KOUKKUSELKÄMUMMO

Kerron tässä koukkuselkäisestä mummosta joka liikkuu ja asuu Malmin lähellä Helsingissä. Moni on varmaan nähnyt ohimennen ja ihmetellyt mikä spurgu siinä menee. Yleensähän tällaiset tapaukset ohitetaan ja jatketaan matkaa. Kun olin nähnyt pari kertaa ja yrittänyt sanoa jotain esim onko kaikki hyvin, enkä vastausta saanut niin kiinnostuin mummelista. Mummo ei vaikuta juopolta vaan mielenterveyshäiriöiseltä.

Mummo käy Hakaniemessä ainakin, kulkee bussilla, jää pois usein malmin asemalla josta kävelee kotiin. Matkaa on noin 3km. Dyykkaa roskikset ja tutkii jokaisen kiven ja puun lehden. Heittelee hiekkaa ja räkii vähän väliä. Oon yrittänyt keskustella mutta ei noteeraa mua mitenkään. Sitten kerran näin häntä kotipihallaan ja silloin kun yritin avata keskustelua ystävällisin sanoin niin vastaukseksi tuli että painu helvettiin siitä. Aivan harmaa naama ja valkoista partakarvaa kasvaa leuassa ja likainen kuin mikä. Kyllä vähän säikähdin kun katto silmiin ja haistatteli.

Monien ulkoilijoiden kanssa olen keskustellut mummosta ja yleensä ei tiedetä juuri mitään mutta melkein kaikki on nähneet hänet. Mummo näet liikkuu ahkeraan ulkona. Olen kerännyt tietoja mummon asumisesta josta lähinnä huhuja vain kuullut. Olisi kuulemma mieskin kotona, ehkä kuollut jo kun ei näy häntä missään. Yksi vanhempi mies kertoi että hänellä saattaa olla vammainen poika kotonaan. Kiinnostukseni nousi ennestään että voiko pitää paikkansa ja millaisissa oloissa poika on. Mummo on itse niin mielettömän epäsiisti ja käytös perin hullua niin voiko vammaista poikaa tuollainen ihminen hoitaa asiallisesti? Onko sossut tietoisia tästä?
Ilmianna
Jaa

22 Vastausta



Jos joku katsoo heidän apua tarvitsevan, "sosiaalihenkilö" kaupungin sosiaalivirastosta todennäköisesti tulisi käymään. Mummelilla voi olla geriatrinen sairaus alullaan, ettei ymmärrä hakea apua johon hän ja mahd. poikansa oli oikeutettu ja tod.näk. tarvitsisivat.
Joihinkin iäkkäitten ihmisten geriatrisiin (vanhuusiän sairauksiin) kuuluu joskus töykeys ja ilkeys
ja joskus he voivat luulla jotain ihmistä joksikin toiseksi. yms. He voivat olla hyvin epäluuloisia.
Iäkäs ihminen ei tarkoita olla töykeä, mutta muutokset aivoissa saavat käyttäytymään oudosti.
(Huolehdin kahdesta tällaista omaisesta, jotka eivät oikein enää tajua tilaansa eikä käyttäytymistään)
Mummeliin pitäisi suhtautua inhimillisellä lämmöllä ja ehdottomasti edesauttaa häntä saamaan apua, mahdollisesti lääkitystäkin ja apua mahdolliselle pojalle.

Joku ihan varmasti sanoo, ettei saa sekaantua asiaan, mutta jos ihminen ei ole ihan "ajan tasalla",
inhimillisyys ja auttaminen ei voi olla kiellettyä !!! kKupungin sosiaalivirasto lienee oikea osoite, vai mikä ?
Kertokaa, jos paremmin tiedätte !

