Mies ei puhu!!

Mulla vähän samanlainen ongelma miesystävän kanssa, tollasissa tilanteessa ei sano mitään. Meillä ei ole ikinä riitoja että kumpikaan meistä huutaisi toiselle, mutta kun puhutaan jostain erimielisyydestä, niin se menee ihan lukkoon. Se on usein turhauttavaa kun itse joutuu puhumaan ja pitämään huolen että se erimielisyys saatais keskusteltua loppuun ja että voitaus sopia se, koska se ettei kumpikaan sano mitään niin se ei auta asiaa ratkeamaan. Pakko ne on selvittää, muuten ne jää vaivaamaan ja aiheuttaa enemmän harmia. kun yritän kysyä että mitä mieltä olet tai mitä mietit niin vastaus on "en tiedä en mieti mitään". Turhauttaa kun ei saa mitään ulos..

Ehkä sun miehelläs jotain samaa? Kysy häneltä suoraan

Kuulostaa ihan samalta teidän tilanne, kun meidänkin. Minä kyllä hermostun yleensä jossain vaiheessa huutamaan riidan aikana, vaikka ei saisi. Kun miehen suusta ei kuulu kuin, en tiedä tai en sano mitään! Tuntuu ettei omaa mielipidettä hänellä ole mistään asiasta, vaan minä joudun päättämään kaikesta ja hoitamaan jopa puhumisen jos jossain ollemme. On se kummallista, miten ei ole koskaan tyytyväinen, edellinen mies oli täysin tämän vastakohta ja kuvittelin kiltin hiljaisen miehen olenvan just se oikea, mutta näköjään mulle ei sovi mikään.

Kyse on todennäköisesti suojatumiskeinosta. Miehesi ei pidä riitelystä eikä ole hyvä siinä joten hän on oppinut tavan olla hiljaa ja sanoa asiansa kun tilanne rauhoittuu. Kysymys kuuluukin, mikä sinua siinä niin ärsyttää? Sekö kun miehesi kykenee irtautumaan tilanteesta ja sanomaan milloin riittää?
Onko riitely sinusta muka hyvä keino kommunikoida? Vai haluaisitko alistaa miestäsi? Riitely on tietenkin osa tervettä parisuhdetta, mutta ei suinkaan tavoiteltava asia. Sen sijaan ota tavoiteltavaksi se terve parisuhde johon tuo riitely kuuluu ja sitä et saa vaatimalla. Suhteenne ei ole välttämättä huono, mutta ei se selvästi tervekkään ole. Saatat miehesi silmissä olla nimittäin liian alistava eikä hän tuo oikeaa itseään esille sen takia.

Ensinnäkin, ymmärrä tämä: varmasti miehesi saisi jotakin sanottua, mutta ei halua sanoa sitä koska tietää sen vain satuttavan lopussa kumpaakin osapuolta ja pidentävän riitaa. Itse olen nimittäin miehenä hiukan samanlainen. En satuta kuin niitä jotka ovat minulle läheisimpiä ja muilla suljen itseni vain ulos tilanteesta. Opin tämän keinon kotoa, jossa riideltiin jatkuvasti. Oli vain helpompaa olla hiljaa ja antaa asioiden mennän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuomatta itse mitään lisäaiheita riitelylle. Uskalsin riidellä vain äitini kanssa jonka kanssa olin läheinen. Tiesin hänen välittävän minusta, vaikka riitoja tulisikin. Tämä on sitten näkynyt myöhemmissä suhteissa siinä, että en suhteen alussa sano oikeastaan mitään vastaan. Suhteen lähentyessä uskallan tuoda itseäni aina vain enemmän esille, koska alan pitää asemaani kumppanin elämässä varmempana.

Läheisyyteen taas vaaditaan syvempää yhteyttä jonka voi saavuttaa vain syvällisillä ja rauhallisilla arkisilla keskusteluilla, jotka syventyvät sitten käsittelemään asioita kuten lapsuutta, maailmankatsomusta ja mielipiteitä. Luo siis miehellesi tilaa tuoda asioitaan esille ja voin taata, Kun hän sitten kokee, että sinä ymmärrät häntä ja hyväksyt hänet, uskaltaa hän tuoda myös riidat suhteeseen.

Pussaako se ukko edes? Jos niin lopeta määkiminen ;) kaikkia ei ole luotu pitämään puheita. Et sinäkään ole jokaasiassa mikään taivaanlahja..

Se ärsyttää, ettei asioita puhuta loppuun, sitten kun tilanne rauhottuu, niin ei hän silloinkaan halua puhua asioita selväksi. Minulla on tunne, ettei minun mielipidettäni tai tunteitani kuunnella tai häntä ei edes kiinnosta.

Suojautumiskeino.Kenties mies tuntee jäävänsä alakynteen riidoissanne ja muutenkin.Tai suutut miehen mielipiteistä.Ajattelet olevasi oikeassa.Yleensä ihmiset eivät halua keskustella pelätessaan "tyrmäystä".

saattaahan olla niinkin, että ei uskalla tai osaa sanoa mitään. On tuskin osannut lukea sinun ajatuksiasi. No ymmärrän, että raivostuttaa, toisaalta onko raivostumisesi sitä, että kaikki menee niin kuin sinä sanot, mitä siinä toinen voi tehdäkään.

Tosin siitä olen samaa mieltä, että paljon enemmän perheissä pitäisi pusua ja puhua kaikesta ja suunnitella yhdessä myös se arki ja talousasiat, eikä vain menemisiä, oman viettoja ja ostamista ja rahan tarvetta yksipuolisesti nähtynä, sillä eikö se kuitenkin lähde niistä mahdollisuuksista, mitä on olemassa taloudellisesti. Eli järjen ääni mukaan.

Tällaiset raivomaiset ovat monelle kauheinta ja siinä suorastaan pelkää, minne asti se raivoaminen vie. Joten moni ei sano mitään, saadakseen tilanteen rauhoittumaan.
Jos tuossa tilanteessa kotain sanoo, silloin saattaa tulla vieläkin pahempaa, sillä tuskin kukaan osaa sanoa raivoavalle puoliolleen yhtään oikeaa sanaa, kaikki on väärin.
Ja on turha luvata mitään sellaista, joka on mahdotonta.

Lapsille nämä riitatilanteet ovat kauhistuttavia, minulla on kokemusta siitä, kuinka pelkäsin ja piilouduin ja en ole koskaan oikeastaan päässyt eroon lapsuudessa saadusta riitatilanteiden pelosta. Olen aina halunnut kodin, jossa elämä tuntuu turvalliselta ja riidattomalta ja jossa perheenjäsenet pitävät yhtä.
On valitettavaa ollut kokea, että näin hyvin ei mene. Olen miettinyt, että mikä vie ilon, se on tämän päivän elämä, jossa kaikkien oletetaan istuvan baareissa viinilasien ääressä ja olevan kaveriporukoissa, silloin ei perhe-elämä onnistu, sillä eihän niin voi olla.
Toinen on tuo valtava seksuaalisuuden vatvominen ja vieraisiin menoon yllyttäminen. toki varmasti ollut samaa aikaisemminkin, mutta ei näin vahvasti perheitä rikkovana.

Mielestäni koskaan ei elämä saa olla seksuaalisuuden kautta elämistä, minusta sillä silloin aina yritetään unohtaa todellinen elämä, ihan sama kuin viina ja huumeet. Tyhjän täyttämistä, perheen elämä pitää täyttyä suurimmalta osalta elämällä yhdessä tekemällä ja sitten siihen kuuluu tämäkin osa, mutta ei hajoittavana ei alistavana tekijänä.

Mistä ne ne teidän kodin asiat riitelee?

Mulla oli "keskusteleva" mies muutaman vuoden ja toista samanlaista ei ikinä tuu enää mun kotiin. Seurusteluaikana oli tosi kivaa kun mies oli niin avoin ja sanavalmis, siihen mä rakastuin, pidemmän päälle juttua kyllä tuli ja tuli, mutta ei mitään rakentavaa. Miehen puheet yhdistivät ja erottivat meidät.

Yks kestoriidan aihe oli asunto. Mulla on omakotitalo, mummon perintönä saatu, olen asunut yksin 16 vuotiaasta asti ja täysin kykenevä hoitaan omat raha-asiani. Kun mies muutti mun luokse se oli heti järjestelemässä mun raha-asioita, vakuutuksia ja asumista, johon mä sanoin, että no way, ei onnistu mä vastaan taloon ja tuloihini liittyvistä asioista jatkossakin. Talo olis pitänyt myydä, olis pitänyt muuttaa paikkakuntaa, ottaa velkaa ja ostaa jostain joku 300 neliöö, miksi kun 2 ihmistä mahtui varsin hyvin reiluun sataan neliöön jne. Ja mies tiesi tullessaan että mä en kotoani muualle muuta, elän tässä paikassa niin kauan kuin hengissä olen, tämän tein selväksi jo eka treffeillä, mutta eipä mennyt jätkälle jakeluun kertaakaan.

Yks miehen mieliaihe oli kummin päin aterimet pitäis (lue minun olisi pitänyt) laittaa keittiön laatikkoon. Mä olen vasenkätinen, mies oli oikeekätinen. Minä täytin ja tyhjensin astianpesukoneen joka ikinen kerta, joten laitoin lusikat, veitset, haarukat niin päin kuin se oli mulle luontaista. Ja siitähän nous huuto miten hän ei osaa ottaa aterimia kun ne on väärin.
Vuoden laitoin miehen mieliks kaikki ittestäni katsoen nurinkurin.
Mutta yks kerta kun mies taas totes, että tämä lusikka on väärään suuntaan, mulla napsahti, että helvetti, me asutaan mun omistamassa kämpässä, mä teen kaikki himaduunit, ruuat, tiskit kaikki, sä et laita tikkua ristiin niiden eteen, sä et oo tuonut edes yhtä lusikkaa mukanas, miks mun pitäis laittaa nää vääräkätisesti, jos haluut ne oikeekätisesti, laita itse! Sit mä nappasin yksi kerrallaan aterinlootat pois laatikoista, heitin kaikki jätesäkkiin ja huusin miehelle että osta omat lusikat ja lusikkalaatikot ja laita ne just niin kun sulle on hyvä, mä pystyn kyllä elämään sen järjestyksen kanssa!
Tän sanomiseen tekemiseen kului minulta pari minuuttii, sitten olin hiljaa. Sitten alko se miehen valitus, miten minä olen lapsellinen ja kehittymätön ihminen kun en pysty edes pieniin kompromisseihin. Ja tätä jatku viikkoja. Mä olin hiljaa.
Eipä ostanut eikä tyhjännyt astianpesukonetta kertaakaan senkään jälkeen, jäkätys kyllä jatkui.

Päivittäisen arvostelun kohteena oli myös mun ulkoinen habitus, kuntosalilla käynti, ystävät, itsenäisyys, mun menemiset ja tulemiset.
Mun työ oli yks jatkuva riidan aihe. Mulle tarjottiin uutta duunia, mutta kun mulla on maailman ihanimmat työkaverit ja huippuhyvä työpaikka jo nyt niin en näe mitään syytä vaihtaa. Miehen mielestä mun olis pitänyt ottaa tarjous vastaan, olisin päässyt "urallani" eteenpäin. Mut kun mä en mitään "uraa" halua, mä tienaan tälläkin hetkellä tuplat keskivertoduunariin nähden, mun talous on tosi hyvässä kondiksessa.
Miestä vitutti sekin kun sillä oli puolet pienempi palkka kuin mulla, mutta eipä satsannut ääntä omaan urakehitykseensä yhtä paljon kuin minun.
Jopa siitä mitä mä sain tuntee sillon kun mun äiti kuoli, siitäkin jätkällä oli mielipide.
Ja siitä mihin mun olis pitänyt käyttää äidiltä saamani perintö.

Jos samasta asiasta väännetään kaks-kolme tuntii, eikä stoori pääty vaikka asia on tullut kuuntelijalle selväksi jo ekan viiden minsan aikana, niin keskustelun jatkaminen on pelkkää jyräämistä ja tyrannisointia.

Mä kestin tuota peräti kolme vuotta. Sitten sanoin kaverille että pakkaa kamasi ja häivy.

Opettele viittomakieltä.

Tässä pienet ohjeet

https://www.youtube.com/watch?v=mk6F_WElbfs

Hei aaaaaoooo


Parisuhteen yleisimmät ja pahimmat kompastuskivet liittyvät keskinäiseen kommunikaatioon. Erityisesti viestintätaidot riitatilanteissa tai muiden hankalien asioiden suhteen ovat monille suurin ongelma.
Miehesi on ottanut riitatilanteessa käyttöön äärimmäisen keinon eli vaikenemisen. Silloin hän omalta osaltaan katkaisee yhteyden. Se ei ole reilua eikä vie asioita eteenpäin, tokikaan. Kuitenkaan emme voi tässä tietää, mitä hänen mielessään liikkuu tai mikä auttaisi ja millainen teidän vuorovaikutuksenne on 'rauhan aikana'. Koska vaikeneminen on niin haitallista sinun kannaltasi, ehdotan parisuhdeterapiaan menoa. Jospa miehesi uskaltaisi ottaa toisenlaisen keinon käyttöön vaikenemisen sijasta, kun paikalla on keskusteluapua. Viime kädessä päätät itse, voitko elää suhteessa jossa toinen ei puhu. Mutta kannattaa toki hakea apua ennen eropohdintoja. Joskus 'tulppa' saadaan auki ja opitaan kommunikoimaan myös haastavissa puheenaiheissa toinen toisiaan kunnioittaen.

Merja, diakoni

Mulla on tuollainen ukko. Alussa puhui ja nyt taas on alkanut puhua vähän enemmän- yhteisiä vuosia 35! Oikeastaan nautin ettei koko ajan tarvitse selittää. Eikä hiljaisuus ole lainkaan kiusallista.
Näiden vuosien jälkeen tiedän kyllä jo sanattomaksi viestinnästä, missä mennään

Kannattaa kokeilla imemällä lerssiä niin kauan, että suusta kuuluu oooh... eihän se paljoa ole mutta hyvä alku puhumiselle..

Onko kaikki puhumattomat miehiä, ainakaan kukaan mies ei ole koskaan valittanut, ettei nainen puhu, vaan on liian hiljainen:)

Hyvä ihminen on miehesi todennäköisesti, koska vähemmän riitaisa/ilkeä.
Oon itte samanlainen, en riitele ja oon sovittelijatyyppiä.
Onko miehesi syntymähoroskooppimerkki kenties härkä tai vaaka vaiko rapu/neitsyt?
Vois ainaki olettaa niin.

Toi puhumattomuus voi olla kamalaa mutta kun naiseltani jotain pyydän tuomaan ta muuta niin kyselee perusteluja mikis ja kyllä yhtään kiinosta perusteela että tuo vaikka olut ja miksi niin eikö tajua että on jano ja haluaa olutta.

Käsi sydämelle; voiko sinulle oikeasti puhua, ilmaista omia mielipiteitään, ajatuksiaan ja tunteitaan? Eiköhän tuo puhumattomuus kieli siitä, ettei mies uskalla puhua, se on hyödytöntä. Tulee entistä kovempi riita, ja molemmille entistä pahempi mieli.

Onko se puhuminen riitelyä vai keskustelua? Kaikki ihmiset eivät halua riidellä.... uskoisin kuitenkin, että kaikki haluavat keskustella jossain määrin.... ilmapiiriä kannattaa keventää siten, ettei toinen tunne olevansa nurkkaan ajettu.... sillä ei kait se mies sentään mykkä ole..

Älä raivostu' vika piilee sun luonnepuolessa. Ei riitaa pidä lietsoa. Kuukautisten alla tunnetila roihahtaa' silloin pitäisi saada olla itsekseen' se ei ole mahdollista kuten tiedämme. Sullon ihku ukko usko mua.

Tasapainoinen keskustelu, jossa molempien mielipiteet hyväksytään samanarvoisina olisi ratkaisu monesti? Mut liian usein miehen kommentteihin reakoidaan, tyyliin kuin bensaa heittäisi liekkeihin, silloin parempi olla vaan hiljaa. Rakentava keskustelu on hyvästä, mut samojen tilanteiden toistuminen pahasta, jos toisen mielipiteet eivät ole muka riittävän arvokkaita?

Taidan odottaa että se kaksoisliekki osuu kohdalle, viihdyn paremmin sinkkuna niin ei tarvitse riidellä.
Ps. Osaan vetää käteen aina kun tarvii.

Älä raivostu riitatilanteessa. Tai jos raivostut, yritä puhumista vasta rauhallisessa tilanteessa. Ilman syyttelyä.

Ei raivo akalle kannata mitään puhua kun se raivoo vaan lisää.

Mies ei puhu, koska raivostut.

Suunnattomasti raivostuva ihminen ei näe eikä kuule mitään, hän ei kuuntele edes itseään. Raivoissaan oleva ihminen ei kunnoita puhekumppaninsa mielipiteitä vaan yrittää jyrätä metelillään oman tahtonsa läpi.

Suosittelen aloittajaa nauhoittamaan oman "suunnattoman raivostumisensa".
Kuuntele nauhoitus kun olet selvin päin ja rauhallinen. Kuulet (ehkä) itsekin miten ikävältä "suunnaton raivostumisesi" kuulostaa kuunneltuna. Voit kuunteluttaa raivostumismetelisi myös esim työterveydenhoitajalla ja kysyä pysyykö huutosi normaalin käytöksen rajoissa.

Sinulla on nyt kasvun paikka, mene vihan hallintakursseille tai terapiaan.

Jos haluat edelleen olla kyseisen miehen kanssa parisuhteessa, opettele kuuntelemaan ne harvat sanat mitä hän sanoo.
Opettele hillitsemään itsesi ja puhumaan miehellesi kuin tasavertaiselle ihmiselle. Koeta ymmärtää, että miehesi ei halua riidellä etkä sinä voi häntä pakottaa riitelemään.
Miehelläsi on oikeus olla hiljaa silloin kun sinä olet "suunnattoman raivostunut".

Ongelma johon en osaa antaa, parasta neuvoa toiselle ihmiselle.
Puhumattomuus näyttää olevan, yleistyvä ongelma parisuhteissa.
Onneksi tämä ei kosketa omaa elämääni, eikä koskaa voisi näin tapahtua minulle.
Tuskin minkäänlainen suhde kestäisi, mikäli asioita ei voitaisi selvittää.

Tähän auttaa se ettet anna sen poistua tilanteesta vaan tämä ja kaikki muut asiat pitää selvittää nyt ja heti vaikka siihen kuluisi koko yö. Jos se suuttuu niin uhriudu kunnolla

Puhumattomuus voi olla ylimielisyyttä ja henkistä väkivaltaa.