Mies ilmoitti syksyllä että haluaa erota ja että tätä kaikkea ei voi enää korjata. Isä ja eno kuolivat lyhyen ajan sisällä ja halusi laittaa elämän uusiksi. Takana 36 v, yhdessä eletty 16-vuotiaista alkaen ja oli toive elää yhdessä vanhuuteen. Monenlaista koettu, talo rakennettu ja eletty hyvää elämää kahdestaan. Miehellä ikäkriisi n.10 v välein jolloin lähtenyt toisen naisen matkaan mutta palannut aina. Otin takaisin kun rakastin ja halusin yrittää. Annoin anteeksi. Enhän ollut ollenkaan virheetön itsekään. Olin tyytyväinen elämään, vaikka suurta rakkauden huumaa ei ollutkaan enää
alun jälkeen. Välillä riideltiin kovaakin, mutta elämä oli elämisen arvoista kuitenkin. Luulin että mieskin ajatteli samoin. Olimme myös toistemme parhaat kaverit.
Mies muutti helmikuussa pois asumaan "yksin" ja maaliskuussa paljastui että syksystä lähtien oli kuvioissa ollut 30 v nuorempi yksinhuoltaja. Uusi pimu alkoi heti julkaista FB::ssä yhteiskuvia joista lähipiirimme järkyttyi. Maailma romahti täysin. Kiinni jäätyään mies totesi että olipa helpotus. Nyt asuvat yhdessä, mies vienyt osan tavaroitaan ja hakemassa avioeroa. Osoitteenmuutosta ei halua tehdä, talo yhteisomistuksessa johon jäin ja josta en halua lähteä kun se on koti.
Olen aivan loppu. Olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä ja välillä keskustelleet tapahtuneesta ja syistä, mutta en pysty tajuamaan silti tätä koska se tuntuu niin pahalta. Tiedän että olisi parempi pysyä kokonaan erillään mutta ikävä on niin suuri. Ei tunnu miehelläkään olevan helppoa, mutta hänellä on tämä uusi pimu jolla on tarjota kaikkea erilaista. Minä olen yksin ja hyljätty, taas. Ajatus kaiken loppumisesta ja muuttumisesta on niin musertava etten kestä sitä.
Haluaisin että tämä tuska ja painajainen loppuu, mutta ei se mihinkään häviä. En halua tätä mutta en voi sitä estää. Elän toivossa että jokin ihme tapahtuu koska en kestä tätä todellisuutta. Mies on aina ennenkin palannut vaikka on muuta vakuuttanut. Olen niin sekaisin ja typerä kun toivon edelleen, mutta miten tunteet voi sammuttaa??? Miten tästä painajaisesta voi selvitä hengissä vai selviääkö ollenkaan??
Tuntuu etten selviä tästä
75
1090
Vastaukset
- nyt.riittää
Anna jo tuollaisen miehen mennä. Oikeasti! Mies on oppinut sen, että aina hän on voinut palata luoksesi ja sinä olet valmis hänet aina vastaanottamaan takaisin. Laita rajat itsellesi, elämällesi ja koko tuolle hommalle. Hanki selkäranka ja päättäväisyys. Näin ei voi enää sinua kohdella. Hän kohtelee sinua erittäin huonosti, huomaatko itse?
- Täysinrikki
Puhut täyttä asiaa. Järjen tasolla asia on harvinaisen selvä, mutta tunnetasolla ei. Sydän ei ole vielä valmis luopumaan kaikesta. Pettymys on suuri kun elämä ei mennytkään kuten toivoi ja odotti. Syytän itseäni kaikesta, koska mieheni on antanut ymmärtää että suurin vika on minussa. Olen pitkän yhteiselämän myötä syvästi kiintynyt ja kiinnittynyt häneen, mikä on oma vikani. Totta on sanonta ettei kaikkia munia pitäisi laittaa samaan koriin, mutta kun on niin tyhmä että uskoo ja luottaa ihmisiin. Ja ilmeisesti olen myös lakannut jossain vaiheessa rakastamasta itseäni ja rakastanut vain tuota toista, no matter what.
- oela
Täysinrikki kirjoitti:
Puhut täyttä asiaa. Järjen tasolla asia on harvinaisen selvä, mutta tunnetasolla ei. Sydän ei ole vielä valmis luopumaan kaikesta. Pettymys on suuri kun elämä ei mennytkään kuten toivoi ja odotti. Syytän itseäni kaikesta, koska mieheni on antanut ymmärtää että suurin vika on minussa. Olen pitkän yhteiselämän myötä syvästi kiintynyt ja kiinnittynyt häneen, mikä on oma vikani. Totta on sanonta ettei kaikkia munia pitäisi laittaa samaan koriin, mutta kun on niin tyhmä että uskoo ja luottaa ihmisiin. Ja ilmeisesti olen myös lakannut jossain vaiheessa rakastamasta itseäni ja rakastanut vain tuota toista, no matter what.
Jos jotain lohduttaa, niin kenellekään ei elämä mene kuten toivoo ja odottaa. Etenkään sellaiset asiat, joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Eli jos mies lähtee, hän lähtee. Ei voi pakolla pitää.
"ilmeisesti olen myös lakannut jossain vaiheessa rakastamasta itseäni ja rakastanut vain tuota toista"
Toista voi rakastaa ainoastaan silloin, jos rakastaa myös itseään. Vaikutat läheisriippuvaiselta. Kun opettelet rakastamaan itseäsi, myös luopuminen on alkaa sujua.
- oela
Päästä irti, anna miehen mennä, älä jää roikkumaan. Mennyt on mennyttä ja nyt on nyt. Keskity omaan elämään.
- oela
"Osoitteenmuutosta ei halua tehdä, talo yhteisomistuksessa johon jäin ja josta en halua lähteä kun se on koti. "
Tuohon vielä. Ero vireille, omaisuus jakoon. Koti on siellä missä sinä olet. Koti ei ole talo. - Otaseero
oela kirjoitti:
"Osoitteenmuutosta ei halua tehdä, talo yhteisomistuksessa johon jäin ja josta en halua lähteä kun se on koti. "
Tuohon vielä. Ero vireille, omaisuus jakoon. Koti on siellä missä sinä olet. Koti ei ole talo.Koti on siellä missä on rakkaus, teidän kohdalla se ei pidä paikkaansa.
Hae ero ja hoida ositus ja hommaa oma koti.
- uusisuuntaeläm
Olen kyllä samaa mieltä edellisen kanssa ero vireille ja uusi asunto mielellään vielä toiselta paikkakunnalta ,eihän tuosta mitään tule että saa rampata vieraissa ja otat aina takas.Yritä nyt koota ittesi hukkaat vaan elämääsi odottelussa.Varmaan säkin löydät vielä sinua arvostavan miehen.
- Syvällä
Oma ukkoni ei tiettävästi pettänyt, ennenkuin sitten suunnilleen noiden aviovuosien kohdalla etsi uuden, ilmeisest hiukan nuorempaa vuosikertaa ja ehdottomasti kaikin tavoin paremman, täydellisen. Samalla ilmoitti, ettei ikinä ollut minua edes rakastanut. Mitään, mitä olin tehnyt tai minkälainen olin ollut, ei ollut kelvollista. Järkitasolla kaikki oli selvää, heti olisi pitänyt jättää, mutta niin hän vaan piti minua pitkään liekassa. Tunteeni eivät meinanneet kuolla. Kesti kauan, ennen kuin sain sen verran voimia, että hoidin eron. Koko ajan toivoin, että hän olisi tullut järkiinsä. No kai hän oli tullut järkiinsä, kun minut jätti. Olen täällä kuullut paljon arvostelua, kun olen riippunut entisessä, mutta on se niinkin, että kun on riittävän kauan toisen kanssa elänyt, sitä kuvittelee yhteiselon jatkuvan siihen asti, kunnes kuolema erottaa. Ero on minulle edelleen vaikea paikka, tuskin enää yhteen kenenkään kanssa päädyn, ehkä kyky rakastaa on sisältäni mennyt rikki - olen koittanut muutamaa tapailla, mutta ei syty. On elämä kuitenkin parempaa nyt, kuin ihmisen kanssa, joka oli lakannut rakastamasta minua, rakastaa ehkä toista nyt, en tiedä. Eihän tämä elo sellaista ole, kuin hyvän kumppanin kanssa, mutta parempaa kuin huonon. Ero oli kammottavan vaikeaa, olin aivan hilkulla luopua elämästänikin. Nyt ei ole niin paha enää.
Voitko ajatella jonkun päivämäärän, johon asti odotat, ja sen jälkeen suljet portin? Saat aikaa irrottautua ja käsitellä tunteitasi. Käy juttelemassa, auttajia kyllä on, vaikka se lopullinen apu tulee ajasta. Joskus on kuitenkin pantava se piste, vasta sitten alkaa oikea toipuminen. Kyllä sen pisteen paikan tuntee, kun se on. Itse ajattelen niin, että jos jostain syystä entiseni kanssa päätyisin yhteen (en päädy, mutta jos), se ei olisi enää se vanha suhde, minä en enää ole se sama ihminen, eikä hänkään ole. Edelleenkään en ymmärrä, mutta maailmassa on asioita, joita ei voi selittää.- Täysinrikki
Kiitos tarpeellisista lohdutuksen sanoista., josta sain voimaa. Samoin tämä mieheni on sitä mieltä nyt ettei ole vuosikausiin rakastanut eikä mikään entinen ole minkään arvoinen, mutta ihmettelen että voiko vuosikymmeniä teeskennellä. En usko sitä. Ehkä on helpompi lähteä kun mitätöi kaiken hyvän mitä on ollut, lähtijä tuntee vähemmän syyllisyyttä.
Jokainen ero on omanlaisensa, en usko että oikeaa tai väärää tapaa erota tai sopivaa ajankohtaa luopumiselle. Mitä syvemmin on rakastanut, sen vaikeampi luopua varsinkin jos päätös ei ole oma. Arvostelijat ovat usein niitä, jotka eivät kykene syviin tunteisiin jolloin on helppo vaihtaa paria ilman suurempia murheita. Olen miettinyt samaa että en yritä pakottaa päätöksiä vaan asiat tapahtuvat sitten kun aika ja minä on siihen kypsä. Tässä tuskassa haluaisi vaan ajankulua nopeuttaa. Sitä olisi halunnut elää koko elämän kestävää ihmissuhdetta, mutta sellaisen onnistuminen lienee harvinaista. Tosin joskus joku on vaan se oikea heti ensi hetkestä lähtien ja muut ovat vain korvikkeita. Kukapa tietää mitä se elämä eteen tuo ja parempi niin ettei tiedäkään.
Pitää vain opetella nauttimaan joka päivästä, vaikka ei aina olisi halua. Ja en aio lakata toivomasta, kaikki on aina mahdollista. Aika parantaa. Yritän oppia ajattelemaan että se minkä pitää tapahtua, tapahtuu omalla ajallaan ja raskaiden aikojen jälkeen on pakko tulla jotain parempaa. Toivon tätä sinullekin eli älä sinäkään luovu toivosta! - kolmashylsy
Kiitos lohduttavista kirjoituksistanne. Täällä kolmas aivan samanlaisella tarinalla. Kumman samanlaisi nuo miesten jutut: minä en osannut pukeutua, ei ollut miehen mielestä riittävästi itseluottamusta, vääränlaiset silmälasit, hiukset väärin, rumat alusvaatteet, lusikat väärin täytin pesukoneeseen. Ilmoitti lopuksi, ettei anna minun tuhota tätäkin suhdetta (yhdestä jäi vuosia aikaisemmin kiinni). Hirvittävän raskasta oli ja toivoin pitkään että palaisi kotiin. Päivieni päättämistä päivittäin pohdin, mutta lapselleni en sitä tehdä. Olin monin tavoin hankalassa tilanteessa. Ei ollut kuin huonoja vaihtoehtoja valittavaksi. Kaiken lisäksi jouduin sairailta isovanhemmilta molemmin puolin sukua peittämään kaikein järkyttävimpiä asioita ja sairaimpia tekojaan.
- summertime__
Täysinrikki kirjoitti:
Kiitos tarpeellisista lohdutuksen sanoista., josta sain voimaa. Samoin tämä mieheni on sitä mieltä nyt ettei ole vuosikausiin rakastanut eikä mikään entinen ole minkään arvoinen, mutta ihmettelen että voiko vuosikymmeniä teeskennellä. En usko sitä. Ehkä on helpompi lähteä kun mitätöi kaiken hyvän mitä on ollut, lähtijä tuntee vähemmän syyllisyyttä.
Jokainen ero on omanlaisensa, en usko että oikeaa tai väärää tapaa erota tai sopivaa ajankohtaa luopumiselle. Mitä syvemmin on rakastanut, sen vaikeampi luopua varsinkin jos päätös ei ole oma. Arvostelijat ovat usein niitä, jotka eivät kykene syviin tunteisiin jolloin on helppo vaihtaa paria ilman suurempia murheita. Olen miettinyt samaa että en yritä pakottaa päätöksiä vaan asiat tapahtuvat sitten kun aika ja minä on siihen kypsä. Tässä tuskassa haluaisi vaan ajankulua nopeuttaa. Sitä olisi halunnut elää koko elämän kestävää ihmissuhdetta, mutta sellaisen onnistuminen lienee harvinaista. Tosin joskus joku on vaan se oikea heti ensi hetkestä lähtien ja muut ovat vain korvikkeita. Kukapa tietää mitä se elämä eteen tuo ja parempi niin ettei tiedäkään.
Pitää vain opetella nauttimaan joka päivästä, vaikka ei aina olisi halua. Ja en aio lakata toivomasta, kaikki on aina mahdollista. Aika parantaa. Yritän oppia ajattelemaan että se minkä pitää tapahtua, tapahtuu omalla ajallaan ja raskaiden aikojen jälkeen on pakko tulla jotain parempaa. Toivon tätä sinullekin eli älä sinäkään luovu toivosta!"Mitä syvemmin on rakastanut, sen vaikeampi luopua varsinkin jos päätös ei ole oma"
Eikun juuri toisinpäin. Mitä syvemmin, pyyteettömämmin ja terveemmin rakastaa toista, siis ihmisenä itsenään (ei omista tarkoitusperistä), sitä paremmin osaa luopua hänestä. Sillä eihän syvästi rakastava ihminen halua kumppanilleen mitään sellaista, jota kumppani ei halua. Etenkin siinä tapauksessa jos kumppani on rakastunut toiseen tai ei muuten halua jatkaa suhdetta/liittoa, mitään muuta vaihtoehtoa kuin ero ei ole.
- Huohapua
Oletko miettinyt että olet aikuinen? Et kovin hyvällä itsetunnolla varustettu. Ehkä mies oli narsisti ja teki susta tälläisen roikkujan? Nyt terapiaan kipin kapin etsimään syytä siihen, että olet uhri ja avuton. Terapiaan, mihin vaan puhumaan tuosta riippuvuudestasi. Oikeasti on tosi surullista tuollainen roikkuminen aivan käsittämättömässä parisuhteessa.
- Täysinrikki
Olen varmaan läheisriippuvainen ja osittain mieheni ansiosta. Olen tämän vähitellen tajunnut ja ehkä siitä on apua kun yritän lopettaa roikkumisen. En ole avuton, mutta tällä hetkellä surun ja pettymyksen masentama. Kunhan tästä pääsen vauhtiin, niin se on oksat pois. Kiitos kommenteistasi!
- EhkäKaikkiKäyHyvin
Heh. Tämän rakastuneen parin miespuolinen on siis vähän päälle 50 ja naispuolinen vähän päälle 20. Voipi käydä niin että jonkun ajan päästä ukko huomaa olevansa ypöyksin kun ei enää kelpaakaan nuorelle naiselleen. Siinä vaiheessa sinulla saattaa olla jo oma arvostava ja sitoutumiskykyinen puoliso. Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa.
- Täysinrikki
Ikäeroa on tosiaan melkein 30 v, mutta pimu on kuulemma tosi "kypsä". Siitä kertoo mm. se että tämä yh harrastaa tankotanssia ja postailee itsestään kuvia eri asennoissa somessa. En oikein jaksa uskoa että tuossa olisi nyt kestävä suhde loppuelämäksi, mutta kukapa tietää. Ehkä nuoren bimbon kanssa on helpompi elää kuin aikuisen naisen. Vaikka mies on tosi nuorekas niin tiedän itse että yli 50v ei enää niin jaksa kaikenlaista kuin parikymppisenä, joten kuinkahan kauan tuo raukkaparka jaksaa. Paremman elämän etsiminen tosiaan voi myös päättyä siihen aivan uuteen tilanteeseen että vanhassa kodissa ei olekaan enää tilaa jos/kun tulee joskus katumapäälle.
Täysinrikki kirjoitti:
Ikäeroa on tosiaan melkein 30 v, mutta pimu on kuulemma tosi "kypsä". Siitä kertoo mm. se että tämä yh harrastaa tankotanssia ja postailee itsestään kuvia eri asennoissa somessa. En oikein jaksa uskoa että tuossa olisi nyt kestävä suhde loppuelämäksi, mutta kukapa tietää. Ehkä nuoren bimbon kanssa on helpompi elää kuin aikuisen naisen. Vaikka mies on tosi nuorekas niin tiedän itse että yli 50v ei enää niin jaksa kaikenlaista kuin parikymppisenä, joten kuinkahan kauan tuo raukkaparka jaksaa. Paremman elämän etsiminen tosiaan voi myös päättyä siihen aivan uuteen tilanteeseen että vanhassa kodissa ei olekaan enää tilaa jos/kun tulee joskus katumapäälle.
Nuo ikäerosta johtuvat vaikeudet tulevat yhtä varmasti kuin lumi talvella usko vaan. Aluksi varsinkin seksissä ikäero on jopa hyvä, mutta parisuhteessa tuo koituu suhteen kohtaloksi Luultavasti tuo nainen jättää miehesi hetken kuluttua. Vaikka ei jättäisikään, alkaa bimbon turhamaisuus ärsyttämään miestäsi. Mies ei jaksa naisen lapsia ja naisen eksää. Miestä rupeaa huolettamaan oma jaksaminen. Nainen ei tunne oloaan mukavaksi miesten kavereiden kanssa ja miehellä on samat fiilikset naisen kavereiden kanssa.
Vaikka mies palaakin takaisin, neuvon ettet oman itsesi takia ota takaisin.
- Syvällä
Luin aloittajan kommentin. Miten aloittaja olisi läheisriippuvainen? Tuleeko se jossain myöhemmässä kommentissa esille? Täällä tuntuu joka toinen olevan läheisriippuvainen, joka toinen narsisti, jos kommentteja uskoisi. Läheisriippuvuus on sitä että uhrautuu toisen hyväksi ja saa omanarvontuntonsa uhrautumisesta. Normaaliliitossa kumpikin uhrautuu (höh, tyhmä sana tässä yhteydessä) ja kumpikin saa. Näissä vanhemmissa liitoissa on hommien sukupuoleen sitoutuneisuus suurempaa kuin nuorisolla, joten on ihan tavallista, että nainen hoiti taloutta, enemmän lapsia ja mies taas huolsi talon, otti auton vastuulleen, ajoi nurmikon - esimerkiksi. Alkoholistin kumppani voi olla läheisriippuvainen hyysätessään puolisoaan, ehkä nalkuttaen, mutta saaden siitä itsetunnon pönkitystä. Onko tuo harvakseltaan tapahtunut ohimenneen uskottomuuden hyväksyminen sitten läheisriippuvuutta? Itsekin olisin pitkään antanut anteeksi uskottomuuden (en tiedä, olisinko oikeasti onnistunut).
