Epäjohdonmukaista

Yleisesti näin, mutta miksi sitten ei Engmaa ja Thailanti?

Kollimaattori kirjoitti:

Yleisesti näin, mutta miksi sitten ei Engmaa ja Thailanti?

...tai Nepali tai Israeli?

Tai :
Afghanistani
Azerbaijani
Bahraini
Benini
Bhutani
Kameruni
Gaboni
Irani
Kazakhstani
Libanoni
Liechtensteini
Omani
Pakistani
Sudani
Tadžikistani
Turkmenistani
Uzbekistani
Jemeni

vrt. Japani

Kollimaattori kirjoitti:

Yleisesti näin, mutta miksi sitten ei Engmaa ja Thailanti?

Tiedät ihan hyvin, että käytetään vakiintuneita muotoja, joita ennen tehtiin useammin eri tavoin. Nykyään menetellään niin, että nimet olisivat alkuperäisessä muodossaan.

Jopa eräitä entisiä suosituksia on uudistettu: Montreal > Montréal.

Hallitsijoiden nimet ennen säännöllisesti suomalaistettiin: João > Juhana. Etämaitten kohdalla käytännöstä on jo uusien nimien osalta luovuttu. Espanjan edellinen hallitsija oli jo Juan Carlos, vaikka vanhan käytännön mukaan olisi ollut Juhana Kaarle. Ruotsin Carl VI Gustaf oli vielä Kaarle VI Kustaa, tuttavallisemmin Kalle-Kustaa, mutta meitä on jo varoitettu, että tulevat Ruotsinkin kuninkaalliset kulkevat pappiskirjan mukaisella nimellä.

Ennen ajateltiin, että nimi tarkoitti jotakin asiaa, jolloin se oli ilmaistavissa eri kielillä. Esimerkiksi Petrus, "kallio" oli ilmaistavissa myös arameaksi, Kefa, kreikaksi siitä muoto Kefas. Nykyisin käsitetään nimi sanana, joten sitä ei voi kääntää.

Maantieteellisistä nimistä ei ole autoritaarista muotoa, joten eri kansat ovat nimenneet saman kohteen eri tavalla. Puhumme Virosta, latvialaiset Igaunijasta, mutta virolaiset eivät puhu kummastakaan vaan Eestistä. Viikingeille Konstantinopoli oli Miklagarðr ja turkkilaisille Istanbul.

Mitään kaikenkattavaa sääntöä ei ole olemassa. Turha siitä on venkoilla.

Fundeer kirjoitti:

...tai Nepali tai Israeli?

Tai :
Afghanistani
Azerbaijani
Bahraini
Benini
Bhutani
Kameruni
Gaboni
Irani
Kazakhstani
Libanoni
Liechtensteini
Omani
Pakistani
Sudani
Tadžikistani
Turkmenistani
Uzbekistani
Jemeni

vrt. Japani

Lue lisää

Kyllä Japanistakin käytettiin ennen suomessa eri muotoja mm. Jaappani ja Nippon. Viimeksimainittu kai on alkukielinen.

G. J. Ramstedt (1873—1950) — kielentutkija, tutkimusmatkailija ja kirjailija, kirjoitti muistelmateoksen Lähettiläänä Nipponissa - Muistelmia vuosilta 1919-1929. Luin sen Lappeenrannan varuskuntasairaalassa, kun olin potemassa sitkeää kurkkutulehdusta. Mieluisan lukuelämyksen tarjosi Lappeenrannan garnisioonikirjasto.

sadat.kukat.kukkivat kirjoitti:

Tiedät ihan hyvin, että käytetään vakiintuneita muotoja, joita ennen tehtiin useammin eri tavoin. Nykyään menetellään niin, että nimet olisivat alkuperäisessä muodossaan.

Jopa eräitä entisiä suosituksia on uudistettu: Montreal > Montréal.

Hallitsijoiden nimet ennen säännöllisesti suomalaistettiin: João > Juhana. Etämaitten kohdalla käytännöstä on jo uusien nimien osalta luovuttu. Espanjan edellinen hallitsija oli jo Juan Carlos, vaikka vanhan käytännön mukaan olisi ollut Juhana Kaarle. Ruotsin Carl VI Gustaf oli vielä Kaarle VI Kustaa, tuttavallisemmin Kalle-Kustaa, mutta meitä on jo varoitettu, että tulevat Ruotsinkin kuninkaalliset kulkevat pappiskirjan mukaisella nimellä.

Ennen ajateltiin, että nimi tarkoitti jotakin asiaa, jolloin se oli ilmaistavissa eri kielillä. Esimerkiksi Petrus, "kallio" oli ilmaistavissa myös arameaksi, Kefa, kreikaksi siitä muoto Kefas. Nykyisin käsitetään nimi sanana, joten sitä ei voi kääntää.

Maantieteellisistä nimistä ei ole autoritaarista muotoa, joten eri kansat ovat nimenneet saman kohteen eri tavalla. Puhumme Virosta, latvialaiset Igaunijasta, mutta virolaiset eivät puhu kummastakaan vaan Eestistä. Viikingeille Konstantinopoli oli Miklagarðr ja turkkilaisille Istanbul.

Mitään kaikenkattavaa sääntöä ei ole olemassa. Turha siitä on venkoilla.

Lue lisää

Tarkoitat varmaan XVI

sadat.kukat.kukkivat kirjoitti:

Tiedät ihan hyvin, että käytetään vakiintuneita muotoja, joita ennen tehtiin useammin eri tavoin. Nykyään menetellään niin, että nimet olisivat alkuperäisessä muodossaan.

Jopa eräitä entisiä suosituksia on uudistettu: Montreal > Montréal.

Hallitsijoiden nimet ennen säännöllisesti suomalaistettiin: João > Juhana. Etämaitten kohdalla käytännöstä on jo uusien nimien osalta luovuttu. Espanjan edellinen hallitsija oli jo Juan Carlos, vaikka vanhan käytännön mukaan olisi ollut Juhana Kaarle. Ruotsin Carl VI Gustaf oli vielä Kaarle VI Kustaa, tuttavallisemmin Kalle-Kustaa, mutta meitä on jo varoitettu, että tulevat Ruotsinkin kuninkaalliset kulkevat pappiskirjan mukaisella nimellä.

Ennen ajateltiin, että nimi tarkoitti jotakin asiaa, jolloin se oli ilmaistavissa eri kielillä. Esimerkiksi Petrus, "kallio" oli ilmaistavissa myös arameaksi, Kefa, kreikaksi siitä muoto Kefas. Nykyisin käsitetään nimi sanana, joten sitä ei voi kääntää.

Maantieteellisistä nimistä ei ole autoritaarista muotoa, joten eri kansat ovat nimenneet saman kohteen eri tavalla. Puhumme Virosta, latvialaiset Igaunijasta, mutta virolaiset eivät puhu kummastakaan vaan Eestistä. Viikingeille Konstantinopoli oli Miklagarðr ja turkkilaisille Istanbul.

Mitään kaikenkattavaa sääntöä ei ole olemassa. Turha siitä on venkoilla.

Lue lisää

Minusta olisi paikallaan noudattaa vanhaa käytäntöä ja suomalaistaa hallitsevien kuninkaallisten nimet. Espanjassa olisi Felipe VI:n asemesta ei Filip IV vaan Vilppu VI. Ja jos Ruotsin kruununprinsessa Victoria ei jostakin syystä Viktoria-kuningattareksi ryhtyisikään, saisimme hänen Madeleine-pikkusisarestaan edustavan Mataleena-, Matleena- tai mikseipä vaikka Mateli-nimisen kuningattaren. Eikös joku sen niminen kanteletar tai kuivalatar vaikuttanut parisataa vuotta sitten kansanrunoutemme kirjallisena tallennettuun sisältöön melkoisesti?

Talviurheilun selostamoissa on i-päätettä tungettu ulkomaisten urheilijoiden nimiin ansiokkaasti! Meille ovat tulleet lajikommentaattoreiden suulla tutuiksi mäkihyppytähdet sellaiset kuin Ammani, Viithöltseli, Sliirentsaueri ynnä muut vastaavat.

iiiiiiiiiii kirjoitti:

Minusta olisi paikallaan noudattaa vanhaa käytäntöä ja suomalaistaa hallitsevien kuninkaallisten nimet. Espanjassa olisi Felipe VI:n asemesta ei Filip IV vaan Vilppu VI. Ja jos Ruotsin kruununprinsessa Victoria ei jostakin syystä Viktoria-kuningattareksi ryhtyisikään, saisimme hänen Madeleine-pikkusisarestaan edustavan Mataleena-, Matleena- tai mikseipä vaikka Mateli-nimisen kuningattaren. Eikös joku sen niminen kanteletar tai kuivalatar vaikuttanut parisataa vuotta sitten kansanrunoutemme kirjallisena tallennettuun sisältöön melkoisesti?

Talviurheilun selostamoissa on i-päätettä tungettu ulkomaisten urheilijoiden nimiin ansiokkaasti! Meille ovat tulleet lajikommentaattoreiden suulla tutuiksi mäkihyppytähdet sellaiset kuin Ammani, Viithöltseli, Sliirentsaueri ynnä muut vastaavat.

Lue lisää

Suomalaisille ominaista on päättää sana vokaaliin vaikka väkisin. Iso-Britannian Elizabeth toisesta tulee Elisa petti taas.

Samaa tekevät japanilaiset. Vierasperäisten sanojen loppuun tulee vokaaliäänne vaikka väkisin.

Elisabeth Taylor on romanisoituna Erizabesu Teeraa. Runebergin torttu on Runeberugu toruto. Donald Duck on Donarudo Dakku. McDonalds on Makudonarudo, puhekielessä "makudo", tai vaan "maku", joka vastaa suomenkielen sanaa "mäkki".

Fundeer kirjoitti:

Tarkoitat varmaan XVI

Totta kai tarkoitin. Sulimmasti anteeksi pöyristyttävä huolimattomuuteni. Pukeudun a) tuhkaan, b) säkkiin.

reinoeino kirjoitti:

Samaa tekevät japanilaiset. Vierasperäisten sanojen loppuun tulee vokaaliäänne vaikka väkisin.

Elisabeth Taylor on romanisoituna Erizabesu Teeraa. Runebergin torttu on Runeberugu toruto. Donald Duck on Donarudo Dakku. McDonalds on Makudonarudo, puhekielessä "makudo", tai vaan "maku", joka vastaa suomenkielen sanaa "mäkki".

Lue lisää

Minusta japanin söpöimmät sanat ovat fooku ja naifu,"haarukka" ja "veitsi". Vuosia sitten luin, että olisi tälläisiakin. Liekö oikeasti käytössä?

iiiiiiiiiii kirjoitti:

Minusta olisi paikallaan noudattaa vanhaa käytäntöä ja suomalaistaa hallitsevien kuninkaallisten nimet. Espanjassa olisi Felipe VI:n asemesta ei Filip IV vaan Vilppu VI. Ja jos Ruotsin kruununprinsessa Victoria ei jostakin syystä Viktoria-kuningattareksi ryhtyisikään, saisimme hänen Madeleine-pikkusisarestaan edustavan Mataleena-, Matleena- tai mikseipä vaikka Mateli-nimisen kuningattaren. Eikös joku sen niminen kanteletar tai kuivalatar vaikuttanut parisataa vuotta sitten kansanrunoutemme kirjallisena tallennettuun sisältöön melkoisesti?

Talviurheilun selostamoissa on i-päätettä tungettu ulkomaisten urheilijoiden nimiin ansiokkaasti! Meille ovat tulleet lajikommentaattoreiden suulla tutuiksi mäkihyppytähdet sellaiset kuin Ammani, Viithöltseli, Sliirentsaueri ynnä muut vastaavat.

Lue lisää

"Talviurheilun selostamoissa on i-päätettä tungettu ulkomaisten urheilijoiden nimiin ansiokkaasti! Meille ovat tulleet lajikommentaattoreiden suulla tutuiksi mäkihyppytähdet sellaiset kuin Ammani, Viithöltseli, Sliirentsaueri ynnä muut vastaavat.

Näitä on muissakin lajeissa. Mieleeni tulevat mm. seuraavat selostajien tuntemat formulakuskit: Vetteli ja Hämiltoni.

Entäs.Räikköneni kirjoitti:

"Talviurheilun selostamoissa on i-päätettä tungettu ulkomaisten urheilijoiden nimiin ansiokkaasti! Meille ovat tulleet lajikommentaattoreiden suulla tutuiksi mäkihyppytähdet sellaiset kuin Ammani, Viithöltseli, Sliirentsaueri ynnä muut vastaavat.

Näitä on muissakin lajeissa. Mieleeni tulevat mm. seuraavat selostajien tuntemat formulakuskit: Vetteli ja Hämiltoni.

Lue lisää

Olet valinnut nimimerkkiisi Räikkönen-nimen genetiivin viron kielessä. Jos "kielenhuoltoa" ei olisi, normaali virolainen taivuttaisi Räikköse jättäen tietysti pois loppu-ännän, joka puuttuu virosta melkein aina, mutta on suomessa.

Sukulaiskielten taivutus on sekasopista kauhein. Meidän tulee taivuttaa useimmat viron sanat, kuin ne olisivat vierastaa kieltä. Esimerkiksi Kaljulaidin, vaikka nimen voisimme taivuttaa myös Kaljulaidan. Samoin Raud, Raudin, vaikka takana on suomessakin tuttu muinaisgermaaneilta lainattu sana rauta ilman loppu-aata. Jos nimi olisi suomen mukainen Rauta, taivuttaisimme Raudan. Virossa taas taivutetaan Raua ilman astevaihtelua.


Ennen kielenhuoltoa on taivuteltu eri tavoin riippuen siitä, onko nimen takana oleva itämerensuomalainen sana tuttu vai ei toisessa itämerensuomalaisessa kielessä. Näin ei saavuteta mitään johdonmukaisuutta, jota kielenhuoltajat rakastavat kuin punaista polkupyörää. Onko nykyinen johdonmukainen käytäntö parempi? Irvokas se on.

reinoeino kirjoitti:

Samaa tekevät japanilaiset. Vierasperäisten sanojen loppuun tulee vokaaliäänne vaikka väkisin.

Elisabeth Taylor on romanisoituna Erizabesu Teeraa. Runebergin torttu on Runeberugu toruto. Donald Duck on Donarudo Dakku. McDonalds on Makudonarudo, puhekielessä "makudo", tai vaan "maku", joka vastaa suomenkielen sanaa "mäkki".

Lue lisää

Kuopion alatori ja parkkihalli on varmaan Japaniksi: "hataratorisi vuoti" :D

"...että eräs itäsuomalainen heimo (nimi kryptattu), joka pitää itseänsä jo pelkällä olemassaolollaan huumorin korkeimpana edustajana,..."

Kyse ei ole tämän itäsuomalaisen heimon omasta käsityksestä.

Lähes kaikki Suomen tunnetuimmat humoristit ovat savolaistaustaisia tai ainakin savolaismurteiden alueilta kotoisin.

Että näin on päässyt valtakunnan tasolla käymään, ei siis suinkaan ole kyseisen heimon itse itsestään luoman käsityksen seurausta.

HölökynKölökyn kirjoitti:

"...että eräs itäsuomalainen heimo (nimi kryptattu), joka pitää itseänsä jo pelkällä olemassaolollaan huumorin korkeimpana edustajana,..."

Kyse ei ole tämän itäsuomalaisen heimon omasta käsityksestä.

Lähes kaikki Suomen tunnetuimmat humoristit ovat savolaistaustaisia tai ainakin savolaismurteiden alueilta kotoisin.

Että näin on päässyt valtakunnan tasolla käymään, ei siis suinkaan ole kyseisen heimon itse itsestään luoman käsityksen seurausta.

Lue lisää

Tässähän se ongelma onkin. Oikeita huumorimiehiä on kryptatussakin heimossa vähän. Heille täydet pisteet. Sen sijaan jotkin siivekkäät luulevat myös olevansa suuria humoristeja, koska ovat samaa väkeä.

Armeija-aikana muuan saman eskadroonan mies oli k.o. heimosta. Hän piti itseään aivan ylivertaisena huumorimiehenä ja katsoi oikeudekseen kiusata muita tällä perusteella. Kun väki kyllästyi hänen ilkeilyynsä, pani hänen yöpukuunsa paidan sijalle toiset housut.

Rakuuna repesi täysin, aivan täysin. Punaisena hän huusi, että kyllä hän on aina ymmärtänyt huumoria, mutta tämä on sentään liikaa. Näiden itseluulemiensa humoristien vitsikkyys noudattaa aina samaa kaavaa: toista sopii pilkata, häväistä, kiusata, mutta itse on oikeutettu olemaan kaiken sellaisen yläpuolella.

Tämähän on vain esimerkki. Samoja kokemuksia on ollut paljon. Hyvin tyypillistä on, että kysyjälle ollaan vastauksessa ylimielisiä. Huumorin huippu on, kun voidaan "narrata" toista, t.s. saada toinen uskomaan uskottava juttu, joka onkin pötyä. Muualla narraamista sanotaan valehteluksi.

Oikea humoristi, oli sitten kryptattua heimoa tai ei, ei tee "huumoria" toisen kustannuksella.

Niin laulettiin, laulettiin 50-luvulla, ja silloiseen suurpiirteiseen tapaan menivät Espanja ja Portugal iloisesti sekaisin. Mantilla-huivi on espanjalainen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Mantilla

Laulettiin silloin myös Portugalin huhtikuusta. Kuljin aikoinani junalla poikani opastamana pitkin Douron rantaa Portosta Espanjaan asti ja takaisin. Oli huhtikuun alku. Junanrata kulki korkealla laakson yläpuolella. Douron alajuoksulla olivat juuri kukkaan puhjenneet hedelmäpuut. Ylempänä oli pääasiassa viininviljelyksiä, joista saadaan kuulua portviiniä. Osa riittää tavallisemmankin viinin tuotantoon.

Portugalin huhtikuu oli henkeäsalpaavan kaunis. En enää ikäni ja huonokuntoisuuteni vuoksi pääse näkemään, mutta silmät kostuvat, kun muistelen ylenpalttista kauneutta.

https://www.google.fi/search?q=douro portugal&rlz=1C1PRFI_enFI709FI709&oq=douro&aqs=chrome.1.69i57j0l5.16557j0j7&sourceid=chrome&ie=UTF-8

https://www.google.fi/search?q=portugalin huhtikuu&rlz=1C1PRFI_enFI709FI709&oq=por&aqs=chrome.0.69i59j69i65j69i57j0l3.8086j0j7&sourceid=chrome&ie=UTF-8

Mutta tässäpä kappaleessa laulettiin Manzanillasta, ei mantillasta. Tokihan Manzanillakin on espanjalainen viini, eli sikäli kritiikki ei mene hakoteille. Kaiketi Portugalistakin sitä saa, vaan saiko laulun tapahtuma-aikaan?

moupi kirjoitti:

Mutta tässäpä kappaleessa laulettiin Manzanillasta, ei mantillasta. Tokihan Manzanillakin on espanjalainen viini, eli sikäli kritiikki ei mene hakoteille. Kaiketi Portugalistakin sitä saa, vaan saiko laulun tapahtuma-aikaan?

Lue lisää

Kiitos oikaisusta. Näin olikin.

Tyttö sanoi ostavansa "manzanillan". Totaaliobjektin genetiivinmuotoinen akkusatiivi paljastaa, että hän uskoi ostavansa esineen, eikä ainetta. Varmaan väärän objektisijan takia menin minäkin alkujaan lankaan. Assilimiloin sanan ilman muuta espajalaiseen mantillaan. Mea culpa, mea magna culpa.

Vaikuttaa, että kaunis pesijätär oli saanut jo förskottia ja nauttinut niin paljon manzanillaa, ettei enää tiennyt missä oli ja mitä aikoi. Iloluontoinen kun oli.

sadat.kukat.kukkivat kirjoitti:

Kiitos oikaisusta. Näin olikin.

Tyttö sanoi ostavansa "manzanillan". Totaaliobjektin genetiivinmuotoinen akkusatiivi paljastaa, että hän uskoi ostavansa esineen, eikä ainetta. Varmaan väärän objektisijan takia menin minäkin alkujaan lankaan. Assilimiloin sanan ilman muuta espajalaiseen mantillaan. Mea culpa, mea magna culpa.

Vaikuttaa, että kaunis pesijätär oli saanut jo förskottia ja nauttinut niin paljon manzanillaa, ettei enää tiennyt missä oli ja mitä aikoi. Iloluontoinen kun oli.

Lue lisää

Minäkin join äsken oluen, mutta en aikonut jäädä juomaan koko illaksi olutta.

Sama pätee manzanillaan.

Se_nyt_riippuu kirjoitti:

Minäkin join äsken oluen, mutta en aikonut jäädä juomaan koko illaksi olutta.

Sama pätee manzanillaan.

On osin tullut tavaksi käyttää genetiivin muotoista akkusatiivia myös juomista, mikäli on kyse määrämääristä. Jos sanoo juoneensa oluen, tarkoittaa juoneensa olutpullollisen tai määrämittaisen kolpakon. Kun henkilöllä on tapana juoda vakiomäärä kahvia, hän saattaa sanoa: join kahvin. Samoin: söin puuron.

Tällöinkin kielenkäytön tapa on eri ihmisillä erilainen. Isäni oli syntyisin Pohjois-Karjalasta. Hän käytti tällaisissa yhteyksissä totaaliobjektia. Äitini oli Helsingistä. Hän ei käyttänyt. Itse omaksuin äitini tavan.

En ole koskaan kuullut, että määrämäärää olisi sovellettu myös viiniin: join viinin. Vaikka viinisieppo saattaa juoda koko pullollisen, hän on siitä yleensä aika hiljaa. Kertoo vain lipitelleensä viiniä (siis partiaalinen objekti).

sadat.kukat.kukkivat kirjoitti:

On osin tullut tavaksi käyttää genetiivin muotoista akkusatiivia myös juomista, mikäli on kyse määrämääristä. Jos sanoo juoneensa oluen, tarkoittaa juoneensa olutpullollisen tai määrämittaisen kolpakon. Kun henkilöllä on tapana juoda vakiomäärä kahvia, hän saattaa sanoa: join kahvin. Samoin: söin puuron.

Tällöinkin kielenkäytön tapa on eri ihmisillä erilainen. Isäni oli syntyisin Pohjois-Karjalasta. Hän käytti tällaisissa yhteyksissä totaaliobjektia. Äitini oli Helsingistä. Hän ei käyttänyt. Itse omaksuin äitini tavan.

En ole koskaan kuullut, että määrämäärää olisi sovellettu myös viiniin: join viinin. Vaikka viinisieppo saattaa juoda koko pullollisen, hän on siitä yleensä aika hiljaa. Kertoo vain lipitelleensä viiniä (siis partiaalinen objekti).

Lue lisää

Olen koko ikäni ymmärtänyt tuon laulun sanat niin, että pyykkäri käy nappaamassa lantillaan lasillisen viiniä mielensä piristykseksi.

Se_nyt_riippuu kirjoitti:

Olen koko ikäni ymmärtänyt tuon laulun sanat niin, että pyykkäri käy nappaamassa lantillaan lasillisen viiniä mielensä piristykseksi.

Näyttää, että olet ymmärtänyt oikein ja minä väärin. Syy lienee se, että kielitajuni vastainen totaaliobjekti on johtanut minut harhaan, kuten kerroin.

Innostuin hiukan selaamaan nettiä. Pesijättärestä löytyy ulkomaisia esityksiä haulla >Les lavandières du Portugal<, Portugalin huhtikuusta haulla >Abril em Portugal<. On huonoja ja huikean hyviä.

München on sekä saksaksi että suomeksi München eikä suinkaan Munchen. Ei suomalaisella kirjoittajalla ole minkään valtakunnan lupaa jättää noita treemapisteitä ü-kirjaimesta pois!

Englanniksi München on Munich, espanjaksi Múnich, venäjäksi Мюнхен (Mjunhen) ja paikallisella itäbaijerilaisella murteella Minga.

Revi_siitä kirjoitti:

München on sekä saksaksi että suomeksi München eikä suinkaan Munchen. Ei suomalaisella kirjoittajalla ole minkään valtakunnan lupaa jättää noita treemapisteitä ü-kirjaimesta pois!

Englanniksi München on Munich, espanjaksi Múnich, venäjäksi Мюнхен (Mjunhen) ja paikallisella itäbaijerilaisella murteella Minga.

Lue lisää

Miksi Nice on suomeksi Nizza? Z-kirjainta ei käytetä hyvässä suomessa, olisi sitten edes Nitsa, tai paikallista kieltä mukaellen Nise, koska c-kirjainkin on paha.

pitsapäivä kirjoitti:

Miksi Nice on suomeksi Nizza? Z-kirjainta ei käytetä hyvässä suomessa, olisi sitten edes Nitsa, tai paikallista kieltä mukaellen Nise, koska c-kirjainkin on paha.

Kysymys on Ranskan ja Italian raja-alueesta, joka on aikojen kuluessa kuulunut vuoroin kumpaankin, niin suomeen on sattunut valikoitumaan paikan italiankielinen nimiversio.

Revi_siitä kirjoitti:

München on sekä saksaksi että suomeksi München eikä suinkaan Munchen. Ei suomalaisella kirjoittajalla ole minkään valtakunnan lupaa jättää noita treemapisteitä ü-kirjaimesta pois!

Englanniksi München on Munich, espanjaksi Múnich, venäjäksi Мюнхен (Mjunhen) ja paikallisella itäbaijerilaisella murteella Minga.

Lue lisää

Saksalainen ü on erityismerkki, joka ei löydy ainakaan helposti näppäimistöltä. Siksi se korvataan saksankin kielessä joskus u:lla. Itse saksalaiset korvaavat usein ue:llä. Voidaan silloin kirjoittaa Muenchen.

Diakriittisiä merkkejä on koskettimissa sangen vähän, koska niitä ei ole ollenkaan englannin kielessä, mitä alkuperää kirjoituskoneen merkistö ja siitä laventuneet tietokoneen merkistöt ovat.

Pahemmin minua ottaa saksan lukijana korvaan, kun Müncheniin lausutaan ach-änne (kita-h) ch:n kohdalla, vaikka siinä kuuluukin olla ich-äänne, joka suomessa taas tunnetaan esim. sanassa vihreä. Kita-h taas esiintyy suomessa esim. sanassa lahna. Aivan eri äänteet. En toki vaadi oikeaa ääntämystä saksaa taitamattomalta, kunhan vain kerron, että kuulostaa tönköltä.

Alunperinhän syy on tietysti siinä, että h on tullut kahden tyystin erilaisen äänteen merkiksi. Palautuu latinaan, jossa ei tarvinnut olla eri kirjaimia näitä äänteitä varten.

En minäkään tiedä, miten ü on löydettävissä näppäimistöltä. Käyttelen hankalia vippaskonsteja.

Kun opettelin 50-luvun alussa koulussa tavaamaan, minulle tuli tenkkapoo kun luettiin: el-ää-hoo-läh-tee-ee-ee-tee-lähtee. Kummastelin, etteihän kirjaimen nimessä, jota tavauksessa käytettiin, ollut ollenkaan sama äänne kuin sanassa. Paljon myöhemmin selvisi, miksi.

sadat.kukat.kukkivat kirjoitti:

Saksalainen ü on erityismerkki, joka ei löydy ainakaan helposti näppäimistöltä. Siksi se korvataan saksankin kielessä joskus u:lla. Itse saksalaiset korvaavat usein ue:llä. Voidaan silloin kirjoittaa Muenchen.

Diakriittisiä merkkejä on koskettimissa sangen vähän, koska niitä ei ole ollenkaan englannin kielessä, mitä alkuperää kirjoituskoneen merkistö ja siitä laventuneet tietokoneen merkistöt ovat.

Pahemmin minua ottaa saksan lukijana korvaan, kun Müncheniin lausutaan ach-änne (kita-h) ch:n kohdalla, vaikka siinä kuuluukin olla ich-äänne, joka suomessa taas tunnetaan esim. sanassa vihreä. Kita-h taas esiintyy suomessa esim. sanassa lahna. Aivan eri äänteet. En toki vaadi oikeaa ääntämystä saksaa taitamattomalta, kunhan vain kerron, että kuulostaa tönköltä.

Alunperinhän syy on tietysti siinä, että h on tullut kahden tyystin erilaisen äänteen merkiksi. Palautuu latinaan, jossa ei tarvinnut olla eri kirjaimia näitä äänteitä varten.

En minäkään tiedä, miten ü on löydettävissä näppäimistöltä. Käyttelen hankalia vippaskonsteja.

Kun opettelin 50-luvun alussa koulussa tavaamaan, minulle tuli tenkkapoo kun luettiin: el-ää-hoo-läh-tee-ee-ee-tee-lähtee. Kummastelin, etteihän kirjaimen nimessä, jota tavauksessa käytettiin, ollut ollenkaan sama äänne kuin sanassa. Paljon myöhemmin selvisi, miksi.

Lue lisää

Eipä meidän kannata pohtia jonkun saksalaisen nimen oikeaa ääntämistä, kun näemmä olemme 50-luvulla saaneet erilaista opetusta suomen kielessäkin. Minua opetettiin tavaamaan äl-ää-hoo-läh...

dippadaadappadii kirjoitti:

Eipä meidän kannata pohtia jonkun saksalaisen nimen oikeaa ääntämistä, kun näemmä olemme 50-luvulla saaneet erilaista opetusta suomen kielessäkin. Minua opetettiin tavaamaan äl-ää-hoo-läh...

Lue lisää

Vokaalilla alkavien konsonanttikirjainten lyhyet nimet olivat vielä 50-luvulla e-alkuisia, ef, el, em, en, er, es ja eks. Pitkät nimet olivat ä-alkuisia, äffä, ällä jne.

Sen ajan kielenhuoltajilla oli niin suuri auktoriteetti, että saattoivat muuttaa aivan vakiintuneitakin käytäntöjä. 50-luvun ja 60-luvun vaihteessa he päättivät, että lyhyidenkin nimien tulee olla ä-alkuisia. Muutosta perusteltiin pitkien nimien muodolla, aivan kuin se olisi ollut kunnollinen selitys.

Kun radiossa ennen luettiin es-tee-teen uutisia, ruvettiin lukemaan äs-tee-teen uutisia. Uutistenlukijakin tunsi tarvetta selittää muutosta.

Kansa tietysti noudatti pitkään vanhaa tapaa, mutta vähitellen uusi käytäntö tuli ainoksi samaan tapaan kuin uusi markkakin. Itse siirryin uuteen äälliseen tapaan heti niin kuin rahanuudistuksessakin.

x x x

Kielitieteessä on perin tuttua, että erilaisia äänteitä on paljon enemmän kuin kirjaimia. Osa erilaisista äänteistä voidaan ilmaista samalla kirjainmerkillä, koska ne esiintyvät aina vain tietyssä äänneyhdelmässä, eivätkä voi siten olla vaihdannaisia. Suurin osa on vain opeteltava, tai sanoisinko paremminkin, opittava huomaamatta sitä itsekään, siis esimerkin avulla.

Saksassa sanojen deminutiivissa esiintyvä ich-äänne sen sijaan esiintyy samassa äänneyhteydessä, jossa voisi esiintyä myös ach-äänne. Koska eri äänteitä ei merkitä eri kirjaimilla, sekaannus on mahdollinen.

Sinulta jäi varmaan huomaamatta, että en vaatinut saksaa taitamattomalta oikeaa ääntämystä, vaikken mitään sillekään voi, että korvissani se kuuluu tönköltä.

sadat.kukat.kukkivat kirjoitti:

Saksalainen ü on erityismerkki, joka ei löydy ainakaan helposti näppäimistöltä. Siksi se korvataan saksankin kielessä joskus u:lla. Itse saksalaiset korvaavat usein ue:llä. Voidaan silloin kirjoittaa Muenchen.

Diakriittisiä merkkejä on koskettimissa sangen vähän, koska niitä ei ole ollenkaan englannin kielessä, mitä alkuperää kirjoituskoneen merkistö ja siitä laventuneet tietokoneen merkistöt ovat.

Pahemmin minua ottaa saksan lukijana korvaan, kun Müncheniin lausutaan ach-änne (kita-h) ch:n kohdalla, vaikka siinä kuuluukin olla ich-äänne, joka suomessa taas tunnetaan esim. sanassa vihreä. Kita-h taas esiintyy suomessa esim. sanassa lahna. Aivan eri äänteet. En toki vaadi oikeaa ääntämystä saksaa taitamattomalta, kunhan vain kerron, että kuulostaa tönköltä.

Alunperinhän syy on tietysti siinä, että h on tullut kahden tyystin erilaisen äänteen merkiksi. Palautuu latinaan, jossa ei tarvinnut olla eri kirjaimia näitä äänteitä varten.

En minäkään tiedä, miten ü on löydettävissä näppäimistöltä. Käyttelen hankalia vippaskonsteja.

Kun opettelin 50-luvun alussa koulussa tavaamaan, minulle tuli tenkkapoo kun luettiin: el-ää-hoo-läh-tee-ee-ee-tee-lähtee. Kummastelin, etteihän kirjaimen nimessä, jota tavauksessa käytettiin, ollut ollenkaan sama äänne kuin sanassa. Paljon myöhemmin selvisi, miksi.

Lue lisää

Ei löydy helposti näppäimistöltä? Siinä ihan enter-näppäimen vieressähän on näppäin, josta löytyy muun muassa ¨ . Painallus ensin siitä ja sitten u-näppäimestä, niin meillä on ü. Vaikeaa?Ihan yhtä helposti voi kirjoittaa vaikkapa automerkin Citroën nimen oikein (joskin Suomi24:n ääliömäinen tekniikka pudottaa ensi alkuun nuo treemapisteet oletusarvoisesti pois).

Revi_siitä kirjoitti:

Ei löydy helposti näppäimistöltä? Siinä ihan enter-näppäimen vieressähän on näppäin, josta löytyy muun muassa ¨ . Painallus ensin siitä ja sitten u-näppäimestä, niin meillä on ü. Vaikeaa?Ihan yhtä helposti voi kirjoittaa vaikkapa automerkin Citroën nimen oikein (joskin Suomi24:n ääliömäinen tekniikka pudottaa ensi alkuun nuo treemapisteet oletusarvoisesti pois).

Lue lisää

Kiitos tiedosta!

Saksalainen ü oli suomalais-ruotsalaisessa aakkostossa kirjaimena, joten sillä oli kirjoituskoneessa oma näppäimensä. Opettelin kirjoittamaan koneella siihen aikaan.

Tulin tietokoneen kanssa tekemisiin vasta tuhoisan aivoverenvuodon jälkeen, enkä pystykään enää kirjoittamaan kuin yhdellä sormella. Uuden oppimiskykyni on jo perin heikko, vaikka olenkin aikaisemmin opiskellut runsaasti. Ikä ja sairaudet painavat.

Terveenä kaikki näyttää niin helpolta.

Revi_siitä kirjoitti:

Ei löydy helposti näppäimistöltä? Siinä ihan enter-näppäimen vieressähän on näppäin, josta löytyy muun muassa ¨ . Painallus ensin siitä ja sitten u-näppäimestä, niin meillä on ü. Vaikeaa?Ihan yhtä helposti voi kirjoittaa vaikkapa automerkin Citroën nimen oikein (joskin Suomi24:n ääliömäinen tekniikka pudottaa ensi alkuun nuo treemapisteet oletusarvoisesti pois).

Lue lisää

Ai niin. Ranskassahan pisteet tarkoittavat, että alkaa uusi tavu. Siis tavu -ën ei kuulu yhteen o:n kanssa. Olin aina tottunut, että automerkin viimeinen tavu äännetään normaalitapaan ä:hän vivahtavana nasaalivokaalina, mutta yliopiston ranskanope, nuori tyttö, äänsikin -en.

En oikeastaan ole kuullut, miten ranskalaiset ääntävät, mutta taisi ranskanope erehtyä.

<<Vaikeaa?>>

Ei toki ole vaikeaa sen jälkeen, kun tietää, mutta voi olla vaikeaa hankkia tieto. Palstoja lukiessasi huomaat, että useimmat kirjoittajat eivät hallitse näppäimistöä. Maassa lisäksi on lukuisia, jotka eivät ole koskaan kirjoittaneet koneella tai tietokoneella.

sadat.kukat.kukkivat kirjoitti:

Kiitos tiedosta!

Saksalainen ü oli suomalais-ruotsalaisessa aakkostossa kirjaimena, joten sillä oli kirjoituskoneessa oma näppäimensä. Opettelin kirjoittamaan koneella siihen aikaan.

Tulin tietokoneen kanssa tekemisiin vasta tuhoisan aivoverenvuodon jälkeen, enkä pystykään enää kirjoittamaan kuin yhdellä sormella. Uuden oppimiskykyni on jo perin heikko, vaikka olenkin aikaisemmin opiskellut runsaasti. Ikä ja sairaudet painavat.

Terveenä kaikki näyttää niin helpolta.

Lue lisää

<<Tulin tietokoneen kanssa tekemisiin vasta tuhoisan aivoverenvuodon jälkeen,>>

Tuli muistivirhettä. Olin työssäni loppuaikoina tietokoneen kanssa tekemisissä, mutta nettissä en käynyt, enkä itse asiassa tiedä, milloin se tuli.

sadat.kukat.kukkivat kirjoitti:

Ai niin. Ranskassahan pisteet tarkoittavat, että alkaa uusi tavu. Siis tavu -ën ei kuulu yhteen o:n kanssa. Olin aina tottunut, että automerkin viimeinen tavu äännetään normaalitapaan ä:hän vivahtavana nasaalivokaalina, mutta yliopiston ranskanope, nuori tyttö, äänsikin -en.

En oikeastaan ole kuullut, miten ranskalaiset ääntävät, mutta taisi ranskanope erehtyä.

<<Vaikeaa?>>

Ei toki ole vaikeaa sen jälkeen, kun tietää, mutta voi olla vaikeaa hankkia tieto. Palstoja lukiessasi huomaat, että useimmat kirjoittajat eivät hallitse näppäimistöä. Maassa lisäksi on lukuisia, jotka eivät ole koskaan kirjoittaneet koneella tai tietokoneella.

Lue lisää

Näissä näppäimissä on umlaut-pisteet å:n oikealla puolella. Citroënia ei hyväksytty kertakäyttönimimerkiksi. Eikä Führeriä. Halloo, miksi kaikki SPACE-kirjaimet on kielletty?

Mutta itse asiaan: Sellaiset nimet kuin Tukholma, Lontoo, Pariisi, Berliini, Kööpenhamina, Ateena jne... ovat vakiintuneet jo satoja vuosia sitten merimiesten ym. kulkijoiden puheista. Muistan jostain kuulleeni tai lukeneeni, että hallitsijoiden ja muidenkin merkkihenkilöiden nimien suomalaistamista ajoi varsinkin J. V. Snellman. Se muoti meni välillä niin pitkälle, että 1800-luvun lopulla painetussa koulukirjassa luki: "Ameriikan löysi Risto Kyyhkyläinen."
Oli pakko vetää vähän takaisin.

pölijä kirjoitti:

Näissä näppäimissä on umlaut-pisteet å:n oikealla puolella. Citroënia ei hyväksytty kertakäyttönimimerkiksi. Eikä Führeriä. Halloo, miksi kaikki SPACE-kirjaimet on kielletty?

Mutta itse asiaan: Sellaiset nimet kuin Tukholma, Lontoo, Pariisi, Berliini, Kööpenhamina, Ateena jne... ovat vakiintuneet jo satoja vuosia sitten merimiesten ym. kulkijoiden puheista. Muistan jostain kuulleeni tai lukeneeni, että hallitsijoiden ja muidenkin merkkihenkilöiden nimien suomalaistamista ajoi varsinkin J. V. Snellman. Se muoti meni välillä niin pitkälle, että 1800-luvun lopulla painetussa koulukirjassa luki: "Ameriikan löysi Risto Kyyhkyläinen."
Oli pakko vetää vähän takaisin.

Lue lisää

Ennen S24 hyväksyi nimimerkkiin runsaammin vaihtelua, välilyöntejäkin, mutta pari vuotta sitten tulleessa uudistuksessa nämä lopetettiin. Yksitotista! S24 ei kertonut syytä, ilmoitti vain, että se on loppu nyt.

Ei aikoinaan suomessakaan ollut selvä, tuleeko nimiä saattaa suomalaiseen kirjoitusasuun tai peräti muuttaa suomalaisiksi, ja missä määrin ja mitä tapaa noudatettaisiin maantieteellisissä nimissä, hallitsijoiden nimissä ja muissa nimissä. Kyllä käytäntö on hiljalleen muotoutunut, ja muotoutuu edelleen.

Nimien muuttamista oman kielen mukaiseksi vaaditaan edelleen latviassa. Kun aikoinaan, jolloin ihmisillä ei vielä ollut hääppöistä kielitaitoa, asiasta keskusteltiin, voitti suuren kieliauktoriteetin, nykylatvian oikeinkirjoituksen ja säännöstön isän, Jānis Endzelīnsin kanta, että vieraittenkin nimien tuli noudattaa latvian kirjoitussääntöjä. Ennen Endzelīnsiä latvian kirjoitusasu oli lainattu saksasta ja nimet kirjoittiin alkukielisinä.

Esimerkiksi raamatunkääntäjä ja vanhan latvian kirjakielen luoja Ernst Glück on Ernsts Gliks, Herzog Jakob Kettler, on hercogs Jēkabs Ketlers (ääntyy jä:kabs ketlers), nykyinen poliitikko Hillary Clinton on Hilarija Klintone. Latviassa kun useimmat maskuliinit päättyvät nominatiivissa ässään ja feminiinissä vokaaliin, mikä näkyy myös nimisysteemissä. Tunnettu amerikkalainen särkylääke Tylenol on Tailenols.

Nykyisinhän tällainen on johtanut mahdottomuuksiin. Erikielisiä nimiä ei minkään yleissäännön mukaan voi muuttaa latvialaiseen muotoon, joten toimittajien ja muiden kielen ammattilaisten on katsottava suurista, loputtomista luetteloista, miten kuluu minkin vieraan nimen latvialainen muoto.

Onneksi Suomessa valittiin aikoinaan toisin. Ei tosin usein tiedä, minkäkielinen nimi on ja miten se varmuudella tulisi ääntää, mutta ei ole myöskään jouduttu kasvavaan ansaan.