Koirista (sisältää kyynistä tekstiä)

Hauska toi vika lause. Siis tuppaan ei turpaan :'D

Mielenkiintoinen aihe. En sano juuta enkä jaata, mutta sen verran tokaisen että ainakaan suomessa ei sentään olla vielä menty niin älyttömyyksiin kuin joissakin maissa, koirille pidetään mm häitä ja ne puetaan hääasuihin, vieraiksi kutsutaan koiria omistajineen jne.
Ja Suomi ei muuten ole ainoa maa jossa koirille jutellaan kuin ihmisille, joka ikisessä maassa tehdään niin ;).

Minusta sun kannattas keskittyä siihen,että miettit ,miksi tuppaudut koirakeskusteluun?
Kun sua ei kerran koirat kiinnosta, niin oi miksi, miksi sitten kirjoittelet tänne koirapalstalle?
Ei ole sullakaan kaikki oikeesti ok, vaikutat tosi katkeralta ja kateelliselta ihmiseltä.Etkä ilmeisesti ole elämääsi ollenkaan tyytyväinen.
Löytyykö elämästäsi mitään ilon aiheita, oikeasti?
Ja se ettet ymmärrä koiria, johtuneekohan siittä,ettei sulla ole koiraa, jota ymmärtää?
Ja mitä väliä sillä edes on ettet koiria ymmärrä, eihän sinun tarvii olla koirien kanssa tekemisisääkään, kun sulla, ei ole koiraa.
Mutta, on siis ihan mahtavaa että pärjäät ilman koiria, lemmikkejä yleensäkin ja varmasti et tunne mitään sympatiaa muitakaan elollisia kohtaan.Ja varmasti samalla katkeralla tavalla ajattelet vastakkaisesta sukupuolesta,että ei kai töässä muuta, kun onnea vaan yksinäiseen eloosi XD

Meidän suvussa on aina ollut kooria, melkeimpä kaikilla.Ja jos koira vanhuuttaan lopetetaan.Vuodenm parin päästä viimeistään perheisiin otetaan uusia koiria.
Kun mietin perheitä meilläpäin, ja sukulaisia.Niin totta, monilla, suurrimmalla osalla on perheessä koiria, joiden kanssa harrastetaan ja vietetään aikaa.Ja kaikki ovat kyllä perheellisiä, ja melkein kaikissa perheissä lapsia.Koiran omistaminen tuo elämään lisää harrastuksia, uusia kavereita, ja sisältöä yleensäkin.Ja tietysti se tuo vastuuta, jos ei vastuuta halua ottaa, kannattaa olla ilman mitään lemmikkiä.Pakkohan ei kenenkään ole lemmikkiä ottaa, monet pärjää ilman vallan mainiosti.

Jos ei ole omistanut koiraa, on varmasti todella vaikeata ymmärtää koiran omistajia.Etkä varmasti koskaan sitä koiran omistamista pysty ymmärtämäänkään koirattomana.Omistajat hoitavat koiransa vastuullisesti,satsaavat sen terveyteen ja viihtyvyyteen sekä harrastavat liikuntaa ja muuta tekemistä koiran kanssa päivittäin.Kaikki tuo, on sinulle aivan vieras maailma.Mutta, sinun pitää ymmärtää, että se on muiden ihmisten valinta, eikä se sinulle edes mitenkään kuulu.

Kamalinta mitä sulle vois nyt tapahtua, olis että alkaisit tapailla koirallista ihmistä.Tai että sukuunne tulisi joku koiran omistaja, joka kuskais koiraansa mukanaan.Joutuist olemaan koiran kanssa tekemisissä, ja se koira voisi jopa vaikutta sinuun, ja muuttaa pienen elämäsi.
Se, olisi sulle tosi karmeata ....pidetään peukkuja että säästyt siltä.Kaikki pienet puudelit on pahimpia, ne tunkee syliin vaik ei pyydetä, ja nuolee naama XD

