Joudun elämään yksin

On ihan sama valittaako joku yksinäisyyttä vai ei. Parempi valittaa kuin pitää suunsa kiinni. Suunsa kun pitää kiinni siitä ne ongelmat vasta alkaakin. Joten vinkuukaamme yhteen ääneen.
Kuka täällä ylipäätään kuvittelee päänsä olevansa kunnossa kun aikaansa täällä viettää.
Nyt voitaisi alkaa puhumaan kuinka moni on nainut itsensä hengiltä, rauha heidän muistolle.
Kuinka kauan yhdyntä kesti ja minkänäköistä paria tuli naitua.
Onko kukaan nainut nettitreffeillä tapaamansa vuohta vai onko kaikki ollut lampaita.
Kuinka monella on nainnin aikana lähtenyt taju, katkennut pili tai revennyt reva.
Mites on persenainnit onnistuneeet, onko nettideittien peffat olleet parempia kuin baarissa nähdyt.
Miten se positiivisuus tällä palstalla on jotenkin näkynyt vai onko se piiloutunut niin hyvin ettei sitä persevakojen välistä ole huomannut.

On minussa vikaa, en sitä kielläkään. Sosiaalisesti olen jotenkin rajoittunut, en osaa pelata oikein. Vaikka joskus vaistoan, miten pitäisi pelata, en joko uskalla pettymyksen pelossa tai en vain halua tahallani huijata. Johtuu kaiketi lapsuudestani kuvaannollisesti tynnyrissä kasvatettuna.
En osaa aloittaa keskustelua enkä erottaa milloin toinen ymmärtää antaa tai on muuten kiinnostunut ja milloin huijaa. Rakastun tai ainakin ihastun liiankin helposti mukaviin naisiin (ehkä kerran-pari 10 vuodessa) vain huomatakseni sitten myöhemmin, että se joko kuuluu hänen ammattitaitoonsa tai että hän muuten vedättää minua. Minun tuntosarveni ovat todella kelvottomat.
Sitten toinen tärkeä asia: En osaa pukeutua naista miellyttävästi ja se se onkin suuri puute. Minulla on käytännössä vain parit arkivaatteet ja se rippipukukin jäi pieneksi jo kauan sitten. Mahan ja persuuksen kohdalta. Painoindeksini on nyt 25 entisen 22 sijasta eikä laihdutusyritykset tuota tulosta.
Muuten on kaikki jokseenkin OK. Rahaa on riittävästi (huom. ahneet saalistajat!) ja elämän ulkoiset puitteet OK, vaikka kesähuvilaa ja venettä ei olekaan ja autokin on kulkuväline, ei elvistelyesine. Toki pystyisin ne hankkimaan, mutta kun ei vain kiinnosta.
Edes puhekaveri silloin tällöin olisi kova sana!

Toinen.yksinäinen kirjoitti:

On minussa vikaa, en sitä kielläkään. Sosiaalisesti olen jotenkin rajoittunut, en osaa pelata oikein. Vaikka joskus vaistoan, miten pitäisi pelata, en joko uskalla pettymyksen pelossa tai en vain halua tahallani huijata. Johtuu kaiketi lapsuudestani kuvaannollisesti tynnyrissä kasvatettuna.
En osaa aloittaa keskustelua enkä erottaa milloin toinen ymmärtää antaa tai on muuten kiinnostunut ja milloin huijaa. Rakastun tai ainakin ihastun liiankin helposti mukaviin naisiin (ehkä kerran-pari 10 vuodessa) vain huomatakseni sitten myöhemmin, että se joko kuuluu hänen ammattitaitoonsa tai että hän muuten vedättää minua. Minun tuntosarveni ovat todella kelvottomat.
Sitten toinen tärkeä asia: En osaa pukeutua naista miellyttävästi ja se se onkin suuri puute. Minulla on käytännössä vain parit arkivaatteet ja se rippipukukin jäi pieneksi jo kauan sitten. Mahan ja persuuksen kohdalta. Painoindeksini on nyt 25 entisen 22 sijasta eikä laihdutusyritykset tuota tulosta.
Muuten on kaikki jokseenkin OK. Rahaa on riittävästi (huom. ahneet saalistajat!) ja elämän ulkoiset puitteet OK, vaikka kesähuvilaa ja venettä ei olekaan ja autokin on kulkuväline, ei elvistelyesine. Toki pystyisin ne hankkimaan, mutta kun ei vain kiinnosta.
Edes puhekaveri silloin tällöin olisi kova sana!

Lue lisää

Jotenkin toi nykymiehen asenne on niin sellasta diibadaabaa, että oksat pois. Vingutaan ettei saa naista ja samaan hengenvetoon ollaankin kaikista naisista tehty jonkin sortin rahan ahneita, ulkonäkökeskeisiä pettureita tai se hauskempi sana... huoria. (Ei muuten ole ikinä mennyt jakeluun, että miten muuttuu huoraksi, jos ei anna...? No jollain logiikalla kai sen vain voi vääntää). Sitten tämä "halu" tulla hakatuksi ja hengata kriminaalin kanssa. En ole ensimmäistäkään profiilia nähnyt, missä shaisseus tulisi ilmi heti kättelyssä. Kyllä sen huomaa sitten myöhemmin.

Mutta siis kysymys aloittajalle. Miksi yhdenkään naisen tulisi tyytyä keneenkään sellaiseen mieheen, joka ei kykene kuin valittamiseen, yleistämiseen, morkkaamiseen jne. Mieheen, jossa itsessään ei ole kykyä olla kiinnostava, halua tehdä itsensä eteen mitään ja joka melko todennäköisesti katselee vain nuorempia ja kauniimpia naisia?

Voihan sitä alkaa kyseleen vuositolkulla joka päivä näinkin päin. Tosin jottei uppoo idiotismiin niin hankkii apua aiemmin.

On niitä "hyviä" naisia, joilla on liiallinen empatiakyky yhdistettynä itsesuojelun puutteeseen ja ovat yhdessä täysin kahelien linnakundien kanssa. Ja se on hirveää. Mutta keskitytään me tähän elämään. Jokainen valitsee oman tiensä. Jotkut haluavat elää rikollisessa elämässä pahojen miesten.

Eipä taida kiinnostaa 169 cm / 70 kg kiltti mies. Tosian en ole masentunut, mutta en ole niin likainenkaan, että joka päivä pitäisi käydä suihkussa. Nössökin olen joten yksinpä matkaani jatkan.

Älähän valehtele. Miten niin oli axelin ringissä. Siellä ne on vieläkin kunhan ensin tuuli tyyntyy.
Ei nainen sille mitään voi että jännämies kiinnostaa. Jos terveen naisen näet, olet erehtynyt pahasti. Netissä ei tapaa yhtään naista, niin se menee. Miten muka voi tavata naisen josta ainoa tieto että hän on netissä.
Huomaavainen mies on epäillyttävä. Nainen haluaa sellaisen ronskimman miehen joka ottaa minkä tahtoo. Ei minua haittaa vaikka jakaisivat jännille tai vielä jännemmille.
Heillä paljon parempi heidän kanssaan. Jos ei jänniä olisi joutuisin itse kärsimään heidän jakeluistaan. Silloin kun ei olisi enää mistä valita saattaisi joku yrittää lähestyä minuakin.
Siinä on vaan sellainen mutta olen ongelmien pesäke. Jos nettijuttuihin yhtään uskomista, minulla on kaikki mahdolliset esteet suhteeseen naisen kanssa. Joten hyvä Axel tyydytä vain kaikki naiset mahdollisimman hyvin niin minun ei tarvitse. Enemmän jänniä vähemmän ongelmia minulla.
Axel, Axel, Axel. No Axel ei ehdi ja jaksa joka naista tyydyttää mutta hän voisi pitää jotain jännämieskursseja niin työvoimapula helpottaa sitten.
Itse voisin mennä sellaiselle eristäytymisen alkeet kurssille missä opetellaan lisää niksejä miten eristäytyä ja olemaan epäsosiaalinen. Nyt pystyy vielä jonkun verran ihmisille puhumaan mutta olisi kiva olla puhumatta ja tapaamatta yhtään ketään. Sitten loppuhuipentumena muuttaisi paikkaan jossa lähimpään ihmisasumukseen olisi 1000 kilometriä.
Voisi tulla tapetuksi sitten kun ei käsi enää nouse ja pumppu pumppaa vaikka jonkun lihansyöjäkasvien iloksi.
Sukulaisia ei olisi eikä kukaan tuntisi sinua, ei olisi mitään ongelman tynkää edes.
Se olisi paratiisi mutta turha sitä on toivoa. Se olisi matemaattinen mahdottomuus.
Kun pääsisit sinne missä kukaan ei asu olisi jo joku naapurisaaren heimo sinne majojaan siirtämässä seuraavana aamuna. rauha olisi mennyt ja taas pitäisi alkaa miettiä miten heimopäällikkö taas oli kuksinut kaikkea mikä liikkuu, odotetaankohon minultakin nyt samaa. Ja entä jos en ole kiinnostunut . Tuleeko sitten kylän noita minut kiroamaan ja nöyryyttämään koko heimon edessä kun ei ole taaskaan yhtään naista kainalossa vaikka juuri oltiin puhuttu siitä kuinka pitää toimia jos naisia on näkyvissä. Taas olisi muutto edessä, olisiko jotain paikkaa minne ihminen ei halua mistään hinnasta.

Axel joutui maksumieheksi kun pani naisia. Ilmaista naista ei ole olemassa. Miehen tulot pitää olla 100 000 vähintään työttömälle ja ulosotossa olevalle naiselle