viimeinen päivä

No voi.

Jos olisit tässä, niin silittäisin päätäsi ja kuunteleisin mitä murheita sinulla on.
Ehkäpä keksittäisiin jotain mikä auttaisi tilanteessasi.
Entäs jos kertoisit vähän? Olishan se varmaan mukava sinulle avautua.

Oikeastaan en nt ihan usko tuota että et ole onnistunut missään, toki olet jossain onnistunut.
Hyvin monella menee välillä pieleen kaikki. Ihan kaikilta ihmisiltä tarkkaan sanoen.

Kerrhohan vähän, niin voitaisiin pohtia.
Kun täällä ollaan vain kerran, niin mitäpä tässä muutamasta tunnista välittää. Ehtii sitten.

Onko sinulla ollut ongelmia työssä tai suhteissa, oletko vakavasti sairas. Mitä on sattunut?

Eipä mullakaan ole mikään onnistunut silti vielä tyhmä kun olen niin täällä olen, vaikka en edes haluaisi ja ei sitä halua kukaan muukaan näin rumaa nähdä missään jo siis 50 vuotta kiituttamista. Mutta kyllähän se lähtö on silti joka hetki mielessä. Tuskin sun ulkonäkö kumminkaan niin paha kuin mulla eli mä en voi edes käydä arkipäivän asioilla yhtään missään koska rumuuteni saa ihmiset hyppimään seinille.

Mulle olisi riittänyt vaan ihan normi tavallinenkaan ulkonäkö, että olisi voinut käydä normaalisti edes kaupassa. Työttömyys, köyhyys, kouluttautumattomuus, epäsosiaalisuus, ei sukulaisia joiden kanssa tekemisissä, ei ystäviä, ei harrastuksia, ei seksiä, ei rakkautta ei mitään siis ei edes hyviä muistoja nuoruudestakaan vaan jopa nuoruudessa haukuttiin ja vihattiin ulkonäköäni. Mutta silti jos olisi vaan normi ulkonäkö niin kaikki nuo muut pieleen menneet asiat elämässä eivät merkitsisi mulle mitään. Ja oikeastaanhan nuo muut asiat lutviutuisi paikalleen sen normi ulkonäön myötä joten tää rumuus on saanut yksistään aikaiseksi myös nuo muut mönkään menneet asiat eli eräänlainen ketjureaktio joka johtunut yhdestä ainoasta asiasta.

Kohta 70 vuotta eläneenä en ole nähnyt vielä yhtä ainutta rumaa ihmistä ja olen kierrellyt maapalloakin ympäri ämpäri ja Suomen kolkkia.

Näissä "se oli sitten viimeinen päivä" ja "ei ole muuta kuin hirteen" on jotain niin paksun ja totisen paatoksellista, (perisuomalaista ?) että ei voi olla lievästi huvittumatta. Anteeksi vain.
Lopettakaa se itteenne käpertyminen, tulkaa ulos kuorestanne, alkakaa elää, tehkä j o t a i n, ihan mitä vaan alkajaisiksi, että tunnette olevanne elossa, hengittävänne ja liikkuvanne !
Heiluuko varvas, meneekö silmä kiinni ? Jos vastaus on "kyllä" olette siis elossa.
Siispä pistäkää töppöstä toisen eteen, elämänne eteen !
Löytäkää vähän huumoriakin totiseen elämäänne !
Parempi nauraa elämälle kuin voivotella !
Samaahan tämä elämä on kaikille. Itkistkö vai nauraisko, aina ei tiedä. Parempi nauraa !
Ei koskaan näe auringon nousevan, jos aina katsoo länteen !
Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä toisi teidän elämäänne, jos ette yritä edes jotain.
Jotain uutta.
Älkääkä sanoko: Olen yrittänyt jo!
Sanoisin: Yritä vielä kerran ! Ja taas kerran !
Näin muutkin rämpii eteenpäin - vaihtelevalla onnella ja menestyksellä.

moi moi. iltalehti kiittää.

luuserilehdet yrittää taas provosoida ihmisiä LOL!

olen iltalehdestä ja pahoittelen että kirjoitamme niin tolkutonta paskaa. mitäs uskotte kaiken, pellet. Vähänkö me nauretaan teille.

Heippa!

En tiedä uskoisiko ihan sitä, että sinulla olisi mennyt ihan kaikki aivan pieleen. Se saattaa tosin tuntua siltä, kun on masentunut. Minulla tulee mieleen ainakin yksi asia, mikä ei ihan todistetusti ole mennyt pieleen, nimittäin osaat kirjoittaa. Olet siis käynyt ainakin jonkin verran koulua, ja olet onnistunut oppimaan siellä jotakin. En kyllä tiedä sinun elämästäsi paljonkaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että ei sinulla varmaan ole ihan kaikki mennyt pieleen.
Niin kuin edellä kirjoitettiin, niin kaikilla ihmisillä menee välillä asiat pieleen. Joskus mokaa itse ja joskus on huonot olosuhteet. Monesti masentuneena syyttää liikaa itseään, eikä huomaa, että olosuhteillakin on ollut iso vaikutus siihen, miten asiat on menneet. Huonoa tuuriakin voi olla, ja sen takia menee huonosti. Ihmisen elämässä on niin paljon eri tekijöitä vaikuttamassa, että se syy kaikkeen ei voi mitenkään olla aina ihminen itse. Näin ehkä masentunut voi ajatella, mutta se ajatus ei pidä paikkaansa.
Jos on vaikka ollut huonoa tuuria, niin kyllä se onnikin jossain vaiheessa kääntyy. Tai sitten tarvitaan yhdistelmä hyvästä onnesta, hyvistä olosuhteista ja omasta yrittämisestä. Kyllä sekin joskus osuu kohdilleen, ja sitten kaikki alkaa muuttua paremmaksi.
Toivon, että et tekisi itsellesi mitään. Ensinnäkin, olet arvokas ihminen, ja sinun elämäsi on arvokasta. Sitten sinulla on varmaan joitakin läheisiä, jotka surisivat sinun menettämistä. Ja sinulla on ainutkertaista elämää vielä jäljellä, ja sen aikana saattaisit vielä kokea jotakin hienoa, ja ehtisit vielä tehdä vaikka mitä. Sinulla on mahdollisuuksia, älä heitä niitä hukkaan. Se on täysin mahdollista, että sinusta tulee vielä joskus onnellinen ihminen!

Ap tuskin enää on paikalla lukemassa viestejänne, jos todella toteutti aikeensa. Toivottavasti hän löysi viimein itselleen sen rauhan, mitä ei elämässään sanojensa mukaan onnistunut saavuttamaan.