Turmiolliset asenteet

Nonnii, tällä palstalla hetken pyörineenä voisin ilmottaa muutamia havaintoja ihmisten yleisimmistä asenteista täällä. En syyttävällä tavalla...ainakaan se ei oo tarkotukseni, vaikka aina roiskuu kun rapataan. Aina joku voi vetää herneet nenään, kun asioita käydään läpi.

Mut joo, käydäänpä asenteet läpi. Asenteet, joita mä henkilökohtasesti inhoan, koska niistä ei seuraa mitään hyvää. Musta tuntuu, että monet lietsoo näitä asenteita, eivätkä edes yritä päästä näistä eroon millään tapaa, tai saada näitä asenteita edes lieventymään:

1) (HYVIN YLEISTÄ MIEHILLÄ) SUHTEESEEN PÄÄSEMINEN, ELÄMÄNKUMPPANIN LÖYTYMINEN, NAINEN, SEKSI

Kuinka monta kertaa tähän törmääkään. Aina kun miehellä on asiat huonosti: "Kun olis se elämänkumppani, nainen, parisuhde, seksiä, niin kaikki ois hyvin." En oikein tajua, miksi tuosta asiasta ruikutetaan niin valtavan paljon. Aatellaanpa asiaa. Mitä siitä puhuminen auttaa? Saako se naiset tulemaan luoksesi? Saako se oman olon paremmaksi ja hyvän mielen, kun taas tuli kirjoteltua ja kerrottua ja haaveiltua, että kunpa olis se ihana kulta kainalossa ja plaaplaa. EI SAA. Se pahentaa asioita. Jos mä haaveilisin kaikesta, että olisinpa rikas ja kuuluisa ja voi että kun en ole ja nyt harmittaa, niin...se ois vaan turhaa ajanhukkaa. Voin joko hyväksyä asian, tai tehdä töitä asian eteen. Siinä kaksi vaihtoehtoa, mitkä ei satuta sua. Onko sulla naista? Ei ole. No, mitä aiot tehdä asialle? Keskityn johonkin muuhun. Tadaa! Ongelma ratkaistu. Tai: Aion laittaa itseni likoon ja löytää sopivan naisen itselleni. Tadaa! Ongelma ratkaistu. Mut hyvin yksinäisille ja ongelmallisille ihmisille, joilla on vaikeuksia arjessa ja muussa, niin suosittelisin tuota ensimmäistä ratkasua: KESKITY MUUHUN! Ennen kaikkea itseesi, koska sen näkee jo tekstistä, ettei itseä arvosta tarpeeks. Ja vasta sitten, kun itseä arvostaa ja omaa elämäänsä arvostaa jollain tapaa ja on aktiivinen ja positiivisemman ja vahvemman asenteen omaava, niin sit vois kuvitella jakavansa elämäänsä toisen kanssa. Jos sinne asti pääsee, niin se naisen kaipuu ei enää olekaan epätoivoista ruikuttamista, vaan ehkä siitä tulee vain yks asia muiden joukossa. Kuten se on mun mielestä tervettä olla. Ehkä siitä tulee kaikista tärkein asia, mutta silti...se ei määritä sinua. Sä olet sinä, ilman naistakin. Tosta naisen kaipuusta elämän pohjamudissa tulee mulle mieleen vähän sellanen et mä haluisin juosta heti 10 kilometrii, vaikka en oo ikinä juossu edes yhtä. Se vois olla mahdollista heti ens yrittämällä, en mä sitä sano. Mut ehkä ois viisaampaa vähän tehdä töitä sen tavoitteen eteen aluks. Niin ja toisekseen, mä pidän tuosta juoksutavoitteesta, mut en pidä naistavoitteesta. Miksikö? Koska juoksutavoite on SUN OMA tavoite, minkä voit aivan itse saavuttaa ja siihen et tarvitse toisia. Toisin kuin taas naistavoite ei ole sun oma, vaan se vaatii toisen ihmisen ja mieluiten sellaisen, joka haluaa asiaa suunnilleen yhtä paljon, kuin sä itse.

2) IKÄ: OLEN JO LIIAN VANHA, EI ENÄÄ TÄSSÄ KOLMEKYMPPISENÄ VOI SITÄ JA TÄTÄ...

Inspiraatiota tähän voi hakea vaikka tosta keskustelusta: "Milloin parisuhde on jo liian myöhäistä" tjsp, missä yhdistyy nää molemmat. Joo-o...mitähän tähän nyt vois sanoo. Taas kysymys on niin paljon asenteesta. Ihmiset luulee monesti, et kysymys on jostain asiasta, vaikka kysymys onkin ASENTEESTA. Ikä on hyvä rajoittava tekijä sun käytökselle. "Koska olen kolmekymppinen, koska olen neljäkymppinen, koska olen tän ikäinen, mun kuuluu olla tällainen ja ajatella tällä tavalla. Ja koska olen tän ikäinen, on liian myöhäistä ajatella näin ja näin tai tehdä näin tai näin." Tuhoisaa ajattelua. Ja arvatkaa, kuinka kiinnostavaa ja mielekästä sitä on kuulla? Kuinka mahtava kuva jää ihmisestä, joka kolmekymmentä vuotta täytettyään pitää elämäänsä jo täysin elettynä ja kaikki mahdollisuudet jo käytettynä. Jos elämä on ollu täyttä helvettiä ne 30 vuotta, eikä oo ollu yhtään kaveria, niin...miksi murehtia enää tulevaa? Oot kestäny tähänkin asti, mikset siis kestäis jatkossa? Mitä menetettävää sulla lopulta on? Suunta on vaan ylöspäin.

ASENNE. Niin mielettömän tärkeä asia. Ei ikänumerot, ei ulkonäkö, ei pituus, ei parisuhde tai sen puuttuminen, ei statukset, ei yksinäisyys, ei kavereiden lukumäärät. Voit pyyhkäistä ne kaikki pois. Loppujen lopuks kyse ei oo mistään niistä. Loppujen lopuks kyse ei oo siitä, mistä kuvittelet olevan. Ei ole kyse siitä, mitä sinulla on, tai ei ole, tai minkä ikäinen olet, tai et ole. Kysymys on siitä, mitä sinä olet ja mitä sinä teet. Kaiken sen keskellä.

Mitä sinä olet? Kerro se minulle ja koko maailmalle...