Tarvitsen teiltä neuvoja, vinkkejä, mielipiteitä tai ihan vain ihmettelyä :)
Mitä tekisitte, jos
Ikää alkaisi tulla (34),
Haluaisitte löytää kumppanin, ystävän, puolison.
Haluaisitta saada perheen, lapset ja rakastavan kumppanin.
Haluaisitte ennen kaikkea jakaa elämän arkea toisen kanssa. Nähdä ja kokea yhdessä.
Mutta olisitte tilanteessa, jossa.
Jossa ette saisi vastakaikua niiltä, joihin tunnette vetoa. Saisitte kuitenkin huomiota ja kiinnostuksen osoituksia niiltä, joihin ette tuntisi vetovoimaa.
Miten toimisitte? Hankkisitteko lapsen yksin? Kävisittekö kauneusleikkauksissa (kasvot, rinnat), jotta viehättäisitte paremmin? Luottaisitte siihen, että vielä joskus se oikea tulee vastaan (tinder, nettitreffit, baarit, kassajono, kuntosali)?
Ainoat kriteerit miehelle itselläni on, että haluan tuntea häntä kohtaan vetovoimaa ja miehen pitäisi luonteeltaan olla ystävällinen, iloinen, perus positiivinen ja reipas.
Olen vain niin voimaton ongelman edessä, kun niin harvoin kiinnostun miehistä ja silloin kun kiinnostun, yleensä en saa vastakaikua.
Tällaisen ongelman äärellä :) Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Hei rakkauden asiantuntijat!
35
714
Vastaukset
- Ikisinkku73
Hei! Itse yrittäisin olla suhteen muodostamisessa aktiivinen osapuoli. Jos en tuntisi vetovoimaa niin harkitsisin tarkoin esim. ulkonäköön, ammattialaan, työllisyyteen ja perhetaustoihin liittyen, että haluaisinko sitoutua vain kaveritasolla avioliitossa ja lapsen hankinnassa. Onhan olemassa joissakin maissa järjestettyjä avioliittojakin, joten järkitasollakin voi avioitua. Jos mies olisi minusta kiinnostunut, niin olisin otettu ja todennäköisesti haluaisin tutustua häneen paremmin. Rakkautta ensi silmäyksellä ei mielestäni oikeastaan ole, vaikka ensivaikutelma on tärkeä. Joten ottaisin mahdollisesta kumppani ehdokkaasta selvää paremmin ja tekisin järjellisen ratkaisun. Itse olen ihastunut miehissa enemmänkin persoonaan kuin ulkonäköön. Mutta jatka etsimistä, kyllä se varmasti pienestä Suomesta voi löytyä kauempaakin. Kaverini on juuri menossa turkulaisena naimisiin jyväskyläläisen kanssa ja tapasivat deittisivustolla. Joten älä kavahda välimatkoja jos todella haluat oman perheen.
- Aloittaj
Kiitos tsempistä :) Itseä vaan jotenkin ahdistaa ajatus, että olisin jonkun kanssa yhdessä kaverifiiliksellä ja henkilö olisi sellainen, jota kohtaan en tuntisi vetovoimaa. Miten voisi harrastaa seksiä, jos toinen ei sytytä/viehätä. En ymmärrä pystyykö jotkut ihmiset sellaiseen?!
Itse en pystyisi harrastamaan seksiä ihmisen kanssa josta en viehäty/tunne vetovoimaa :( Ja olisiko sekään reilua itseä tai toista kohtaan, ettei kykenisi harrastamaan seksiä, kun toinen ei sillä tavalla miellytä itseä. - Kyselijä-77
Aloittaj kirjoitti:
Kiitos tsempistä :) Itseä vaan jotenkin ahdistaa ajatus, että olisin jonkun kanssa yhdessä kaverifiiliksellä ja henkilö olisi sellainen, jota kohtaan en tuntisi vetovoimaa. Miten voisi harrastaa seksiä, jos toinen ei sytytä/viehätä. En ymmärrä pystyykö jotkut ihmiset sellaiseen?!
Itse en pystyisi harrastamaan seksiä ihmisen kanssa josta en viehäty/tunne vetovoimaa :( Ja olisiko sekään reilua itseä tai toista kohtaan, ettei kykenisi harrastamaan seksiä, kun toinen ei sillä tavalla miellytä itseä.Kysymys kuuluukin ettö odotatko aina että sitä kipinää on heti ensivaikutelmassa vai olisitko valmis katsomaan vähän pidemmän aikaa josko sitä kipinää tulisi kun tunnette toisenne vähän paremmin?Nyt tuntuu että puhut vain ihmisen puhtaan ulkonäön aiheuttamasta vetovoimasta etkä lainkaan siitä joka voi tulla myös ihmisen persoonan kautta ja joka välillä aukeaa vähän hitaammin.
- öskepoie
No äkkiseltään tulee ajatus, että viehätytkö jotenkin vääristä tyypeistä?
Minnään nimessä en kannata mitään kauneusleikkauksia, jos olet normaali, terve nainen. Osa miehistähän tuntee sinua kohtaan kiinnostusta, joten ongelma ei ole ulkonäössäsi.
Jos haluat kerran oikeasti perheen ja pysyvän liitos, niin oletko ajatellut, että se viehätys yleensä kasvaa vasta ajan kanssa? Onhan niitäkin liittoja, jotka ovat alkaneet vahvasta kemiasta ja kestäneet vanhuuteen saakka, mutta ne liitot ovat yleensä alkaneet reilusti alle 30v... Aikuisena niin käy harvemmin, joten heräisitkö todellisuuteen, että olet iässä, jossa ihailu ja seksuaalinenkin veto kasvaa useimmiten vasta tutustumisen kautta... Ihmisten, myös miesten, ulkoinen habitus on koko ajan vähemmän vetoava, mikä suoraan korreloi siihen, että seksuaalinen halukkuuskin liittyy ihan muuhun vanhemmiten, kuin ulkonäköön. Se ei toki tarkoita sitä, että sinun pitäisi "susiruman" kanssa alkaa millekään... Mutta mieti tätä asiaa!
Mikäli kuulut niihin nuoruuden fiiliksiin jämähtäneisiin ihmisiin, joiden mielestä ensi treffeillä olisi pakko ihastua, niin sinua on vaikea auttaa muuta kuin pätevän terapeutin, tai sitten hyvin vahvan itsetutkiskelun kautta. Mitä oikeasti haluat???? Mikä oikeasti on tärkeää? Onko arvosi järjestyksessä?
Ja ei, ei tarvitse harrastaa seksiä ihmisen kanssa, jota ei halua. Mutta jos halusi perustuvat vain teini-iän kemiaan, niin ne lakkaavat sinulta ajan kanssa kokonaan. Tai sitten rupeat puumaksi. Vai joko nyt huomaat kiinnostuvasi itseäsi nuoremmista? Herätys. Aikuistumisen myötä seksuaalinen halu perustuu kunnioitukseen, luottamukseen, ja ajan kanssa rakkauteen. Ne perhoset voit unohtaa. Toki, niitäkin joskus voi tulla, mutta niiden päälle harva enää aikuisuudessa rakentaa perhettä.
Itse olen toista kertaa pitkässä parisuhteessa. Nuoruuden liitto alkoi kemiasta. Kivaa oli, aikansa. Jälkikäteen ajatellen lapsellista, mutta ihan ok kokemus. Loppuaikana halut puolisoa kohtaan loppuivat täysin, koska niin käy, jos kemia ja kutina ovat ainoita seksuaalisen kanssakäymisen tehostajia. Pitäisi olla jotain muutakin tilalle! Nykyinen liittoni alkoi pitkäaikaisesta ystävyydestä. Yhdessä nyt 11 vuotta, ja olen onnellisempi kuin koskaan. Myös seksielämä on erinomaista!- Aloittaj
Kiitos fiksuista ajatuksista :) Itsellä on vahva kokemus, että en tunne vetovoimaa miehiä kohtaan, ellen tunne sitä jo alkumetreillä. Erästäkin miestä tapailin noin kuukauden, koska halusin kokeilla syttyisinkö toiseen tutustumalla. En syttynyt :( Suorastaan kammoksutti ajatus seksistä hänen kanssaan. Hän oli kaikinpuolin mukava, hyvissä rahoissa oleva yrittäjä ja mukava oli jutella niitä näitä. Mutta jossain vaiheessa päätin tapailun ja tutustumisen, koska en vaan millään tavalla tuntenut vetovoimaa häntä kohtaan. Musta tuntui niin pahalta :( Kävi jotenkin sääliksi sitä miestä, kun huomasin, että hän olisi tykännyt musta paljon, mutta mä en tuntenut häntä kohtaan muuta kuin kaverillisia tunteita. Ajatuskin seksistä ja läheisyydestä hänen kanssaan tuntui ahdistavalta tai "tyhjältä". Ihan kamalaa. Tiedän kyllä että hän pärjää ja löytää varmasti arvoisensa ihanan upean naisen. Mutta keissi kuvaa mun fiiliksiä mitä suurin osa musta kiinnostuneista miehistä mussa herättää.
