Toinen ahdistaa ja ärsyttää kokoajan syyttä

Minulla on nyt siis päättynyt jo parisuhde tai ollaan pidetty nyt väliä ja ei enää seurustella mutta katotaan miten etenee ja millasia fiiliksia toisille herää, mutta siis seurustelin kumppanini kanssa alle puolitoista vuotta, kun tilanne eskaloitui. Keksin esimerkiksi riitoja tyhjistä asioista, joita yhtäkään en enää jälkeenpäin muista, nalkutan, puhun melkein huutaen, en voi nauraa tai hymyillä sen ihmisen seurassa normaalisti ja tunnen oloni ahdistuneeksi, vaikka se kumppanini on melkeinpä täydellinen. Olemme nuoria molemmat eikä arjen tylsä harmaus tai yksipuolinen lastenhoito vaikuta mitenkään asiaan. Vielä kun olimme yhdessä niin välttelin häntä vähän väliä ja viikko ennen seurustelua olin vain viikon laittamatta melkeimpä mitään ja se tuntui hyvältä, mutta nyt kun se on virallista, että tosiaan saan olla ja tehä kaiken rauhassa, niin alkaa kaduttaa ja syyttää itseään, vaikka en voinut niellä sen hetkistä vihaa mitenkään pois.
Minulle tapahtui tässä suhteessä syrjähyppy, että melkein menin sänkyyn toisen ihmisen kanssa (en siis mennyt mutta pussailtiin jne.) ja siitä asti kun se tapahtui ja unohtui niin parisuhde ei ollu ennallaan. Itseasiassa se toinen ei edes oikeen näyttäny kiinnostavan että tilannetta tapahtui ja ennenkun ehdin tyyliin edes pyytää anteeksi ja kertoo mitä sen takana oli niin se olikin annettu anteeksi ja hyväksytty. Tämän jälkeenhän pitäis olla kiitollinen ja kaikkea, mutta minua lähinnä ärsytti, etten saanut ansioni mukaan ja kun kumppanini minua niin hyvin kohteli niin minun olisi pitänyt olla onnellinen (se syrjähyppyihminen leikki tunteillani ja ilman lupaani kouri rintoja kun luuli, että "nukuin" yms, jos oltiin jossain juomassa ja nukuttiin vaikka samas sängys tai vierekkäisillä patjoilla.). Minua oli aina häirinnyt kumppanini lässyttäminen. Pidän miehekkäistä miehistä ja naisissa taas pidän semmoisista energisistä ja hieman hulluista, mutta kun kumppanini oli mies sillä hetkellä, niin tuntui että miehekkyys imeytyi sen lässytyksen mukana pois kokonaan ja sanoin asiasta mutta hän suuttui tai sanoi ettei asiassa pitäisi olla mitään valittamisen aihetta, että kyllä niin saa sanoo jos tuntuu. Hänen kuvan nähdessään (elimme kaukosuhteessa nähtiin viikonloppuisin ja juteltiin puhelimessa tai videopuhelupalveluissa yms tuntikaupalla yleensä) niin kehoni vaan täyttää jännitys ja turhautuminen ja negatiivinen energia ja tarve mennä pakoon. Harmittaa tämä kaikki koska oikeasti hän olisi todella hyvä poikakaveri ja semmonen jota arvostan ihmisenä luonteeltaan. Miksiköhän mulle käy aina sama juttu joka parisuhteessa..