Suuri ikäero vaivaa

Voi käydä niinkin että mies kyllästyy mustasukkaisuuteesi ja lähtee, ja sen jälkeen sinä selität eron itsellesi vain ikäero-ongelmana.

Nauttikaa toisistanne ja muiden "hyväksyntää" ei todellakaan kannata ajatella. Rakastakaa ja antakaa ajan tuoda tullessaan ratkaisun sitten ,onko se sitten yhteinen tulevaisuus vaiko ei.

"Hän toivoo yhteen muuttoa, vauvaa jne ja on kosinutkin pariin otteeseen."
Vauvalla ainakin on kiire... Oletko yhtään miettinyt mitä SINÄ haluat?

Itsekin olen ollut suhteessa, jossa mies on ollut vajaa 10 vuotta nuorempi, mutta en voinut häneen täydellisesti luottaa, koska hän ei omannut sitä samankaltaista vastuuntuntoa ihmisenä kuin itse ja omissa lupauksissaan pysyminen tuotti hänelle itselleen vaikeuksia ja moniakin pussiin puhumisia teki matkan varrella eli valehteli. Ehkä sunkin kannattaa miettiä, mistä oma mustasukkaisuutesi juontaa juurensa: omista riittämättömyyden tunteista ihmisenä vai jostain luottamuspulasta ko. ihmisen käytöksessä. Ehkä se onkin niin, ettet vain osaa luottaa ihmiseen, kun näet hänessä jotain keskenkasvuista ihmisenä. Jos ihminen on vastuuntuntoinen ja varma ihmisenä, siis osoittautunut omalla käytöksellään luottamuksen arvoiseksi, niin sellaisen ihmisen kanssa on helppo mennä yhdessä eteenpäin ei ole mitään tarvetta epäillä yhtikäs mitään. Vuosi on lyhyt aika oppia tuntemaan ihminen tapoineen päivineen ja millainen on todelliselta luonteeltaan, että mitenkä se arki sitten yhdessä edes pyörisi vai menisikö arkenne vain pahempaan suuntaan, jos jo nyt itse olet mustasukkainen syystä tai toisesta johtuen. Ihminenkin voi tunnehötössään haaveilla ja luvata kaikenlaista sen pidemmälle asiaa ajattelematta, mutta kun se tosiarki koittaa, niin häippäsee sitten vain paikalta. Kai sullakin on jo elämänkokemusta ja ihmisnäkemystä sen verran, että juuri se auttaa tekemään oman itsesi suhteen päätöksen. Itse ei ainakaan viitsisi alkaa ihmisen kanssa, joka ei ole luottamuksen arvoinen tai jos on itsensä ja oman riittämättömyytensä kanssa jatkuva ongelma, minkä vuoksi oma mustasukkaisuus menee yli ja suhde sen vuoksi ikäväksi ja pilalle. Onhan se aikamoista kärsimystä myös itselle elää niiden tunteiden kanssa,

Olen mies ja ollut suhteessa samanlaisin ikäeroin kuin tekin . Nyt vuosikymmeniä myöhemmin minua ei harmita siinä asiassa kuin se ,että annoin ulkopuolisten arvostella ystävyyttämme. Ongelma ei ollut meidän vaan ulkopuolisten. Meillä oli vapaa toisiamme kunnioittava ajanjakso jota muistelen vieläkin yhtenä parhaana .Älkää kuunnelko ulkopuolisia ja tunteko syyllisyyttä yhdessäolostanne . Toivon teille yhteisiä hetkiä paljon.

Tuossa on pointtina se, että SINULLE ikäero on ongelma. Siihen ei voi vaikuttaa kukaan muu kuin sinä itse ja sitä myöten voit ratkaista sen.

Seurustelin aikoinaan 13 vuotta nuoremman miehen kanssa. Ikäero ei haitannut minua ollenkaan. JOS mies olisi halunnut lapsia, niin SE olisi haitannut (ei siis ikäero), paljonkin, koska itselläni oli jo kolme, en halunnut lapsia lisää. Joten tuohon kysymykseesi "Mitä tekisitte minun asemassani? " on mahdotonta antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Kehottaisin miettimään mitä itse haluat suhteelta. Keskustele sen jälkeen miehen kanssa tuosta lapsiasiasta. Jos haluat itse lapsia, ja onnistutte sellaisia saamaan, hienoa. Mutta onko se todennäköistä? Ja mitä tapahtuu, ellet tule raskaaksi? Mahdollisuudethan vähenevät kuukausi toisensa jälkeen.

Aika monta vastaavaa tapausta olen myöskin nähnyt; ja mies on lähtenyt suhteesta pian lapsen synnyttyä. Nyrkkisääntönä ehkä "mitä nuorempi mies, sitä heikommin kestää vauva-arkea"?

Ellet halua lapsia, ilmaise se miehelle, ja katso mitä tapahtuu. Yleensä asiat ratkeavat suuntaan tai toiseen kuin itsestään, hermoilematta.

Ap, sinun pitäisi ensin rakastaa ja arvostaa itseäsi, sitten vasta ryhtyä parisuhteeseen.