En usko Jumalaan

Niin, ei se usko niin vain synny. Kyse ehkä on että minkälaiseen Jumalaan uskot? Itse sanon Luojaksi koska Jumala on jotenkin.. no vähän vaikee sanoa mutta Luoja sopii paremmin.

Persoonallinen? Tuskin. Ihmisenkaltainen? Ei voi olla. Kuuleeko yksittäisen ihmisen rukouksen? En usko mutta sen tiedän että jonkin sortin usko siirtää vaikka vuoria kuten sanotaan.

Rukous voi olla hyvä ihmiselle itselle. Jokainen tavallaan. Luoja tuskin palvontaa kaipaa kuten ei myöskään maallisia kirkkoja. Kauniita perinteitä on kyllä hyvä vaalia. Itse uskon laillani. Näin tällainen maailmankaikkeus, ihminen, elämä ja tunteet. Loogista on että suuret voimat johdattaa.

Elämän sattumaan en usko, vaikka usein ihmisen elämässä sattumia tapahtuukin.

Oliskohan niin että ei ole vain "kolahtanut" vielä.

Sinulla on kyllä oikea asenne, kun pohdiskelet asiaa ja sanot rehellisesti mitä mieltä olet.
En osaa sanoa ja neuvoa muuta.

Itselläni on luja usko Jumalaan, taivaalliseen isään ja Jeesukseen.
Luulisin että tulee ajan myötä, ainakin iän ja kokemuksen myötä. Kun rupeaa ymmärtämään enemmän ja kypsyy ihmisenä. Ja yrittää itse ymmärtää.
Ei voi pakottaa, se vain tulee itsestään ja sitä on kiitollinen että Taivaan Isä huolehtii ja rakastaa.
Itselleni Jeesus on läheinen ja turva kaikessa. En osaa selittää sen paremmin.

Anna ajan kulua ja asiat lutviutuvat itsestään!