Olen lähtenyt avioliitosta 13 vuoden yhdessäolon jälkeen. Muutin toiselle paikkakunnalle lapseni ja lastenlasten lähelle joka on edellisestä avioliitosta.En jaksanut enää halveksintaa,vähättelyä ja uhkaavia tilanteita .Olen 70 vuotias koin elämäni turvattomaksi mieheni kanssa . Asumusero on vireillä. En halua tutustua uusiin ihmisiin, tytär käy usein luonani. On vaikea tottua aivan yksin olemiseen kun siinä kumminkin ollut se toinen ihminen. Olisin halunnut olla mieheni kanssa elämäni loppuun asti,olisin halunnut keskustella mieltäni painavista asioista,olisin halunnut tuntea vaikka toisen käden hipaisun joskus . kun itse yritin puhua miltä minusta tuntuu,tuli heti vastareaktio huutamalla ja syyttämällä.kävin ajoittain perheterapeutin puheilla jaksaakseni eteenpäin koska miestä ei sinne saanut,"hullut siellä vaan käy". Haluaisin olla nyt niin lastenlastenkin elämässä mukana enempi mutta on mennyt monta vuotta hukkaan kun näin heitä tosi harvoin pitkän välimatkan vuoksi. Nyt olen epävarma kuinka paljon voin puuttua ja kysellä heidän voinnistaan ja elämästään etteivät koe ahdistavana ja utsivana...itselläni ei ole kokemusta mummosta,olivat jo kuolleet ennen syntymääni. Nyt olen kuin eksyksissä miten elämääni jatkan....
selviytymiskeinoja uuden elämän aloittamiseen
11
411
Vastaukset
- VoimiaSinulle
Olipa puhutteleva aloitus. Mielelläni antaisin sinulle ehdotuksia, neuvoja tms. mutta en minä osaa. Ymmärrä tilanteesi ja epävarmuutesikin. Toisen ihmisen lähellä on mukva olla, mutta jos tulee mitätöidyksi, niin siitä haluaa irti. Mitätöinti vie valtavasti voimia.
Lapsenlapsiin on todellakin helpoin muodostaa se avoin vuorovaikutteinen suhde ensimmäisten vuosien aikana, mutta myöhemminkin se onnistuu kun on avoin. Kysele ja kerro myös itsestäsi. Asiaa voisi auttaa, jos kertoisit tyttärellesi ne tuntemukset, joita kirjoitit viestin aloituksessakin. - Enalistuenään
En minäkään osaa neuvoa sulla on enemmän kokemusta elämästä kuin minulla. Toki uuden elämän aloittajan on kokemus ja voin vain kertoa että koville otti. No ne on tasksejäänyttä elämää ja uusi elämä josta nautin. Toki opin niistä pettymyksiä joita koin ja en uusintaa halua. Se että me naiset alistutaan joko tietäen ja tietämättä suhteissamme miesten jalkoihin. Sitä en enään tee. Nyt olen löytänyt kumppanin joka on tasaarvoinen. Myös kohtelee samoin kun minä. Alistuin aikaisemmin toisen käytöksen muutoksiin ja niihin typeriin syytöksiin osamattomuuttani. Milloin olin huonosti siivonnut tai huonosti hoitanut jonkun asian mihin ei ollut tyytyväinen. Kun ilmi tuli kaksoiselämä jota vietti ja sillä kovat omantunnon tuskat eikä osannut muutoin purkaa pahaa oloaan. Olin alistuvainen liian kiltti en koskaan antanut takaisin. Vaati todella paljon ja saikin minut toimimaan kuten halusi. Selänhieronnasta lähtien tein kaiken. Mies vain valitti työstressi olevan syynä ja uskoin. Kun lopulta kaikki tuli ilmi nousin kuten joutsen ilmaan ja annoin tulla kaiken pahan ulos osoitettuna oikeaan osoitteeseen. Samoin annoin sille toiselle. Nyt kun aikaa kulunut eivät ole edes yhdessä enään. En tiedä miksi. Kun vuosia minua petettiin kaksoiselämää eläen. Kun erosin kai tuolla kakkosellakin lopahti mielenkiinto en tiedä. Mutta en enään alistu tuollaiseen. Jos törmään uudestaan toimin toisin. Tietää tämän uusi kumppaninikin.
Hei.
On ymmärrettävää, että olet hämilläsi uudessa tilanteessa ja etsit samalla myös rajoja, minkä verran voit olla lapsesi perheessä läsnä.
Kerroit aikoinaan käyneesi perheneuvonnassa, ymmärsinkö oikein että vanhalla paikkakunnallasi? Sinun on ihan mahdollista hakea keskusteluapua nyt uudelta asuinpaikaltasi. Eri paikkakunnilla vähän eri paikoista saa apua, mutta esim. seurakunnan diakoniatyöntekijä voi kanssasi myös miettiä, miten tukea sinua nyt uusissa kuvioissa. Kerroit ettet halua tutustua uusiin ihmisiin, koska tytär käy luonasi: Kysyn varovasti kuitenkin, eikö olisi hyvä, jos tuttavapiiri olisi hieman isompikin kuin vain omat lapset perheineen?
