Pisin aika kuolleena

Tässä tapaus, joka elvytettiin 70 minuuttia sydänpysähdyksen jälkeen http://www.dailymail.co.uk/news/article-2315773/Man-died-seventy-minutes-brought-life-heart-attack-doctors-shock-16-times.html

George Rodonaia oli useamman vuorokauden kuolleena ollessaan viikonlopun yli ruumishuoneella, ja palasi kehoonsa, kun hänelle alettiin tehdä ruumiinavausta. Alhainen lämpötila auttoi säilyttämään hänen kudoksensa niinkin pitkän ajan yli, joten hän pystyy yhä toimimaan normaalisti.

George Rodonaian tapaus löytyy mm. täältä: http://www.near-death.com/science/evidence/some-people-were-dead-for-several-days.html .

Rodonaia oli kuolleena kolme vuorokautta. Yo. sivulla on kerrottu jopa pidempiäkin tapauksia, eräs oli lumen alla 22 vrk, mutta mukana on myös eräs afrikkalainen joka oli kuolleena viikon ja oli jo osittain madonsyömä.

Arkku hautaaminen on siitä syystä järkyttävä tapa haudata ihminen. Miksi pitää vielä kiirehtiä hautaamista. Tutkiiko lääkäri tarpeeksi, että ihminen on oikeasti kuollut vai tekeekö lääkäri nopean ja huitaistun tutkimuksen, kun lääkärillä on työpäivä lopussa ja pitää päästä äkkiä kotiin.
Eihän lääkäriä kiinnosta pätkän vertaa kuollut ihminen, vaikka hänet haudattaisiin elävältä, koska lääkärillä ei ole mitään tunnesiteitä kuolleeseen ihmiseen.
Mikään ei ole niin järkyttävää, kuin herätä arkussa ja huomata tulleensa elävänä haudatuksi.
Joskus keskiajalla laitettiin arkkuun naru, joka oli yhdistettynä kelloon, jolloin kuollut saattoi soittaa kelloa, jos oli haudattu ja heräsi haudassa eloon.
Miksi suomessa ei ole hautaustapaa, jollaista käytetään monissa maissa.
Vainaja laitetaan arkussa sarkograagiin tai vastaavaan tilaan, ei siis maan alle ja muutaman vuoden kuluttua vainaja haudataan sitten maan alle.
Jos vainaja herää arkussa, niin hänen avunhuutonsa kuullaan.
Myös silloin, kun arkku avataan, niin nähdään onko vainaja ollut oikeasti kuollut.
Jos vainajan asento on arkussa muuttunut, niin hän on silloin heränyt kuolleista, koska ei kuollut liiku arkussa.