- Täysinrikki
Joku kommentoi että roikun miehessäni ja kieltämättä omassa käytöksessäni on tunnistettavissa joitain läheisriippuvuuden piirteitä. Ovatko ne sitten normaaleja piirteitä, riippuvuutta vai pelkästään omistamisenhalua on sitten toinen juttu. Uskottomuuden olen antanut anteeksi, koska olen kokenut olevani osittain siihen syypää ja halunnut yrittää uudelleen. Viisautta vain ei ole ilmeisesti tullut kummallekaan koska tilanne on toistunut. Tiedän omat lukuisat puutteeni ihmisenä ja kumppanina, mutta järkeä on valitettavasti alkanut tulla päähän vasta viime vuosina.
- marilii-53
Täysinrikki kirjoitti:
Joku kommentoi että roikun miehessäni ja kieltämättä omassa käytöksessäni on tunnistettavissa joitain läheisriippuvuuden piirteitä. Ovatko ne sitten normaaleja piirteitä, riippuvuutta vai pelkästään omistamisenhalua on sitten toinen juttu. Uskottomuuden olen antanut anteeksi, koska olen kokenut olevani osittain siihen syypää ja halunnut yrittää uudelleen. Viisautta vain ei ole ilmeisesti tullut kummallekaan koska tilanne on toistunut. Tiedän omat lukuisat puutteeni ihmisenä ja kumppanina, mutta järkeä on valitettavasti alkanut tulla päähän vasta viime vuosina.
"Uskottomuuden olen antanut anteeksi, koska olen kokenut olevani osittain siihen syypää ja halunnut yrittää uudelleen. "
Niinpä niin. Lähisuhderiippuvainen kokee, että kaikki johtuu hänestä. Tosiasiassa sinä et ole mitenkään syypää miehesi uskottomuuteen. Se on ainoastaan miehesi valinta. Samoin pelkästään (läheisriippuvaisen) sinun valinta, että otat miehen aina takaisin, jos hän suinkin haluaa. Unohdat itsesi, omat tarpeesi, laiminlyöt itseäsi, keskität kaikki ajatuksesi mieheen, hän menee kaiken muun edelle. Läheisyysriippuvuuteen liittyy tyypillisesti pysyminen ITSELLE huonossa ihmissuhteessa. Ja ihan aikuisten oikeasti: miehesi toiset naiset, erot ja muut eivät tee sinulle yhtään hyvää. Vielä pahempaa on se, ettei kyseenalaista omaa toimintaasi. Rajat pitäisi asettaa toiselle ja ottaa omat tarpeet huomioon. - marilii-53
Syvällä
"Normaaliliitossa kumpikin uhrautuu (höh, tyhmä sana tässä yhteydessä) ja kumpikin saa."
Ei noin. Normaaliliitossa kumpikin antaa ja kumpikin saa. Uhrautumisesta ei ole kyse. - Syvällä
Tuo on paremmin ilmaistu, tuota hain. Normaaliliitossakin tosin ajoittain toinen voi antaa enemmän,. Mutta ihan sama. Minusta on vaan surullista, kun pitkän yhdessäolon jälkeen tulee ero ja toinen vielä mitätöi koko yhteisen elämän. Joku voi siihenkin älähtää, ettei se mitään merkitse, miten jättää, mutta kyllä se vain merkitsee. Tulee mieleen, onko kyse jostain masennuksesta, joka sumentaa menneen ja saa sen näyttämään ankealta. Vai mistä on kyse? Äitini sairastui dementiaan ja masennukseen (ei liity eroon, vaan yleiseti elämään), ja hän koki, ettei koko hänen elämässään ollut ollut yhtään iloa ja onnea. Äiti oli aiemmin iloinen ja huumorintajuinen, rakastava ja lämmin ihminen, vai pitäisikö ajatella, että hän oli valehdellut ja näytellyt koko aiemman elämänsä?
Kaikki eivät ole kerrasta poikki-ihmisiä. Ihmiset tekevät virheitä monilla elämän alueilla, jopa toistuvia. Kyllä saa antaa anteeksi. Mutta jos toinen ei halua edes saad anteeksi, ei kadu, ei koe tehneensä väärin niin eipä siinä sitten ole oikein vaihtoehtoja.
Minun ei pitäisi kirjoittaa tänne, kun se on kuin punaista vaatetta heiluttaisi.
- marilii-53
"Elän toivossa että jokin ihme tapahtuu koska en kestä tätä todellisuutta. Mies on aina ennenkin palannut vaikka on muuta vakuuttanut."
Tuo on juuri merkki siitä, että olet läheisriippuvainen. Et kestä ajatusta erosta. Mies päättää mitä tekee, sinä toimit avuttomana kynnysmattona, koska et osaa asettaa hänelle rajoja. Heikkojen rajojen asettamiseen liittyy "päätös", ettei siedä enää yhtään kertaa jotain asiaa, mutta antaa kuitenkin AINA ”vielä yhden tilaisuuden”. Jopa toivot vielä saavasi tilaisuuden. - Kuurasydän
Osallistun myös keskusteluun, sillä itseni jätettiin kylmästi viikko sitten. Toki takana "vain" 5 vuoden suhde, mutta minulle ero tuli puskista ja mies oli sitä hautonut jo puoli vuotta. Ymmärrän sinun ja oman mieheni tilanteen siitä, että rakkaus loppuu. Tosin kritisoin häntä ja sinunkin tilannetta sillä, että miten se voikin olla vaikeata puhua tunteistaan? Keskustelua yritin, mutta mieheni pelkäsi konflikteja ja tässä on selvinnyt kaikenlaista, kuinka alusta asti en ole ollut sopiva hänelle. Olo on loukattu, petetty, katkera ja niin yksinäinen. Mutta niin sinulle kuin kaikille muillekin, kaikesta voi selvitä ja tärkeintä on rakastaa itseään, lähteä ihmisten ilmoille ja itkeä silloin, kun itkettää. Itse olen itkenyt työpaikoilla, harrastuksissa jne. Elämä on myös vastoinkäymisiä. On totta, että läheisten kuolemat ovat myös suuria kriisejä elämässä ja on myös luonnollista, että silloin punnitsee koko elettyä elämää. Olemme erilaisia, mutta epäilen myös, että pystyykö miehesi olemaan täysillä uudessa suhteessa vai hakeeko hän kenties jotain, josta ei itsekään tiedä. Sinun on nyt laitettava itsesi etusijalle ja panostettava omaan hyvinvointiin niin henkisesti kuin fyysisestikin, vain siten jaksat suuren surun ja pettymyksen keskellä. Olen myös varma, että sinulle on tarjolla parempaa. Itseään pitää arvostaa, vaikka sen huomaamiseen tarvitaan elämän kova koulu. Hurjasti tsemppiä!
- Kuurasydän
Myös minä rakastan ja tulen aina rakastamaan miestäni, mutta myös toisen tunteita on kunnioitettava. En voi roikkua hänessä loputtomiin, annoin itselleni luvan olla yhteyksissä tämän viikon verran ja nyt kun tavarat on vaihdettu, alkaa oma parantuminen. Kipeää tekee ja on tuskaista, mutta kaikesta voi selvitä, kun niin päättää ja alkaa ajatella itseään. Ansaitset parempaa, arvosta siis itseäsi!
- EhkäKaikkiKäyHyvin
Mitä pyhimyksiä tällä palstalla on? Päästä irti, anna olla, elä omaa elämääsi, unohda. Ei ole kovin yksinkertaista kun on elänyt useamman vuosikymmenen toisen kanssa. Elämä on jo rakentunut tietynlaiseksi. Siinä on rakkautta ja kiintymystä. Jatkuvuutta, tulevaisuutta.Sitten toinen heittäytyy pelleksi ja romuttaa kaiken.
Irti päästäminen ei todellakaan tapahdu hetkessä. Itse olen vähän samantapaisessa tilanteessa. Toista vuotta olen surrut ja kaivannut. Nyt alan vähitellen täyttyä raivolla ja vihalla. Enkä vieläkään täysin tajua mitä on tapahtunut ja miksi. Tällä hetkellä janoan kostoa ja haluan että vastapuoli kärsii yhtä paljon kuin minä olen kärsinyt. Mitään konkreettista en tietenkään aio tehdä, olen ihan järkevä ihminen. Väitän myös että kuvaamani tuntemukset ovat ihan normaaleja tässä tilanteessa. Jotain mitä pitää käydä läpi jotta lopulta voi päästää irti. Ehkä.
Kun elämä romahtaa, mikään ei ole erityisen helppoa.- dtjhfs
Ei pyhimyksiä, vaan normaaleja, tuntevia ihmisiä. Sellaisia, jotka osaavat katsoa asiaa myös toisen osapuolen kannalta. Kukaan ei lähde ilman hyvää syytä. Tervettä on myös osata luopua, eikä tarrata kiinni.
"Siinä on rakkautta ja kiintymystä. Jatkuvuutta, tulevaisuutta. Sitten toinen heittäytyy pelleksi ja romuttaa kaiken."
Eihän se noin mene, tiedät itsekin. Elämässä mikään ei ole varmaa, paitsi muutos ja kuolema. Ja himoitsemasi kosto, on myös rakkaudesta mahdollisimman kaukana. Paras "kosto" on oman elämän jatkaminen, välinpitämättömyyden luominen exään. - EhkäKaikkiKäyHyvin
Ja aloittajan miehellä oli hyvä syy lähteä, kun oli tarjolla parikymppinen bimbo? Ja minun miehelläni oli hyvä syy lähteä kun sairastui mieleltään?
Asiat eivät aina ole ihan yksioikoisia, tiedät sen itsekin. - Asterilaji
dtjhfs kirjoitti:
Ei pyhimyksiä, vaan normaaleja, tuntevia ihmisiä. Sellaisia, jotka osaavat katsoa asiaa myös toisen osapuolen kannalta. Kukaan ei lähde ilman hyvää syytä. Tervettä on myös osata luopua, eikä tarrata kiinni.
"Siinä on rakkautta ja kiintymystä. Jatkuvuutta, tulevaisuutta. Sitten toinen heittäytyy pelleksi ja romuttaa kaiken."
Eihän se noin mene, tiedät itsekin. Elämässä mikään ei ole varmaa, paitsi muutos ja kuolema. Ja himoitsemasi kosto, on myös rakkaudesta mahdollisimman kaukana. Paras "kosto" on oman elämän jatkaminen, välinpitämättömyyden luominen exään.Tämänlaiset kommentit avioerokeskusteluun tulevat yleisesti heiltä jotka ovat itse halunneet erota joko pettämisen ja uuden suhteen vuoksi. Tai sitten he ovat olleet liitossaan järkisyistä ja voivat olla myös niitä kakkosia. Silloin heidän empatiansa on jättäjän puolella! He näkevät kaiken niin yksinkertaisen realistisesti ja jopa tunteettomasti.
Onko oma lehmä ojassa? - jhhjh
Asterilaji kirjoitti:
Tämänlaiset kommentit avioerokeskusteluun tulevat yleisesti heiltä jotka ovat itse halunneet erota joko pettämisen ja uuden suhteen vuoksi. Tai sitten he ovat olleet liitossaan järkisyistä ja voivat olla myös niitä kakkosia. Silloin heidän empatiansa on jättäjän puolella! He näkevät kaiken niin yksinkertaisen realistisesti ja jopa tunteettomasti.
Onko oma lehmä ojassa?"heidän empatiansa "
Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee TÄMÄN (toisen ihmisen) näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. Sympatia, myötätunto on asia erikseen.
Ihminen ei myöskään ole tunteeton, vaan juuri empaattinen, jos hän kykenee ymmärtämään SEKÄ pettäjää/jättäjää ETTÄ petettyä/jätettyä. Empatia on hyvin mahdollista myös eroavan parin kesken. Se on myös tervettä. Kuten sekin, että osaa erottaa omat tunteet kumppanin tunteista. Jos osaa tunnistaa, eritellä ja käsitellä tunteitaan, pärjää niiden kanssa sekä kumppanin tunteiden kanssa. Myös erossa. Ilman mitään hermoromahduksia, toisen syyttelyä ym. mikä puolestaan vaan kertoo siitä, ettei pärjää omien tunteidensa kanssa. - kolmashylsy
Asterilaji kirjoitti:
Tämänlaiset kommentit avioerokeskusteluun tulevat yleisesti heiltä jotka ovat itse halunneet erota joko pettämisen ja uuden suhteen vuoksi. Tai sitten he ovat olleet liitossaan järkisyistä ja voivat olla myös niitä kakkosia. Silloin heidän empatiansa on jättäjän puolella! He näkevät kaiken niin yksinkertaisen realistisesti ja jopa tunteettomasti.
Onko oma lehmä ojassa?Olet oikeassa. Näin se todellakin on. Pettäjät, jättäjät ja kakkoset ovat pettäjää puolustamassa. Ihan tavallisia suhteita, mutta pettäjällä pahoja ongelmia itsensä kanssa. Ei ongelmia hoideta pettämällä. Ei vahva ihminen jätä heittämällä ja salamavauhdilla. Kun itsensä kanssa on sujut ja mieli terve, niin erokin hoidetaan hyvin.
- EhkäKaikkiKäyHyvin
jhhjh kirjoitti:
"heidän empatiansa "
Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee TÄMÄN (toisen ihmisen) näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. Sympatia, myötätunto on asia erikseen.
Ihminen ei myöskään ole tunteeton, vaan juuri empaattinen, jos hän kykenee ymmärtämään SEKÄ pettäjää/jättäjää ETTÄ petettyä/jätettyä. Empatia on hyvin mahdollista myös eroavan parin kesken. Se on myös tervettä. Kuten sekin, että osaa erottaa omat tunteet kumppanin tunteista. Jos osaa tunnistaa, eritellä ja käsitellä tunteitaan, pärjää niiden kanssa sekä kumppanin tunteiden kanssa. Myös erossa. Ilman mitään hermoromahduksia, toisen syyttelyä ym. mikä puolestaan vaan kertoo siitä, ettei pärjää omien tunteidensa kanssa.Välikysymys jhhjh:lle: Jos lähtijä osallistuu eron järjestämiseen pääosin tönimällä (ihan fyysisesti siis), niin onko jätetyn vaan tyynesti kaivettava itsestään empatiaa? Pitääkö silloinkin asettua toisen osapuolen kokemusmaailmaan? Tämä ei ole mikään keksitty tarina vaan ihan omaa historiaa. Valitettavasti.
- jhhjh
EhkäKaikkiKäyHyvin kirjoitti:
Välikysymys jhhjh:lle: Jos lähtijä osallistuu eron järjestämiseen pääosin tönimällä (ihan fyysisesti siis), niin onko jätetyn vaan tyynesti kaivettava itsestään empatiaa? Pitääkö silloinkin asettua toisen osapuolen kokemusmaailmaan? Tämä ei ole mikään keksitty tarina vaan ihan omaa historiaa. Valitettavasti.
Mitä?! No ei todellakaan väkivaltatilanteessa pidä edes ajatella empatiaa, vaan keskittyä suojaamaan itseään väkivallalta, niin henkiseltä kuin fyysiseltä.
Itse häipyisin tuollaisesta tilanteesta enkä suostuisi enää tapaamaan exää ilman jonkun toisen ihmisen läsnäoloa. Jos tilanne on päällä, etsi turvakoti (tai muu "turvapaikka" esim. ystävien luota). - jhhjh
kolmashylsy kirjoitti:
Olet oikeassa. Näin se todellakin on. Pettäjät, jättäjät ja kakkoset ovat pettäjää puolustamassa. Ihan tavallisia suhteita, mutta pettäjällä pahoja ongelmia itsensä kanssa. Ei ongelmia hoideta pettämällä. Ei vahva ihminen jätä heittämällä ja salamavauhdilla. Kun itsensä kanssa on sujut ja mieli terve, niin erokin hoidetaan hyvin.
Turhan mustavalkoinen tuo petetyn näkökulmasi. Niin jätetyillä/petetyillä kuin lehtijöillä/pettäjillä on omat ongelmansa. Ketään ei tarvitse puolustella, jokaisella oma elämänsä, jota kaikilla on oikeus elää haluamallaan tavalla. Kaikki ovat kaiken lisäksi yhdenveroisia, kumpikaan ei ole pelkästään pahis/hyvis.
Aika säännönmukaisesti jätetyn/petetyn ongelma on se, että kumppani lähti. Lähtijän/pettäjän ongelma taas usein ratkeaa erolla. Tosin tässä ap:n tapauksessa on vähän eri asetelmat, koska ap ei osaa asettaa miehelle mitään rajoja.
- kyökkivilosohvi
Minua vähän hämmästyttää kummastuttaa mistä nuo noin syvät tunteet ovat tulleet sinulle näin jälkikäteen... sanot aloituksessasi tarkkaan ottaen näin
"Olin tyytyväinen elämään, vaikka suurta rakkauden huumaa ei ollutkaan enää alun jälkeen."
Jos sinulla kerran ei ole ollut rakkauden huumaa enää vuosikymmeniin, niin miksi noin suuri murhe ja ikävä kun miehesi jälleen kerran lähti toisen naisen matkaan?
Sinä kuittaat miehesi naisen kaipuun ikäkriisinä, vaikka todellisuudessa hän mitä ilmeisimmin on hakenut rakkautta, oikeaa ihmistä elämäänsä useampaan otteeseen avioliittonne aikana, ehkäpä fyysistä kosketustakin mikä teidän avioliitostanne on mitä ilmeisimmin puuttunut.
Siitähän tuo toistuva vieraiden naisten matkaan lähteminen kertoo, mies ei saa kotoa sitä mitä hän tarvitsee.
Oletko tosiaan syvästä ja kaiken voittavasta rakkaudesta hänet takaisin ottanut vai jostain muusta syystä?- Samaansuuntaann
Ei 30vuotinen liitto ole pelkkää rakkauden huumaa, se hurmio häviää noin kolmessa vuodessa , kun arki oikeen kunnolla astuu mukaan, mutta huuman jälkeen silti halutaan ja tahdotaan olla yhdessä, kun on yhteiset tavoitteet ja arvot ja rakastetaan toisiamme ja tahdotaan kasvattaa jälkikasvu ja maksaa talon velat yhdessä pois, välillä työnnetään ja taas välillä vedetään, mutta aina yhteen suuntaan.
- jhhjh
Samaansuuntaann kirjoitti:
Ei 30vuotinen liitto ole pelkkää rakkauden huumaa, se hurmio häviää noin kolmessa vuodessa , kun arki oikeen kunnolla astuu mukaan, mutta huuman jälkeen silti halutaan ja tahdotaan olla yhdessä, kun on yhteiset tavoitteet ja arvot ja rakastetaan toisiamme ja tahdotaan kasvattaa jälkikasvu ja maksaa talon velat yhdessä pois, välillä työnnetään ja taas välillä vedetään, mutta aina yhteen suuntaan.
"kun on yhteiset tavoitteet ja arvot ja rakastetaan toisiamme "
Niin, tai JOS on. Tässä ap:n tapauksessa ei ole yhteisiä tavoitteita, arvoista puhumattakaan, eikä rakasteta toisia. Mitään syytä yhteiseloon ei ole. - jhhjh
"Sinä kuittaat miehesi naisen kaipuun ikäkriisinä, vaikka todellisuudessa hän mitä ilmeisimmin on hakenut rakkautta, oikeaa ihmistä elämäänsä useampaan otteeseen avioliittonne aikana, ehkäpä fyysistä kosketustakin mikä teidän avioliitostanne on mitä ilmeisimmin puuttunut. "
Totta. Usein menee noin. Molempien sukupuolien kohdalla.
- raatona
Mulla myös lähes samanlainen tarina. Pitkä liitto takana, ei mitään isompaa riitaa, mitä nyt arki varmasti tehnyt tehtävänsä. Lapsista nuorinkin jo teini-ikäinen. Viime syksynä sitten paljastui että mies on vähitellen rakentanut vuosien saatossa ihan uutta toista elämää itseään 27 vuotta nuoremman naisen kanssa ja muutti sitten tämän kanssa yhteen. Ilmotti mulle että hänellä on nyt uusi ihana elämä eikä halua olla missään yhteydessä enää ei lapsiinsa eikä minuun. Kyllä tämä on ollut sellainen paskamyrsky että oksat pois ja olen kyllä lähinnä giljotiinin läpi revitty raato. Toipuminen on hidasta enkä ole varma tapahtuuko sitä koskaan. Olen saanut itseni jonkinlaiseen kuosiin etten romahtele ihan päivittäin, mutta lasten ahdistuksen ja ihmetyksen katsominen sivusta särkee sydämen. Jotenkin sen tajuan että jos mies on päättänyt heittää vanhenevan vaimonsa pois niin on tietysti loogista ettei sen kanssa ole tekemisissä, mutta että lapsetkin! En ole miehen kanssa voinut olla puheissa syksyn jälkeen ja miehen viestit on välittänyt hänen äitinsä (!!). Mies on loukkaantunut siitä etteivät omat lapset ymmärrä olla ylpeitä siitä, että heidän isänsä on saanut uuden kauniin ja nuoren puolison.
- realisimiaikkunantakaa
Tuollaisesta jalokivestä eroon päässy on lottovoitto.
- kolmashylsy
Ei siis tottakaan! Nämä on niin outoja tarinoita miten miehet voi käyttäytyä. On kuin joku loinen aivoissa tai muukalainen - se jostakin.
- 39035i9eiutieo
kolmashylsy kirjoitti:
Ei siis tottakaan! Nämä on niin outoja tarinoita miten miehet voi käyttäytyä. On kuin joku loinen aivoissa tai muukalainen - se jostakin.
Vanhenevan miehen viimeinen epätoivoinen yritys yrittää tekeytyä nuoreksi ja hakea sitä kautta elinvoimaa. Nuori nainen saa hänet tuntemaan itsensä elinvoimaiseksi ja tottakai hän varmaan sitä onkin jonkun aikaa, jotkut ehkä jopa pysyvästi. Todellista nuorenemista ei tietenkään tapahdu vaan asia on vaan miehen pään sisällä. Monesti se osuu juuri tuohon kohtaan kun miehen oma vaimo alkaa nätisti sanottuna rupsahtaa eli tulee kurttua ja ruttua ja tissit räpsähtää kohti vatsaa ja vaihdevuodet piinaa eikä seksikään oikein suju. Siihen päälle lasten aikuistuminen mikä alleviivaa omaa ikääntymistä ja monesti myös omien vanhempien ikääntyminen, sairaudet ja kuolema. Kaikki alleviivaa elämän lopullisuutta, mutta mies hakee siihen luuloteltua jatkoaikaa nuoren naisen voimalla. Mutta ei sitä lisäaikaa panemalla saa eikä muutenkaan, se on pelkkää harhaa. Useimmmiten miehet eivät aatoksistaan puhua tai pukahda eikä ainakaan sille omalle vaimolleen, joka painiskelee omien ongelmiensa kanssa. Voi miten monelta ahdistukselta, kivulta, surulta ja mielipahalta säästyttäisiin, jos pariskunnat vain saisivat suunsa auki. Nämä on niiiiiiin nähty vierestä, kun olin ennen töissä sosiaalipuolen hommissa ja työ sivusi näitäkin juttuja.
- jhhjh
No kenellepä ei olisi alun perin toivetta elää yhdessä kunnes kuolema erottaa? Elämän varrella sitten vaan sattuu ja tapahtuu jotain sellaista, ettei yhteiselo ole enää mahdollista. Tai vaikka se olisi MAHDOLLISTA, niin mitään järkeä siinä ei ole, ellei molemmilla ole liitossa hyvä olla ja yhteispeliä yksissätuumin.
Itse olisin voinut kyllä antaa anteeksi miehen uskottomuuden, mutta eronnut silti > lusikat jakoon > uusi koti. En ymmärrä tuollaista eron jälkeistä vehtaamista. Olette tekemisissä paljon, ja odottelet yhä miestä hoiviisi. Painajainen on se, ettet tajua liittonne olevan ohi ja sinun pitäisi asettaa miehelle rajat. Olet hyljännyt itsesi.- Emotions
Tässäpä järjen ääni. Mutta kun joillakin meistä on tunteetkin. Nähdäkseni omien tunteiden kieltäminen on pahinta itsensä hylkäämistä.
- sokosemotion
Tuhoavista tunteista olisi kuitenkin hyvä päästä eroon käsittelemällä ne. Palaamalla kerta toisensa jälkeen huonoon suhteeseen kertoo minun mielestäni aika vahvasti tuhoavista tunteista, joista ei osaa päästää irti.
- jhhjh
Emotions kirjoitti:
Tässäpä järjen ääni. Mutta kun joillakin meistä on tunteetkin. Nähdäkseni omien tunteiden kieltäminen on pahinta itsensä hylkäämistä.
Haloo! Jokaisella meistä on järki, tunteet JA tahto. Tunteita ei pidäkään kieltää vaan niitä käsitellä.
- Roksi
Joillekin naisille käy niin, että kun he rakastuvat, menevät naimisiin, niin miehestä tulee elämän keskipiste.
Nainen liittää elämänsä miehen elämään niin saumattomasti ettei hän enää erota itseään miehen elämästä: Nainen omaksuu miehen mielipiteet, harrastukset, kiinnostuksen kohteet, jopa ruuat tehdään miehen mieliruuista.
Ajan mittaan vaimon oma minuus ja sen rajat ovat häipyneet olemattomiin. Vaimo ei enää kykene määrittelemään omia mielipiteitä tärkeistä asioista, hänellä ei ole omia harrastuksia eikä kiinnostuksen kohteita, ja esim oma työ ei ole minkään arvoista vaan miehen työ on tärkeää.
Entä sitten kun mies löytääkin uuden naisen ja ottaa eron? Kun hän lähtee, hän repäisee elämänsä ja kaikki siihen liittyvät pois vaimon elämästä ja vie kaiken mennessään. Ja kun vaimo on liittänyt elämänsä miehen elämään eikä ole pitänyt omastaan huolta, eron jälkeen on vain pelkkää tyhjää.
Kaikki on kadoksissa, oma minuus, kaikki.
Sitä virhettä ei saisi tehdä että luopuu omasta elämästä. Omaa reviiriä, omaa minuutta, täytyy huoltaa ja hoitaa kuin puutarhaa ja sillä täytyy olla selkeät rajat, toista ei saa päästää omalle henkiselle reviirille.
Ja totuus on se, että onnistuneen parisuhteen perusta ja edellytys on kummankin kyky itsenäiseen ajatteluun.
Jos näin ei ole, läheisriippuvuus syntyy.
Läheisriippuvuudesta pääsee eroon niinkuin kaikista riippuvuuksista, vieroituksella ja uuden oman elämän rakentamisella. Kun esim viinasta on riippuvainen, elämään ei mahdu mitään muuta kuin viina. Kun siitä pääsee eroon, uusi elämä täytyy aloittaa alusta.
Läheisriippuvainen nainen joka on jo ex, usein oirehtii eron jälkeen esim siten että pohtii vaistomaisesti: Mitähän mieltä mies on tästä.... Tykkääköhän mies tästä ruuasta... Jos ostan uuden auton, mitä mies sanoo...
Sitten havahdutaan ajattelemaan että mitä mieltä MINÄ olen, tykkäänkö MINÄ ..
Usein täytyy sitten kaivaa jostain se oma mielipide esiin tai muodostaa se alusta uudelleen koska sitä ei ole pitkään aikaan ollut olemassakaan.
Kaikkiin vieroituksiin täytyy varata paljon aikaa; myös mielen, psyyken, täytyy tottua uuteen.
Nykyään miehet arvostavat naista jolla on omat mielipiteet, oma elämä, omat rahat, oma työ, omat harrastukset. Onnistuneen parisuhteen muodostaa sitten se yhdessä vietetty aika ja kaikki siihen liittyvä.
