Ero mielessä.

Jätä se sika!

Ennen miehesi olisi ollut tavallinen mies, mutta nykyään noilla ominaisuuksilla hän täyttää välttämättömät, mutta eivät riittävät ehdot aviomieheksi. Mikäli naistenlehdet ovat oikeassa, juokse ja lujaa.

On kokemusta ihan vastaavasta. Lopuksi ei mikään enää riittänyt ja ärtyisyys muuttui aggressiivisuudeksi. Ero tuli. Lääkärin arvion mukaan kyse oli persoonallisuushäiriöstä. Onko miehelläsi millainen elämänhistoria? Onko tullut kohdelluksi kaltoin lapsuudessa? Perusturvallisuuden puute voisi selittää käytöksen.

Kuulostaa ihan mahdottomalta. Ja tosiaan joltain persoonallisuushäiriöltä, esim. pakko-oireiselta persoonallisuushäiriöltä (olen opiskellut psykologiaa). Jos miehesi ei muutu, selvästi ja nopeasti, niin ei liitollasi taida olla tulevaisuutta. :-(

Miehen kotona ei ole oikeastaan juteltu mistään, ei edes kysytty kuulumisia koulupäivän jälkeen. Äiti on sairastanut masennusta/ollut hoidossa ja sitä asiaa ei ole kotona hirveästi käsitelty (tosin mies oli jo ainakin 18 kun tämä tapahtui) Mies asui myös 25-vuotiaaksi asti kotonaan ja ennen minua ei ole seurustelusuhteita eli olen hänen ensimmäisensä, itse olen muuttanut 16-vuotiaana kotoa ja seurustelin 10 vuotta ennen häntä.
Riitatilanteita hänen kotona ei ole oiken selvitelty mitenkään. HÄnen on hirmu vaikeaa puhua tunteista tai arvioida itseään tai myöntää tehneensä väärin. Vähän on tullut tähän kehittymistä mutta todella vähän. Etenkin toisen tunteisiin samaistuminen on vaikeaa. Itselläni on ajoittain todella huono itsetunto ja olen yrittänyt tehdä sen suhteen töitä. Välillä tuntuu että itsetunto on riippuvainen siitä miten meillä menee. Tiedän että tämä on tyhmää ja olen usein miettinytkin että jos itsetuntoasiat olisivat kohdallaan niin olisinko ollut tässä näinkään kauan ja antanut toisen olla sellainen minua kohtaan kuin on. Itse kuitenkin kaipaisi enemmän sellaista perus ystävällisyyttä ja vaikka lämmintä hymyä ja tervehdystä kun tulee kotiin.
Välillä menee todella hyvin, mutta etenkin hänen ollessa yövuorossa on hän päivisin minun tulessa töistä usein ärtynyt. Viikonloppuisin ja lomilla on kuin eri ihminen.
Olen pyrkinyt miettimään miten voisin itse helpottaa hänen oloaan. HÄn esim. itse tekee mitä kotitöitä tekee, en ole nalkuttanut niistä. Pari kertaa kun olen ehdottanut yhteistä siivouspäivää niin se ärsyttää myös. Olen rohkaissut häntä näkemään enemmän kavereitaan ja esim. nytkin jäin kotiin itse kuumeessa ja hän lähti viikonlopuksi toiselle paikkakunnalle näkemään yhteistä kummilastamme ja hänen vanhempiaan eikä esim. käynyt että olisimme menneet myöhemmin yhdessä kun olisin ollut terve, eli hän kuitenkin voi aika vapaasti tehdä mitä haluaa että olen koittanut olla joustava.
Olen myös sanonut moneen otteeseen että haluan että hän pystyisi puhumaan minulle kaikesta ja että jos minun tekemisissäni jokin vaivaa tai tässä parisuhteessa niin puhuisi siitä. Olen myös kehottanut häntä puhumaan äitisuhteestaan esim. kriisikeskuksella mutta hän ei koe siihen itse tarvetta.