Kertoilepa sinä ap, miten tarina jatkuu ! Oletko sinä se avulias ?
Ilmianna
Jaa
Jos ihminen on kokenut paljon hylkäämistä ja ei ole pitkään aikaan ollut kontakteissa normaalisti kenenkään kanssa, niin kestää aikansa kun päästää lähelle ja luottamus syntyy.
Voisit edelleen tervehtiä, ja sanoa että jotain mukavaa ja vaikka tarjota suklaata, ym. Jos kiroaa niin sano että anteeksi en halua pahaa vaan voisinko olla jotenkin avuksi.
Ilmianna
Jaa
Vietiin pojan kanssa viime jouluna fazerin mansikkasuklaapussi mummon rappusille, tais olla joulupäivänä. Yhden kerran siis uskaltauduin hänen pihalleen. Asuu muuten omakotitalossa. En uskaltanut ovikelloa soittaa mutta odottelimme rajan ulkopuolella josko siellä olis huomattu käyntimme. Pussi oli edelleen kahtena seuraavana päivänä paikallaan ja niin esillä että varmasti olis huomannut joku jos ulkona olis käyty. Lopulta oli sitten hävinnyt. Seuraavan kerran kun näin häntä kun olin illalla juoksulenkillä niin kysyin että löysitkö suklaata rappusilta mutta ei sitten minkäänlaista kontaktia mun suuntaan. Katselee kyllä ympärilleen jos ei maata tuijota niinkuin yleensä. Voi olla huono kuulokin koska en uskaltaudu kovin lähelle menemään.

Mummo käytti samoja vaatteita viime kesästä yli koko talven. Mustat talvivaatteet oli päällä myös pipo. Nahkaiset miesten saappaat. Nyt oli kesän alussa vaihtanut tamineet kevyemmäksi. Tummat ohuemman näköiset housut, kengätkin vähän naisellisemmat, takki kuitenkin miehen ehkä ja ihan kuin sotilaan päällystakki. Tumman sininen takki etuosastaan aivan kiiltävän harmaa liasta, ei varmasti ole pesty vuosiin. Katsoin viimeksi tarkemmin hänen käsiään niin ne näytti koppuraisilta, paksunahkaisilta. Talvella ihan kunnos pakkassäälläkään ei ollut käsineitä joka sekin pisti silmään.
Ilmianna
Jaa
Asun hyvin pienessä maalaiskaupungissa ja meillä elelee vastaavanlainen "muuttolintu" kesäisin. Talveksi hän muuttaa Helsinkiin ja nukkuu jossain yömajoissa tai missä siellä oleilee asunnottomat. Mies pärjää lämpimänä vuodenaikana lapsuuden mökkirähjässään, jota ei ole siivottu vuosikymmeniin.
Keromani mies on mielisairas ja oman tiensä kulkija. Hänellä on sisko, joka asuu Norjassa ja on yrittänyt kai tehdä kaikkensa, että veli suostuisi apuun mutta ei. Tyyppi kävelee päivät pitkään rantaraitteja, katuja, istuu puistopenkeillä ja penkoo roskapönttöjä, käyttää kirjaston tietokoneita. Parta on pitkä takkuinen naavaletti ja samat vaatteet näyttää olevan päällä vuodesta toiseen.
Se kai on vain niin ettei Suomessa voi ottaa ketään pakkohoitoon, jos ei ole vaaraksi toisille ja itselleen. Yritän joskus heittää sanan pari tälle tyypille, mutta ei häneltä saa muuta vastausta kuin joskus sairaan katseen ja murahduksen.
Mainitsemani kaveria näkee joskus kaupassa. Ei hän arka ole mutta ei ota mitään yhteyttä ja seurustelevaa kontaktia kanssaihmisiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ja jatkuvasti vapaanpaan suuntaan mennään. YK:kin vastustaa pakkopsykiatriaa.

Vapauden kannattajien motto on: "Toisen (aikuisen) vapautta saa vain rajoittaa rangaistuksena rikoksesta."

Luulen että tässä nuo "sairaus" ja "hoito" sanat harhauttavat monia. Käytös ei voi olla sairaus ja niinpä sen kontrolloiminen ei ole hoitoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei ketään olla pakkohoitoon viemässä !!! Turha kärjistää asioita.
Ilmianna
Jaa
Tuskin on vapauden rajoittamista, jos yrittää yksinkertaisesti auttaa ihmistä !
Pakkohoito ei tulisi kenenkään mielenkään, joka vilpittömästi auttaa haluaa.
Herranjestas minkälaisia ajatuksia o l e v i n a a n terveillä on !
Siis ihmisillä, jotka ovat ns. "terveen kirjoissa".

On todella sydäntä lämmittävää, että ihmisillä, kuten aloittajalla on inhimillisyyttä.
Tässä maailmassa se alkaa olla harvinaista.
Kiitän aloittajaa koko inhimillisen maailman puolesta, että olet pohtinut asiaa, lähestynyt tätä ihmistä hyvässä tarkoituksessa, koska olet huomannut, että kaikki ei ole kohdallaan.
Jatka ihmeessä. Jos itsellä olisi mahdollisuus, veisin puhtaita vaatteita ja ruokaa, saippuaa yms. Puhtaita vaatteita saa eri lahjoittajilta ilmaiseksi ja melkein ilmaiseksi ainakin Kierrätyskeskuksesta. Ehkä johonkin järjestöön voisi ottaa yhteyttä. Pelastusarmeija ? Hursti ? Minusta ne lahjoittavat vaatteita ilmaiseksi. Hursti jakaa ruokaakin.
Mikä muu ? Nyt en itse heti keksi.

Sosiaalitoimistoon kannattaa ottaa yhteyttä. Eihän voi kuitenkaan olettaa ja vaatia, että joku yksittäinen ihminen ottaa omalletunnolleen pitkällä tähtäimellä vastuun toisesta ihmisestä.

Suurin osa ihmisistä, jotka voisivat auttaa muita, kävelevät avuntarvitsijoiden ohi.
Vjps eli aloittaja, nostan hattua sinulle ja pojallesi, jonka kanssa olet käynyt mummon luona!
Hieno teko !
Lämpimät halaukset !
Ilmianna
Jaa
Olisikohan mitään osoitteentapaista ilmoittaa Helsingin kaupungin sosiaaliviranomaisille mummelista ? Yhteiskunnalla on joku vastuu sentään avuttomista ihmisistä.
Mahdollisesti mummelilla on geriatrinen sairaus (joku vanhuusiän sairauksista) että on syrjäytynyt, eikä osaa hoitaa asioitaan. Jos hän asumuksessaan pärjää, hän saa vapaasti olla siellä, mutta nuorempia ja terveempiä nostaa sossusta rahaa ruokaan ja vuokraan. Avuttomat vanhukset kiertää roskiksia, se on yhteiskunnan häpeä. Me kaikki muodostamme sen yhteiskunnan.

Pistä ystävällisesti mahdollinen osoite tänne, jos et halua itse ilmoittaa asiasta. Minä voin sen tehdä. Sosiaaliviranomaisten ammattina on tietää, mitä tehdä ja he myöskin tietävät lait ja pykälät, mitä ei saa tehdä. Ihmisellä on itsemääräämisoikeus. Kukaan ei voi ketään pakottaa mihinkään.
Ei muuttamaan, ei mitään muutakaan, jos ihminen ei halua.
Ruoka- ja vaateapua voi antaa. Jos asianomainen ei huoli, sitten ei huoli.
Apua voi tarjota. Se ei ole kiellettyä. Tai sitten inhimillisyys on kiellettyä tässä maailmassa.

Ehkä mummelilla kestää aikansa tottua ajatukseen ja ottaa aikaa ymmärtää, että joku haluaa auttaa ja menee varmaan aikaa, että hän luottaisi kehenkään.
Koskahan hän viimeksi on elänyt yhteiskunnan jäsenenä ?
Ulkopuolella varmaan kauan.
Helsingin kaupunki/sosiaalivirasto on ehkä oikea osoite aloittaa.
Ainakin heidän kuuluu osata neuvoa, minne ottaa yhteyttä.
Ilmianna
Jaa
Mukavaa palautetta ex-ihmiseltä. Vieläpä oikein lampimät halaukset!Kiitos! En ole paljoakaan mielestäni kertonut ja ymmärrät minua täysin. Olisi jo ajat sitten pitänyt avata tämä asia näin nettiin. Täältä saa ymmärrystä ja oikeita neuvoja. Olen kertonut tästä usealle henkilölle mutta ei siitä juurikaan palautetta ole tullut, päinvastoin jokunen ihmettely että miten voin olla niin kiinnostunut jostakin pulimummosta. On tullut syyllistämistäkin että olen häiriöksi hänelle ja kyllä siitä aina joku pitää huolta ja sossutkin täytyy tietää! Selvää vastuun pakoilua tai pelkoa kohdata laitapuolen kulkija. Olenkin vaihtanut puheenaihetta jos huomaan ettei kiinnostusta löydy.

ex-ihmiseltä tuli hyviä neuvoja kuin vahingossa, enhän tätä sen takia ole kirjoittanut. Täytyykin viedä jokunen vaatekappale, niitä saa ihan kunnollisia kirppikseltä ja heittäköön roskiin jos ei kelpaa. Osoitetta en laita tänne koska tuntuu väärältä käsitellä asiaa niin yksityiskohtaisesti. Ehkäpä varjelen koukkuselkämummon yksityisyyttä. On mulla puhelinnumerokin, lankapuhelin. Osoitteen ja sukunimen perusteella selvitin. En tiedä onko tässä jotain väärää tutkia vierasta ihmistä mutta en ole tehnyt hänelle mitään pahaa, päinvastoin haluan hänelle hyvää.

Tosiaan täytyy kokeilla vaateapua mutta ruoka-avusta en ole varma onko edes tarpeen koska usein näkyy hänen kantamissaan kasseissa maitoa leipää ym ruokatarviketta. Taitaa käydä kaupassa eli rahaa käsittelee. Jätteet hän käsittelee yllättävän huolellisesti. Olen nähnyt että laittaa paperit omaan keräysastiaan joka on matkalla kodista bussipysäkille. Kerran näin kun lehtiä laittoi ja joukossa oli Hesari! Yllätyin että tuleeko hänelle Hesari! Ei sovi kuvioon ollenkaan, olisikohan kuitenkin kotona mies joka lukee tai mitä minä mummoa itseään väheksyisin mutta oudolta tuntuu.

Sanottakoon vielä että en todellakaan näe mummoa kovinkaan usein että olisin hänelle jotenkin häiriöksi. Tulee useita viikkoja taukoa. Viimeksi näin n 2 viikkoa sitten ja kun olin lähellä niin mummo vilkaisi minua ja näytti kieltä!
Ilmianna
Jaa
Hei ! Kiva, kun ajatukseni "otti tulta" ja ymmärsit minua. Jotenkin "näin" sydämeesi ja sieluusi, miten ajattelet asiaa.
Mietin itsekin ihan samaa, että on arveluttavaa laittaa osoite tänne, mutta millä keinoin sossuun saa tiedon, jos sinä et ota yhteyttä sinne ? En ole yhtään varma, että siellä on tieto tämän ihmisen kohtalosta. Tuskin hän olisi ainoakaan, josta ei tiedetä mitään. Parempi olisi olla varma.
Hesarissa oli hiljattain juttu erakoituneista kuolleista, joiden ketään omaista ei tavoitettu, yksikin omainen oli sen jutun perusteella saanut tietää, että yksi kyseessä olevista oli hänen läheisensä, jota hän ei ollut tavoittanut mistään. Tämä läheinen oli järkyttynyt, ettei ollut mitään kautta saanut tietoa. Mietin illalla, kuinka paljon erakoituneita ihmisiä kuolee, joista ei tiedetä edes nimeä. Miten voi ottaa yhteyttä mahdollisiin omaisiinkaan ?
Surullista.

Mietitään yhdessä asiaa ? Pohdiskellaan asiaa.
Ellei jollakulla muulla ole jotain käänteentekevää ehdotusta.
En minäkään suurin surminkaan halua loukata kenenkään yksityisyyttä.
Samalla asialla olen kuin sinä, mahdollisimman hienotunteisen ja hienovaraisen auttamisen kannalla. Eihän sitä voi ulkopuolinen tietää, kokeeko joku ihminen erikoisuudestaan ja erikoisesta elämäntavastaan huolimatta olevansa ollenkaan edes avun tarpeessa !
Esimerkiksi vaateasiat ei taida ainakaan olla kunnossa, jos ei pysty pesemään, ei ole vaihtovaatteita jne.