Totta puhuen ymmärrän täysin miestä joka kaipaa uutta elämää ''erillisen ihmisen'' kanssa, ja haluaa pois vaimon luota joka tuntuu kasvaneen kiinni mieheen kuin ylimääräiseksi jäseneksi.- kolmashylsy
Hyvä kirjoitus, mutta "joillekin naisille käy" niin, että tilanne hiipii päälle ajan saatossa valtasuhteesta. Alkuihastus on voinut olla valtava. Ei kukaan jäisi pilkattavaksi ja halvennettavaksi suhteeseen , jos se alkumetreillään tuota olisi. Eikä miehet ihastu naisiin jota arvostavat, ihan toiset syyt... mutta miesten pitäisi oppia arvostamaan.
- kolmashylsy
Hyvä kirjoitus, mutta "joillekin naisille käy" niin, että tilanne hiipii päälle ajan saatossa valtasuhteesta. Alkuihastus on voinut olla valtava. Ei kukaan jäisi pilkattavaksi ja halvennettavaksi suhteeseen , jos se alkumetreillään tuota olisi. Eikä miehet ihastu naisiin jota arvostavat, ihan toiset syyt... mutta miesten pitäisi oppia arvostamaan.
- Emotions
Tottakai oma persoona pitää säilyttää, ja näinhän se yleensä meneekin. Sitä en kyllä allekirjoita että eroon pitäisi varautua alusta lähtien, näen sen pelkurin tapana toimia. Rohkea nainen uskaltaa sitoutua ja luottaa suhteen kestävyyteen. Syvästi rakastavalle voi tosin käydä sitten huonostikin jos mies mielenhäiriössä lähtee. Pisteenä ii:n päälle sureva nainen tuomitaan keskustelupalstalla läheisriippuvaiseksi. Ei ole pelkurin hommaa ei.
- kysyyhän
Emotions kirjoitti:
Tottakai oma persoona pitää säilyttää, ja näinhän se yleensä meneekin. Sitä en kyllä allekirjoita että eroon pitäisi varautua alusta lähtien, näen sen pelkurin tapana toimia. Rohkea nainen uskaltaa sitoutua ja luottaa suhteen kestävyyteen. Syvästi rakastavalle voi tosin käydä sitten huonostikin jos mies mielenhäiriössä lähtee. Pisteenä ii:n päälle sureva nainen tuomitaan keskustelupalstalla läheisriippuvaiseksi. Ei ole pelkurin hommaa ei.
Rohkea nainen tai mies (tai muu sukupuoli) on sitoutunut ja rakastaa kumppaniaan, mutta rakastaa myös itseään ja luottaa itseensä. Mikään ei myöskään ole niin rohkeaa kuin päästää irti ja luovuttaa, kun ero on väistämätön. Rohkeaa ei ole jatkaa parisuhdetta, jossa toinen kohtelee väärin, eikä enää rakasta. Yksipuolisessa rakkaussuhteessa yms. roikkuminen on läheisriippuvaisen hommaa.
- summertime__
kolmashylsy kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, mutta "joillekin naisille käy" niin, että tilanne hiipii päälle ajan saatossa valtasuhteesta. Alkuihastus on voinut olla valtava. Ei kukaan jäisi pilkattavaksi ja halvennettavaksi suhteeseen , jos se alkumetreillään tuota olisi. Eikä miehet ihastu naisiin jota arvostavat, ihan toiset syyt... mutta miesten pitäisi oppia arvostamaan.
"Ei kukaan jäisi pilkattavaksi ja halvennettavaksi suhteeseen , jos se alkumetreillään tuota olisi"
Ei niin, vaan suhde kehittyy epäterveeseen suuntaan/epäterveeksi elämän varrella. Siksi pitäisi pysyä hereillä. Jos puoliso pilkkaa, haukkuu, halventaa, pitää kysyä itseltään miksi jatkaa suhdetta, jossa toinen harjoittaa henkistä väkivaltaa. Onko sellainen suhde arvokas (vai irvokas). - summertime__
Juuri noin Roksi. Moni elää elämäänsä puolison kautta. Jos puoliso ottaa ja lähtee, seuraa romahdus. Sitä suurempi romahdus mitä enemmän elää puolison elämää. Ja oikeasti hei; on tavattoman RASKASTA elää "palvovan" kumppanin kanssa. Joten sinänsä ei ole mikään ihme, että löytyy uusi kumppani.
- ala.elää
Joitakin mietteitä;
Miehelle tullut ikäkriisi, tajunnut perin pohjin elämän väliaikaisuuden. Paniikki! Kuolema on väistämätön. (Isän ja enon kuolema) Ja kuten sanoit "halusi laittaa elämänsä uusiksi". Ikää alkaa tulla, nuoruus väistämättä takana.
Se, että hänellä on ollut näitä kriisejä jo aikaisemmin, osoittaa sen että mies on hyvin kypsymätön. Ei hyväksy elämänkaartaan vaan pyristelee vastaan leikkien kymmeniä vuosia nuorempaa kuin on.
Viisainta todella olisi hakea ero. Vetää selvä raja. Tähän loppui. Niin kauan kun tiiviisti vietätte aikaa yhdessä vaikka hänellä jo uusi, ei auta eroprosessissa tippaakaan. Päinvastoin ikään kuin soudatte ja huopaatte ja mies pitää jalkaa oven raossa kun ei suostu tekemään muuttoilmoitusta!
Sinulla on vielä vuosia aikaa nauttia elämästä! Melkeinpä takuuvarmaa on, että jossain vaiheessa mies on tulossa takaisin, tuollainen hullaantumissuhde ei kauan kestä. Ei ainakaan kun arki astuu kuvioon. Toivon sinun olevan viisas ja sanomaan jyrkkä ei. Rajat on kaikella, sinullakin. Älä anna pompottaa itseäsi enää!
Kerran se vain kirpaisee! Vanha p-ska on turvallista ja tuttua vaikka miten järjellä tietäisi sen olevan pelkästään pahasta. Siitä voi olla yllättävän vaikea ja pelottava irrottaa. Toivottavasti saat rohkeuden!- Emotions
Olipa hieno kirjoitus. Aika todennäköinen selitys tuollaisille järkeä vailla oleville lähdöille. Tätä ketjua lukiessani on tullut mieleen kuva polkupyörästä, jossa on takarengas rikki. Ei kulje, mutta useiden kirjoitusten perusteella vika onkin eturenkaassa, jos ei ihan kokonaan, niin ainakin suurelta osin. Hyvä kun löytyy joku, joka näkee selvästi mikä kumi on puhki ja vaatii korjausta. Kiitos.
- kysyyhän
" hänellä on ollut näitä kriisejä jo aikaisemmin, osoittaa sen että mies on hyvin kypsymätön"
Jaa-a. Aika varovasti lähtisin tuollaisia päätelmiä tekemään, sillä ne harvoin pitävät paikkaansa. Ei me täällä voida tietää ap:n miehen taustoja ja hänen lähtönsä syitä, edes ap ei tiedä. Saati sitten, että kriisi olisi kypsymättömyyden merkki. Ehei. Se, että on kriisi, on kasvun ja muutoksen paikka. Vieraissa käynti kertoo siitä, ettei viihdy (syystä tai kolmannesta) puolison kanssa. Jos joku tietää edes jotain suhteista ja syistä joiden vuoksi lähtijä on lähtenyt, niin tietää myös, ettei se ole helppoa. Vanhasta suhteesta irtautuminen on raskasta, tuskallista. Syyllisyydentunto saattaa olla tässäkin tapauksessa se juttu miksi mies on palannut. Hyvin usein se on sääli. Kumpikaan näistä tunteista ei kylläkään ole kovin hyvä perusta parisuhteen jatkolle.
Hei Täysinrikki ja muutkin.
Luin tässä keskusteluketjussa paljon tukea ja rohkaisua ja vertaiskokemustakin.
Halusin vielä hieman laajemminkin kommentoida.
Elämän yksi tärkeitä teemoja, joka tulee lähes jokaisen eteen, on kyky oppia luopumaan. Jotkut sanovat, että koko elämä on vain luopumisen opettelua siihen pisteeseen asti kun joutuu luopumaan itse elämästä. Itse en ehkä näe asiaa noin yksiviivaisesti, mutta on tässä myös suuri totuuskin.
Ihmisen kuuluukin taistella toki 'omistaan'. Tärkeistä asioista luopumisen kuuluukin olla vaikeaa ja kipeää, muutenhan mikään ei merkitsisi mitään. Mutta yhtä tärkeää on tajuta se hetki, kun on osattava irrottaa ja luovuttaa. Niitä hetkiä on elämässä eron lisäksi muitakin, vaikkapa työpaikan tai asuinpaikan vaihtaminen tai oman käytöksenkin muuttaminen: Jokin ymmärrys siitä, että tämä ei nyt jatku vaan loppuu. Joilleikin ihmisille loppumisen ja luopumisen teemat ovat vielä vaikeampia kuin toisille. Tämäkin liittyy jokaisen omaan tunnehistoriaan.
Nyt olet sen pisteen edessä, että voit opetella luopumista, loppumista, taakse jättämistä. Ja pikkuhiljaa vapautumista siitä kaikesta, uusien asioiden kutsumista elämääsi. Vaihtoehtosi toki on pistää vastaan, roikkua menneessä ja kieltää tosiasiat. En vain usko, että niillä keinoin saat sitä, mitä eniten tarvitset. Olet vastuussa itse elämäsi mielekkyydestä, kuten kaikki me muutkin. Nyt on tilaisuus alkaa elää sitä kohti
Merja, diakoni- EhkäKaikkiKäyHyvin
Diakoni Merja ei nyt ehkä ole ihan sisällä tässä asiassa. Kyse ei ole siitä miten aloittajan pitäisi tässä tilanteessa toimia. On ihan selvää että luovuttava on, jos mitään oleellista muutosta tilanteeseen ei tule.
Aloittajan viesti kertoo kestämättömästä tuskasta. MIten jaksaa yleensä elää päivästä toiseen. Väitän että tiedän mistä on kyse, olen itsekin hieman samantapaisessa tilanteessa. Tunteet vyöryvät yli. On kohdattava ero paitsi rakkaasta ihmisestä, myös totutusta elämäntyylistä. Maa jalkojen alla upottaa.
Kirkon pitäisi tietää mitä kärsimys on. Jeesus tunsi inhimillisiä tunteita. Hänkin olisi halunnut välttää kärsimyksen. Rukoili Getsemanessa että malja otettaisiin häneltä pois. Olisi ollut julmaa opastaa Jeesusta siinä tilanteessa, että tässä on nyt sinulle oiva tilaisuus opetella luopumista, vaihtoehtona on toki pistää vastaan, mutta sillä keinolla tuskin saat sitä mitä tarvitset.
Toivon että diakoni Merja selvittää mikä aika tutkimusten mukaan kuluu, että vuosikymmenten avioliitosta pääsee yli. Ja mitä tunteita siihen prosessiin kuuluu. Oman kokemukseni mukaan pelkoa, surua, vihaa. Joinakin päivinä niin paljon, että tunteet lähestulkoon musertavat.
Ymmärrän että tarkoitus on hyvä Merja diakonilla, ja sanat tarkoitettu lohduttamaan ja antamaan uskoa tulevaan. Niistä kuitenkin välittyy vaatimus selvitä ja jättää tunteet sivuun. Se vaan lisää kärsivän taakkaa. Suurin apu on vierelläkulkijoista, jotka kuuntelevat ja malttavat olla neuvomatta. - 9955551
Sinä Merja olet ihan mukana tässä asiassa. Täällä vain ei moni kirjoittaja tajua, että täytyy ottaa vastuu omista tunteista, ajatuksista, murheista, ongelmista - siis omasta elämästä vastuu. Eikä syyttää toisia omasta kurjuudesta.
Hei EhkäKaikkiKäyHyvin
On tärkeää, että muistutit tunteiden voimasta. Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että tunteet ovat monesti murskaavan voimakkaita ja niiden sietäminen on joskus todellista tuskaa. On yksilöllistä, mikä ketäkin helpottaa, mutta mainitsemasi vieressäkulkija ja kuuntelija on arvokas lahja. Sen lisäksi moni hyötyy eri ilmaisukeinoista, esim. kirjoittamisesta tai maalaamisesta.
Tunteilla on aina tärkeä tehtävä. Ne kertovat ihmisyydestä. Ne auttavat ihmistä prosessoimaan elämän eri käänteitä. Tunteiden täytyy saada antaa tulla - ja aikanaan myös mennä.
Merja, diakoni- kysyyhän
Kyllä vaan. Tunteet ovat joskus murskaavan voimakkaita, tuskallisiakin. Mikäli tällaiset tunteet pitkittyvät, siitä seuraa stressiä ja uupumusta. Josta puolestaan seuraa vielä murskaavampia ja voimakkaita tunteita. Tällainen kierre on syytä katkaista. Ellei löydä keinoja tunteidensa setvimiseen, kannattaa ehdottomasti kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Itse olen käyttänyt "pahassa paikassa" kaikkia mahdollisia keinoja työstääkseni kriisiäni. Musiikki, kirjoittaminen, maalaaminen, tanssi muu liikunta (nyrkkeily on tosi hyvä keino purkaa VIHAA). ystävät/sukulaiset/ammattiauttajat. Jo vain löytyi tasapaino.
- Nainentäällätäällä
Ymmärrän että tuo on todella vaikea ja rankka tilanne, mutta mies on muiden naisten matkaan lähtenyt sun sijaan. Olette olleet niin nuoresta asti yhdessä että ette vain meinaa osata olla ilman toisianne Hän ei ole uskollinen eikä kunnioita tai rakasta sinua sillä tavalla kuin kuuluisi. Itse en tuollaista miestä huolisi
enään. Joko vain minä tai ei minua ollenkaan. Kuuntele, arvosta itseäsi sen verran että et salli tuollaista, olet arvokkaampi kuin hän ajattee sinun olevan. Sanoit että et itsekkään ole ollut virheetön ja olet tehnyt väärin myös mutta tuo kuulostaa liian sekavalta että saisitte tuota suhdetta kuntoon enään. - kysyyhän
Tuska ja painajainen loppuu, kun tajuat päästää irti. Miehen isän ja enon kuolema ei liity mitenkään hänen lähtemiseen ja menneisiin toisiin naisiin. Ties kuinka monta naista on ollut, joista sinä et tiedä. Mutta ei sen väliä. Merkitystä on vain sillä, että annat miehen mennä, pistät eron vireille, omaisuuden jakoon. Siinä samalla alat rakentaa itselle entistä parempaa elämää. Sehän on suorastaan hyvä, että pääset miehestä, joka ei arvosta eikä rakasta sinua. Miksi tuollaisen retaleen vuoksi kannattaa itkeä ja murehtia?
- voimiasinulle
Luin tämän ketjun. Paljon olet neuvoja saanut. Osa hyviä, osa aivan raakileita,ihmisiltä, joista välittyy, että eivät ymmärrä tilannettasi. Itsellä samalla tavoin nuoruudessa solmittu pitkä avioliitto takana, joten luulen ymmärtäväni tunteesi. Se , että mies ei ole osoitetta vaihtanut, kertoo, että pitää edelleen takaporttia varalta. Kerrot, että on ottamassa eroa vaan onko toteuttanut mitään. Jos et ole saanut ilmoitusta ensimäisestä vaiheesta, hae se itse. Ositus määrtetään ykkösvaiheen päivämäärän mukaan. Jos miehellä on rahavaroja, uusi ihastus voi olla rahasyöppö. Hae sitten ositus. Jos sinulla ei ole taloudellisesti varaa jäädä taloon, hanki uusi koti. Se kirpaisee muutenkin synkässä tilanteessa, mutta ajan myötä auttaakin. Pikku hiljaa uudet ovet alkavat aueta. Mies haluaa ehkä säilyttää turvallisen taustan , johon palata,muttä älä anna sen naisen lapsineen syödä pöydästäsi vaan huolehdi osuudestasi. Ihmeellistä olisi, jos tuo suhde kestäisi. Mies väsyy muutamassa vuodessa ja nainen väsyy vanhaan mieheen, varsinkin, kun rahat mieheltä loppuvat. Mies jää, mutta toivottavasti sinä olet jo päässyt eteenpäin ja et enää välitä. Toivon voimia sydämestäni sinulle. Ei kannata etsiä syitä miehen käyttäytymiseen eikä syylistää itseään. Jokaikiseltä löytyisi syitä , joilla puolustella vääriä tekojaan. Niin ja pikku hiljaa värit palaavat taas elämään💖.
- kolmashylsy
Jonkun pitäisi perustaa joku yhdistys, johon täysin vastuuntunnottomien josta luonnehäiriöisten henkisesti runnellut puolisot saisivat täsmäapua. Se että tulee kohdelluksi täysin käsittämättömän huonosti ja epäinhimillisesti vaatii jotakin muuta kuin itseselvyyksien lateleminen. Eipä paljon lämmitä diakonissan sanat, kun huokuu kauaksi ettei ymmärrä asiaa. Jos puoliso käyttäytyy kuin mielenvikainen ihastuksensa temmellyksessä, ei missään nimessä tee hyvää kenellekkään. Itse olen saanut apua aamulla TV1 6:30 Elämä käännekohdassa sarjasta. Tänään paloittelusurmatun pojan isä kertoi kamppailuistaan hyväksyä tapahtunut asia. Me kaikki jotka olemme nähneet läheisen ihmisen mielen muuttuvan siinä silmiemme edessä kuin vastakohdaksi siitä mikä oli inhimillistä, ymmärrämme toisiamme. Järjettömiin tekoihin ei löydy vastauksia. Meidän puolisomme on kuin tuo paloittelija, joka lähes tuomiotta asiasta selvisi ja elää elämäänsä, niin kuin ei mitään.
- kolmashylsy
Anteeksi kirjoitusvirheet, mutta tätä ei meinannut saada onnistumaan tänne.
- Kggkkjh
Jos tulee kohdelluksi huonosti puolison taholta,siihen ei auta muu kuin puolustautuinen,eli ero.Jos ajattelee itsensä mielenvikaisen puolison uhrina,jää ns. Tuleen makaamaan ei ymmärrä omaa osuuttaan suhteessa,vaan jää toisen armoille.se on epätervettä.
- 9955551
"Meidän puolisomme on kuin tuo paloittelija, joka lähes tuomiotta asiasta selvisi ja elää elämäänsä, niin kuin ei mitään. "
HALOOOOOO! Jotain rajaa hei sinullekin! Aivan sairas vertaus. Paloittelukuolema on ihan eri juttu kuin puolison muuttuminen, uskottomuus tai ero! Toisten tunteita ja niiden käsittelyä ei voi tietää. Eikä ole tarvekaan. Jokainen tuntee omalla tavallaan, ja se siitä. Ihmiset myös osaavat käsitellä tunteitaan eri tavalla. Toiset osaa, toiset eivät 1) - silloin heidän kielteisten tunteiden syy on AINA toisissa ihmisissä. Nyyh nyyh, kun toi teki väärin ja tuo sanoi pahasti. Mikä pakko sitä olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka kokee umpimädiksi? Ihmissuhteet ml. parisuhde on täysin vapaaehtoinen asia. Jos suhde ei tyydytä eikä mikään auta, aina voi erota. Eikä jäädä suhteeseen marisemaan vuosiksi miksi toinen muuttuu ja on muutenkin täysin dorka. Eron jälkeen taas murehditaan miksi tuo dorka jätti.
Olen itsekin eronnut ex-puolisosta, joka muuttui omaksi vastakohdakseen. Vaikka mitä yritin, en voinut asialle mitään. Paitsi todeta sen tosiasian, ettei toista voi muuttaa, ellei tällä ole sellaiseen mitään halua ja tarvetta. Tulipahan TODELLAKIN tunnettua kaikenlaisia tunteita, oli tuskallisia ajatuksia. Mutta se mikä on syytä aina muistaa: ne ovat omia ja johtuvat omasta itsestä. Niistä ei voi syyttää ketään. Se että jää liittoon, jossa puoliso kohtelee epäinhimillisesti ja huonosti on ihan omaa tyhmyyttä ja kyvyttömyyttä kohdata totuus - liitto on tiensä päässä, tappiin on tultu. Ero vireille.
1) tunteiden/ajatusten käsittelyä, kohtaamista, havainnointia voi HARJOITELLA . - vähänkorjattavaa
Paljon asiaa oli edellississä kirjoituksissa, mutta kovin empaattiselta ei 9955551 kirjoituskaan vaikuttanut. Yksi asia on varma dorkamainen ja ilkeä käytös suhteessa ei ole suhteen toisen osapuolen vika vaan aina sen joka toimii tökerösti. Esimerkiksi väkivaltaisista suhteista on hyvin vaikea irrottautua, tämä tiedetään ja se johtuu pitkälti syyllisyydestä mitä uhrikin kokee ja toisaalta toisen osapuolen syyllistämisestä.
- paljon_
vähänkorjattavaa kirjoitti:
Paljon asiaa oli edellississä kirjoituksissa, mutta kovin empaattiselta ei 9955551 kirjoituskaan vaikuttanut. Yksi asia on varma dorkamainen ja ilkeä käytös suhteessa ei ole suhteen toisen osapuolen vika vaan aina sen joka toimii tökerösti. Esimerkiksi väkivaltaisista suhteista on hyvin vaikea irrottautua, tämä tiedetään ja se johtuu pitkälti syyllisyydestä mitä uhrikin kokee ja toisaalta toisen osapuolen syyllistämisestä.
"Paloittelukuolema on ihan eri juttu kuin puolison muuttuminen, uskottomuus tai ero! "
Edellinen kirjoittaja oli tasan oikeassa tässä. Vertaus on yksinomaan hullu.
"Yksi asia on varma dorkamainen ja ilkeä käytös suhteessa ei ole suhteen toisen osapuolen vika vaan aina sen joka toimii tökerösti. "
Niin. Mutta dorkamaista on jäädä suhteeseen syyttelemään toista dorkamaisesta käytöksestä. Syyttely on suhteen myrkky.
"hyvin vaikea irrottautua, tämä tiedetään ja se johtuu pitkälti syyllisyydestä mitä uhrikin kokee "
Syyllistyminen puolison tunteista johtuu omasta epäterveestä narsismista. Epätervettä sekin, että parisuhteessa tuntee itsensä uhriksi. Terveestä tai edes terveemmästä suhteesta on huomattavasti helpompaa irtaantua ja erota kuin epäterveestä. Se vain, että juuri siitä hyvin epäterveestä suhteesta, jossa tuntee itsensä uhriksi olisi kaikkein tärkeintä erota, ihan oman hyvin voinnin kannalta. Ihmisen pitäisi vaalia aitoja ja terveitä ihmissuhteita. Epäterveistä pitäisi pikimmiten päästä eroon. - vakavaasia
Oletko elänyt paljon_väkivaltaisessa suhteessa tai keskustellut syvällisrmmin sellaisessa suhteessa eläneen kanssa. Eivät he kaikki ole mainitsemiasi epäterveen narsistisia. Ensinnäkin väkivaltainen käytös saattaa ilmaantua suhteeseen pikkuhiljaa, jos olet kiintynyt ja sitoutunut suhteeseen ja sitähän toimiva suhde edellyttää (kaikki kun ei pysty siihenkään) uskot toisesta hyvää ainakin alkuunsa ja jos toinen on vähänkään narsistinen hän osaa hyödyntää tätäkin. Monet narsistit ja väkivaltaiset ihmiset voivat ulospäin näyttää mitä miellyttävimmiltä ja parhaimmilta kumppaneilta ja jos toinen sattuu aukaisemaan suunsa väärälle ihmiselle, joka vähättelee toisen kokemusta ja toteaa ettei se nyt sellainen voi olla. Siinä ihminen saattaa sulkeutua ja tuntea kokemuksiaan liian vahvoiksi, liioitelluiksi. Häpeää saattaa syntyä siitä, että itsehän on tuollaisen valinnut, oma huono valinta jne.
Nämä eivät ole yksinkertaisia ja mustavalkoisia asioita ja ne riippuu niin monesta muusta tekijästä ihan ympäristöstä lähtien, että itse en lähtisi tuomitsemaan muutakuin sen sanon, että väkivallan uhri on se sitten fyysistä tai henkistä ei itse ole siihen koskaan syypää! Kyllä lyöjä (henkinen tai fyysinen lyönti) itse nostaa kätensä lyöntiin ja tekee valinnan.
- Täysinrikki
Kiitos kaikille jotka olette ottaneet osaa kirjoitukseni aikaansaamaan keskusteluun. Elämä ei ole koskaan mustavalkoista ja yksiselitteistä niin kuin eivät ihmissuhteetkaan. Päätökset elämän suunnasta kypsyvät aikanaan, kun kukin siihen on valmis. Se mikä on tarkoitettu, tapahtuu ja on vain uskallettava oppia luottamaan siihen että elämä kantaa ja vie sinne, mihin kuuluukin. Ehkä se kärsimyksen tarkoituskin joskus toivottavasti selviää. Ja ehkä selviän jotenkin itsekin, joskus.
Teille empaattisille, jotka olette osa selvästi itsekin sydän raskaana jaksaneet tuoda hyviä neuvoja, lohtua ja tukea, teille toivon paljon voimia ja toivoa paremmasta. Teitä, jotka olette tulkinneet hyvin suoraviivaisesti kertomiani tapahtumien syitä ja seurauksia, epäilleet tunteitani ja varsinkin niiden puutetta sekä kritisoineet tekojani tai saamattomuuttani: kiitän siitä että olette antaneet paljon ajattelemisen aihetta. Toivon teille viisautta ja kykyä avata omat kipeät tunnelukkonne.- 9955551
Sinulle ap vielä kommentoin. Tee kuten parhaaksi katsot, jatka tästä eteenpäin valitsemallasi tiellä. Mutta hae avioeron 1. vaihetta, omaisuus jakoon (ellei teillä ole avioehtoa). Sitä ei tarvitse edes heti jakaa. Voit myös ottaa miehen takaisin (taas hetkeksi...) mutta omaisuutenne ositus tehdään siitä huolimatta tuon 1. vaiheen mukaan. Muuten voi harmittaa, kun mies reissuillaan hassaa kaikki rahat, ehkä tekee velkaakin ja sitten olette samassa kusessa.
- EhkäKaikkiKäyHyvin
Sydämellinen kiitos sinulle Täysinrikki tämän keskustelun aloittamisesta ja yhtä lailla sen lopettamisesta ylläoleviin koskettaviin sanoihin. Samoin iso kiitos Kolmashylsylle. Luin näitä viimeisimpiä viestejä moneen kertaa kyynel silmässä. Näissä kirjoituksissa jos missä ilmenee välittävä vertaistuki. Sitä tarvitaan kun muutos elämässä tuntuu kestämättömän suurelta eikä siitä edes ymmärrä mitään. Rakkaan ihmisen muuttuminen joksikin muuksi on vaikea paikka. Olin kirjoittaa jo, että kyllä me selviämme, olemmehan vahvoja naisia. Mutta eihän meidän vahvoja tarvitse olla, kunhan olemme omia itsejämme. Upeita, tuntevia naisia. Kaikkea hyvää teille!
- 970595e
Olet kokenut hirvittävän shokin, josta toipumiseen tarvitset ulkopuolista keskusteluapua. Kannattaa hankkia sitä, siis terapeutti ja eroryhmä.
Hyvä neuvo tuo avioeron vireillepaneminen, ositus kannattaa tehdä tosiaan mahdollisimman pian, raha-asiat voivat tuntua pieniltä, mutta usko pois, kiität itseäsi vielä siitä, että varmistat omat rahasi itsellesi. Jokainen päivä ilman ositusta lisää riskiä, että menetät rahoja, jotka kuuluvat sinulle.
Kun ryhdyt toimimaan, niin vähitellen saat elämääsi takaisin omiin käsiisi, nyt olet kuin miehen armoilla koko ajan mikä vaikuttaa henkiseen jaksamiseesi. Puhu läheisillesi äläkä salaile tilannetta. Sinulla ei ole syytä häpeään. - paljon_
Kuten tuossa edellä jo pariin otteeseen on kehotettu, hae ihmeessä virallista eroa. Tehkää ositus ja muuta muualle. Nykyisessä asunnossasi mennyt jää turhaan kummittelemaan, tasapainon löytäminen on vaikeaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575580
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233557Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281672Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2061656- 781102
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna261088Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49907Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259836Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71819Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35818