Luulen että sinun itsetunnossasi ei ole vikaa. Olet kuitenkin pitänyt itsesi koossa ja järkevänä tilanteissa. Puhumattakaan siitä että olet yrittänyt auttaa miestäsi ja etsiä ratkaisuja ongelmiin. Lukemani perusteella olet hyvä ja viisas ihminen.

On vain tervettä että koet itsetuntosi laskevan kun suhteessa on ongelmia. Reagoit ihan normaalisti vaikeaan ympäristöön. Muista että joskus riitaan riittää yksikin, kahta ei tarvita.

Luulen että miehesi ei tahallaan käyttäydy noin, jokin ikävä asia vaan pyrkii esiin suojauksen alta. Hän ei ehkä itsekään tunnista tunteitaan jos niitä on joutunut lapsuudessa painamaan piiloon.

Kuulostaa siltäkuin alkoholi olisi jo tehnyt tehtävänsä: repinyt liikaa miehen hermostoa.
Ellei hän kykene tajuamaan tuota, toisen on vaikea auttaa. Mikäli miehesi voi olla ilman viinaa (missään muodoissaan) aluksi puoli vuotta, saatte huomata että keho alkaa kojata itseään. Ts, hermosto alkaa eheytyä ja koko mies samalla.

Ei kukaan normaalihermostokytkennöillä vauhkoonnu noin typerän pienistä asiosta joita kuvailit.
Nukkuuko miehesi vähintään se 8-10 tuntia 24tunnin sisällä? Univaje on myöskin kovin haitallinen hermostolle.

Mikäli miehesi käyttäytymisen syy ei ole kumpikaan ylläoleva, sitten maallikon on vaikea antaa neuvoja.

Oisko vaan niin, että hän ei rakasta sinua mutta ei osaa erotakaan? Ei kannata yrittää myötäillä ja varoa liikaa, olet jo liian pitkällä sillä tiellä eikä se ole ollut ratkaisu. Lapsia ei kannata tuohon ilmapiiriin hankkia. Onko miehesi ollut alusta asti tuollainen vai paheneeko ongelma koko ajan?

Aloittajan parisuhteessa on useita ongelmia joita kannattaisi varmaan menmä ratkomaan pariterapiaan. On hienoa, että täälläkin ymmärretään ja mietitään syitä tuolle kumppaninsa käytökselle, mutta oikeasti sekään, että ymmärrät niiden syitä ei pidemmässä juoksussa auta vaan asioille tulee tehdä jotakin ja se voi olla helppoa, vaikeaa tai mahdotonta. Kumppanisi pitäisi itse ottaa vastuuta toimistaan, kun ensin terapiassa selvitätte ja hänkin asioita alkaa ymmärtämään, sillä sehän on totta että ihminen uskoo helpommin ulkopuolista auttajaa kuin puolisoaan. Pelkästään toisen käytöstä ymmärtäminen ei tilannettane pohjimmiltaan korjaa, jos nuo asiat ovat sinun ja suhteesi kannalta hyväksyttömiä. Toisen tulee ottaa vastuu toimistaan, jota hän ei välttämättä ota, ei osaa, on hankalaa vaikeaa tms. Ja tietysti myös omalla toiminnalla voit auttaa toista, mutta et tehdä toisen puolesta. Vaikka eroaisitte saan terapian kautta myös apuja selvitä paremmin seuraavassa suhteessa, sillä tunnet myös itsesi paremmin.
Itse en helpolla noin moniongelmaiseen suhteeseen jäisi varsinkin jos lapset on vielä tekemättä.

En sanoisi, että alkoholi on tuon aiheuttanut, mutta kyllä se sitä voimistaa. Eli alkoholin käyttöä pitäisi todella vähentää, jopa lopettaa kokonaan. Sitten voisi nähdä, vähitellen, mitä sieltä esiin tulee. Tuollainen pedanttisuus, että kaikki asiat on aina tehtävä tietyllä tarkkuudella, on luonteenpiirre ja ärtymys ja hermostuneisuus on pitkälti sitä myös. Runsas viinan käyttö tekee asiasta todella pahan. Mies kaipaa rentoutumista eikä osaa tehdä sitä muulla tavalla kuin ns. perusmies tekee, eli alkoholia kehiin ja paljon. Jos kaveritkin on jo yrittäneet toppuutella sen suhteen, tilanne on jo paha.

Vuorotyö voi olla joillekin vaikeata, ei ole säännöllistä ynirytmiä ja hermosto kärsii. Iän mukana tulee pahempia ongelmia. Eli ei tässä sinulle kovin ruusuisia tulevaisuudennäkymiä ole luvassa.

MItäs tässä nyt osaisi sitten neuvoa. Niin paljon kun on sen miehen omassa vallassa, mitä elämälleen tekee. Voi se olla niinkin, että mies ei tunne sinua kohtaan ihan niin voimakkaita tunteita kuin toivoisit. Et ehkä olekaan hänelle se hänen unelmiensa nainen ( älä ota tätä pahasti, koska jollekin toiselle sitä olet!!!!) ja hän tuntee olevansa siinäkin suhteessa hieman pettynyt elämäänsä. Mikään ei tunnu olevan aivan kohdallaan, vaikka kaikki ihan hyvältä näyttäisikin. Se, että sinä alat orjailla hänen edessään, siis valikoit puheitasi ja varot ärsyttämästä häntä, on sekin ärsyttävää. koska kyllä hän sen huomaa. Tässä on vielä sekin, että miestä voi ärsyttää ja hermostuttaa jopa sekin, että olet niin ymmärtäväinen ja hyvä hänelle, hän ei vaan kerta kaikkiaan kestä sitä ja on raivostuttavaa, kun ei voi mistään asiasta sinua syyttää, että saisi kunnon riidan aikaiseksi ja kenties sitä kautta vaikkapa jonkun ratkaisun tehdyksi.

Olen muuten aika varma siitä, että jos ottaisit miehestä eron, hän olisi juuri niitä miehiä, jotka syyttävät erosta vaimoaan ja he itse ovat mielestään täysin syyttömiä eivätkä ymmärrä ollenkaan miksi vaimo lähti. Jopa kaikki takapakit, mitä heidän elämässään myöhemmin tapahtuu, on sen entisen vaimon syytä. Hänhän teki kaiken avioliittonsa eteen ja kaikki oli niin hyvin. Mutta nainen on petollinen ja kavala!

Joku terapia voisi tietysti tulla kyseeseen, mutta pahoin pelkään että mies on sitä sorttia, joka ei mihinkään terapioihin lähde.

Voisitko vaikka kokeilla erossa olemista, muuttamalla vähäksi aikaa pois.

Kiitoksia vastauksista. Tuo kommentti:"Hän ei ehkä itsekään tunnista tunteitaan jos niitä on joutunut lapsuudessa painamaan piiloon." niin se on kyllä totta että joko hän ei tunnista tai sitten kieltää että vaikka juuri olisi ollut todella töykeä niin jos siitä mainitsee niin kieltää ja sanoo että "en minä ole mistään vihainen". Tästä juuri monesti puhuttu että no jos ei ole vihainen niin miksi puhua niin. Ja meidän kotona niin olen tottunut siihen että vanhemmat puhuivat todella napakasti että en ole missään ruusunpunaisissa sävelissä kasvanut. Lisäksi harvoin olen nähnyt häntä innostuneena mistään asiasta, hyväntuulisin hän on pienessä huppelissa kun juttelee parhaan ystävänsä kanssa. Olen koittanut sanoa että tekisi niitä asioita mistä tulee onnelliseksi ja kysyä että mistä hän tykkää. Ei oiken itse osaa aina sanoa. Ja tuotakin olen miettinyt ja sanonut hänelle ääneen että kun olen hänen ensimmäisensä niin entä jos en ole hänen tyylinen ihminen. Ja tosiaan niin hän ei nähnyt tarvetta mennä juttelemaan ja silti on käyty nyt kolmena vuotena minun toiveesta. Enää en aio ehdottaa ja vaikka sieltä vinkkejä tulikin niin tuntuu, että hän ei kyllä niitä mieleensä paina. Mutta kiitoksia teille vastauksista, pitää miettiä asioita ja toivoa että kaikki kääntyy hyväksi. Mietityttää juuri tuo lapsiasia että kuinka kauan pitäisi odotella että asiat kääntyisi hyväksi että niitä uskaltaisi tehdä ja toisekseen olen jo 31 että ei voi hirveän kauan enää odotella jos meinaa niitä saada. Toki haluan että lapsi kasvaisi suht onnellisessa kodissa ja sellaisessa ilmapiirissä missä yleensä olisi se positiivinen ilmapiiri. TOki mietityttää että entä jos en löydä enää ketään tai saa koskaan lapsia mutta tiedän että se ei riiitä syyksi jäädä suhteeseen. Kiitoksia vastauksista kaikille :).

