En ymmärrä miksi tämä ihastumisen tunne

Et ole ainoa mies, joka kärsii kys. ongelmasta.

Jätitkö jotain kesken?

Sellaiset ei katoa joisa tietää ja tuntee että ne ovat kesken. Ihmisen sielu ei pääse rauhaan, kun pistettä ei ole asialle laitettu.

Itse olin joskus parisuhteessa joka katkesi minun aloitteesta seinään. Olin kuin myrskyn merkki ja kerrasta poikki. Sormukset ja yhteisen asunnon avaimet kouraan vaan ja haista vittu ja yksiöön muutin. Kyseesä oli ns. toinen nainen joka sai minut pistään koko homman pakettiin todella radikaalisti. ajoin alas kovalla tunnekuohulla suhteen ja avoliiton, purin kihlaukset. Lopetin kaiken koska en nähnyt syytä jatkaa jos kerran asiat oli niin että toinen nainen kiinnostaa enempi ja oli kiinnostanut mukamas jo jonkin aikaa

(hänhän valehteli niin minulle kostoksi vain koska oli tullut mustasukkaiseksi, mutta enhän minä sitä silloin tiennyt ja kun tiesin olin niin kiukkuinen kaikesta siitä harmista ja kaikesta mitä se typerä temppu oli saanut aikaan mm. sen että olin hakenut toista asuntoa ja jo ehtinyt sen vuokraan, )

Suhteemme kuitenkin katkesi kesken, asiat jäi selvittämättä ja kumpikin tiesi tasan ja tarkkaan että haluaisi vieläkin jatkaa suhdetta ja että sillä olisi vielä mahdollisuus. Tiesimme sen molemmat yhtä hyvin mutta silti tappelimme tunnekuohussa puoli vuotta ennen kuin rauhotuimme ja myönsimme sen tosiasian että molemmat haluaa samaa asiaa vihasta huolimatta.

Palasimme asiaa selvittään, koska vaikka minulla ainakin oli välissä toinen ja exällänkin oli jotain mutta se ei vienyt asiaa niin pitkälle kuin minä, niin emme vain saaneet ehdes lohduttajien avulla toisiamme unohtumaan.

Toisella kerralla kun erosimme tiesimme että nyt se on lopullista. Asiat oli katsottu ihan loppuun. Kumpikin jo tiesi sen ettei enää olla palaamassa yhteen. Vaikeaa se ero oli ja molemmilla oli rimakauhua hypätä vapaaksi taas ja molemmat pakittikin hetkeksi rimakauhussa come backin suuntaan kunnes molemmille iski se tieto päähän että, ei. tästä ei tule mitään enää.

Mutta niin kauan kuin asiat on kesken niin kauan ei sielut lepää. Ei se ole koskaan ratkaisu tehdä niin kuin minä suhteessani tein. Tuulispäänä, vihaisena haistatin vitut ja käskin painua sen muijan luokse jota miettinyt kaikki ne neljä vuotta jota yhdessä oltiin oltu. Työnsin sen vielä helvettiin kun yritti koskea ja sanoin vaan että joo kuule hoidappa nämä sen rakkaasi kanssa. Muhun sulla ei ole oikeutta sillä me olemme nyt eronneet. Näpit irti.
Jos pelaa muilla ja laukoo sellaisia saa sitten kärsiä sen että avovaimosta ja kihlatusta tulee ex-avovaimo ja ex-kihlattu ja siihen ei sitten enää kosketa.

Tarina kuitenkin jäi tunnekuohuni takia kesken ja me kävimme siksi siitä toisinnan ja vietimme vielä lähes toiset 4 vuotta yhdessä, kunnes löimme palikat pussiin ja totesimme että tää oli nyt tässä. Kaikki annettu ja nyt tiemme eroaa.

Tuo lienee syy myös miksei oma ihastuminen ole unohtunut. Ja tiedän sen jo varmaksi että tunteet ja fiilikset menevät taas kärryn pyörää jos kohtaamme. Juuri siksi koska emme koskaan taputeltu loppuun menoamme vaikka hauskanpitoa ja flirttiä olikin molemmin puolin. En ehkä haluakaan itsekkäästi sanoakseni koska mies kuitenkin on puoleensa vetävä ja viihdyn seurassaan omana itsenäni :D

Yhdessä on taikaa. En kykene unohtamaan, mutta elän tämän asian kanssa.

Sama tunne täällä.Siitä on n.3 kuukautta kun näin miehen sen ainoan kerran ja edelleen valtaa ajatukseni.Välillä tuntuu kuin hän ajattelisi mua vai haaveilenko vaan....

Kylhän nyt perusihastuminen menee aika hätäseen ohi. Kuinka kauan olet ajatellut sitä naista?

Rakkautta rakkutta vaan. .

Kolme kuukautta siitä, kun näin viimeksi tämän komistuksen. Ei ole myöskään ihastuminen kadonnut. Kaikki kohtaamiset sun muut ei unohdu millään mielestä. Tulemme luultavasti vielä kerran näkemään, mutta muut kohtaamiset menee sattuman varassa.

Minäkin tapasin muutama kuukausi sitten risteilyllä miehen, joka on edelleen ajoittain mielessäni . Jänniä nämä kohtaamiset joita ei vaan saa pois mielestä. :)

Oletteko kukaan lukenut päivän iltapäivälehteä netistä, jossa 71-vuotias brittimies etsi sumalaista naista, jonka kanssa oli viettänyt aikaa 1960-luvulla. Minusta tuo juttu oli liikuttava ja osui omaan herkkään ja hellään mieleen. Eli kyllä rakkautta ja välittämistäkin on vielä olemassa, mutta on se harvinaista. Aina on niitä joilla on ikävä jonkun pidemmän ajan takaisen tuttavuuden luo, kun esimerkiksi asiat on erilailla, olosuhteet paremmat.

Ikävöpi muuan mies <3

_Etkä edes tiedä sitä... Ikävä ihanaa miestä, sinussa on kaikki kohdallaan, ei olla nähty yli 2kk, ajatuksissa olet edelleen säännöllisesti. <3

Ei katoa ei. Oma tarinani on että ihastuin työpaikalla nuoreen naiseen vaikka ei edes ikinä juteltu. Oli vaan katseet ohimennessä mutta jokin tässä naisessa jäi ajatuksiini. Viime näkemisestä on 2-3kk tarkkaan en muista. En ole enää kyseisessä paikassa ja harmittaa kun tietää ettei nähdä enää.

Samaa juuri mietin. Se tunne ei vaan mene ohi, kun on häneen kerran tykästynyt. Näemme niin harvoin ja siellä on aina muitakin "häärääjiä" paikalla. Pitäs tavata jossain muualla. Kahden.

Päivä vielä edessä. Ainakin toivon sitä :)