Mietin monenlaista iltayöstä esim. asuuko mummeli jossain mökissä ?
Onko hänellä sähköä mökissään, että pystyisi edes valmistamaan ruokaa vai syökö "raakana" dyykkaamiaan ruokia ? Vai käykö leipäjonossa ? Nämä ovat siis vain mieleeni pulpahtaneita pohdintojani erakoituneen käytännön elämästä. Yksityiskohdat sinänsä ei kuulu minulle ollenkaan. Sitä vaan tulee mietiskelleeksi kaikenlaista. Että jos itse olisi siinä asemassa.
Hesaritkin on luultavasti dyykattu. Hesari maksaa tilattuna vuodessa lähes 400€.
Minäkin (hahhah) dyykkaan meidän talon roskahuoneesta usein kaikenlaisia lehtiä, se on minusta erittäin järkevää kierrätystä ! Monet tuntemani iäkkäät ihmiset on kovia lukemaan ajankohtaista tietoa tai mitä vaan. Jotkut enemmän lukevat kuin katselevat töllöä.

Palataan asiaan taas !
PS. Vähän kutkutti nauruhermojakin, kun ajattelin sitä tilannetta, kun näit mummun viimeksi ja hän sinulle näytti kieltä. Aavistamatta lainkaan, mitä kaikkea hyvää sinä olet miettinyt mielessäsi hänen parhaakseen !
Yhdessä elämän pikku tilanteessa voi olla monenlaista perspektiiviä :)

Mukavaa vikonlopunjatkoa sinulle !
Ilmianna
Jaa
Tässähän ei ole kysymys "yhdestä pulimummosta" tai "deeguäijästä", kuten ihmiset yleensä sanovat ja ajattelevat. Tässä on kysymys ihmisyydestä ja inhimillisyydestä ! Sitä ei ihan jokainen tajua, koska sitä ei ole ihan jokaisessa ihmisissä, muuta kuin itseään kohtaan…?
Ilmianna
Jaa
Mukava kirjoitus.Vanha äitini on hoitokodissa,ja huomasin sinne tuodun myös äitini setäpuolen,yksin asuneen vanhuksen,joka oli laihtunut ja mennyt todella huonoon kuntoon.Kävin juttelemassa hänelle,esittelin itseni ja kerroin äitini asuvan viereisessä huoneessa.Mies puhui kuiskaten,oli hyvin levottoman oloinen.Ajattelin että käyn vastakin vaihtamassa pari sanaa hänen kanssaan samalla kun käyn äitini luona,hänellä kun ei ole ketään kuka kävivi katsomassa.Nyt näyttää tulleen eteen aika,jolloin hän ei enää pärjää yksin,niinkuin tähän asti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Se on kauniisti ajateltu. Yksin sairaalloisena on turvaton olo. Sitä lievittää, että joku käy katsomassa ja ennenkaikkea jaksaa kuunnella. Yksinäisellä ihmisellä ei ehkä ole ollut ketään, jolle huoliaan ja mahdollista ahdistustaan purkaa. Kuulija/kävijä helpottaa paljon henkistä olotilaa.
Se on itsea asiassa ihan ratkaisevan tärkeää mielenrauhalle ja piristää mieltä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Se on tosin ikävää että noissa hoitokodeissa on paljastunut törkeitä ihmissoikeusloukkauksia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olin itse vielä 3 vuotta sitten kuin tuo koukkuselkämummo. Olin siinä mielessä erilainen, että hakeuduin hoitoon, koska tajusin olevani sairas. Siitä alkoi topuminen, ens alkuun aloin käydä suihkussa 3-5 kertaa päivässä, jonka jälkeen normalisoitui tuo puhtausasiakin. Mutta mulla onkin hyvä mies, joka tukee ja on mitä ihannimmat lapset.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Mikäs sen ällöttävämpää kuin haiseva vanha vittu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kuulostaa kauhealta mummon elämän kyttäämiseltä ja vainoamiselta. Ei ihme, jos ei halua olla tekemisissä..
Ilmianna
Jaa
nimim. nimimelle: tyypillistä suomalaista tylyyttä, pahansuopaisuutta ja hyvän asian kääntämistä nurinpäin.
kateutta ja pahaa oloa sinulla taustalla?
Ilmianna
Jaa
Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä toiminnastani, ei tavallaan mitään uutta minulle että tästäkin löydetään jotain huonoa. Jos jotain huolettaa mummon hyvinvointi niin voin vakuuttaa etten huononna sitä.

Eilen käytiin kirppiksellä pojan kanssa ja löydettiin pari vaatetta mummolle. Kotona keräsin omia vaatteita mitä en käytä enää, mm sukkia useita pareja, ovat liian paksuja mun mieleen. Ihan on tennissukkia, ehkä kerran käytettyjä ja varmasti puhtaita. Sain kasaan 2 puolikasta muovipussia. Pojan kanssa vietiin illalla mummon talon rappusille. Tänään käytiin ohimennen katsomassa niin pussukat oli hävinneet.