tuijotus on pelkkää dominointia. Ei se muuten ihmistä silmiin tuijottele. Välillä omanki koiran tuijotus ärsyttää, koska tiedän, että se vaatii taas jotakin esim. seuraa, ulkoilua, tekemistä tai mainitsemaasi ruokaa. Aina sillä on joku tarve johonkin. Ei se ihmistä rakkaudesta tuijottele. Jos itse tulet kotiin jostakin väsyneenä, niin eteisessä on vastassa energiaa ja intoa puhkuva koira, joka ollut yksin ja vaatii vuorostaan äksöniä. Sitten taas joudut olemaan tarpeiden täyttäjä.

Koira-ystävä kyllä voi korjata monen monta huonoa ihmis-suhdetta vielä hyvinkin monesti.

Olet t kyllä ihan oikeassa tuosta koirien inhimillistämisestä, tuijotushommasta yms. Itse olen koiraihminen(vai pitäskö sanoa isojen koirien ihminen) ja mielestäni koiria inhimillistetään ihan liikaa ja niitä tulkitaan väärin, varsinkin näiden kääpiökoirien omistajien "wannabe-teinien" osalta.

Ne, jotka eivät koiraa koskaan omista, eivät voi tietää minkälaista onnea se oma lemmikki tuottaa. Tiedän, että toisaalta tyydytän vain koiran tarpeet, mutta toisaalta koiralleni minä olen sen lauma. Laumakäyttäytyminen on perua susilta, eikä siinäkään ole mielestäni mitäänpahaa. Susilauma puolustaa toisiaan ja huolehtii toisistaan. Yksinäisille ihmisille koira voi olla ainoa ystävä, ja silloin sen merkitys kasvaa huippuunsa.

Rakkaus on jnnä asia. Toisaalta, rakastuvathan ihmiset narsisteihinkin ja alkoholisteihinkin, niin miksei koiraan? Enkä nyt tarkoita mitään romanttista rakkautta, jos joku pervo siihen haluaa sivuta. Sitä että välittää omasta koirastaan(tai muusta lemmikistä), haluaa huolehtia siitä, ei voi verrata mihinkään muuhun. Lapsettomille koirat voivat toki olla kuin omia lapsia, joillain se jopa menee siihen, mutta koira on kuitenkin koira ja lauman alin, vaikka siitä välitänkin ja harrastan sen kanssa.

Kyynisen ihmisen kyyninen wuodatus.Kertoo aloittajasta itsestään, ja hänen mielenlaadustaan.Ei muista ihmisistä XD
Mitäköhän mieltä aloittaja olisi marsuista, ja niiden vaikutuksesta omistajiinsa?
Entä kultakalasta,hevosesta, tai vaikka hillereistä?
Meneekö kyynisemmäksi, vai löytyykö mieltymystä muihin eläinlajeihin, kuten mirreihin?
Jännittävää, tästä saamme varmaan lukea ensijaksossa....

Kyynisesti toki voi kirjoittaa, mutta aloituksessa heti mainittu "koirahullut" antaa kyllä heti vähän tietynlaista mielikuvaa oikeista ajatuksista. Ja nimimerkki sitä kautta ei välttämättä uskottavalta vaikuta...

Uusimpien tutkimusten mukaan epäillään, että koira tunteekin enemmän, mitä on luultu. Myöskin se, että onko koira ihmisen kanssa vain hyötyäkseen, on kyseenalainen. Koirahan on kuitenkin laumaeläin.
Ja mitä pahaa inhimillistämisessä on? Tuskin se keltään pois on. Toki liiallinen on eri asia, jos unohdetaan jo lajityypilliset asiat. Koira on siis koira, ei lapsi. Mutta silläkään ole mitään väliä, jos sitä pitää lapsen korvikkeena, jos kuitenkin kohdellaan kuitenkin lajityypillisenä viimekädessä eli ominainen hoito, kasvatus ym.

Koira voi katsoa monella tapaa, niin ihmistä kuin esim.muita koiria. Itse en allekirjoita sitä, että se olisi aina vaativaa.
Koira kyllä ymmärtää sanoja, ja äänenpainoja, jos se niihin on oppinut. Ja koirille juttelu silloin tällöin, vahvistaa suhdetta.
"mutta ihmisen tasolle ne ei yllä" Miksi pitäisi...

"En halua elää..." Niinhän se on, että elämä on valintoja. Jotkut ei halua sitä, toiset taas haluaa. Makuasia. Koirista on myös tutkitusti ihmisille hyötyä, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Ja tietenkin vielä sitten lisäksi tiettyihin tarkoituksiin olevat, kuten opaskoirat ym.
Ja kokoajan ollaan oppimassa ja testaamassa uutta kaikennäköistä, mihin koiraa voi käyttää apuna.
Jos yksikin yksinäinen ihminen saa elämäänsä sisältöä koirasta, kuten on todettu, niin se on jo sillä paikkansa ansainnut...
Minulle kerran lenkillä eräs vanhus sanoi, kun pääsi koiriani silittämään, että nyt on hänen paras päivänsä moneen aikaan, kun pääsi silittämään koiria. En ikinä unohda sitä.

Lähdet siitä, että vanhalle ihmiselle tai yksinäiselle on suuri helpotus koirasta. Miksi?

On paljon parempi, jos me hoidetaan yhteiskunnassa asia, että ei noita ihmisiä ei pääse tulemaan.

Ihminen kun makaa arkussa siunaustilaisuudessa ja pappi suorittaa toimensa niin olisi se kiva, jos saattajana olisi muitakin, kuin koira.

Facebookystävät on jo testattu eikä niitä ole näkynyt saattajana.

Minulla oli parisuhde suunnitelmat työpakalla sopusuhtaisen naisen kanssa mutta tutustuminen häneen lopetti aikomukseni.

Hän oli siisti, ei juonut samasta mukista kahvia toista kertaa työpaikalla mutta kotona hänellä oli koira jota paijasi.

Hän rapsutteli koiraa ja laittoi tarjoiltavaa pöytään pesemättä käsiä. Koira nuoli siinä välissä hänen käsiään, hyppäsi syliin ja nuoli suunaluetta.

En kyllä halua omalta vaimolta moista käytöstä. Minä en koiran kanssa suutele vaimoa vurotellen, alkaa nääs yököttään.

Suomessa eletään liian steriileissä oloissa >allergiat,suolistosairaudet jne.Koirista saa hyviä bakteereja..Pikkulastenkin on hyvä touhuta eläinten kanssa juuri tämän takia.

Ärsyttää, kun monet inhimillistää ap:n kaltaisia paskoja.

Onhan koiran motiivit usein varmasti ihan itsekkäitä (voisipa mennä ihan filosofiseksi ja väittää että ihmistenkin motiivit on pohjimmiltaan itsekkäitä, mutta en jaksa).

Mutta tosta silmiin tuijotuksesta on moni kyllä erehtynyt, ei se aina pelkkää kerjäämistä ole (joskus toki sitäkin). Tutkittu on, että koiran katsoessa omistajaansa, sillä erittyy oksitosiinia eli "kiintymyshormonia" (kuten myös toisin päin)

Omasta kokemuksesta voin kertoa tällaista.. koira alkoi jo pikkupentuna meille saavuttuaan hakea katsekontaktia (alkuun kyllä hyvin lyhyesti ja pikkuhiljaa pidempään kun huomasi ettei olla vaarallisia). Se ei siis ollut vielä voinut oppia katseen hyödyllisyyttä kerjäysmetodina, vaan silmiin katsominen on useimmille koirille ihan luontaista. Myöskään en usko silmiinkatselun olevan useinkaan dominointia kuten joku ehdotti. Muutenhan koira välttäisi katsekontaktia suunnilleen murrosikään asti.

Kun pentu oli ollut meillä jo pidemmän aikaa ja alkanut kiintyä vähän, yksi sen lempileikeistä oli semmonen, että kurkistelin portaiden väleistä (koira portailla ja minä portaiden alla) ja pentu sitten innoissaan haki että mistä rakosesta se emäntä kurkkii. Se siis koki ilmeisesti katsekontaktin tarpeeksi palkitsevana että se viitsi tätä pöhköä leikkiä jatkaa ties kuin kauan. Nykyään sovellan tätä samaa joskus niin että katon koiraa välillä suoraan ja välillä peilin kautta, kyllä se katsekontaktin hakee. Kerjäystuijotuksen tunnistaa kyllä ilmeestä, mutta kyllä koira silmiin katsoo ihan muutenkin.

Sinun ei olisi kannattanut, kirjoittaa tekstiäsi tänne koirapalstalle.
Koska et pidä koirista, etkä myöskään ymmärrä koiraa miltään osin.
Et tullut sitten ajatelleeksi, että ihmisillä on kymmeniä syitä omistaa koira.
Itselläni on koira, rikkinäisen elämäni voimanantajana, ilona arjessani jokaisena päivänä.
Vaikka koira tai (jokin muu eläin ) ei ehkä korvaa hyvää ihmissuhdetta.
Niin kestän elämänmittaisen kaipauksen paremmin, kun minulla on -
Rakas lemmikki, josta saan huolehtia / kantaa vastuun.
On myös lemmikin omistajia tai ihmisiä joille ei pitäisi koskaan antaa mitään lemmikkiä.
Oletko sinä yksi heistä?

Kyllä sulla on sitten kumma koira tai sitten et ole itse niin älykäs että osaisit lukea sitä.

Koira ei ymmärrä sanoja: Oltiin eilen mökillä ja mieheni rupesi suihkuttamaan letkulla autosta tomua ja siitepölyä.

Koiran futari oli auton eturenkaan vieressä missä se oli itsekin maannut hetki sitten.
Kun suihkutus alkoi se itse väisteli sitä ja sanoin että mene hakemaan pallo pois, muuten se on kohta litimärkä. Ja niinhän se juoksi hakemaan futarinsa ja vei sen aika kauaksi ko. autonpesupaikasta. Tavallisella äänellä lausuttu tavallinen lause. Kyllä meidän kaikki ovat puhetta ymmärtäneet. En osaa ajatella että minulla olisi koira joka ei ymmärrä puhetta.

Ovathan komentosanatkin puhetta. Ne kyllä oppivat vaikka kuinka paljon jos niiden kanssa puhutaan. Minä puhun koko ajan.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/9986984/vieraiden-koirien-kohtaaminenhaistelu-lenkilla

Jos tulee koiranomistajalla käsitys, että he ovat sosiaalisesti kehittyneitä niin lukekaa tuo ketju läpi.

Ihminen jolla ei ole tarvetta omistaa keskustelukumppanina koiraa ei voi koskaan puhua ja käyttäytyä kanssaihmistä kohtaan noin.

Aloittajan puheenvuoro teki lähinnä surulliseksi. Koiran ja ihmisen suhdetta on tutkittu paljon viime vuosina ja tulosten mukaan suhde on molemminpuolisesti hyödyttävä. Koiran kiintymys omistajaansa on aitoa, koira kykenee myötätuntoon ja kiintymykseen perustuvaan epäitsekkääseen toimintaan. Koiralla on suuri positiivinen merkitys omistajan henkiselle ja fyysiselle terveydelle. Tästä hyvästä uhraukseni koiran hoidolle ovat vähäisiä.

Koirien inhimillistämisessä mennään tietysti usein liiallisuuksiin mutta ei se poista koiran hyötyjä joten miksi siitä tarvitsee valittaa?
Tällaisten avautumisten ainoa todellinen syy on suvaitsemattomuus. Ei haluta ymmärtää eikä hyväksyä toisen elämäntapaa ja ratkaisuja vaan tullaan päsmäröimään että väärin elät.

Ja kyllä niitä siivottomia ja epähygieenisiä on koirattomissakin. Hyvin tuntuvat kuitenkin pärjäävän paskoineenkin joten mitäpä se mulle kuuluu.

omistajissa on sosiaalisia tapauksia ja ei sosiaalisia tapauksia, niin kuin muissakin ihmisissä. Varmasti juuri nämä pelottavien koirien omistajat ovat niitä ei sosiaalisia, koska haluavat koiran avulla karkottaa loputkin ihmiset ympäriltään.

Mitä pahaa on olla ei sosiaalinen. Ihmisluonteita on erilaisia ja joku viihtyy enempi yksin/pienessä porukassa, kun taas toisella pitää olla paljon ihmisiä ympärillään. Joskus lemmikin omistaminen vain kuluttaa vapaa aikaa niin paljon ettei jaksa tavata enää muita ihmisiä. Ei koira tietysti toista ihmistä korvaa, mutta pakko siitä on huolehtia, jos on sellaisen ottanut.

Meillä on paljon naapureita joilla koiria,lenkitetään niitä yhdessä,ja ollaan perheellisiä, pariskuntia joilla lapsia.Meillä neljä lasta, ja ihan ydinperhe ollaan.Monia vuosikymmeniä on avioliittoa takana, ja useampi koira ollut perheessämme yksi kerrallaan.
Entä sinä, onko sulla perhe ja lapset?
Koira on meille perheen lemmikki, jota yhdessä ulkoilutetaan ja hoidetaan, vanhempina otamme siitä päävastuun tietysti.Koirista ei ole täällä kellekkään haittaa, päinvastoin, seuraa omille ja vieraille :)

Olet niin väärässä kuin koiraton voi olla. Se katsoo sua ruskeilla tai minkä väriset ovatkaan mutta se myöskin viestii silmillään, korvillaan, hännällään ja muutenkin oman koiran tuntien sillä on monta tapaa kertoa mielentilansa.'

Se toki pelkää myös, silloin häntä laskeutuu koipien väliin esim. Ihmiset saavat pelkäämään koiran esim. tappelemalla.
Jo pelkkä huutaminen kotona (jos koira ei ole tottunut siihen että niin kuuluu elää) saa sen hermostumaan.

Meillä ainakin se pyörii lähellä, on hermostunut, tämä ei ole sitä mihin olen tottunut.
Vaikeata sille on selittää että katos joskus tällasta sattuu.
Kun melu loppuu koira on taas normaali.

En tiedä sitten jos rupeaisimme painia harrastamaan miten se sitten reagoisi. Enkä halua kokeillakaan.

Inhimillistänyt olen paljon mutta että se ei muka ymmärrä puhetta on sontaa.
Se ymmärtää niin paljon enemmän jos se on tottunut siihen että sille kaikenaikaa puhutaan. Minä teen niin.

Välillä kysyn että haluatko että äiti laulaa "hau hau hau, koiranpennut haukkuu".
Aina se haluaa eikä ole koskaan poistunut paikalta. Senkin se voisi halutessaan tehdä.

Älä yritä viedä ainakaan minulta tätä, tähän uskon ja olen varma että moni muukin.
Ps. suklaata tämä koira ei saa eikä se edes halua, saan syödä kaiken itse. Sen sijaan pähkinät maistuu.

Ja vielä sekin että kun heräsimme 11.8.2016 oli tapahtunut jotain. Mieheni yritti nousta ylös mutta ei päässyt.Heräsin siihen äheltämiseen.
Nousin ylös ja menin mieheni puolelle sänkyä. Ei päässyt, ei puhunut, toinen puoli suusta roikkui.
Heti ymmärsin että se on joko aivoverenvuoto-tai infarkti.
Se oli infarkti.

Tuuppasin miehen takaisin sänkyyn jotta ei enempiä vammoja syntyisi. Jos se olisi noussut ylös niin miten olisi käynyt jos se kaatuisi heti ja löisi vielä nuppinsa jne.
Soitin 112 ja koira näki kaiken tämän.
Kun kuulin ambulanssin äänen laitoin koiran ainoaan varmaan paikkaan mistä se ei tule häiritsemään ambulanssimiehiä.
Se on pieni tila mutta kaikki, ilmanvaihto sun muut toimii. Se haukkui raivoisti, en välittänyt siitä.
Ekana ambulanssimiehet kysyi että onko koira pois, vastasin että kyllä. Siinä vaiheessa kun tuli uusia ääniä koira hiljeni.
Niin mieheni lähti kohti Meilahden sairaalaa, itse tietty päästin koiran pois arestistaan.

Mutta ei hakenut miestäni mistään. Kuvittelin että olisi juossut joka paikan mutta ei mitään.
Täysin rauhallinen koira joka istui eteisessä sen oloisen olisko nyt mun vuoro.

Se on se asia mitä en käsitä vieläkään. Lanssimiehet olivat täällä sisällä noin 15 minuuttia mutta pihalla autossa miestäni hoidettin vielä toinen mokoma ainakin.

Koira ei voi vaatehuoneen ikkunasta nähdä mitään koska se on melkein katon rajassa.

Eli se että iskä on viety, se ei ole täällä, turha etsiä, perustuu puhuttuun. Kaiken se kyllä kuuli.
Tositarina.

Ja vielä sekin että mistä nämä "sankarikoirat ja kissat " saavat palkintoja.
Ne ovat sellaisia otuksia jotka vaistoavat vaaran (esim. kytevä palo tai palo) , menevät kertomaan isäntäväelleen (se taas miten ne sen tekevät eivät näy eläimen silmistä) mutta kukin tyylillään saa ihmisen hereille.

Ota opintomatka ihan oikeasti perheeseen jossa on eläin/eläimiä. Vietä siellä kaksi viiikkoa niin ehkä ymmärrät paremmin. Ja mikä siinä olisi niin väärin että eläin olisi ihmistä parempi.
Mielestäni se on.

Ihan hyvä ketju, tosin hypin yli koirahullujen viestit. Niissä ei tunnu olevan järjenhäivää. :)
Itse olen eläinrakas, koirat ovat ihan jees, mutta pidän enemmän kissoista. Se on jollain tapaa oikeanlainen "perheenjäsen" meidän perheeseen.
Kissamme ei mielistele, vaan kertoo selvästi mitä tahtoo. Se on ollut helppo kouluttaa hyville tavoille, tosin oppii huonotkin tavat helposti, jollei kasvattajalla ole johdonmukaisuutta. Meillä on vähän lepsuiltu (tämä johtuu siitä, että ei ole yhden ihmisen kissa) ja siksi kissa saa toisinaan palvelua myös öiseen aikaan. :D

Paljolti samaa mieltä, ulkoilutetaan koirankieltotauluista huolimatta ja annetaan koiran ulostaa lasten leikkikalujen sekaan hoidetulle alueelle.

Täysin piittaamatonta porukkaa suuri osa koiranomistajista. Nukutaan koiran kanssa samassa sängyssä, koko perhe koirankarvoissa. Lapset haisevat monesti pulpetissa koiran ulolle ja koiran karvoja vaatteissa.

Minä en voisi asua eläimen kanssa samassa asunnossa, mutta jokaisella on oikeus elämäntapaansa.

Ainoa apu asiaan on tuntuva vero koiralle ja kissalle.

Kohdista väite, älä esitä yleistämällä. Moni ihminen näkee harrastajissa erillaisen puolen ja valveutunut ihminen voi korjata käyttäytymistään halutessaan.

Fanaatikkona ei niin aina huomaa ylilyöntejä.

Ihminen joka ei tiedä koirista mitään, kirjoittelee väitteitä koirista , hupaisaa XD