Silloin kuopus on jo niin omatoiminen ,että selviää itse aamulla kouluun.
Minulla on niin mitta täynnä tätä köyhyyttä joka johtuu yhden ihmisen tuloilla elämisestä kun toista työnteko ei kiinnosta mutta ei myöskään kodin/lastenhoitokaan .
Ehdotin talouden parantamiseksi sitä ,että alkaisin osa-aikaiseksi yrittäjäksi työn ohella mutta lopputulos oli se ,että minun pitäisi ottaa lapset aina mukaan sivuhommiin lähtiessä koska kahden erikoislapsen hoitaminen on niin raskasta vaimolle.
Seksihän on meillä kauppatavaraa jonka saanti riippuu teenkö kaikki kotityöt mukaanlukien ulkoilen lasten kanssa ja nyt on saavutettu se piste ettei se edes huvita kun kaikki lähinnä ärsyttää kyseisessä ihmisessä.
Ja suostun tähän pitkälti siksi ,että lapset söisivät ilman minun laittamaani kotiruokaa pelkkiä eineksiä ja jos minä en pakottaisi heitä ulkoilemaan he katsoisivat illat videoita ja pelaisivat videopelejä.
Seksielämämme henkisistä ja fyysisistä vaikeuksista voisi kirjoittaa pienen kirjan ja pitkään suhteeseen on mahtunut monta vaimosta johtuvaa vuoden selibaattia .
Olen hyväksynyt hiljaa mielessäni sen tosiseikan ,että suhteen seksin psyykeen jättämät jäljet johtavat eron jälkeen siihen etten saa seksiä kuin rahalla koska ajatuskin tilanteesta jossa pitäisi tehdä siirto makuukamarihommiin muutoin miellyttävän ihmisen kanssa tuntuu ahdistavalta epäonnistumisen pelosta johtuen .
Suurin osa naisistahan laittaa kömpelön tai epävarman rakastajan välittömästi kiertoon ja uusi kumppani on koeajettava viimeistään toisilla treffeillä johon minusta ei kyllä ole koska seksin vaatiman henkisen yhteyden muodostuminen vie minulla kauemmin aikaa.
Raskaan arjen kuormittavuudesta huolimatta erikoislapseni ovat minulle rakkainta maailmassa ja haluaisin olla heille nykyistä parempi isä jolta hihat eivät palaisi niin hetkessä kuin nykyään kun on jatkuvasti väsymyksestä puolikuollut.
Ja mitäkö minä siltä vapaudelta haluan?
Ainakin eroon tästä nykyisestä oravanpyörästä ,jossa olen jatkuvasti kuin 12 erää otellut nyrkkeilijä jolle vaihdetaan vaan uutta ja levännyttä vastustajaa.
Mahdollisuutta tehdä vähän enemmän rahaa kuin nykytilanteessa jotta voin tukea lasten opiskeluja mikä on tässä tilanteessa taloudellisesti mahdotonta.
Tuntea itsensä jonain päivänä edes hetken onnelliseksi.
Kahden vuoden päästä minä lähden
72
1352
Vastaukset
- 635646774
Odotat elämältä liikoja ja haluat vielä sanella sääntöjä syömisistä ja ulkoilusta. Lapset on suunniteltu tärväämään vanhempiensa parhaat vuodet. Jos otat hatkat,teet sen lastesi onnen kustannuksella. Lapset tarvitsevat perhettä aikuisiksi asti.
On sääli että tunnet joutuneesi vaimosi epäreilun kohtelun uhriksi. Veikkaan että hän yhtä perustellusti tuntee sama katkeruutta sinua kohtaan. Hieman myötätuntoa olisi paikallaan tuskan lievittämiseksi.
Vaimoasi ei kiinnosta seksi kanssasi. Hänellä ei ole seksivelvoitetta. Tilanne ei myöskään tule koskaan muuttumaan. Sinun pitää siitä huolimatta tehdä kaikki voitava lasten parhaaksi kunnes nämä muuttavat kotoa.
Ymmärrän masentumisesi koska olen käynyt läpi suunnilleen saman. Mutta syytä elämää äläkä vaimoasi.- Lastenparas
Lapset eivät tarvitse perhettä, jossa vanhemmat ovat katkeria ja kylmiä toisilleen. Lapset tarvitsevat rakastavat vanhemmat ja tasapainoisen kasvuympäristön. Jos sellainen saavutetaan paremmin eroamalla, ero on lapsille parempi ratkaisu.
Lapset huomaavat kireän ilmapiirin ja viileät välit paremmin, kuin aikuiset luulevatkaan. Stressaantuneet, katkerat ihmiset ovat myös huonoja vanhempia. Jos ero edesauttaa vanhempien hyvinvointia, myös lasten hyvinvointi kasvaa.
Tiedän, koska olen lapsena kokenut tämän. Ankea elämäni parani, kun vanhemmat erosivat. Olisin saanut elää paremman lapsuuden, jos vanhempani olisivat suosiolla eronneet aikaisemmin.
- tarvitset_ehkä_ystävää
Onkohan vaimosi masentunut? Vai onko hän aina ollut samanlainen? Tilanne varmasti tuntuu raskaalta ja toivottomalta, enkä osaa antaa mitään vastauksia siihen, voiko se muuttua paremmaksi tai mitä sinun kannattaisi tehdä. Mutta olisiko sinulla ketään sellaista viisasta (ehkä naispuolista) ystävää, jonka kanssa voisit jutella tilanteestasi? Pystyisikö hän antamaan sinulle näkökulmia tilanteeseen, huomioimaan jollain lailla sekä vaimosi että sinun tilanteesi? Ja saisit vähän purkaa ajatuksiasi ja tunteitasi jollekin, joka jaksaa kuunnella ja ymmärtää, muttei ymmärrä liiaksi, vaan sanoo myös asioita suoraan. Varo kuitenkin, ettet väärälle ihmiselle avaudu.
- 53879482
Pitää avautua vain ammatti-ihmiselle, jolla on vaitiolovelvollisuus. Sydänystävällekään ei saa paljastaa parisuhteen salaisuuksia. Se olisi alhainen petos.
- Oisko.näin
Kuulostaa siltä, että vaimosi on peruslaiska. Hän pääsee helpommalla, kun sinä hoidat lapset ja tuot leivän pöytään. Vähän marttyyrimainen kirjoitus, mutta voi olla totta monessakin perheessä. Kyllä kannattaa laittaa tuollainen nainen kiertoon. Kerrot, miten pelottaa seksin aloittaminen uudessa suhteessa. Eivät kaikki naiset halua sänkyyn heti ekoilka tai toisillakaan treffeillä. Itse haluan tutustua mieheen kunnolla ennenkuin suostun seksiin. Ja monesti seksi on melkoista räpellystä alkuun, mutta jos toisesta oikeasti välittää, niin on valmis opettemaan, mikä tuottaa kumppanille nautintoa. Seksi on vuorovaikutusta, anna sinä minulle niin minä annan sinulle. Parisuhteeseen kuuluu seksi, vaikka arki olisi kuinka hektistä, seksille löytyy aikaa, jos se tuottaa nautintoa.
- Toimiälävaintuumaa
Miksi ihmeessä odotat kaksi vuotta, luuletko, että erikoislapsesi (= erityislapsi??) eivät kärsi tilanteesta?
Ahkeruutesi ja kiltteytesi mahdollistaa vaimosi laiskuuden ja välinpitämättömyyden. - klarika
En halua yhtään syyllistää sinua, mutta kirjoituksesi herätti joitakin kysymyksiä.
Vaimoa ei siis kiinnosta työnteko, eli tarkoitat kai ansiotyöhän meneminen. Onko se realistisesti mahdollista kahden erityislapsen äidille? Varmasti teoriassa on, mutta tekeekö se arjesta vieläkin hankalamman?
Vaimoa ei kiinnosta seksi ja tunnet saavasi sitä vain kuin palkkioksi silloin, kun teet kaikki kotityöt ja olet lasten kanssa ulkona. Tähän sanoisin, että naiset eivät ole ihan samanlaisia kuin miehet. Naiset eivät elä "seksi edellä." Siitä nautitaan silloin, kun muut asiat ovat kunnossa ja on rentoutunut olo. Jos jokin huoli painaa, tai on rättiväsynyt, ei kyllä mitenkään tee mieli seksiä. Päivät kahden erityislapsen kanssa voi oikeasti olla voimia kuluttavia. Joskus ne kotityöt vain tuntuvat ylivoimaisilta, kun ne kasaantuu eikä aika ja jaksaminen riitä.
Ymmärrän tuon, että vaimosi ei halunnut, että olisit työssä iltaisinkin ja mahdollisesti viikonloppuisinkin, jolloin lasten kanssa oleminen kaatuisi pelkästään hänen niskaansa. Tietenkin järkevästi ajatellen olisihan se helpottanut elämää taloudellisesti. Mutta vaimosi ei pysty näkemään sitä puolta, koska on niin kuormittunut näistä kahdesta erityislapsesta.
Sinun on ihan turha mietiskellä, minkälaista seksielämäsi olisi sen jälkeen kun olisitte eronneet. Se menee niin kuin menee, sehän riippuu siitä toisestakin osapuolesta eikä vain sinusta. Mitä sitä tässä vaiheessa miettimään. - tyhjä_taivaanranta
Ymmärrän kysymykset jotka tekstistäni heräävät mutten voi kertoa paljastumisen pelossa enempää mutta voin vakuuttaa ettei elinvoimista ja jaksamisesta ole puutetta kun asia on mieleinen.
Näitä mieleisiä asioita voikin sitten hoidella yökaudet.
Myöskään erinoislasten hoitoonvienti aamuisin ei voi rasittaa niin paljoa kaiken muun kaatuessa minulle.
Samoin seksiin liittyviä juttuja en ala puimaan sen enempää. Hei,
Olet saanutkin jo hyviä neuvoja.
Mietin itse että oletteko koskaan jutelleet puolisosi kanssa teidän tilanteestanne? Mitä puolisosi ajattelee tilanteesta? Onko hän tyytyväinen? Voitko kertoa hänelle näitä mietteitäsi ja ahdistuksiasi joita olet kirjoittanut avaukseen?
Tai auttaisiko jos menisitte yhdessä perheneuvojalle? Monesti ulkopuolisen kanssa juttelu avaa uusia näkökulmia tilanteeseen.
Seksin puute parisuhteessa on kyllä raastavaa, kannustaisin kuitenkin keskustelemaan siitä. Mikä on ajanut teidät kauas toisistanne? Arki?
Oletteko päässeet viettämään kahdenkeskeistä aikaa?
Jos voimavaroja riittää, suosittelen avointa keskustelua siitä miltä itse koet elämänne, mitä toivot? Millaisena näet tulevaisuuden? Samoin kysy samaa puolisoltasi, mitä hän toivoo, mitä hän ajattelee elämästänne juuri tällä hetkellä?
yst.terv. Kaisa pappi- tyhjä_taivaanranta
Kyllä tästä on juteltu mutta käytännössä turhaan, koska mikään ei muutu.
Homma lähti ehkä väärille raiteille jo esikoisen synnyttyä kun emme voineet enää liikkua kuin koko perheenä ja hyvä etteivät poika ja lapsi seuranneet satunnaisissa reissuhommissa hotelliin asumaan työviikoiksi. - tyhjä_taivaanranta
Ja sitä minä olen ihmetellyt kaikki nämä vuodet miten kaikki alkaen sossuntäteistä neuvolalääkäreihin ovat aina vain huolissaan äidistä ja hänen jaksamisestaan kun taas isän vointi ei kiinnosta ketään.
- mekkk
Nehän luulevat että äiti hoitaa kodin ja väsyy niihin pieniin kotitöihin ja niin edelleen.
- Roksi
Niin tai niitä tätejä ei ole informoitu tarpeeksi!
Miksi me ihmiset aina oletetaan että kanssaihmiset tietävät tarkkaan ne asiat mitä ME tiedetään? Eivät tiedä, koska kanssaihmiset - siis myös ne tädit - eivät ole ajatustenlukijoita.
Sitten jää tilaa vihantunteille ja suuttumukselle kun tulee tunteita syrjityksi joutumisesta....
Hei
Minä huomaan että olet oravan pyörässä ymmärrän hyvin miksi emännän työn määrän lisääminen vähentää halua kun tulee enemmän stressiä. Mutta taas väheneminen tuo lisää.
se on yksi yhteen. Ukollani on Sama ongelma ja taas minulla lisääntynyt halut.
Teidän olisi syytä hakea ulkopuolista hakea esim, perhetyöntekijää viemään lapsia ulos jolloin voitte keskittyä yhdessä tekemiseen , itseenne ja suhteen lämmittelyyn.
Mutta myös seksuaalia lisää liikkuminen, olen tämän huomannut ja suosittelen näin ollen harrastamaan yhdessä liikuntaa ja lisää kuntoa. Olemme näin ollen alkamassa itse harrastamaan tätä.linkki
https://m.youtube.com/watch?v=xgd56ydYbR8
Päivärytmin tekeminen vähentää stressiä mekin olemme väliin kaaoksessa väsyneenä mutta nyt kesällä on suunnitteella saada taas päivärytmit kuntoon ja lapsetkin helpommin toimii tietäessä mitä seuraavaksi pitää tehdä. Meilläkin erityislapsia.
Toivon että tästä olisi hyötyä ainakin näin olen meidän ongelmien parisuhdetta alkanut korjaamaan, hoitamaan ja seksuaalisuutta lisäämään. Toivottavasti tämä auttaa teitäkin ongelmien ratkaisuun ja voit ongelmia ratkaista.- Tyhjä_taivaanranta
Tajusin tuossa yhtenä iltana ,että ehkäpä minun jatkuva suorittamiseni onkin tavallaan kuin tien siloittamista sille ,että toinen jaksaisi illalla harrastaa seksiä kun ei rasitu kotitöistä ym muista ja oma pettymykseni kai tavallaan kuin kertautuu kun uurastuksella ei saavutakkaan mitään.
Kahden viikon päästä minulla alkaa loma ja sen aikana olisi tarkoitus taivutella toinen osapuoli parisuhdeterapiaan ja jos ei lähde tai ymmärrä terapiassa ilmitulevia suhteemme solmukohtia tai ei ole valmis yhtään muuttamaan omaa käytöstään ja panostamaan ylipäätään meihin ja perheeseemme ,niin laitetaan lusikat jakoon.
Valehtelisin jos väittäisin ,että uskoisin minkään muun kuin siviilisäädyn muuttuvan syksyn mittaan mutta minulla on kuitenkin lapsista huolimatta vain yksi elämä enkä aio joutua siihen tilanteeseen jossa kuolinvuoteella jossitellaan miksi alistuin kynnysmatoksi.
Ei hirmu pitkään huvita tällainen tilanne jossa jokainen leffan seksikohtaus ja lehden alusvaatemainos ilkkuu sinulle ,että lällälää sinäpä et saakkaan enää koskaan.
Enkö olekin itsekäs kusipää ja narsistinen paska ja mitä näitä naisten suosimia haukkumasanoja nyt onkaan miehille joilla naisen elatushalu korreloi pitkässä juoksussa vahvasti naisen seksuaalisen halun kanssa?- juhannusaatto_
" jokainen leffan seksikohtaus ja lehden alusvaatemainos ilkkuu sinulle ,että lällälää sinäpä et saakkaan enää koskaan."
.... Toivottavasti tuo oli huumoria. Vaan jospa ei ollutkaan, suosittelen sinulle yksilöterapiaa (tietysti teille yhdessä pariterapiaa, ei varmasti haittaa). Ihan oikeasti.
Tunnut kirjoituksestasi päätellen varsinaiselta kontrollifriikilta. Kaiken pitäisi mennä sinun pillisi mukaan - ja kun ei mene, syyllistät sekä itsesi että vaimosi. Suoritat elämää, et elä sitä. Masennut. Luot stereotypioita naisista omassa päässäsi, ja pian stereotyyppinaiset ovat sinulle totisinta totta . Vaikka ne ovatkin vain siellä omassa pääkopassasi. Itselläni eikä kenelläkään ystävillä, sukulaisilla ja tutuilla ole tapana arvostella ja haukkua ketään, ei myöskään puolisoa. Usein vaan se, että kertoo miten asian kokee, tai pelkän tosiasian, koetaan haukkumisena tai arvosteluna, epäluottamuslauseena.
Sanoit " panostamaan ylipäätään meihin ja perheeseemme". Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat? Toivotaan, ettet tarkoittanut sitä, että myös vaimon pitäisi ulkoilla lasten kanssa, tehdä kotiruokaa yms. koska se SINUSTA on oikein? Nythän on niin, että teillä menisi paremmin, ellet itse suorittaisi hullunlailla asioita, lapsia, kotitöitä. Relaisit. Hyvä ilmapiiri kodissa menee kaiken edelle, muuten mikään asia ei suju. Jos jokin ei mene mielen mukaan, sen voi lyödä hösseliksi ja huumoriksi, eikä ryhtyä kiukuttelemaan tai ahdistumaan.
Kerroit, ettei vaimo suostu töihin, muttei tee mitään kotitöitäkään. Ihanko todella? Mikä on hänen kantansa asiaan? Mitä hän sitten tekee? Ja ellei todella tee mitään, nukkuu ja makoilee vaan, käy ehkä välillä jääkaapilla, niin se ei ole tervettä. Hänkin tarvitsee terapiaa.
Useinkin parisuhteen vaikeudet kulminoituvat siihen, että toinen suorittaa elämää vimmalla, toinen vetäytyy. Vetäytyjä tuntee itsensä huonoksi ja tarpeettomaksi. Kun tuntee itsensä huonoksi, ei takuulla seksikään maistu, eikä mikään muukaan. Suorittajaa ottaa kaikki päähän.
- iloapisaroina
Toivon että saatte parisuhteenne kuntoon ehkä ulkopuolisen apu saa vaimosikin huomaaman teidän tilanteen.Voihan vaimollasi olla masennus päällä kahden erityislapsen hoitaminen ei kuitenkaan kovin helppoa ole vaikka sinä autat.Uskon että se sexi puolikin alkaa sujua kun saatte päteviä neuvoja muihin ongelmiin.Tsemppiä ja kesää kohden.
- Tyhjä_taivaanranta_
Juhannusaatolle totean vain , että en voi kertoa tarkemmin vaimon tekemisistä kiinnijäämisen pelosta koska hän lukee palstaa.
Mutta sen verran voin paljastaa ,että ilman minua meillä ei ole mitään ruoka-aineita jääkaapissa puhumattakaan siitä ,että joku muu kuin minä tekisi ruokaa.
Minusta kontrollifriikki on kaukana siitä ,että toiveenani olisi ettei kaikki siivouksesta lähtien kaatuisi minulle ja minulle jäisi joskus hetki vapaa-aikaa johon minulle ei tungettaisi lapsia mukaan.
Ja mitä tulee tuohon seksiin niin on se aika jännä juttu ,että kosketusta ikävöivät naiset saavat aina sympatiaa mutta kun mies ilmaisee pahan mielensä asiasta ,niin kaadetaan heti paskaa niskaan.
Ei seksi nyt kuitenkaan ole se pelkkä pussien tyhjennys toisen jalkoväliin vaan sitä kun saa pitää toista hyvä ja tulee itsekkin hyvänä pidetyksi.
Sitä ei runkkaaninen korvaa- 98539984
Sinun virheesi on, että kuvittelet elämän tarjoavan ihmisille onnea. Onni on varattu paskiaisille. Muut kitkuttavat eteen päin niin pitkälle kuin jaksavat.