Hei,sen lisäksi että sulla on hieman narsistinen,ilkeäluonteinen mies, voi hänen katkeruudensa johtua myös siitä,että olette lapsettomia...mutta kun sellaiseen ilmapiiriin ei voi lapsiakaan tehdä. Olet niinkuin hieman vanhapiikamainen kiltti äidilllinen lapsetonnainen,ja sekös miestäsi vielä enemmän ärsyttääkin. Toisaalta myöhemmin sitä ärsyttäis lasten kitinä jnp,jnp.
Yövuorot rikkoo hermoja,alkoholi tuhoa hermoja,joten joo,vaikea tapaus...

Sen voi sanoa ihan reippaasti, ettei miehesi ole normaali tervejärkinen mies. Ei oikeastaan mitään sinnepäinkään. Hänellä on pahoja mielenterveysongelmia, pakkoneurooseja (maitopurkin kulmat jne.), mieliala- ja vuorovaikutusongelmia (jatkuva ärtyisyys, tiuskiminen). Ei ole myöskään normaalia, että toisen mukin kaatumisesta suututaan. Jne. jne.

Parisuhteesta ei myöskään voi tulla tasapainoinen, jos olet jatkuvasti varuillasi ja varpaillasi. Itse laittaisin eropaperit vetämään, ellei mies hakeutuisi ensinnäkin omaan terapiaan ja sen lisäksi pariterapiaa. Hänellä ei ole harmainta hajua miten negatiivisella tavalla hän käyttäytyy. Joskin nuo tuollaiset ongelmat ovat niin syvällä ytimessä, että niiden parantaminen/niistä parantuminen ei tapahdu ihan hetkessä, josko ollenkaan.

Alkutekstiäsi lukiessa totesin, että mies käyttäytyy kuin olisi alkoholisoitumassa. Sitten jatkoit kuvaamalla kuinka mies vetää överiksi alkoholia nauttiessaan. Se, että mies ei pysty rajoittamaan alkoholin määrää, vaan vetää aina kunnon kännin, on yksi merkki alkoholisoitumisesta.

Miehen mielialan vaihtelut, kireys ja riidan haastaminen liittyvät myös kehittymässä olevaan alkoholismiin. Kuvaat aika hyvin sitä kuinka yrität olla tekemättä mitään mikä ärsyttäisi miestä. Samalla oma elämäsi menee hankalammaksi. Mies puolestaan yrittää saada riidan aikaan vaikka mistä, koska. se jotenkin helpottaa hänen oloaan.

Olin joskus samanlaisessa tilanteessa. Tässä esimerkki. Minun kynä putosi lattialle. Mies rupesi inttämään, että pudotin tahallani kynän lattialle ärsyttääkseni häntä. Sen jälkeen rupesin jännittämään ja varomaan, että kynä ei putoa uudelleen lattialle. Se kuitenkin putosi ja sen jälkeen oli täysi huuto ja syyllistäminen päällä. Järjetöntä.

Ihan ensimmäiseksi sinun kannattaa tiedostaa, että mikään mistä mies sinua syyttää tai vaatii, ei ole sinun syytäsi. Miehellä on paha olla ja hän purkaa sitä pahaa oloaan haastamalla riitaa.

Sinun kannattaa miettiä, että mitä sinä elämältäsi haluat ja toimia sen mukaan.