missä vika?

Jopa on todella, todella huono mielikuvitus sinulla, ei tähän voi mitään muuta sanoa.

Hei "höynäytettävätkö" !

Lukiessani tarinaasi minulle tuli mieleen vanha sanonta. Sen mukaan vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen juuret ja siivet. Juuret ovat se kasvatus ja hoito jota lapselle annetaan, mutta aikuistumisen aikaan vanhempien tehtävänä on antaa lapsilleen siivet eli itsenäistyminen.

Minusta kuulostaa tarinasi perusteella, että olette jääneet 'juuret'-vaiheeseen. Jatkuva antaminen jatkaa lapsen riippuvuutta teistä eikä auta nousemaan siivilleen ja elämään omaa itsenäistä aikuisen elämää. Minusta tuo ei kuulosta terveeltä.

Olisiko teillä mahdollisuus miettiä kokonaan uudella tavalla suhdettanne aikuisiin lapsiinne? Ettei se enää olisikaan mitään materiaalista auttamista vaan aikuisten tasaväkistä vuorovaikutusta?

Merja, diakoni

Olette todella tehneet hirveästi hallaa lapsellenne tunkemalla sen silmät ja korvat täyteen rahaa ja roinaa! Te olette tappaneet lapsenne halun itse omalla työllään hankkia ylimääräiset roinat (autot, pakastimet jne).
Tuo lapsi ei tarvitse enää yhtään teidän apua, ei henkistä eikä taloudellista. Nyt on korkein aika sulkea rahapussin suu.

Ostakaa itsellenne loma-asunto vaikka Espanjasta, viettäkää siellä kaikki talvet ja kylmät kesät. Matkustelkaa uusiin paikkoihin, maihin. Nauttikaa omasta ajastanne nyt kun teillä sitä on!
Lahjoittakaa ylimääräiset rahanne sitä todella tarvitseville; sairaalle lapsellenne joka ei asu Suomessa, vierailkaa hänen luonaan. Auttakaa köyhiä ja sairaita vanhuksia. Siellä teidän taloudellinen tukenne arvostetaan.

Tuo teidän paha ja ilkeä lapsenne tulee saamaan vielä enemmän ilkeyttä aikaan, kun joudutte tilaan jossa ette voi enää puolustaa itseänne!
On parasta ottaa piiiiiiitkä hajurako häneen. Muuttakaa kauas pois hänen vaikutusvaltansa ulottuvuudelta.

Ennenkuin se on liian myöhäistä!

Siis todellakin,lopettakaa tuollainen hyysäys!Tuohan on aivan sairasta,kyllä aikuisten ihmisten pitää tulla toimeen omillaan!Ajatelkaapa kunhan teistä aika jättää,ja rahat loppuu,mites sitte suu pannaan.Hankkikaa itsellenne elämä!

työnnä molemmille lapsille löylykauha takapuoleen

Vaikeita asioita, usein myös lapsen näkökulmasta. On toki niitä lapsia joille vanhempien omaisuuden kuppaaminen on niin itsestään selvää että omasta elämästä ei edes oteta vastuuta, oletetaan että vanhemmat hoitavat ja maksavat kaikki. Sitten ollaan ihmeissään ja katkeria jos rahahanat/ilmainen työvoima katoaakin.

Itselleni rahan/avun/omaisuuden vastaanottaminen on vähän vaikea asia. Tiedän vanhempien pääosin ajattelevan vain parastani, ja nuorempana avulle on ollut joskus ihan tarvettakin. Päästyäni työelämään olen kokenut avun lähinnä vaivaannuttavaksi. Olen terve ja työkykyinen ihminen joten katson että minun pitää myös pärjätä omillani. Joskus apu tuntuu myös tekosyyltä puuttua elämääni, ja siitä en sitten pidä ollenkaan. Olen ottanut omaisuutta vastaan myös kun sisarellekin on annettu. Sisarelle tuo on tullut todella tarpeeseen, minulle ei, mutta jotenkin tuntuisi tyhmältä luopua osuudestaan sisaren hyväksi vain siksi että sisar on sotkenut taloutensa, minä en.

Ymmärrän että haluatte avustaa lastanne, mutta nuo summat ovat jo niin älyttömiä että en ylläty jos kiitollisuutta ei kuulu. Jos aikuinen ihminen ottaa vastaan tuollaiset määrät rahaa "kivutta" , hän ei tunne kiitollisuutta. Hän on oppinut siihen että rahaa tulee. Hän rakentaa elintasona teidän vanhempien varaan ja ottaa kaiken itsestäänselvyytenä. Olette opettaneet lapsen pitämään vanhempiaan pelkkänä hyödykkeenä.

Toisen lapsen puolesta tulee paha mieli. Vaikka hän asuukin ulkomailla ja on sairautensa takia eläkkeellä, se ei oikeuta kohtelemaan häntä vähempiarvoisena. Rahan syytäminen vain toiselle, vaikka tarpeet erilaisia olisivatkin, antaa selkeän viestin että toinen lapsi ei ole teille tärkeä.

Tapanne toimia tuhoaa suhteenne lapsiinne, molempiin.

MItäs se henkisesti sairas? Sillekki vois ostaa jotain varmaan tolla 60k:lla.

Ja siis niitä kersoja oli pakko silloin joskus tehdä? Mitä saatanaa sitä täällä omaa tyhmyyttään valittaa! Itse olette polkunne valinneet,kärsikää seuraukset!

Jep, jep...olisikohan se niin, että jos jotain annatte, niin antakaa se oikeasti lahjana. Tai sitten ette anna mitään.

JOs olette ostaneet heille auton, niin eikös se auton huolto, tilataan sitä tai ei, ole lapsenne ja puolison asia? Ihan sama juttu, on se auto ruokoton tai ei. Sekään ei kuulu teille.

Jotenkin tuntuu, että hankkiessanne/antaessanne rahaa/tavaraa, te oletatte jonkinlaisen vastavuoroisuuden syntyvän? Että saisit jalansijaan lapsenne elämään ja perheeseen?

Voisit miehesi kanssa vaikka pyrähtää katsomaan sitä ulkomailla asuvaa henkisesti sairasta lastanne, josko hän tarvitsisi samassa mitassa apua teiltä? Tai keskittyä omaan elämäänne ja vaikkapa harrastuksiinne. Jossain vaiheessa jälkeläisistään pitää irrottaa otteensa...

Olette varmasti tarkoittaneen hyvää,antaessanne ja muutenkin auttaessanne lasenne perhettä. He ovat täysi tunneköyhiä,eivatkä elämässään mistään kiitollisia.
Usei tilanne on juuri noin ,kun antaa lapsille tai lapselapsille rahaa tai muuta apua.,,,sillä hetkellä voivat sanoa "kiitti", mutta jatkossa ei tule mitäänvastavuoroisuutta vanhemmille,vaikka jossain vaiheessa sitä todella tarvitsisittekin.
Olen surullinen puolestanne,mutta kuullut katsellut ja lukenut juuri vastaavia tapauksia.Varoitan aina ,että älkää mitään antako tai tehkö,jos se voi tuleivaisuudessa tuottaa katkeruutta.
Itse olimme juuri lahjoittamassa kiinteätä omaisuutta lapselapsillemme,kun ero ja miehen petos tuli puskista.Sotkuahan se olisi aiheuttanut vaikka kuinka tarkoilla termeillä ja nämä asiat tiedostaen lakimiehen opastusella olimme antamassa.
Nyt ei lahjoitella,miehen elämästä selvisi niin paljon viilppiä.
Pussin suu vaan kiinni vaikka itse ei kulutakkaan niin paljon,,antaa vaikka orvoille .

Kysyit aloittaja,missä mättää? No siinä,etten ole nähnyt ,enkä kuullut yhtään perillistä ,joka ei olisi toiminut juuri noin.. kiittämättömyys on maailman palkka.
Äläkä anna sittenkään ,jos ovat pulassa,muista oma paha mieli.

Minä en voi uskoa että olette pystyneet kaikkeen tuohon omista varoistanne, sillä tottahan itsekin elätte normaalia elämää.
Olisin uskonut, jos olisit luetellut puolet vähemmän.
Verottaja iskee tuollaisiin lahjoituksiin, niitä ei voisi varaton nuoripari selittää säästöiksi tai lottovoitoksi.
On ilman muuta selvää, että tuollaisiin lahjoituksiin on pakko tehdä monenmoisia sopimuksia ja omaisuusjärjestelyjä, ei sitä noin vain anneta autoja ja huoneistoja jälkikasvulle. Lahjaverot unohtuivat mainita. Kuka ne maksaa?
Sairaseläkeläinen lapsi toisessa massa tarvitsee ihan saman kuin tämä kiittämätön naapurissa elelevä käenpoika.
Mitä olet ajatellut kertoa hänen auttamisestaan?

Me ollaan myös annettu, kun lapsen perhe joutui ilman omaa syytään tilanteeseen, jossa asunto olisi mennyt, ehkä 40 000, Ei ne mitään erityistä kiitollisuutta ole osoittaneet. Ja lapsi tinttailee minulle minkä ehtii. En ota kovin vakavasti, ilmeisesti on asioita, jotka painavat, ei muuten tartte kenellekään keljuilla. Hoitelen niinikään ihania lapsenlapsia, teen vain sen, en esim. siivoa tai laita ruokaa kuten moni mummu ja muuten elän omaa elämääni. Poimimiani mustikoita vien, mutten kyllä autonrenkaita rupeaisi vaihtamaan. Autonhuoltoaikaa en edes muistaisi kysyä. On kyllä tyttö aika törppo, kun ei ymmärrä, että auton takuu ei korvaa, jos ei teetä määräaikaishuoltoja.
Tietenkin rahaa annetaan lapsille, jos kerta sitä on, ei toki tyhjästä voisi antaa. Pienempiä almuja muille annan, mutten kyllä rupeaisi lapsille kuuluvaa itselle ylimääräistä rahaa muille jakamaan, kuten tuolla ehdotettiin.
Ehkä sinun kannattaa sulkea rahahana ja koettaa lakata miettimästä heitä kokonaan niitä lapsenlapsia lukuun ottamatta. Koeta keksiä muuta ajateltavaa. Äläkä pahoita mieltäsi noin herkästi. Zemppiä

notandiot, oston jälkeen ilmaantui homevaurio, jota ei kuntotarkastaja "ollut huomannut" eikä välittäjä "ollut tietoinen". Oikeudenkäynti, jonka he myöhemmin voittivat, kesti kaksi vuotta. Asuntoa piti ruveta kiireesti korjaamaan, koska asumaan piti päästä, kun perhe kasvoi. Velka oli piikissa pankissa, kuten tänä päivänä monella on. Osaa ovat maksaneet takaisin, mutta nyt on taas annettu lisää asunnon parannustöihin.
Aikanaan ostimme molemmille auton, kun matka päivittäin olisi kestänyt pari tuntia sivu. Myös toiselle annoimme aikanaan asunnon hankintaan, summaa en enää muista. Heitä avusti myös toinen anoppila.
Ei ole tarkoitus rahoillaan leuhkia, kerroin vain että tietenkin annamme lapsille, kun rahaa on. Ihan työllä se on saatu, kuten aloittajakin, toisella luonteella vain säästyy enemmän, ei ole ollut sairauksia, eikä muitakaan rahaa kuluttavia tapahtumia. Työelämässä on saatu aina olla.
Toisen lapsen leski-anoppi on niin köyhä, että hänellä ei todellakaan ole mitään annettavaa, lapset kyllä tykkäävät olla hänen hoidossaan.
Sinä olet esimerkillinen ihminen, harvinainenkin, kun osoitat kiitollisuutta ja vastuuntuntoa vanhemmillesi. Jos rahaa tarvitsevat, niin tuo meininkisi on oikein hyvä ratkaisu.
Omani oikuttelee, mutta en sitä niin pahaksi ota, kenellekäs muulle kuin äidille. Jos ei yhtään rakastaisi, tuskin pitäisi yhteyttä lainkaan. Ihan niin kuin te olette valinneet toiseen sukuunne. Se on harmi, jos teillä on lapsia. Siltojen polttaminen saattaa jättää jälkensä lapsiin, on kokemusta, mutta sen on toinen tarina, toivottavasti ei teidän kohdalla, niin pitää tehdä kun tuntee oikeaksi.
Sitä odotan että lapsemme kohtuullisesti hoitaisivat asioitamme, kun vanhaksi tulemme ja pitäisivät yhteyttä muutenkin.

Kyllä he hyviä vanhempia näyttävät olevan. Ovat myös saaneet korkeakoulututkinnon käydä ilman velkaa. Olen heille sanonut: muuta en odota kuin että olette omillenne yhteä hyviä vanhempia, kuin mitä me olemme olleet. Mielessäni, sanomatta odotan että jotenkin olisivat mukana jos itse menemme huonoon kuntoon. Ei auta kuin luottaa siihen.

Jossain vaiheessa autoimme mieheni kanssa myös lapsemme perhettä. Aika pian huomasimme että mikään ei riittänyt. Kiitosta ei saatu koskaan ja vaatimukset kasvoivat. Lopetimme pärjäävät kyllä ihan hyvin omillaankin. Meillä käydessä ei edes kahvipakettia ole tuoneet. Lapsenlapsia käyn hoitamassa pyydettäessä ovat ihania. Kaikki kuitenkin hyvin vaikka rahahanat sulkeutuikin.

Meillä on niin,että vaikka niille hakis ns. Kuun taivaalta ja nataisi vaikka mitä, niin itsekkyys heillä säilyy ja hankalaia ovat äänensävyt ,jos jossain käytännön asiassa haluaisimme neuvoa. Valitettavast i neuvoja tarvisisivat- vaikka ovat lukeneet paljonkin. Siispä ei tee mieli antaa rahaa,vaikka olisi paljonkin. Tällä käytöksellä säästymme ikävältä mieleltä ja katkeruudelta.
Ei, kasvatuksessa ei ole vikaa!

Hei
Maailman palkka on kiittämättömyys. Laittakaa hanat kiinni ja ilmoittakaa että kaikki mitä olette makasaneet on sitten ennakkoperintöä joka vähennetään tulevaisuudessa perinnöstänne toisen lapsen hyväksi. Heidän on aika oppia kunnioittamaan teitä eikä pitää itsestään selvyytenä. Itse en ottaisi vastaan ilkeyksiä aikuisilta lapsiltani. Vanhempiaan tulee kunnioittaa kun he kerran ovat aikanaan tehneet kaikkensa heidän hyväkseen. Toisin päin sen pitäisi olla lapset auttaa vanhempiaan kun vanhemmat ovat vanhoja eikä niin että hautaan saakka niitä pitää taloudellisesti auttaa. Toki on ihanaa auttaa jos pystyy mutta se ei voi olla itsestään selvyys.

Maailma on täynnä noita kiittämättömiä jälkeläisiä. Ei voi ymmärtää ,miten lukeneet ihmiset voivat olla tunneköyhiä vahempiaan kohtaan. Kohta tulee taas äitienpäivä, joka on todella vastenmielinen , jos ei vuoden aikana ehdi lapset edes puhelimeen vastata kuin kerran kaksi kuukaudessa.
Välit ovat kyllä kunnossa,mutta kaikki muu on tärkeämpää,kuin vielä pirteät ja kuntoilevat omat iäkkäät vanhemmat.