Keskinkertaisuus ei enää pure, heippa sdp

Suomessakin on yksilötasolla jo kehitytty sen verran, että tasapäistäminen ei enää ketään äänestäjää innosta. Ihmiset ovat hyvinkin lahjakkaita monella eri tavalla ja tätä arvostetaan sallien myöskin siitä koituva hyöty niin yksilölle kuin hänen ympäristölleenkin. Sosialidemokraattinen keskinkertaisuus näyttäytyy tänä päivänä lähinnä säälittävänä retoriikkana ja varsinkin haastattelussa nämä sanojen toistajat ja ja ja kuin hidastetussa filmissä tyhjänpäiväisiä puuduttavia itsestäänselvyyksiä puhuvat päät alkavat lähinnä ärsyttää. Ihmiset kaipaavat älyä telkkariinkin. Ainoa asia, millä sdp enää pystyy tuomaan itseään esille on puolue-eliitin väliset henkilökohtaiset draamatuokiot saippuaoopperoiden tapaan. Hämmentävää on näin ulkopuolisen silmin, miksi niin eri arvoja ja tavoitteita kannattavat ihmiset haluavat kaikki sulloutua samaan puolueeseen. Eivätkö nämä ole vieläkään hoksanneet, että Sdp:n jäsenkirja ei enää ole avain virkaputkeen tai muuten vihreämmälle oksalle. Sdp voidaan vielä lakkauttaa tyylikkäästi, mutta jos kupataan jää nekin vähäiset kunnian rippeet keräämättä.