Paljastan saatanan olemuksen

Saatana ja sen omat, napsii voittoja Jumalan lasten normaaleista elämään kuuluvista virheistä.

Herran omat taasen katsovat aina elämässä eteenpäin, tulevaisuuteen, positiivisuuteen, positiivisesti. Ollenkaan muita ihmisiä ja heidän virheitään tuijottelematta.

Saatanalla ja sen omilla ei ole ensisijaisesti koskaan mitään uutta hyvää tarjottavana. Saatana ei osaa luoda. Saatanan omat ovat kyttääjiä, sisimmässään kiusaajia, kateellisia koulukiusaajia. He viihtyvät porukoissa ja laumoissa ja joukoissa, sillä joukossa tyhmyys tiivistyy. He ovat laumasieluja. Heillä ei ole lähemmin tarkasteltuna ollenkaan omia yksilöllisiä ajatuksia. Itse asiassa heillä ei ole selvää sielullista persoonaa olemassa, sillä heidän laumasieluiset persoonansa ovat riippuvaisia toinen toistensa olemassaolosta.

Inhoan ja vihaan sydämestäni näitä saatanan omia itsekritiikittömiä laumasieluja. He ovat kuin lauma raatokärpäsiä. He ovat tämän maailman mätäpaise natseja, tämän maailman öykkärit valloittajat, sotahullut, aina kiusaamassa pienempiänsä ja niitä jotka millään lailla poikkeavat persoonattomasta massasta.

Mistä tämä tuli mieleeni? Jännä juttu, että homma tuli mieleen tällä kertaa urheilusta, Stan Wawrinkan ja Andy Murrayn tennisottelua seuratessa. Murray on kone, tylsä kone, joka napsii Wawrinkan virheistä vain itselleen pisteitä ja voittoja. Wawrinka taasen pelaa mielenkiintoista peliä, tekee virheitä koko ajan ottaen siis riskejä. Wawrinka pelaa siis mielenkiintoista peliä jota on mielenkiintoista sivusta seurata. Murray ei kiinnosta yhtään. Vtuttaa koko tyyppi, jos tapaus ei olisi skotti, en tuhlaisi häneen ajatustakaan enempää; sisukkaalle skotille annan minäkin omat 'virheelliset irtopisteeni'.

Mutta pointti koko aloituksessa on se, että Jumala katsoo aina positiivisesti tulevaisuuteen, aina uusia asioita ja ajatuksia ja ideoita miettien, ei kytäten muita ihmisiä siitä mitä he mahdollisesti mokaavat ja tyrivät. Andy Murray esimerkiksi on tällainen virheistä voittoja takova kone. Rafael Nadal päinvastoin on luova upea tykittäjä, joka pelaa omaa luovaa upeaa mielenkiintoista peliään, jota ei voi muuta kuin aina ihailla. Nadal ei ole tylsä muiden virheistä voimia ammentava kone.

Jumalan omat haluavat AINA luoda uutta. Tämä on heidän ensisijaisuus. Jumalan omat eivät koskaan tuijota muiden virheitä ja virheellisyyttä, eivätkä nauti muiden virheiden teoista.

Saatanan omat tuijottavat AINA toisten virheitä, tämä on heidän ensisijaisuus. Tämän takia he ovat maan omistajia. Jumalan omat omistavat hengen, eivät materiaa, maata.

Haistakaa vittu, te maan, materian, rahan omistajat. Haistakaa vittu. Te tulette häviämään lopulta koko saatanallisen ahneen pelinne. Ilmestyskirjassahan kerrotaan, miten "pedon valtakunta pimenee" lopulta, kun "he pureskelevat kielensä rikki tuskissansa".

Näin tulee käymään. Kaikille teille, jotka olette panostaneet elämänne menneisyyteen, muiden ihmisten kyttäilyyn, ettekä omiin luoviin uusiin ideoihinne.

Te murrutte. Te romahdatte. Te häviätte, tuhoudutte. Niinkuin Natsi-Saksakin tuhoutui omaan ilkeään rasistiseen ideologiaansa. Koska jo automatisaatio ja robotismi tulee poistamaan tylsät ja tympeät ja toistuvat automaattiset töiden toistot, joita Andy Murrayn tapaiset tylsimykset ja koneet on tottuneet elämässään loppumattomasti toistamaan. Pahinta on se, että nämä "murrayt" sisimmässään nauttivat toisten häviöistä, heidän elämänasenteensa siis on perin juurin väärällä asenteella ja pohjalla.

Mitä me Jumalan omat voimme tehdä?

Emme muuta, kuin odottaa. Että "aika" kypsyy, valmiiksi poimimaan Jumalan luovan hedelmän, joka ei kateellisesti tuijota muiden virheitä niistä voittoja napsien, vaan keksii koko ajan uusia omia ideoita, niitä jalostaen koko ajan aina eteenpäin.

Jumala on henki. Saatana on kone. Tylsä, typerä, rahanahne kone.

Se on mielenkiintoisinta huomata, miten mielenkiinto koko esimerkin peliä kohtaan lopahtaa siinä vaiheessa, kun "kone-murray" jauhaen voittaa eriä. Saatanallisen konemaisen tylsää tyhjää peliä, monotonista jauhamista josta jollain lailla puuttuu kokonaan pelin ilo, pelin luovuus, tunne, tunnereaktiot. Kaikki on niinkuin opittua, mutta vain opittua. Luovuus puuttuu. Murray on kone. Tunnekylmä kone. Hyvä esimerkki saatanan ei-luovista voimista.

Ps. Eniten ihmetyttää se, että eikö Andy Murray itse tajua ollenkaan sitä, miten paljon ihmiset sisimmissään inhoavat hänen konemaista pelityyliään?

Pss. En siis demonisoi Andy Murrayta ihmisenä, vaan hänen pelityyliään ja asennettaan, yleensäkin elämän- ja pelin asennettaan.

Psss. Motto vielä lyhyesti : Saatana poimii voitot virheistä. Jumala ei katso virheitä. Hän antaa anteeksi virheet. Hän etsii aina uutta.

Tässä ero.

Pssss. Andy Murray on huono häviäjä. Alkaa ruikuttaa aina kun peli ei mene hänen haluamallaan tavalla, etsii aina virheitä muista, kuten kiusaajilla ja saatanan omilla juuri on aina tapana etsiä syitä ja syntipukkia muualta kuin itsestä.

Psssss. Stan voitti juuri Murrayn. Kerrankin Jumala!