Ystävyys poikki - kaveri menetti muistinsa tästä

Olemme olleet ystäviä jo kohta melkein kymmenen vuotta. Kymmentä vuotta ei ehtinyt tulla täyteen sillä ystäväni - Pirjo - menetti kykynsä hahmottaa todellisuutta.

Kaikki alkoi siitä, kun Pirjo samoihin aikoihin kun ystävystyimme, alkoi seurustelemaan manipuloivan ja väkivaltaisen poikakaverin kanssa. He menivät salaa naimisiin ja lopulta erosivat. Mies oli koko tuon ajan hakannut, töninyt, potkinut, repinyt tukasta, raiskannut, seksuaalisesti pahoinpidellyt, nimitellyt, raapinut yms. Pirjoa. Pirjo ei saanut käydä missään, harrastaa mitään tai pitää yhteyttä sellaisiin ihmisiin, joihin mies ei ollut halunnut Pirjon pitävän yhteyttä. Minä olin tuolloin haistanut jo jotakin epäilyttävää, enkä koskaan laittanut Pirjolle "onko kaikki kunnossa, eroa miehestäsi" - viestejä. Sanoin ne aina päin naamaa, jolloin minnekään ei jäänyt jälkiä näistä.

Ero totta kai aiheutti sen, että Pirjo hieman sekosi.Hän oli muuttanut suoraan vanhempiensa luota poikakaverin luo, eikä ollut koskaan asunut yksin. Pirjo joutui hetkeksi suljetulle ja sieltä pois tullessa sai vahvan lääkityksen. Tuona aikana en nähnyt Pirjoa ollenkaan.

Kun Pirjo hieman palaili elävien kirjoihin, sain nähdä häntä. Olin niitä harvoja ystäviä, jotka jaksoivat auttaa Pirjoa. Kun Pirjo muutti omilleen 2v jälkeen tapahtuneesta, autoin häntä päivittäisissä askareissa. Tuohon aikaan erosin myös itse hyväksikäyttäjä aviomiehestäni ja Pirjo tuntui olevan iloinen. Meitä oli kaksi "samassa tilanteessa", vaikka minun tilanne ei vaatinutkaan terapiaa tai lääkkeitä. Masennuin ja sain paniikkikohtauksia, mutta selvisin niistä itse sekä oman tukiverkostoni avulla.

Aloin voimaan paremmin, samoin Pirjo. Lopulta Pirjo lopetti lääkkeiden ottamisen. Hän otti takapakkia.
Kun en voinutkaan yllättäen tulla hänen luokseen käymään, kun hän oli peloissaan (olin töissä toisella paikkakunnalla), hän itki ja raivosi minulle puhelimessa, kuinka kamala ihminen olen. Kuinka olen pettänyt hänet ja varmaan siksi mieheni on ollut minulle niin kamala, koska käytän ihmisiä hyväkseni. Olin kuulemma käyttänyt kaverianikin hyväkseni ja varmasti miestäni ja mies kosti sen minulle, ihan oikein!

Nuo sanat sattuivat, mutta annoin anteeksi. Olihan Pirjo edelleen sekaisin. Hän sai uudet lääkkeet ja rauhoittui hieman. Hän saattoi soittaa keskellä yötä ja itkeä paniikissa, jolloin rauhoittelin häntä ja puhuin puhelimessa (joskus menin käymäänkin) niin kauan, kunnes hän rauhoittui ja pääsi nukkumaan. Omat yöuneni kärsivät, samoin työ.

Lähennyin erään miespuolisen ystäväni kanssa 7kk eroni jälkeen ja 7kk sen jälkeen, kun Pirjo oli muuttanut omilleen. Ja sehän ei Pirjolle sopinut.

Olin hyväksikäyttäjä, halusin vain käyttää miestä hyväkseni ja leikkiä hänellä. Olin kamala ihminen, en saisi olla kenenkään miehen ystävä. EN kenenkään, koska olin kamala perheenrikkoja. Loukkaannuin tästäkin, mutta vedin vielä syvään henkeä: Pirjo ei ollut kunnossa, ei hän voinut ymmärtää, että voin olla ihan kaveri miehen kanssa. Ja mies oli kokenut samanlaisen eron kuin minä, joten oli ihana vaihtaa ajatuksia - tukea toisiamme.

Minä aloin voimaan todella hyvin. Elämä alkoi kukoistaa ja sain virtaa tehdä, harrastaa ja tutustua ihmisiin. Pirjo ei. Pirjo otti jälleen takapakkia, asui vanhempiensa luona useita viikkoja putkeen, kunnes vanhemmat eivät enää jaksaneet ja toivat hänet kotia. Pirjon mukaan hänen äitinsä oli sanonut, etteivät he jaksa huolehtia aikuisesta lapsestaan loputtomiin. En tiedä, oliko äiti tosiaan noin sanonut, vai oliko Pirjo keksinyt koko jutun. Tunsin hänen vanhempansa ja he välillä ottivat minuun yhteyttä Pirjon takia, kun eivät itse päässeet esim. käymään hänen luonaan varmistamassa, onko kaikki OK ja Pirjo ei vastannut heidän soittoihinsa.

Viimeinen niitti sattui ennen joulua. Olin kutsunut erään yhteisen ystävämme käymään luonani ennen joulua, jotta voisimme vaihtaa lahjat ja viettää hieman kaveriaikaa keskenämme. Mennä leffaan, käydä kahvilla, saunoa jne. Kivaa, rentoa yhdessäoloa.

Tämä kaveri kävi sitten pikaisesti Pirjon luona ennen kuin tuli luokseni. Pirjo oli sitten vuodattanut kaiken pahan olonsa minusta kaveriini. Kertoi, kuinka ilkeä olen, kuinka narsistinen minusta on tullut, miten itsekeskeinen olen ja omakehuni haisee, miten hyväksikäytin ihmisiä. Pirjo myös kysyi tuolta yhteiseltä ystävältämme, onko hän edes tajunnut, että hyväksikäytän tätä ystäväämme. Yhteinen ystävämme oli hölmistynyt kysymyksestä ja vastannut, että ei, en hyväksikäytä häntä ja selitti, että ihan itse hän oli halunnut tulla luokseni, vaikka minä olin tarjoutunut tulemaan hänen luokseen 300km päähän. Hän myös korjasi muita virheellisiä olettamuksia, joita Pirjo hänelle lateli. Pirjo tuntui rauhoittuvan.

Kaveriin tuo vaikutti siten, että iltamme ei ollut niin rentouttava kuin oli tarkoitus. Kaverini oli koko illan poissaoleva ja vasta saunomaan mennessä kertoi, mitä Pirjo oli puhunut. Se oli minulle viimeinen niitti.