänlainen myytti että se olisi jotenkin sankarillinen uroteko. Yksin tehtynä kyllä, muuten lähinnä pakenemista johonkin. No respect.

Jahas, toukokuun aloitukseni on vielä varsin ylhäällä. Ehkäpä se on siis kirjoitettava, vaikka ketään tuskin kkauheasti kiinnostaakaan ;)

Vauhtia on nimittäin riittänyt molemmilla mainitsemillani rintamilla:
(edellisessä viestissäni mainitema raskaus sitten päättyi kesken aika nopeasti, eli se siitä. Toisaalta taas tänään tuli yllättävän nopeasti uusi plussa. Katsotaan, jaksaako se kantaa. Joka tapauksessa sopivilla hoidoilla näyttää ainakin alkuun pääsevän hyvällä prosentilla ja taitaa nyt tuota jälkikasvua jossain vaiheessa vielä kertyä)

Ja sitten sitten siihen purjehdukseen: pian aloitukseni jälkeen kävi ilmi, että eräs tuttuni oli myös (hieman samoista syistä osin) päätynyt myös ajatukseen aloittaa purjehdus ja oli jo mennyt ostamaan vanhan purjeveneen. Ja vieläpä otti mielellään osakkaan. Eihän tuosta sitten voinut kieltäytyä.

Nyt siis on se "harjoitusvene" (tai puolikas) ja vanhan omistajan peruskurssikin takataskussa. Huhhuh, on meinaan aikalailla parempi näkökulma koko touhuun jo nyt.

Voin tosiaan vastaavassa alkuinnostuksen tilassa oleville suositella, että hankkii tuollaisen vanhan veneen. Yllättävän halpojahan nuo on. Ei vielä mene talo, vaikka kiville ajaisikin ;)

Hyviä tuulia vain kaikille! Itselläni on tosiaan tuulta riittänyt kaikilla rintamilla (yllämainittujen lisäksi vielä muuallakin).