Olen miettinyt kauneusleikkauksiin menoa siltäkin kantilta, että jos kerran aikuisena vain tyydytään johonkin kumppaniin, niin en pysty sellaiseen. Enkä halua myöskään itse olla jonkun kanssa vain koska parempaa ei saada ja muhun vain tyydytään paremman puutteessa. Siksi haluaisin parannella ulkonäköäni, jotta voisin olla jollekin juuri sellainen kaunis ja ihana enkä vain se johon tyydytään ja josta ei oikeasti pidetä.
Ajatteleeko kukaan samoin kuin itse, vai olenko joku poikkeus. - afroditee
Aloittaj kirjoitti:
Kiitos fiksuista ajatuksista :) Itsellä on vahva kokemus, että en tunne vetovoimaa miehiä kohtaan, ellen tunne sitä jo alkumetreillä. Erästäkin miestä tapailin noin kuukauden, koska halusin kokeilla syttyisinkö toiseen tutustumalla. En syttynyt :( Suorastaan kammoksutti ajatus seksistä hänen kanssaan. Hän oli kaikinpuolin mukava, hyvissä rahoissa oleva yrittäjä ja mukava oli jutella niitä näitä. Mutta jossain vaiheessa päätin tapailun ja tutustumisen, koska en vaan millään tavalla tuntenut vetovoimaa häntä kohtaan. Musta tuntui niin pahalta :( Kävi jotenkin sääliksi sitä miestä, kun huomasin, että hän olisi tykännyt musta paljon, mutta mä en tuntenut häntä kohtaan muuta kuin kaverillisia tunteita. Ajatuskin seksistä ja läheisyydestä hänen kanssaan tuntui ahdistavalta tai "tyhjältä". Ihan kamalaa. Tiedän kyllä että hän pärjää ja löytää varmasti arvoisensa ihanan upean naisen. Mutta keissi kuvaa mun fiiliksiä mitä suurin osa musta kiinnostuneista miehistä mussa herättää.
Olen miettinyt kauneusleikkauksiin menoa siltäkin kantilta, että jos kerran aikuisena vain tyydytään johonkin kumppaniin, niin en pysty sellaiseen. Enkä halua myöskään itse olla jonkun kanssa vain koska parempaa ei saada ja muhun vain tyydytään paremman puutteessa. Siksi haluaisin parannella ulkonäköäni, jotta voisin olla jollekin juuri sellainen kaunis ja ihana enkä vain se johon tyydytään ja josta ei oikeasti pidetä.
Ajatteleeko kukaan samoin kuin itse, vai olenko joku poikkeus.Ai niin vielä; unohda kauneusleikkaukset ja muut hömpsötykset. Ole ITSEVARMEMPI, tietoinen itsestäsi, arvokkuudestasi juuri sellaisena kuin olet. Rakasta itseäsi ihan huolella. Sillä se jos mikä auttaa sinua solmimaan vetovoimaisia ihmissuhteita, kun tunnet itsesi vetovoimaiseksi.
- YksVaan-75
Aloittaj kirjoitti:
Kiitos fiksuista ajatuksista :) Itsellä on vahva kokemus, että en tunne vetovoimaa miehiä kohtaan, ellen tunne sitä jo alkumetreillä. Erästäkin miestä tapailin noin kuukauden, koska halusin kokeilla syttyisinkö toiseen tutustumalla. En syttynyt :( Suorastaan kammoksutti ajatus seksistä hänen kanssaan. Hän oli kaikinpuolin mukava, hyvissä rahoissa oleva yrittäjä ja mukava oli jutella niitä näitä. Mutta jossain vaiheessa päätin tapailun ja tutustumisen, koska en vaan millään tavalla tuntenut vetovoimaa häntä kohtaan. Musta tuntui niin pahalta :( Kävi jotenkin sääliksi sitä miestä, kun huomasin, että hän olisi tykännyt musta paljon, mutta mä en tuntenut häntä kohtaan muuta kuin kaverillisia tunteita. Ajatuskin seksistä ja läheisyydestä hänen kanssaan tuntui ahdistavalta tai "tyhjältä". Ihan kamalaa. Tiedän kyllä että hän pärjää ja löytää varmasti arvoisensa ihanan upean naisen. Mutta keissi kuvaa mun fiiliksiä mitä suurin osa musta kiinnostuneista miehistä mussa herättää.
Olen miettinyt kauneusleikkauksiin menoa siltäkin kantilta, että jos kerran aikuisena vain tyydytään johonkin kumppaniin, niin en pysty sellaiseen. Enkä halua myöskään itse olla jonkun kanssa vain koska parempaa ei saada ja muhun vain tyydytään paremman puutteessa. Siksi haluaisin parannella ulkonäköäni, jotta voisin olla jollekin juuri sellainen kaunis ja ihana enkä vain se johon tyydytään ja josta ei oikeasti pidetä.
Ajatteleeko kukaan samoin kuin itse, vai olenko joku poikkeus."Itsellä on vahva kokemus, että en tunne vetovoimaa miehiä kohtaan, ellen tunne sitä jo alkumetreillä. Erästäkin miestä tapailin noin kuukauden, koska halusin kokeilla syttyisinkö toiseen tutustumalla. En syttynyt "
Tuo on vain yksi kokemus jonka ei pitäisi lukita kantaasi lopullisesti. Jollain toisella kerralla voi käydä toisella tavalla. Jos sinä tunnet jotakin ihmistä kohtaan intohimoa heti, eihän sekään tarkoita että aina siitä siltikään syntyisi hyvä suhde koska ihminen ei ole sinulle muuten sopiva. Joten asioista ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jokainen ihminen ja jaokainen suhteen alku on aina omanlaisensa.
Minullakin oli aikoinaan vankka käsitys että yhden yön jutut ovat yksi asia ja "oikeat" suhteet toinen juttu ja ne alkavat ihan eri tavalla. Sitten päädyin baarista samaan sänkyyn naisen kanssa joka olikin siitä huolimatta lähes kaikkea sitä jota naiselta hain. Ja yhdessä on oltu nyt yli 15 vuotta ja edelleen menee loistavasti ja rakkautta riittää parin lapsenkin jälkeen. Joten ei kannata asettaa liikaa ennakkokäsityksiä siitä mistä se oikea löytyy - edellinen
Aloittaj kirjoitti:
Kiitos fiksuista ajatuksista :) Itsellä on vahva kokemus, että en tunne vetovoimaa miehiä kohtaan, ellen tunne sitä jo alkumetreillä. Erästäkin miestä tapailin noin kuukauden, koska halusin kokeilla syttyisinkö toiseen tutustumalla. En syttynyt :( Suorastaan kammoksutti ajatus seksistä hänen kanssaan. Hän oli kaikinpuolin mukava, hyvissä rahoissa oleva yrittäjä ja mukava oli jutella niitä näitä. Mutta jossain vaiheessa päätin tapailun ja tutustumisen, koska en vaan millään tavalla tuntenut vetovoimaa häntä kohtaan. Musta tuntui niin pahalta :( Kävi jotenkin sääliksi sitä miestä, kun huomasin, että hän olisi tykännyt musta paljon, mutta mä en tuntenut häntä kohtaan muuta kuin kaverillisia tunteita. Ajatuskin seksistä ja läheisyydestä hänen kanssaan tuntui ahdistavalta tai "tyhjältä". Ihan kamalaa. Tiedän kyllä että hän pärjää ja löytää varmasti arvoisensa ihanan upean naisen. Mutta keissi kuvaa mun fiiliksiä mitä suurin osa musta kiinnostuneista miehistä mussa herättää.
Olen miettinyt kauneusleikkauksiin menoa siltäkin kantilta, että jos kerran aikuisena vain tyydytään johonkin kumppaniin, niin en pysty sellaiseen. Enkä halua myöskään itse olla jonkun kanssa vain koska parempaa ei saada ja muhun vain tyydytään paremman puutteessa. Siksi haluaisin parannella ulkonäköäni, jotta voisin olla jollekin juuri sellainen kaunis ja ihana enkä vain se johon tyydytään ja josta ei oikeasti pidetä.
Ajatteleeko kukaan samoin kuin itse, vai olenko joku poikkeus.Nyt olet käsittänyt elämästä jotakin pahasti väärin. Se että aikuisena kriteerit parisuhteen muodostumiselle muuttuvat, ei todellakaan tarkoita sitä, että sitten vain "tyydytään" johonkin! Päinvastoin, ne kriteerit ovat tärkeämpiä ja merkityksellisempiä, ja kantavat pidemmälle, kasvattavat aitoa rakkautta yms. Myös sitä intohimoa, koska suhteessa on luottamusta ja toisen arvostusta. Aitojen kriteerien kautta voi löytää puolison, jota ihailee enemmän kuin ketään muuta koskaan aiemmin. Puolison, josta on aidosti ylpeä ja kiitollinen.
Esimerkiksi parikymppinen saattaa hyvinkin ajatua suhteeseen, jossa miehellä on tapana olla kaikkialta myöhässä, jonka kämppä on aivan läävä, joka juo jonkin verran liikaa, jonka perhesuhteet ovat yhtä sotkua yms... Mutta ah kun on niin hot!
Aikuisena sitä osaa jo arvostaa, että toinen pitää kiinni sovituista ajoista, huolehtii kodista kuten kuuluu, arvostaa perhesuhteita, käyttää alkoholia vain kohtuudella yms. Mahtavaa! Sen päälle voi rakentaa jotakin oikeaa, kestävää. Eikä tarvitse "tyytyä" mihinkään sellaiseen, mikä aiheuttaisi pidemmän päälle vain harmia.
Ja oikeasti... Onko kuukauden tapailu mielestäsi tutustumista hyvinkin? Itse deittailin mieheni kanssa noin vuoden, kunnes rakastuin palavasti.
Minusta vähän tuntuu, että sinulla on ikävä kyllä vielä kovin haussa se, että mitkä arvot elämässä ovat tärkeitä.
- afroditee
Rakkauden asiantuntija vastaa:
Kriteerisi ovat vähän poskellaan. Sillä kenenkään ihmisen luonne ei ole pelkästään ystävällinen, iloinen, peruspositiivinen ja reipas. Pikemminkin ne kuvaavat joitain koirarotujen luonnetta kuin (etenkään) suomalaista miestä. Ja vaikka kriteerisi jotakuta miestä kuvaisivatkin, niin kuvaavatko ne mielestäsi vetovoimaista miestä? Omasta mielestäni ei sitten yhtään. Vetovoimainen mies on mystinen, kiihottava oman tiensä kulkija, joka osaa erityisen hyvin "sitä mitä arvostan". Ellei sitten suorastaan ole taituri siinä. Tällaisesta esim. syntyy vetovoimaa, seksuaalista jännitettä. Jostain luin, että parisuhteessa vetovoima edustaa erilaisuutta ja rakkaus samanlaisuutta. Mielestäni hyvin sanottu. Tämän vuoksi parisuhteet ovat usein kovin hankalia, koska erilaisuutta samanlaisuutta pitäisi olla molemmin puolin, sopivasti. Lisäksi vielä molempien läheisyyden tarve vaatii hyvinkin paljon vuorottelua.
Kuten elämässä yleensä, niin tässäkin tapauksessa kehotan valitsemaan. Nyrkkisääntönä on, että harvoin saa kaikkea mitä haluaa, etenkin juuri 34-vuotiaana. Täytyypä siis priorisoida.- Aloit
Kiitos vastauksestasi :) Ongelma on se, että en voi valita kumppani, koska en tunne vetovoimaa kuin vain sellaisiin miehiin, jotka eivät sitten taas tunne vetoa muhun. Eli en vain yksinkertaisesti kiinnostu/syty/tunne seksuaalista vetovoimaa niitä miehiä kohtaan, jotka osoittavat kiinnostusta muhun.
Tämä on tosi ahdistavaa :( Tinder on myös erittäin ahdistava paikka. Samoin nettitreffit. Ihmiset on niin täynnä toivoa ja joudun aina tuottamaan musta kiinnostuneille miehille pettymyksen. Jotkut vaikuttaakirjoittamiensa viestien perusteella niin söpöiltä ja mukavilta, mutta en vain voi kuvitella läheisyyttä ja seksiä kyseisten ihmisten kanssa. Tuntuu niin julmalta ja niin pahalta, kun joutuu tuottamaan pahaa mieltä ja pettymyksiä mukaville miehille.
Mutta tiedän sen vaan, että ei parisuhde voi toimia, jos toista ei halua seksuaalisesti. Itkin tuota äskeistä kirjoittaessani. Niin pahalta tuntuu kun kukaan ei kiinnosta.
Pitäisikö sotä siis vain marssia yksityiselle hedelmöitysklinikalle lapsihaaveen kanssa vai muokata omaa ulkonäköä, jotta viehättäisi niitä, joista itse viehättyy vai odotella vain ihmettä tapahtuvaksi ja jatkaa tinderissä rastien painamista ja nettitreffeillä viesteihin vastaamattomuutta? Mikä näistä vaihtoehdoista olisi tässä tilanteessa paras? - telluT
Aloit kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi :) Ongelma on se, että en voi valita kumppani, koska en tunne vetovoimaa kuin vain sellaisiin miehiin, jotka eivät sitten taas tunne vetoa muhun. Eli en vain yksinkertaisesti kiinnostu/syty/tunne seksuaalista vetovoimaa niitä miehiä kohtaan, jotka osoittavat kiinnostusta muhun.
Tämä on tosi ahdistavaa :( Tinder on myös erittäin ahdistava paikka. Samoin nettitreffit. Ihmiset on niin täynnä toivoa ja joudun aina tuottamaan musta kiinnostuneille miehille pettymyksen. Jotkut vaikuttaakirjoittamiensa viestien perusteella niin söpöiltä ja mukavilta, mutta en vain voi kuvitella läheisyyttä ja seksiä kyseisten ihmisten kanssa. Tuntuu niin julmalta ja niin pahalta, kun joutuu tuottamaan pahaa mieltä ja pettymyksiä mukaville miehille.
Mutta tiedän sen vaan, että ei parisuhde voi toimia, jos toista ei halua seksuaalisesti. Itkin tuota äskeistä kirjoittaessani. Niin pahalta tuntuu kun kukaan ei kiinnosta.
Pitäisikö sotä siis vain marssia yksityiselle hedelmöitysklinikalle lapsihaaveen kanssa vai muokata omaa ulkonäköä, jotta viehättäisi niitä, joista itse viehättyy vai odotella vain ihmettä tapahtuvaksi ja jatkaa tinderissä rastien painamista ja nettitreffeillä viesteihin vastaamattomuutta? Mikä näistä vaihtoehdoista olisi tässä tilanteessa paras?Niin, tämä ongelmahan on sinussa, ei miehissä. Sinulla on jokin tunnelukko tms., joka johdosta haluat seksiä juuri niiden miesten kanssa, jotka eivät halua sinua (tai jotka eivät halua parisuhdetta kanssasi > 34v iässä monet miehet haluavat juuri vakiintuneen parisuhteen). Tiedän tämä, sillä itsekin olen kamppaillut ongelman kanssa, mutta hieman eri puolelta, ja tasolta. Eli etenkin kiihkeänä nuorena naisena minua kiihotti suunnattomasti kaikki ns. pahat pojat, tai vähintään muusikon rentut :). Halusin myös hyvän parisuhteen ja perustaa perheen. No onneksi varsinaiset pahat pojat eivät edes vilkaisseet minuun - sillä en tosissani olisi alkanut suhteeseen pelkän vetovoiman perusteella. Saati että olisin halunnut perustaa perheen. Kunnes sitten törmäsin minusta kiinnostuneeseen muusikkoon. Ei kovin paha renttu, mutta pian (?) sain itseni vakuuttuneeksi siitä, ettei hänessä ole ainesta, ainakaan minun lapseni isäksi. Nyt hän ollut kyllä jo vuosia lapseni kummisetä.
Seuraavassa vaiheessa tapasin siis nuoren miehen, johon tunsin vetovoimaa ja joka vaikutti kyllin mukavalta, normaalilta, mutta sopivalla tavalla hullulta. Hän halusi myös perheen. Joten naimisiin ja sellainen perustettiin. Mutta elämään tuli liikaa muutoksia, vastoinkäymisiä ja kaikkea ikävää, miehellä oli ylitsepääsemättömät ongelmat. Hieno seksielämä alkoi rakoilla niiden myötä, henkisen suhteen kanssa. Vuosikymmenten jälkeen tuli ero. No, ei se mitään. Parisuhteessa olen ollut jälleen.
Palatakseni sinuun: todellisuus voisi olla aivan toisenlainen, kun uskaltaisit heittäytyä, ottaa rohkeasti vastaan sitä mitä on tarjolla. Sillä ihan oikeasti pelkällä vetovoimalla ei pitkälle pötkitä. Parisuhteessa tarvitaan kaikenlaista kuten ongelmanratkaisutaitoa ja juurtunutta käsitystä siitä, että elämässä on varmaa vain muutos ja kuolema. Kenenkään kanssa ole aina mukavaa, iloista ja kivaa. Vetovoimasta vielä; pelkästään sillä ei tee mitään mikäli haluaa hyvää seksiä. Se ei ole hyvän seksin tae. Usein vetovoima on sillä tavalla "väärässä", että haluaa seksiä mieheltä, jonka mieltää hyväksi rakastajaksi. Sitten hän ei olekaan. jos taas "harhautuu" sekstailemaan miehen kanssa, jonka kanssa vetovoima on aluksi vähän niin ja näin, voi yllättyä perusteellisen positiivisesti. Itse olen siis sitä mieltä, että nyt on korkea aika alkaa suhteeseen. Juuri sen miehen kanssa, joka on kiinnostunut sinusta, vaikuttaa mukavalta. Vaikka et tuntisikaan vetovoimaa. Jos kovin monen viehkeän miehen kosketus jotenkin tuntuu vastenmieliseltä, menisin juttelemaan asiasta terapeutin kanssa. Omassa elämässäni seksi on ollut melkoisen tärkeä juttu. - Aloitt
Kiitos sullekin fiksun kuuloisista ajatuksista! :) Taidan varata ajan terapeutille. Ei kai siinä ainakaan mitään menetä.
Oksettaa ja kuvottaa ajatus seksistä sellaisen ihmisen kanssa jonka ulkonäkö ei miellytä tai joka muuten tuntuu vastenmieliseltä. Se tuntuu yhtä ahdistavalta kuin ajatus siitä, että joku likainen vanha setä tulisi ja raiskaisi.
Mutta kai se on vain purtava hammasta ja sitten seksin aikana vain koitettava ajatella, että kohta pääsee suihkuun ja oksentamaan. Ja voihan sitä yrittää samaa mitä lapsena ahdistavissa tilanteissa ja koettaa paeta mielikuvitusmaailmaan jossa voi itse olla viehättävä ja jossa voi olla kumppanin kanssa, joka on viehättävä. Ja voihan kumppanin sitten heti jättää kun tulee raskaaksi, niin ei tarvitse enää joutua olemaan itseä ällöttävän ihmisen kanssa lähekkäin.
Onko joku pystynyt tuollaiseen? Kuulisin mielelläni kokemuksia. Tuntuu vaan niin sairaalta ajatukselta. Eikö rakkauden ja seksin pitäisi olla mukavia ja iloisia asioita, eikä sitä että joutuu käymään yllä olevaa läpi ihmisen kanssa jota kohtaan ei tunne fyysistä vetovoimaa? - TotuusSattuu
"Oksettaa ja kuvottaa ajatus seksistä sellaisen ihmisen kanssa jonka ulkonäkö ei miellytä tai joka muuten tuntuu vastenmieliseltä. Se tuntuu yhtä ahdistavalta kuin ajatus siitä, että joku likainen vanha setä tulisi ja raiskaisi."
Jotenkin tuntuu vähän hurjalta että jokainen mies joka osoittaa sinua kohtaan kiinnostusta on niin kamala että herättää sinussa oksennusreaktion jos ajattelet seksin mahdollisuutta. Tuntuu että jaat miehet jotenkin valtavan tiukasti lokeroihin jossa toisessa on se pieni osuus sytyttäviä miehiä ja toisessa se valtava enemmistö oksettavia. Mutta meneekö se ihan oikeasti noin vai olisiko kuitenkin olemassa se melko suurikin joukko miehiä jotka ovat ihan ok vaikka eivät heti aiheuta valtavia kipinöitäkään? Ja jos ei ole niin silloin ehkä jonkinlainen terapia olisi tarpeen. - Aloit
Kyllä se mun kohdalla menee noin eli miehet on mulle kyllä tai ehdoton ei. Kyllä-vaihtoehdossa on ne joista viehätyn ulkonäön ja luonteen peruteella. Ei on ne miehet joide ulkonäöstä en viehäty millään tavalla ja joiden kanssa ajatus seksistä tuntuu todella kammottavalta.
- åokpeoe
Aloitt kirjoitti:
Kiitos sullekin fiksun kuuloisista ajatuksista! :) Taidan varata ajan terapeutille. Ei kai siinä ainakaan mitään menetä.
Oksettaa ja kuvottaa ajatus seksistä sellaisen ihmisen kanssa jonka ulkonäkö ei miellytä tai joka muuten tuntuu vastenmieliseltä. Se tuntuu yhtä ahdistavalta kuin ajatus siitä, että joku likainen vanha setä tulisi ja raiskaisi.
Mutta kai se on vain purtava hammasta ja sitten seksin aikana vain koitettava ajatella, että kohta pääsee suihkuun ja oksentamaan. Ja voihan sitä yrittää samaa mitä lapsena ahdistavissa tilanteissa ja koettaa paeta mielikuvitusmaailmaan jossa voi itse olla viehättävä ja jossa voi olla kumppanin kanssa, joka on viehättävä. Ja voihan kumppanin sitten heti jättää kun tulee raskaaksi, niin ei tarvitse enää joutua olemaan itseä ällöttävän ihmisen kanssa lähekkäin.
Onko joku pystynyt tuollaiseen? Kuulisin mielelläni kokemuksia. Tuntuu vaan niin sairaalta ajatukselta. Eikö rakkauden ja seksin pitäisi olla mukavia ja iloisia asioita, eikä sitä että joutuu käymään yllä olevaa läpi ihmisen kanssa jota kohtaan ei tunne fyysistä vetovoimaa?Ei nuo kommentit nyt ihan terveiltä kuulosta... Tietenkään sinun ei pidä harrastaa seksiä, jos se tuntuu kuvottavalta! Se on väärin miestäkin kohtaan. Pointti: sinun täytyy selvittää, mistä moinen kuvotus tuntuu, eli mistä piirteistä ja minkä takia, ja sen jälkeen sinulla on mahdollisuus päästä asian yli.
- kriteerit
Mielenkiintoisia kysymyksiä
Ikää alkaisi tulla (34), * Ei toivoton ikä, mutta kello tikittää
Jossa ette saisi vastakaikua niiltä, joihin tunnette vetoa. * Ns. järjesetyt avioliitot on usein onnellisempia kuin veto-liitot.
Miten toimisitte? * Pyrkisin korjaamaan omituista asennettani
Hankkisitteko lapsen yksin? *Hätätilassa pyytäisin luotettavaa tuttua miestä talkoisiin
Kävisittekö kauneusleikkauksissa (kasvot, rinnat) … *typerä vaihtoehto
Luottaisitte siihen, että vielä joskus se oikea tulee vastaan … *etsisin sopivaa hyvistä harrastuksista ja näyttäisin, että olen saatavilla.
Ainoat kriteerit … * unohda kriteerit ja panosta laatuun
Olen vain niin voimaton ongelman edessä, kun niin harvoin kiinnostun miehistä ja silloin kun kiinnostun, yleensä en saa vastakaikua.
… yksityiselle hedelmöitysklinikalle lapsihaaveen * kallis ja epämukava vaihtoehto luotettavaan mieheen verrattuna.
vai muokata omaa ulkonäköä… * Ihanko tosissasi etsi ulkonäkökeskeistä miestä
Mikä näistä … paras? ”se oikea tulee vastaan” on noista paras kunhan asenteesi on ’säädetty’ sopivaksi.- Aloit
Tunnetko pokeria? Mä ite koen, että olen tällä hetkellä pöydässä pienen stäckin kanssa kaksin kamppailussa kohtalon kanssa. Stäck kuvastaa haavetta löytää kumppani ja tulla raskaaksi ja haaveen toteutumisen todennäköisyyttä.
Ainut vaihtoehtoni pelata on all in, koska blindit (vuodet) köyhdyttävät mun mahdollisuutta voittaa. Olen siis tilanteessa jossa vaihtoehtoja ei juuri ole.
Kädessäni on lisäksi sorsapari (eli todennäköisyys voittaa eli löytää kumppani ja saada lapsia on epätodennäköinen ).
Vaihtoehto A (en pelaa eli häviän varmasti): Jos vain odotan ihmettä tapahtuvaksi eli uskon hölmönä, että näin jatkaen voin löytää kumppanin olen hölmöyden lisäksi idiootti. En tule tällä tavoin löytämään kumppania. Olisin tällaisena jo kumppanin löytänyt, jos olisin tarpeeksi viehättävä :) Jos vain odotan ja käyn treffeillä miesten kanssa, joita kohtaan en tunne vetovoimaa, löydän itseni vielä 10 vuoden päästäkin ilman kumppania ja ilman lapsia.
Vaihtoehto B (all in voin voittaa, häviö todennäköisempi): Jos taas menen kauneusleikkauksiin, voin ehkä vielä muuttua tarpeeksi viehättäväksi ja saada vastakaikua miehiltä, joita kohtaan tunnen vetovoimaa ja voin saada sekä kumppanin, että mahdollisesti myös perheen. Kolikon kääntöpuolena on se, että leikkaukset saattavat epäonnistua ja korjausmahdollisuutta ei ole ja lopputulema on sama kuin vaihtoehdossa A.
Vaihtoehto C (maksu, pieni mahdollisuus voittaa vähän). Menen yksityiselle hedelmöitysklinikalle. Saan todennäköisesti lapsen, mutten kumppania ja ulkonäön korjailuun säästetyt rahat kuluu hedelmöityshoitomaksuihin. Lisäksi kumppanin löytymisen todennäköisyyttä vähentää lapsi.
Mikä näistä huonoista jäljellä olevista vaihtoehdoista olisi sii paras? Itse alan kallistua tuon vaihtoehdon B eli kauneusleikkausten kannalle. Mitä te valitsisitte näistä tilanteessani? - Kyselijä-77
Aloit kirjoitti:
Tunnetko pokeria? Mä ite koen, että olen tällä hetkellä pöydässä pienen stäckin kanssa kaksin kamppailussa kohtalon kanssa. Stäck kuvastaa haavetta löytää kumppani ja tulla raskaaksi ja haaveen toteutumisen todennäköisyyttä.
Ainut vaihtoehtoni pelata on all in, koska blindit (vuodet) köyhdyttävät mun mahdollisuutta voittaa. Olen siis tilanteessa jossa vaihtoehtoja ei juuri ole.
Kädessäni on lisäksi sorsapari (eli todennäköisyys voittaa eli löytää kumppani ja saada lapsia on epätodennäköinen ).
Vaihtoehto A (en pelaa eli häviän varmasti): Jos vain odotan ihmettä tapahtuvaksi eli uskon hölmönä, että näin jatkaen voin löytää kumppanin olen hölmöyden lisäksi idiootti. En tule tällä tavoin löytämään kumppania. Olisin tällaisena jo kumppanin löytänyt, jos olisin tarpeeksi viehättävä :) Jos vain odotan ja käyn treffeillä miesten kanssa, joita kohtaan en tunne vetovoimaa, löydän itseni vielä 10 vuoden päästäkin ilman kumppania ja ilman lapsia.
Vaihtoehto B (all in voin voittaa, häviö todennäköisempi): Jos taas menen kauneusleikkauksiin, voin ehkä vielä muuttua tarpeeksi viehättäväksi ja saada vastakaikua miehiltä, joita kohtaan tunnen vetovoimaa ja voin saada sekä kumppanin, että mahdollisesti myös perheen. Kolikon kääntöpuolena on se, että leikkaukset saattavat epäonnistua ja korjausmahdollisuutta ei ole ja lopputulema on sama kuin vaihtoehdossa A.
Vaihtoehto C (maksu, pieni mahdollisuus voittaa vähän). Menen yksityiselle hedelmöitysklinikalle. Saan todennäköisesti lapsen, mutten kumppania ja ulkonäön korjailuun säästetyt rahat kuluu hedelmöityshoitomaksuihin. Lisäksi kumppanin löytymisen todennäköisyyttä vähentää lapsi.
Mikä näistä huonoista jäljellä olevista vaihtoehdoista olisi sii paras? Itse alan kallistua tuon vaihtoehdon B eli kauneusleikkausten kannalle. Mitä te valitsisitte näistä tilanteessani?Kauneusleikkaus tuskin muuttaa sinua ratkaisevasti kauniimmaksi. Kyllä kumppanin saaminen on kiinni jostain ihan muusta. Ja haluatko ihan todellakin itsellesi kumppanin, jonka kanssa haluat vielä lapsia ja peheen, joka hyväksyy sinut nykyiseen minääsi verrattuna vain siksi että sinulla on silikonit tai jotain muuta keinotekoista?
- 757534678
Vastakaiun puuttuminen on lohdutonta. Silti rimaa tuskin kannattaa laskea. Teet jollekulle miehelle katkeran karhunpalveluksen jos lähdet hänen kelkkaansa paremman puutteessa.
- Aloitt
Sepä :( Siksipä en ole niin tekemässä. Ei ole ketään kohtaan oikein olla sellaisen kanssa, jota kohtaa ei tunne vetovoimaa tai joka kanssa ajatus läheisyydestä ja seksistä aiheuttaa inhon ja ahdistuksen tunteita.
Kauneusleikkaukset taitaa olla se mun ainut vaihtoehto. Olen itseasiassa yhdessä toimenpiteessä jo käynytkin.
Tiesin hassusti jo lapsena, etten tule löytämään miestä, koska en ollut kasvoista samalla tavalla viehättävä ja kaunis kuten muut tytöt, vaikkapa ala-asteen luokkakaverit. - soijdied
Sinulla on vakava itsetunto-ongelma. Hyvin erilaiset ja eri näköiset naiset löytävät kumppaneita tässä maailmassa. Usko jo, ettei asia ole sinun naamastasi kiinni.
- näinajattelisin
No et kai nyt tosissasi ole kauneusleikkaukseen menemässä. Tarkoitus kai on löytää mies, joka on haluaa sinut sellaisena kuin olet. Eikä tarvitse väkisin aloittaa suhdetta epäkiinnostavan miehen kanssa, ei se ole oikein miestäkään kohtaan. Sinuna ehkä hankkisin lapsen yksin ja jäisin sen jälkeen katselemaan, löytyisikö sopivaa miestä. Lapsen saaminenhan ei tietyn iän jälkeen enää onnistu, mutta miehen saaminen on mahdollista missä iässä tahansa. Ja jos haluat perheen, on parempi että sinulla on edes lapsi kuin ettei sinulla ole miestä eikä lasta.
- Aloit
Kiitos :) Noin jotenkin itsekin ajattelen. Täytän tänä vuonna loppuvuodesta 34, uskon, että nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä tulla raskaaksi. Parin vuoden päästä raskaaksituleminen ei enää sitten onnistu. Vaikka itelläkin on tuttuja, jotka ovat vielä lähempänä 40 saaneet lapsia, on se hyvin epätodennäköistä, että sen ikäisenä voi enää saada lasta.
Ja koska mua kiinnostavat miehet eivät ole kiinnostuneet musta tähän ikään mennessä, uskon, että vika on kasvojeni ulkonäössä. Mulla oli noin 30 vuotiasksi asti iso kyömynenä, josta mua lapsiudessa kouluaikoinakin haukuttiin. Aikuisiällä kaverit sai seurustella ja huomiota kiinnostavilta miehiltä, mutta itse en saanut. Ja tiedän, etteivät miehet kiinnostuneet musta, koska mulla oli ruma nenä. Ja tietty muitakin vikoja kasvoissa esim. pienehköt silmät, leuka on aika pieni ja siinä on jotain epäsymmetriaa.
Eräskin mies sanoi kerran, että vartalosta olen 8-9, mutta kasvot mulla on 5-6 asteikolla 4-10. Eli se mistä mua lapsena haukuttiin, piti paikkansa myös aikuisiällä.
Kaverit tietenkin on sanoneet tälleen aikuisiällä ettei mun kasvoissa ole vikaa, mutta harva ihminen pystty olemaan ystävälle rehellinen tällaisessa asiassa. Samoin pari psykologia, mutta sehän nyt olisi erikoista jos psykologi sanoisi tällaisessa tapauksessa, että joo totta oot ruma. Heidän tehtävä on tietenkin kiistää tällaisen ulkonäköongelman olemassaolo.
Luotan siis tuon miehen kommenttiin siitä, että olen kasvoista ruma ja todiste tuon väitteen totuudesta piilee mun mielestä myös siinä, ettei tosiaan kivan näköiset ja oloiset miehet ole koskaan kiinnostuneet musta tähän 33 vuoden ikään mennessä. Viehättävät naiset (kaikki kaverini ainakin) ovat löytäneet kumppanin jo aika päiviä sitten.
Kaikilla kavereillani on luonnostaan nätit pienet ja sirot nenät ja muutenkin nätit kasvonpiirteet. Sellainen viehättää miehiä naisessa kaikkein eniten. Ja koska ite poikkean kasvonpiirteiltäni muista, en voi löytää kumppania. Kauneusleikkaukset on varmasti ainut keinoni saavuttaa parisuhde ihmisen kanssa josta oikeasti pidän. - TotuusSattuu
Aloit kirjoitti:
Kiitos :) Noin jotenkin itsekin ajattelen. Täytän tänä vuonna loppuvuodesta 34, uskon, että nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä tulla raskaaksi. Parin vuoden päästä raskaaksituleminen ei enää sitten onnistu. Vaikka itelläkin on tuttuja, jotka ovat vielä lähempänä 40 saaneet lapsia, on se hyvin epätodennäköistä, että sen ikäisenä voi enää saada lasta.
Ja koska mua kiinnostavat miehet eivät ole kiinnostuneet musta tähän ikään mennessä, uskon, että vika on kasvojeni ulkonäössä. Mulla oli noin 30 vuotiasksi asti iso kyömynenä, josta mua lapsiudessa kouluaikoinakin haukuttiin. Aikuisiällä kaverit sai seurustella ja huomiota kiinnostavilta miehiltä, mutta itse en saanut. Ja tiedän, etteivät miehet kiinnostuneet musta, koska mulla oli ruma nenä. Ja tietty muitakin vikoja kasvoissa esim. pienehköt silmät, leuka on aika pieni ja siinä on jotain epäsymmetriaa.