9 vuotias poikani halusi välttämättä itse kantaa toisen pussin rappusille, annoin luvan tulla mukaan ja yhdessä käytiin pelottavan koukkuselkämummon pihalla.

Mitä sanot nimime, oppiiko poika ihmisten vainoamista kun tällaista teemme?
Ilmianna
Jaa
Minä olen oman äitini kohdalla miettinyt tätä huoli-ilmoitusta, kun on niin itsepäinen ja itsenäinen, mutta ei oikein enää pärjää sillä tiellään. Ruoka ei maita ym. ja puhuminen turhaa. Äiti dumpattiin sairaalasta kotiin pärjäämään omillaan noin 5 vuotta sitten. Ulkoisesti siisti, mutta tuo syömättömyys huolettaa eniten.

https://www.hel.fi/helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/ikaantyneiden-palvelut/sosiaalityo/palveluntarve
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Hienoa huomata, että tässä yhteiskunnassa vielä on toisesta henkilöstä välittämistä. Eihän tämän mummon tarvi olla mikään "spurgu" sanan varsinaisessa merkityksessään. Vanhoilla ihmisiillä saattaa olla niin pienet eläkkeetkin, ettei ole varaa muuhun kuin vähäiseen ruokaan ja lääkkeisiin. Kerätään esim. pulloja vähäisenkin rahan tienaamiseksi roskiksista. Ei haluta pyytää keneltäkään mitään ettei tunne itseään yhteiskunnan vaivaksi. Voimat eivät enää riitä itsestä huolehtimiseen esim. pukeutumisen suhteen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Uusi
Hei Vjps ! Mitä kuuluu sinulle ja mummelille ? Kiva, että olette käyneet viemässä pussukat !
(Tulin pieneltä reissulta, en ole unohtanut teitä kahta ihanaa, sinua ja poikaasi)
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

KOUKKUSELKÄMUMMO

Kerron tässä koukkuselkäisestä mummosta joka liikkuu ja asuu Malmin lähellä Helsingissä. Moni on varmaan nähnyt ohimennen ja ihmetellyt mikä spurgu siinä menee. Yleensähän tällaiset tapaukset ohitetaan ja jatketaan matkaa. Kun olin nähnyt pari kertaa ja yrittänyt sanoa jotain esim onko kaikki hyvin, enkä vastausta saanut niin kiinnostuin mummelista. Mummo ei vaikuta juopolta vaan mielenterveyshäiriöiseltä.

Mummo käy Hakaniemessä ainakin, kulkee bussilla, jää pois usein malmin asemalla josta kävelee kotiin. Matkaa on noin 3km. Dyykkaa roskikset ja tutkii jokaisen kiven ja puun lehden. Heittelee hiekkaa ja räkii vähän väliä. Oon yrittänyt keskustella mutta ei noteeraa mua mitenkään. Sitten kerran näin häntä kotipihallaan ja silloin kun yritin avata keskustelua ystävällisin sanoin niin vastaukseksi tuli että painu helvettiin siitä. Aivan harmaa naama ja valkoista partakarvaa kasvaa leuassa ja likainen kuin mikä. Kyllä vähän säikähdin kun katto silmiin ja haistatteli.

Monien ulkoilijoiden kanssa olen keskustellut mummosta ja yleensä ei tiedetä juuri mitään mutta melkein kaikki on nähneet hänet. Mummo näet liikkuu ahkeraan ulkona. Olen kerännyt tietoja mummon asumisesta josta lähinnä huhuja vain kuullut. Olisi kuulemma mieskin kotona, ehkä kuollut jo kun ei näy häntä missään. Yksi vanhempi mies kertoi että hänellä saattaa olla vammainen poika kotonaan. Kiinnostukseni nousi ennestään että voiko pitää paikkansa ja millaisissa oloissa poika on. Mummo on itse niin mielettömän epäsiisti ja käytös perin hullua niin voiko vammaista poikaa tuollainen ihminen hoitaa asiallisesti? Onko sossut tietoisia tästä?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta