Oletko pettänyt kumppaniasi ikinä?

No se on todella surullista, jos yhteinen talous on se syy miksi pysytään yhdessä. Asun mielummin vaikka pahvilaatikossa, kuin kauniissa kodissa ihmisen kanssa, joka pettää, eikä kunnioita minua. Koti on se, missä haluan olla turvassa ja tulla arvostetuksi. Jos petturi ei keksinyt muuta keinoa suhteen pelastamiseen, niin aika kovan hinnan maksoi. Ymmärrän ehkä poikkeuksena esim. todella pitkät avioliitot, kun yhteistä taivalta on takana jo paljon. Tuoreemmissa suhteissa pistäisin pelin poikki. En halua toisten rahoja tai taloudellista tukea, jos minua ei kohdella hyvin.
Yrittäkää ihmiset hoitaa ne ongelmanne ennen kuin otatte toisen ihmisen elämäänne. Tasapainoisen ja muita kunnioittavan kanssa arki ja kaikki muu on parempaa, kun ei tarvitse paapoa jotain ongelmalasta.

Onko pettäminen koskaan oikeutettua? Tuossakin ymmärtää että jos pitkä liitto takana. Onko sekin oikeutettua että kyllästyttää niin saa pettää? Onko se oikein että humalassa pettää? Onko se humalan syy sitten? Onko pettäminen silloin oikeutettu kun rakastuu sokeasti toiseen? Se mitä mieltä olen pettämisestä on se ettei petetä vaan erotaan ensin. Sitten lähdetään hakemaan sitä seksiä muilta. Hävettää nuo ihmiset joista kuulee kyliltä. Sydän kylmänä peläten ettei oma puoliso petä. Ettei vaan omalle kohdalle satu tuo nöyryyttävä tilanne.

En hyväky pettämistä jos oma parisuhde kumppanin kanssa sisältäisi seksiä, vaikkakin sitä olisi harvemmin. Jos taas toinen kieltäytyy alati seksistä ilman syytä silloin on toinen asia. Ikäkin on mulla avannut jo silmiä, nuorena kollina juttu oli toisin ja kaikki oli vähän mustavalkoista. Jo vuosia olen tottunut naiseni kieltäytymisiin enkä ole enää ehdottanutkaan seksiä, tyhjää kun saa pyytämättäkin. Naisen haluttomuuden seurauksena olen ollut vieraiden kanssa satunnaisesti ja jopa kertonut kerran. Ihme kyllä ei naiseni eroa halunnut halusi vaan tietää kuka oli ja miksi tein. Totesin että onko ihme kun ei sulla haluja ole. Siihen loppui sen asian käsittely.

Olen pettänyt enkä kiinni jäänyt. Nyt kannan sisälläni sitä katkeruutta ja paskaa mikä siitä jäi. En hae sympatiaa keltään mutta itse joudun tämän käymään läpi yksin. Kadun toki ja itseäni mollaan vielä pitkään. Ei se kertomalla tai anteeksi pyynnöillä korjaannu. Joten itse yritän unohtaa ja oppia mitä tunsin varsinkin sen jälkeen. Eikä jäänyt hyvää oloa millään lailla. En halua enää koskaan samaa tilannetta eteeni. Pari on tullutkin tämän jälkeen mutta aika selkeästi sanon " ei kiitos. Nykypäivän ihmiset ovat niin avoimia tuon seksin suhteen näymmä. En salaa olevani varattu tai muuta sellaista. Siitä huolimatta saan osakseni kiinnostusta josta kylläkin nyt osaan kieltäytyä. Olen ottanut opikseni ja toivon ettei kumppanini tule saamaan tietoonsa. Enkä kerro koska sen minkä menettäisin tuon seksin takia ei ole sen arvoinen ja nyt sen näen. Hullu olin kun otin riskin. Turha tulla huutelemaan että kerran pettää niin uudestaan pettää ei pidä paikkaansa ainakaan kohdallani. Nyt jos mietin että kumppanini pettäisi antaisin sille anteeksi. Koska siitä ei todellakaan jää hyvää käteen mitenkään. Katuva olen ja syytän vain itseäni en tuota joka leikkiin ryhtyi. Varmaan ihan ihminen hänkin.

Petin ja kerroinmiehelleni jonka kanssa parikymmentä vuotta yhteistä taivalta. Nyt yli vuosi rakennettu parisuhdetta ja luottamusta uudelleen. Kriisi pakotti arvioimaan parisuhdetta ja loppupeleissä tietyllä tavalla olemme entistäkin avoimempia ja läheisempiä nyt. Kuitenkin pettäminen toi mukanaan niin paljon pahaa ja rikkoi meidät kummatkin niin pahasti että kaikkea ei varmasti koskaan saa ehjäksi. En siis todellakaan suosittele pettämistä missään tilanteessa kenellekkään! Petät puolison lisäksi myös itsesi, mikä on hyvin raskas taakka kannettavaksi.

Olen pettänyt. Pettäminen ei pelasta kenenkään parisuhdetta, vaan päinvastoin. Näin jälkikäteen ymmärrän, että minulla oli pahoja henkilökohtaisia / mielenterveysongelmia tehdessäni niin. Sain tyydystystä ja merkitystä hetkellisesti tilaani, mutta entistä enemmän ongelmia. En pettäisi enää. Yksi houkutus on jo ohitettu. Ihastuin niin että sen huomasi toinenkin. "Annoin ymmärtää, mutten ymmärtänyt antaa". Tuotin pettymyksen, mikä aihettu ärtymystä, mikä nolotti. Olen kuitenkin kasvanut henkisesti vahvasti. Tajusin, mikä minulle on tärkeämpää, vaikka saatoin menettää potentiaalisen ihmissuhteen. Pettäminen loukkaa ja hajottaa toista ihmistä enemmän kuin mikään muu. Perheiden rikkomiseen osallistuminen on hirvittävä rikos. Puolisoiden ja lasten luokkaaminen on todella julmaa. Häpeän tekoani ja olen onnellinen, ettemme ole jääneet kiinni tästä tyhmyydestä. Me molemmat ymmärrämme sen ja olemme asioita samaa mieltä. Toivon että lumi peittää jälkemme ja tyhmyytemme. Toisen, eikä omaa perhettä ei saisi loukata näin.

Kyllä pettäminen on aina väärin oli se syy mikä tahansa. Ihan aikuisten oikeasti älkää pettäkö. Pitäisi osata mennä petetyn rooliin ja miettiä miltä se tuntuisi. Ei hyvältä eikä kukaan tuosta typeryydestä selviä ehjin nahoin. Voiko sen korjata? Silloin täytyy kyllä myöntää että on aito toisen ihmisen välittäminen kyllä jos kykenee antamaan anteeksi.

Oletko varma ettet jääny kiinni. Onko puolisosi yhtä onnellinen kuin ennenkin tai muu perheesi. Pettäjällä on itsellä paljon onnen tunteita ihastuksen johdosta. Välttämättä pettäjä ei edes huomaa, kun puoliso masentuu kun huomaa kaiken. Lopulta petetty puoliso lakkaa rakastamasta ja luottamasta pettäjään. Ehkä se tunnustus ja asiasta puhuminen on kuitenkin paras tie, jos vielä kuvittelee jatkavansa liittoa. Anonyymipalstalla ei saa keneltäkään anteeksi. Ei edes jumalalta.
Muistakaa pettäjät,ettäolette kuitenkin aika läpinäkyviä. Kaikki petetyt eivät avaa keskustelua, vaan kaikessa hiljaisuudessa ottaa eron jossain vaiheessa. Rakkaus loppuu pelleiliään.

Pellepelottomat ovat pettäjäpellejä.

En ole. On aina väärin, entinen pitäisi katkaista ennen uuteen menemistä. Ihastumisesta puhuminen voi pelastaa suhteen, mutta varsinaisesta pettämisestä jää säröt luottamukseen niin pahat ettei suhdetta enää ehjäksi saa. Kauheinta on, että ne säröt eivät välttämättä eheydy edes seuraavassa suhteessa. Nimimerkillä yrittänyt korjata särkyneitä sydämiä, turhaan.

Olen pettänyt. Mieheni kieltäytyi seksistä ja haimme asiaan apua monelta eri suunnlta. Mutta haluttomus säilyi. Joskus mieheni ehdotti että voisin hakea seksini muualta. Tuskin tarkoitti sitä kuitenkaan, mutta lopulta hain. Lopulta erosimme.

Mitä opin? Ulkopuolinen seksi hajoitti tunteet. Lakkasin avostamasta puolisoani, turhauduin entistä enemmän. Eron jälkeen löysin nykyisen kumppanini, jota kohtaan tunnen suurta rakkautta, arvostusta ja kunnioitusta. Mutta pelkään koko ajan menettäväni hänet, olen mustasukkainen kuitenkaan ilmaisematta sitä. Uskon, että tämä epävarmuus on seurausta edellisen suhteeni aikaisesta uskottomuudesta. Eli nyt kaduttaa ja lujaa, se oli elämäni virhe ja heijastuu nyt vuosia myöhemmin koko elämääni.