- 768h
Tyhjä_taivaanranta_
Oletko yhtään miettinyt mikä vaimoa vaivaa? Ei ole normaalia tuollainen passiivisuus, ei ollenkaan. Mitä ilmeisemmin vaimolla mielenterveysongelmia. Voisitko rupatella vaimon kanssa jotain todellista? Siis vaimon mietteistä elämästä ylipäänsä, tulevaisuuden suunnitelmista. Ei tietenkään pumppaamalla pumpata asioita, tai lähestyä negatiivisesti, syyttämällä yms. vaan ihan siten, että saisit aikaan mahdollisimman hyvä ilmapiirin. Silloin vaimo saattaisi sanoa mitä ajattelee.
Silloin, kun on mielenterveys sekaisin tai ainakin epätasainen, niin seksi ei tule välttämättä mieleen ollenkaan. Sen vuoksi olisi tärkeää puuttua juurisyyhun ensimmäiseksi, saada edes se selville. Vai mitä? - Hetimiten
Kuulepa "taivaanranta", sinun pitää ottaa breikki, tauko, katko, pitempi tai lyhyempi loma ... sillä kaukaa näkee paremmin.
Sinä pyörit liian pienessä ja ahdistavassa ympyrässä etkä siksi näe asioita oikein ja selvästi. Mene muualle edes hetkeksi tai sitten ammattiauttajan puheille. Joudut luultavasti menemään yksin, mutta sekin on paree kuin ei apua ja tukea lainkaan. - lgh
Hae ihmeessä apua itsellesi! Sitä kautta ratkeavat niin parisuhteenne kuin perheenne ongelmat. Mihin suuntaan, ei voi tietää, mutta ratkeavat kuitenkin.
- kotonavaanki
Minulla on kaksi lasta ja mieheni ei koskaan halua hoitaa heitä, että pääsisin töihin, hänellä aina kiire mutta siihen löytyikin syy....
- Tyhjä_taivaanranta
Voi kuule... meillä on keskusteltu erittäin paljon milloin rakentavammissa ja milloin vähemmän rakentavissa merkeissä ja syyksi on löytynyt milloin se ,että meidän pitäisi muuttaa suurempaan kaupunkiin jotta hän löytäisi mieleistä työtä jolloin minä otan taskulaskimen esille ja esitän laskelman paljonko enemmän meidän pitäisi tienata säilyttääksemme tulotasomme.
Myös yrittäjyys tuntuisi kiinnostavan mutta minä en lähde ainakaan takaamaan kuusinumeroista lainaa jossa on lähinnä uskoa ja toivoa höystettynä unelmilla. - Yrittäjyyselämäntapa
Tyhjä_taivaanranta kirjoitti:
Voi kuule... meillä on keskusteltu erittäin paljon milloin rakentavammissa ja milloin vähemmän rakentavissa merkeissä ja syyksi on löytynyt milloin se ,että meidän pitäisi muuttaa suurempaan kaupunkiin jotta hän löytäisi mieleistä työtä jolloin minä otan taskulaskimen esille ja esitän laskelman paljonko enemmän meidän pitäisi tienata säilyttääksemme tulotasomme.
Myös yrittäjyys tuntuisi kiinnostavan mutta minä en lähde ainakaan takaamaan kuusinumeroista lainaa jossa on lähinnä uskoa ja toivoa höystettynä unelmilla.Yrittäjäksi ei missään tapauksessa tuossa elämän vaiheessa, yrittäjällä ei ole työaikaa ja ensimmäisinä vuosina ei juuri tule rahaa mutta töitä on aamusta iltaan.
- Tyhjä_taivaanranta_
Nyt kävi niin ,että puoliso pääsi töihin joskin ennen työn vastaanottoa piti käydä samanlainen keskustelu kuin neljävuotiaan kanssa miksi sinä nyt lähdet töihin vaikka se haittaa harrastuksia .
Hyvää asiassa on se ,että lähti mutta ikävää on se ,että rahat valuvat lasten liian kalliisiin leluihin ja toisen auton huollot kaatuvat minun maksettavakseni lasten hoitomaksuista puhumattakaan.
Töissäkäynti on kuulemma raskasta ja illalla ei jaksa tehdä mitään puhumattakaan seksistä.
Jaksaa vielä puolitoista vuotta tätä vaikka hampaat irvessä ja sen jälkeen ei tule toista suomalaista naista.- Siitäsait
No, nyt sun toiveesi toteutui eukko on töissä, luulitko ,että elämä siitä helpottui, ei, ongelmia tuli lisää ja rouvan tienestit uppoaa päivähoitomaksuihin autoon ja samat kotityöt kun ennenkin, enempi einesruokia ja se loppukin sextaaminen loppu tyystin, suo siellä vetelä täällä..
- Alkuperäinen_avaaja
Siitäsait kirjoitti:
No, nyt sun toiveesi toteutui eukko on töissä, luulitko ,että elämä siitä helpottui, ei, ongelmia tuli lisää ja rouvan tienestit uppoaa päivähoitomaksuihin autoon ja samat kotityöt kun ennenkin, enempi einesruokia ja se loppukin sextaaminen loppu tyystin, suo siellä vetelä täällä..
Joo...työnteko on positiivinen juttu mutta se tässä vituttaa,että minä lähden aamulla 2,5h ennen muun perheen heräämistä töihin ja haen lapset iltapäivällä hoidosta laitellen heille ruuat vaimon käydessä omien töidensä jälkeen milloin kaupoilla ja milloin kavereidensa luona kotiutuen järkiään joskus seiskan aikaan illalla laittamatta kuitenkaan tikkua ristiin kotitöiden suhteen.
Aloin tänään kirjoittaa jäähyväiskirjettä jonka jätän pöydälle kun suljen tämän asunnon oven viimeisen kerran takanani ja näen jo sieluni silmin miten hän postaa someen kyynelsilmäisen päivityksen siitä ,että mies lähti vaikka meillä meni niin hyvin hänen mielestään. - emme_ole_täydellisiä
Minulla on kaksi erityistarpeista lasta. Unet ja oma-aika ovat kortilla. Työssäkäynti on raskasta. Kotityöt kävisivät minulle ihan riittämiin työteosta, mutta rahan vuoksi on raahauduttava töihin. Elämä on niin kuormittavaa, että en jaksaisi ilman uskoani. Saan voimani Jumalasta ja iänkaikkisen elämän toivosta. Ei meilläkään mieheni kanssa ole lainkaan aikaa kahdenkesken. Olemmekin etääntyneet toisistamme, mutta tavoite on kuitenkin hoitaa lapset hyvin ja elää siten, että voi sitten joskus nostaa päänsä Jumalan edessä, että ainakin yritimme parhaamme, sillä Hän on antanut meille perheen ja uskonut sen hoitoomme. Perheen sisällä on parempi, että jokainen tekee osuutensa omien kykyjensä ja jaksamisensa rajoissa. On parempi huolehtia siitä, että tekee oman osuutensa kuin siitä, että toinen tekee osuutensa. Meillä kaikilla on omat rajamme ja sietokykymme esim. stressin suhteen. Ehkä vaimosi kuormittuu sinua herkemmin. Jos näin on, niin sekään ei ole hänen vikansa, mutta vaatisi sinulta sen, että annat hänelle anteeksi hänen heikkoutensa. Silloin olisi helpompi olla siinä asemassa, että joutuu tekemään enemmän kuin puoliso. Kaikki lähtee rakkaudesta ja toisen rakastamisesta sellaisena kuin hän on, vajavaisenakin.
- Vapausvastuu
Alkuperäinen_avaaja kirjoitti:
Joo...työnteko on positiivinen juttu mutta se tässä vituttaa,että minä lähden aamulla 2,5h ennen muun perheen heräämistä töihin ja haen lapset iltapäivällä hoidosta laitellen heille ruuat vaimon käydessä omien töidensä jälkeen milloin kaupoilla ja milloin kavereidensa luona kotiutuen järkiään joskus seiskan aikaan illalla laittamatta kuitenkaan tikkua ristiin kotitöiden suhteen.
Aloin tänään kirjoittaa jäähyväiskirjettä jonka jätän pöydälle kun suljen tämän asunnon oven viimeisen kerran takanani ja näen jo sieluni silmin miten hän postaa someen kyynelsilmäisen päivityksen siitä ,että mies lähti vaikka meillä meni niin hyvin hänen mielestään.Tai huutaa riemusta, nyt se lähti jipii!
- Thaimaassa
Thaikunko haet äitipuoleksi lapsille ja muijaksi ittelles.
- objojjoj
Ymmärrän sinua täysin. Nykyajan naisissa on paljon juuri tuollaisia kieroon kasvaneita vätyksiä. Syytä en tiedä. Miksi odotat ? Istu vaimon kanssa alas, ja keskustele asiasta asiallisesti ja sano että haluat erota, jos hän ei halua korjata suhdetta. Ole jämäkkä. Sopikaa yhdesä jostain tietystä koe-ajasta, ja jos ei onnistu, niin miettikää yhdessä, mitä tehdään.
- Kortiton
Kirkon neuvot auttaa. Kaveri auttaa.
- Hyi.olkoon
Karmea elämänasenne ap:llä, umpikatkeraa ja upottavaa negatiivisuutta kaikkeen, jopa omaa tulevaisuutta kohtaan sitten kun ero on toteutunut. Myös lapset saavat osansa katkeruudesta aivan varmasti tavalla tai toisella.
Mulla on takana pitkä ja paska liitto, olin lastenhoitaja ja piika, seksiä ei ollut, mies käytti itseensä kaiken liikenevän rahan ja oli kaikin puolin ahdistava kumppani. En katkeroitunut, kasvatin lapset ja pidin huolta et oma pää pysyi loppuvuodet kasassa enkä odottanut toiselta enää mitään hyvässä tai pahassa.
Minä olen onnellinen eronnut. Elämä maistuu, uusi miesystävä ja kiva elämä. En kadu sitä mitä elämä mulle on tuonut, sekin piti vain kokea.
Ap:n kaltaisille ihmisille erokin on pelkkä tekosyy voivotella varmaan sitten vuorostaan että elämä on nyt pilalla kun exä sen pilasi. Omaa elämänasennetta ei osata ollenkaan tarkastella kriittisesti.- Tyhjä_taivaanranta_3
Minua vähän hymyilyttää lukea näitä teidän melko epäsymmetriseen informaatioon perustuvia luonnehdintojanne minun persoonastani .
Olen eronnut ennenkin ja osan existä kanssa jopa aika hyvissäkin väleissä tajuttuani jälkeenpäin miksi asiat menivät niinkuin menivät eli loppupelissä parhain päin .
Tällä kertaa kynnys lähteä on korkeampi johtuen kuvioon liittyvistä lapsista joiden hyvinvointi yhteishuoltajuudessa mietityttää. - Olisitottanusuorittajan
Tyhjä_taivaanranta_3 kirjoitti:
Minua vähän hymyilyttää lukea näitä teidän melko epäsymmetriseen informaatioon perustuvia luonnehdintojanne minun persoonastani .
Olen eronnut ennenkin ja osan existä kanssa jopa aika hyvissäkin väleissä tajuttuani jälkeenpäin miksi asiat menivät niinkuin menivät eli loppupelissä parhain päin .
Tällä kertaa kynnys lähteä on korkeampi johtuen kuvioon liittyvistä lapsista joiden hyvinvointi yhteishuoltajuudessa mietityttää.Miksi sitte valitsit noin laiskan akan, koska et ole ensi kertaa matkassa.
Olisit valinnut kovan työnteon omaavan ja seksipedon ,joka olis hoitanut kaikki kotityöt oman työnsä ohella ja harrastanut vielä siinä sivussa urheilua ja omannut vähät unet. - Tyhjä_taivaanranta_3
Hommahan meni niin ,että alkuaikoina hän vaikutti erittäin kunnianhimoiselta ja eteenpäin pyrkivältä ja tuin vuosikaudet hänen pyrkimyksiään eläen sitten kun elämää kunnes tajusin ettei tässä taideta enää olla vetämässä yhteistä rekeä samaan suuntaan vaan pyritään silmän välttäessä hyppäämään jalaksille.
En kiellä etten olisi katkera uhrattuani projektin edetessä monta omaa unelmaa sen eteen ja . - minni_x
Tyhjä_taivaanranta_3 kirjoitti:
Hommahan meni niin ,että alkuaikoina hän vaikutti erittäin kunnianhimoiselta ja eteenpäin pyrkivältä ja tuin vuosikaudet hänen pyrkimyksiään eläen sitten kun elämää kunnes tajusin ettei tässä taideta enää olla vetämässä yhteistä rekeä samaan suuntaan vaan pyritään silmän välttäessä hyppäämään jalaksille.
En kiellä etten olisi katkera uhrattuani projektin edetessä monta omaa unelmaa sen eteen ja .Onko sinulla mitään käsitystä yhteistyöstä? Miten erilaiset ihmiset toimivat? Eri ihmisten erilaisista tunteista?
Kirjoituksistasi saa sellaisen vaikutelman, että mielestäsi olet kaikessa oikeassa, vaimo väärässä. Sinä olet ahkera, vaimo laiska. Sinä tiedät miten lapsia kasvatetaan oikein, vaimo kasvattaa väärin. Jne. Niin että kuulehan: kanssasi on mahdotonta tehdä minkäänlaista yhteistyötä, koska tiedät aivan kaiken paremmin > olet joustamaton. Sitten sanot, että syy on vaimossasi, vaikka oikeasti teidän ongelmat juontavat sinun ongelmiisi, joustamattomuuteesi ja oikeassa oloon. Besserwisserin puolisolla ei ole kovin montaa mahdollisuutta. Hän joko masentuu ja on hiljaa. Tai sitten alkaa valtavat riidat, joista tosin ei ole mitään hyötyä, koska besserwisser ei jousta pätkääkään.
Tärkeintä lasten kasvatuksessa on kodin hyvä tunneilmapiiri, vaikka luulet sen olevan jotain aivan muuta. Uhrautuminen ja katkeroituminen ei luo kotiin hyvää tunneilmapiiriä, vaan juuri päinvastoin. Sinun kannattaisi ottaa elämä haltuun, ja luopua uhrin asemastasi, sekä kaikkitietävyydestä. Ellet niin tee, sinun kanssa on vaikea ja ikävä olla. Parisuhteessa kuten muissakin ihmissuhteissa tarvitaan toisen myönteistä huomioimista, ystävällisyyttä, neuvottelutaitoa, joustamista, sopimista. Et menetä mitään, jos relaat, rauhoitut ja keskustelet asioista ottamalla huomioon sekä vaimon että lapset, kuuntelet heitä ja JOUSTAT. Tämä on alku pois katkeruudestasi. - Orkkis-kirjoittaja3
Minä tiedän tasan tarkkaan mitä on yhteistyö ja pystyn siihen samoin kuin rakentavaan dialogiin.
Ongelma tässä dialogissa onkin se ,että kun esitän ongelman ja kysyn ratkaisuvaihtoehtoja niin vastaus on puhdasta optimismia jossa lottovoitto napsahtaa kohdalle kerran viikossa ja jos tätä kyseenalaistaa ,niin keskustelu loppuu käytännössä siihen.
- hjkla
Voi hyvä tavaton tuota katkeruutta. Jotenkin sen pohjalta paistaa läpi tyytymättömyys on omaan itseensä. Mitä jos olisit armollinen itsellesi? Ottaisit rennommin? Jättäisit arvostelematta puolisoasi (ja itseäsi)?
Sitten tuo seksi kauppatavarana - lasten ruokailutottumukset/ulkoilu... tajuatko itse ollenkaan miten hullulta kertomasi kuulostaa? Siitä myös näkee hyvin helposti, että olet uhrautuja. Aivan varmasti sinulla on mm. uhrautumisen tunnelukko. Tee vaikka testi netissä
http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
Sinun kannattaa ehdottomasti mennä ammattiauttajan pakeille selvittelemään tunteitasi ja elämääsi. Tuollaisella asenteellasi seksiin, et muunlaista seksiä koskaan saakaan. Mutta se on todella väärästä asenteesta kiinni, eikä mistään muusta.- Tyhjä_taivaanranta_3
Itse asiassa olen menossa psykiatrin pakeille sen jälkeen kun ero on ensin hoideltu pois alta eheytyäkseni ihmisenä .
- 3lasta
Kahden liian erilaisen ihmisen yhteiselo on vaikeeta. Teidän tapauksessa toinen ottaa vastuuta ja toinen luistaa. Lasten kasvatuskin eri linjoilla.
Mukavuuden haluinen menee mistä aita on matalin, jos se tehdään hänelle mahdolliseksi. Entä jos vuoropäivin vastaisitte ruuanlaitosta ja lasten hoidosta hakemisesta? Ruokavastaava hoitaa keittiön ja toinen ulkoilee lasten kanssa. Jos joka toinen päivä tarjolla einestä, mitä siitä?
Salaattia ja hedelmiä tarjolle ja välipalaksi. Pääasia että on ruokaa.
Vaimosi hoitaisi lapset omalla rennolla tavallaan, mutta tuskin jättäisi heitteille. Anna vastuuta, vaadi ottamaan vastuuta, ennen kaikkea luota että hän pärjää.
Jos sanoo olevansa väsynyt, sano että sinäkin olet. Jo pienet muutokset parantavat lapsiarkeanne, isommat heijastuvat seksielämäännekin. Kaikissa meissä on vikamme, rakkaus auttaa hyväksymään ne. - minni_x
Tyhjä_taivaanranta_3 kirjoitti:
Itse asiassa olen menossa psykiatrin pakeille sen jälkeen kun ero on ensin hoideltu pois alta eheytyäkseni ihmisenä .
Kannattaisi JUURI NYT mennä psykiatrin tai psykologin/terapeutin pakeille. Älä ollenkaan tuudittaudu siihen uskoon, että vasta eron jälkeen voit eheytyä, kaikki kirkastuu ja valkenee. Erosta tulisi myös kaikkien kannalta, eikä itsesi kannalta vähinten, parempi, jos näkisit oman osuutesi realistisemmin liitossasi.
Oletko muuten keskustellut vaimosi kanssa erosta? - yiu
3lasta kirjoitti:
Kahden liian erilaisen ihmisen yhteiselo on vaikeeta. Teidän tapauksessa toinen ottaa vastuuta ja toinen luistaa. Lasten kasvatuskin eri linjoilla.
Mukavuuden haluinen menee mistä aita on matalin, jos se tehdään hänelle mahdolliseksi. Entä jos vuoropäivin vastaisitte ruuanlaitosta ja lasten hoidosta hakemisesta? Ruokavastaava hoitaa keittiön ja toinen ulkoilee lasten kanssa. Jos joka toinen päivä tarjolla einestä, mitä siitä?
Salaattia ja hedelmiä tarjolle ja välipalaksi. Pääasia että on ruokaa.
Vaimosi hoitaisi lapset omalla rennolla tavallaan, mutta tuskin jättäisi heitteille. Anna vastuuta, vaadi ottamaan vastuuta, ennen kaikkea luota että hän pärjää.
Jos sanoo olevansa väsynyt, sano että sinäkin olet. Jo pienet muutokset parantavat lapsiarkeanne, isommat heijastuvat seksielämäännekin. Kaikissa meissä on vikamme, rakkaus auttaa hyväksymään ne."Anna vastuuta, vaadi ottamaan vastuuta"
Vastuun vaatiminen toiselta aikuiselta ihmiseltä on hyödytöntä. Ellei hän sitä itse vapaaehtoisesti ota, niin ei oikein mikään auta, valitettavasti.
Sitten jos antaa vastuuta... esim. jättää lapset isän kanssa keskenään. Voi mahdotonta miten isä osaakaan simputtaa ja kiusata lapsia ihan pienen ajan sisällä. Näistä ei tietenkään saanut kertoa minulle, se oli ankarasti kielletty. Onneksi vanhin lapsi murkkuna avautui.
Mietin vielä tuota, ettei ap:n vaimo tee "mitään". Se voi hyvinkin viitata mielenterveyden ongelmiin. Ei olisi mitenkään erikoista, kun perheessä on kaksi erityislasta. Ja silloin kun on mielenterveys kyseessä, ei todellakaan jaksa ja kykene tekemään mitään. On vaan siinä hermostuttamassa kumppaniaan. Mikään normaali tilahan ei ole se, ettei tee mitään. Ihminen on tekevä, sosiaalinen otus.
- Hyi.olkoon
Hymyile vain, mutta minä en luonnehtinut persoonallisuuttasi. Kauhistelin kirjoituksissasi olevaa negatiivista ja katkeraa elämänasennetta. Palaa vaikka lukemaan postauksiasi, kaksi lainausta tässä:
"Olen hyväksynyt hiljaa mielessäni sen tosiseikan ,että suhteen seksin psyykeen jättämät jäljet johtavat eron jälkeen siihen etten saa seksiä kuin rahalla koska ajatuskin tilanteesta jossa pitäisi tehdä siirto makuukamarihommiin muutoin miellyttävän ihmisen kanssa tuntuu ahdistavalta epäonnistumisen pelosta johtuen ".
"Enkö olekin itsekäs kusipää ja narsistinen paska ja mitä näitä naisten suosimia haukkumasanoja nyt onkaan miehille joilla naisen elatushalu korreloi pitkässä juoksussa vahvasti naisen seksuaalisen halun kanssa?"
Negatiivisuuteesi ulottuu siis jo myös tulevaisuudenkuviisi, tuollaista provokatiivisen katkeraa elämää jatkossa itsellesi maalaat. Et joko huomaa tätä asennetta tai et välitä asiasta, koska et halunnut ymmärtää pointtiani ollenkaan. Tai ehkäpä provoilet vain ja koko juttu on keksitty.
Mites teillä meni se parisuhdeterapiakeskustelu lomallasi josta kerroit 23. kesäkuuta postauksessasi? Meneekö lusikat jakoon?- minni_x
Samoilla linjoilla. Ap.llä ei ole itsetunto eikä itsearvostus yms. ollenkaan kunnossa. Siksi parisuhteellakaan ei mitään mahdollisuutta toimia.
- Orkkis-kirjoittaja
Toisen osapuolen mielestä meillä ei ole tarvetta sellaiselle joten emme menneet kun ei aikuista ihmistä voi pakottaa.
Aiempiin kirjoituksiin totean sen verran ,että tiedostan realiteetit joiden mukaan mennään ja sen ettei kaikilla tarinoilla ole välttämättä onnellista loppua. - Orkkis-kirjoittaja
Ja lusikoiden jakamisen suhteen joudun pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa syistä joita en aio kertoa.
- yiu
Orkkis-kirjoittaja kirjoitti:
Toisen osapuolen mielestä meillä ei ole tarvetta sellaiselle joten emme menneet kun ei aikuista ihmistä voi pakottaa.
Aiempiin kirjoituksiin totean sen verran ,että tiedostan realiteetit joiden mukaan mennään ja sen ettei kaikilla tarinoilla ole välttämättä onnellista loppua."ettei kaikilla tarinoilla ole välttämättä onnellista loppua"
Niin, no riippuu mitä silläkin nyt sitten tarkoitetaan. Itse olen eronnut pitkästä liitosta, ja ero oli se onnellinen loppu (koska liitto oli lopulta hyvin onneton). Sitä myös lapset odottivat. Tietty on elämä kantaa paremmin, kun ei tarvitse pelätä isäänsä.
Niin se vaan on, että kaikella on aikansa. Sitä aina silloin tällöin mietinkin miten hassusti elämä menee. Vuosikymmeniä sitten rakastuttiin, oli kivaa ja mukavaa, mentiin naimisiin, saatiin lapset. Kunnes alkoi tapahtua kaikenlaista, jonka johdosta mies muuttui. Vaikka mitä yritti, ei auttanut.
- Orkkis-kirjoittaja34
Tätä minuun kohdistuvaa loanheittoa lukiessa päätin ihan periaatteessa lähteä käymään psykiatrin juttusilla jo ennen joulua ihan vain todistaakseni vääräksi suurimman osan näistä esitetyistä väitteistä.
Ja saapahan samalla ulkopuolista näkemystä asiaan omien kavereiden huomattavan radikaalien toimintamallien ohelle.
Ja pitkä aikajana johtuu siitä ettei asiaa niin vain järjestetäkkään johtuen jälkikasvusta jolle ei käytännössä löydy muita hoitajia .- 876
Mitä?! Näin kirjoitin tuohon toiseenkin aloitukseen. Täällähän on aivan käsittämättömiä aloituksia.
Psykiatrille tms. kannattaa lähteä vain siinä tarkoituksessa, että saa SELVITETTYÄ omia pään sisäisiä ongelmiaan. Ei sinne lähdetä todistamaan vääräksi keskustelupalstalla esitettyjä väitteitä, voi hyvänen aika sentään! Ammattiauttajalla käynnit ei auta mitään, ellei itse halua MUUTOSTA, siis OMAAN elämäänsä. Toiset ihmiset elävät heidän elämäänsä, ei sitä voi muuttaa. Ihan turha kuvitella, että sinun täytyy todistaa itsellesi olevasi "oikeassa" ja vaimo "väärässä". Teistä on molemmat yhtä paljon oikeassa omine tunteineen, ajatuksineen, ja käsityksineen. Jos tai kun haluat erota, voit sen tietysti aivan vapaasti tehdä, koska koet sen parhaaksi ratkaisuksi. Mutta ota vastuu erosta, älä syytä siitä vaimoa. Tsemppaa itseäsi eteenpäin.
Olen myös satavarma, että saisitte apua jälkikasvun hoitoon kunnalliselta puolelta. Parempi etsiä sitä jo ennen eroa. Käydä perheneuvolassa puhumassa tilanteesta.
- musta.ruusu
Mikä on ero olla yksihuoltaja nyt kuin kahden vuoden kuluttua? Lapset kasvavat, ok. Vaimon selän takana suunnittelet tulevaisuuttasi ilman häntä. Odotat, että lapset kasvavat ja vaimosi hän, (joka ei tee mitään....) kelpaa siihen saakka. Joko haluat katkeroitua lisää tai asuntolainanne loppuu silloin. Tietääkö vaimosi suunnitelmistasi? Entä jos hän jättäisi sinut oitis? Miten selviäisit?
- blackisblack
Jep, samaa kysyn minäkin. Miten ero vaikuttaa elämään suotuisasti, juuri kahden vuoden päästä? Vai meinaako ap vain lähteä, ja jättävänsä lapset äidilleen ? Äidille, joka ei tee mitään, jota ei huvita mikään, joka ei hanki edes jääkaappiin ruokaa? Jos tämä on ajatuksena, niin se on kyllä tuota samaa puhdasta optimismia, josta ap syyttää vaimoaan. Tai oikeastaan ei ole puhdasta optimismia, vaan likaista, koska siinä piilee kosto. Kostaa lasten kautta ap:n epäonnistunut avioliitto. Ei kovin kunniakasta.
Ap: oletko puhunut vaimolle erosta (kahden vuoden päästä)?
"esitän ongelman ja kysyn ratkaisuvaihtoehtoja niin vastaus on puhdasta optimismia jossa lottovoitto napsahtaa kohdalle kerran viikossa ja jos tätä kyseenalaistaa ,niin keskustelu loppuu käytännössä siihen. "
Esitätkö itse ratkaisuvaihtoehtoja ongelmiin? Sillä loppupeleissähän joudut kuitenkin ratkaisemaan kaikki ongelmat itse. Niin kaikki tekee (tai sitten epäterveesti syyttävät toisia ongelmistaan). Mikään ratkaisu ei ole se, että sanot mitä toisen pitää tehdä ja toinen sanoo, ettei tee niin. Tästä ei pääse puuta pidemmälle. Ratkaisun pitää lähteä itsestäsi, siitä mitä sinä voit tehdä. Jos todella aiot jättää perheesi vaimon vastuille, niin sekään ei ole ratkaisu, vaan vastuusta luistaminen. Sen todennäköiset vaikutukset johtavat siihen, että lapset, ainakin erityislapset huostaan otetaan. Vai tähänkö tähtäät? Jos niin, se on paitsi raukkamaista, myös jokaista osapuolta kuluttavaa, erityisesti lapsia.
Tuossa edellä neuvottiin ottamaan yhteyttä perheneuvolaan, sitä samaa suosittelen minäkin. Ota rauhallisesti, älä uhoa erolla, unohda vaimosi syyttely. Anna arvoa itsellesi ja toisille, myös vaimolle. Näin pääset jo helpommalla ja pidemmälle.
Olen itsekin eronnut miehestä, lasteni isästä, joka sähläsi omia juttujaan, komensi/härnäsi/kiusasi muita. Eron jälkeen elämä helpottui, mutta ero oli järjestettävä ihan itse. Ilman näyttelijäntaitoja se ei olisi onnistunut niinkään hyvin. Oli se yhtä helvettiä. Mikäli helvetin olisi päästänyt valloilleen ja antanut määrätä, erosta olisi tullut aivan helvetillinen katastrofi kaikille, mutta erityisesti lapsille. Lapset kärsivät aina eniten, jos vanhemmat riitelee ja ovat vihamielisiä toisilleen. - Orkkis-kirjoittaja35
Ensimmäisestä viestistä selviää kaikki olennainen mikä liittyy lapsiin.
Ja mitä tulee psykiatrilla käyntiin ,niin olen kyllä menossa sinne ihan hakemaan vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin enkä päteäkseni lausunnolla keskustelupalstalla varsinkin kun siitä joutuu maksamaan useamman kympin per käyntikerta.
Luottoa kunnallisiin palveluihin ei juuri löydy . - bvbv
"hakemaan vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin "
Vastaukset löytyvät ainoastaan sinulta itseltäsi, omasta sisimmästäsi. Ammattiauttaja voi ainoastaan herätellä ajatuksiasi löytämään ne. Aina niitä ei löydy. - bvbv
bvbv kirjoitti:
"hakemaan vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin "
Vastaukset löytyvät ainoastaan sinulta itseltäsi, omasta sisimmästäsi. Ammattiauttaja voi ainoastaan herätellä ajatuksiasi löytämään ne. Aina niitä ei löydy.Ai niin. Luottoa kunnallisiin palveluihin ei löydy, ellei luota niihin! Näin se on ihan joka asiassa. Mainittakoon, että itse olen löytänyt kunnalta aina tarvitessani hyviä, joskus ihan erinomaisia palveluita. Tietty jossain "tuppukylässä" voi olla toisin.
- loimaan
Orkkis-kirjoittaja35 kirjoitti:
Ensimmäisestä viestistä selviää kaikki olennainen mikä liittyy lapsiin.
Ja mitä tulee psykiatrilla käyntiin ,niin olen kyllä menossa sinne ihan hakemaan vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin enkä päteäkseni lausunnolla keskustelupalstalla varsinkin kun siitä joutuu maksamaan useamman kympin per käyntikerta.
Luottoa kunnallisiin palveluihin ei juuri löydy .Onko aiempaa kokemusta kunnan mielenterveyspalveluista? Sattumaako, ettei kukaan osaa toimia sinun mieleisesti.
- Orkkis-kirjoittaja353
Kunnallinen on varmasti ihan hyvä paikka ihmiselle joka luottaa sokeasti siihen ,että Käypähoidon suositukset ääneen lukeva lääketieteen ammattilainen on aina oikeassa ja ennenkuin ehdit kissaa sanoa olet jo käytävässä mielialalääkeresepti kädessä.
Ai niin ja jos olet rehellinen työuupumuskyselyssä jossa kysellään työn tarkoituksenmukaisuudesta ja siitä arvostetaanko sinua ,niin saat samantien burnout-diagnoosin vaikka tiedät analyysin olevan silkkaa bullshittia varsinkin jos on nähnyt läheltä miten joku polttaa kynttilänsä iloisella roihulla molemmissa päistä loppuun ja ei esim ymmärrä enää lähteä pois työpaikalta jne.
Yksityisellä lääkärin on pakko kuunnella sinua se aika josta olet maksanut.- voi_jee
Orkkis-kirjoittaja353
Menet siis lääkäriin, valmiina oma tekemä diagnoosisi, johon myös lääkärin pitäisi päätyä? Vai menet lääkäriin, mutta et koskaan ole tyytyväinen hänen "väärään" diagnoosiin mielialalääkkeisiin? Tuo, että olet jo käytävässä ennen kuin kissaa olet ehtinyt sanoa, kertoo varmasti siitä, että lääkärit luottavat vaistoonsa. Taidat ns. riesa-asiakas. Siis sellainen, joka on epäluuloinen, kyräilevä, jahkaileva, ei tyydy koskaan mihinkään, ei luota kehenkään, vaikka monta sataa minuuttia käsiteltäisiin asiaa. Aivan oikein, että menet yksityiselle lääkärille, jotta julkisen terveyden hoidon varat jäisivät niille, jotka hyötyvät lääkärikäynnistä.
Olen yksinomaan käynyt julkisen puolen lääkäreillä lähes 40 v ja myös kuskannut lapsiani sinne (yhteensä varmaan satoja käyntejä). Vaikka nykyisin olen ollut työterveydenhoidon piirissä 13v, niin silloin tällöin menen terveyskeskukseen asioissa, jotka eivät työterveydenhuoltoon kuulu. Koskaan en ole saanut huonoa palvelua, aina on lääkäri kuunnellut/tutkinut (ei tietenkään tuntikausia). Aikoinaan minut on ohjattu mielenterveydenhoitajan juttusille ja myös erikoislääkärille tai fysioterapeutille. Kaikki aivan erinomaisia palveluja.
Sitten tuo työuupumusasia. Hyvä ihminen. Jos joku polttaa itsensä loppuun töissään, se merkitsee tismalleen sitä, että on burn out ja työuupumus! Miten oikea analyysi voi mielestäsi olla bullshittiä? Mielenkiinnolla kuulisin miten mielestäsi pitäisi työuupumusta testata, jotta sen tulos ei olisi bullshittiä? Vai harmittaako tuloksessa ainoastaan sen liiallinen nopeus? Pitäisikö veivata erilaisia kysymyksiä monta kuukautta tai vuotta, niin tulos olisi mielestäsi parempi? Otatko ollenkaan huomioon, että moni olisi saattanut jo tehdä itsemurhan pitkällä "testausajalla" tai lyödä montaa työkaveria kuonoon? Tai joutunut psykoosiin? Sillä henkisiin asioihin ja niiden hoitoon todentotta pitää reagoida nopeasti. - määräaika
Oletko henkilö, joka kuulee vain sen minkä haluaa kuulla, tekee asiat omalla tavallaan ja haluaa muidenkin tekevän sinun tavallasi. Millaisena ihmisenä näet itsesi?
Lääkäri ei osaa lukea ajatuksiasi. Jos et avoimesti kerro hänelle oireistasi tai mikä mieltäsi painaa, seurauksena on väärä diagnoosi ja hoitolinja. Oletko kertonut lääkärille parisuhdeongelmistannne ja väsymyksestäsi? Onko kukaan ehdottanut terapeuttia ja/tai sosiaalipalveluita arjen tueksi? Voisi auttaa vaimoasikin osallistumaan arjen pyöritykseen. Sossut tekevät kotikäyntejäkin. Viittaan Muhammediin ja vuoreen..
Joissain kohdin tarinasi on niin sekametelisoppaa, jotenkin toiveikas mutta masentunut. Apua lasten- ja kodinhoitoon saatte tarvittaessa kuntasi perhepalveluista. Oletteko kysyneet oikeutta tukiperheeseen? Joka toinen viikonloppu pääsee lapset lomalle, ja vanhemmat saa omaa aikaa levätä ja hoitaa parisuhdetta.
Miksi halusit purkaa turhautuneisuuttasi tänne, koska et puntaroi muiden näkökulmaa asioihin, vaan puolustaudut voimakkaasti. Keskustelupalstalla pohditaan ja vertaillaan juttuja ja omia kokemuksia. Kriittinen suhtautumisesi julkista terveydenhuoltoakin kohtaan kertoo sinusta enemmän kuin arvaatkaan. Olet väsynyt, toivottavasti saatte tarvitsemaanne apua. - mervi_L
määräaika kirjoitti:
Oletko henkilö, joka kuulee vain sen minkä haluaa kuulla, tekee asiat omalla tavallaan ja haluaa muidenkin tekevän sinun tavallasi. Millaisena ihmisenä näet itsesi?
Lääkäri ei osaa lukea ajatuksiasi. Jos et avoimesti kerro hänelle oireistasi tai mikä mieltäsi painaa, seurauksena on väärä diagnoosi ja hoitolinja. Oletko kertonut lääkärille parisuhdeongelmistannne ja väsymyksestäsi? Onko kukaan ehdottanut terapeuttia ja/tai sosiaalipalveluita arjen tueksi? Voisi auttaa vaimoasikin osallistumaan arjen pyöritykseen. Sossut tekevät kotikäyntejäkin. Viittaan Muhammediin ja vuoreen..
Joissain kohdin tarinasi on niin sekametelisoppaa, jotenkin toiveikas mutta masentunut. Apua lasten- ja kodinhoitoon saatte tarvittaessa kuntasi perhepalveluista. Oletteko kysyneet oikeutta tukiperheeseen? Joka toinen viikonloppu pääsee lapset lomalle, ja vanhemmat saa omaa aikaa levätä ja hoitaa parisuhdetta.
Miksi halusit purkaa turhautuneisuuttasi tänne, koska et puntaroi muiden näkökulmaa asioihin, vaan puolustaudut voimakkaasti. Keskustelupalstalla pohditaan ja vertaillaan juttuja ja omia kokemuksia. Kriittinen suhtautumisesi julkista terveydenhuoltoakin kohtaan kertoo sinusta enemmän kuin arvaatkaan. Olet väsynyt, toivottavasti saatte tarvitsemaanne apua.Näen, että ap on kykenemätön toimimaan tarkoituksenmukaisesti, ajatellen asioita muidenkin kuin omasta kapeasti näkökulmastaan. Hän keskittyy puolustautumiseen, vaimon syyttelyyn, sekä joidenkin ratkaisujen tyrmäämiseen milloin mistäkin tekosyystä. Sääli. Jos ap käyttäisi suunnitelmallisesti ja rakentavasti ongelmien ratkaisuun sen ajan jonka hän nyt käyttää harkitsemattomaan syyttelyyn ja toisten ehdotusten tyrmäämiseen, asiat olisivat jo paljon paremmalla mallilla. Enkä tarkoita, että ap:n pitäisi luopua eroajatuksesta. Erota voi kuitenkin paljon tyylikkäämmin ja vastuullisemmin ja jättää turhat kiukuttelut pois.
- Orkkis-kirjoittaja123
voi_jee kirjoitti:
Orkkis-kirjoittaja353
Menet siis lääkäriin, valmiina oma tekemä diagnoosisi, johon myös lääkärin pitäisi päätyä? Vai menet lääkäriin, mutta et koskaan ole tyytyväinen hänen "väärään" diagnoosiin mielialalääkkeisiin? Tuo, että olet jo käytävässä ennen kuin kissaa olet ehtinyt sanoa, kertoo varmasti siitä, että lääkärit luottavat vaistoonsa. Taidat ns. riesa-asiakas. Siis sellainen, joka on epäluuloinen, kyräilevä, jahkaileva, ei tyydy koskaan mihinkään, ei luota kehenkään, vaikka monta sataa minuuttia käsiteltäisiin asiaa. Aivan oikein, että menet yksityiselle lääkärille, jotta julkisen terveyden hoidon varat jäisivät niille, jotka hyötyvät lääkärikäynnistä.
Olen yksinomaan käynyt julkisen puolen lääkäreillä lähes 40 v ja myös kuskannut lapsiani sinne (yhteensä varmaan satoja käyntejä). Vaikka nykyisin olen ollut työterveydenhoidon piirissä 13v, niin silloin tällöin menen terveyskeskukseen asioissa, jotka eivät työterveydenhuoltoon kuulu. Koskaan en ole saanut huonoa palvelua, aina on lääkäri kuunnellut/tutkinut (ei tietenkään tuntikausia). Aikoinaan minut on ohjattu mielenterveydenhoitajan juttusille ja myös erikoislääkärille tai fysioterapeutille. Kaikki aivan erinomaisia palveluja.
Sitten tuo työuupumusasia. Hyvä ihminen. Jos joku polttaa itsensä loppuun töissään, se merkitsee tismalleen sitä, että on burn out ja työuupumus! Miten oikea analyysi voi mielestäsi olla bullshittiä? Mielenkiinnolla kuulisin miten mielestäsi pitäisi työuupumusta testata, jotta sen tulos ei olisi bullshittiä? Vai harmittaako tuloksessa ainoastaan sen liiallinen nopeus? Pitäisikö veivata erilaisia kysymyksiä monta kuukautta tai vuotta, niin tulos olisi mielestäsi parempi? Otatko ollenkaan huomioon, että moni olisi saattanut jo tehdä itsemurhan pitkällä "testausajalla" tai lyödä montaa työkaveria kuonoon? Tai joutunut psykoosiin? Sillä henkisiin asioihin ja niiden hoitoon todentotta pitää reagoida nopeasti.Onnea sinulle hyvästä hoivasta julkisella puolella.
Oma saldo viimeiseltä viideltä vuodelta yksi hoitovirhe ja nokkapokka nuoren ja nätin naislääkärin kanssa jota piti valistaa erään lääkkeen epätavallisesta käyttötarkoituksesta sillä seurauksella ,että tämä veti porot nokkaan ja lähetti kuumeessa töihin.
Kysymys kuuluu olisiko minun pitänyt tässä tilanteessa madella lääketieteen kandin edessä ettei tämä tuntisi itseään tyhmäksi?
Tästä palstasta kun on kyse ,niin varmasti olisi pitänyt.
Ja väännetäänpäs nyt se burnout-asia rautalangasta.
Burnoutiin liitty merkittävä itsetuhoisuuden riski ja valtaosalla tuo lyhyt kymmenen kohdan testi on riittävä mutta entäpä jos työnantaja ei arvosta työntekijöitään ja näiden työpanosta minkään vertaa kertoen sivulauseessa jopa koulutetun apinan selviävän näistä hommista jotka eivät vaadi minkäänlaista ammattitaitoa?
Tällaisessa tapauksessa saat muutamasta kohdasta täydet pisteet ja aletaan olla burnout-tason tuntumassa jolloin aletaan tyrkytellä mielialalääkitystä ehtona terapiaan pääsylle.
Ja minulla syö puolet tuttavapiiristä erilaisia mielialalääkkeitä ja niistä on apua vaihtelevalla menestyksellä mutta niin on sivuvaikutuksiakin joten en todellakaan ala syömään kokeilumielessä mitään troppeja jotka pahimmassa tapauksessa pyyhkivät sinulta libidon (PSSD).
Ja lukekaa se ensimmäinen viesti loppuun jossa ei mainita mitään lasten jättämisestä vaimolle vaan lähinnä yhteishuoltajuudesta.
Vai kuulostaako se ,että haluaa olla parempi isä joka ei ole aina puolikuollut väsymyksestä ja polta pienimmäatäkin asiasta hihojaan siltä? - Orkkis-kirjoittaja345
määräaika kirjoitti:
Oletko henkilö, joka kuulee vain sen minkä haluaa kuulla, tekee asiat omalla tavallaan ja haluaa muidenkin tekevän sinun tavallasi. Millaisena ihmisenä näet itsesi?
Lääkäri ei osaa lukea ajatuksiasi. Jos et avoimesti kerro hänelle oireistasi tai mikä mieltäsi painaa, seurauksena on väärä diagnoosi ja hoitolinja. Oletko kertonut lääkärille parisuhdeongelmistannne ja väsymyksestäsi? Onko kukaan ehdottanut terapeuttia ja/tai sosiaalipalveluita arjen tueksi? Voisi auttaa vaimoasikin osallistumaan arjen pyöritykseen. Sossut tekevät kotikäyntejäkin. Viittaan Muhammediin ja vuoreen..
Joissain kohdin tarinasi on niin sekametelisoppaa, jotenkin toiveikas mutta masentunut. Apua lasten- ja kodinhoitoon saatte tarvittaessa kuntasi perhepalveluista. Oletteko kysyneet oikeutta tukiperheeseen? Joka toinen viikonloppu pääsee lapset lomalle, ja vanhemmat saa omaa aikaa levätä ja hoitaa parisuhdetta.
Miksi halusit purkaa turhautuneisuuttasi tänne, koska et puntaroi muiden näkökulmaa asioihin, vaan puolustaudut voimakkaasti. Keskustelupalstalla pohditaan ja vertaillaan juttuja ja omia kokemuksia. Kriittinen suhtautumisesi julkista terveydenhuoltoakin kohtaan kertoo sinusta enemmän kuin arvaatkaan. Olet väsynyt, toivottavasti saatte tarvitsemaanne apua.Johtuisiko sekavuus siitä ,että jätän osan tarinasta kertomatta tunnistamisen estämiseksi?
Säästän koko tarinan kysymyksineen psykiatrille. - yykk
Orkkis-kirjoittaja123 kirjoitti:
Onnea sinulle hyvästä hoivasta julkisella puolella.
Oma saldo viimeiseltä viideltä vuodelta yksi hoitovirhe ja nokkapokka nuoren ja nätin naislääkärin kanssa jota piti valistaa erään lääkkeen epätavallisesta käyttötarkoituksesta sillä seurauksella ,että tämä veti porot nokkaan ja lähetti kuumeessa töihin.
Kysymys kuuluu olisiko minun pitänyt tässä tilanteessa madella lääketieteen kandin edessä ettei tämä tuntisi itseään tyhmäksi?
Tästä palstasta kun on kyse ,niin varmasti olisi pitänyt.
Ja väännetäänpäs nyt se burnout-asia rautalangasta.
Burnoutiin liitty merkittävä itsetuhoisuuden riski ja valtaosalla tuo lyhyt kymmenen kohdan testi on riittävä mutta entäpä jos työnantaja ei arvosta työntekijöitään ja näiden työpanosta minkään vertaa kertoen sivulauseessa jopa koulutetun apinan selviävän näistä hommista jotka eivät vaadi minkäänlaista ammattitaitoa?
Tällaisessa tapauksessa saat muutamasta kohdasta täydet pisteet ja aletaan olla burnout-tason tuntumassa jolloin aletaan tyrkytellä mielialalääkitystä ehtona terapiaan pääsylle.
Ja minulla syö puolet tuttavapiiristä erilaisia mielialalääkkeitä ja niistä on apua vaihtelevalla menestyksellä mutta niin on sivuvaikutuksiakin joten en todellakaan ala syömään kokeilumielessä mitään troppeja jotka pahimmassa tapauksessa pyyhkivät sinulta libidon (PSSD).
Ja lukekaa se ensimmäinen viesti loppuun jossa ei mainita mitään lasten jättämisestä vaimolle vaan lähinnä yhteishuoltajuudesta.
Vai kuulostaako se ,että haluaa olla parempi isä joka ei ole aina puolikuollut väsymyksestä ja polta pienimmäatäkin asiasta hihojaan siltä?"en todellakaan ala syömään kokeilumielessä mitään troppeja jotka pahimmassa tapauksessa pyyhkivät sinulta libidon (PSSD)."
Niin... sinulla tuntuu olevan kovin kielteinen suhtautuminen lääkäreiden lisäksi lääkkeisiin. Eihän kukaan pakota lääkkeitä nielemään, ja siksi mielisairaita kulkeekin kaduilla ilman mitään lääkitystä - mutta oletko ajatellut yhtään, että niistä voisi olla hyötyä? Sillä senhän vuoksi niitä kehitetään, että ihmiset voisivat paremmin. Ja JOS niistä aiheutuu sivuvaikutuksia, niin silloin pitää marssia kertomaan se lääkärille. Joidenkin ihmisten lääkitystä täytyy säätää todella pitkään kunnes sopiva koktail löytyy.
Tuosta burnout testistä pari sanaa. Olenpa itsekin ollut siinä, työuupumus (minun kohdalla pomouupumus eli esimies kiusasi pirullisesti) todettiin, minut ohjattiin lääkäriin. Lääkäri määräsi lääkkeitä, koska muuten hän ei olisi voinut määrätä sairaslomaa, koska työuupumus ei ole sairausluokiteltu. Kohdallani tämä tuttu työpaikan erikoislääkäri/psykiatri/psykoterapeutti sanoi myös suoraan, että hän määrää lääkkeet, koska niitä on määrättävä, muuten ei saa sairaslomaa. Kokeile lääkkeitä, jos eivät sovi - niin älä syö, tule uudestaan.
Omalla kohdallani tämä oli siinä mielessä "helppoa", sillä tiesin tasan tarkkaan, että esimiestä/työpaikkaa vaihtamalla pääsisin nopeastikin työkykyiseksi. Mutta jos testiä ei olisi tehty, ongelmaan tartuttu nopeasti niin seurauksena olisi varmasti ollut syvääkin syvempi masennus, johon todellakin olisi pitänyt napata lääkkeitä, ja pitkään olla kuukausia sairaslomalla (se on yli viisikymppiselle aika ikävää ammattiuran kannalta). Joka tapauksessa sairaslomalla huilasin, ja lopuksi kehittelin toimintaa miten saisin työpaikan johdon tajuamaan mistä on kyse. Lopulta sainkin. Oli se vaan helvetin raskasta, mutta sen arvoista.
Jos työnantaja ei arvosta alaisiaan, kiusaa ja häiritsee, se pitää nostaa tapetille, tai/ja vaihtaa vähin äänin työpaikkaan. Mikäli samalla työpaikalla kaikki kärsivät saman esimiehen käytöksestä/johtamisesta niin kannattaa puhua asiasta esimiehen esimiehelle tai/ja tehdä ryhmäkanne Aviin, vaikka etsiikin uuden työpaikan.
Itse olen käyttänyt niin työterveys- kuin julkisia lääkäripalveluja jonkin verran. Molemmat ihan ok, tai todella hyviäkin. Mutta aikuisten lasteni kaikki kokemukset, etenkin ulkomaalaistaustaisista lääkäreistä ei ole kovin kummoiset. Sairaanhoitaja esikoiseni meni lääkäriin x -syystä. Ihan silmillä todettava sairaus, joka olisi pitänyt tutkia kunnolla, ja lähettää erikoislääkäriin. Tämä lääkäri sanoi kärkevästi lapselleni, että miksi tulet tuollaista näyttämään minulle, SINUN pitäisi tietää mistä se johtuu ja hoitaa sitä. Lapseni ei malttanut olla sanomatta, ettei sairaanhoitajana voi määrätä lääkkeitä itselleen, eikä ohjata jatkotutkimuksiin, VAIKKA tietäisi mistä sairaus johtuu. Lääkäri ei määrännyt jatkotutkimuksiin vaan lääkettä. Lääke pahensi oireita (valelääkärikin varmasti olisi pärjännyt paremmin). Tytär meni uudelleen, nyt toiselle lääkärille. Hän sanoi, että edellisen lääkärin määräämä lääke oli täysin virheellinen valinta - ei auta, vaan pahentaa. Määräsi toista lääkettä ja kirjoitti erikoislääkärille lähetteen. Tytär kirjoitti terveyskeskukseen kirjeen, jossa kertoi asian. Ei jaksanut tehdä hoitovirhesyytettä. Jokatapauksessa ko. lääkäriä ei enää terveysasemalla näkynyt.
- mervi_L
"Aloin tänään kirjoittaa jäähyväiskirjettä jonka jätän pöydälle kun suljen tämän asunnon oven viimeisen kerran takanani ja näen jo sieluni silmin miten hän postaa someen kyynelsilmäisen päivityksen siitä ,että mies lähti vaikka meillä meni niin hyvin hänen mielestään. "
Oletko nyt aivan pölkkypää? Vai onko tuo mielestäsi oikea tapa hoitaa ero ja jättää lapset kokonaan vaimon harteille? Epäilen samoin kuin tuossa aiemmin, että lapset huostaan otetaan vain siksi että haluat kostaa vaimollesi ottamalla yhtäkkiset hatkat "siitä sait, lällällää" -tyyliin. Parempi tapa hoitaa ero, on alkaa hoitaa heti omaa päätään ja järjestää apua lastenhoitoon kunnan perhepalvelusta. Tai no, varmasti niin olisitkin jo tehnyt jos ihan oikeasti haluaisit edistää asioita parempaan suuntaan. - Orkkis-kirjoittaja1234
Ai vitun vittu tätä touhua taas!
Lasta ahdistaa ja avaava lääke on rouvan jäljillä mutta tämä ei vastaa puhelimeen ja lähimpään päivystävään sairaalaan sata kilometriä.
Tämän lisäksi vanhempi lapsista varasti karkkia kaupasta ja tämä tuli ilmi vasta kotona.
Nyt mietin ,että josko soittaisi soskuun ja hakisi tälle kusipäälle sijoitusta kun alkaa olla vati aika täynnä tätä päivästä toiseen jatkuvaa kivireen vetoa.- nenam
Hermostuminen on vain haitallista hermoille.
Järkevintä mitä voit tehdä on hakeutua sossun juttusille perheneuvolaan- ihan koko perheen kanssa.
- Orkkis-kirjoittaja
No niin... Rouva jäi sitten pitkälle sairaslomalle työuupumuksen takia oltuaan töissä parisen kuukautta.
Epäilen kuitenkin ettei kertonut lääkärille roikkuvansa yökaudet netissä .
Meillä oli asiaan liittyen pieni ottelukin kun kuulin sivukorvalla miten hän valitti ystävälleen miten raskasta kodin hoitaminen on josta hänen ei ole todellakaan tarvinnut stressata. - Lhadlfjdshjhfff
Hienoa, että olet päättänyt hakeutua ammattilaisen juttusille. Muista että muita et voi muuttaa, vain itseäsi.
Mutta jos olet jo siinä tilanteessa, että ero on mielestäsi ainoa vaihtoehto, et todennäköisesti tee mitään muuttaaksesi vallitsevaa tilannetta, päinvastoin vastoinkäymiset vain vahvistavat alkuperäistä ajatustasi erosta, vaikka välillä menisikin paremmin.
Minä sanoisin, että ota elämä haltuun. Ei sinulla ole oikeutta dumpata lapsiasi heidän ilmiselvästi uupuneelle äidilleen (masennus voi oireilla monin tavoin ja olla lievääkin pitkiä aikoja, kuulostaa silti siltä, että sellaista voisi olla ilmassa, teillä molemmilla itse asiassa).
Elämä jakoi sinulle paskemmat kortit, mielestäni sinun pitää nyt pelata niillä eikä lähteä etsimään uusia pelipöytiä, jossa voit olla vain minäminä.
Ota vastuu omasta ja lastesi elämästä. Ilmoita vaimolle, että erosuunnitelma on jo tehty ja aiot sen toteuttaa, mutta kerro myös mikäli oikeasti olet valmis taistelemaan liittonne puolesta. Kerro naisellesi mitä kaipaat, mutta ota huomioon myös se, ettei hän edes halutessaan pysty kääntämään laivaa viikossa tai parissa. Esimerkiksi tässä ammattiauttaja on apu: hän osaa tulkata teidän viestejänne toisillenne, koska todennäköisesti kommunikaationne on niin tulehtunutta, ettette osaa kuunnella toisianne tai ymmärtää toisen sanomaa.
Mutta ennen kaikkea lakkaa surkuttelemasta ja odottamasta vaimoltasi _mitään_ ja tee itse se minkä voit omasi ja lastesi hyvinvoinnin eteen. Parhaimmassa tapauksessa vaimosi huomaa tapahtuneen muutoksen ja alkaa itsekin toimia sen mukaisesti, jos taas ero tulee todelliseksi tiedät itse tehneesi oikeasti parhaasi ja pystyt jatkamaan elämääsi toivottavasti ilman katkeruutta ja niillä hyvillä työkaluilla, joita olet jo arkeesi kehittänyt. - Orkkis-kirjoittaja
Parhaansa yrittäminen on johtanut tähän mennessä siihen ,että minä olen saanut tehtäväkseni entistä suuremman osan hommista jotta toinen osapuoli on ehtinyt keskittyä projekteihinsa joiden luonteesta en valota enempää.
Ja annas olla jos valitat ,että on raskasta ,niin alkaa neuvoja sadella mitä teen väärin
Kuulostaako muka minäminältä?
Ja mitä tulee kunnallisiin palveluihin niin minäkin voin nauhoittaa kasetille voivottelua ja sitä miten kunta ei voi tarjota mitään apua kun ei ole solmittu sopimuksia jne.
On nimittäin kokemusta. - Uusihuominen_toivo
Syksy on mennyt käytännössä kylmän sodan merkeissä ja terapia jäi haaveeksi työpaikan vaihdosta johtuen ,koska käytännössä en voi olla pois montaa tuntia ilman erikoisjärjestelyjä.
Työ itsessään on kivaa .
Onneksi juhlapyhät on nyt taputeltu ,sillä jatkuva lasten kanssa oleminen kiristää pinnan äärimmilleen.
Lasten äiti hoiteli työkuvionsa ,niin hyvin ettei työnantaja jatka sopimusta .
Toisaalta ei niillä rahoilla ole ollut nytkään merkitystä taloudenhoitoon jos maksaa omat bensansa ja ostelee lapsille helvetin kalliita leluja.
Tähän liittyen meillä oli kunnon ottelu kun hän oli ottamassa autolainaa ja minä totesin ,että jos rahaa on voi maksaa vaikka ruuat ja taas vedottiin miten hän ostaa lapsille vaatteita.
Tässä vaiheessa piti ihan kysyä ,että ostatko sinä tonnilla joka kuukausi lastenvaatteita joka meillä ruokaan ym kuluihin .
Tähän en saanut mitään selkeää vastausta
Keskustelu loppui siihen kun totesin ettet taida elää ihan tässä maailmassa jos lyhyen työmatkan kulkuun olisi saatava muutaman vuoden vanha auto vanhan ja toimivan sijaan. - tttttttttsuomi
Vaimosi vie erossa maksamastasi asunnosta ja muusta omaisuudesta reilun puolikkaan.
Lisäksi hänet määrätään lähivanhemmaksi ja hän vieroittaa lapset isästään. Mitään et voi tehdä.
Paitsi maksaa 340 euroa per muksu elareita joka kuukausi kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1371916- 271908
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231848Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851630Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621448Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201266Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381160- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101137