Voimia sinulle uusiin kuvioihin. Anna hämmennyksen olla ja ota ristiriitaisetkin tunteet vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Ajan mittaan prosessoit asiaa ja olostut nykyiseen
Merja, diakoni- totta-maar
Diakonit ovat vihonviimeisiä juorukelloja, ei sinne. Kirkon perheneuvojat samaten. Mistä Merja tiedät että prosessoi asiaa ja olostuu? Kirkon työntekijät ovat kovia tyttöjä ja poikia ylhäältä päin kertomaan miten asiat tulevat menemään. Huolehdi Merja omista työnohjaajalla käynnistäisi, jos diakoniasihteeri sinut sinne päästää.
- Oppeliini1
On terveellistä sinulle itsellesi tavata muita ihmisia, nuoria, vanhoja, sairaita, terveitä, mielenkiintoisia tai vain olotilaansa tyytyneitä. jokaisella on sinulle annettavaa mutta sinun on otettava ensiaskel ja näytettävä että haluat osllistua.
Vaikka alussa et haluaisikaan ketää juttukaveriksesi, saat huomata että tutusua erilaisiin ihmisiin on rikkaus jota ei kannata halveksia!
Se myöskin antaa uusille ajatuksille tilaa, olet ilmeisen tarpeeksi jo murehtinut menneestä surullisesta elämästäsi.
Ehdottaisin että osallistuisit seurakuntasi tapaamisiin, kokouksiin, tarjoaisit vapaaehtoisesti apua missä vain voit auttaa. Tuo on mielenkiintoista, sinulta vaaditaan hyvin vähän mutta saat valtavasti itsellesi takaisin.
Toinen jossa sinulta ei kysellä eikä vaadita mitään, on osallistuminen erilaisiin harrastuksiin. Oli ne sitten kurssimuodoissa, iltaluokissa tai kokoontumisina viikonloppuisin.
Lapsenlapsesi haluavat askarrella ja tuohuta kanssasi, kun olet ensin muutaman kerran tavannut ja vähän tutustunut heihin. Aivan pienet, teiniikäisiin saakka tykkäävat leipoa ja kokata. Siinä voi tutustua lähemmin ja jutustella aivan tyhjänpäiväisiä.
Kaikista tärkeintä on että annat ihmisten tietää että olet olemassa. - mepärjätään
Etsi paikkakunnaltasi eläkeläisjärjestö. Riippuu paikkakunnan koosta, miten tarjontaa on. Monilla on mielenkiintoisia matkoja, kesätoimintaa, tanssi-iltoja kuorotoimintaa. Kaikki varmasti selkenee, kun aika kuluu. Nostan sinulle hattua, kun uskalsit repäistä itsesi irti tuosta suhteesta. Tuossa iässä ihminen ei enää muutu, voi teeskennellä vähän aikaa. Tiedän tuon kohtelun liiankin hyvin. Syyllistämisen, koskemisen puutteen, puhumattomuuden, aikatauluttamisen, kostamisen, mollaamisen puoli tuttujen kuullen ja oikeuden olla anteeksi pyytämätta, vaikka mitä tekisi Lisäksi kadulla 10 metriä edellä kulkemisen, kaikenpuolisen nöyryyttämisen, rankaisemisen. Ja sen vihan ja uhkailun, kun et enää alistukkaan.
- gjkyjudc
Hyvä, että olet päässyt haitallisesta, epäterveestä suhteesta eroon. Mutta mitä tarkoitat, kun sanoit hakeneesi "asumuseroa"? Sillä eihän sellaista tarvitse hakea, avioeron 1. vaihetta kylläkin.
" En halua tutustua uusiin ihmisiin, tytär käy usein luonani. "
Hae nyt ihmeessä itsellesi uutta seuraa, ja harrastuksen/harrastuksia. Sitä on maailmassa kaikenlaista kivaa ja hauskaa. Turha siellä kotona on yksin odotella tyttären vierailuja. Kun itselläsi on toimiva sosiaalinen elämä ym. niin luontevammin käy yhteydenpito lapsenlapsiinkin; voit kertoa heille mitä puuhaat, niin heillekin on helpompaa kertoa sinulle omasta elämästään, tulee vastavuoroisuutta.- uusisivuonuusi
Kun muuttaa pois elinkumppaninsa luota, on se myös taistelun pakenemista. Luovuttaminen on helppoa, kun silloin voi itse päättää. Ennen kuin luovuttaa on luotava suunnitelma. Milloin Nooa rakensi arkin? Aivan, ennen sadetta. Jos et ollut suunnitellut muuta kuin poislähdön, olet toiminut ainoastaan tunnepohjalla. Olet siis rakentanut uuden elämäsi hiekalle. Ja nyt sitten kysellään, että mitenkäs nämä ja nämä........
Yhteydenpito on varmaankin kahden kauppa. Kysy heiltä, onko mahdollista tulla käymään ja jos on niin sovi aika. Ihan helppoa. Muut ajankulun asiat on jokaisen itse tehtävä. Joku kirjoittaa kirjan, joku matkustelee, joku hankkii koiran, joku tulee alkoholistiksi, joku jakaa leipää ruokajonossa...... Jokainen tietää itse mikä on mahdollista. Se on päätettävä itse.
- äläkaduyhtään
Joo kyllä se aikaa ottaa jopa vuosia, kunnes lähtee, ainakin pettävän, väkivaltaisen, juopon luota. Omaa elämää ei kannata tuhlata vanhuudenkaan turvaa miettien, sillä aiempi miestyyppi ei välitä vanhasta vaimosta senkään vertaa kuin aiemminkaan.
- kertsu
Et halua tutustua uusiin ihmisiin, mutta kyllä sinun kuitenkin kannattaisi edes yksi ystävä lähellesi sallia. Lasten ja lastenlasten kanssa on tietenkin hyvä olla ja olla heidän elämässään, mutta he ovat kuitenkin eri sukupolvea kuin sinä. Ja helposti käy niin, että ripustautuu heihin liikaa ja se taas voi olla heille liian haastavaa. Joten koita löytää joku ikäisesi.
Joku tuolla mainitsikin eläkeläisjärjestöt. Kannattaa ehkä liittyä sellaiseen, siellä on monenlaista toimintaa. Kokeile edes. Paras tapa tutustua uusiin ihmisiin on lähteä jonkun porukan kanssa matkalle. Tutki paikallislehteä. Siellä on erilaisia järjestöjä, jotka järjestävät matkoja ja aina ei tarvitse olla sen järjestön jäsen. Sieltä voi löytyä sitten joku ihminen, jonka kanssa onkin sitten mukava jutella ja kenties tutustua lähemminkin. Pientä aktiivisuuttahan se tietysti vaatii itseltäkin, mutta olen omassa elämässäni huomannut, että täysin vieraassa porukassa on joskus yllättävän helppoa ja mukavaa olla, kun vain itse on avoin ja ystävällinen. Eipähän ole menneisyys painolastina, kun kukaan ei tunne sinua. Olet uuden elämän alussa. Etkä ole vielä mikään ikäloppu. Onnea vaan tulevaisuuteesi! - vapausonihanaa
Itse erosin pitkästä liitosta vuosi sitten. Aikuiset lapseni asuvat muilla paikkakunnilla, joten aika yksin olin eron jälkeen. Heillä on oma elämänsä ja opiskelunsa, joten heidän aikansa kului omissa toimissaan. Yksinolo pakotti minut toimimaan, sillä en halunnut enkä jaksanut loputtomiin velloa eron myrskyissä, kun kuitenkin minulla oli nyt oma elämä elettävänä. Alkuaikoina auttoi puhuminen hyvän ystävän kanssa, johon luotti täysillä. Pikkuhiljaa lähdin ulos ihmisten pariin, kun kotoa ei kukaan tule hakemaan, niin se vain on.
Uusiin ihmisiin tutustuminen oli minullekin aluksi jännittämisen aihe, mutta kun rohkeasti avasi suunsa ja oli kiinnostunut asioista, niin kaikki sujui hyvin. Kuten yllä "kertsu" kirjoitti, niin joku matka vieraiden ihmisten kanssa toimii hyvin. Itsekin tein päiväretken vieraassa porukassa, ja oli yllättävän helppoa jutella muiden retkeläisten kanssa. Kun aloittaa "puhtaalta pöydältä" uusien ihmisten kanssa, se on vapauttavaa, usko vain. Joku uusi harrastus tai vanhan harrastuksen elvyttäminen tuo arkeen uutta rutiinia, jota sitten odottaa innolla. Rohkeasti vaan mietit, mistä tykkäät, ja toteutat sen. Koskaan ei todellakaan ole liian myöhäistä aloittaa uusia asioita!
Tänä vuonna kävin erokurssin. Siitä oli minulle tosi paljon apua, ja tutustuin moniin mukaviin ihmisiin. Sieltä sai voimaa ja selviytymiskeinoja tulevaisuuteen. Voisitko sinä kenties harkita erokurssille menoa? Vertaistuki on voimauttavaa ja mahtavaa. Netistä löydät tietoa eri erokursseista. Esimerkiksi Eläkeliitto järjestää erokursseja ja moni muu taho. Tutki niiden tarjontaa, jos vaikka saisit siitä kipinän mennä kurssille.
Jaksamisia sinulle ja muista, että ovet ovat auki sinulle uuteen elämään, kunhan vain itse sitä haluat!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta2784227Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2721381Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin661336Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes1011134- 841116
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.981058En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1251029Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä58991- 169883
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki15851