Jos joku paljon vihaa aiheuttaa

Pohdintaa nyt tässä. Jos on tahtoa, niin on myös halua. Ihastuessasi nyt kehen tahansa, narsu tai marsu, ajattelet hänestä kokoajan jotakin positiivista, vaaleanpunaiset lasit päässä näet hänet unelmiesi toteuttajana, jolla on kultainen taikasauva. Niin vain itsellesi uskottelet, vaikka todellisuudessa sauva on liian tynkä ja toimii huonosti, iho on kelmeä, rupinen, peffa roikkuu tai on liian leveä, hiukset olivatkin tekohiukset, ripset tekoripset tai botoxilla paranneltu sieltä ja täältä jne. Loit itsellesi kuvitelman jostakin, joka oikeasti onkin ihan arkinen ihminen.

Miksi sitten ei osata purkaa tilannetta käyttäen samaa jo osaamaasi taktiikkaa. Siirrät järjestelmällisesti tuskasi taka-alalle, jos se tulee mieleesi, niin heti keksit itsellesi muuta ajateltavaa. Uusia kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia, joihin voi syventyä, kun tuskan tunne paukahtaa päälle. Tai jos pitää liikunnasta, niin silloin liikkumaan, kun tuska paukahtaa. Et suo ajatustakaan tuskalle, vaan korkeintaan ajattelet, että se kokemus vahvisti sinua ihmisenä. Samalla tavalla kuin teit kuvitelaman jonkun ihanuudesta, niin samalla tavalla teet kuvitelman tuskastasi, että sen oli vain tarkoitus vahvistaa. Ja kun ihastumistaktiikassa pyrit ajattelemaan häntä joka hetki, niin tässä irtaantumistaktiikassa pyrit ajattelemaan mahdollisimman vähän ja korvaamaan ikävän ajatuksen nopeasti jollakin positiivisella toiminnalla. Annat ajan kulua ja huomaat, että ensin tuska tuli mieleesi joka päivä, kohta enää kerran viikossa, sitten kerran kuukaudessa ja lopulta olet vapautunut koko taakasta.

pohdittavaksitarkoitettu kirjoitti:

Pohdintaa nyt tässä. Jos on tahtoa, niin on myös halua. Ihastuessasi nyt kehen tahansa, narsu tai marsu, ajattelet hänestä kokoajan jotakin positiivista, vaaleanpunaiset lasit päässä näet hänet unelmiesi toteuttajana, jolla on kultainen taikasauva. Niin vain itsellesi uskottelet, vaikka todellisuudessa sauva on liian tynkä ja toimii huonosti, iho on kelmeä, rupinen, peffa roikkuu tai on liian leveä, hiukset olivatkin tekohiukset, ripset tekoripset tai botoxilla paranneltu sieltä ja täältä jne. Loit itsellesi kuvitelman jostakin, joka oikeasti onkin ihan arkinen ihminen.

Miksi sitten ei osata purkaa tilannetta käyttäen samaa jo osaamaasi taktiikkaa. Siirrät järjestelmällisesti tuskasi taka-alalle, jos se tulee mieleesi, niin heti keksit itsellesi muuta ajateltavaa. Uusia kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia, joihin voi syventyä, kun tuskan tunne paukahtaa päälle. Tai jos pitää liikunnasta, niin silloin liikkumaan, kun tuska paukahtaa. Et suo ajatustakaan tuskalle, vaan korkeintaan ajattelet, että se kokemus vahvisti sinua ihmisenä. Samalla tavalla kuin teit kuvitelaman jonkun ihanuudesta, niin samalla tavalla teet kuvitelman tuskastasi, että sen oli vain tarkoitus vahvistaa. Ja kun ihastumistaktiikassa pyrit ajattelemaan häntä joka hetki, niin tässä irtaantumistaktiikassa pyrit ajattelemaan mahdollisimman vähän ja korvaamaan ikävän ajatuksen nopeasti jollakin positiivisella toiminnalla. Annat ajan kulua ja huomaat, että ensin tuska tuli mieleesi joka päivä, kohta enää kerran viikossa, sitten kerran kuukaudessa ja lopulta olet vapautunut koko taakasta.

Lue lisää

No itselle tuli tästä aiheesta mieleen tämä sivusto, joka käsittelee tätä tuska aihetta. Että edellisen kirjoittajan tapaan, tuskaan liittyen ehkä pohdittavaa löytyy täältäkin

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/OutPain.html

Mutta joo, tää on tämmönen keskustelupalsta tämän aiheen parissa ja monillakin täälä olevilla on jonkinlainen henk. koht. kokemus asiasta jolloin toisinaan tulee palattua niihin vanhoihinkin tapahtumiin kulloisenkin aiheen tiimoilta ilman sen kummempia tunnekuohuja.

Tähän kohtaan tekee mieli lainata hieman Vakniniakin, joka kuvaa näitä asioita prosessina, johon kuuluu monenlaisia vaiheita, joka alkaa lähemisestä ja päättyy anteeksiantamiseen ja unohtamiseen, mikä ei sekään tarkoita että ei enää muistaisi vaan enemmänkin juuri sellaista, ettei enää elä tunnetasolla asioita uudelleen. Hänen mukaansa

"Kaikki vaiheet ovat ehdottoman välttämättömiä ja sinulle hyväksi. On pahaksi olla raivoamatta takaisin, olla syyttämättä niitä jotka syyttivät meitä, kieltää, teeskennellä ja pakoilla. Mutta on yhtä pahaksi meille, jos juutumme raivoomme. Pysyväisluontoinen sureminen on oman väärinkohtelumme jatkamista toisella tavoin."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

Jäin vielä miettimään tuota aloituksen lausetta

"Jos jatkuvasti mietit jotain henkilöä ja pelkkää tuskaa koet, niin tuhlaat vain aikaasi."

Niin empä oikein tiedä, miten noita asioita pitäisi ajatella.

Olettaisin, että jos ihminen kokee tuskaa niin tilanne on silloin aikas akuutti etten ole ihan varma siitäkään ohjeesta, että pitäsi vaan ajatella heti muita asioita ja jättää kokematta/ohittaa ne ikävät tunteet. Tiedetään, että jos tunteet tukahdetetaan/asioista ei saa puhua niin ne saattavat koteloitua mieleen/kehoon ja ilmetä erilaisia kipuina tai jopa sairastuttaa ihmisen tai esim. tukahdettu viha ryöpsähtää valloilleen ja kohdistua kokonaan toiseen ihmiseen.

Vielä tulee mieleen erään Alice Millerin kirjan nimi "Murra vaikenemisen muuri", joka käsittelee erityisesti lapsuuden traumoja, mutta sopinee sloganiksi myös heille, jotka kokevat/ ovat kokeneet väkivaltaa suhteissaan.

Tämänkin aihepiirin tiimoilta ihmisille tapahtuu paljon ikäviä asioita, joilla saattaa olla kauaskantoisia seurauksia ja joita ei voi vain sivuuttaa ajattelemalla/tekemällä positiivisia asioita.

Tämmösiä ajatuksia ny tuli tähän kohtaan.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No itselle tuli tästä aiheesta mieleen tämä sivusto, joka käsittelee tätä tuska aihetta. Että edellisen kirjoittajan tapaan, tuskaan liittyen ehkä pohdittavaa löytyy täältäkin

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/OutPain.html

Mutta joo, tää on tämmönen keskustelupalsta tämän aiheen parissa ja monillakin täälä olevilla on jonkinlainen henk. koht. kokemus asiasta jolloin toisinaan tulee palattua niihin vanhoihinkin tapahtumiin kulloisenkin aiheen tiimoilta ilman sen kummempia tunnekuohuja.

Tähän kohtaan tekee mieli lainata hieman Vakniniakin, joka kuvaa näitä asioita prosessina, johon kuuluu monenlaisia vaiheita, joka alkaa lähemisestä ja päättyy anteeksiantamiseen ja unohtamiseen, mikä ei sekään tarkoita että ei enää muistaisi vaan enemmänkin juuri sellaista, ettei enää elä tunnetasolla asioita uudelleen. Hänen mukaansa

"Kaikki vaiheet ovat ehdottoman välttämättömiä ja sinulle hyväksi. On pahaksi olla raivoamatta takaisin, olla syyttämättä niitä jotka syyttivät meitä, kieltää, teeskennellä ja pakoilla. Mutta on yhtä pahaksi meille, jos juutumme raivoomme. Pysyväisluontoinen sureminen on oman väärinkohtelumme jatkamista toisella tavoin."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

Jäin vielä miettimään tuota aloituksen lausetta

"Jos jatkuvasti mietit jotain henkilöä ja pelkkää tuskaa koet, niin tuhlaat vain aikaasi."

Niin empä oikein tiedä, miten noita asioita pitäisi ajatella.

Olettaisin, että jos ihminen kokee tuskaa niin tilanne on silloin aikas akuutti etten ole ihan varma siitäkään ohjeesta, että pitäsi vaan ajatella heti muita asioita ja jättää kokematta/ohittaa ne ikävät tunteet. Tiedetään, että jos tunteet tukahdetetaan/asioista ei saa puhua niin ne saattavat koteloitua mieleen/kehoon ja ilmetä erilaisia kipuina tai jopa sairastuttaa ihmisen tai esim. tukahdettu viha ryöpsähtää valloilleen ja kohdistua kokonaan toiseen ihmiseen.

Vielä tulee mieleen erään Alice Millerin kirjan nimi "Murra vaikenemisen muuri", joka käsittelee erityisesti lapsuuden traumoja, mutta sopinee sloganiksi myös heille, jotka kokevat/ ovat kokeneet väkivaltaa suhteissaan.

Tämänkin aihepiirin tiimoilta ihmisille tapahtuu paljon ikäviä asioita, joilla saattaa olla kauaskantoisia seurauksia ja joita ei voi vain sivuuttaa ajattelemalla/tekemällä positiivisia asioita.

Tämmösiä ajatuksia ny tuli tähän kohtaan.

Lue lisää

Ei kai nyt kukaan ole tässä tunteita pyytänyt tukahduttamaan ja koteloimaan. Oma kokemus on narsistisesta toisesta naisesta ja hänen vainoamisestaan monilla eri tavoilla. Parisuhteessani oli sovittu, että yhdessä pysytään, mutta se ärsytti suhteen ulkopuolista niin paljon, että jouduimme keksimään uusia ratkaisuja olla kahden julkisilla paikoilla, Kävin vaitiolovelvollisella perheasianneuvojalla purkautumassa, jotta patoumia ei syntyisi, enkä katkeroituisi kohtalostani, vaan kykenisin katsomaan tulevaisuuteen ja sain niistä keskusteluista paljon, voin lämpimästi suositella.

Oikeassa olet noista kauaskantoisista seurauksista, kuten erilaisten mielenterveysongelmien puhkeamisesta kriisin jälkeen. Sairauksia hoidetaan tietysti käypähoitosuositusten mukaan ja käsittääkseni nykyhoidossa tukimuotona käytetään enemmän positiivista kuin negatiivista yksilöterapiaa ja kannustetaan potilasta positiivisuuteen.

optimistijolla kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan ole tässä tunteita pyytänyt tukahduttamaan ja koteloimaan. Oma kokemus on narsistisesta toisesta naisesta ja hänen vainoamisestaan monilla eri tavoilla. Parisuhteessani oli sovittu, että yhdessä pysytään, mutta se ärsytti suhteen ulkopuolista niin paljon, että jouduimme keksimään uusia ratkaisuja olla kahden julkisilla paikoilla, Kävin vaitiolovelvollisella perheasianneuvojalla purkautumassa, jotta patoumia ei syntyisi, enkä katkeroituisi kohtalostani, vaan kykenisin katsomaan tulevaisuuteen ja sain niistä keskusteluista paljon, voin lämpimästi suositella.

Oikeassa olet noista kauaskantoisista seurauksista, kuten erilaisten mielenterveysongelmien puhkeamisesta kriisin jälkeen. Sairauksia hoidetaan tietysti käypähoitosuositusten mukaan ja käsittääkseni nykyhoidossa tukimuotona käytetään enemmän positiivista kuin negatiivista yksilöterapiaa ja kannustetaan potilasta positiivisuuteen.

Lue lisää

"Ei kai nyt kukaan ole tässä tunteita pyytänyt tukahduttamaan ja koteloimaan"

Hivenen ny kuullostat ärhäkältä, ei tässä ny ole sen kummemmin tarkoitus alkaa väittelemään mistään, kuhan ny esitin toisenkin näkemyksen tuohon tuskaan ja siihen liittyviin tunteisiin nähden.

Meitä ihmisiä ja elämänkohtaloita on täällä maailmassa joka lähtöön. Luin tuolta alempaa jonkun kommentista, että "Jo pelkästään sairaseläkestatus herättää tuskalliselta ja raskailta tuntuvia jatkokysymyksiä."

Onhan toki positiviisuus hyvä asia, mutta joskus voi olla niin että ihminen ei jaksa, kun sen hetkinen tilanne painaa päälle/tuntuu raskaalta ja on vienyt voimavarat. Kaikelle on oma aikansa, niin surulle kuin ilollekkin, harvemmin mikään asiaintila tässä elämässä on pysyvää

pohdittavaksitarkoitettu kirjoitti:

Pohdintaa nyt tässä. Jos on tahtoa, niin on myös halua. Ihastuessasi nyt kehen tahansa, narsu tai marsu, ajattelet hänestä kokoajan jotakin positiivista, vaaleanpunaiset lasit päässä näet hänet unelmiesi toteuttajana, jolla on kultainen taikasauva. Niin vain itsellesi uskottelet, vaikka todellisuudessa sauva on liian tynkä ja toimii huonosti, iho on kelmeä, rupinen, peffa roikkuu tai on liian leveä, hiukset olivatkin tekohiukset, ripset tekoripset tai botoxilla paranneltu sieltä ja täältä jne. Loit itsellesi kuvitelman jostakin, joka oikeasti onkin ihan arkinen ihminen.

Miksi sitten ei osata purkaa tilannetta käyttäen samaa jo osaamaasi taktiikkaa. Siirrät järjestelmällisesti tuskasi taka-alalle, jos se tulee mieleesi, niin heti keksit itsellesi muuta ajateltavaa. Uusia kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia, joihin voi syventyä, kun tuskan tunne paukahtaa päälle. Tai jos pitää liikunnasta, niin silloin liikkumaan, kun tuska paukahtaa. Et suo ajatustakaan tuskalle, vaan korkeintaan ajattelet, että se kokemus vahvisti sinua ihmisenä. Samalla tavalla kuin teit kuvitelaman jonkun ihanuudesta, niin samalla tavalla teet kuvitelman tuskastasi, että sen oli vain tarkoitus vahvistaa. Ja kun ihastumistaktiikassa pyrit ajattelemaan häntä joka hetki, niin tässä irtaantumistaktiikassa pyrit ajattelemaan mahdollisimman vähän ja korvaamaan ikävän ajatuksen nopeasti jollakin positiivisella toiminnalla. Annat ajan kulua ja huomaat, että ensin tuska tuli mieleesi joka päivä, kohta enää kerran viikossa, sitten kerran kuukaudessa ja lopulta olet vapautunut koko taakasta.

Lue lisää

Mä epäilen josko tämmöinen arkistaminen tai mitätöinti toimii perheenjäsenten kohdalla.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Ei kai nyt kukaan ole tässä tunteita pyytänyt tukahduttamaan ja koteloimaan"

Hivenen ny kuullostat ärhäkältä, ei tässä ny ole sen kummemmin tarkoitus alkaa väittelemään mistään, kuhan ny esitin toisenkin näkemyksen tuohon tuskaan ja siihen liittyviin tunteisiin nähden.

Meitä ihmisiä ja elämänkohtaloita on täällä maailmassa joka lähtöön. Luin tuolta alempaa jonkun kommentista, että "Jo pelkästään sairaseläkestatus herättää tuskalliselta ja raskailta tuntuvia jatkokysymyksiä."

Onhan toki positiviisuus hyvä asia, mutta joskus voi olla niin että ihminen ei jaksa, kun sen hetkinen tilanne painaa päälle/tuntuu raskaalta ja on vienyt voimavarat. Kaikelle on oma aikansa, niin surulle kuin ilollekkin, harvemmin mikään asiaintila tässä elämässä on pysyvää

Lue lisää

"Meitä ihmisiä ja elämänkohtaloita on täällä maailmassa joka lähtöön. Luin tuolta alempaa jonkun kommentista, että "Jo pelkästään sairaseläkestatus herättää tuskalliselta ja raskailta tuntuvia jatkokysymyksiä." "
Voi ei, oletko sairaseläkkeellä?

Ma oon huomannu joistain ihmisista etta niiden pitaa eritoten toistaa kysymyksiä, jotka joku on maininnu kiusallisiksi

seselittäämontaasiaa kirjoitti:

"Meitä ihmisiä ja elämänkohtaloita on täällä maailmassa joka lähtöön. Luin tuolta alempaa jonkun kommentista, että "Jo pelkästään sairaseläkestatus herättää tuskalliselta ja raskailta tuntuvia jatkokysymyksiä." "
Voi ei, oletko sairaseläkkeellä?

Lue lisää

"Voi ei, oletko sairaseläkkeellä?"

Jos minua tarkoitit, niin en ole, kuten sanoin luin jonkun toisen kommentin ko. asiasta aiheeseen liittyen ja otin esimerkiksi siitä, ettei ehkä ihan kaikkeen pelkkä positiviisuus auta, kun elämä tuntuu tuskaiselta ja raskaalta.

Poiun kommenttiin liittyen vastaan, että

Luin vielä uudelleen tuon kommentin, josta esimerkin lainasin ja huomasin vasta jälkeenpäin, että siinä oli tuo "kiusallisuus pointti" liittyen jatkokysymyksiin.

Tarkoitus ei ollut lainauksellani tuottaa kenellekkään pahaa mieltä, pahoitteluni asianosaiselle.

Mun narsisti ja psykopaatti ei aiheuta mulle lainkaan vihaa, mutta muita vaikeita tunteita.
Mutta siks mun ei pitaisi itseasiassa osallistua ollenkaan mihinkaan vaittelyihin koskien perhettani, koska mahan joudun sillon koko ajan syvallisesti ajattelemaan narsistia ja psykopaattia pohtiessani naita perusteluita ja muistelemaan asioita, jotka muutoin voisin jo unohtaa. Siks mun mitas tanne kirjoittaminenkin jonakin paivana tas lopettaa.

Ma en yhtaan tunne vihaa, vain kauhua ja surua koskien perhettani
ja rakkautta milla ei ollu koskaan mitaan virkaa...
Surullista kun ei henkisesti saanu jaata heidan kanssaan koskaan mitaan vaikka kuinka pyysin...

"Se on tuskallista kun sukulaiset lähtee maailmasta ilman etta voi edes tunteellisesti hyvastella...mummo lahti jo siihen tyyliin"

"Psykopaattia ei pitaisi ajatella, ei ainakaan säännöllisesti pitkiä aikoja !!!!"

Olen samaa miletä. Mutta mä en käsitä miten sitä voi olla ajattelematta kun muistutuksia tulee kaikissa muodoissa koko ajan. Jo pelkästään sairaseläkestatus herättää tuskalliselta ja raskailta tuntuvia jatkokysymyksiä. Ei voi muuta kuin linnoittautua, kun kaikki kriittisyydetkin otetaan vastaan vihamielisesti. Raskasta, lamauttavan raskasta.

poiuytrdfg kirjoitti:

Mun narsisti ja psykopaatti ei aiheuta mulle lainkaan vihaa, mutta muita vaikeita tunteita.
Mutta siks mun ei pitaisi itseasiassa osallistua ollenkaan mihinkaan vaittelyihin koskien perhettani, koska mahan joudun sillon koko ajan syvallisesti ajattelemaan narsistia ja psykopaattia pohtiessani naita perusteluita ja muistelemaan asioita, jotka muutoin voisin jo unohtaa. Siks mun mitas tanne kirjoittaminenkin jonakin paivana tas lopettaa.

Ma en yhtaan tunne vihaa, vain kauhua ja surua koskien perhettani
ja rakkautta milla ei ollu koskaan mitaan virkaa...
Surullista kun ei henkisesti saanu jaata heidan kanssaan koskaan mitaan vaikka kuinka pyysin...

Lue lisää

Mulla on paljonkin vihaa, mutta enemmän vielä muita vaikeilta tuntuvia tunteita ja niiden yhdistelmiä. Seurapiirit ja ympäristö vaan pääasiassa pahentaa asioita.

klhiiyfidoy kirjoitti:

"Se on tuskallista kun sukulaiset lähtee maailmasta ilman etta voi edes tunteellisesti hyvastella...mummo lahti jo siihen tyyliin"

"Psykopaattia ei pitaisi ajatella, ei ainakaan säännöllisesti pitkiä aikoja !!!!"

Olen samaa miletä. Mutta mä en käsitä miten sitä voi olla ajattelematta kun muistutuksia tulee kaikissa muodoissa koko ajan. Jo pelkästään sairaseläkestatus herättää tuskalliselta ja raskailta tuntuvia jatkokysymyksiä. Ei voi muuta kuin linnoittautua, kun kaikki kriittisyydetkin otetaan vastaan vihamielisesti. Raskasta, lamauttavan raskasta.

Lue lisää

Joo juuri ymparistö odottaa enemman psykopaatin ajattelua kuin psykopaatti itsekaan.
Kun ei heille edes kelpaa kommentti: "Noh ma unohdan psykopaatin".
Vastataan : "Et sa voi"
Kannustavaa...
Ei voikaan jos ajattelee ettei voi..

Joo ma linnoittaudun vaikka lukemaan buddhalaisia ym. viisauksia, semmosilla mä parjasin nuoruudenkin ilman mitaan psykologiaa...
Vanhat kirjat lienee tallessa...viisauksia ympari maailmaa...