missä vika?

Olemme yli 60-vee ja meillä on kaksi lasta.
Olemme tehneet ahkerasti monemmat töitä vuosikymmeniä ja saaneet hieman pesämunaa.

Toinen lapsistamme asuu ulkomailla on henkisesti sairas ja eläkkeellä.
Toinen kuitenkin asuu suht´ lähellä ja hänellä on ihana puoliso ja kaksi aivan ihanaa lasta.

Olemme avustaneet tätä lähellä asuvaa lastamme monella tavalla, mutta tunnemme olevamme kuitenkin vain välttämätön paha.
Lapsemme osti puolisonsa kanssa omakotitalon, johon annoimme n.50-60 tuhatta euroa.
Ostimme asuntoon mm. ilmalämpöpumpun, takapihanoven, jääkaappi/pakastin yhdistelmän, pesukoneen, ulos terassiryhmän varjoineen, sohvat, 2kpl tv:tä, kalliit sängyt, sekä n. 30.000€ maksavan asunto-osakkeeseen , sekä 3v vanhan auton, jonka silloinen
arvo oli 20 000€, sekä huollot ja vakuutukset , sekä renkaat olemme maksaneet,sekä tankkamme autoa useasti, sekä annoimme rahaa esim. tänä vuonna 2500€ ja useasti kävimme ruokaostoksilla.
Useasti myös annoimme rahaa.

Missä mättää?
Viimeisin valehtelu/ vittuilu kuului auton huollosta..jota kysyimme..ja jota ei ollut tehtu ajoissa!
Äiti viimein tilasi huoltoajan!!
Ps. vaihdoimme myös renkaat, pesimme vanteet
Muutenkin auto oli ruokoton.

Olemmeko liian hyväntahtoisia?
Meille tulee sellainen tunne, että lapsi elää perintöä odotellassa..ei meistä väliä!
Haluamme kuitenkin heidän parasta ja haluamme auttaa minkä voimme.
Ilmianna
Jaa

19 Vastausta



Jopa on todella, todella huono mielikuvitus sinulla, ei tähän voi mitään muuta sanoa.
Ilmianna
Jaa
Hei "höynäytettävätkö" !

Lukiessani tarinaasi minulle tuli mieleen vanha sanonta. Sen mukaan vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen juuret ja siivet. Juuret ovat se kasvatus ja hoito jota lapselle annetaan, mutta aikuistumisen aikaan vanhempien tehtävänä on antaa lapsilleen siivet eli itsenäistyminen.

Minusta kuulostaa tarinasi perusteella, että olette jääneet 'juuret'-vaiheeseen. Jatkuva antaminen jatkaa lapsen riippuvuutta teistä eikä auta nousemaan siivilleen ja elämään omaa itsenäistä aikuisen elämää. Minusta tuo ei kuulosta terveeltä.

Olisiko teillä mahdollisuus miettiä kokonaan uudella tavalla suhdettanne aikuisiin lapsiinne? Ettei se enää olisikaan mitään materiaalista auttamista vaan aikuisten tasaväkistä vuorovaikutusta?

Merja, diakoni
Ilmianna
Jaa
Olette todella tehneet hirveästi hallaa lapsellenne tunkemalla sen silmät ja korvat täyteen rahaa ja roinaa! Te olette tappaneet lapsenne halun itse omalla työllään hankkia ylimääräiset roinat (autot, pakastimet jne).
Tuo lapsi ei tarvitse enää yhtään teidän apua, ei henkistä eikä taloudellista. Nyt on korkein aika sulkea rahapussin suu.

Ostakaa itsellenne loma-asunto vaikka Espanjasta, viettäkää siellä kaikki talvet ja kylmät kesät. Matkustelkaa uusiin paikkoihin, maihin. Nauttikaa omasta ajastanne nyt kun teillä sitä on!
Lahjoittakaa ylimääräiset rahanne sitä todella tarvitseville; sairaalle lapsellenne joka ei asu Suomessa, vierailkaa hänen luonaan. Auttakaa köyhiä ja sairaita vanhuksia. Siellä teidän taloudellinen tukenne arvostetaan.

Tuo teidän paha ja ilkeä lapsenne tulee saamaan vielä enemmän ilkeyttä aikaan, kun joudutte tilaan jossa ette voi enää puolustaa itseänne!
On parasta ottaa piiiiiiitkä hajurako häneen. Muuttakaa kauas pois hänen vaikutusvaltansa ulottuvuudelta.

Ennenkuin se on liian myöhäistä!
Ilmianna
Jaa
Siis todellakin,lopettakaa tuollainen hyysäys!Tuohan on aivan sairasta,kyllä aikuisten ihmisten pitää tulla toimeen omillaan!Ajatelkaapa kunhan teistä aika jättää,ja rahat loppuu,mites sitte suu pannaan.Hankkikaa itsellenne elämä!
Ilmianna
Jaa
työnnä molemmille lapsille löylykauha takapuoleen
Ilmianna
Jaa
Vaikeita asioita, usein myös lapsen näkökulmasta. On toki niitä lapsia joille vanhempien omaisuuden kuppaaminen on niin itsestään selvää että omasta elämästä ei edes oteta vastuuta, oletetaan että vanhemmat hoitavat ja maksavat kaikki. Sitten ollaan ihmeissään ja katkeria jos rahahanat/ilmainen työvoima katoaakin.

Itselleni rahan/avun/omaisuuden vastaanottaminen on vähän vaikea asia. Tiedän vanhempien pääosin ajattelevan vain parastani, ja nuorempana avulle on ollut joskus ihan tarvettakin. Päästyäni työelämään olen kokenut avun lähinnä vaivaannuttavaksi. Olen terve ja työkykyinen ihminen joten katson että minun pitää myös pärjätä omillani. Joskus apu tuntuu myös tekosyyltä puuttua elämääni, ja siitä en sitten pidä ollenkaan. Olen ottanut omaisuutta vastaan myös kun sisarellekin on annettu. Sisarelle tuo on tullut todella tarpeeseen, minulle ei, mutta jotenkin tuntuisi tyhmältä luopua osuudestaan sisaren hyväksi vain siksi että sisar on sotkenut taloutensa, minä en.

Ymmärrän että haluatte avustaa lastanne, mutta nuo summat ovat jo niin älyttömiä että en ylläty jos kiitollisuutta ei kuulu. Jos aikuinen ihminen ottaa vastaan tuollaiset määrät rahaa "kivutta" , hän ei tunne kiitollisuutta. Hän on oppinut siihen että rahaa tulee. Hän rakentaa elintasona teidän vanhempien varaan ja ottaa kaiken itsestäänselvyytenä. Olette opettaneet lapsen pitämään vanhempiaan pelkkänä hyödykkeenä.

Toisen lapsen puolesta tulee paha mieli. Vaikka hän asuukin ulkomailla ja on sairautensa takia eläkkeellä, se ei oikeuta kohtelemaan häntä vähempiarvoisena. Rahan syytäminen vain toiselle, vaikka tarpeet erilaisia olisivatkin, antaa selkeän viestin että toinen lapsi ei ole teille tärkeä.

Tapanne toimia tuhoaa suhteenne lapsiinne, molempiin.
Ilmianna
Jaa
MItäs se henkisesti sairas? Sillekki vois ostaa jotain varmaan tolla 60k:lla.
Ilmianna
Jaa
Ja siis niitä kersoja oli pakko silloin joskus tehdä? Mitä saatanaa sitä täällä omaa tyhmyyttään valittaa! Itse olette polkunne valinneet,kärsikää seuraukset!
Ilmianna
Jaa
Jep, jep...olisikohan se niin, että jos jotain annatte, niin antakaa se oikeasti lahjana. Tai sitten ette anna mitään.

JOs olette ostaneet heille auton, niin eikös se auton huolto, tilataan sitä tai ei, ole lapsenne ja puolison asia? Ihan sama juttu, on se auto ruokoton tai ei. Sekään ei kuulu teille.

Jotenkin tuntuu, että hankkiessanne/antaessanne rahaa/tavaraa, te oletatte jonkinlaisen vastavuoroisuuden syntyvän? Että saisit jalansijaan lapsenne elämään ja perheeseen?

Voisit miehesi kanssa vaikka pyrähtää katsomaan sitä ulkomailla asuvaa henkisesti sairasta lastanne, josko hän tarvitsisi samassa mitassa apua teiltä? Tai keskittyä omaan elämäänne ja vaikkapa harrastuksiinne. Jossain vaiheessa jälkeläisistään pitää irrottaa otteensa...
Ilmianna
Jaa
Olette varmasti tarkoittaneen hyvää,antaessanne ja muutenkin auttaessanne lasenne perhettä. He ovat täysi tunneköyhiä,eivatkä elämässään mistään kiitollisia.
Usei tilanne on juuri noin ,kun antaa lapsille tai lapselapsille rahaa tai muuta apua.,,,sillä hetkellä voivat sanoa "kiitti", mutta jatkossa ei tule mitäänvastavuoroisuutta vanhemmille,vaikka jossain vaiheessa sitä todella tarvitsisittekin.
Olen surullinen puolestanne,mutta kuullut katsellut ja lukenut juuri vastaavia tapauksia.Varoitan aina ,että älkää mitään antako tai tehkö,jos se voi tuleivaisuudessa tuottaa katkeruutta.
Itse olimme juuri lahjoittamassa kiinteätä omaisuutta lapselapsillemme,kun ero ja miehen petos tuli puskista.Sotkuahan se olisi aiheuttanut vaikka kuinka tarkoilla termeillä ja nämä asiat tiedostaen lakimiehen opastusella olimme antamassa.
Nyt ei lahjoitella,miehen elämästä selvisi niin paljon viilppiä.
Pussin suu vaan kiinni vaikka itse ei kulutakkaan niin paljon,,antaa vaikka orvoille .
Ilmianna
Jaa
Kysyit aloittaja,missä mättää? No siinä,etten ole nähnyt ,enkä kuullut yhtään perillistä ,joka ei olisi toiminut juuri noin.. kiittämättömyys on maailman palkka.
Äläkä anna sittenkään ,jos ovat pulassa,muista oma paha mieli.
Ilmianna
Jaa
Minä en voi uskoa että olette pystyneet kaikkeen tuohon omista varoistanne, sillä tottahan itsekin elätte normaalia elämää.
Olisin uskonut, jos olisit luetellut puolet vähemmän.
Verottaja iskee tuollaisiin lahjoituksiin, niitä ei voisi varaton nuoripari selittää säästöiksi tai lottovoitoksi.
On ilman muuta selvää, että tuollaisiin lahjoituksiin on pakko tehdä monenmoisia sopimuksia ja omaisuusjärjestelyjä, ei sitä noin vain anneta autoja ja huoneistoja jälkikasvulle. Lahjaverot unohtuivat mainita. Kuka ne maksaa?
Sairaseläkeläinen lapsi toisessa massa tarvitsee ihan saman kuin tämä kiittämätön naapurissa elelevä käenpoika.
Mitä olet ajatellut kertoa hänen auttamisestaan?
Ilmianna
Jaa
Me ollaan myös annettu, kun lapsen perhe joutui ilman omaa syytään tilanteeseen, jossa asunto olisi mennyt, ehkä 40 000, Ei ne mitään erityistä kiitollisuutta ole osoittaneet. Ja lapsi tinttailee minulle minkä ehtii. En ota kovin vakavasti, ilmeisesti on asioita, jotka painavat, ei muuten tartte kenellekään keljuilla. Hoitelen niinikään ihania lapsenlapsia, teen vain sen, en esim. siivoa tai laita ruokaa kuten moni mummu ja muuten elän omaa elämääni. Poimimiani mustikoita vien, mutten kyllä autonrenkaita rupeaisi vaihtamaan. Autonhuoltoaikaa en edes muistaisi kysyä. On kyllä tyttö aika törppo, kun ei ymmärrä, että auton takuu ei korvaa, jos ei teetä määräaikaishuoltoja.
Tietenkin rahaa annetaan lapsille, jos kerta sitä on, ei toki tyhjästä voisi antaa. Pienempiä almuja muille annan, mutten kyllä rupeaisi lapsille kuuluvaa itselle ylimääräistä rahaa muille jakamaan, kuten tuolla ehdotettiin.
Ehkä sinun kannattaa sulkea rahahana ja koettaa lakata miettimästä heitä kokonaan niitä lapsenlapsia lukuun ottamatta. Koeta keksiä muuta ajateltavaa. Äläkä pahoita mieltäsi noin herkästi. Zemppiä
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Millä tavalla aikuinen ihminen voi ilman omaa syytää menettää asuntonsa? En keksi mitään syytä, missä täysin ulkopuolinen tai pankki voi tulla vaatimaan ylimääräistä 40 000 euroa, ellei tuo aikuinen ole sitä oikeasti velkaa. Ja jos on kyse 40 000 euron rempasta, niin esim. kattoremppa pitää maksaa, jos sellainen kerran on tilattu.

Meillä rahavirta minun vanhempiini päin on viimeiset 15 vuotta mennyt niin, että ME annamme heille lahjarahaa useita satoja euroja vuodessa, koska a) haluamme, b) koska he ovat auttaneet minua, kun olin oikeasti vielä lapsi, teini-ikäinen, muutin pois kotoa c) koska he auttoivat meitä liiton alkuvuonna, lainaamalla rahaa hankintoihin, ja korostan lainaamalla rahaa, ei antamalla rahaa, d) tarjosivat pyykinpesumahd. kun olimme kyläilemässä pari kertaa putkiremontin aikana (asuimme muualla sen aikaa) , kun miehen vanhemmat eivät sen aikana edes soittaneet , ei ajatustakaan että olisimme päässeet sinne esim. saunaan tai pesemään pyykkiä. Miehen sisko perheineen tietty pääsi. Miehen veli perheineen pääsi asumaan varahuoneeseen.

Tästä ja monista muista samankaltaisista syistä olemme katkaisseet aivan kaikki yhteydet miehen vanhempiin ja sisaruksiin 5 vuotta sitten. Emmekä tule heitä enää tapaamaan. On tehty paperit, joilla on estetty näiden kaikkien pääsy meidän omaisuuteen, meidän kuolemamme jälkeen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
notandiot, oston jälkeen ilmaantui homevaurio, jota ei kuntotarkastaja "ollut huomannut" eikä välittäjä "ollut tietoinen". Oikeudenkäynti, jonka he myöhemmin voittivat, kesti kaksi vuotta. Asuntoa piti ruveta kiireesti korjaamaan, koska asumaan piti päästä, kun perhe kasvoi. Velka oli piikissa pankissa, kuten tänä päivänä monella on. Osaa ovat maksaneet takaisin, mutta nyt on taas annettu lisää asunnon parannustöihin.
Aikanaan ostimme molemmille auton, kun matka päivittäin olisi kestänyt pari tuntia sivu. Myös toiselle annoimme aikanaan asunnon hankintaan, summaa en enää muista. Heitä avusti myös toinen anoppila.
Ei ole tarkoitus rahoillaan leuhkia, kerroin vain että tietenkin annamme lapsille, kun rahaa on. Ihan työllä se on saatu, kuten aloittajakin, toisella luonteella vain säästyy enemmän, ei ole ollut sairauksia, eikä muitakaan rahaa kuluttavia tapahtumia. Työelämässä on saatu aina olla.
Toisen lapsen leski-anoppi on niin köyhä, että hänellä ei todellakaan ole mitään annettavaa, lapset kyllä tykkäävät olla hänen hoidossaan.
Sinä olet esimerkillinen ihminen, harvinainenkin, kun osoitat kiitollisuutta ja vastuuntuntoa vanhemmillesi. Jos rahaa tarvitsevat, niin tuo meininkisi on oikein hyvä ratkaisu.
Omani oikuttelee, mutta en sitä niin pahaksi ota, kenellekäs muulle kuin äidille. Jos ei yhtään rakastaisi, tuskin pitäisi yhteyttä lainkaan. Ihan niin kuin te olette valinneet toiseen sukuunne. Se on harmi, jos teillä on lapsia. Siltojen polttaminen saattaa jättää jälkensä lapsiin, on kokemusta, mutta sen on toinen tarina, toivottavasti ei teidän kohdalla, niin pitää tehdä kun tuntee oikeaksi.
Sitä odotan että lapsemme kohtuullisesti hoitaisivat asioitamme, kun vanhaksi tulemme ja pitäisivät yhteyttä muutenkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Niin, olette miehesi kanssa tehneet kovasti työtä ja ansainneet omaisuutta, jota nyt voitte jakaa tasapuolisesti omille lapsillenne. Mikä onkin hyvä juttu, jos lapset myös osaa arvostaa sitä ja maksaa velkansa takaisin.

Itse en halua olla velkaa kenellekään, en etenkään omille vanhemmille, mutta tunnustan, etten millään pysty maksamaan takaisin näillä rahoillani kaikkea sitä apua ja elämänmallia, mitä olen heiltä oppinut. Siinä puhutaan vuosikymmenien kasvatuksesta ja neuvoista, ja millä tavalla työtä tehdään, ja kaikki työ on arvokasta. Jos joskus onkin vaikeaa, niin ei se valittamalla parane, vaan pitää sitkeästi puskea eteenpäin. Ja jos joku auttaa, se pitää maksaa jollakin tapaa takaisin.

Koska sunkin lapset ovat vanhempiensa jatke, ja ottamatta enää tämän enempää kantaa sun ja miehesi taloustilanteeseen, mitä olet ajatellut, jos saan kysyä, eikä ole tosiaan pakko vastata: minkälaisen perinnön sun lapset, puhtaasti omalla työllään ja omilla työansioillaan jättää heidän omille lapsilleen, jos jättäisi sun ja miehesi avustukset pois luvuista? Mitä heillä olisi näyttää?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kyllä he hyviä vanhempia näyttävät olevan. Ovat myös saaneet korkeakoulututkinnon käydä ilman velkaa. Olen heille sanonut: muuta en odota kuin että olette omillenne yhteä hyviä vanhempia, kuin mitä me olemme olleet. Mielessäni, sanomatta odotan että jotenkin olisivat mukana jos itse menemme huonoon kuntoon. Ei auta kuin luottaa siihen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Puhun nyt tässä vaan omasta puolestani koska en tietenkään tunne sun lapsia.

Voin sanoa vain sen pohjalta, miten mun oma veli käyttäytyy. On sanomattakin selvää, että me tullaan veljeni kanssa jollakin tavalla pitämään huolta siitä, että mun vanhempien hoito on turvattu. Joko antamalla rahaa tai hoitamalla arkiaskareita muuten (tai molempia=mun veli) Koska itse asun kauempana, ja veljeni paljon lähempänä, hänen on fyysisesti helpompaa jo nyt päästä paikalle.

Sen pääaiheen pohjalta, joka on tämän palstan kattonimikin, mieheni ja minä ollaan päätetty useampi vuosi sitten, että meidän hoito- ja kuunteluvastuu tiettyjä muita henkilöitä kohtaan on tasan 0 euroa ja 0 minuuttia. Syitä en tässä ala sen enempää selvittelemään, mutta kukin voi tahollaan miettiä, mitä vaaditaan, että aikuinen (biologinen lapsi) laittaa välit kokonaan poikki. Emme ole selitelleet syitä ja päätöstämme olla vastaamatta viesteihin ja puheluihin. Meidän tietojemme mukaan, mitä olemme kuulleet, he eivät ole vielä alkaneetkaan tajuta mitä tekivät ja miten pahasti sanoivat, ja mitä tästä vastaamattomuudestamme voi lopulta päätellä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Uskon että teillä on pätevät syyt katkaista välit. Eikä liene muuta mahdollisuutta. Se on toki hyväksyttävää.
Olen itse toisessa polvessa tällaisen vihanpidon kokenut. Koko lapsuuden muistan kun isän kodin (siellä oli äitipuoli) väki ja meidän perhe riiteli, aivan typeristäkin asioista, taustalla alun perin oli vakavampiakin. Tappelivatkin. Oli sitä kurja katsella lapsen silmin.
Ja jäljet: Me tytöt (sisaret ja minä) emme oikein kukaan ole sietäneet miehensä perhettä, vaikka eivät ne perhettä kummempia ole. Se on ihmeellistä ettei siitä pääse eroon vaikka tajuaa että se on tyhmää. Tietenkin teeskentelemme, että välit olisivat kunnossa, kun ei lapsillemme haluta paljastaa, mutta minäkin suorastaan inhosin koko anoppilaa jo heti kun aikanaan menin naimisiin, ennenkä tiesin heistä mitään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

missä vika?

Olemme yli 60-vee ja meillä on kaksi lasta.
Olemme tehneet ahkerasti monemmat töitä vuosikymmeniä ja saaneet hieman pesämunaa.

Toinen lapsistamme asuu ulkomailla on henkisesti sairas ja eläkkeellä.
Toinen kuitenkin asuu suht´ lähellä ja hänellä on ihana puoliso ja kaksi aivan ihanaa lasta.

Olemme avustaneet tätä lähellä asuvaa lastamme monella tavalla, mutta tunnemme olevamme kuitenkin vain välttämätön paha.
Lapsemme osti puolisonsa kanssa omakotitalon, johon annoimme n.50-60 tuhatta euroa.
Ostimme asuntoon mm. ilmalämpöpumpun, takapihanoven, jääkaappi/pakastin yhdistelmän, pesukoneen, ulos terassiryhmän varjoineen, sohvat, 2kpl tv:tä, kalliit sängyt, sekä n. 30.000€ maksavan asunto-osakkeeseen , sekä 3v vanhan auton, jonka silloinen
arvo oli 20 000€, sekä huollot ja vakuutukset , sekä renkaat olemme maksaneet,sekä tankkamme autoa useasti, sekä annoimme rahaa esim. tänä vuonna 2500€ ja useasti kävimme ruokaostoksilla.
Useasti myös annoimme rahaa.

Missä mättää?
Viimeisin valehtelu/ vittuilu kuului auton huollosta..jota kysyimme..ja jota ei ollut tehtu ajoissa!
Äiti viimein tilasi huoltoajan!!
Ps. vaihdoimme myös renkaat, pesimme vanteet
Muutenkin auto oli ruokoton.

Olemmeko liian hyväntahtoisia?
Meille tulee sellainen tunne, että lapsi elää perintöä odotellassa..ei meistä väliä!
Haluamme kuitenkin heidän parasta ja haluamme auttaa minkä voimme.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta