Sipilä on huijannut Suomen kansaa

Olipa erikoinen tarina linkissä. Mitä nää politikot oikein ovat??????????

Annetaan SIPILÄLLE Työ Rauha Jikä Jauheta TUULTAPASKAA

Jikä Jikä, lukihäröpotilashan se siinä taas uudella nimimerkillä jälleenjikäjikä!
työrauha on yhdyssana

Suur-Oulun alueen lestat ovat niin typeriä, että äänestävät porukalla Sipilän jatkoon aina uudestaan ja uudestaan aivan vain sen vuoksi, että Sipilä on hyvä veli.
Lestadiolaisia on niin paljon Pohjois-Suomessa, että Sipilän suosio on taattu hänen kuolemaansa asti.
Valtakautensa aikana Sipilä ehtii suhmuroida lestadiolaisia johtopaikoille mielinmäärin, niin ettei hänen kuolemastaankaan ole mitään hyötyä.
Kaikki kaupunkien ja kuntien virat on miehitetty lestadiolaisilla Pohjois-Pohjanmaalla.

Sipilä on bisnesmies.

Pääministerin sankarillinen soololento ja eroilmoituksen polttaminen saunan pesässä. Kuinka tyhmänä tätä kansaa pidetään.?

Selvisi Soinin ja Lindströmin sairauslomien syytkin
Selkäranganpoistoleikkaus ja omatunnon ohitusleikkaus.

Ja tälläistä paskasakkia vielä pitäs äänestää voi vittu mitä paskaa

valtion tuella ja härskeillä tutunkaupoilla

Pääministeri Juha Sipilä on julistanut panevansa valtion omistamien yritysten ”taseet töihin”. Tämä juttu kertoo, kuinka Sipilä hyödynsi yhteistä rahaa tehdäkseen itsestään yksityisen miljonäärin.

Jaa | Jaettu (34498)   

Jarno Liski
AJANKOHTAISTAASIAT 8.6.2017 06:30

Suomi nousuun!

Ennen vaaleja Juha Sipilä pyöritteli itse nikkaroimaansa ”kakkaraa” Suomen ongelmien ratkaisuksi. Pääministerinä ja omistusohjausministerinä hän on käytännön toimena kaavaillut muun muassa valtionyhtiöiden myymistä ”taseiden töihin panemiseksi”. Biotaloudesta pitäisi saada kauan toivottu ”uusi Nokia”.

Koska markkinaehtoista rahaa ei ole – vastoin yleistä tietoa mutta Sipilän mukaan – tarpeeksi saatavilla, on tarkoitus myydä valtionyhtiöitä ja sijoittaa myyntituloja biotalousfirmoihin.

Näin Sipilä mallintaa omaa kokemustaan: sijoittajana hän on onnistunut rahastamaan valtiota monet kerrat ennenkin. Näissä kaupoissa Sipilän ympärille on kertynyt liikemiesten verkosto, joka on nyt vahvasti mukana myös biojalostamoteknologiaa kehittävän Chempolis Oy:n hankkeissa.

Tämä on ehyt kertomus siitä, miten tullaan miljonääriksi, ei pelkän onnen tai liikemiesosaamisen avulla, vaan hyväksikäyttämällä veronmaksajien – ja hyvin veljien – tukea.

Pääomasijoittajaksi

Juha Sipilästä tuli rikas vuonna 1996.

Valtionyhtiö Rautaruukki myi Sipilän holdingyhtiölle enemmistöomistuksensa Solitra Oy:stä, jonka toimitusjohtajana Sipilä toimi ja jonka vähemmistöomistaja hän oli. Rahat, yli 30 miljoonaa markkaa, Sipilälle tähän kauppaan lainasi Rautaruukki itse. Lisää rahaa pöytään toi sykemittarivalmistaja Polar Electro, josta tuli Solitran vähemmistöomistaja. Runsas vuosi myöhemmin Sipilä viimeisteli kaupat myymällä omistuksensa lähes nelinkertaisella hinnalla yhdysvaltalaiselle ADC Telecommunicationsille.

Sipilän rikastumisesta voi olla monta mieltä: ehkä valtionyhtiö teki erityisen huonot kaupat tai Sipilä erityisen hyvät. Ainakaan Rautaruukista poliittista vastuuta kantaneiden hallintoneuvoston puheenjohtajan Paavo Väyrysen (kesk) tai silloisen kauppa- ja teollisuusministerin Seppo Kääriäisen (kesk) ei tarvinnut ottaa vastuuta kasvavan yhtiön myymisestä ulkomaille.

Solitran perustaja ja Sipilän suoraan koulunpenkiltä töihin palkannut Lauri Kuokkanenvastusti yhtiön myymistä ulkomaille ”epäisänmaallisena”, mutta ei voinut estää sitä, koska ei enää omistanut yhtiötä vaikka sen hallituksessa istuikin.

Sanotaan, että ensimmäisen miljoonan hankkiminen on vaikeinta, loppu on pelkkää monistamista.

Kaupasta saaduilla yli sadalla miljoonalla markalla Sipilästä tuli sijoittaja. Täältä periytyy Sipilän mieltymys valtion rahojen ohjaamisesta kasvuyrityksille. Malliesimerkki valtion roolista Sipilän kaavailuissa on Ultraprint Oy, joka lopulta teki Juha Sipilästä ja hänen poliittisen uransa tärkeästä tukijasta Kalevi Laurilastaliikekumppanit.

Oulun poikain ale

Ultraprint syntyi vuonna 1997.

Yhtiön käynnistämiseksi kerättiin rahaa osakeannilla. Lauri Kuokkanen, hänen yhtiönsä Ultracom sekä yhtiön toimitusjohtaja Hannu Valkonen saivat uusia osakkeita 1 000 markan kappalehintaan. Äkkirikastunut Juha Sipilä sekä JOT-yhtiön pääomistajat Jorma Terentjeff jaVeikko Lesonen saivat osakkeita 2 000 markalla kappale.

Kalleimman hinnan osakkeista maksoi veronmaksajien rahaa sijoittanut pääomasijoitusyhtiö Teknoventure Oy. Sille osakkeet maksoivat 5 000 markkaa kappaleelta. Näin veronmaksajat omistivat uudesta yhtiöstä vain neljänneksen, mutta siitä maksettu 1,5 miljoonan markan hinta oli yli 60 prosenttia koko kerätystä potista.

Tämä on veronmaksajien tapa kannustaa yksityistä yritteliäisyyttä: otetaan isompi osuus riskistä ja pienempi osa voitoista, jolloin yrittäjille jää pienempi riski ja suuremmat voitot. Tämä on myös se rooli, jota Sipilä kaavailee valtiolle luvatessaan pistää ”taseet töihin”: yrittäjät ovat yritteliäämpiä, jos valtio voi tehdä riskin ja tuoton suhteen heidän kannaltaan houkuttelevammaksi.

Ultraprintin tapauksessa riskit alkoivat pian realisoitua. Vuoden 1998 loppuun mennessä rahaa oli palanut tappioihin 1,4 miljoonaa markkaa. Jotain oli tehtävä. Näissä järjestelyissä tärkeä rooli lankesi liikemies Jorma Terentjeffille, jonka tie rikastumiseen on sekin kertomisen arvoinen tarina.

Ajoituksen säätöä

JOT-Tuote-yhtiön perustaja Veikko Lesonen oli Juha Sipilän tavoin työskennellyt Solitraa edeltäneessä Lauri Kuokkanen Oy:ssä. Siellä Lesonen oli saanut kipinän yrittäjäksi lähtemisestä. JOT-Tuote erikoistui valmistamaan matkapuhelinteollisuuden tuotantolinjoja.

Alkuvuodesta 1994, kun Juha Sipilä vasta suunnitteli järjestelyjä myydäkseen johtamansa valtionyhtiö Solitran omaksi voitokseen, oli Lesosen JOT-Tuote vaikeuksissa. Verottaja oli hakemassa yhtiötä konkurssiin maksamattomien verovelkojen vuoksi.

Apuun tuli pääomasijoitusyhtiö Teknoventure, joka sijoitti pääasiassa Oulun ja lähiseudun kuntien sekä valtion omistamien Sitran ja nykyisen Finnveran rah