Eräskin mies sanoi kerran, että vartalosta olen 8-9, mutta kasvot mulla on 5-6 asteikolla 4-10. Eli se mistä mua lapsena haukuttiin, piti paikkansa myös aikuisiällä.
Kaverit tietenkin on sanoneet tälleen aikuisiällä ettei mun kasvoissa ole vikaa, mutta harva ihminen pystty olemaan ystävälle rehellinen tällaisessa asiassa. Samoin pari psykologia, mutta sehän nyt olisi erikoista jos psykologi sanoisi tällaisessa tapauksessa, että joo totta oot ruma. Heidän tehtävä on tietenkin kiistää tällaisen ulkonäköongelman olemassaolo.
Luotan siis tuon miehen kommenttiin siitä, että olen kasvoista ruma ja todiste tuon väitteen totuudesta piilee mun mielestä myös siinä, ettei tosiaan kivan näköiset ja oloiset miehet ole koskaan kiinnostuneet musta tähän 33 vuoden ikään mennessä. Viehättävät naiset (kaikki kaverini ainakin) ovat löytäneet kumppanin jo aika päiviä sitten.
Kaikilla kavereillani on luonnostaan nätit pienet ja sirot nenät ja muutenkin nätit kasvonpiirteet. Sellainen viehättää miehiä naisessa kaikkein eniten. Ja koska ite poikkean kasvonpiirteiltäni muista, en voi löytää kumppania. Kauneusleikkaukset on varmasti ainut keinoni saavuttaa parisuhde ihmisen kanssa josta oikeasti pidän.Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta että itsekin olet tähän saakka halunnut että ihmiset ihastuisivat sinuun juuri sellaisena kuin olet riippumatta ulkonäöstäsi. Ja samaan aikaan painotat itse todella paljon sitä miltä sinun kumppanisi pitäisi näyttää ja monet muut ovat sinusta jopa ällöttäviä ainakin seksuaalisessa mielessä. Tuossa on melkoinen ristiriita omassa päässäsi joka ei kyllä voi olla vaikuttamatta myös mahdollisuuksiisi pariutua. En vähättele sitä etteikö sinun ulkonäölläsi olisi vaikutusta parin löytämiseen, totta kai on. Mutta uskaltaisin väittää että se on silti vähäisempi kuin mitä itse kuvittelet.
Suurin este on sinun oma ajatuksesi siitä että sinulla on "oikeus" vaatia kumppanilta hyvää ulkonäköä ja että et mitenkään voi viehättyä kenestäkään muusta. Jos pystyisit vapautumaan liioista ennakkoasenteista, olisit luutavasti jo löytänyt kumppanin joka olisi pitänyt sinusta sellaisena kuin nyt olet.
Sanon tämän vain siksi että jos päädyt keuneusleikkaukseen ja sen kautta saat ehkä joskus kumppanin, et kuitenkaan kuvittelisi että ulkonäkö olisi asia jonka pitäisi määrittää ihmistä kovinkaan pitkälle ja tajuaisit että ihmiset jotka ovat kovin ulkonäkökeskeisiä ovat harvoin niitä parhaita kumppaneita kun puhutaan pitkistä suhteista. Tämä koskee siis sekä sinua että mahdollista kumppania. - Aloit
Niin en vaan voi sille mitään, että tunnen vetovoimaa tietyn näköisiin miehiin ja taas tietyn näköisiin en tunne vetovoimaa. Uskon, että kumppanin ulkonäön on miellytettävä, jotta kiinnostaa tutustua ihmisen luonteeseen. Ja jos luonne on sopimaton menettää ulkonäkökin merkityksensä.
Mutta suurinosa miehistä, joita tällä iällä on vapaana, ei aiheuta mussa minkäänlaista vetovoimaa. Luonteet voi olla mukavia, mutta jos ulkoinen olemus ei miellytä, en pysty kuvittelemaan seksiä miehen kanssa ja turha silloin tutustua.
Uskon, että itsäni kiinnostavat miehet tuntevat vastaavalla tavalla mua kohtaa. Ulkonäköni ei sytytä/miellytä heitä tarpeeksi. Olen niinsanotusti hävinnyt siis kumppanietsinnässä mua kauniimmille naisille. He ovat kauneudellaan hurmanneet ne miehet, joista olisin itsekin ollut kiinnostunut. Mä tavallaan hävisin kilpailun, koska en ole tarpeeksi viehättävä kasvoista.
Ja luonteeni tiedän olevan kunnossa :) Ulkonäköni vain ei ole koskaan ollut tarpeeksi hyvä. Uskon, että jos naisen kasvot ovat tasoa 8-10, hän voi saada kenet vain. Jos taas naisen kasvot ovat 5-7 harvempi mies kiinnostuu hänestä. Itse kuulun tähän ryhmään.
Eli tavallaan en ole pinnallinen, tiedostan vaan ongelman ytimen eli tiedostan olevani kasvoista epäviehättävä/paljon vähemmän viehättävä kuin esim. valtaosa naisista. Uskon, että suurinosa naisista on ulkonäöltään 8-9, eivätkä he koe elämänsä aikana ongelmia kumppanin löytymisessä. Riittävän hyvällä ulkonäöllä varustetut ihmiset eivät varmasti edes pysty tmmärtämään mistä puhun, koska he eivät ole tällaista kokeneet :) - lovelove_
Aloit kirjoitti:
Niin en vaan voi sille mitään, että tunnen vetovoimaa tietyn näköisiin miehiin ja taas tietyn näköisiin en tunne vetovoimaa. Uskon, että kumppanin ulkonäön on miellytettävä, jotta kiinnostaa tutustua ihmisen luonteeseen. Ja jos luonne on sopimaton menettää ulkonäkökin merkityksensä.
Mutta suurinosa miehistä, joita tällä iällä on vapaana, ei aiheuta mussa minkäänlaista vetovoimaa. Luonteet voi olla mukavia, mutta jos ulkoinen olemus ei miellytä, en pysty kuvittelemaan seksiä miehen kanssa ja turha silloin tutustua.
Uskon, että itsäni kiinnostavat miehet tuntevat vastaavalla tavalla mua kohtaa. Ulkonäköni ei sytytä/miellytä heitä tarpeeksi. Olen niinsanotusti hävinnyt siis kumppanietsinnässä mua kauniimmille naisille. He ovat kauneudellaan hurmanneet ne miehet, joista olisin itsekin ollut kiinnostunut. Mä tavallaan hävisin kilpailun, koska en ole tarpeeksi viehättävä kasvoista.
Ja luonteeni tiedän olevan kunnossa :) Ulkonäköni vain ei ole koskaan ollut tarpeeksi hyvä. Uskon, että jos naisen kasvot ovat tasoa 8-10, hän voi saada kenet vain. Jos taas naisen kasvot ovat 5-7 harvempi mies kiinnostuu hänestä. Itse kuulun tähän ryhmään.
Eli tavallaan en ole pinnallinen, tiedostan vaan ongelman ytimen eli tiedostan olevani kasvoista epäviehättävä/paljon vähemmän viehättävä kuin esim. valtaosa naisista. Uskon, että suurinosa naisista on ulkonäöltään 8-9, eivätkä he koe elämänsä aikana ongelmia kumppanin löytymisessä. Riittävän hyvällä ulkonäöllä varustetut ihmiset eivät varmasti edes pysty tmmärtämään mistä puhun, koska he eivät ole tällaista kokeneet :)Luonteesi ei ole kunnossa, koska ulkonäköasiat korostuvat, sori vaan, ihan sairaasti.
"Eräskin mies sanoi kerran, että vartalosta olen 8-9, mutta kasvot mulla on 5-6 asteikolla 4-10. Eli se mistä mua lapsena haukuttiin, piti paikkansa myös aikuisiällä. "
Sait lapsuudessasi kompleksin ulkonäöstäsi, etkä ole hankkiutunut siitä vielä eroon. Ei ole sinun syysi, että sinua haukuttiin lapsena. Niin ei olisi missään nimessä saanut tehdä. Mutta on pelkästään sinun asiasi, oman hyvinvoinnin ja tasapainosi kannalta, että pääset noista nuoruuden haukkumisista yli ja viis veisaat niistä.
"Eräskin mies sanoi kerran, että vartalosta olen 8-9, mutta kasvot mulla on 5-6 asteikolla 4-10. "
Voi hyvä tavaton! Tuolle miehelle olisi voinut vain vastata, että sinulla on sosiaaliset taidot ja empatiakyky 0, arvoasteikolla 4-10. Et kai uskonut tuollaista paskaa? Ei nimittäin pitäisi. Täysin tolkutonta, epätervettä narsismia on hyväksyä tuollaiset arvostelut. Tuohonko idioottiin sitten tunsit vetovoimaa? - TotuusSattuu
Aloit kirjoitti:
Niin en vaan voi sille mitään, että tunnen vetovoimaa tietyn näköisiin miehiin ja taas tietyn näköisiin en tunne vetovoimaa. Uskon, että kumppanin ulkonäön on miellytettävä, jotta kiinnostaa tutustua ihmisen luonteeseen. Ja jos luonne on sopimaton menettää ulkonäkökin merkityksensä.
Mutta suurinosa miehistä, joita tällä iällä on vapaana, ei aiheuta mussa minkäänlaista vetovoimaa. Luonteet voi olla mukavia, mutta jos ulkoinen olemus ei miellytä, en pysty kuvittelemaan seksiä miehen kanssa ja turha silloin tutustua.
Uskon, että itsäni kiinnostavat miehet tuntevat vastaavalla tavalla mua kohtaa. Ulkonäköni ei sytytä/miellytä heitä tarpeeksi. Olen niinsanotusti hävinnyt siis kumppanietsinnässä mua kauniimmille naisille. He ovat kauneudellaan hurmanneet ne miehet, joista olisin itsekin ollut kiinnostunut. Mä tavallaan hävisin kilpailun, koska en ole tarpeeksi viehättävä kasvoista.
Ja luonteeni tiedän olevan kunnossa :) Ulkonäköni vain ei ole koskaan ollut tarpeeksi hyvä. Uskon, että jos naisen kasvot ovat tasoa 8-10, hän voi saada kenet vain. Jos taas naisen kasvot ovat 5-7 harvempi mies kiinnostuu hänestä. Itse kuulun tähän ryhmään.
Eli tavallaan en ole pinnallinen, tiedostan vaan ongelman ytimen eli tiedostan olevani kasvoista epäviehättävä/paljon vähemmän viehättävä kuin esim. valtaosa naisista. Uskon, että suurinosa naisista on ulkonäöltään 8-9, eivätkä he koe elämänsä aikana ongelmia kumppanin löytymisessä. Riittävän hyvällä ulkonäöllä varustetut ihmiset eivät varmasti edes pysty tmmärtämään mistä puhun, koska he eivät ole tällaista kokeneet :)"Niin en vaan voi sille mitään, että tunnen vetovoimaa tietyn näköisiin miehiin ja taas tietyn näköisiin en tunne vetovoimaa. "
Tässä on nyt joku ristiriita kun aluksi aina puhut että et saa "tietyn näköistä" miestä johon siis tuntisit vetovoimaa mutta kuitenkin tuntuu että et lopulta puhu erityisesti tietyn näköisistä miehistä vaan vain niistä komeimmista miehistä. Ja niiden saamiseen oma ulkonäkösi ei siis riitä.
Ymmärrän että ihmisiä viehättää erilaiset ulkonäöt, yksi tykkää urheilullisesta, toinen vähän rotevammasta, kolmas vähän kumikkaista kasvoista , neljäs tummista hiuksista jne. Mutta noita kaikkia voi olla enemmän tai vähemmän komeissa miehissä. Mutta sinä ilmeisesti kuitenkin haluat nimenomaan erityisen komean miehen?
Tajuat kai että tuo on hyvin ulkonäkökeskeistä eikä mikään "en vain viehäty kuin tietyn näköisistä" ongelma?
- Yksi_esimerkki_vaan
Tuohon ulkonäköasiaan: itselläni on kaveri, joka opiskeluaikoina häpesi kasvojaan ihan kamalasti, juuri isohkon nenänsä takia. Jos keskustelussa edes sivuttiin kenenkään nenää tms, hän suuttui ja poistui paikalta. Ongelma oli hänelle todella iso. Ja voi kuinka muistan, miten me kaikki kaverit yritettiin vakuuttaa hänelle, että hän on oikeasti todella kaunis! Pitkä, hoikka ja tumma nainen. Ja muistan ne keskustelut hänen kuulemattaankin kaveripiirissä, miten ihmeessä pystyisimme vakuuttamaan hänelle, että hänen ulkonäössään ei ole mitään vikaa, päinvastoin.
Eli kaunis nainen pilasi pitkään omia mahdollisuuksiaan miesten joukossa ihan vain sillä, että omasi niin huonon itsetunnon ja keskittyi itsessään aivan epäolennaiseen.
Onneksi hän lopulta löysi miehen ja on nyt onnellisesti naimisissa ja perheellinen.- PuuroPuhe
Tuosta tulee mieleen oma historiani. Itse olen kärsinyt aina siitä että minulla on lievä puhevika. Ei mikään valtava mutta kyllä sen kuulee ja tuntematon siihen varmasti kiinnittää huomiota. Jonkin verran oli sen takia kiusaamistakin mutta oli minulla onneksi koulussa myös kavereita.
Tämän takia välttelin nuorena tilanteita joissa jouduin puhumaan tuntemattomille tai jossa olin muuten paljon esillä. Tästä seurasi sitten se että jäin vähän sivuun oman ikäluokkani sosiaalisista ympyröistä. Itsetuntokaan ei ollut kauhean hyvä ja minun oli hankala kuvitella että kukaan voisi kiinnostua minusta romanttisessa mielessä. Ajatus että menisin juttelemaan tuntemattomalle naiselle oli kauhistuttava.
No aikaa kului ja opiskelujen ja vastaavien takia jouduin sitten kuitenkin vähitellen olemaan esillä enemmän ja enemmän ja jossain vaiheessa tajusin että usein onnistuin lopulta aika hyvin monissa esitelmissä, opetustilanteissa ja vastaavissa joihin väkisinkin aina joskus jouduin. Sain kehuja siitä että olin selkeä, innostava jne. Ne tuntuivat kummallisilta kun olin aina ajatellut että ulosantiani määrittävä ainoa tekijä oli puhevikani ja että jokainen varmaan kuuntelee aina ensisijassa sitä. Mutta vähitellen vuosien kuluessä pääsin ainakin osittain irti siitä ja pystyin uskomaan että minulla on myös muuta annettavaa.
No lopulta löysin myös se kumppaninkin eikä häntä ole tuntunut puhevikani haittaavan, kuten ei varmaan olisi montaa muutakaan haitannut jo paljon aikaisemmin. Ehkä menetin jotain olemalla niin monta vuotta tuon asian vankina mutta kun elämä on nyt mallillaan niin en jaksa sitä enää harmitella. Mutta kaikille muille sanoisin että kliseisesti ne isoimmat esteet ovat aina omassa päässäsi. Eivät kaikki mutta ne suurimmat kyllä. Paljon helpottaa kun on sinut itsensä kanssa niin ei ainakaan sulje pois mitään mahdollisuuksia joita ei olisi pakko sulkea.
- lovelove_
Kerrohan oletko koskaan seurustellut pidempään? Kuinka paljon sinulla on seksikokemuksia? Miten ylipäänsä olet kuluttanut aikaasi, mistä pidät, mitä harrastat, mitä rakastat?
Rakkauden asiantuntijana sanoisin, ettet halua parisuhdetta/rakkautta/lasta riittävän intohimoisesti, koska muuten sinulla 34-vuotiaana olisi jo sellainen. Tai ehkä et osaa etsiä ratkaisuja ja keinoja, muuttaa itseäsi. Odotat vain passiivisena elämäsi rakkautta. Ajatellen (kun unelmien miestä ei löydy), että vika on ulkonäössäsi ja vetovoimassa. Tiedät varmasti itsekin, että ulkonäkösi ja vetovoima ovat vain tekosyitä, joihin keskityt, koska et uskalla miettiä oikeita, syvimpiä syitä. Joita mitä ilmeisemmin ovat henkilökohtaiset traumasi ja huono itsetunto, et viehätä itseäsi, et arvosta itseäsi. Tiedätkö, että parisuhteen peruspilari on oma ja kumppanin arvostus. Ei ulkonäkö. Kauneusleikkaukset ovat aivan turhaa. Ei itsetuntosi niistä kohene.
Lapsesta yksin älä haaveile, ennen kuin osaat rakastaa itseäsi ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Muuten siirrät vain häneen ulkonäkökompleksit ja muut. - Aloit
Kiitos kommentistasi. Siinä on varmasti hyviä pointteja. Tuo on täysin totta että mulla on ulkonäöstäni kompleksi ja se (kompleksi) on varmasti jonkun verran haitannut kumppanin löytymistä, mutta uskon, että vielä voimakkaammin kumppanin löytymistä on estänyt juuri tuo kasvojeni ulkonäkö. Sanotaan näin, että kompleksi 10% ja kasvojen todelliset viat 90%.
En ole ollut koskaan pitkässä parisuhteessa. Itseäni kiinnostavat miehet eivät vuosien varrella vain ole kiinnostuneet musta. Kaikki kaverini ovat löytäneet kivoja ja kiinnostavia miehiä ja syy on se, että heillä kaikilla on kasvoissa kauneutta ja viehättävyyttä ja niin sanotut normaalit kadvonpiirteet. Mulla taas on kasvoissa ollut aina tosi paljon epäsymmetriaa.
Ja voi kuinka kovasti olisin halunnut löytää kumppanin ja saada perheen. Olen käynyt ongelmani kanssa kolmella eri psykologilla/terapeutilla/jopa psykiatrilla ja myös tuossa yhdessä kauneusleikkauksessa, joten kyllä olen yrittänyt tätä ongelmaa purkaa ja poistaa. Eniten mua auttoi tuo leikkaus. Elämänlaatu parani roimasti ja itsevarmuus lisääntyi. Leikkauksen jälkeen olen uskaltanut tehdä itse aloitteita kun kiinnostun ja olen uskaltautunut Tinderiin (liian pinnallista) omaan makuun ja nettitreffeille. Mutta saan aina pakit/tulen torjutuksi :)
Siksipä siis mietin tuota uusiin kauneusleikkauksiin menemistä. En ole vieläkään sellainen, että olisin tarpeeksi viehättävä kasvoista. En ole vieläkään yhtä kaunis kuin muut naiset. Ja siksi en vieläkään voi saada kumppania.
Tv:stäkin tuli tässä joku aika sitten dokumentti himosta. Ja psykologit ympäri maailmaa olivat tutkimuksissa selvittäneet mikä vetää ihmisiä puoleensa. Naisilla tärkein ominaisuus oli kasvojen kauneus. Se on miehille naisissa alitajuisesti tärkeää, jotta kiinnostus ylipäänsä herää. Niin ihmisen aivot vain toimii.
Ja on mulle useat ihmiset sanoneet, että kasvoni ovat rumat. Eräs kaveri kerran sanoi, että en näytä samalta miltä muut. Toinen sanoi joskus, että kasvoni ovat niin vialliset ettei niistä saa nättejä leikkauksillakaan. Ja sitten on näitä, sulla on outo nenä-kommentteja.
Taidan olla umpikujassa. Psykologikäynnit ei ole kyllä harmi auttaneet.- kaikissaonkauneutta
Itse kävin yhdessä leikkauksessa, joka pelasti elämäni. Suosittelen leikkauksia siis omasta kokemuksestani lähtöisin.
Onko sinulla samoja kasvonpiirteitä, kuin vanhemmillasi? Jos leikeltynä saatkin miehen ja lapsen, niin lapselle voisi siirtyä alkuperäiset piirteesi ja hän kärsisi samoista ongelmista. Jos niin kävisi, miten hoitaisit tilanteen? Mitä sanoisit lapsellesi, kun häntä kiusattaisiin ja hän kokisi alemmuutta ja häpeää ulkonäöstään?
Oletko korostanut kasvoissasi jotain, mikä veisi huomiota epämiellyttävistä ominaisuuksista, esim. näyttävät ripset, kauniin punainen huulipuna tai iloinen hymy? Ehostuksella saa oikeasti ihmeitä aikaan! Valoisuuksilla ja varjostuksilla voidaan korostaa, peittää ja muokata mm. epäsymmetrioita. Ammattimeikkaajalta tai vaikka meikkioppaista saa sellaisiin ohjeita ja vinkkejä.
Uskon, että sinulla on vielä mahdollisuus kaikkeen elämässäsi mistä unelmoit. Hienoa, että olet lähtenyt viemään asioita edes jollain tavalla eteen päin, silloin asioihin voi tullakin muutosta :) - Aloitt
Kiitos tsemppauksesta! :) No jos saisin lapsen ja olisipa hän minkä tahansa näköinen, mä halaisin häntä paljon, suukottaisin ja katsoisin häntä usein silmiin ja sanoisin hänelle kuinka ihana ja suloinen ja kaikella tavalla hyvä hän on. Sillä elämässä kaiken perusta on hyvä itsetunto ja se rakentuu sillä, että lapsi saa lempeitä katseita ja kuulla olevansa hyvä ja arvokas :)
Ja jos hänelle sitten huonolla onnella vaikkapa periytyisi vaikkapa tuo minun kyömy nenäni, niin jos se ei häntä häiritsisi, niin olisin vain onnellinen. Mutta jos se aiheuttaisi hänelle pahaa mieltä ja haittaisi hänen ihmissuhteitaan (muut eivät hyväksyisi häntä sen vuoksi), niin tukisin häntä kaikin mahdollisin tavoin. Ja jos hän haluaisi nenäleikkaukseen, niin olisin silloin siinäkin tukena.
Mun mielestä on muuten yleisestiottaen erikoista, että Suomessakin hörökorvia leikataan jo lapsilta, eikä noissa leikkauksissa käyneitä leimata pinnallisiksi. Mutta jos jollain on vaikkapa nenässä tosiaan iso kyömy ja käy sen leikkauttamassa, niin on pinnallinen helposti muiden mielestä. Mun mielestä toi on jotenkin ristiriitaista.
Ja kyllä olen opetellut meikkaamaan ja käyn säännöllisesti kampaajalla ja välillä käytän hiustenpidennyksiäkin. Eli oon koettanut monipuolisesti peittää kasvojen vikoja. Ja liikun paljon ja syön terveellisesti ja alkoholia en juurikaan käytä. Uskon olevani empaattinen ja mukava, ainakin näin usein kohtaamiltani ihmisiltä kuulen :) Tykkään hymyillä :) ja yritän tästä suuresta ongelmastani huolimatta keskittyä elämässäni iloa tuoviin asioihin, esim. harrastuksiin/liikuntaan, ystäviin, mukavaan työhöni, matkusteluun.
Ette varmaan usko, mutta teidän kommenteista oli apua. Lähdin ajattelemaan muutamaa juttua vähän uudella tavalla. Hyvää ja aurinkoista jatkoa kaikille! :) - kgkyu
kaikissaonkauneutta kirjoitti:
Itse kävin yhdessä leikkauksessa, joka pelasti elämäni. Suosittelen leikkauksia siis omasta kokemuksestani lähtöisin.
Onko sinulla samoja kasvonpiirteitä, kuin vanhemmillasi? Jos leikeltynä saatkin miehen ja lapsen, niin lapselle voisi siirtyä alkuperäiset piirteesi ja hän kärsisi samoista ongelmista. Jos niin kävisi, miten hoitaisit tilanteen? Mitä sanoisit lapsellesi, kun häntä kiusattaisiin ja hän kokisi alemmuutta ja häpeää ulkonäöstään?
Oletko korostanut kasvoissasi jotain, mikä veisi huomiota epämiellyttävistä ominaisuuksista, esim. näyttävät ripset, kauniin punainen huulipuna tai iloinen hymy? Ehostuksella saa oikeasti ihmeitä aikaan! Valoisuuksilla ja varjostuksilla voidaan korostaa, peittää ja muokata mm. epäsymmetrioita. Ammattimeikkaajalta tai vaikka meikkioppaista saa sellaisiin ohjeita ja vinkkejä.
Uskon, että sinulla on vielä mahdollisuus kaikkeen elämässäsi mistä unelmoit. Hienoa, että olet lähtenyt viemään asioita edes jollain tavalla eteen päin, silloin asioihin voi tullakin muutosta :)"Itse kävin yhdessä leikkauksessa, joka pelasti elämäni"
Minäkin olen käynyt umpilisäkkeen poistoleikkauksessa (viime tipassa) ja minulle on tehty sektio. Ne TODELLA pelastivat elämäni, kaksi kertaa, samoin lapseni elämän. Ystävältäni on leikattu munasarjasyöpä ja rintasyöpä. Ne pelastivat hänen elämänsä. Puhumattakaan Hyvinkäällä vuosia sitten ammutun poliisin: hänet on pelastanut 50 leikkausta (ja syöpähoidot). Mutta suo anteeksi, jos tarkoitit että kauneusleikkaus pelasti elämäsi. Minusta se on aika nolosti, häpeällisesti sanottu. Jos ihminen pääkopassa on ajatus, ettei elämä ole elämisen arvoista esim. kyömynenän kanssa - kyömynenä sisältää ko. ihmisen koko pikkiriikkisen tai olemattoman itsetunnon, niin vika on pään sisällä, ei nenässä.
En sitä sano, etteivät jotkut kauneusleikkaukset kohentaisi elämänlaatua. Esim. jättirintojen pienennysleikkaukset ja roikkuvien luomien kohotusleikkaus. Mutta suuri osa kauneusleikkauksista on jonninjoutavaa hömppää itsetunnottomille ihmisille. Moni julkkiskin on leikkausten mukana ainoastaan rumistunut silikonipelle. Ja pellejä ollaan valmiita tekemään (="tukemaan") omista lapsistakin tarpeen vaatiessa. Jepjep. Hyi oksennus, ei voi muuta sanoa. - kgkyu
"kompleksi 10% ja kasvojen todelliset viat 90%."
Voihan nenä! Minä puolestani sanoisin, että kompleksi 100%, eli syyt, joiden vuoksi et ole parisuhteessa on aivan muualla kuin kasvoissasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1501606Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671596Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä661296En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311292- 421125
- 172958
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik101904Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60744Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42677Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke155666